7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/27

1

2

3

4

5

6

1.1

Hyödynnettävä energia (1) on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme perusta. Vasta energian riittävä saatavuus on johtanut nykyiseen elintasoon: keskimääräinen elinikä, elintarvikkeiden saatavuus, yleinen hyvinvointi ja henkilökohtaiset vapaudet ovat suurissa ja kasvavissa teollisuusmaissa saavuttaneet ennennäkemättömän tason. Ilman riittävää energiahuoltoa nämä saavutukset olisivat vaarassa.

1.2

Turvatun, edullisen, ympäristöystävällisen ja kestävän energiahuollon tarve oli Eurooppa-neuvoston Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa tekemien päätösten yhteinen peruskysymys. Euroopan unioni on asettanut kolme tiiviisti toisiinsa liittyvää ja yhtä tärkeää kestävän kehityksen puitteissa toteutettavaa energiapoliittista tavoitetta, nimittäin (1) kilpailukyvyn, (2) huoltovarmuuden ja (3) ympäristön suojelun ja parantamisen.

1.3

Komitea on useissa lausunnoissaan todennut, että näiden tavoitteiden saavuttamisen tiellä on kuitenkin vakavia esteitä, ja käsitellyt toistuvasti tästä seuraavaa energiaongelmaa, sen eri näkökohtia ja mahdollisia ratkaisuja (2). Tässä mainittakoon erityisesti komitean lausunnot komission vihreästä kirjasta ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” (3) ja aiheesta ”Energiahuollon turvallisuuden ja kestävyyden tutkimustarpeet” (4).

1.4

Komitea totesi jo näissä aikaisemmissa lausunnoissaan, että energian tarjontaan ja hyödyntämiseen liittyy ympäristöhaittoja, riskejä, luonnonvarojen vähenemistä sekä ongelmallista ulkopoliittista riippuvuutta ja ennakoimattomuutta ja että tärkein väline huoltovarmuutta koskevien ja muiden riskien vähentämiseksi on kaikkien energialajien ja -muotojen mahdollisimman monipuolinen ja tasapuolinen hyödyntäminen sekä kaikinpuolinen pyrkimys energian säästämiseen ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Aiemmassa lausunnossa (5) on myös esitelty lyhyesti eri prosessien hyöty- ja haittapuolet, joita tässä ei siis toisteta tilan puutteen vuoksi.

1.5

Mikään niistä vaihtoehdoista tai tekniikoista, jotka voivat osaltaan turvata tulevaisuuden energiahuoltoa, ei ole teknisesti täydellinen, täysin vapaa ympäristöhaitoista, kaikkiin tarpeisiin riittävä eikä potentiaaliltaan arvioitavissa riittävän pitkällä aikavälillä. Näin ollen ennakoiva ja vastuuntuntoinen eurooppalainen energiapolitiikka ei saa luottaa siihen, että edellä mainitut tavoitteet täyttävä, riittävä energiahuolto voidaan turvata ainoastaan muutaman energiamuodon hyödyntämisellä. Tämä pätee myös energian säästämisen ja tarkoituksenmukaisen käytön tarve huomioon ottaen.

1.6

Pitkän aikavälin ympäristöystävällistä ja taloudellisesti kestävää energiahuoltoa ei siis ole turvattu Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa (6). Avain mahdollisiin ratkaisuihin voi löytyä ainoastaan intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Energiatutkimus (7) on jokaisen pitkällä aikavälillä menestyksekkään energiapolitiikan strateginen osa ja välttämätön perusta. Siteeratussa lausunnossaan komitea suositteli johdonmukaisen yhteisön energiatutkimusohjelman luomista, jonka huomattavia osia sisältyykin jo kuudenteen T&K-puiteohjelmaan ja Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan, mutta jonka puitteissa kohdennettua T&K-toimintaa lisättäisiin vielä huomattavasti.

1.7

Lisäksi komitea on huomauttanut siitä, että energiaongelman tutkimussuuntaa tulisi yleistää ja tutkimuksen käsittämää ajanjaksoa huomattavasti laajentaa, koska energiatalouden muutokset etenevät hitaasti, koska ilmastoon vaikuttavien kaasujen päästöt eivät ole alueellinen vaan maailmanlaajuinen ongelma ja koska on odotettavissa, että ongelmat kärjistyvät entisestään kuluvan vuosisadan loppupuolella.

1.8

Sekä luonnonvarojen vähenemiseen että päästöihin (kasvihuonekaasut) liittyvät ongelmat pahenevat entisestään maailmanlaajuisen energiatarpeen ennustetun kasvun vuoksi: väestökasvun sekä kehityksessä jälkeen jääneiden maiden kiinnikuromisen seurauksena energiatarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan tai jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Strategiat ja kehitysnäkymät on näin ollen suunnattava tämän aikarajan ylitse.

1.9

Lisäksi komitea totesi vastikään antamassaan luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevassa lausunnossa jälleen, että kestävän kehityksen strategian on katettava selkeästi pitempi ajanjakso.

