(1)

Rahoitusmarkkinoiden levottomuus koronaviruspandemian puhjettua paljasti, että yksityiseen velkaan sijoittavien rahamarkkinarahastojen tietyillä alasektoreilla esiintyy sitkeitä systeemisiä haavoittuvuuksia. Tämä edellyttää maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeisten sääntelyuudistusten tiettyjen näkökohtien uudelleenarviointia.

(2)

Vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi osoitti, että rahamarkkinarahastoilla on luottoriskiin ja suuriin lunastusmääriin liittyviä haavoittuvuuksia. Tämä haavoittuvuus merkitsee sitä, että ne voivat levittää tai lisätä riskejä koko rahoitusjärjestelmässä. Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksessa EJRK/2012/1 (4) suositeltiin, että Euroopan komissio puuttuisi näihin heikkouksiin. Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) suositteli erityisesti siirtymistä vaihtuvahintaisten rahasto-osuuksien malliin kaikkien rahamarkkinarahastojen osalta, maksuvalmiusvaatimusten tiukentamista, tiedonantovaatimusten laajentamista sekä raportoinnin ja tietojen jakamisen lisäämistä.

(3)

Asetuksessa (EU) 2017/1131 (jäljempänä ’rahamarkkinarahastoasetus’) vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on parantaa rahamarkkinarahastojen häiriönsietokykyä ja rajoittaa maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana esiin tulleita häiriöiden leviämiskanavia. Siinä asetetaan rahamarkkinarahastoille ja niiden hoitajille suoria velvoitteita kaikkialla unionissa. EJRK analysoi rahamarkkinarahastoasetuksen sisältöä suosituksessa EJRK/2012/1 esitettyihin säännöksiin nähden ja totesi sen suurelta osin vastaavaksi (5).

(4)

Kun sijoittajilla oli koronaviruspandemian puhjetessa vimma saada rahaa, (6) eräille yksityisen sektorin velkapapereihin sijoittaville rahamarkkinarahastoille koitui akuutteja likviditeettiongelmia, kun sijoittajat tekivät suuria lunastustoimeksiantoja samaan aikaan kun yksityisillä velkarahamarkkinoilla oli puutetta likviditeetistä. Tämä johti huoleen siitä, että kyseisten rahamarkkinarahastojen likviditeettiongelmat lisäisivät koronaviruskriisin vaikutuksia rahoitusjärjestelmän muissa osissa. Tilanne oli erityisen vakava Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa. Eurojärjestelmän, Yhdysvaltain keskuspankin ja Bank of Englandin rahapoliittisten valtuuksiensa mukaisesti toteuttamat poikkeukselliset toimenpiteet auttoivat parantamaan tilannetta.

(5)

Rahamarkkinarahastoihin kohdistuvat likviditeettipaineet heijastavat taustalla olevaa jännitettä, joka vallitsee rahamarkkinarahastojen rahoitusjärjestelmälle ja reaalitaloudelle hoitaman kahden keskeisen talouden toiminnon välillä: i) lyhytaikaisen rahoituksen tarjoaminen liikkeeseenlaskijoille, pääasiassa pankeille ja yrityksille ja ii) toimiminen sijoittajien käytössä olevina käteisvarojen hallinnointivälineinä. Jännitteet johtuvat siitä, että rahamarkkinarahastot tarjoavat sijoittajille tarvittaessa saatavaa (on-demand) likviditeettiä ja niiden oletetaan usein tarjoavan käteisen kaltaisia rahoitusvälineitä, kun taas instrumentit, joihin ne sijoittavat, eivät ole luotettavasti likvidejä etenkään stressikausina, jolloin rahamarkkinarahastojen on ehkä myytävä ne. Tämä koskee erityisesti rahamarkkinarahastoja, jotka sijoittavat pääasiassa yritystodistuksiin ja sijoitustodistuksiin (alhaisen volatiliteetin nettoarvon (LVNAV) ja vaihtuvan nettoarvon (VNAV) rahamarkkinarahastot), koska näitä omaisuuseriä pidetään yleensä eräpäivään saakka eivätkä ne hyödy syvistä jälkimarkkinoista (7).

(6)

Euroopan lyhytaikaisten velkapaperien markkinat ovat hajanaiset, ja ne koostuvat neljästä pääryhmästä: jälkimarkkinakelpoisten eurooppalaisten yritystodistusten (NEU-CP), euroyritystodistusten (ECP-todistukset), muiden kansallisten yritystodistusten ja sijoitustodistusten sekä valtion lyhytaikaisten velkakirjojen markkinat. Näiden markkinoiden hajanaisuus ja niitä koskevan tiedon puute, erityisesti OTC-jälkimarkkinoiden osalta, heikentää niiden koon ja likviditeetin arviointia, jolla on tärkeä merkitys, jotta rahamarkkinarahastot voivat tarvittaessa vastata suuriin lunastustoimeksiantoihin myymällä omaisuuseriä (8).

