This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02008L0090-20190128
Council Directive 2008/90/EC of 29 September 2008 on the marketing of fruit plant propagating material and fruit plants intended for fruit production (Recast version)
Consolidated text: Neuvoston direktiivi 2008/90/EY, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan (uudelleen laadittu toisinto)
Neuvoston direktiivi 2008/90/EY, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan (uudelleen laadittu toisinto)
02008L0090 — FI — 28.01.2019 — 003.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/90/EY, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan (EUVL L 267 8.10.2008, s. 8) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
KOMISSION PÄÄTÖS, 2010/777/EU annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, |
L 332 |
40 |
16.12.2010 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 652/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, |
L 189 |
1 |
27.6.2014 |
|
|
L 24 |
27 |
28.1.2019 |
||
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/90/EY,
annettu 29 päivänä syyskuuta 2008,
hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan
(uudelleen laadittu toisinto)
1
LUKU
SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Soveltamisala
1. Tämä direktiivi koskee hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämistä kaupan yhteisössä.
2. Tämä direktiivi koskee liitteessä I lueteltuja sukuja ja lajeja sekä niiden hybridejä. Lisäksi sitä sovelletaan muiden kuin liitteessä I lueteltujen sukujen tai lajien perusrunkoihin ja muihin kasvinosiin tai niiden hybrideihin, jos liitteessä I luetellun suvun tai lajin tai niiden hybridin aineisto on vartettu tai on tarkoitus varttaa niihin.
3. Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta direktiivissä 2000/29/EY säädettyjen kasvien terveyttä koskevien sääntöjen noudattamista.
4. Tämä direktiivi ei koske hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa, jotka todistetusti on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin, edellyttäen, että ne ovat asianmukaisesti sellaisiksi tunnistettavissa ja pidetään riittävästi erillään.
Erityisesti tunnistamista ja eristämistä koskevat toimenpiteet ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi toteutetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1. ’lisäysaineistolla’ tarkoitetaan siemeniä, kasvinosia ja kaikkea kasviaineistoa, perusrungot mukaan luettuna, jotka on tarkoitettu hedelmäkasvien lisäykseen ja tuotantoon;
2. ’hedelmäkasveilla’ tarkoitetaan kasveja, jotka on kaupan pitämisen jälkeen tarkoitettu istutettaviksi tai uudelleen istutettaviksi;
3. ’lajikkeella’ tarkoitetaan yhteen alimpaan tunnettuun kasvitieteelliseen taksoniin kuuluvaa kasviryhmää, joka voidaan
a) määritellä tietyn genotyypin tai genotyyppien yhdistelmän ominaisuuksien perusteella,
b) erottaa muista kasviryhmistä vähintään yhden mainitun ominaisuuden perusteella,
c) katsoa kokonaisuudeksi sillä perusteella, että sitä voidaan lisätä ilman että se muuttuu;
4. ’kloonilla’ tarkoitetaan yksittäisen kasvin kasvullisesti lisättyä, geneettisesti yhtenäistä jälkeläistä;
5. ’lähtöaineistolla’ tarkoitetaan lisäysaineistoa, joka
a) on tuotettu yleisesti hyväksytyillä menetelmillä lajikkeen tunnistettavuuden ylläpitoa varten, mukaan lukien asiaan kuuluvat hedelmäntuotantoon liittyvät ominaisuudet, sekä tautien leviämisen estämistä varten,
b) on tarkoitettu perusaineiston tai varmennetun aineiston, lukuun ottamatta hedelmäkasveja, tuottamiseen,
c) täyttää kyseisen lajin perusaineistoa koskevat 4 artiklan mukaisesti esitetyt erityisvaatimukset,
d) on todettu virallisen tarkastuksen tuloksena a, b ja c alakohdan edellytykset täyttäväksi;
6. ’perusaineistolla’ tarkoitetaan lisäysaineistoa, joka:
a) on saatu yleisesti hyväksytyillä menetelmillä lajikkeen tunnistettavuuden ylläpitoa varten, mukaan lukien asiaan kuuluvat hedelmäntuotantoon liittyvät ominaisuudet, sekä tautien leviämisen estämistä varten, ja joka polveutuu lähtöaineistosta suoraan tai kasvullisesti tunnetun vaiheiden määrän kautta,
b) on tarkoitettu varmennetun aineiston tuotantoon,