1.10

Kuten komitea on aiemmin todennut, kyseiset tosiasiat eivät kuitenkaan välity riittävästi kansalaisille eikä niistä keskustella riittävästi julkisuudessa. Lähinnä esiintyy riskien ja mahdollisuuksien yli- ja aliarvioinnin välillä vaihtelevia mielipiteitä. Mielipiteiden kirjo yltää koko energiaongelman kieltämisestä (onhan tähänkin asti kaikki mennyt hyvin ja tarpeen tullen voidaan ottaa käyttöön aina uusia varantoja — esim. metsien kuolemaa on ennustettu jo vuosien ajan ja väitetty, että öljy- ja kaasuvarannot riittävät enää neljäksikymmeneksi vuodeksi) siihen uskoon, että koko maailman energiantarve voitaisiin tyydyttää helposti uusiutuvilla energiamuodoilla, jos siihen vain keskitettäisiin kaikki tutkimusvoimavarat ja yhteiskunta sopeutuisi asianmukaisesti asiaan.

1.11

Tästä syystä ei vielä ole olemassa riittävän yhtenäistä maailmanlaajuista energiapolitiikkaa, ja jopa EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyy selkeitä eroja energiaongelmaan suhtautumisessa.

2.1

Sekä erittäin raskaiden atomiydinten halkaiseminen (fissio) että erittäin kevyiden atomiydinten yhteensulauttaminen (fuusio) ovat prosesseja, joissa — suhteessa tarvittuun massaan — vapautetaan energiamääriä, jotka ovat noin miljoona kertaa suurempia kemiallisissa prosesseissa vapautuviin energiamääriin verrattuna.

2.2

Vuoden 1928 vaiheilla huomattiin, että auringon ja useimpien tähtien aiemmin selittämätön energialähde on ydinfuusio. Näin ollen fuusioenergia on siis auringonsäteiden kautta myös elämäämme määräävä energiamuoto, sillä siihen perustuu sekä kasvien kasvu, fossiilisten energiamuotojen synty että uusiutuvien energiamuotojen saanti.

2.3

Kun sitten vuonna 1938 keksittiin lisäksi fissio ja todettiin sen potentiaali valtavana, myös rauhanomaisiin tarkoituksiin soveltuvana maapallolla sijaitsevana energialähteenä, käynnistyi toiveikas ja dynaaminen kehitystyö sen hyödyntämiseksi.

2.4

Tämän kehitystyön aikana kävi ilmeiseksi, että fissiolla päästiin yllättävän nopeasti tavoitteisiin, kun taas toiveita fuusion hyödyntämisestä käytännössä ehtymättömänä maapallolla esiintyvänä energialähteenä ei ole pystytty vielä lopullisesti toteuttamaan.

2.5

Molempien ydinenergiamuotojen konkreettisen hyödyntämisen tarkoituksena on ensiksi tuottaa sähköä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttamatta sekä toiseksi vähentää liikennesektorille polttoaineena tärkeiden hiilivetyjen (raakaöljyn ja maakaasun) kulutusta, joiden polttaminen aiheuttaa hiileen verrattuna vähemmän hiilidioksidia ja joita siksi aiotaan hyödyntää tai osittain jo hyödynnetäänkin yhä enemmän myös sähköntuotannossa (8).

2.6

Fission ja fuusion toimintatapa, käyttöedellytykset, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat, resurssien riittävyys ja saatavuus jne. eroavat täysin toisistaan. Kaikilla näillä aloilla ydinfuusiolla olisi sisäänrakennettuja etuja (ks. kohta 2.11 ja seuraavat kohdat).

2.7

Fissio. Fissiota on hyödynnetty jo vuosikymmenten ajan energiantuotantoon. Fissiovoimaloilla on pystytty oleellisesti vähentämään kasvihuonekaasujen (hiilidioksidin) päästöjä ja lieventämään öljyn tai kaasun kulutukseen/tuontiin liittyvää riippuvuutta. Tämän vuoksi keskustelu ydinvoimasta on käynnistetty uudelleen etenkin myös hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja tähän tarkoitettujen välineiden (kannustimet/seuraamukset) yhteydessä. Komitea on käsitellyt asiaa vastikään antamassaan lausunnossa (9).

2.8

Polttoaineina fissiossa käytetään jaksollisen järjestelmän erityisen raskaiden alkuaineiden, eli toriumin, uraanin ja plutoniumin, isotooppeja (10). Ytimen halkaisussa vapautuvat neutronit käynnistävät kyseisten aineiden atomiytimissä uusia halkeamisprosesseja ja mahdollistavat näin energiaa tuottavan ketjureaktion, jota on säädeltävä. Tässä yhteydessä syntyy radioaktiivisia — osittain hyvin pitkäikäisiä — halkeamistuotteita ja aktinideja, jotka on pidettävä vuosituhansien ajan erillään biosfääristä. Tämä aiheuttaa huolta ja saa osan kansalaisista kokonaan vastustamaan ydinvoiman hyödyntämistä. Lisäksi samalla syntyy uusia halkaisukelpoisia aineita, kuten plutoniumia (uraani-238:sta), jotka mahdollisena ydinasemateriaalina ovat valvonnan alaisia.