(7)

Tällä suosituksella edistetään komission vuonna 2022 suoritettavaa rahamarkkinarahastoasetuksen uudelleentarkastelua, jolla puututaan sitkeisiin systeemisiin haavoittuvuuksiin tietyillä yksityiseen velkaan sijoittavien rahamarkkinarahastojen alasektoreilla. Sen on tarkoitus heijastaa suosituksen EJRK/2012/1 tavoitetta vähentää tiettyjen rahamarkkinarahastojen nimellisarvoon lunastamisen kautta tarjoamia talletustyyppisiä piirteitä nykyisen rahamarkkinarahastoasetuksen yhteydessä. Se on laadittu osana laajempaa työtä rahamarkkinarahastojen uudistamiseksi kansainvälisesti ja muualla EU:ssa. Suosituksessa on erityisesti otettu huomioon palaute, jonka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) on saanut rahamarkkinarahastoasetuksen uudistamista koskevasta kuulemisesta. Se vastaa myös finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) ehdotuksia, vaikka siinä ei edellytetä, että rahamarkkinarahastoilla olisi oltava pääomapuskureita tai määrätty vähimmäisriski (9). EJRK katsoo, että tällaisia omien varojen vaatimuksia ei tarvita, jos ominaisuuksia, joiden vuoksi rahamarkkinarahastot muistuttavat talletuksia vastaanottavia laitoksia, vähennetään ja rahamarkkinarahastojen ominaisuuksia, jotka tekevät rahamarkkinarahastoista samankaltaisia kuin muut sijoitusrahastot, lisätään.

(8)

Suosituksen A tarkoituksena on vähentää kynnysarvojen vaikutuksia. Sillä pyritään erityisesti poistamaan kahdesta sääntelyvaatimuksesta johtuvat tahattomat seuraukset. Ensinnäkin rahamarkkinarahastoasetuksessa säädetään, että alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastot voivat arvostaa tietyt omaisuuserät jaksotettuun hankintamenoon edellyttäen, että tuloksena oleva nettoarvo pysyy 20 korkopisteen putken sisällä nettoarvosta, joka lasketaan soveltamalla markkinahintaan (mark-to-market) tai malliin (mark-to-model) perustuvaa arvostamista kaikkiin omaisuuseriin. Tämä järjestely antaa sijoittajille etulyöntiaseman, koska ne voivat lunastaa osuutensa nettoarvoon, joka ei vastaa tiettyjen omaisuuserien markkina-arvoa. Tämä voisi kannustaa nopeisiin lunastuksiin ja olisi poistettava. Sen sijaan alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi omaksuttava vaihtuvahintaisten rahasto-osuuksien malli. Korkoputken poistaminen muuttaa alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen tärkeää piirrettä, ja sen myötä voi myös vaikuttaa sellaisten sijoittajien tekemiin valintoihin, joita nettoarvon suhteellinen vakaus on tähän mennessä houkutellut. Suosituksella B pyritään samalla parantamaan alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen likviditeettivaatimuksia, joilla pyritään tekemään niistä suhteellisesti vähäriskisimpiä ja vähemmän epävakaita kuin lyhytaikaiset vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastot. Toiseksi muiden kynnysarvojen ylittyessä alhaisen volatiliteetin nettoarvon ja julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen hoitajien on arvioitava ja dokumentoitava asianmukainen toimintatapa. Tähän voisi sisältyä tiettyjen likviditeetinhallinnan välineiden käyttö, kuten sijoittajilta veloitettavat likviditeettimaksut ja lunastusporttien käyttö. Koronaviruspandemian puhjetessa yksi näistä kynnysarvoista on saattanut johtaa siihen, että jotkut sijoittajat ovat tehneet lunastustoimeksiantoja odottaessaan, että tällaisia toimia määrättäisiin automaattisesti. Ne olisi sen vuoksi poistettava. Näiden kynnysarvojen poistaminen lisäisi myös alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen piirissä niiden rahamarkkinarahastoasetuksen säännösten hyödyntämistä, joiden nojalla ne voivat tietyin edellytyksin tilapäisesti rikkoa maksuvalmiusvaatimuksiaan, kuten rahamarkkinarahastoasetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(9)