c) täyttää kyseisen lajin perusaineistoa koskevat 4 artiklan mukaisesti esitetyt erityisvaatimukset,
d) on todettu virallisen tarkastuksen tuloksena a, b ja c alakohdan edellytykset täyttäväksi;
7. ’varmennetulla aineistolla’ tarkoitetaan
a) lisäysaineistoa, joka
i) on saatu kasvullisesti suoraan perusaineistosta tai lähtöaineistosta tai jos sitä on tarkoitus käyttää perusrunkojen tuotantoon, perusrunkojen perus- tai varmennetusta aineistosta saaduista varmennetuista siemenistä;
ii) on tarkoitettu hedelmäkasvien tuottamiseen;
iii) täyttää kyseisen lajin varmennettua aineistoa koskevat 4 artiklan mukaisesti vahvistetut erityisvaatimukset, ja
iv) on todettu virallisen tarkastuksen tuloksena i, ii ja iii alakohdan edellytykset täyttäviksi;
b) hedelmäkasveja, jotka:
i) on saatu suoraan varmennetusta aineistosta tai perus- tai lähtöaineistosta;
ii) on tarkoitettu hedelmien tuottamiseen;
iii) täyttävät kyseisen lajin varmennettua aineistoa koskevat 4 artiklan mukaisesti vahvistetut erityisvaatimukset, ja
iv) on todettu virallisen tarkastuksen tuloksena i, ii ja iii alakohdan edellytyksen täyttäviksi;
8. ’CAC (Conformitas Agraria Communitatis) -aineistolla’ tarkoitetaan hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa, jotka
a) ovat lajikkeeltaan tunnistettavia ja riittävän puhtaita,
b) on tarkoitettu
— lisäysaineiston tuottamiseen,
— hedelmäkasvien tuottamiseen, ja/tai
— hedelmien tuottamiseen,
c) täyttävät CAC-aineistoa koskevat 4 artiklan mukaisesti vahvistetut erityisvaatimukset;
9. ’toimittajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti ainakin yhtä seuraavista hedelmäkasveihin ja niiden lisäysaineistoon liittyvistä toiminnoista: lisäys, tuotanto, ylläpito ja/tai käsittely, tuonti sekä pitäminen kaupan;
10. ’kaupan pitämisellä’ tarkoitetaan lisäysaineiston tai hedelmäkasvien myyntiä, pitämistä myyntitarkoituksessa, myyntiin tarjoamista sekä luovuttamista, toimittamista tai siirtoa kolmansille vastiketta vastaan tai vastikkeetta kaupallisessa hyödyntämistarkoituksessa;
11. ’vastuussa olevalla virallisella toimielimellä’ tarkoitetaan
a) jäsenvaltion asettamaa tai nimeämää kansallisen hallituksen valvonnassa olevaa viranomaista, joka on vastuussa lisäysaineiston ja hedelmäkasvien laatuun liittyvistä kysymyksistä,
b) mitä tahansa valtion viranomaista, joka on asetettu
— kansallisella tasolla, tai
— alueellisella tasolla kansallisten viranomaisten valvonnassa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön asettamissa rajoissa;
12. ’virallisella tarkastuksella’ tarkoitetaan vastuussa olevan virallisen toimielimen suorittamaa tai sen vastuulla suoritettua tarkastusta;
13. ’erällä’ tarkoitetaan yhden tuotteen tiettyä yksikkömäärää, joka voidaan tunnistaa koostumuksensa ja alkuperänsä tasalaatuisuuden perusteella.
2
LUKU
LISÄYSAINEISTOON JA HEDELMÄKASVEIHIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET
3 artikla
Markkinoille saattamista koskevat yleiset vaatimukset
1. Lisäysaineistoa ja hedelmäkasveja voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos
a) lisäysaineisto on virallisesti varmennettu lähtöaineistoksi, perusaineistoksi tai varmennetuksi aineistoksi tai se täyttää CAC-aineistolle asetettavat ehdot;
b) hedelmäkasvit ovat virallisesti varmennettu varmennetuksi aineistoksi tai ne täyttävät CAC-aineistolle asetettavat ehdot.
2. Lisäysaineisto ja hedelmäkasvit, jotka koostuvat direktiivin 2001/18/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta geneettisesti muunnellusta organismista, saatetaan markkinoille ainoastaan, jos geneettisesti muunneltu organismi on hyväksytty kyseisen direktiivin tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 nojalla.
3. Jos lisäysaineistosta tai hedelmäkasveista saatavia tuotteita aiotaan käyttää asetuksen (EY) N:o 1829/2003 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvana elintarvikkeena tai elintarvikkeen ainesosana tai 15 artiklan soveltamisalaan kuuluvana rehuna tai rehun ainesosana, asianomainen lisäysaineisto ja hedelmäkasvit saadaan saattaa markkinoille ainoastaan sillä edellytyksellä, että tästä aineistosta valmistetut elintarvikkeet tai rehu on hyväksytty kyseisen asetuksen mukaisesti.
4. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa oman alueensa toimittajille luvan saattaa markkinoille asianmukaisia määriä lisäysaineistoa ja hedelmäkasveja, jotka on tarkoitettu
a) kokeisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin;
b) valintatyöhön; tai
c) geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.
Ehdot, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat myöntää tällaisen luvan, voidaan hyväksyä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
4 artikla
Sukuja ja lajeja koskevat erityisvaatimukset
Kullekin liitteessä I tarkoitetulle suvulle tai lajille vahvistetaan 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen erityisvaatimukset, joissa määritetään,
a) vaatimukset, jotka CAC-aineiston on täytettävä erityisesti käytettävän lisäysmenetelmän ja kasvuston puhtauden, kasvien terveyden sekä lajikeominaisuuksien osalta, lukuun ottamatta perusrunkoja, joiden aineisto ei kuulu lajikkeisiin;
b) vaatimukset, jotka lähtö- ja perusaineiston sekä varmennetun aineiston on täytettävä laadun, (mukaan lukien lähtö- ja perusaineiston osalta lajikkeen ja soveltuvissa tapauksissa kloonin tunnistettavuuden ylläpitämisessä käytetyt menetelmät, myös asian kannalta merkitykselliset hedelmäntuotantoon liittyvät ominaisuudet), kasvien terveyden, käytettävien koemenetelmien ja -järjestelyjen, käytettävän lisäysjärjestelmän sekä lajikeominaisuuksien osalta, lukuun ottamatta perusrunkoja, joiden aineisto ei kuulu lajikkeisiin;
c) vaatimukset, jotka muiden kuin liitteessä I luokiteltujen sukujen ja lajien tai niiden hybridien perusrunkojen ja muiden kasvinosien on täytettävä, jos liitteessä I luetellun suvun tai lajin tai niiden hybridien lisäysaineistoa vartetaan niihin.
3
LUKU
TOIMITTAJIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET
5 artikla
Rekisteröinti
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajat rekisteröidään virallisesti tämän direktiivin mukaisen toiminnan osalta.
2. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa toimittajiin, jotka pitävät tuotteita kaupan ainoastaan muille kuin ammattimaisille lopullisille kuluttajille.
3. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
6 artikla
Erityisvaatimukset
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lähtö- ja perusaineisto, varmennettu aineisto ja CAC-aineisto tuotetaan sellaisten toimittajien vastuulla, jotka ovat lisäysaineiston ja hedelmäkasvien tuotantoa tai lisäystä harjoittavien toimittajia. Tätä varten näiden toimittajien on
— tunnistettava aineiston laatuun vaikuttavat tuotantoprosessin kriittiset kohdat ja valvottava niitä,
— asetettava tarkastusta varten saataville vastuussa olevan virallisen toimielimen pyynnöstä tiedot ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetusta valvonnasta,
— tarvittaessa otettava näytteitä laboratoriossa tehtäviä analyysejä varten ja
— varmistettava, että lisäysaineistoerät ovat selvästi tunnistettavissa tuotannon aikana.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos toimittajan tiloissa esiintyy haitallista organismia, joka mainitaan direktiivin 2000/29/EY liitteessä tai jota tarkoitetaan tämän direktiivin 4 artiklan mukaisesti laadituissa erityisvaatimuksissa näiden erityisvaatimusten mukaista sallittua tasoa enemmän, toimittaja raportoi siitä viipymättä vastuussa olevalle viralliselle toimielimelle direktiivissä 2000/29/EY säädetyistä raportointivelvollisuuksista huolimatta ja toteuttaa kaikki kyseisen toimielimen vaatimat toimenpiteet.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun lisäysaineistoa tai hedelmäkasveja pidetään kaupan, toimittajien on säilytettävä myyntiä ja hankintaa koskevat tiedot vähintään kolmen vuoden ajan.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta toimittajiin, jotka on vapautettu rekisteröinnistä 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
4. Edellä olevan 1 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
4
LUKU
LAJIKKEEN TUNNISTETTAVUUS JA MERKITSEMINEN
7 artikla
Lajikkeen tunnistettavuus
1. Hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston lajikkeet on ilmoitettava pidettäessä niitä kaupan. Jos perusrunkoaineisto ei kuulu mihinkään lajikkeeseen, on kyseinen laji tai lajihybridi ilmoitettava.