2.9

Fissiovoimaloilla on miilun toimintaperiaate. Muutamien vuosien (voimalassa noin 100 tonnin) ydinpolttoainevarasto on suljettu reaktiotilavuuteen, ja säätöprosesseilla vaikutetaan halkeamisreaktioiden määrään halutun tehon säätämiseksi. Prosessien säätöön ja turvallisuuden varmistamiseen käytetyistä viimeistellyistä prosesseista huolimatta jo pelkästään varastoidun energian määrä antaa aihetta huoleen. Lisäksi syntyy huomattava määrä jälkilämpöä, joten useimmissa reaktorityypeissä on reaktorin alasajon jälkeen jatkettava pitkään intensiivistä jäähdytystä vaipan ylikuumenemisen välttämiseksi.

2.10

Näihin huoliin viitaten komitea on vastikään asiasta antamassaan lausunnossa (11) todennut, että fissiotekniikan alalla kehitetään parhaillaan neljännen sukupolven ydinvoimaloita. Niissä nykyisten laitosten jo korkeita turvallisuusnormeja parannetaan edelleen passiivisen turvallisuuden suhteen.

2.11

Tarvittavalla massalla mitattuna ydinfuusio on tehokkain maapallolla mahdollisesti hyödynnettävistä energiaprosesseista. Fuusioreaktorit ovat laitteistoja hallittujen fuusioprosessien tuottamiseksi ja siinä vapautuvan energian hyödyntämiseksi jatkuvasti (12) toimivina sähköä — ensisijaisesti peruskuormaa — tuottavina voimaloina. Polttoaineena käytetään vedyn raskaita isotooppeja (ks. jäljempänä). Fuusioreaktori tuottaa ”kuonana” vaaratonta jalokaasua heliumia (13), jolle löytyy monenlaista hyötykäyttöä.

2.12

Fuusioreaktiossa — joka tapahtuu ainoastaan, kun reaktio-osapuolet törmäävät erittäin suurella nopeudella (14) toisiinsa — vapautuu kuitenkin lisäksi neutroneja, jotka muuttavat reaktorin seinämateriaalit radioaktiivisiksi (ja voivat myös muuttaa niiden mekaanisia ominaisuuksia). Siksi asianomaisen T&K-ohjelman tavoitteena on kehittää materiaaleja, joiden radiotoksisuus (15) laskee jo sadan tai korkeintaan muutaman sadan vuoden sisällä hiilituhkan radiotoksisuutta vastaavaksi. Tämä saattaisi mm. antaa mahdollisuuden käyttää valtaosaa kyseisistä materiaaleista uudelleen ja vähentäisi huomattavasti loppusijoitusongelmaa.

2.13

Fuusioenergian tuotannon tieteellis-tekniset edellytykset ovat erittäin vaativia. Kyse on vaikeasta tehtävästä kuumentaa vedyn isotoopeista (deuterium-tritium -sekoituksesta) koostuva kaasu yli 100 miljoonan asteen lämpötiloihin (jolloin kaasu muuttuu plasmaksi (16)), jotta törmäävillä ytimillä olisi riittävä nopeus toivottujen fuusioprosessien aikaansaamiseksi. Lisäksi on pystyttävä pitämään plasma riittävän kauan koossa sekä ottamaan talteen siinä syntyvä fuusioenergia ja siirtämään se hyödynnettäväksi.

2.14

Nämä prosessit tapahtuvat fuusioreaktorin polttokammiossa. Polttokammioon jatkuvasti syötetyn polttoaineen (voimalassa muutaman gramman verran) energiavarasto riittää ilman uutta syöttöä ainoastaan muutaman minuutin tehon luovuttamiseen, joten epätoivotut hallitsemattomat ketjureaktiot eivät ole mahdollisia. Lisäksi nimenomaan se tosiasia, että jokainen virhe johtaa jäähtymiseen ja ”termonukleaarisen” polttoprosessin (17) sammumiseen on fuusioreaktoriin luonnostaan kuuluva turvallisuuteen liittyvä lisäetu.

2.15

Nämä fuusioenergiaan luonnostaan kuuluvat turvallisuusnäkökohdat, mahdollisuus vähentää huomattavasti pitkäikäisen radiotoksisen jätteen määrää (halkeamistuotteita sekä pitkäikäisiä ja erityisen vaarallisia komponentteja eli aktinideja ei fuusiossa edes synny) ja lähes rajoittamaton resurssivarasto tekisivät fuusioenergian hyödyntämisestä erittäin kiintoisan ja oleellisen osan tulevaa kestävää energiahuoltoa, joka osaltaan auttaisi nykyisten ongelmien ratkaisussa.

2.16

Komitea onkin jo aikaisemmissa lausunnoissaan viitannut siihen, että fuusioenergian hyödyntämiseen tähtäävät T&K-toimet ovat erittäin tärkeä osa tulevaisuuden energiapolitiikkaa ja tarjoavat oivan esimerkin eurooppalaisen integraation menestyksestä ja että niitä on siksi tuettava vahvasti eurooppalaisilla T&K-puiteohjelmilla tai Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmilla.