Suosituksen B tarkoituksena on vähentää rahamarkkinarahastojen likviditeettitransformaatiota ja parantaa niiden saamisten ja velkojen vastaavuutta. Päivän ja viikon kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä ja julkisen sektorin velkainstrumenteista koostuvien vaihtuvan nettoarvon ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen korkeammat likviditeettivaatimukset varmistavat salkun suuremman ja monipuolisemman likviditeetin ja vähentävät riskiä siitä, että rahamarkkinarahastot horjuttavat laajempia rahamarkkinoita stressikausien markkinaolosuhteissa. Jotta voidaan varmistaa julkisen sektorin velkainstrumenttien riittävä saatavuus, niiden maturiteetti voi olla pidempi kuin viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien. Vaikka tämä voi lisätä maturiteettiriskiä, se myös pienentää likviditeettiriskiä. Rahamarkkinarahastoasetus tarjoaa jonkin verran liikkumavaraa rahamarkkinarahastojen hoitajille, joille maksuvalmiusvaatimusten rikkominen on sallittua syistä, joihin he eivät voi vaikuttaa. Yksilötasolla toteutuva liikkumavara ei kuitenkaan välttämättä riitä markkinoiden laajuisessa stressitilanteessa. Tällaisissa tapauksissa rahamarkkinarahastojen hoitajille tulisi lisäksi nimenomaisesti sallia likvidien varojen käyttäminen lunastusten kattamiseen ja mahdollisuus pitää hallussaan viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä ja julkisen sektorin velkainstrumentteja vähemmän kuin normaalisti vaaditaan. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet määrittää kaikkien niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien rahamarkkinarahastojen tai niiden osien osalta ajanjakso, jonka kuluessa rahamarkkinarahastot voivat päättää pitää hallussaan vähemmän likvidejä varoja kuin tavallisesti vaaditaan. Näin varmistettaisiin koko järjestelmän laajuinen reagointi markkinoiden laajuisiin kehityskulkuihin. ESMAn toteuttama koordinointi tämän prosessin aikana estäisi vääristymät sisämarkkinoilla.

(10)

Suosituksen C tarkoituksena on lisätä sellaisten likviditeetinhallinnan välineiden saatavuutta, jotka asettavat lunastaville (ja merkintöjä tekeville) sijoittajille velvollisuuden maksaa lunastuksista (ja merkinnöistä) aiheutuvat kustannukset, sekä kannustaa tällaisten välineiden käyttöön. Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksessa (EJRK/2017/6) (10) todetaan, että asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä olisi asetettava likviditeetinhallinnan välineet kaikentyyppisten sijoitusrahastojen, myös rahamarkkinarahastojen, saataville. Lisäksi kaikilla rahamarkkinarahastoilla olisi oltava käytettävissään vähintään yksi likviditeetinhallinnan väline, kuten diluutiomaksut, likviditeettimaksut tai – vaihtuvahintaisten rahasto-osuuksien mallin omaksuneiden rahamarkkinarahastojen osalta – joustava hinnoittelu, jolla voidaan määrätä lunastuskustannuksia lähteville (tai merkintäkustannuksia tuleville) sijoittajille. Lisäksi olisi kehitettävä asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön sisällytettävät kriteerit, jotta helpotettaisiin yleisesti likviditeetinhallinnan välineiden käyttöä. Valtuuttaessaan ESMAn kehittämään näitä kriteerejä ja lisäohjeita komission olisi pyydettävä, ettei kynnysarvoihin perustuvia vaikutuksia oteta käyttöön.

(11)

Suosituksen D tarkoituksena on tehostaa valvontaa ja stressitestausta. Tämä antaa kansallisille ja unionin elimille enemmän tietoa koko rahamarkkinarahastosektorin systeemisten haavoittuvuuksien tunnistamiseksi. Ensinnäkin säännöllistä raportointia olisi tehostettava lisäämällä raportointitiheyttä ja antamalla enemmän tietoa rahamarkkinarahastojen sijoittajapohjasta. Toiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava jakaa säännöllisestä raportoinnista ja kriisikohtaisesta raportoinnista peräisin olevia tietoja unionin elimille, jotka hoitavat rahoitusvakauteen liittyviä tehtäviä. Tämän suosituksen lisäksi tietojen jakaminen keskuspankkien ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä parantaisi myös viranomaisten valmiuksia arvioida riskejä. Unionin laajuisten stressitestien olisi täydennettävä yksittäisten rahamarkkinarahastojen nykyisiä sisäisiä stressitestejä. Skenaarioiden johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja tulosten validoimiseksi ESMAn olisi koordinoitava testejä yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Näiden tulosten perusteella ESMAn olisi julkaistava arvionsa rahoitusvakauteen liittyvistä riskeistä.