2. Lajikkeiden, jotka 1 kohdan mukaisesti on ilmoitettava, on oltava
a) uusien lajikkeiden suojaamista koskevien säännösten mukaisesti oikeudellisesti suojattuja kasvinjalostajanoikeudella;
b) virallisesti rekisteröityjä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti; tai
c) yleisesti tunnettuja; lajike katsotaan yleisesti tunnetuksi, jos
i) se on virallisesti rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa,
ii) siitä on tehty virallista rekisteröintiä koskeva hakemus toisessa jäsenvaltiossa, tai jos siitä on tehty a kohdassa mainittu kasvinjalostajan oikeutta koskeva hakemus, tai
iii) sitä on jo pidetty kaupan ennen 30 päivää syyskuuta 2012 asianomaisen jäsenvaltion tai muun jäsenvaltion alueella edellyttäen, että sillä on olemassa virallisesti tunnustettu kuvaus.
Edellä olevan 1 kohdan mukainen viittaus voidaan myös tehdä sellaisen lajikkeen osalta, jolla ei ole varsinaista merkitystä kaupallisen viljelytuotannon kannalta edellyttäen, että lajikkeella on virallisesti tunnustettu kuvaus ja lisäysaineistoa ja hedelmäkasveja pidetään kaupan CAC-aineistona asianomaisen jäsenvaltion alueella ja ne ovat tunnistettavissa tämän säännöksen mukaisesta merkinnästä ja/tai asiakirjasta.
3. Kukin lajike on, jos mahdollista, nimettävä samoin kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti, jotka voidaan hyväksyä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tai niiden puuttuessa kansainvälisesti hyväksyttyjen ohjeiden mukaisesti.
4. Lajikkeet voidaan rekisteröidä virallisesti, jos ne on todettu tiettyjen virallisesti hyväksyttyjen vaatimusten mukaisiksi ja jos niistä on olemassa viralliset kuvaukset. Ne voidaan rekisteröidä virallisesti myös, jos niiden aineistoa on jo pidetty kaupan ennen 30 päivää syyskuuta 2012 kyseisen jäsenvaltion alueella ja jos lajikkeille on olemassa viralliset tunnustetut kuvaukset.
Geneettisesti muunneltu lajike voidaan rekisteröidä virallisesti ainoastaan, jos geneettisesti muunneltu organismi, josta lajike koostuu, on hyväksytty direktiivin 2001/18/EY tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti.
Jos hedelmäkasveista tai lisäysaineistosta valmistetut tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvana elintarvikkeena tai elintarvikkeen osana tai 15 artiklan soveltamisalaan kuuluvana rehuna tai rehun ainesosana, kyseinen lajike on rekisteröitävä virallisesti ainoastaan, jos tästä aineistosta valmistetut elintarvikkeet tai rehu on hyväksytty kyseisen asetuksen mukaisesti.
5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetulle viralliselle rekisteröinnille asetettavat vaatimukset vahvistetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ottaen huomioon nykyinen tieteellinen ja tekninen osaaminen, ja vaatimuksiin sisältyvät:
a) viralliselle rekisteröinnille asetettavat edellytykset erityisesti erotettavuuden, pysyvyyden ja riittävän yhtenäisyyden osalta;
b) ominaisuudet, joihin eri lajien tutkimusten on vähintään kohdistuttava;
c) tutkimusten suorittamiselle asetettavat vähimmäisvaatimukset;
d) lajikkeen virallisen rekisteröinnin enimmäisvoimassaoloaika.
6. Jäljempänä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan
— luoda järjestelmä, jolla lajikkeet, lajit tai lajihybridit ilmoitetaan jäsenvaltioiden vastuussa oleville virallisille toimielimille,
— päättää yleisen lajikeluettelon laatimisesta ja julkaisemisesta.
8 artikla
Erän kokoonpano ja tunnistettavuus
1. Hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto on pidettävä toisistaan erillään sekä kasvu- että nostovaiheessa samoin kuin otettaessa emoaineistosta varttamisoksia.
2. Jos eri alkuperää olevia hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoja yhdistetään tai sekoitetaan keskenään pakkaamisen, varastoinnin, kuljetuksen tai toimitusten aikana, toimittajan on pidettävä kirjaa seuraavista tiedoista: erän kokoonpano sekä kunkin sen osan alkuperä.
9 artikla
Merkitseminen
1. Hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa saa pitää kaupan ainoastaan riittävän tasalaatuisina erinä ja jos ne
a) hyväksytään CAC-aineistoksi ja varustetaan asiakirjalla, jonka toimittaja on laatinut noudattaen 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja erityisvaatimuksia. Jos asiakirja sisältää virallisen ilmoituksen, sen on erotuttava selvästi asiakirjan muusta sisällöstä; tai
b) hyväksytään lähtö- tai perusaineistoksi taikka varmennetuksi aineistoksi ja vastuussa oleva virallinen toimielin varmentaa ne sellaiseksi noudattaen 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja erityisvaatimuksia.