3.1

Ensimmäiset fuusioenergian rauhanomaista hyödyntämistä koskevat pohdinnat käynnistyivät vajaat 50 vuotta sitten. Tuolloin eräillä valtioilla oli jo käytössään tarvittava tekniikka fuusioprosessien käyttämiseksi aseissa (vetypommi), mutta fuusion rauhanomaisen hyödyntämisen saavuttaminen vaikutti kylläkin erittäin lupaavalta mutta samalla myös tavattoman vaikealta ja pitkäaikaiselta prosessilta.

3.2

Tämä käy erityisen selväksi kahdesta nykyisinkin käytetystä lainauksesta, joista ilmenee jo aikaisessa vaiheessa havaittu korkeiden odotusten ja huippuvaikeiden fysikaalisten ja teknisten ongelmien välinen jännite. H.J. Bhabha totesi Genevessä vuonna 1955 pidetyn ensimmäisen ydinvoiman rauhanomaista käyttöä käsittelevän konferenssin avauspuheenvuorossaan: ”I venture to predict that a method will be found for liberating fusion energy in a controlled manner within the next two decades (18)”. Toisaalta taas R.F. Post kirjoitti vuonna 1956 ensimmäisessä fuusiota käsittelevässä katsauksessa (19), jonka julkaisun Yhdysvallat salli: ”However, the technical problems to be solved seem great indeed. When made aware of these, some physicists would not hesitate to pronounce the problem impossible of solution (20)”.

3.3

Jälkikäteen voidaan todeta, että monien silloin syntyneiden toteuttamisideoiden joukossa olivat jo ns. magneettista koossapitoa koskevat konseptit, jotka ovat osoittautuneet lupaavimmiksi menetelmiksi vaadittujen ehtojen täyttämiseksi. Tarvittiin kuitenkin vaivalloista, esteitä ja takaiskuja kohdannutta tieteellis-teknistä kehitys- ja viimeistelytyötä, ennen kuin tämä tieto saavutettiin. Kyse on tokamakista (venäjänkielinen lyhenne sanoista toroidaalinen (21) kammiomagneettinen käämi) ja stellaraattorista. Molemmat menetelmät ovat saman perusidean muunnelmia, eli kuuma plasma suljetaan vaadituissa olosuhteissa sopivan rakenteen omaavien renkaanmuotoisten magneettikenttien sisään.

3.4

Uraauurtava rooli tässä kehityksessä oli eurooppalaisena yhteishankkeena toteutetulla JET-koereaktorilla (Joint European Torus), jonka tekninen suunnitelma (22) saatiin valmiiksi noin 20 vuotta myöhemmin (23). JETin koevaiheen aikana pystyttiin paitsi ensimmäistä kertaa todella tuottamaan tarvittavat plasman lämpötilat myös 90-luvulla vapauttamaan hallitusti deuteriumin ja tritiumin keskinäisellä fuusioprosessilla mainittavia määriä (noin 20 megajoulea koekäyttöä kohden) fuusioenergiaa. Näin on jo onnistuttu lyhytaikaisesti vapauttamaan fuusioprosesseilla plasmasta lähes yhtä paljon tehoa kuin siihen on sen kuumentamiseksi johdettu.

3.5

Tämä menestys oli mahdollista keskittämällä kaikki voimat Euratom-ohjelman puitteissa toteutettuun Euroopan yhteisön fuusiotutkimusohjelmaan. Kyseisessä verkostossa jäsenvaltioiden yksittäiset tutkimuslaitokset, joilla oli yhteyksiä Euratomiin, löysivät — erilaisine koelaitteineen ja omine työpanoksineen sekä osallistumisellaan JET-hankkeeseen — yhteisen identiteetin. Tässä hankkeessa toteutettiin siis jo aikaisessa vaiheessa eurooppalainen tutkimusalue ja osoitettiin sen suorituskyky.

3.6

Näin ollen on saavutettu menestyksekkäästi maailmanlaajuisen fuusiotutkimuksen ensimmäinen, ratkaiseva vaihe ja osoitettu kokeellisesti fuusioplasmojen tuottamisen ja magneettiseen kenttään sulkemisen fysikaaliset periaatteet.

3.7

Oleellista saavutetussa edistyksessä oli myös esimerkillinen maailmanlaajuinen yhteistyö, jota koordinoivat mm. sellaiset järjestöt kuin IAEA (Kansainvälinen atomienergiajärjestö) ja IEA (Kansainvälinen energiajärjestö). Ratkaisevassa asemassa oli eurooppalaisen tutkimuksen panos. Määrätietoisen, etenkin Yhdysvaltojen etumatkan kiinnikuromiseen tähdänneen työn jälkeen eurooppalaisella tutkimuksella on alalla nykyisin tunnustetusti kansainvälinen johtoasema.

