Asia T-374/00

Verband der freien Rohrwerke eV ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Yrityskskittymien valvonta — Yrityskeskittymä, joka kuuluu osittain EHTY:n perustamissopimuksen ja osittain EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan — HT 66 artiklan 2 kohdan nojalla tehty hyväksymispäätös — Asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tehty päätös soveltuvuudesta yhteismarkkinoille — EHTY:n perustamissopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen mukaiset tutkittavaksi ottamisen edellytykset — EHTY:n perustamissopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen mukaisten yrityskeskittymien valvontaa koskevien sääntelyjen välinen suhde — Perusteluvelvollisuus — Arviointivirhe”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.7.2003   II-2283

Tuomion tiivistelmä

1. Kumoamiskanne – Sellaisen yrityksen EHTY:n päätöksestä nostama kanne, joka ei harjoita kyseisen perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa – Asiavaltuuden puuttuminen

   (HT 33 artiklan toinen kohta)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Päätös, jolla yrityskeskittymä todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Ulkopuolinen yritys, joka on suoran kilpailijan asemassa ja joka on osallistunut aktiivisesti hallinnolliseen menettelyyn – Tutkittavaksi ottaminen

   (EY 230 artiklan neljäs kohta)

3. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – EHTY/EYsekakeskittymä – Molempien järjestelmien aineellisten säännösten ja menettelyllisten säännösten soveltaminen – Tarve saada kaksi erillistä ennakkolupaa – Komission oikeus tehdä kaksi erilaista päätöstä

   (HT 66 artiklan 1 ja 2 kohta; EY 305 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 4064/89)

4. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Taloudellisten seikkojen arviointi – Harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Neuvoston asetuksen N:o 4064/89 2 artikla)

5. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Sellaisen yhteisen määräävän markkina-aseman luominen, joka rajoittaa olennaisesti yhteismarkkinoilla vallitsevaa toimivaa kilpailua – Edellytykset

   (Neuvoston asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohta)

6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Yrityskeskittymiä koskevien sääntöjen soveltamisesta tehty päätös

   (EY 253 artikla)

7. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Relevantit markkinat – Maantieteellisten markkinoiden määrittely

   (Neuvoston asetus N:o 4064/89)

8. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Huomioon otettava ajankohta

   (EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 4064/89 2 artikla)

9. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Velvollisuus ottaa yhteisyritystä koskevan yhteisen määräysvallan osalta huomioon taloudellisten ja rakenteellisten siteiden vaikutus kilpailurakenteeseen

   (Neuvoston asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 2 ja 3 kohta)

10. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Yrityskeskittymiä koskevien sääntöjen soveltamisesta tehty päätös

    (EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  HT 33 artiklan toisessa kohdassa luetellaan tyhjentävästi ne oikeussubjektit, joilla on oikeus nostaa kumoamiskanne, joten ne oikeussubjektit, joita siinä ei ole mainittu, eivät voi pätevästi nostaa tällaista kannetta. Näin ollen yhtiöillä, jotka eivät harjoita hiilen tai teräksen tuotantoa tai jakelua, ei ole vaadittua asiavaltuutta EHTY:n päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostamiseksi. Asia on näin sellaisten yhtiöiden osalta, jotka valmistavat teräsputkia, joita ei mainita EHTYm perustamissopimuksen liitteessä I ja jotka eivät näin ollen kuulu kyseisen perustamissopimuksen soveltamisalaan. Vaikka oikeussubjektien asiavaltuutta koskevia EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä on tulkittava laajasti, jotta taataan yksityisten oikeusturva, tämä laaja tulkinta ei saa olla sellainen, että se olisi EHTY:n perustamissopimuksen selvän sanamuodon vastainen. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät nimittäin voi poiketa perustamissopimuksilla käyttöön otetusta oikeudellisesta järjestelmästä.

   (ks. 33—38 kohta)

2.  EY 230 artiklan neljännestä kohdasta seuraa, että yrityksellä on asiavaltuus vaatia yrityskeskittymän sallivan sellaisen päätöksen kumoamista, jota ei ole osoitettu sille, ainoastaan siinä tapauksessa, että se koskee kyseistä yritystä suoraan ja erikseen.

   Tällainen päätös koskee suoraan yritystä, joka toimii samoilla markkinoilla kuin yrityskeskittymän osapuolet, koska päätöksellä, jossa sallitaan suunnitellun yrityskeskittymän toteuttaminen, muutetaan välittömästi relevanttien markkinoiden tilannetta, joka riippuu siten yksinomaan yrityskeskittymän osapuolten tahdosta.

