Asia T-271/94

Eugénio Branco, Ld.a

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Kumoamiskanne — Euroopan sosiaalirahasto — Alun perin myönnetyn taloudellisen tuen alentaminen — Kannekelpoisen toimen puuttuminen — Tutkimatta jättäminen”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) 11 päivänä heinäkuuta 1996 antama tuomio   II-751

Tuomion tiivistelmä

Sosiaalipolitiikka – Euroopan sosiaalirahasto – Ammatillisten koulutushankkeiden rahoittamiseen myönnetty tuki – Alun perin myönnetyn tuen alentaminen – Komission yksinomainen toimivalta – Asetuksen (ETY) N:o 2950/83 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteisön oikeuksien siirtyminen jäsenvaltioille – Oikeuksien siirtyminen, joka koskee ainoastaan tuen alentamisesta tehtyyn komission päätökseen perustuvaa palauttamiseen liittyvää oikeutta – Tuensaajan nostama kumoamiskanne sellaisen puhtaasti kansallisen päätöksen vuoksi, joka koskee kansallisen rahoitusosuuden alentamista ja vaatimusta palauttaa tietyt summat – Tutkimatta jättäminen kannekelpoisen toimen puuttuessa

(EY:n perustamissopimuksen 173 artikla; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohta)

Vaikka Euroopan sosiaalirahaston hankkeiden rahoituksessa toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla onkin saldon maksupyynnön osalta mahdollisuus ehdottaa rahaston taloudellisen tuen alentamista Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä tehdyn päätöksen 83/516/ETY soveltamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, komissio ratkaisee saldon maksupyynnöt, ja sillä on yksinomainen toimivalta alentaa taloudellista tukea edellä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä seuraa, että tuensaajaan nähden nimenomaan komissiolla on oikeudellinen vastuu tuen alentamispäätöksestä riippumatta siitä, onko kyseinen kansallinen viranomainen ehdottanut tätä alentamista.

Koska komissiolla on yksinomainen toimivalta alentaa tukia, tämä oikeus ei näin ollen ole voinut siirtyä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Lisäksi asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu oikeuksien siirtyminen ei suinkaan koske 6 artiklan 1 kohdassa annettua toimivaltaa vaan ainoastaan perusteettomasti maksettujen ennakoiden palauttamiseen liittyviä yhteisön oikeuksia. Nämä oikeudet siirtyvät jäsenvaltiolle vain, jos se maksaa komissiolle summat, jotka toiminnan rahoituksesta vastaavan henkilön on palautettava. Ainoastaan sellaiset tuensaajalle maksetut summat, joita ei ole käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, on palautettava. Koska sen arviointi, onko taloudellista tukea käytetty päätöksen mukaisesti, kuuluu yksinomaisesti komissiolle, oikeuksien siirtyminen edellyttää näin ollen komission sitä edeltävää päätöstä.

Kun ei ole olemassa sellaista saldon maksamatta jättämisestä tai asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesta tuen alentamisesta tehtyä komission päätöstä, jonka tarkoituksena olisi ollut muuttaa hyväksymispäätöksiin perustuvaa tuensaajan oikeudellista asemaa, kannetta, jossa vaaditaan kumoamaan tuen alentaminen, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettua kannekelpoista toimea ei ole.

Koska kansallisen viranomaisen tekemillä päätöksillä kansallisen rahoitusosuuden alentamisesta ja vaatimuksesta palauttaa tietyt summat on puhtaasti kansallinen luonne ja koska niitä ei voida millään tavoin katsoa yhteisön toimielimen päätöksiksi, yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi valvoa näiden päätösten lainmukaisuutta, sillä toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen asiana on valvoa riidanalaisia tukia koskevien yhteisön toimien kansallisten täytäntöönpanotoimien pätevyyttä, ja kansallinen tuomioistuin voi perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla saattaa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymyksen kyseisten yhteisön toimien pätevyydestä.