3.8

Jo 17 vuotta sitten presidentti Gorbatšovin ja presidentti Reaganin, joiden joukkoon liittyi myöhemmin myös presidentti Mitterrand, aloitteesta syntyi suunnitelma, jonka mukaan oli tarkoitus kehittää maailmanlaajuisena yhteishankkeena ensimmäinen koereaktori ITER (24), jossa plasman käyttösuhde on positiivinen (eli plasmasta vapautetaan selkeästi enemmän tehoa fuusioprosessien avulla kuin siihen syötetään). Tarkoituksena oli mahdollisesti myös rakentaa koereaktori yhdessä ja käyttää sitä yhteistyössä. ITERillä on tarkoitus osoittaa voimalakokoluokassa, että teknisesti ja tieteellisesti on mahdollista vapauttaa ydinfuusiosta palavan plasman avulla hyödynnettävää energiaa.

3.9

Palamisella (jota kutsutaan myös termonukleaariseksi palamiseksi) ymmärretään tässä sellaista tilaa, jossa fuusioprosesseissa vapautuva energia (tarkemmin: syntyneiden heliumydinten kantama energia) osallistuu huomattavissa määrin plasman vaadittujen, erittäin korkeiden lämpötilojen ylläpitoon. Tähänastisten kokeiden tulokset ovat osoittaneet, että tämä voidaan saavuttaa vasta riittävän suurten — jo voimaloiden kokoluokkaa lähestyvien — laitteistojen avulla. Tämä on vaikuttanut ITERin koon suunnitteluun.

3.10

Hanke on siirtymävaiheessa tutkimuksen ja kehittämisen välillä, joskaan näitä käsitteitä ei voida selkeästi erottaa toisistaan. ITERin tavoitteiden saavuttamiseksi on nimittäin ensiksi tutkittava loppuun asti ne fysikaaliset kysymykset, jotka avautuvat vasta pitemmän aikaa palavan fuusioplasman avulla. Toiseksi on kehitettävä teknisiä laitteisto-osia (kuten erittäin suuria suprajohtavia magneetteja, plasman kestävä (25) polttokammio, aggregaatteja plasman kuumentamiseksi jne.), jollaisia myöhemmin tarvitaan toimivassa energeettisessä reaktorissa vastaavin ominaisuuksin ja samankokoisina. Tämä on siis ensimmäinen askel fysiikasta voimalatekniikan suuntaan.

3.11

ITERin maailmanlaajuisten suunnittelutöiden tulokset ovat käytettävissä laskelmatietojen ja kattavien rakennusasiakirjojen muodossa sekä prototyyppeinä ja testattuina mallikomponentteina. Ne perustuvat kaikista tähänastisista kokeista saatuihin kokemuksiin ja tehtyyn ekstrapolointiin. Tässä työssä johtava asema on JET-koereaktorilla, joka on paitsi eurooppalaisen myös maailmanlaajuisen fuusio-ohjelman lippulaiva.

3.12

ITERin lineaariset mitat (plasmarenkaan keskimääräinen suuri läpimitta on 12 m, polttokammion tilavuus on noin 1 000 m3) tulevat näin ollen olemaan noin kaksinkertaiset JET-koeraktoriin verrattuna. ITERillä on tarkoitus tuottaa — kymmenkertaisella tehonvahvistuksella (26) — noin 500 megawattia fuusiotehoa aluksi noin 8 minuuttia kestävien polttojaksojen aikana (pienemmällä tehonvahvistuksella periaatteessa rajattomasti kestävien polttojaksojen aikana).

3.13

ITERin rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 5 miljardia euroa (27).

3.13.1

ITERin rakentamisen yhteydessä suurin osa näistä rahoista virtaisi niille yrityksille, jotka saisivat tehtäväkseen koelaitoksen eri osien valmistamisen ja asentamisen. Euroopan suuri panos ITERin rakentamiseen merkitsisi siis eurooppalaisen teollisuuden innovaatiovoiman kasvua ja yleisen teknisen osaamisen lisäämistä ja näin ollen edistäisi Lissabonin tavoitteiden saavuttamista.

3.13.2

Teollisuus on jo aiemminkin hyötynyt monista fuusio-ohjelman oheistuotteista (28). On odotettavissa, että tämä tärkeä lisähyöty on erityisen suuri ITERin rakentamisen yhteydessä.

3.13.3

ITERin rakennusvaiheen aikana koko fuusio-ohjelmaan tarvittavat EU:n (eli yhteisön ja jäsenvaltioiden) kokonaiskustannukset olisivat alle 0,2 prosenttia energian loppukäytön kustannuksista EU:ssa.

3.14

ITER-kumppanuuden osapuolet ovat vaihdelleet (29) (alun perin siihen kuuluivat EU, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat, noin viisi vuotta sitten Yhdysvallat jätti yhteishankkeen mutta liittyi vuonna 2003 uudelleen ja samalla myös Kiina ja Korea liittyivät mukaan), mutta sen avulla on pystytty paitsi jakamaan suunnittelutyön kustannukset kaikkien energiatutkimuksen suurten kansainvälisen toimijoiden kesken myös varmistamaan, että suunnittelussa voidaan hyödyntää kaikki maailmanlaajuisesti saatavissa olevat tulokset.

3.15

Lisäksi näin on korostettu hankkeen merkitystä maailmanlaajuisena projektina maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi.

