(1)

Metsät tuottavat monenlaisia ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä, mukaan lukien puutavara ja muut metsän tuotteet sekä ihmiskunnan kannalta olennaiset ympäristöpalvelut, sillä niissä on suurin osa maapallon mantereiden luonnon monimuotoisuudesta. Ne ylläpitävät ekosysteemitoimintoja, auttavat suojelemaan ilmastojärjestelmää, tuottavat puhdasta ilmaa ja ovat keskeisessä asemassa vesien ja maaperän puhdistamisessa sekä veden sitomisessa maaperään ja pohjaveden muodostumisessa. Suuret metsäalueet toimivat kosteuden lähteenä ja auttavat estämään manneralueiden aavikoitumista. Lisäksi metsät tarjoavat elinkeinon ja tuloja noin kolmannekselle maailman väestöstä, ja niiden hävittämisellä on vakavia seurauksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, myös metsien ekosysteemeistä voimakkaasti riippuvaisten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen, toimeentuloon. Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen vähentävät niin ikään välttämättömiä hiilinieluja. Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen lisäävät myös luonnonvaraisten eläinten, tuotantoeläinten ja ihmisten välisten kontaktien todennäköisyyttä ja lisäävät näin ollen uusien tautien leviämisen riskiä sekä uusien epidemioiden ja pandemioiden riskiä.

(2)

Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen etenevät hälyttävällä vauhdilla. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) arvioi, että vuosina 1990–2020 menetettiin koko maailmassa noin 420 miljoonaa hehtaaria metsää, mikä on noin 10 prosenttia maailmassa jäljellä olevista metsistä ja Euroopan unionin pinta-alaa suurempi ala. Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen vauhdittavat puolestaan merkittävästi ilmaston lämpenemistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, jotka ovat aikamme kaksi tärkeintä ympäristöhaastetta. Maailmassa menetetään kuitenkin edelleen 10 miljoonaa hehtaaria metsää joka vuosi. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti metsiin, ja tulevina vuosikymmeninä on tarpeen vastata moniin haasteisiin metsien sopeutumis- ja selviytymiskyvyn varmistamiseksi.

(3)

Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen edistävät maailmanlaajuista ilmastokriisiä monin eri tavoin. Ne lisäävät ennen kaikkea kasvihuonekaasupäästöjä niihin liittyvien metsäpalojen seurauksena ja poistavat näin pysyvästi hiilinielukapasiteettia, heikentävät niistä kärsivän alueen kykyä sietää ilmastonmuutosta ja vähentävät merkittävästi kyseisen alueen luonnon monimuotoisuutta ja kestävyyttä tauteja ja tuholaisia vastaan. Metsäkato aiheuttaa yksinään 11 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, kuten hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuonna 2019 julkaistussa erityisraportissa ilmastonmuutoksesta ja maaperästä todetaan.

(4)

Äkillinen ilmastonmuutos johtaa luonnon monimuotoisuuden maailmanlaajuiseen köyhtymiseen, joka puolestaan pahentaa ilmastonmuutosta; nämä kaksi tekijää liittyvät erottamattomasti toisiinsa, kuten viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet. Luonnon monimuotoisuus ja terveet ekosysteemit ovat olennaisen tärkeitä ilmastokestävän kehityksen kannalta. Hyönteiset, linnut ja nisäkkäät toimivat pölyttäjinä ja siementen levittäjinä ja voivat suoraan tai välillisesti auttaa tehostamaan hiilen varastointia. Metsät myös huolehtivat vesivarojen jatkuvasta uusiutumisesta sekä ehkäisevät kuivuutta ja siitä paikallisyhteisöille, myös alkuperäiskansoille, aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen voimakas vähentäminen sekä metsien ja muiden ekosysteemien järjestelmällinen ennallistaminen on merkittävin yksittäinen luontoon perustuva mahdollisuus hillitä ilmastonmuutosta.

(5)

Luonnon monimuotoisuus on olennaisen tärkeä tekijä ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen sietokyvyn kannalta niin paikallisella kuin maailmanlaajuisella tasolla. Yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on luonnosta ja sen tarjoamista palveluista riippuvaista. Kolme merkittävää talouden alaa – rakennusala, maatalous ja elintarvike- ja juomateollisuus – ovat kaikki vahvasti riippuvaisia luonnosta. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen uhkaa kestävää veden kiertokulkua ja elintarvikejärjestelmiä ja vaarantaa elintarviketurvan ja ravitsemuksen. Yli 75 prosenttia maailman ravintokasvityypeistä on riippuvaisia eläinten suorittamasta pölytyksestä. Lisäksi monet teollisuuden alat ovat riippuvaisia geneettisestä monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä tuotantopanoksia etenkin lääkkeiden, myös mikrobilääkkeiden, tuotannossa.

(6)

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja metsäkato ovat äärimmäisen vakavia maailmanlaajuisia huolenaiheita, jotka vaikuttavat ihmiskunnan selviytymiseen ja kestäviin elinolosuhteisiin maapallolla. Ilmastonmuutoksen kiihtyminen, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ympäristön tilan heikkeneminen sekä konkreettiset esimerkit niiden tuhoisista vaikutuksista luontoon, ihmisten elinoloihin ja paikallisiin talouksiin ovat johtaneet siihen, että vihreä siirtymä on tunnustettu aikamme keskeiseksi tavoitteeksi ja sukupuolten tasa-arvoon ja sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyväksi kysymykseksi.

(7)

Ympäristöön liittyvien ihmisoikeuksien puolustajat, jotka pyrkivät suojelemaan ja edistämään ympäristöön liittyviä ihmisoikeuksia, myös puhtaan veden, ilman ja maan saatavuutta, ovat usein vainoamisen ja kuolemaan johtavien hyökkäysten kohteena. Nämä hyökkäykset vaikuttavat suhteettomasti alkuperäiskansoihin. Vuoden 2020 raporttien mukaan yli kaksi kolmasosaa kyseisten hyökkäysten uhreista työskenteli puolustaakseen maailman metsiä metsäkadolta ja teolliselta kehittämiseltä.

(8)

Unionin kulutus on maailmanlaajuisesti merkittävä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen aiheuttaja. Tämän asetuksen vaikutustenarvioinnissa arvioitiin, että unionin kulutus ja tuotanto aiheuttaisivat ilman asianmukaisia sääntelytoimia pelkästään kuuden hyödykkeen (nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, soija ja puu) osalta vuosittain noin 248 000 hehtaaria metsäkatoa vuoteen 2030 mennessä.

(9)

Euroopan metsien tilaa koskevassa vuoden 2020 raportissa todetaan unionin metsien tilanteesta, että vuosina 1990–2020 metsien pinta-ala Euroopassa on kasvanut 9 prosentilla, biomassaan varastoituneen hiilen määrä 50 prosentilla ja puun tarjonta 40 prosentilla. Ikimetsät ja luontaisesti uudistuvat metsät ovat vaarassa muun muassa tehometsätalouden vuoksi, ja niiden ainutkertainen luonnon monimuotoisuus ja rakenteelliset piirteet ovat vaarassa. Lisäksi Euroopan ympäristökeskus on todennut, että vajaat viisi prosenttia Euroopan metsäalueista katsotaan tällä hetkellä koskemattomiksi tai luonnonmetsiksi, kun taas 10 prosenttia Euroopan metsäalueista on luokiteltu tehometsätalouden piiriin kuuluviksi. Metsien ekosysteemien on selvittävä monista paineista, joita aiheuttaa ilmastonmuutos ja jotka ulottuvat äärimmäisistä sääilmiöistä tuholaisiin, sekä ihmisen toiminnasta, joka vaikuttaa kielteisesti ekosysteemeihin ja elinympäristöihin. Erityisesti tehometsätalouden piirissä olevilla tasaikäisillä metsillä voi avohakkuiden ja kuolleen puuaineksen poistamisen vuoksi olla vakavia vaikutuksia kokonaisiin elinympäristöihin.

(10)

Komissio esitti vuonna 2019 monia aloitteita, joilla puututaan maailmanlaajuisiin ympäristökriiseihin ja joihin sisältyy metsäkatoa koskevia erityistoimia. Heinäkuun 23 päivänä 2019 antamassaan tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, jäljempänä ’EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annettu tiedonanto’, komissio määritteli yhdeksi päätavoitteeksi maankäyttöön kohdistuvan unionin kulutusjalanjäljen pienentämisen ja kannusti kuluttamaan unionissa tuotteita, joiden toimitusketjut ovat metsäkatoa aiheuttamattomia. Komissio esitteli 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” uuden kasvustrategian, jonka tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen ja rakentuu kestävän ja sääntöihin perustuvan vapaakaupan varaan, samalla kun kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon vuoteen 2050 mennessä, talouskasvuun pyritään resurssien käyttöä lisäämättä eikä yhtäkään ihmistä tai aluetta jätetä jälkeen. Tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten ja tulevien sukupolvien terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Lisäksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on muun muassa puhtaan ilman, puhtaan veden, terveen maaperän ja luonnon monimuotoisuuden tarjoaminen kansalaisille ja tuleville sukupolville. Tämän vuoksi 20 päivänä toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme”, jäljempänä ’vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia’, 20 päivänä toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten”, jäljempänä ’Pellolta pöytään -strategia’, 16 päivänä heinäkuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Uusi EU:n metsästrategia 2030”, 12 päivänä toukokuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma ’Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta’” ja muissa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa laadituissa asiaan liittyvissä strategioissa, kuten 30 päivänä kesäkuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – Vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet” korostetaan entisestään metsien suojelua ja selviytymiskykyä koskevien toimien merkitystä. Etenkin vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on suojella luontoa ja kääntää ekosysteemien heikkenemisen kehityssuunta. Lisäksi 11 päivänä lokakuuta 2018 annetulla komission tiedonannolla ”Kestävä biotalous Euroopalle: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen yhteyden lujittaminen” vahvistetaan ympäristön ja ekosysteemien suojelua ja vastataan samalla elintarvikkeiden, rehujen, energian, raaka-aineiden ja tuotteiden kasvavaan kysyntään etsimällä uusia tuotanto- ja kulutustapoja.