   Mainittu päätös koskee lisäksi yritystä erikseen, jos se koskee yritystä sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Näin on sellaisen yrityksen osalta, joka on suorassa kilpailutilanteessa yrityskeskittymän osapuolten kanssa tiettyjen määriteltyjen tuotteiden markkinoilla, koska riidanalainen yrityskeskittymä on näin ollen omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen asemaan suorana kilpailijana, jonka osalta riidanalainen yrityskeskittymä on lisäksi omiaan vaikuttamaan kyseisten tuotteiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden ostajana, koska kyseinen yritys on useita kertoja kääntynyt yrityskeskittymän osapuolen puoleen raaka-ainetarpeensa tyydyttääkseen, ja joka lisäksi on asetuksen N:o 4064/89 4 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen jälkeen osallistunut aktiivisesti hallinnolliseen menettelyyn muun muassa esittämällä vastalauseita, jotka komissio on ottanut huomioon päätöksessään.

   (ks. 46—55 kohta)

3.  Koska EY 305 artiklan 1 kohdasta seuraa, että yhteismarkkinoiden toiminnan osalta EHTY:n perustamissopimuksen säännöt ja kaikki sen soveltamisesta annetut säännökset ovat edelleen voimassa EY:n perustamissopimuksen määräyksistä huolimatta, sekakeskittymän piirteitä, jotka kuuluvat EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, on tutkittava HT 66 artiklan määräysten valossa, kun sitä vastoin kaikkia muita kyseisen yrityskeskittymän piirteitä on tutkittava asetuksella N:o 4064/89 käyttöön otetun yrityskeskittymien valvontaa koskevan yleisen sääntelyn valossa.

   Koska sekä HT 66 artiklassa että asetuksessa N:o 4064/89 edellytetään, että yrityskeskittymästä tehdään ennakkoilmoitus, tästä seuraa lisäksi, että sekakeskittymän osapuolet voivat panna ilmoitetun yrityskeskittymähankkeen täytäntöön ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat saaneet kaksi erillistä lupaa, eli ensinnäkin HT 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luvan EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien yrityskeskittymän osa-alueiden osalta ja toiseksi hyväksynnän asetuksen N:o 4064/89 nojalla EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien yrityskeskittymän osa-alueiden osalta.

   Jo näiden erityispiirteiden vuoksi komissio voi näin ollen tehdä kaksi erilaista päätöstä sekakeskittymän hyväksymisestä, koska tämä menettelytapa on lisäksi erityisen perusteltu sen vuoksi, että HT 66 artiklan määräykset ja asetuksen N:o 4064/89 säännökset poikkeavat toisistaan sekä aineellisesti että menettelytapojen osalta. Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että kyseessä on yksi ja sama jakamaton yrityskeskittymä. Vaikka ilmoitettu sekakeskittymähanke edustaakin taloudellisessa mielessä yleensä jakamatonta kokonaisuutta ilmoituksen tekijöiden kannalta, tämä ei estä sitä, että lainsäädännön perusteella hanke edellyttää kahta erillistä hyväksymistä komissiolta.

   Tältä osin pelkästään se seikka, että komissio tekee kaksi erillistä päätöstä sekakeskittymän valvonnan yhteydessä, ei sellaisenaan ole ristiriidassa sen velvollisuuden kanssa, joka komissiolla on sellaisten epäjohdonmukaisuuksien välttämisen osalta, joita saattaa esiintyä, kun yhteisön oikeuden eri määräyksiä ja säännöksiä pannaan täytäntöön. Se mahdollisuus, että erillisten päätösten tekeminen saattaisi johtaa siihen, että komissio hyväksyy yrityskeskittymän kokonaisuudessaan tai osittain EHTY:ä koskevin osin ja kieltää sen kokonaan tai osittain EY:tä koskevin osin, ei nimittäin merkitse epäjohdonmukaisuutta vaan johtuu pikemminkin siitä, että yrityskeskittymiin tai yrityskeskittymien tiettyihin osiin sovelletaan erilaisia menettelysääntöjä ja aineellisia oikeussääntöjä sen mukaan, kuuluvatko ne EHTY:n perustamissopimuksen vai EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan. Samanlainen toteamus on tehtävä myös sen mahdollisuuden osalta, että kumoamiskanne, joka kohdistetaan sellaisiin päätöksiin, joilla hyväksytään sekakeskittymä, johtaisi eri tulokseen HT 66 artiklan nojalla tehdyn päätöksen ja asetuksen N:o 4064/89 nojalla tehdyn päätöksen osalta. Tekeepä komissio yhden päätöksen tai kaksi erillistä päätöstä, yhteisön tuomioistuinten on näet joka tapauksessa valvottava näiden päätösten laillisuutta näiden kahden sääntelyjärjestelmän eri oikeussääntöjen kannalta.