3.16

Myös ITERin yhteinen rakentaminen ja käyttö lisäisi huomattavasti kaikkien kumppanuusmaiden osaamista ja teknistä taitoa (ks. myös kohta 5) muutenkin kuin pelkästään kyseisen uuden energiajärjestelmän suhteen, sillä se kasvattaisi myös yleistä huipputeknologian innovaatiokykyä.

3.17

Täysin uutta tekniikan historiassa kuitenkin olisi, jos näin suuriin tavoitteisiin tähtäävää laitetta rakennettaisiin maailmanlaajuisesti ainoastaan yksi kappale, eli jos tässä vaiheessa luovuttaisiin kilpailevien, samalla kehitysasteella olevien muunnelmien kehittämisestä ja kokeilemisesta, toisin kuin aiemmin on menetelty esimerkiksi ilmailun, avaruuslentojen ja fissioreaktoreiden kehittämisen yhteydessä.

3.18

Tätä säästämispyrkimyksiin perustuvaa yhdessä mallissa pitäytymistä olisi kompensoitava erityisen tehokkailla liitännäisohjelmilla, jotka antavat tilaa innovatiivisille ideoille ja kehitysriskiä vähentäville konseptivaihtoehdoille (30), joita olisi kuitenkin aluksi tarkasteltava pienemmässä mittakaavassa ja näin ollen myös pienemmin kustannuksin.

4.1

Noin 20 vuotta rakennusvaiheen aloittamisen jälkeen odotettavissa olevien ITER-hankkeesta kerättyjen tulosten on tarkoitus toimia perustana ensimmäisen sähköä tuottavan demonstraatioreaktorin DEMOn suunnittelulle ja rakentamiselle. DEMOn rakentaminen voisi siis alkaa noin 20—25 vuoden päästä.

4.2

Nykynäkökulmasta katsoen tulisi olla mahdollista suunnitella fuusiovoimaloita, joilla on seuraavat ominaisuudet:

4.3

DEMOn kehittäminen edellyttää keskeisten, esimerkiksi energiansaantoon ja polttojakson kestoa rajoittaviin prosesseihin liittyvien kysymysten ratkomista, joita on tarkoitus tutkia ja demonstroida jo ITER-hankkeella. Lisäksi on tarkoitus jatkaa ja vahvistaa sekä tähän jo käytettävissä olevien tai edelleen kehitettävien vaativien menetelmien ohella myös muita tärkeitä teknisiä kehitystoimia.

4.4

Tämä koskee etenkin sisäistä polttoainekiertoa (tritiumin tuottaminen ja käsittely), tehon talteen ottamista, materiaalien kestävyyttä plasman (plasman ja seinämän vuorovaikutus) ja siihen törmäävien neutronien suhteen, korjaustekniikkaa, kauko-ohjauksen parantamista sekä tekniikan parantamista siten, että polttojakso saadaan pidennettyä keskeytyksittä jatkuvaksi. Erityisen tärkeä tehtävä on myös sopivien rakennemateriaalien kehittäminen, jotka muuttuvat vain heikosti radioaktiivisiksi tai palautuvat nopeasti vaarattomiksi. Tätä kysymystä on käsiteltävä entistä tiiviimmin pitkäaikaisten kokeiden ja varmistuksen tarpeen vuoksi.

4.5

Olisi kuitenkin väärin uskoa, että T&K-tehtävät päättyvät DEMOn rakentamiseen. Tekniikan historia osoittaa, että intensiivinen tutkimus ja kehitys on käynnistynyt usein vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen prototyyppi on ollut jo olemassa.

4.5.1

Tekniikan historia osoittaa myös, että uuden teknologian ensimmäiset prototyypit ovat usein olleet vielä viimeistelemättömiä, karkeita rakennelmia verrattuna niistä jälkeenpäin asteittain kehittyneisiin hienostuneisiin koneisiin.

4.5.2

Dieselmoottorin nykymuodot saavutettiin vasta lähes sata vuotta sen keksimisen jälkeen. Myös fuusiovoimaloita on myöhemmin vielä parannettava, viimeisteltävä ja sopeutettava tuleviin vaatimuksiin.

5.1

ITERin sijoittamisesta käydään parhaillaan korkeimmalla poliittisella tasolla kilpailua kahden ehdokkaan välillä, joista toinen on Cadarache (36) Euroopassa ja toinen Rokkasho-Mura (37) Japanissa. Kiistan lopputuloksesta riippuu sekä eri kumppaneiden taloudellinen panos että tarvittavan liitännäisohjelman sisältö.

5.2

Ennen kuin Yhdysvallat palasi ITER-hankkeen pariin ja Kiina ja Korea liittyivät siihen, ei ollut vakavia epäilyksiä siitä, etteikö ITERiä sijoitettaisi Eurooppaan jo senkin takia, että näin olisi parhaiten varmistettu sen onnistuminen JET-hankkeen tapaan.