(11)

Jäsenvaltiot ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa jatkuvasta metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä. Ne ovat korostaneet, että koska metsien suojelua, ennallistamista ja kestävää hoitoa koskevat nykyiset maailmanlaajuisen tason politiikat ja toimet eivät riitä pysäyttämään metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, tarvitaan tehostettuja unionin toimia, jotta voidaan edistää tehokkaammin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kaikkien Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioiden vuonna 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti. Neuvosto on tukenut erityisesti EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetussa tiedonannossa esitettyä komission ilmoitusta, jonka mukaan komissio aikoo arvioida täydentäviä sääntelyyn liittyviä ja muita toimenpiteitä ja esittää molempia toimenpidetyyppejä koskevia ehdotuksia. Unioni ja jäsenvaltiot ovat myös hyväksyneet YK:n toiminnan vuosikymmenen kestävän kehityksen tavoitteiden alalla, YK:n ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmenen ja YK:n perheviljelmien vuosikymmenen.

(12)

Euroopan parlamentti on korostanut, että maailman metsien ja luonnon ekosysteemien jatkuva tuhoaminen ja niiden tilan heikkeneminen sekä niiden muuntaminen samoin kuin ihmisoikeusloukkaukset liittyvät suurelta osin maataloustuotannon laajenemiseen, erityisesti metsien muuntamiseen maatalousmaaksi, jota käytetään monien sellaisten hyödykkeiden ja tuotteiden tuottamiseen, joiden kysyntä on suuri. Euroopan parlamentti antoi 22 päivänä lokakuuta 2020 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan mukaisesti päätöslauselman, jossa komissiota pyydetään esittämään SEUT 192 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotus ”EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi” pakollisen asianmukaisen huolellisuuden pohjalta.

(13)

Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunta on tärkeä osa toimenpidepakettia, jota tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja seuraavien noudattamiseksi: Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaiset unionin sitoumukset, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytty Pariisin sopimus (3), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2022/591 (4) hyväksytty kahdeksas ympäristöalan toimintaohjelma ja oikeudellisesti sitova Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (5) mukainen sitoumus saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(14)

Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunta on myös tärkeä osa toimenpidepakettia, jota tarvitaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi ja biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, jäljempänä ’biodiversiteettisopimus’ (6), Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian ja niihin liittyvien luonnon ennallistamista koskevien unionin tavoitteiden mukaisten unionin sitoumusten noudattamiseksi.

(15)

Ikimetsät ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Plantaaseilla ja viljelymetsillä on erilainen biodiversiteettikoostumus, ja ne tarjoavat erilaisia ekosysteemipalveluja kuin ikimetsät ja luontaisesti uudistuvat metsät.

(16)

Maatalouden laajentuminen aiheuttaa lähes 90 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta; yli puolet metsäpinta-alan vähenemisestä johtuu metsien muuntamisesta viljelymaaksi, kun taas karjan laiduntamisen osuus metsäpinta-alan vähenemisestä on lähes 40 prosenttia.

(17)

Rehun tuotanto karjalle voi edistää metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä. Edistämällä vaihtoehtoisia ja kestäviä maatalouskäytäntöjä voidaan puuttua ympäristö- ja ilmastohaasteisiin sekä ehkäistä metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä maailmanlaajuisesti. Tasapainoisemman, terveellisemmän ja ravitsevamman ruokavalion ja kestävämmän elämäntavan omaksumista edistävillä kannustimilla voidaan vähentää maahan ja resursseihin kohdistuvaa painetta.

(18)

Unioni toi ja kulutti kolmanneksen maailmanlaajuisen kaupan kohteena olevista metsäkatoon liittyvistä maataloustuotteista vuosina 1990–2008. Kyseisenä ajanjaksona unionin kulutus oli syynä 10 prosenttiin tavaroiden tuotantoon tai palvelujen tarjoamiseen liittyvästä maailmanlaajuisesta metsäkadosta. Unionin kulutus aiheuttaa edelleen suhteettoman suuren osuuden metsäkadosta, vaikka sen suhteellinen osuus pieneneekin nykyään. Unionin olisi sen vuoksi toteutettava toimia minimoidakseen maailmanlaajuisen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen, joka johtuu unionissa tapahtuvasta tiettyjen hyödykkeiden ja tuotteiden kulutuksesta; tällä tavoin sen olisi pyrittävä vähentämään omaa osuuttaan kasvihuonekaasupäästöistä ja maailmanlaajuisesta luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä sekä edistämään kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja niin unionissa kuin koko maailmassa. Jotta unionin politiikalla olisi mahdollisimman suuri vaikutus, sillä olisi pyrittävä vaikuttamaan maailmanmarkkinoihin eikä vain unioniin suuntautuviin toimitusketjuihin. Kumppanuudet ja tehokas kansainvälinen yhteistyö, myös vapaakauppasopimukset, tuottaja- ja kuluttajamaiden kanssa ovat tässä yhteydessä olennaisen tärkeitä.

(19)

Unioni on sitoutunut edistämään ja panemaan täytäntöön kunnianhimoista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa kaikkialla maailmassa Euroopan unionin peruskirjan mukaisesti noudattaen erityisesti sen 37 artiklaa, jonka mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Tämän asetuksen mukaisissa toimissa olisi osana vihreän kehityksen ohjelman ulkoista ulottuvuutta otettava huomioon sellaisten metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuntaan tähtäävien, olemassa olevien kansainvälisten sopimusten, sitoumusten ja kehysten merkitys kuin YK:n metsästrategia vuosille 2017–2030 ja siihen kuuluvat globaalit metsätavoitteet, ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus ja Pariisin sopimus, biodiversiteettisopimus ja siihen liittyvä vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys, maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma 2011–2020 ja siihen liittyvät Aichin biodiversiteettitavoitteet ja aavikoitumisen estämistä koskeva YK:n yleissopimus sekä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen perimmäisiin syihin puuttumista tukeva monenvälinen kehys, kuten kestävän kehityksen tavoitteet ja YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista.

(20)

Metsäkadon pysäyttäminen ja heikentyneiden metsien ennallistaminen on olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t). Tällä asetuksella olisi edistettävä erityisesti niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka koskevat maanpäällistä elämää (SDG 15), ilmastotoimia (SDG 13), vastuullista kuluttamista ja tuotantoa (SDG 12), nälän poistamista (SDG 2) ja terveyttä ja hyvinvointia (SDG 3). Tavoitetta 15.2 eli metsäkadon pysäyttämistä vuoteen 2020 mennessä ei ole saavutettu, minkä vuoksi on toteutettava kiireesti kunnianhimoisia ja tuloksellisia toimia.

(21)

Tämän asetuksen on myös tarkoitus vastata metsiä koskevaan New Yorkin julkilausumaan, joka on oikeudellisesti sitomaton poliittinen julkilausuma ja jossa vahvistetaan maailmanlaajuinen aikataulu, jonka mukaan luonnonmetsien häviäminen puolitetaan vuoteen 2020 mennessä ja pyritään lopettamaan vuoteen 2030 mennessä. Julkilausuman hyväksyivät kymmenet hallitukset, monet maailman suurimmista yrityksistä ja vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt ja alkuperäiskansojen järjestöt. Siinä myös kehotettiin yksityistä sektoria täyttämään tavoite, jonka mukaan maataloushyödykkeiden, kuten palmuöljyn, soijan, paperin ja naudanlihatuotteiden tuotannon aiheuttama metsäkato pyritään pysäyttämään vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite on jäänyt saavuttamatta. Tällä asetuksella on myös tarkoitus edistää YK:n metsästrategiaa vuosille 2017–2030, jonka ensimmäinen globaali metsätavoite on kääntää metsäpinta-alan vähenemisen suunta maailmanlaajuisesti metsien kestävän hoidon ja käytön avulla, mukaan lukien suojelu, ennallistaminen, metsitys ja uudelleenmetsitys, sekä lisätä toimia, joilla ehkäistään metsien tilan heikkenemistä ja edistetään maailmanlaajuisia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(22)

Tällä asetuksella olisi vastattava myös Glasgow’ssa annettuun metsiä ja maankäyttöä koskevaan johtajien julkilausumaan, joka annettiin marraskuussa 2021 YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa ja jossa todetaan, että ”maankäyttöön, ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden sekä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen niin maailmanlaajuisesti kuin kansainvälisesti edellyttää muutokseen tähtääviä lisätoimia seuraavilla toisiinsa kytkeytyvillä aloilla: kestävä tuotanto ja kulutus, infrastruktuurin kehittäminen, kauppa, rahoitus ja sijoitustoiminta sekä pienviljelijöiden, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tukeminen”. Julistuksen allekirjoittajat sitoutuivat työskentelemään yhdessä metsäkadon ja maaperän huonontumisen pysäyttämiseksi ja niitä koskevan kehityksen suunnan kääntämiseksi vuoteen 2030 mennessä ja korostivat, että ne vahvistavat yhteisiä pyrkimyksiään helpottaa kansainvälisesti ja kansallisesti kauppa- ja kehityspolitiikkoja, jotka edistävät kestävää kehitystä ja kestävää hyödykkeiden tuotantoa ja kulutusta ja tähtäävät maiden yhteisen edun saavuttamiseen.