Hedelmäkasvien ja/tai niiden lisäysaineiston merkitsemistä ja/tai sulkemista sekä pakkaamista koskevat vaatimukset voidaan määritellä täytäntöönpanotoimenpiteissä, jotka hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
2. Vaadituksi päällysmerkinnäksi, jota 1 kohdassa tarkoitetaan, riittävät asianmukaiset tiedot tuotteesta, kun kyseessä on hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston vähittäismyynti muille kuin ammattimaisille lopullisille käyttäjille.
3. Kun on kyse geneettisesti muunnellun lajikkeen lisäysaineistosta tai hedelmäkasvista, aineistoon tämän direktiivin säännösten mukaisesti kiinnitetyssä tai sen mukana seuraavassa virallisessa tai muussa etiketissä ja asiakirjassa on selkeästi mainittava, että lajiketta on muunneltu geneettisesti, ja geneettisesti muunnellut organismit on yksilöitävä.
5
LUKU
POIKKEUKSET
10 artikla
Paikallinen kauppa
1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa:
a) noudattamasta 9 artiklan 1 kohtaa ne pientuottajat, joiden hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston tuotannon ja myynnin on tarkoitus palvella paikallisilla markkinoilla sellaisten henkilöiden lopullista käyttöä, jotka eivät ammattimaisesti toimi kasvintuotannossa (paikallinen kauppa);
b) jäljempänä 13 artiklassa säädetyistä valvonnasta ja virallisesta tarkastuksesta vapautuksen saaneiden henkilöiden tuottamien hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston paikallisen kaupan.
2. Noudattaen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä voidaan täytäntöönpanosta hyväksyä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vapautusten muita, erityisesti pienten tuottajien ja paikallisten markkinoiden käsitteisiin liittyviä edellytyksiä sekä näihin edellytyksiin liittyviä menettelyjä.
11 artikla
Väliaikaiset vaikeudet toimituksessa
Jos tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset täyttävien hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston saannissa on luonnonkatastrofeista tai ennakoimattomista olosuhteista johtuvia väliaikaisia vaikeuksia, voidaan 19 artiklan 2 kohdassa artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteuttaa toimenpiteet lievemmät vaatimukset täyttävien hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan.
6
LUKU
KOLMANSISSA MAISSA TUOTETUT LISÄYSAINEISTOT JA HEDELMÄKASVIT
12 artikla
1. Noudattaen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä päätetään, vastaavatko hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineistot, jotka tuotetaan kolmannessa maassa ja joista on samat takeet toimittajan velvoitteita, tunnistettavuutta, ominaisuuksia, kasvien terveyttä, kasvualustaa, pakkaamista, tarkastusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, merkitsemistä ja sulkemista koskevilta osin, yhteisössä tuotettuja tämän direktiivin vaatimukset ja edellytykset täyttäviä hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoja kaikilta näiltä osin.
2. Jäsenvaltiot voivat ennen 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä ►M3 31 päivään joulukuuta 2022 ◄ soveltaa kolmansista maista tapahtuvaan hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston tuontiin edellytyksiä, jotka vastaavat vähintään 4 artiklan mukaisesti hyväksytyissä erityisvaatimuksissa joko väliaikaisesti tai pysyvästi määriteltyjä edellytyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/29/EY säännösten soveltamista. Jos näitä edellytyksiä ei ole vahvistettu mainituissa erityisvaatimuksissa, tuontiin on sovellettava edellytyksiä, jotka vastaavat vähintään kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuvaan tuotantoon sovellettavia edellytyksiä.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päivää voidaan ennen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä siirtää myöhäisemmäksi kolmansien maiden osalta 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoja, jotka jäsenvaltio tuo maahan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tekemänsä päätöksen perusteella, eivät koske 1 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevat rajoitukset pidettäessä niitä kaupan toisessa jäsenvaltiossa.
7
LUKU
VALVONTATOIMENPITEET
13 artikla
Virallinen tarkastus
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa tuotettaessa ja pidettäessä kaupan ne tarkastetaan virallisesti, jotta varmistetaan tämän direktiivin vaatimusten ja edellytysten noudattaminen. Tätä varten vastuussa olevalla virallisella toimielimellä on oltava vapaa pääsy toimittajien tilojen kaikkiin osiin kaikkina asianmukaisina aikoina.
2. Vastuussa olevat viralliset toimielimet voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti siirtää tässä direktiivissä tarkoitetut tehtävänsä alaisenaan ja valvonnassaan suoritettavaksi jollekin julkis- tai yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle, joka virallisesti hyväksyttyjen sääntöjensä mukaan hoitaa yksinomaan julkisia tehtäviä, jos tämä oikeushenkilö tai sen jäsenet eivät saa mitään henkilökohtaista etua toteuttamistaan toimenpiteistä.