5.3

Nyt syntyneessä uudessa tilanteessa Yhdysvallat ja Korea kannattavat kuitenkin Japanin Rokkasho-Muraa sijoituspaikkana, vaikka Cadarachen tekniset ansiot sijaintipaikkana ovat selkeät ja laajasti tunnustetut. Mikäli ITER päätettäisiin sijoittaa Japaniin, Eurooppa menettäisi johtoasemansa ja se jäisi ilman tähänastisten investointien ja työn hedelmiä, millä olisi kielteisiä seurauksia tutkimukselle ja teollisuudelle.

5.4

Näin ollen komitea tukee varauksettomasti 25.—26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöstä, jonka mukaan neuvosto tukee yksimielisesti ITER-hanketta koskevaa eurooppalaista tarjousta ja pyytää komissiota edistämään neuvotteluja ITER-hankkeesta, jotta se voitaisiin nopeasti aloittaa eurooppalaisessa sijoituspaikassa.

6.1

Komitea yhtyy komission käsitykseen siitä, että fuusioenergian rauhanomainen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa energiahuoltoon pitkän aikavälin merkittävä osaratkaisu, jossa otetaan huomioon sekä kestävyys, ympäristöystävällisyys että kilpailukyky.

6.1.1

Syynä tähän ovat fuusioenergian seuraavat mahdolliset edut:

6.1.2

Fuusioenergian potentiaali täydentää erityisesti uusiutuvien energiamuotojen tarjoamia mahdollisuuksia, mutta on lisäksi tuuli- ja aurinkoenergiaan verrattuna riippumaton sääolosuhteista sekä vuoden- ja vuorokaudenajoista. Tämä koskee myös vaatimuksiin sopeutettua keskitettyjen ja hajautettujen järjestelmien välistä suhdetta.

6.1.3

Tämän vuoksi komitea on jo useissa lausunnoissa (39) kannattanut fuusioenergiaa koskevan T&K-ohjelman selkeää ja entistä vahvempaa tukemista.

6.2

Komitea toteaa tyytyväisenä, että eurooppalaisen fuusio-ohjelman johdolla ja sen yhteishankkeen JETin avulla on saavutettu maailmanlaajuisen fuusiotutkimuksen ensimmäinen, ratkaiseva etappi, nimittäin energian vapauttamista ydinfuusion avulla koskevan fysikaalisen periaatteen kokeellinen osoitus. Näin luotiin perusta ITER-koereaktorille, jossa on tarkoitus tuottaa ja tutkia ensimmäistä kertaa palavaa fuusioplasmaa, joka luovuttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin siihen on syötettävä.

6.3

Monivuotinen tutkimus- ja kehitystyö ja siihen tarvitut investoinnit ovat nyt maailmanlaajuisessa yhteistyössä johtaneet tilanteeseen, jossa ollaan tekemässä ratkaisuja voimalan kokoluokkaa lähestyvän ITER-koereaktorin rakentamista ja käyttöä koskevista suunnittelutöistä ja poliittisista toimista.

6.4

Komitea korostaa eurooppalaisen fuusio-ohjelman uraauurtavaa ja johtavaa panosta, jota ilman ITER-hanketta ei vielä olisi olemassakaan.

6.5

ITER-hankkeen tuloksia taas on tarkoitus hyödyntää ensimmäisen sähköä tuottavan demonstraatioreaktorin DEMOn suunnittelussa ja rakentamisessa. DEMOn rakentaminen voisi siis alkaa noin 20—25 vuoden päästä.

6.6

Komitea tukee komission strategisia pyrkimyksiä varmistaa Euroopalle vahva asema myös kaupallisen hyödyntämisen vaiheessa ja suunnata enenevästi jo nyt fuusio-ohjelman osia ITERin ohi suoraan DEMOon.

6.7

DEMOn kehittäminen edellyttää vastauksia keskeisiin kysymyksiin, joita on tarkoitus tutkia jo ITER-hankkeen avulla, mutta myös edistystä toisissa keskeisissä tehtävissä. Esimerkkejä näistä ovat magneettikonfiguraation optimointi, materiaalikehitys (kuten plasman aiheuttamaa syöpymistä, neutronivaurioita ja syntyvän radioaktiivisuuden vähenemisnopeutta koskevat parannukset), polttoaineen kiertokulku, tehon talteenotto, plasmavirran ylläpito ja sen sisäisen jakautumisen ohjaus, hyötysuhde sekä komponenttien luotettavuus.

6.7.1

Komitea muistuttaa, että edistyminen näillä aloilla edellyttää välttämättä laajaa eurooppalaista T&K-liitännäisohjelmaa, johon jäsenvaltiot osallistuvat. Tähän ohjelmaan tarvitaan fysikaalisten ja erityisesti myös teknisten kokeiden ja suurien laitteistojen verkosto, jonka on oltava käytettävissä ITERin tukena ja täydennyksenä.

6.8

Komitea pitää erityisen tärkeänä säilyttää nykyinen dynamiikka ja vastata tällaisen tieteellis-teknisesti vaativan ja pitkän aikavälin energiahuollolle erittäin tärkeän tavoitteen asettamiin haasteisiin päättäväisesti, tarmokkaasti ja riittävällä taloudellisella panoksella. Kyse on myös Lissabonin ja Göteborgin strategioiden toimeenpanoa koskevasta keskeisestä velvoitteesta.