(23)

Unioni on Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenenä sitoutunut edistämään yleismaailmallista, sääntöihin perustuvaa, avointa, läpinäkyvää, ennakoitavaa, osallistavaa, syrjimätöntä ja oikeudenmukaista monenvälistä kauppajärjestelmää WTO:n puitteissa sekä avointa, kestävää ja määrätietoista kauppapolitiikkaa. Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi sen vuoksi kuuluttava unionissa tuotetut hyödykkeet ja tuotteet sekä unioniin tuodut hyödykkeet ja tuotteet.

(24)

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen haasteisiin, jotka maailmalla ovat edessään, voidaan puuttua ainoastaan maailmanlaajuisin toimin. Unionin olisi oltava vahva globaali toimija, joka paitsi näyttää esimerkkiä myös ottaa johtoaseman kansainvälisessä yhteistyössä pyrittäessä luomaan avoin ja oikeudenmukainen monenvälinen järjestelmä, jossa kestävä kauppa toimii vihreän siirtymän keskeisenä mahdollistajana niin, että voidaan torjua ilmastonmuutosta ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

(25)

Tämä asetus on jatkoa myös 22 päivänä kesäkuuta 2022 annetulle komission tiedonannolle ”Kauppakumppanuuksien voima: yhdessä vihreän ja oikeudenmukaisen talouskasvun puolesta” ja 18 päivänä helmikuuta 2021 annetulle komission tiedonannolle ”Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu – Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka”, jossa todettiin, että EU:lla on edessään uusia sisäisiä ja ulkoisia haasteita ja että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja Euroopan digitaalistrategiassa, joka sisältyy 19 päivänä helmikuuta 2020 annettuun komission tiedonantoon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”, on määritelty uusi kestävämpi kasvumalli, minkä vuoksi unioni tarvitsee uuden kauppapoliittisen strategian, jolla tuetaan EU:n sisä- ja ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja edistetään kestävyyden lisäämistä, sillä EU on sitoutunut saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet. Kauppapolitiikkaa on tarpeen hyödyntää kaikilta osin unionin toipumisessa covid-19-pandemiasta sekä talouden vihreässä siirtymässä ja digitaalisessa muutoksessa ja Euroopan selviytymiskyvyn rakentamisessa.

(26)

Kesäkuun 22 päivänä 2022 antamansa tiedonannon ”Kauppakumppanuuksien voima: yhdessä vihreän ja oikeudenmukaisen talouskasvun puolesta” mukaisesti komissio tehostaa toimintaansa kauppakumppaneiden kanssa kansainvälisten työ- ja ympäristönormien noudattamisen edistämiseksi. Tiedonannossa esitetään päättäväisiä toimia kestävän kehityksen edistämiseksi, mukaan lukien metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevat lausekkeet. Tämän asetuksen tavoitteita täydennetään varmistamalla nykyisten kauppasopimusten täytäntöönpano ja uusien kauppasopimusten tekeminen tällaisten toimien avulla.

(27)

Tällä asetuksella olisi täydennettävä EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetussa tiedonannossa ehdotettuja muita toimenpiteitä, erityisesti seuraavia: toimiminen yhdessä tuottajamaiden kanssa niiden tukemiseksi siinä, että puututaan metsäkadon perimmäisiin syihin, kuten heikkoon hallintoon, lainsäädännön täytäntöönpanon tehottomuuteen ja lahjontaan, sekä tärkeiden kuluttajamaiden kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön lujittaminen muun muassa edistämällä metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden kauppaa ja hyväksymällä vastaavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien toimitusketjujen tuotteiden saattaminen niiden markkinoille.

(28)

Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate, ja sillä olisi edistettävä ja helpotettava yhteistyötä kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden kanssa muun muassa antamalla teknistä ja taloudellista apua silloin kun se on mahdollista ja asianmukaista.

(29)

Komission olisi jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden jatkettava yhteistyötä tuottajamaiden kanssa ja yleisesti ottaen yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja elinten kanssa sekä kentällä toimivien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa useiden sidosryhmien välisten vuoropuheluiden avulla. Komission olisi vahvistettava tukeaan ja kannustimiaan, joilla tuetaan metsien suojelua ja metsäkatoa aiheuttamattomaan tuotantoon siirtymistä, alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen, pienviljelijöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, roolin ja oikeuksien tunnustamista ja vahvistamista, hallinnon ja maanhallintaoikeuksien parantamista, lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan lisäämistä sekä metsien kestävän hoidon ja käytön, jossa painotetaan luonnonläheisempiä metsänhoidon käytäntöjä ja joka pohjautuu tieteeseen perustuviin indikaattoreihin ja kynnysarvoihin, ekomatkailun, ilmastonmuutokseen sopeutuvan maatalouden, monipuolistamisen sekä agroekologian ja peltometsäviljelyn edistämistä. Komission olisi tässä yhteydessä tunnustettava täysimääräisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen rooli ja oikeudet metsien suojelussa ottaen huomioon vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaate. Unionin ja jäsenvaltioiden olisi olemassa olevista aloitteista saatujen kokemusten ja niistä opittujen asioiden pohjalta pyrittävä luomaan kumppanuuksia tuottajamaiden kanssa näiden pyynnöstä, ja vastattava maailmanlaajuisiin haasteisiin samalla, kun täytetään paikalliset tarpeet ja otetaan huomioon pienviljelijöiden kohtaamat haasteet EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetun tiedonannon mukaisesti. Kumppanuuteen perustuvan lähestymistavan avulla olisi autettava tuottajamaita ja niiden osia suojelemaan ja ennallistamaan metsiä sekä käyttämään niitä kestävällä tavalla, jotta voidaan edistää tämän asetuksen tavoitteena olevaa metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen hillitsemistä, myös digitaaliteknologioiden käytön, paikkatietojen ja valmiuksien kehittämisen avulla.

(30)

Tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden olisi oltava toimijoita ja kauppaa käyviä sitovia riippumatta siitä, asettavatko ne tuotteitaan saataville markkinoilla perinteisin keinoin vai verkossa. Tällä asetuksella olisi näin ollen varmistettava, että jokaisessa toimitusketjussa on tässä asetuksessa tarkoitettu toimija, joka on sijoittautunut unioniin ja jota voidaan pitää vastuussa tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden täyttämättä jättämisestä. Komission ja jäsenvaltioiden olisi seurattava tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja määritettävä, edellyttääkö digitaalinen ja teknologinen kehitys tarvittaessa uusia eritelmiä tai aloitteita tulevaisuudessa.

(31)

EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetussa tiedonannossa ilmoitetaan myös metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä sekä maailman metsäpinta-alan muutoksia ja niiden aiheuttajia käsittelevän EU:n seurantakeskuksen, jäljempänä ’EU:n seurantakeskus’, perustamisesta; komissio ottaa kyseisen keskuksen käyttöön maailman metsäpinta-alan muutosten ja niiden aiheuttajien seurannan parantamiseksi. EU:n seurantakeskuksen olisi parannettava olemassa olevien seurantavälineiden, kuten Copernicus-tuotteiden ja muiden julkisesti tai yksityisesti saatavilla olevien lähteiden, avulla julkisten tahojen, kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia saada tietoja toimitusketjuista ja tarjottava helppotajuisia tietoja ja dataa, jotka osoittavat, miten metsäkato, metsien tilan heikkeneminen sekä maailman metsäpinta-alan muutokset ovat sidoksissa hyödykkeiden ja tuotteiden kysyntään ja kauppaan unionissa. EU:n seurantakeskuksen olisi näin ollen tuettava tämän asetuksen täytäntöönpanoa tarjoamalla tieteellistä näyttöä maailmanlaajuisesta metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä sekä niihin liittyvästä kaupasta. EU:n seurantakeskuksen olisi tarjottava maanpeitekarttoja, mukaan lukien maanpeitekartta aikasarjoineen tässä asetuksessa määritellystä aikarajasta lähtien, ja erilaisia luokkia, joiden avulla voidaan tarkastella maiseman koostumusta. EU:n seurantakeskuksen olisi osallistuttava sellaisen varhaisvaroitusjärjestelmän kehittämiseen, jossa yhdistyvät tutkimus ja seurantavalmius. Tämän asetuksen osalta varhaisvaroitusjärjestelmän tavoitteena olisi oltava se, että kun tämä on teknisesti mahdollista, se olisi osa alustaa, joka voi avustaa toimivaltaisia viranomaisia, toimijoita, kauppaa käyviä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja joka voi tarjota jatkuvaa seurantaa ja varhaisvaiheen ilmoituksia mahdollisesta metsäkatoon tai metsien tilan heikkenemiseen liittyvästä toiminnasta. Kyseinen alusta olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian. EU:n seurantakeskuksen olisi tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten, asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen ja elinten, tutkimuslaitosten, kansalaisjärjestöjen, toimijoiden, kauppaa käyvien, kolmansien maiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