Jäljempänä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan hyväksyä muu vastuussa olevan virallisen toimielimen puolesta asetettu mainitun toimielimen alaisena ja valvonnassa toimiva oikeushenkilö, jos tämä oikeushenkilö ei saa mitään henkilökohtaista etua toteuttamistaan toimenpiteistä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vastuussa olevat viralliset toimielimensä. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen muille jäsenvaltioille.
3. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta annetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näiden sääntöjen on oltava oikeasuhtaiset asianomaisen aineiston luokkaan nähden.
14 artikla
Yhteisön suorittama valvonta
1. Hedelmäkasveja tai niiden lisäysaineistoa, myös kasvien terveyttä, koskevien tämän direktiivin vaatimusten ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioissa on suoritettava näytteiden perusteella kokeita tai tarvittaessa testejä. Komissio voi pyytää jäsenvaltioiden ja komission edustajia tarkastamaan kokeet.
2. Yhteisössä on tämän direktiivin pakollisten tai valinnaisten säännösten mukaisesti, mukaan lukien kasvien terveyttä koskevat säännökset, markkinoille saatetuista hedelmäkasveista ja niiden lisäysaineistosta otettujen näytteiden jälkitarkastusta varten suoritettava pistokokein yhteisön vertailutestejä ja -kokeita. Vertailutestit ja -kokeet voivat koskea seuraavia:
— kolmansissa maissa tuotetut hedelmäkasvit tai niiden lisäysaineisto,
— luonnonmukaiseen maatalouteen soveltuvat hedelmäkasvit tai niiden lisäysaineisto,
— geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistoimenpiteiden yhteydessä kaupan pidetyt hedelmäkasvit tai niiden lisäysaineisto.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja vertailutestejä ja -kokeita on käytettävä hedelmäkasvien tai niiden lisäysaineiston teknisten tarkastusmenetelmien yhdenmukaistamiseksi sekä niiden edellytysten täyttymisen tarkistamiseksi, joiden mukaista aineiston on oltava.
4. Komissio päättää vertailutestien ja -kokeiden suorittamiseksi tarvittavista järjestelyistä noudattaen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Komissio ilmoittaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle komitealle testien ja kokeiden ja niiden tulosten teknisistä järjestelyistä. Mahdollisista kasvien terveyteen liittyvistä ongelmista komissio ilmoittaa pysyvälle kasvinsuojelukomitealle.
5. Yhteisö voi myöntää rahoitusta 2 ja 3 kohdassa säädettyjen testien ja kokeiden toteuttamiseksi.
Yhteisön rahoitus toteutetaan budjettivallan käyttäjän päättämien vuosittaisten määrärahojen rajoissa.
6. Testit ja kokeet, joille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta, ja kyseisen rahoituksen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
7. Ainoastaan valtion viranomaiset tai valtion vastuulla toimivat oikeushenkilöt voivat suorittaa 2 ja 3 kohdassa säädettyjä testejä ja kokeita.
15 artikla
Yhteisön suorittamat tarkastukset jäsenvaltioissa
1. Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden vastuussa olevien virallisten toimielinten kanssa tarvittaessa suorittaa tarkastusta paikalla tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja erityisesti sen tarkistamiseksi, täyttävätkö toimittajat tosiasiallisesti tämän direktiivin vaatimukset. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, on annettava asiantuntijalle kaikki tehtävän suorittamisessa tarvittava apu. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille tarkastuksen tulokset.
2. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamiseksi annetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
16 artikla
Jäsenvaltioiden toteuttamat seurantatoimet
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden alueella tuotetut, kaupan pidettäviksi tarkoitetut hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaiset.
2. Jos 13 artiklassa tarkoitetussa virallisessa tarkastuksessa tai 14 artiklassa tarkoitetuissa kokeissa todetaan, että hedelmäkasvit tai niiden lisäysaineisto eivät täytä tämän direktiivin vaatimuksia, jäsenvaltion vastuussa olevan virallisen toimielimen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne ovat tämän direktiivin säännösten mukaiset, tai jos se ei ole mahdollista, kiellettävä kyseisten hedelmäkasvien tai niiden lisäysaineiston pitäminen kaupan yhteisössä.
3. Jos todetaan, että tietyn toimittajan kaupan pitämät hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto eivät ole tämän direktiivin vaatimusten ja edellytysten mukaiset, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava, että tätä toimittajaa vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet. Jos toimittajaa kielletään pitämästä kaupan hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa, jäsenvaltion on annettava tästä tieto komissiolle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille toimielimille.
4. Toimenpiteet, jotka toteutetaan 3 kohdan mukaisesti, on peruutettava heti, kun riittävällä varmuudella voidaan osoittaa, että toimittajan kaupan pidettäväksi tarkoitetut hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto täyttävät tulevaisuudessa tämän direktiivin vaatimukset ja edellytykset.
8
LUKU
YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
17 artikla
Vapaata liikkuvuutta koskeva lauseke
1. Tämän direktiivin vaatimukset ja edellytykset täyttäviä hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoja eivät koske muut kuin tässä direktiivissä säädetyt toimittajaa, kasvien terveyttä, kasvualustaa ja tarkastuksen yksityiskohtaisia sääntöjä koskevat kaupan pitämisen rajoitukset.
2. Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä asettamasta liitteessä I tarkoitettujen sukujen ja lajien lisäysaineiston ja hedelmäkasvien kaupan pitämiselle tiukempia edellytyksiä tai rajoituksia kuin ne, jotka vahvistetaan tässä direktiivissä tai 4 artiklan mukaisesti vahvistetuissa erityisvaatimuksissa tai jotka ovat olemassa 28 päivänä huhtikuuta 1992, tapauksesta riippuen.
18 artikla
Liitteiden muuttaminen ja mukauttaminen
Komissio voi 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen muuttaa liitettä I sen mukauttamiseksi nykyisen tieteellisen ja teknisen osaamisen kehitykseen.
19 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 ( 1 ) 58 artiklan 1 kohdalla perustettu pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 2 ) tarkoitettu komitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.
Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.
4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
20 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, 2, 3, 5 ja 6 artiklan, 7 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, 9 artiklan 3 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan sekä 16 ja 21 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 30 päivästä syyskuuta 2012.
2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
21 artikla
Siirtymätoimenpiteet
Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2018 saakka sallia alueellaan sellaisten lisäysaineiston ja hedelmäkasvien kaupan pitäminen, jotka on otettu emokasveista, jotka ovat olleet olemassa ennen 30 päivää syyskuuta 2012 ja jotka on virallisesti varmennettu tai jotka täyttävät CAC-aineistolle asetettavat ehdot ennen 31 päivää joulukuuta 2018. Kaupan pidettäessä tällaisen lisäysaineiston ja hedelmäkasvien on oltava tunnistettavissa tämän artiklan mukaisesta merkinnästä ja/tai asiakirjasta. Lisäysaineistoa ja hedelmäkasveja voidaan pitää kaupan 31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen, jos tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät.
22 artikla
Kumoaminen
1. Kumotaan direktiivi 92/34/ETY 30 päivästä syyskuuta 2012 alkaen, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät liitteessä II olevassa B osassa vahvistettuihin direktiivien kansallisen lain osaksi saattamisen ja soveltamisen määräaikoihin.
2. Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
23 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
24 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
Luettelo suvuista ja lajeista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan
Castanea sativa Mill.
Citrus L.
Corylus avellana L.
Cydonia oblonga Mill.
Ficus carica L.
Fortunella Swingle
Fragaria L.
Juglans regia L.
Malus Mill.
Olea europaea L.
Pistacia vera L.
Poncirus Raf.
Prunus amygdalus Batsch
Prunus armeniaca L.
Prunus avium (L.) L.
Prunus cerasus L.
Prunus domestica L.
Prunus persica (L.) Batsch
Prunus salicina Lindley
Pyrus L.
Ribes L.
Rubus L.
Vaccinium L.