   (ks. 68—70, 75 ja 76 kohta)

4.  Koska yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 4064/89 aineellisissa säännöksissä ja erityisesti sen 2 artiklassa komissiolle annetaan tiettyä harkintavaltaa erityisesti taloudellisten seikkojen arvioinnissa, tämän harkintavallan käytön tuomioistuinvalvonnassa, jolla on olennainen merkitys keskittymien valvontaa koskevien säännösten täsmentämisessä, on otettava huomioon se harkintavalta, joka liittyy keskittymien valvontajärjestelmään kuuluviin taloudellisluonteisiin oikeussäännöksiin.

   (ks. 105 kohta)

5.  Kollektiivisen määräävän aseman olemassaolon toteaminen edellyttää kolmen päällekkäisen edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin kunkin määräävässä asemassa olevan oligopolin jäsenistä on voitava saada tieto muiden jäsenten toiminnasta voidakseen tarkistaa, noudattavatko ne samaa toimintalinjaa vai eivät; toiseksi hiljaisen yhteistoiminnan on oltava pitkäkestoista eli on oltava yllykkeitä olla poikkeamatta yhteisestä toimintalinjasta markkinoilla; kolmanneksi nykyisten ja potentiaalisten kilpailijoiden sekä kuluttajien ennakoitavissa oleva reaktio ei vaaranna yhteisestä toimintalinjasta odotettavia tuloksia.

   (ks. 121 kohta)

6.  Komission perusteluvelvollisuuden osalta ei edellytetä, että perusteluissa esitettäisiin kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, koska arvioitaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut EY 253 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Tämä merkitsee sitä, että silloin kun päätöksentekoviranomainen on toimivaltainen tekemään rinnakkaisissa menettelyissä kaksi erillistä päätöstä, jotka koskevat samaa tosiseikkojen kokonaisuutta, ja kun se saattaa nämä päätökset saman asianosaisen tietoon lyhyen ajan sisällä, molempien näistä kahdesta päätöksestä voidaan katsoa kuuluvan toisen päätöksen asiayhteyteen ja siten täydentävän pätevästi siihen sisältyviä perusteluja, kun tarkastellaan viranomaisten perusteluvelvollisuutta kyseiseen henkilöön nähden.

   Tästä seuraa, että tapauksessa, jossa komissio tekee rinnakkaisissa menettelyissä kaksi erillistä päätöstä hyväksyessään yhden ja saman yrityskeskittymän, joka kuuluu samalla sekä EHTY:n perustamissopimuksen että EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan ja jossa näistä päätöksistä ilmoitetaan samaan aikaan, toisessa näistä päätöksistä esitettyjä perusteluja on välttämättä arvioitava toisessa päätöksessä esitettyjen perustelujen valossa. Vaikka komission näissä päätöksissä harjoittama valvonta tällaisissa tapauksissa perustuukin erilaisiin aineellisiin ja menettelysääntöihin, nämä erilliset päätökset koskevat kuitenkin yhtä ja samaa yrityskeskittymää, joten tietyiltä osin komission arviointi voi olla päällekkäistä.

   (ks. 123 ja 124 kohta)

7.  Yrityskeskittymän kilpailuvaikutuksien arvioinnin osalta relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat tietystä maantieteellisestä alueesta, jolla kyseistä tuotetta myydään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat riittävän yhdenmukaiset kaikille taloudellisille toimijoille, jotta ilmoitetun yrityskeskittymän kilpailuvaikutuksia voidaan asianmukaisesti arvioida.

   (ks. 141 kohta)

8.  Kun komissio arvioi ilmoitetun yrityskeskittymän soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sillä ei voi olla EY 81 artiklan nojalla velvollisuutta tutkia sellaista hypoteettista vaaratilannetta, että yrityskeskittymän osapuolilla saattaisi olla aikomus tehdä rajoittavia sopimuksia yrityskeskittymän vuoksi. EY 81 artiklan 1 kohdan selkeän sanamuodon mukaan siinä määrättyä kieltoa sovelletaan näet ainoastaan silloin, kun kilpailunvastaisia sopimuksia on tosiasiallisesti tehty. Komission on arvioitava yrityskeskittymän soveltuvuus yhteismarkkinoille yksinomaan niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka olivat olemassa keskittymän ilmoittamisajankohtana, eikä sellaisten hypoteettisten seikkojen perusteella, joiden taloudellinen merkitys ei ole arvioitavissa päätöksentekoajankohtana.