(32)

Unionin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä keskitytään laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän kaupan torjuntaan eikä siinä puututa suoraan metsäkatoon. Se koostuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 995/2010 (7) ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2173/2005 (8). Molempia asetuksia arvioitiin toimivuustarkastuksessa, jossa todettiin, että vaikka lainsäädännöllä on ollut myönteinen vaikutus metsähallintoon, asetusten tavoitteita eli laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän kaupan hillitsemistä ja laittomasti korjatun puutavaran kulutuksen vähentämistä unionissa ei ole saavutettu, ja pääteltiin, että puutavaran laillisuuteen keskittyminen ei ole yksinään riittänyt asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

(33)

Saatavilla olevat raportit vahvistavat, että huomattava osa meneillään olevasta metsien hävittämisestä on tuotantomaan lainsäädännön mukaan laillista. Metsäpoliittisen kauppa- ja rahoitusaloitteen raportissa, joka julkaistiin toukokuussa 2021, arvioidaan, että vuosina 2013–2019 noin 30 prosenttia metsien hävittämisestä trooppisten maiden maatalouden liiketoimintaa varten oli laillista. Koska saatavilla olevat tiedot koskevat yleensä heikon hallinnon maita, laittoman metsien hävittämisen todellinen maailmanlaajuinen osuus saattaa olla arvioitua pienempi, mutta tiedoista käy kuitenkin selkeästi ilmi, että tuotantomaassa laillisen metsien hävittämisen huomiotta jättäminen heikentää poliittisten toimien vaikuttavuutta.

(34)

Unionivetoiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen puuttumista koskevien mahdollisten poliittisten toimien vaikutustenarvioinnissa, 16 päivänä joulukuuta 2019 annetuissa neuvoston päätelmissä ja Euroopan parlamentin 22 päivänä lokakuuta 2020 antamassa päätöslauselmassa todetaan selkeästi, että metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen on vahvistettava unionin tulevia toimenpiteitä ohjaaviksi kriteereiksi. Pelkkään laillisuuteen keskittymiseen saattaa mahdollisesti liittyä riski alhaisemmista ympäristönormeista markkinoille pääsemiseksi. Unionin uudessa oikeudellisessa kehyksessä olisi sen vuoksi käsiteltävä sekä laillisuutta että sitä, onko asianomaisten hyödykkeiden ja asianomaisten tuotteiden tuotanto metsäkatoa aiheuttamatonta.

(35)

”Metsäkatoa aiheuttamattoman” määritelmän olisi oltava riittävän laaja kattamaan metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen, varmistettava oikeudellinen selkeys ja oltava mitattavissa määrällisten, objektiivisten ja kansainvälisesti tunnustettujen tietojen perusteella.

(36)

Tätä asetusta sovellettaessa maatalouskäytön määritelmänä olisi oltava maan käyttö maatalouteen. Näiltä osin komission olisi tämän määritelmän tulkinnan selkeyttämiseksi laadittava ohjeet erityisesti niiltä osin kuin on kyse metsän muuntamisesta maaksi, jonka käyttötarkoitus ei ole maatalouskäyttö.

(37)

FAO:n määritelmien mukaisesti peltometsäviljelyjärjestelmiä, mukaan lukien viljelykasvien kasvattaminen puiden suojassa, sekä kiertokaskiviljely-, puulaidunviljely- ja maatalous- ja laiduntamisjärjestelmiä, ei olisi katsottava metsiksi vaan maatalouskäytöksi.

(38)

Tämän asetuksen olisi katettava hyödykkeet, joiden kulutuksella unionissa on suurin rooli maailmanlaajuisen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen aiheuttajina ja joiden osalta unionin poliittiset toimet voisivat tuottaa suurimmat hyödyt kaupan yksikköarvoa kohti. Tämän asetuksen vaikutustenarviointia tukevan tutkimuksen yhteydessä tehtiin laaja katsaus asiaan liittyvän tieteellisen kirjallisuuden primaareihin tiedonlähteisiin, joissa arvioidaan unionin kulutuksen vaikutuksia maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja yhdistetään kyseinen ympäristöjalanjälki tiettyihin hyödykkeisiin; katsaukselle tehtiin ristiintarkastus laajan sidosryhmäkuulemisen avulla. Tämän prosessin tuloksena saatiin ensimmäinen luettelo kahdeksasta hyödykkeestä. Puu sisällytettiin suoraan asetuksen soveltamisalaan, koska se kuului jo asetuksen (EU) N:o 995/2010 soveltamisalaan. Tehokkuusanalyysiin käytetyssä viimeaikaisessa tutkimuksessa (9) analysoitiin kahdeksan hyödykettä, joista seuraavat seitsemän vastaavat tutkimuksen mukaan suurimmasta osasta unionivetoista metsäkatoa: öljypalmu (34,0 %), soija (32,8 %), puu (8,6 %), kaakao (7,5 %), kahvi (7,0 %), nautaeläimet (5,0 %) ja kumi (3,4 %).

(39)

Sen varmistamiseksi, että tämä asetus täyttää tavoitteensa, on tärkeää varmistaa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan karjan rehu ei johda metsäkatoon. Sen vuoksi niiden toimijoiden, jotka saattavat markkinoille tai vievät asianomaisia tuotteita, jotka sisältävät sellaista nautaeläintä tai jotka on valmistettu sellaisia nautaeläimiä käyttäen, joiden ravintona on käytetty asianomaisia tuotteita, jotka sisältävät tai jotka on valmistettu muita asianomaisia hyödykkeitä tai asianomaisia tuotteita käyttäen, olisi osana asianmukaisen huolellisuuden järjestelmäänsä varmistettava, että rehu on metsäkatoa aiheuttamatonta. Siinä tapauksessa tämän asetuksen mukaiset maantieteellisen sijainnin määrittämistä koskevat vaatimukset olisi rajattava tarkoittamaan kunkin sellaisen tilan maantieteellistä sijaintia, jossa kyseessä olevat nautaeläimet on kasvatettu, ja itse rehun osalta ei olisi vaadittava tietoja maantieteellisestä sijainnista. Jos toimivaltainen viranomainen saa tai sen tietoon tulee asiaankuuluvaa tietoa, mukaan lukien kolmansien osapuolten toimittamiin perusteltuihin huolenaiheisiin perustuvat tiedot, joiden mukaan on olemassa riski siitä, että rehu ei ole tämän asetuksen mukaista, toimivaltaisen viranomaisen olisi välittömästi pyydettävä yksityiskohtaisia tietoja tällaisesta rehusta. Jos rehun osalta on jo sovellettu asianmukaista huolellisuutta toimitusketjun edeltävässä vaiheessa, toimijoiden olisi käytettävä näyttönä siitä, että rehu on metsäkatoa aiheuttamatonta, asiaankuuluvia laskuja, asiaankuuluvien asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten viitenumeroita tai mitä tahansa muuta asiaankuuluvaa dokumentaatiota, ja niiltä voitaisiin edellyttää kyseisen näytön asettamista pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville. Näytön olisi katettava eläinten koko elämänkaari, kuitenkin enintään viiden vuoden jakso.

(40)

Koska kierrätettyjen asianomaisten hyödykkeiden ja asianomaisten tuotteiden käyttöä olisi kannustettava ja koska toimijoille aiheutuisi kohtuuton rasite, jos tällaiset hyödykkeet ja tuotteet sisällytettäisiin tämän asetuksen soveltamisalaan, tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä käytetyt hyödykkeet ja tuotteet, joiden elinkaari on päättynyt ja jotka muutoin käsiteltäisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (10) 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltynä jätteenä. Tätä ei kuitenkaan pitäisi soveltaa tiettyihin valmistusprosessin sivutuotteisiin.

(41)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava asianomaisia hyödykkeitä ja asianomaisia tuotteita koskevat velvoitteet, jotta voidaan torjua tehokkaasti metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä sekä edistää metsäkatoa aiheuttamattomia toimitusketjuja ottaen samalla huomioon ihmisoikeuksien suojelu sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien suojelu niin unionissa kuin kolmansissa maissa.

(42)

Arvioitaessa riskiä niiden asianomaisten hyödykkeiden ja asianomaisten tuotteiden vaatimustenvastaisuuden riskiä, jotka on tarkoitus saattaa markkinoille tai viedä, olisi otettava huomioon metsäkatoon tai metsien tilan heikkenemiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja tapaoikeuden mukaisten maanhallintaoikeuksien haltijoiden oikeudet.

(43)

Monet kansainväliset järjestöt ja elimet, kuten FAO, IPCC, YK:n ympäristöohjelma ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ovat olleet aktiivisia, ja metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen alalla on tehty kansainvälisiä sopimuksia, kuten Pariisin sopimus ja biodiversiteettisopimus; tämän asetuksen määritelmät perustuvat kyseiseen työhön.