(12)

Jotta rahamarkkinarahastosektorista johtuviin haavoittuvuuksiin voidaan puuttua kattavasti, tässä suosituksessa esitetyt toimenpiteet olisi pantava täytäntöön pakettina.

(13)

EJRK katsoo, että rahamarkkinarahastoasetusta olisi tarkasteltava uudelleen viiden vuoden kuluttua uusien säännösten voimaantulosta, jotta voidaan arvioida, onko rahamarkkinarahastojen häiriönsietokykyä parannettu lainsäädäntöuudistuksilla ja ovatko häiriöiden leviämiskanavat vähentyneet. Uudelleentarkasteluun olisi sisällyttävä maksuvalmiusvaatimusten kalibrointi ja arviointi siitä, tarvitaanko makrovakauteen vaikuttavia lisävälineitä,

1.

asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä edellytetään, että kaikilla alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoilla on käytössä vaihtuva nettoarvo;

2.

asetuksen (EU) 2017/1131 (jäljempänä ’rahamarkkinarahastoasetus’) 34 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut sääntelyyn perustuvat kynnysarvot kumotaan.

1.

otetaan käyttöön vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastoille ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoille uusia maksuvalmiusvaatimuksia, jotka koostuvat päivän kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä, viikon kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä ja julkisen sektorin velkainstrumenteista;

2.

sallitaan yksittäisten rahamarkkinarahastojen hoitajille toimet, joiden johdosta niillä on viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä ja vähemmän julkisen sektorin velkainstrumentteja vaatimuksia vähemmän, jos

3.

annetaan kansallisille toimivaltaisille viranomaisille valtuus asettaa aikaraja sellaisen ajanjakson määrittelemiseksi, jonka kuluessa niiden valvonnassa olevilla rahamarkkinarahastoilla voi olla vähemmän viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä ja julkisen sektorin velkainstrumentteja kuin suosituksen B 2 kohdassa edellytetään, jos koko markkinoiden kehitys vaikuttaa kielteisesti useisiin rahamarkkinarahastoihin;

4.

säädetään, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) koordinoi toimia, joita kansalliset toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat toimiessaan suosituksen B 3 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan toimenpiteen johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa.

1.

edellytetään, että rahamarkkinarahastojen perustamisasiakirjoihin ja muihin ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin sisällytetään vähintään yksi seuraavista likviditeetinhallinnan välineistä:

2.

valtuutetaan ESMA laatimaan asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön sisällytettävät kriteerit, jotta rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi helpompi käyttää likviditeetinhallinnan välineitä kaikissa markkinaolosuhteissa, sekä antamaan näitä kriteerejä koskevia ohjeita.

1.

otetaan käyttöön säännöksiä, joilla pyritään tehostamaan rahamarkkinarahastojen säännöllisestä raportoinnista kansallisille toimivaltaisille viranomaisille peräisin olevien tietojen oikea-aikaista jakamista;

2.

valtuutetaan ESMA koordinoimaan ja tarvittaessa yhdenmukaistamaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten rahamarkkinarahastoille esittämiä tapauskohtaisia tietopyyntöjä koko markkinoiden kehityksestä johtuvien stressikausien aikana;

3.

otetaan käyttöön säännöksiä, joilla varmistetaan, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset jakavat suosituksen D 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot rahoitusvakauteen liittyviä tehtäviä hoitavien unionin elinten kanssa;

4.

säädetään, että ESMA käynnistää ja koordinoi rahamarkkinarahastojen unionin laajuisia stressitestejä yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa; kehittää skenaarioita ja parametreja rahamarkkinarahastojen asianmukaista unionin laajuista stressitestausjärjestelmää varten yhteistyössä Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) kanssa, julkaisee kyseisten rahamarkkinarahastosektoria koskevien skenaarioiden vaikutustenarvioinnin, mukaan lukien vaikutusten mahdollinen leviäminen muihin markkinatoimijoihin, ja tarvittaessa koordinoi valvonnan jatkotoimia.

1.

Tässä suosituksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.

Tätä suositusta sovellettaessa noudatetaan seuraavia kriteerejä:

2.

Suosituksen kohdetta pyydetään ilmoittamaan EJRK:lle ja neuvostolle toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt tämän suosituksen johdosta, taikka perustelemaan asianmukaisesti miksi toimiin ei ole ryhdytty. Ilmoituksiin on sisällyttävä vähintään

1.

EJRK:n sihteeristö

2.

EJRK:n hallintoneuvosto arvioi suosituksen kohteen raportoimat toimenpiteet ja perustelut sekä tarvittaessa päättää, että suosituksen kohde on jättänyt noudattamatta tätä suositusta perustelematta asianmukaisesti, miksi se ei ole ryhtynyt toimiin.