Vyberte pokusně zaváděné prvky, které byste chtěli vyzkoušet

Tento dokument je výňatkem z internetových stránek EUR-Lex

Dokument 62015TJ0692(01)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7.7.2021.
HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH vastaan Euroopan unionin neuvosto.
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Luettelo henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen.
Asia T-692/15 RENV.

Sbírka rozhodnutí – Obecná sbírka

Identifikátor ECLI: ECLI:EU:T:2021:410

Asia T-692/15 RENV

HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7.7.2021

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Luettelo henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen

  1. Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Vastuu yksittäistapausta koskevasta toimesta – Implisiittisestä hylkäyspäätöksestä nostettu kanne – Huomioon otettava ajankohta – Vanhentumisajan keskeytyminen

    (SEUT 263 artikla ja SEUT 265 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

    (ks. 37–40 kohta)

  2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Toimielimellä toimen antamisessa oleva harkintavalta – Toimielimen toimen tai toiminnan lainvastaisuuden arviointi – Tarve ottaa huomioon asiayhteyteen liittyvät ja ajalliset seikat – Unionin oikeuden rikkominen ei ole riittävän ilmeinen

    (SEUT 340 artiklan 2 kohta; neuvoston asetukset N:o 1245/2011, N:o 267/2012 ja N:o 1154/2013)

    (ks. 50, 53, 54, 56–59, 86, 87, 89–94 ja 103 kohta)

  3. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Sellaisten henkilöiden, yhteisöjen tai elimien varojen jäädyttäminen, joiden neuvosto on todennut osallistuvan ydinaseiden levittämiseen – Velvollisuus ulottaa kyseinen toimi tällaisen yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa oleviin yhteisöihin – Omistuksessa tai määräysvallassa olevan yhteisön käsite – Välillinen omistaminen tai määräysvalta – Yhteisöjen tai elinten, joiden neuvosto on todennut osallistuvan ydinaseisen levittämiseen, mahdollisuus vaikuttaa omistuksessa tai määräysvallassa olevan yhteisön tekemiin valintoihin – Soveltamisalaan kuuluminen – Omistuksessa tai määräysvallassa olevaan yhteisöön ei ole omistukseen tai omistusosuuksiin perustuvaa oikeudellista suhdetta – Merkityksettömyys – Yhteisö, joka toimii rajoittavan toimenpiteen kohteena olevan yhteisön puolesta – Soveltamisalaan kuuluminen

    (Neuvoston asetus N:o 423/2007 ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan d alakohta)

    (ks. 62–65 ja 91 kohta)

  4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Edellytys siitä, että toimielimet ovat ilmeisellä ja vakavalla tavalla ylittäneet harkintavaltansa rajat – Varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet – Toimielinten menettelyn laillisuuden arviointi – Näyttö – Julkiset tietolähteet – Luetteloihin sisällyttämisen aineellisten edellytysten rikkominen ei ole riittävän ilmeinen

    (SEU 21 artikla; SEUT 215 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 961/2010)

    (ks. 74–81, 84, 85 ja 100–102 kohta)

Tiivistelmä

Sen jälkeen kun Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto oli antanut useita päätöslauselmia, jotka koskivat Iranin islamilaisen tasavallan kehittelemää ydinaseiden levittämisohjelmaa ( 1 ) ja joissa vaadittiin muun muassa jäsenvaltioita jäädyttämään Islamic Republic of Iran Shipping Lines -yhtiön (jäljempänä IRISL) ja siihen mahdollisesti sidoksissa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden varat kyseisen yhtiön merenkulkutoiminnan vuoksi, Euroopan unionin neuvosto toteutti rajoittavia toimenpiteitä ( 2 ) IRISL:iä, HTTS Hanseatic Trade Trust & Shippingiä (jäljempänä HTTS), joka on Saksan oikeuden mukaisesti perustettu yhtiö, joka harjoittaa laivameklarin ja alusten teknisen hallinnoitsijan toimintaa, ja Naser Batenia vastaan. ( 3 ) Neuvosto on myöhemmin jatkanut kyseisten toimenpiteiden soveltamista useaan otteeseen