6.8.1

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ensiksi, että energiatutkimukselle yleensä ja tässä yhteydessä etenkin fuusio-ohjelmalle osoitetaan tulevassa seitsemännessä T&K-puiteohjelmassa ja Euratom-ohjelmassa jatkomenestykseen tarvittavat ja siis huomattavasti entistä suuremmat määrärahat ja että samalla hyödynnetään myös kaikki muut mahdollisuudet ITERin rahoittamiseksi.

6.8.2

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toiseksi fysiikan ja tekniikan asiantuntijoista koostuvan tarvittavan henkilöstöpohjan varmistamista, jotta ITERin käyttöön ja DEMOn kehitystyöhön olisi käytettävissä riittävästi eurooppalaisia osaajia. Komitea viittaa tässä vastikään tästä nimenomaisesta aiheesta antamaansa lausuntoon (40).

6.8.3

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kolmanneksi, että korkeakoulut ja tutkimuskeskukset pysyvät verkostossa: ensiksi, jotta seuraavat tutkija- ja insinöörisukupolvet saavat tarvittavat erityistiedot, toiseksi, jotta ne osallistuisivat omalla asiantuntemuksellaan ja laitteistoillaan käsillä oleviin tehtäviin ja kolmanneksi, jotta ne toimisivat yhdyssiteenä kansalaisyhteiskuntaan.

6.8.4

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäksi erityisesti, että ryhdytään ajoissa kampanjoimaan ja toimimaan eurooppalaisen teollisuuden tarvittavan panostuksen puolesta tällä monitahoisen tieteellis-teknisen huippukehityksen alalla. Tähänastisessa fuusio-ohjelmassa eurooppalaisella teollisuudella on ollut pääasiassa pitkälle erikoistuneiden ja erittäin vaativien komponenttien kehittäjän ja toimittajan rooli, ja tätä kokemuspohjaa tuleekin vaalia. Tästä huolimatta Euroopan teollisuuden tulisi fuusioreaktoreiden hyödynnettävyyden lähestyessä siirtyä asteittain omavastuullisempaan ja päätösvaltaisempaan rooliin.

6.8.5

Suunnitellut teollisuuteen virtaavat huomattavat investointirahat ITERin rakentamiseksi ja DEMOn kehittämiseksi sekä vahvistavat taloutta että — vielä merkittävämmin — kasvattavat osaamista ja innovaatiota huippuvaativalla teknisellä uudisalalla. Tämä käy ilmeiseksi jo tähänastisen fuusio-ohjelman moninaisista oheistuotteista.

6.9

Kansainvälisesti Euroopan on kohdattava monia haasteita: ensiksi sen on puolustettava johtavaa rooliaan fuusiotutkimuksessa paitsi Yhdysvaltojen suorituskykyistä tutkimusta myös kolmen aasialaisen ITER-kumppanin (41) kasvavaa voimaa vastaan; toiseksi tähänastista, uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yllä ja laajennettava.

6.10

Komitea kannattaa komission aikomusta ottaa nämä haasteet vastaan. Se pyytää neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita yhtymään tähän pyrkimykseen ja estämään Euroopan johtoaseman menetys tällä merkittävällä tulevaisuuden alalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyy kuitenkin eräitä ongelmia.

6.11

Ennen kuin Yhdysvallat palasi ITER-hankkeen pariin ja Kiina ja Korea liittyivät siihen, ei ollut vakavia epäilyksiä siitä, etteikö ITERiä sijoitettaisi Eurooppaan jo senkin takia, että näin olisi parhaiten varmistettu sen onnistuminen JET-hankkeen tapaan.

6.12

Nyt syntyneessä uudessa tilanteessa Yhdysvallat ja Korea kannattavat kuitenkin Japanin Rokkasho-Muraa sijoituspaikkana, vaikka Cadarachen tekniset ansiot sijaintipaikkana ovat selkeät ja laajasti tunnustetut. Mikäli ITER päätettäisiin sijoittaa Japaniin, Eurooppa menettäisi johtoasemansa, ja se jäisi ilman tähänastisten investointien ja työn hedelmiä, millä olisi kielteisiä seurauksia tutkimukselle ja teollisuudelle.

6.13

Näin ollen komitea tukee varauksettomasti 25.—26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöstä, jonka mukaan neuvosto tukee yksimielisesti ITER-hanketta koskevaa eurooppalaista tarjousta ja pyytää komissiota edistämään neuvotteluja ITER-hankkeesta, jotta se voitaisiin nopeasti aloittaa eurooppalaisessa sijoituspaikassa.

6.14

Asiaa tiivistäen ja korostaen komitea pyytää — ITERin strateginen avainrooli tärkeän kestävän energialähteen rakentamisessa huomioon ottaen — neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja komissiota käynnistämään aloitteita ja käyttämään kaikki mahdollisuudet sekä tarvittaessa kehittämään uusia rakenteellisia kansainvälisen työnjaon suunnitelmia sen varmistamiseksi, että ITER rakennetaan joka tapauksessa Euroopan alueelle.