(44)

On olennaisen tärkeää, että tässä asetuksessa käsitellään myös metsien tilan heikkenemistä. Metsien tilan heikkenemisen määritelmän olisi perustuttava kansainvälisesti sovittuihin käsitteisiin, ja sillä olisi varmistettava, että toimijat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat helposti täyttää siihen liittyvät velvoitteet. Kyseisten velvoitteiden olisi oltava toiminnallisesti mitattavissa ja todennettavissa sekä selkeitä ja yksiselitteisiä oikeusvarmuuden takaamiseksi. Tämän osalta asetuksessa olisi asetettava pääpaino sellaisiin metsien tilan heikkenemiseen liittyviin keskeisiin osatekijöihin, jotka ovat mitattavissa ja todennettavissa ja jotka ovat erityisen merkityksellisiä ympäristövaikutusten välttämiseksi uusimman tieteellisen tiedon perusteella. Tätä varten metsien tilan heikkenemisen määritelmän olisi perustuttava FAO:n määrittelemiin, kansainvälisesti sovittuihin käsitteisiin. Metsien tilan heikkenemisen määritelmää olisi tämän asetuksen mukaisesti tarkasteltava uudelleen sen arvioimiseksi, olisiko sitä laajennettava kattamaan laajempi määrä metsien tilan heikkenemistä edistäviä osatekijöitä ja metsäekosysteemejä maailmanlaajuisesti, tarkoituksena tukea edelleen tämän asetuksen ympäristötavoitteita, ottaen huomioon tästä asiasta käydyissä kansainvälisissä keskusteluissa saavutettu edistys sekä metsäekosysteemien ja metsiin liittyvien käytäntöjen monimuotoisuus eri puolilla maailmaa. Uudelleentarkastelu olisi suoritettava perusteellisen analyysin pohjalta tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja asiaankuuluvia sidosryhmiä, kansainvälisiä järjestöjä ja elimiä ja tiedeyhteisöä kuullen.

(45)

Tällä asetuksella olisi varmistettava asianmukainen tasapaino siinä, että suojellaan niiden toimijoiden ja kauppaa käyvien oikeutettuja odotuksia, jotka saattavat markkinoille asianomaisia hyödykkeitä ja asianomaisia tuotteita tai vievät niitä, samalla kun minimoidaan toimitusketjujen äkilliset häiriöt, ja siinä, että kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistettua ympäristönsuojelua koskevaa perusoikeutta. Tätä varten olisi asetettava aikaraja, johon nähden arvioitaisiin, onko kyseessä oleva maa-alue ollut metsäkadon tai metsien tilan heikkenemisen kohteena niin, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia hyödykkeitä ja tuotteita ei saa saattaa markkinoille eikä viedä, jos ne on tuotettu kyseisen päivän jälkeen metsäkadon tai metsien tilan heikkenemisen kohteena olevalla maalla.

(46)

Aikarajan olisi vastattava voimassa olevia kansainvälisiä sitoumuksia, jotka esitetään kestävän kehityksen tavoitteissa ja metsiä koskevassa New Yorkin julkilausumassa ja joiden tavoitteina on metsäkadon pysäyttäminen, heikkokuntoisten metsien ennallistaminen ja metsittämisen ja uudelleenmetsittämisen huomattava lisääminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä, joten aikarajaksi olisi vahvistettava 31 päivä joulukuuta 2020. Kyseinen päivämäärä on myös johdonmukainen EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetussa tiedonannossa tehdyn komission ilmoituksen kanssa, jossa se ilmoitti aikomuksestaan torjua metsäkatoa, sekä myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian ja Pellolta pöytään -strategian kanssa. Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tätä asetusta koskevassa komission ehdotuksessa esitetty aikaraja on aikaisempi kuin tämän asetuksen voimaantulopäivä. Aikaraja valittiin, jotta voidaan estää metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen johtavien toimien ennakoitua kiihtymistä komission ehdotuksessa tehdyn ilmoituksen ja tämän asetuksen voimaantulopäivän välillä. Tässä asetuksessa olisi tunnustettava asetettu ympäristötavoite ja vahvistettava ehdotettu aikaraja, jotta voidaan varmistaa, että tuottajat ja toimijat, jotka ovat aiheuttaneet metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä tämän asetuksen neuvottelujaksolla, eivät saa saattaa kyseisiä asianomaisia hyödykkeitä ja asianomaisia tuotteita markkinoille tai viedä niitä.

(47)

Valitusta aikarajasta johtuvien, perusoikeuksien käyttämistä ja toimijoiden ja kauppaa käyvien oikeutettujen odotusten suojelua koskevien rajoitusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ehdottoman välttämättömiä ympäristönsuojelua koskevaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen pyrkimiseksi. Kyseisen tavoitteen edistämiseksi tätä asetusta ei olisi sovellettava ennen sen voimaantulopäivää tuotettuihin asianomaisiin hyödykkeisiin ja asianomaisiin tuotteisiin. Kun sovelletaan lykätysti tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat niiden toimijoiden ja kauppaa käyvien velvoitteita, jotka aikovat saattaa asianomaisia hyödykkeitä ja asianomaisia tuotteita markkinoille tai viedä niitä, kyseiset toimijat ja kauppaa käyvät saavat myös kohtuullisesti aikaa mukautua tämän asetuksen uusiin vaatimuksiin.

(48)

Jotta voidaan vahvistaa unionin panosta metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämiseen ja varmistaa, että metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvistä toimitusketjuista peräisin olevia asianomaisia tuotteita ei saateta markkinoille tai viedä, asianomaisia tuotteita ei saisi saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä, paitsi jos ne ovat metsäkatoa aiheuttamattomia ja ne on tuotettu tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Edellä mainitun vahvistamiseksi asianomaisiin tuotteisiin olisi aina liitettävä asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus.

(49)

Toimijoiden olisi toteuttava systeemiseen lähestymistapaan perustuvat asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että asianomaiset tuotteet, joita ne aikovat saattaa markkinoille, ovat tässä asetuksessa säädettyjen metsäkadon aiheuttamattomuutta ja laillisuutta koskevien vaatimusten mukaisia. Tätä varten toimijoiden olisi laadittava ja toteutettava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät. Kyseisiin asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiin olisi kuuluttava kolme osatekijää, jotka ovat tietovaatimukset, riskinarviointi ja riskiä vähentävät toimenpiteet ja joita täydennetään raportointivelvoitteilla. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät olisi suunniteltava siten, että niiden avulla saadaan tietoa markkinoille saatettavien hyödykkeiden ja tuotteiden lähteistä ja toimittajista, mukaan lukien tiedot, jotka osoittavat, ettei niihin liity metsäkatoa eikä metsien tilan heikkenemistä ja että laillisuutta koskevat vaatimukset täyttyvät; osoittaminen voidaan tehdä muun muassa yksilöimällä tuotantomaa tai sen osat ja sisällyttämällä tietoihin asianomaisten maa-alueiden maantieteelliset koordinaatit. Näissä ajanmääritykseen, paikannukseen ja/tai maanhavainnointiin perustuvissa maantieteellisissä koordinaateissa voitaisiin hyödyntää unionin avaruusohjelmista (EGNOS/Galileo ja Copernicus) saatavaa avaruusdataa ja -palveluja. Toimijoiden olisi tehtävä riskinarviointi näiden tietojen pohjalta. Jos havaitaan riski, toimijoiden olisi vähennettävä sitä siten, että tuloksena on se, että riskiä ei ole lainkaan tai on vain merkityksettömän alhainen riski. Toimijan olisi saatava saattaa asianomaisia tuotteita markkinoille tai viedä niitä vain, jos se toteaa asianmukaista huolellisuutta noudatettuaan, että riskiä ei ole lainkaan tai on vain merkityksettömän alhainen riski siitä, etteivät asianomaiset tuotteet ole tämän asetuksen mukaisia.

(50)

Tuotteita hankittaessa olisi toteutettava kohtuullisia toimia sen varmistamiseksi, että tuottajille ja erityisesti pienviljelijöille maksetaan oikeudenmukainen hinta, jotta voidaan mahdollistaa heidän toimeentulonsa ja puuttua tehokkaasti köyhyyteen metsäkadon yhtenä perimmäisenä syynä.

(51)

Toimijoiden olisi otettava virallisesti vastuu niiden asianomaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta, jotka ne aikovat saattaa markkinoille tai viedä, asettamalla saataville asianmukaista huolellisuutta koskevat vakuutukset. Tässä asetuksessa olisi säädettävä tällaisten vakuutusten mallista. Tällaisten asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten odotetaan helpottavan toimivaltaisten viranomaisten ja tuomioistuinten toteuttamaa tämän asetuksen täytäntöönpanon valvontaa sekä saavan toimijat noudattamaan sääntöjä paremmin.

(52)

Hyvän käytännön tunnustamiseksi riskinarviointimenettelyssä voitaisiin käyttää sertifiointia tai muita kolmannen osapuolen todentamisjärjestelmiä. Niiden ei kuitenkaan olisi korvattava asianmukaista huolellisuutta koskevaa toimijan vastuuta.