HTTS sisällytettiin 25.10.2010 uudelleen kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon sillä perusteella, että se oli asetettu IRISL:n alaisuuteen tai toimi tämän lukuun, ( 4 ) ja 23.1.2012 myös siitä syystä, että sille oli Saksassa kirjattu sama osoite kuin IRISL Europe GmbH:lle ja että sen johtaja Naser Bateni oli äskettäin aloittanut IRISL:n palveluksessa. ( 5 ) Viimeksi mainittu puolestaan sisällytettiin kyseessä olevaan luetteloon 1.12.2011 sillä perusteella, että hän oli IRISL:n entinen oikeudellisten asioiden johtaja ja HTTS:n, jolle unioni oli määrännyt seuraamuksia, johtaja. Kun neuvosto mukautti luetteloon sisällyttämisen perusteita ottamalla välittömään tarkasteluun ”IRISL:lle tai [sen] omistuksessa tai määräysvallassa oleville tai [sen] puolesta toimiville yhteisöille vakuutuksia tai muita olennaisia palveluja tarjoavat henkilöt ja yhteisöt” ( 6 ), Naser Bateni pysytettiin luettelossa sillä perusteella, että hän oli toiminut IRISL:n lukuun sekä toiminut vuoteen 2008 saakka IRISL:n johtajana ja sen jälkeen IRISL Europen toimitusjohtajana ja koska hän oli johtajana myös HTTS:ssä, joka yleistoimijana tarjosi olennaisia palveluja kahdelle muulle merialalla toimivalle yhteisölle eli SAPID:ille ja HSDL:lle, joiden on myös todettu olevan IRISL:n lukuun toimivia yhteisöjä. ( 7 )

HTTS ja Naser Bateni (jäljempänä kantajat) sekä IRISL-yhtiö riitauttivat unionin yleisessä tuomioistuimessa suurimman osan neuvoston heihin eri vaiheissa kohdistamista toimenpiteistä ja saivat ne kumotuksi. ( 8 ) Nyt esillä olevassa asiayhteydessä on kyse kantajien SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan, joita sovelletaan unionin sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen, perustuvasta vaatimuksesta korvata riidanalaisiin luetteloihin sisällyttämisestä väitetysti aiheutuneet vahingot. Kantajat väittivät muun muassa, että heidän sisällyttämisensä kyseisiin luetteloihin merkitsi sellaisten oikeussääntöjen riittävän ilmeistä rikkomista, joiden tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille. ( 9 )

Näissä kahdessa asiassa unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajien korvausvaatimukset ja muistuttaa erityisesti, että unionin oikeudellisen toimen lainvastaisuuden toteaminen ei sellaisenaan riitä siihen, että unionille voitaisiin katsoa automaattisesti syntyvän sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu jonkin sen toimielimen toiminnan lainvastaisuuden perusteella.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin tutkii molemmissa asioissa, voidaanko kantajien esittämien seikkojen perusteella osoittaa, että kyseessä olevat luetteloihin sisällyttämiset merkitsivät sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, jolla on tarkoituksena antaa oikeuksia yksityisille, kuten sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevassa oikeuskäytännössä edellytetään.

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa mainituissa asioissa tältä osin, että kaikkien niiden seikkojen, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sellaisen oikeussäännön, jolla on tarkoituksena antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeistä rikkomista, on liityttävä asianomaisen toimielimen päätöksen tai menettelyn ajankohtaan. Se muistuttaa myös, että ilmeinen arviointivirhe kumoamiskanteen tueksi esitettynä perusteena on erotettava sen harkintavallan, jonka perusteella tällainen virhe todetaan korvauskanteen yhteydessä, selvästä ja vakavasta ylittämisestä.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että neuvostolla oli tiedossaan lukuisia seikkoja, joita voidaan pitää osoituksina IRISL:n, HTTS:n ja Naser Batenin välisistä yhteyksistä.