LIITE II
A OSA
Kumottu direktiivi ja sen muutokset
(22 artikla)
|
Neuvoston direktiivi 92/34/ETY (EYVL L 157, 10.6.1992, s. 10) |
|
|
Komission päätös 93/401/ETY (EYVL L 177, 21.7.1993, s. 28) |
|
|
Komission päätös 94/150/EY (EYVL L 66, 10.3.1994, s. 31) |
|
|
Komission päätös 95/26/EY (EYVL L 36, 16.2.1995, s. 36) |
|
|
Komission päätös 97/110/EY (EYVL L 39, 8.2.1997, s. 22) |
|
|
Komission päätös 1999/30/EY (EYVL L 8, 14.1.1999, s. 30) |
|
|
Komission päätös 2002/112/EY (EYVL L 41, 13.2.2002, s. 44) |
|
|
Neuvoston asetus (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1) |
Ainoastaan liitteessä II oleva 7 kohta ja liitteessä III oleva 28 kohta |
|
Neuvoston direktiivi 2003/61/EY (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 23) |
Ainoastaan 1 artiklan 5 kohta |
|
Komission direktiivi 2003/111/EY (EUVL L 311, 27.11.2003, s. 12) |
|
|
Komission päätös 2005/54/EY (EUVL L 22, 26.1.2005, s. 16) |
|
|
Komission päätös 2007/776/EY (EUVL L 312, 30.11.2007, s. 48) |
|
B OSA
Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle
(22 artikla)
|
Direktiivi |
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
Soveltamispäivä |
|
92/34/ETY |
31. joulukuuta 1992 |
31. joulukuuta 1992 (1) |
|
2003/61/EY |
10. lokakuuta 2003 |
|
|
2003/111/EY |
31. lokakuuta 2004 |
|
|
(1) Kun 4 artiklassa tarkoitettua liiteluetteloa laaditaan, on kullekin liitteessä II tarkoitetulle suvulle tai lajille vahvistettava 21 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päivä, jona 5–11, 14, 15, 17, 19 ja 24 artiklaa aletaan soveltaa (ks. direktiivin 92/34/ETY 26 artiklan 2 kohta). |
||
LIITE III
Vastaavuustaulukko
|
Direktiivi 92/34/ETY |
Tämä direktiivi |
|
1 artiklan 1 kohta |
1 artiklan 1 kohta |
|
1 artiklan 2 kohta |
— |
|
1 artiklan 3 kohta |
18 artikla muutettuna |
|
— |
1 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
2 artikla |
1 artiklan 4 kohta |
|
3 artiklan a ja b alakohta |
2 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
— |
2 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
3 artiklan c–f alakohta |
2 artiklan 5–8 kohta muutettuina |
|
3 artiklan g ja h alakohta |
— |
|
3 artiklan i ja j alakohta |
2 artiklan 9 ja 10 kohta muutettuina |
|
3 artiklan k alakohdan i ja ii alakohta |
2 artiklan 11 kohta |
|
3 artiklan k alakohta osittain |
13 artiklan 2 kohta muutettuna |
|
3 artiklan l ja m alakohta |
2 artiklan 12 ja 13 kohta |
|
3 artiklan n alakohta |
— |
|
3 artiklan o alakohta |
2 artiklan 14 kohta |
|
3 artiklan p alakohta |
— |
|
4 artiklan 1 kohta |
4 artikla muutettuna |
|
4 artiklan 2 kohta |
— |
|
5 artikla |
— |
|
— |
5 artikla |
|
6 artikla |
— |
|
— |
6 artikla |
|
7 artikla |
15 artikla |
|
8 artiklan 1 ja 2 kohta |
3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta muutettuina |
|
— |
3 artiklan 2 kohta |
|
— |
3 artiklan 3 kohta |
|
8 artiklan 3 kohta |
3 artiklan 4 kohta muutettuna |
|
9 artiklan 1 kohta |
7 artiklan 1 kohta |
|
— |
7 artiklan 2 kohta |
|
9 artiklan 2 kohdan i ja ii alakohta |
7 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta muutettuina |
|
9 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta |
7 artiklan 4 kohta muutettuna |
|
9 artiklan 3 kohta |
7 artiklan 5 kohta |
|
9 artiklan 4 kohta |
— |
|
9 artiklan 5 kohta |
7 artiklan 6 kohta |
|
9 artiklan 6 kohta |
7 artiklan 7 kohta |
|
10 artiklan 1 ja 2 kohta |
8 artiklan 1 ja 2 kohta muutettuina |
|
10 artiklan 3 kohta |
— |
|
11 artikla |
9 artikla muutettuna |
|
12 artikla |
10 artikla |
|
13 artikla |
11 artikla muutettuna |
|
14 artikla |
17 artiklan 1 kohta |
|
15 artikla |
17 artiklan 2 kohta muutettuna |
|
16 artikla |
12 artikla |
|
17 artikla |
13 artiklan 1 kohta muutettuna |
|
18 artikla |
13 artiklan 3 kohta muutettuna |
|
19 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 2 kohta |
|
19 artiklan 2 kohta |
16 artiklan 3 kohta |
|
19 artiklan 3 kohta |
16 artiklan 4 kohta |
|
20 artikla |
14 artikla |
|
21 artiklan 1 ja 2 kohta |
19 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
21 artiklan 3 kohta |
19 artiklan 4 kohta |
|
22 artiklan 1 ja 2 kohta |
19 artiklan 1 ja 3 kohta |
|
23 artikla |
— |
|
24 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 1 kohta |
|
24 artiklan 2 kohta |
— |
|
25 artikla |
— |
|
26 artikla |
20 artikla |
|
— |
21 artikla |
|
— |
22 artikla |
|
— |
23 artikla |
|
27 artikla |
24 artikla |
|
Liite I |
— |
|
Liite II |
Liite I |
|
— |
Liitteet II ja III |
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).