(53)

Kauppaa käyvien olisi oltava vastuussa tietojen keräämisestä ja säilyttämisestä, jotta varmistetaan niiden asianomaisten tuotteiden tuotantoketjun avoimuus, joita kyseiset kauppaa käyvät asettavat saataville markkinoilla. Muilla kauppaa käyvillä kuin pk-yrityksillä on merkittävä vaikutus toimitusketjuihin ja tärkeä rooli sen varmistamisessa, että toimitusketjut ovat metsäkatoa aiheuttamattomia. Niillä olisi sen vuoksi oltava samat velvoitteet kuin toimijoilla, niiden olisi otettava vastuu siitä, että asianomaiset tuotteet ovat tämän asetuksen mukaisia, ja niiden olisi varmistettava ennen asianomaisten tuotteiden asettamista saataville markkinoilla, että ne ovat noudattaneet asianmukaista huolellisuutta tämän asetuksen mukaisesti ja todenneet, että riskiä ei ole lainkaan tai on vain merkityksettömän alhainen riski siitä, etteivät asianomaiset tuotteet ole tämän asetuksen mukaisia.

(54)

Avoimuuden edistämiseksi ja täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi toimijoiden, jotka eivät kuulu pk-yritysten, mikroyritykset mukaan luettuina, tai luonnollisten henkilöiden ryhmiin, olisi vuosittain raportoitava julkisesti asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästään, mukaan lukien toimet, joita ne ovat toteuttaneet velvoitteidensa täyttämiseksi.

(55)

Toimijoiden olisi voitava vastaanottaa perusteltuja huolenaiheita asianomaisilta osapuolilta, myös sähköisesti, ja niiden olisi tutkittava perusteellisesti kaikki vastaanotetut perustellut huolenaiheet.

(56)

Muita unionin säädöksiä, joissa säädetään ihmisoikeuksiin tai ympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin liittyvistä asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksista arvoketjussa, olisi sovellettava niiltä osin kuin tässä asetuksessa ei ole erityisiä säännöksiä, joilla on sama tavoite, luonne ja vaikutus ja joita voidaan mukauttaa tulevien unionin säädösten muutosten perusteella. Tämän asetuksen olemassaolo ei saisi sulkea pois sellaisten muiden unionin säädösten soveltamista, joissa säädetään arvoketjuihin liittyvää asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia. Jos tällaisissa muissa unionin säädöksissä säädetään yksityiskohtaisemmista säännöksistä tai lisävaatimuksista tämän asetuksen säännöksiin nähden, tällaisia säännöksiä olisi sovellettava yhdessä tämän asetuksen kanssa. Jos taas tämä asetus sisältää yksityiskohtaisempia säännöksiä, niitä ei pitäisi tulkita tavalla, joka heikentää asianmukaista huolellisuutta koskevien muiden unionin säädösten tehokasta soveltamista tai niiden yleisen tavoitteen saavuttamista. Komission olisi voitava antaa selkeitä ja helppotajuisia ohjeita, jotka auttavat toimijoita ja kauppaa käyviä, erityisesti pk-yrityksiä, noudattamaan tätä asetusta.

(57)

Metsiä koskevien alkuperäiskansojen oikeuksien sekä vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen, myös sellaisina kuin ne esitetään YK:n julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista, kunnioittaminen edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua, ilmastonmuutoksen hillintää ja asiaan liittyvien yleistä etua koskevien huolenaiheiden käsittelyä. Alkuperäiskansoilla on ekologisesti ja lääketieteellisesti arvokasta perinteistä tietämystä, ja niillä on hyvin usein tarjottavanaan malli metsävarojen kestävästä käytöstä. Tämä voi edistää in situ -suojelua biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että metsissä asuvilla alkuperäiskansoilla on kaksoisrooli ilmastonmuutoksen torjunnassa: ensinnäkin kyseiset alkuperäiskansat yleensä vastustavat niiden maa-alueiden käyttöönottoa ja metsäkatoa, joilla he ovat asuneet sukupolvien ajan, ja toiseksi jotkin alkuperäisyhteisöt katsovat, että heillä on vastuu suojella metsiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

(58)

Ympäristöä ja kehitystä koskevassa YK:n vuoden 1992 Rion julistuksessa vahvistetut periaatteet, erityisesti yleisen tiedostamisen ja yleisön osallistumisen merkitystä ympäristöasioissa koskeva periaate 10 ja alkuperäiskansojen keskeisen tärkeää roolia ympäristönhoidossa ja kehityksessä koskeva periaate 22, ovat tärkeitä metsien kestävän hoidon ja käytön turvaamisessa.

(59)

Alkuperäiskansojen vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen käsitettä on kehitetty vuosien aikana Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1989 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169 hyväksymisen jälkeen, ja se on huomioitu YK:n julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista. Sen tavoitteena on toimia suojana sen varmistamiseksi, että alkuperäiskansoihin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset otetaan huomioon niihin vaikuttavia hankkeita koskevassa päätöksentekoprosessissa.

(60)

Toimijoiden, jotka kuuluvat sellaisten muiden unionin säädösten soveltamisalaan, joissa asetetaan ihmisoikeuksiin tai ympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin liittyviä asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksia arvoketjussa, olisi voitava täyttää tämän asetuksen mukaiset raportointivelvoitteet sisällyttämällä vaaditut tiedot toisten unionin säädösten mukaiseen raportointiin.

(61)

Vastuun tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta olisi oltava jäsenvaltioilla, ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että tätä asetusta noudatetaan kaikilta osin. Tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano markkinoille saapuvien tai niiltä lähtevien asianomaisten tuotteiden osalta voidaan saavuttaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten, tulliviranomaisten ja komission välisen järjestelmällisen tietojenvaihdon ja yhteistyön avulla.

(62)

Tämän asetuksen vaikuttava ja tehokas täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta ovat olennaisen tärkeitä sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten komission olisi perustettava tietojärjestelmä, jolla autetaan toimijoita ja toimivaltaisia viranomaisia markkinoille saatettuja asianomaisia tuotteita koskevien tarpeellisten tietojen esittämisessä ja niihin pääsyssä, ja ylläpidettävä kyseistä tietojärjestelmää. Toimijoiden olisi toimitettava asianmukaista huolellisuutta koskevat vakuutukset tietojärjestelmän kautta. Toimivaltaisilla viranomaisilla ja tulliviranomaisilla olisi oltava pääsy tietojärjestelmään, jotta ne voivat helpommin täyttää tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa, ja niiden olisi helpotettava tietojen siirtoa jäsenvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten ja tulliviranomaisten välillä. Myös suurella yleisöllä olisi oltava pääsy muihin kuin kaupallisesti arkaluonteisiin tietoihin, ja tiedot, lukuun ottamatta tietoja, jotka koskevat tämän asetuksen rikkomisia koskevien, oikeushenkilöille määrättyjen lopullisten tuomioiden ja niille määrättyjen seuraamusten luetteloa, olisi anonymisoitava ja tarjottava avoimessa ja koneellisesti luettavassa muodossa unionin avoimen tiedon politiikan mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024 (11) vahvistetulla tavalla.

(63)

Markkinoille saapuvien tai niiltä lähtevien asianomaisten tuotteiden osalta toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tehtäväksi tarkastaa, ovatko asianomaiset tuotteet tämän asetuksen mukaisia muun muassa toimijoiden toimittamien asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten pohjalta. Tullin tehtävänä puolestaan olisi oltava sen varmistaminen, että viittaus asianmukaista huolellisuutta koskevaan vakuutukseen asetetaan tarvittaessa niiden saataville. Lisäksi tulliviranomaisten olisi siitä ajankohdasta alkaen, jolloin sähköinen rajapinta on käytössä tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten, tutkittava asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen tila tietojärjestelmästä toimivaltaisten viranomaisten tekemän alustavan riskianalyysin jälkeen. Tulliviranomaisten olisi toteutettava asianmukaiset toimet, kuten asianomaista hyödykettä tai asianomaista tuotetta koskeva keskeytys tai kielto, jos siltä tätä pyydetään tietojärjestelmässä olevan asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen tilan perusteella. Kyseisten erityisten valvontajärjestelyjen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (12) VII lukua ei sovelleta niiltä osin kuin on kyse tämän asetuksen soveltamista ja täytäntöönpanon valvonnasta.

(64)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on aina riittävät taloudelliset resurssit, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on asianmukaiset henkilöresurssit ja välineistö. Tehokkaiden tarkastusten tekemiseksi tarvitaan paljon resursseja, ja käyttöön annettavien resurssien olisi oltava vakaat ja vastattava tasoltaan kulloisiakin täytäntöönpanotarpeita. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus täydentää julkista rahoitusta perimällä asiaankuuluvilta talouden toimijoilta kustannukset, jotka syntyvät vaatimustenvastaisiksi todettuihin asianomaisiin hyödykkeisiin ja asianomaisiin tuotteisiin liittyvien tarkastusten tekemisestä.

(65)

Tämä asetus ei rajoita markkinoille saapuvia tai niiltä lähteviä tavaroita ja tuotteita koskevien muiden unionin säädösten eikä etenkään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (13) soveltamista tulliviranomaisten toimivallan ja tullivalvonnan osalta. Maahantuojille olisi muistutettava, että kyseisen asetuksen 220, 254, 256, 257 ja 258 artiklassa säädetään, että markkinoille saapuvat tuotteet, jotka edellyttävät lisäjalostusta, on asetettava sellaiseen asianmukaiseen tullimenettelyyn, joka mahdollistaa tällaisen lisäjalostuksen suorittamisen. Luovuttamista vapaaseen liikkeeseen tai vientiin ei olisi yleensä katsottava osoitukseksi unionin oikeuden noudattamisesta, sillä tällaiseen luovutukseen tai vientiin ei välttämättä sisälly täydellistä vaatimustenmukaisuuden valvontaa.