Unionin yleinen tuomioistuin esittää muun muassa, että ”toisen yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa” olevan yhtiön käsite jätti neuvostolle tiettyä harkintavaltaa ja että neuvosto oli esittänyt seikkoja, joilla se katsoi HTTS:n, IRISL:n ja Naser Batenin välisten suhteiden luonteen olevan osoitettavissa. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa asiassa T-455/17 myös, että kantajan sisällyttämiset luetteloihin perustuivat sekä hänen ja IRISL:n väliseen henkilölliseen yhteyteen että siihen, että hän toimi johtotehtävissä väitetysti IRISL:n määräysvallassa tai omistuksessa olevassa yhtiössä, kuten HTTS:ssä, joka tarjosi olennaisia palveluja muille väitetysti IRISL:n määräysvallassa tai omistuksessa oleville yhtiöille. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että vaikka oletettaisiin, että neuvosto olisi riidanalaisten luetteloon sisällyttämisten yhteydessä tehnyt tältä osin arviointivirheen, virhe ei voi olla räikeä ja anteeksiantamaton eikä voida katsoa, että tavanomaisen varovainen ja huolellinen viranomainen ei olisi samankaltaisissa olosuhteissa tehnyt sitä.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajien väitteet siitä, että näiden luetteloihin sisällyttämiset, jotka perustuivat myös IRISL-yhtiöön yhteydessä olevien yhtiöiden – kuten SAPID ja HDSL – osallistumiseen ydinaseiden levittämiseen, olivat virheellisiä siitä syystä, että IRISL:ään kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet kumottiin 16.9.2013. ( 10 ) Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa muun muassa, että riidanalaisten toimien lainmukaisuutta on arvioitava toimen antamisajankohtana vallinneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, ja korostaa, että Yhdistyneiden kansakuntien IRISL:lle asettaman aseidenvientikiellon aineellisen rikkomisen todenperäisyyttä ei ollut kyseenalaistettu ja että IRISL:n osallistuminen kolmeen sotilastarvikekuljetuksia koskevaan tapaukseen lisäsi riskiä siitä, että kyseinen yhtiö on mukana myös ydinaseiden levittämiseen liittyvissä materiaalikuljetuksissa, joten neuvosto ei soveltanut luetteloihin sisällyttämisen aineellisia edellytyksiä virheellisesti tavalla, joka synnyttäisi unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkää siten molemmat korvauskanteet kokonaisuudessaan.


( 1 ) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010).

( 2 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL 2010, L 195, s. 39) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010 (EUVL 2010, L 195, s. 25).

( 3 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (EUVL 2011, L 319, s. 11).

( 4 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1).

( 5 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 annettu neuvoston päätös 2012/35/YUTP (EUVL 2012, L 19, s. 22) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.1.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 54/2012 (EUVL 2012, L 19, s. 1).

( 6 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL 2010, L 195, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2013/497/YUTP, 20 artiklan 1 kohdan b alakohta ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 971/2013, 23 artiklan 2 kohdan e alakohta.

( 7 ) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.11.2013 annettu neuvoston päätös 2013/661/YUTP (EUVL 2013, L 306, s. 18) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1154/2013 (EUVL 2013, L 306, s. 3).

( 8 ) Ks. tuomio 7.12.2011, HTTS v. neuvosto (T-562/10, EU:T:2011:716); tuomio 12.6.2013, HTTS v. neuvosto (T-128/12 ja T-182/12, EU:T:2013:312); tuomio 6.9.2013, Bateni v. neuvosto (T-42/12 ja T-181/12, EU:T:2013:409); tuomio 16.9.2013, Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto (T-489/10, EU:T:2013:453) ja tuomio 18.9.2015, HTTS ja Bateni v. neuvosto (T-45/14, EU:T:2015:650).

( 9 ) Asiassa HTTS v. neuvosto (T-692/15 EU:T:2017:890) unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 13.12.2017 antamallaan tuomiolla HTTS:n korvausvaatimuksen. Unionin tuomioistuin kumosi tämän jälkeen kyseisen tuomion 10.9.2019 asiassa HTTS v. neuvosto (C-123/18 P, EU:C:2018:694), ja asia palautettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen.

( 10 ) Tuomio 16.9.2013, Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto (T-489/10, EU:T:2013:453).

Nahoru