A. yritys;

B. institutionaalinen yksikkö;

C. yritysryhmä;

D. toimialayksikkö (TAY);

E. homogeeninen tuotantoyksikkö (HTY);

F. paikallinen yksikkö;

G. paikallinen toimialayksikkö (paikallinen TAY);

H. paikallinen homogeeninen tuotantoyksikkö (paikallinen HTY).

— sanottaessa, että yksikkö on pääasiallista tehtäväänsä harjoittaessaan päätöksenteossaan itsenäinen tarkoitetaan, että se on vastuussa toimistaan ja tekemistään päätöksistä,

— sanottaessa, että yksiköllä on täydellinen tilinpito, tarkoitetaan, että sillä on hallussaan sitä koskevat tilinpäätöstä koskevat asiakirjat, joista ilmenee kaikki sen tilikautena suorittamat taloudelliset toimet ja rahoitustoimet, sekä tase, josta ilmenee sen varat ja vastattavat.

1 Pääomayhtiöiden sektorilla yritys vastaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) institutionaalista yksikköä. Julkisoikeudellisissa ja voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä on myös vastaavia institutionaalisia yksiköitä. Kotitalouksien osalta institutionaalinen yksikkö kattaa kaikki kotitalouksien toimet, kun taas käsite ”yritys” koskee yksinomaan niiden tuotannollista toimintaa.

2 Näiden sääntöjen soveltaminen johtaa seuraaviin ratkaisuihin niiden yksiköiden osalta, joilla ei ole selkeästi näitä kahta edellä tarkoitettua institutionaalisen yksikön ominaisuutta:

3 Institutionaalisiksi yksiköiksi katsotaan:

1 Tiettyjä havainnointeja ja analyysejä varten on joskus hyödyllistä ja tarpeen tutkia eräiden yritysten välisiä yhteyksiä ja yhdistää ne yritykset, joiden keskinäiset sidokset ovat vahvat. Meneillään on monia selvityksiä käsitteestä ”yritysryhmä”. Yritysryhmä on tässä määritelty käsitteen ”tilinpitoryhmä” perusteella, sellaisena kuin siitä säädetään seitsemännessä direktiivissä 83/349/ETY (EYVL n:o L 193, 18.7.1983, s.1).

Mainittua direktiiviä sovellettiin konsolidoituihin tilinpäätöksiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 alkaneena tilikautena. Seitsemännen direktiivin soveltamisalaa on laajennettu direktiivillä 90/605/ETY (EYVL n:o L 317, 16.11.1991, s. 60).

2 Seitsemännen direktiivin mukaan kysymyksessä on yritysryhmä, jos 20 prosenttia yrityksen pääomasta tai äänimäärästä on toisen yrityksen hallussa tai valvonnassa. Yksityiskohtaiset säännöt yritysjohdon nimitysvaltuuksien valvonnasta on otettava huomioon. Omistusosuuden enemmistöstä huolimatta tavoitteena on ottaa huomioon tosiasiallisesti toteutettu valvonta.

3 Tämä määritelmä ei sellaisenaan riitä tilastollista analyysia varten, koska ”tilinpitoryhmät” eivät ole toisensa poissulkevia yhteenlaskettavaksi soveltuvia yritysryhmiä. On siis muodostettava ”tilinpitoryhmä”-käsitteeseen perustuva ”yritysryhmä”-tilastoyksikkö seuraavin muutoksin:

4 Yritysryhmä on yritysten yhteenliittymä, jota valvoo johtoelin. Johtoelin on oikeudellinen emoyksikkö, jota mikään muu oikeudellinen yksikkö ei valvo (suoraan tai välillisesti). Kaikkia tytäryhtiöiden tytäryhtiöitä pidetään emoyrityksen tytäryhtiöinä. Kuitenkin on olemassa osuuskuntia tai keskinäisten yhtiöiden muotoja, joissa tytäryritykset tosiasiassa omistavat osan emoyrityksen omistusosuuksista.

5 Yritysryhmät koostuvat usein hyvin erityyppisistä toisiinsa liittyvistä yksiköistä (omistus, valvonta ja hallinto). Näillä yksiköillä on usein yhteyksiä tytäryhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden yksiköihin. ”Yritysryhmä”-yksikkö vastaa usein liittoa, jolla on paljon hyvin erilaisia suhteita; lisäksi sillä on usein hyvin erilaisia toimintoja. Yritysryhmien sisällä on alaryhmiä.

6 On hyödyllistä tuntea kaikki yhteydet (niin enemmistö- kuin vähemmistösuhteetkin) johtoelimestä tytäryhtiöiden ja niiden tytäryhtiöverkoston kautta johtoelimen valvomaan yritykseen. Tällöin voidaan laatia yritysryhmän koko hallintokaavio.

7 Ottaen huomioon tilinpitoa koskevien direktiivien vaikutukset, yritysryhmien perusyksiköistä on aina pyrittävä erottamaan ne, jotka kuuluvat yrityksiin, jotka eivät ole rahoituslaitoksia, ja ne, jotka on luokiteltava rahoituslaitoksiksi. Jälkimmäisistä on erotettava yksiköt, jotka kuuluvat ”luottolaitoksiin” ja ne, jotka kuuluvat ”vakuutusyhtiöihin”. Yritysryhmät voivat olla maailmanlaajuisia, mutta niitä on tutkittava kunkin jäsenvaltion talousalueen ja yhteisön talousalueen osalta.

8 ”Yritysryhmä”-yksikkö on erityisen hyödyllinen yritysten rahoitusta ja strategiaa koskevien analyysien kannalta, mutta se on liian moninainen ja epävakaa voidakseen olla havainnoinnin ja analyysin keskusyksikkö, joka on edelleen yritys. Yritysryhmää käytetään eräiden tietojen keräämiseen ja esittämiseen.

1 TAY on havaintoyksikkö, jonka avulla parannetaan tilastotietojen keruun tulosten toimialoittaista homogeenisuutta ja kansainvälistä vertailukelpoisuutta. Tämä sen vuoksi, että yritystasolla voidaan havaita erilaisia horisontaalisen ja vertikaalisen yhdentymisen muotoja sekä kansallisella että kansainvälisellätasolla. Yksikköä, joka suorittaa ainoastaan aputoimintoja sille yritykselle, johon se kuuluu, ei voida pitää erillisenä TAY:na. Itse asiassa TAY vastaa ISIC Rev. 3:n johdanto-osan 96 kohdassa annettua käytännön määritelmää.

2 TAY:t kuuluvat tiettyyn luokkaan NACE Rev. 1:n luokituksessa ja voivat myös valmistaa muita kuin niiden toimintaa luonnehtivan homogeenisen luokan tuotteita niihin liitettyjen sellaisten sivutoimintojen avulla, joita ei voida eritellä saatavilla olevien tilinpitoon liittyvien asiakirjojen perusteella. Vastaavasti ne TAY:t, jotka on niiden pääasiallisen toiminnan mukaan luokiteltu nimikkeistön tiettyyn luokkaan, eivät välttämättä kata tiettyjen tuotteiden homogeenisten luokkien koko tuotantoa, koska samat tuotteet voidaan tuottaa nimikkeistön johonkin toiseen luokkaan kuuluvan TAY:n sivutoiminnoissa.

3 Yritysten sisäisiä tilinpitojärjestelmiä (esimerkiksi tulosyksiköt) on syntynyt paljon sellaisten kriteerien pohjalta, jotka ovat usein lähellä toiminta-käsitettä. Niiden avulla voidaan saada tietojen saantia helpottavaa tietoa TAY- tasolla.

4 Aputoimintojen kaikki kustannukset jaetaan seurannan kohteena olevien yritysten pää- ja sivutoimintojen eli TAY-yksiköiden kustannuksiksi.

1 Tuotantoprosessin tarkkaa analysoimista varten Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä (EKT) on ottanut käyttöön käsitteen homogeeninen tuotantoyksikkö, jonka avulla voidaan tutkia teknisiä ja taloudellisia suhteita. Näitä analyysiyksiköitä, joita käytetään erityisesti panos tuotostaulukoita varten, ei yleensä voida tarkkailla suoraan ja ne muodostetaan käytännössä tiedoista, jotka on kerätty havaintoyksiköitä varten.

2 Suurin osa havaintoyksiköistä sisältää toisiinsa liittyviä ja rinnakkaisia toimintoja. Havaintoyksiköt voivat harjoittaa pääasiallista toimintaa, sivutoimintoja eli muihin luokkiin kuuluvia toimintoja sekä aputoimintoja, kuten hallintoa, ostoa, myyntiä, varastointia tai korjausta. Jos havaintoyksikkö harjoittaa pääasiallista toimintaa ja yhtä tai useampaa sivutoimintaa, se jaetaan yhtä moneen homogeeniseen yksikköön ja sivutoiminnat luokitellaan eri luokkiin kuin pääasiallinen toiminta. Sitä vastoin havaintoyksikköön kuuluvia aputoimintoja ei eroteta niistä pääasiallisista toiminnoista ja sivutoiminnoista, joihin ne liittyvät.

3 Homogeeninen tuotantoyksikkö määritellään toiminnan sijaintipaikasta riippumatta. ISIC Rev. 3:ssa ”homogeeninen tuotantoyksikkö” määritellään siten, että se vastaa ”paikallista tuotantoyksikköä”. ISIC Rev. 3:ssa olevan 112 kohdan soveltamisen edellytyksenä on 104 kohta.

1 Jos henkilö työskentelee useammassa kuin yhdessä paikassa (ylläpito- tai valvontatehtävissä) tai kotonaan, paikallisena yksikkönä on se paikka, josta hän saa ohjeensa ja josta työ järjestetään. Kuhunkin paikalliseen yksikköön liittyvä työpanos on voitava eritellä. Kuitenkin kaikissa oikeudelliselta perustalta yritystä tai sen osaa palvelevilla oikeudellisilla yksiköillä on oltava kotipaikkanaan paikallinen yksikkö, vaikka siellä ei työskentelisi ketään. Sen lisäksi paikallinen yksikkö voi käsittää pelkästään aputoimintoja.

2 Maantieteellisesti määritelty paikka on ymmärrettävä sanan tarkassa merkityksessä: kahta saman yrityksen yksikköä, jotka sijaitsevat eri paikoissa (jopa jäsenvaltion pienimmän hallinnollisen alueen sisällä) on pidettävä kahtena paikallisena yksikkönä. Sama paikallinen yksikkö voi kuitenkin sijaita maantieteellisesti usealla viereisellä hallinnollisella alueella. Tällöin postiosoite on tavan mukaan määräävä tekijä.

3 Alueen rajat toimivat sijainnin rajoina, jolloin esimerkiksi sen poikki kulkevat yleiset tiet eivät välttämättä katkaise rajojen jatkuvuutta. Tämä määritelmä on lähellä ISIC Rev. 3:n 101 kohdassa annettua määritelmää siinä määrin, kun kysymyksessä on sijainti sanan tarkassa merkityksessä, mutta se eroaa 102 kohdassa annetusta määritelmästä siinä, että tämä tarkka merkitys ei voi vaihdella kyseessä olevien tilastojen mukaan; lisäksi kriteeriä henkilöiden työskentelemisestä sovelletaan yleensä.

4 Samaa määritelmää paikallisesta yksiköstä sovelletaan alueellisiin tilinpitotarpeisiin EKT-AS:ssä (EKT:n alueellinen soveltaminen).

1 Kullakin KAU:llä on oltava ainakin yksi ”paikallinen KAU”; KAU voidaan kuitenkin muodostaa yhden tai useamman paikallisen yksikön osia yhdistämällä. Sitä vastoin paikallinen yksikkö voi tietyissä olosuhteissa koostua ainoastaan ryhmästä aputoimintoja. Tällöin paikallisen yksikön täydentävä luokitus on mahdollista. Toisaalta jokaisella yrityksellä on oltava ainakin yksi ”paikallinen KAU”.

2 ”Paikallinen KAU” vastaa ”establishmentin” määritelmää sellaisena kuin se on ISIC Rev. 3:n johdanto-osan 106 kohdassa.