(66)

Markkinoille saapuvien tai niiltä lähtevien asianomaisten tuotteiden valvontaprosessin optimoimiseksi, myös hallinnollisen rasituksen keventämiseksi, on tarpeen perustaa yhteentoimiva sähköinen rajapinta, joka mahdollistaa automaattisen tiedonsiirron tullijärjestelmien ja toimivaltaisten viranomaisten tietojärjestelmien välillä. Euroopan unionin tullialan yhdennetty palveluympäristö on luonteva vaihtoehto tällaisen tiedonsiirron mahdollistamiseksi. Rajapinnan olisi oltava pitkälle automatisoitu ja helppokäyttöinen, ja sen olisi helpotettava prosesseja tulliviranomaisille ja toimijoille. Koska erot tulliviranomaisten saataville asetettavien ja asianmukaista huolellisuutta koskevaan vakuutukseen sisällytettävien tietojen välillä ovat vähäiset, on lisäksi aiheellista ehdottaa yritysten ja viranomaisten välisiin yhteyksiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa kauppaa käyvät ja talouden toimijat asettavat asianomaiseen tuotteeseen liittyvän asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen saataville kansallisen tullialan yhdennetyn palveluympäristön kautta, ja kyseinen vakuutus siirretään automaattisesti tämän asetuksen mukaiseen toimivaltaisten viranomaisten käyttämään tietojärjestelmään. Tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten olisi osallistuttava siirrettävien tietojen ja muiden teknisten vaatimusten määrittämiseen.

(67)

Riski siitä, että vaatimustenvastaisia tuotteita saatetaan markkinoille tai viedään, vaihtelee riippuen hyödykkeestä ja tuotteesta sekä sen alkuperä- ja tuotantomaasta tai niiden osista. Toimijoihin, jotka hankkivat hyödykkeitä ja tuotteita sellaisista maista tai maiden osista, joissa riski kasvattaa, korjata tai tuottaa asianomaisia hyödykkeitä tämän asetuksen vastaisesti on alhainen, olisi sovellettava pienempää määrää velvoitteita, mikä vähentäisi säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja hallinnollista rasitusta, paitsi silloin, jos toimija tietää tai sillä on syytä uskoa, että on olemassa riskejä tämän asetuksen noudattamatta jättämisestä. Jos toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee riski siitä, että tätä asetusta kierretään, esimerkiksi kun suuririskisessä maassa tuotettu asianomainen hyödyke tai asianomainen tuote myöhemmin jalostetaan alhaisen riskin maassa tai maan osissa, josta tai joista se asetetaan markkinoille, saapuu markkinoille tai lähtee niiltä, ja asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus tai tulli-ilmoitus osoittaa, että asianomainen hyödyke tai asianomainen tuote on tuotettu alhaisen riskin maassa, toimivaltaisen viranomaisen olisi lisätarkastuksin todennettava, esiintyykö vaatimustenvastaisuuksia, ja tarvittaessa toteutettava asianmukaiset toimet, kuten asianomaisen hyödykkeen tai asianomaisen tuotteen takavarikointi ja asianomaisen hyödykkeen tai asianomaisen tuotteen markkinoille saattamisen tai viennin keskeyttäminen, sekä tehtävä lisätarkastuksia. Toimivaltaisia viranomaisia olisi vaadittava soveltamaan tehostettua valvontaa suuririskisistä maista tai maiden osista peräisin oleviin asianomaisiin hyödykkeisiin ja asianomaisiin tuotteisiin.

(68)

Lisäksi komission olisi arvioitava metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen riskiä eri maiden tai niiden osien tasolla käyttämällä erilaisia perusteita, joissa otetaan huomioon sekä määrälliset, objektiiviset ja kansainvälisesti tunnustetut tiedot että osoitukset maiden aktiivisesta osallistumisesta metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuntaan. Tällaisten vertailuanalyysitietojen olisi helpotettava asianmukaisen huolellisuuden noudattamista unionin toimijoiden kannalta ja vaatimustenmukaisuuden seurantaa ja valvontaa toimivaltaisten viranomaisten kannalta, ja samalla niiden avulla myös kannustettaisiin tuottajamaita parantamaan maataloustuotantojärjestelmiensä kestävyyttä ja vähentämään niiden vaikutusta metsäkatoon. Näin olisi edistettävä toimitusketjujen avoimuutta ja kestävyyttä. Vertailuanalyysijärjestelmän olisi perustuttava kolmitasoiseen järjestelmään, jossa maat luokitellaan alhaisen, keskimääräisen ja suuren riskin maiksi. Asianmukaisen avoimuuden ja selkeyden varmistamiseksi komission olisi erityisesti asetettava julkisesti saataville vertailuanalyysiin käytetyt tiedot, ehdotetun luokituksen muutoksen perustelut ja asianomaisen maan vastaus. Alhaisen riskin maista tai maiden osista peräisin olevien asianomaisten tuotteiden osalta toimijoiden olisi voitava noudattaa yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Suuririskisistä maista tai maiden osista peräisin olevien asianomaisten tuotteiden osalta toimivaltaisia viranomaisia olisi vaadittava soveltamaan tehostettua valvontaa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan sellaisten maiden tai maiden osien luettelo, joihin liittyy alhainen tai suuri riski.

(69)

Komission olisi tehtävä yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka on luokiteltu tai voitaisiin luokitella suuririskisiksi, ja näiden maiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa riskitason pienentämiseksi.

(70)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisesti tarkastettava toimijat ja kauppaa käyvät sen todentamiseksi, että ne tosiasiallisesti täyttävät tässä asetuksessa säädetyt velvoitteet. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tarkastuksia niiden hallussa olevien asiaa koskevien tietojen pohjalta, mukaan lukien tiedot kolmansien osapuolten esittämistä perustelluista huolenaiheista. Toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä riskiperusteista lähestymistapaa määrittäessään tehtäviä tarkastuksia. Niiltä osin kuin on kyse suuririskisiksi luokitelluista maista tai maiden osista peräisin olevista asianomaisista tuotteista, niihin liittyvistä toimijoista ja kauppaa käyvistä sekä niiden osuuksia asianomaisista hyödykkeistä ja asianomaisista tuotteista vastaavista määristä, olisi sovellettava riittävän kattavuuden tarjoavaa kaksitahoista lähestymistapaa. Toimivaltaisia viranomaisia olisi tällöin vaadittava tarkastamaan tietty prosenttiosuus toimijoista ja kauppaa käyvistä samalla, kun tarkastukset kattaisivat myös tietyn prosenttiosuuden asianomaisista tuotteista. Niiltä osin kuin on kyse alhaisen tai keskimääräisen riskin maiksi luokitelluista maista tai maiden osista peräisin olevista asianomaisista tuotteista, toimivaltaisia viranomaisia olisi vaadittava tarkastamaan vähintään tietty prosenttiosuus toimijoista ja kauppaa käyvistä. Tarkastusten tason olisi oltava korkeampi suuririskisistä maista tai maiden osista peräisin olevien asianomaisten tuotteiden osalta, kun taas se voisi olla alhaisempi keskimääräisen tai alhaisen riskin maiden tai maiden osien osalta. Tämän asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä komission olisi arvioitava toimivaltaisten viranomaisten tekemien vuotuisten tarkastusten määrällisiä tavoitteita ja asetettava asianmukaiset määrälliset tavoitteet tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnan ja yhdenmukaistetun lähestymistavan varmistamiseksi koko unionissa.

(71)

Toimijoita ja kauppaa käyviä koskevissa toimivaltaisten viranomaisten tekemissä tarkastuksissa olisi tarkastettava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät sekä se, ovatko asianomaiset tuotteet tämän asetuksen mukaisia. Tarkastusten olisi perustuttava riskiperusteiseen suunnitelmaan, johon sisältyy riskinarviointiperusteita, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tehdä riskianalyysin toimijoiden ja kauppaa käyvien toimittamista asianmukaista huolellisuutta koskevista vakuutuksista. Riskinarviointiperusteissa olisi otettava huomioon asianomaisiin hyödykkeisiin tuotantomaassa liittyvä metsäkadon riski, tiedot siitä, miten toimijat ja kauppaa käyvät eivät ole aiemmin noudattaneet tämän asetuksen velvoitteita, ja kaikki muut toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat asiaan liittyvät tiedot. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrittää asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten riskianalyysin perusteella, mitkä toimijat, kauppaa käyvät ja asianomaiset tuotteet on tarpeen tarkastaa. Kyseinen riskianalyysi olisi tehtävä käyttämällä siinä tietojärjestelmässä olevia sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä, jonka kautta asianmukaista huolellisuutta koskevat vakuutukset toimitetaan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ja silloin, kun se on teknisesti mahdollista, voitava tehdä tarkastuksia myös paikan päällä kuultuaan kolmansien maiden viranomaisia ja tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa.