   (ks. 170 kohta)

9.  Käyttäessään yhteistä määräysvaltaansa yhteisyrityksessä kyseisen yrityksen emoyhtiöiden on välttämättä sovittava yhteisyrityksen liiketoiminnallisesta johtamisesta ja tietyssä määrin omasta suhtautumisestaan yhteisyritykseen tietyillä markkinoilla. Näin ollen ei ole mahdotonta, etteikö tällaisilla välillisillä siteillä voisi olla vaikutuksia tällä tavoin yhteydessä olevien yritysten kilpailukäyttäytymiseen tietyillä markkinoilla. Tästä seuraa, että tällaisten välillisten taloudellisten ja rakenteellisten siteiden olemassaolo on seikka, joka on otettava huomioon arvioitaessa yrityskeskittymää asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen edellytysten kannalta.

   (ks. 173 ja 174 kohta)

10.  Silloin kun komissio julistaa yrityskeskittymän yhteismarkkinoille soveltuvaksi asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, EY 253 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden täyttymisen välttämätön ja riittävä edellytys on, että kyseisessä päätöksessä esitetään selkeästi ja yksiselitteisesti perustelut, joiden vuoksi komissio on katsonut, että riidanalainen yrityskeskittymä ei herätä vakavia epäilyjä soveltuvuudestaan yhteismarkkinoille. Tästä velvollisuudesta ei kuitenkaan voida päätellä, että komissiolla olisi tällaisessa tapauksessa velvollisuus perustella arviointiaan kaikkien sellaisten oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen osalta, joilla saattaa olla yhteys ilmoitettuun yrityskeskittymään ja/tai joita on esitetty hallinnollisen menettelyn aikana. Tällainen vaatimus ei ensinnäkään olisi yhteensovitetta vissa joutuisuusvaatimuksen kanssa, joka velvoittaa komissiota sen käyttäessä yrityskeskittymien valvontaa koskevaa toimivaltaansa ja erityisesti sen hyväksyessä yrityskeskittymän asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, minkä lisäksi se ei ole perusteltavissa kyseisen toimivallan luonteenkaan vuoksi. Asetuksella N:o 4064/89 käyttöön otetun sääntelyn yhteydessä komission on nimittäin arvioitava relevantteja markkinoita koskevan ennusteen perusteella, luodaanko sen käsiteltävänä olevalla yrityskeskittymällä määräävä asema tai vahvistetaanko sillä tällaista asemaa sillä seurauksella, että tehokas kilpailu estyy huomattavasti yhteismarkkinoilla tai sen olennaisella osalla. Tällainen arviointi edellyttää erityisesti niiden seikkojen huolellista tutkimista, joilla on kussakin yksittäistapauksessa merkitystä niiden vaikutusten arvioimiseksi, jotka keskittymästä aiheutuvat kilpailulle relevanteilla markkinoilla. Tästä seuraa, että mikäli yrityskeskittymällä ei muuteta kilpailutilannetta tietyillä markkinoilla tai muutetaan sitä vain hyvin vähän, komissiolta ei voida edellyttää erityisten perustelujen esittämistä tältä osin.

    Samoista syistä komissio ei laiminlyö perusteluvelvollisuuttaan, mikäli se ei päätöksessään esitä täsmällisiä perusteluita arvioidessaan yrityskeskittymän tiettyjä erityispiirteitä, mikäli nämä eivät sen mielestä selvästi mitenkään liity asiaan tai ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia yrityskeskittymää koskevan arvioinnin kannalta.

    Tästä seuraa, että pelkästään se seikka, että päätökseen, jolla yrityskeskittymä todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, ei sisälly perusteluja tiettyjen tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen osalta, ei sellaisenaan merkitse sitä, että komissio olisi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, jota sen on noudatettava tällaista päätöstä tehdessään. Tätä perustelujen puuttumista voidaan nimittäin tulkita myös siten, että komission mielestä nämä seikat eivät voi herättää vakavia epäilyjä riidanalaisen yrityskeskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

    (ks. 184—187 kohta)