(72)

Tapauksissa, joissa asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten riskianalyysistä käy ilmi, että tiettyjen asianomaisten tuotteiden vaatimustenvastaisuuden riski on suuri, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa välittömästi väliaikaisia toimenpiteitä, joilla estetään kyseisten tuotteiden saattaminen markkinoille, asettaminen saataville markkinoilla tai vienti. Tapauksissa, joissa tällaiset asianomaiset tuotteet olisivat saapumassa markkinoille tai lähtemässä niiltä, toimivaltaisten viranomaisten olisi pyydettävä tulliviranomaisilta vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tai viennin keskeyttämistä voidakseen tehdä tarvittavat tarkastukset. Tällaiset pyynnöt olisi toimitettava käyttämällä tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten välistä sähköistä rajapintaa. Markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen, vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tai viennin keskeyttäminen olisi rajattava enintään kolmeen työpäivään tai 72 tuntiin, kun kyseessä ovat helposti pilaantuvat asianomaiset tuotteet, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat lisäaikaa arvioidakseen, ovatko asianomaiset hyödykkeet ja asianomaiset tuotteet tämän asetuksen mukaisia. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi toteuttava väliaikaisia lisätoimenpiteitä keskeytysajan pidentämiseksi tai, jos asianomaiset tuotteet ovat saapumassa markkinoille tai lähtemässä niiltä, pyydettävä pidennystä tulliviranomaisilta.

(73)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisin väliajoin päivitettävä tarkastussuunnitelmiaan kyseisten tarkastusten täytäntöönpanon tulosten perusteella. Tarkastuksia voitaisiin tehdä harvemmin niiden toimijoiden osalta, jotka ovat jatkuvasti osoittaneet noudattavansa sääntöjä.

(74)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen täytäntöönpano ja tehokas täytäntöönpanon valvonta, jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet poistaa markkinoilta vaatimustenvastaiset tuotteet ja tehdä niille palautusmenettely sekä toteuttaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä. Niiden olisi myös varmistettava, että tämän asetuksen rikkomisesta koituu toimijoille ja kauppaa käyville seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(75)

Jotta voidaan lisätä toimijoiden ja kauppaa käyvien vastuuvelvollisuutta, komission olisi julkaistava verkkosivustollaan luettelo tämän asetuksen rikkomisia koskevista, oikeushenkilöille määrätyistä lopullisista tuomioista ja niille määrätyistä seuraamuksista. Nämä tiedot voisivat auttaa toimivaltaisia viranomaisia, muita toimijoita ja kauppaa käyviä niiden riskinarviointien tekemisessä ja lisätä kuluttajien ja kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta tätä asetusta rikkovista toimijoista ja kauppaa käyvistä.

(76)

Tämän asetuksen täytäntöönpano edellyttää riittäviä resursseja ja valmiuksia. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi kansallisten resurssien lisäksi hyödynnettävä mahdollisimman pitkälle unionin tasolla käytössä olevia ja muuta kautta tarjolla olevia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia tuen saamiseen, mukaan lukien koheesiorahastot ja valmiuksienkehittämisvälineet, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (14) perustetun teknisen tuen välineen yhteydessä.

(77)

Kun otetaan huomioon metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen sekä niihin liittyvän kaupan kansainvälinen luonne, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään sekä jäsenvaltioiden tulliviranomaisten, komission ja kolmansien maiden hallintoviranomaisten kanssa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä yhteistyötä muiden sellaisten unionin säädösten valvonnasta ja täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joissa asetetaan ihmisoikeuksiin tai ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia koskevia asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksia arvoketjussa.

(78)

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa unionin oikeuden mukaisten yksilön oikeuksien oikeussuoja. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yleisöllä, mukaan lukien luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka esittävät perusteltuja huolenaiheita tämän asetuksen mukaisesti, on muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus niiden velvoitteiden mukaisesti, joista jäsenvaltiot ovat sopineet tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, osapuolina.

(79)

Jotta voidaan varmistaa, että tämä asetus on edelleen ajankohtainen ja kaupan, tieteen ja teknologian kehityksen mukainen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen asianomaisten tuotteiden CN-koodien luetteloa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(80)

Asetuksessa (EU) N:o 995/2010 kielletään laittomasti korjatun puutavaran ja puutuotteiden saattaminen unionin markkinoille. Siinä asetetaan puutavaraa ensimmäistä kertaa markkinoille saattaville toimijoille velvoite noudattaa asianmukaista huolellisuutta ja kauppaa käyville velvoite kirjata jäljitettävissä olevalla tavalla tiedot toimittajistaan ja asiakkaistaan. Tässä asetuksessa olisi säilytettävä velvoite, jonka mukaan markkinoille saatettavien asianomaisten tuotteiden, myös puun ja puutuotteiden, laillisuus on varmistettava, ja kyseistä velvoitetta olisi täydennettävä kestävyyttä koskevalla vaatimuksella. Asetuksesta (EU) N:o 995/2010 ja siihen liittyvästä komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 607/2012 (16) on näin ollen tullut tarpeettomia tämän asetuksen vuoksi, ja ne olisi kumottava. Puutavara ja puutuotteet, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 995/2010 2 artiklan a alakohdassa, vastaavat tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja puuta ja puutuotteita, jotka sisältävät puuta tai on valmistettu siitä.

(81)

Asetuksessa (EY) N:o 2173/2005 perustetaan metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva lupajärjestelmä, jäljempänä ’FLEGT-lupajärjestelmä’, unioniin suuntautuvaa puutavaran tuontia varten. Lupajärjestelmä pannaan täytäntöön puutavaraa tuottavien maiden kanssa tehtävillä vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla, joiden tarkoituksena on lopettaa laiton puunkorjuu ja tehostaa metsähallintoa ja siihen liittyvää kauppaa. Tässä asetuksessa olisi hyödynnettävä FLEGT-lupajärjestelmällä saavutettuja myönteisiä tuloksia, joita on saatu erityisesti sidosryhmien osallistumisen lisäämisessä ja metsähallinnon parantamisessa. Vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla voitaisiin erityisissä tapauksissa täydentää tätä asetusta puutuotteiden laillisuuden osalta. Jotta voidaan noudattaa olemassa olevia kahdenvälisiä sitoumuksia ja pitää yllä niiden kumppanimaiden kanssa saavutettua edistystä, joilla on käytössä toimiva järjestelmä (FLEGT-lupien myöntämisvaihe), sekä työskennellä nykyisten vapaaehtoisten kumppanuussopimusten kumppaneiden kanssa tarvittaessa ja sovitusti FLEGT-lupien myöntämisvaiheen saavuttamiseksi, tähän asetukseen olisi sisällytettävä säännös, jonka mukaan voimassa olevan FLEGT-luvan kattaman puun ja puutuotteiden katsotaan olevan asetuksen (EY) N:o 2173/2005 laillisuusvaatimuksen mukaisia.

(82)

Vaikka tässä asetuksessa käsitellään metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi annetussa tiedonannossa suunnitellulla tavalla, metsien suojelu ei saisi johtaa muiden luonnon ekosysteemien muuntamiseen tai heikkenemiseen. Ekosysteemit, mukaan lukien hoidetut ekosysteemit, kuten kosteikot, savannit ja turvemaat ovat erittäin merkittäviä maailmanlaajuisten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin torjuntatoimien kannalta sekä muiden kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta, ja niiden muuntaminen tai niiden tilan heikkeneminen vaatii erityisiä kiireellisiä toimia ja on tarpeen estää. Ottaen huomioon unionin luonnon muihin kuin metsäekosysteemeihin jättämä jalanjälki, komission olisi viimeistään vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä arvioitava tämän asetuksen soveltamisalan laajentamista kattamaan muu puistoinen maa ja annettava tarvittaessa tätä koskeva lainsäädäntöehdotus. Lisäksi viimeistään kahden vuoden kuluttua kyseisestä voimaantulopäivästä komission olisi arvioitava tämän asetuksen soveltamisalan laajentamista muihin luonnon ekosysteemeihin, mukaan lukien muu paljon hiiltä sitova maa ja muu maa, jonka luonnon monimuotoisuuden arvo on suuri, kuten niityt, turvemaat ja kosteikot, ja annettava tarvittaessa tätä koskeva lainsäädäntöehdotus. Ekosysteemeihin kohdistuu myös yhä enemmän muuntamiseen ja tilan heikkenemiseen liittyviä paineita unionin markkinoille tarkoitettujen hyödykkeiden tuotannon vuoksi. Komission olisi myös arvioitava viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, onko tarpeen ja mahdollista laajentaa asetuksen soveltamisala kattamaan uusia hyödykkeitä. Komission olisi samalla myös tarkistettava tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen asianomaisten tuotteiden CN-koodien luettelo.

(83)

Kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin 22 päivänä lokakuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa ”EU:n oikeudellinen kehys EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi” esittämä pyyntö ja komission julkisen kuulemisen lähes 1,2 miljoonan osallistujan suuren enemmistön esittämä pyyntö, komission olisi keskityttävä arvioinnissaan ja mahdollisessa tulevassa lainsäädäntöehdotuksessaan tämän asetuksen soveltamisalan laajentamisesta kattamaan muita ekosysteemejä kuin metsät ja niiden muuntamisen ja tilan heikkenemisen.

(84)

Jos tämän asetuksen soveltamiseksi on tarpeen käsitellä henkilötietoja, kyseisiä tietoja on määrä käsitellä henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti. Kaikkeen tämän asetuksen nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (17) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (18).

(85)

Yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunta vähentämällä unionin kulutuksen osuutta, vaan se voidaan sen laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(86)

Toimijoille, kauppaa käyville ja toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava kohtuullinen aika valmistautua tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseen,