EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

30 päivänä kesäkuuta 2015

Pierre Dybman

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

”Henkilöstö — EUH:n työntekijät — Virkamiehet — Kurinpitomenettely — Kurinpitoseuraamus — Kurinpitoseuraamuksesta määräämisen ajankohtana vireillä olevat rikossyytteet — Nimittävän viranomaisen ja rikosasiaa käsittelevän tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut tosiseikat, jotka ovat täysin samat — Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 25 artiklan rikkominen”

Aihe

:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Pierre Dybman vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 16.1.2014 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) hallintopääjohtaja, joka toimi nimittävänä viranomaisena, määräsi hänelle seuraamuksena 1.2.2014 alkaen viraltapanon ilman eläkeoikeuksien alentamista.

Ratkaisu

:

Euroopan ulkosuhdehallinnon 16.1.2014 tekemä päätös, jossa määrätään Pierre Dybmanille viraltapano ilman eläkeoikeuksien alentamista, kumotaan. Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Pierre Dybmanille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettely ja rikossyytteet, jotka on pantu vireille samanaikaisesti samoista tosiseikoista – Kurinpitomenettelyn keskeyttämisen tarkoitus – Velvollisuus noudattaa rikostuomioistuimen tosiseikoista tekemiä toteamuksia – Mahdollisuus luonnehtia niitä kurinpitovirheen käsitteen kannalta

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)

2. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyn ja rikossyytteiden samanaikaisuus – Hallinnon velvollisuus tehdä lopullinen päätös virkamiehen tilanteesta rikostuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen – Rajat

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)

1.  Henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennellä kohdalla on kaksi tarkoitusta. Yhtäältä tällä artiklalla huolehditaan siitä, ettei vaikuteta kyseessä olevan virkamiehen asemaan rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka häntä vastaan on aloitettu niiden seikkojen perusteella, jotka ovat myös hänen toimielimessään kurinpitomenettelyn kohteena. Toiseksi kurinpitomenettelyn lykkääminen siihen saakka, kunnes rikosoikeudenkäynti on saatettu päätökseen, mahdollistaa sen, että kurinpitomenettelyssä voidaan ottaa huomioon rikostuomioistuimen lainvoimaisessa ratkaisussa todetut tosiseikat. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa vahvistetaan nimittäin periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti määrää kurinpitomenettelyä, mikä on perusteltua erityisesti sen vuoksi, että kansallisilla rikostuomioistuimilla on laajemmat tutkintavaltuudet kuin nimittävällä viranomaisella. Näin ollen silloin, kun samat tosiseikat voivat täyttää sekä rikoksen että virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien rikkomisen tunnusmerkistön, rikostuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä vahvistamat tosiseikat sitovat hallintoviranomaista. Kun rikostuomioistuin on todennut tosiseikat käsiteltävässä asiassa, hallintoviranomainen voi seuraavaksi päättää, miten niitä on oikeudellisesti luonnehdittava kurinpitomenettelyn alaisen virheen käsitteen kannalta ja tutkia erityisesti, merkitsevätkö ne henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämistä.

   Rikostuomioistuimen tosiseikoista tekemä arviointi voi kuitenkin erota nimittävän viranomaisen kurinpitomenettelyn yhteydessä tekemästä arvioinnista siltä osin kuin kumpikin niistä vastaa erillisiä ja toisistaan riippumattomia oikeudellisia luonnehdintoja. Joka tapauksessa sen edellyttäminen, että rikostuomioistuin ja kyseinen viranomainen arvioivat tosiseikkoja täysin samoilla tavoin vastaisi sellaisen ylimääräisen edellytyksen asettamista, josta ei ole säädetty henkilöstösääntöjen 25 artiklassa.

   Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen ei saa lausua lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanteesta kurinpidolliselta kannalta niin kauan kuin asiaa käsittelevän rikostuomioistuimen päätös ei ole lainvoimainen. Päinvastaisessa tapauksessa, kun rikostuomioistuin ei vielä ole lausunut tosiseikkojen aineellisesta paikkansapitävyydestä, nämä tosiseikat katsottaisiin kuitenkin hallintoviranomaisen vahvistamiksi, jolloin asianomaisen työntekijän tilanne olisi vaikeampi kuin se olisi silloin, kun hallintoviranomainen ei olisi tehnyt tällaista päätöstä.

   Lisäksi periaatetta, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely pysäyttää kurinpitomenettelyn, on tulkittava suppeasti, kun tätä periaatetta on sovellettava pelkkiin tutkimuksiin ennen kuin kansallisen oikeuden mukaisia rikossyytteitä on pantu vireille.

   (ks. 35, 36, 53, 55 ja 59 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Tzoanos v. komissio (T-74/96, EU:T:1998:58, 34 kohta); tuomio A v. komissio (T-23/00, EU:T:2000:273, 37 kohta); tuomio François v. komissio (T-307/01, EU:T:2004:180, 73 ja 75 kohta) ja tuomio Franchet ja Byk v. komissio (T-48/05, EU:T:2008:25, 342 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio BG v. oikeusasiamies (F-54/11, EU:F:2012:114) tuomio DK v. EUH (F-27/14, EU:F:2015:12, 38, 49, 66 ja 70 kohta)

2.  Kurinpitoa koskevissa asioissa, vaikka ensi näkemältä voi vaikuttaa valitettavalta, että rikossyytteet, jotka kansallinen tuomioistuin on pannut vireille useita vuosia aikaisemmin samoista tosiseikoista, jotka ovat myös virkamiestä vastaan aloitetun kurinpitomenettelyn kohteena, estävät nimittävää viranomaista tekemästä henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 25 artiklan nojalla lopullista päätöstä asianomaisen virkamiehen hallinnollisesta tilanteesta, kyseisen viranomaisen on vielä osoitettava, että vireillä oleva kansallinen rikosoikeudenkäynti venyy kohtuuttomalla tavalla asian monimutkaisuuteen nähden tai vaikeusasteeltaan vastaavien menettelyiden kestoon nähden. Joka tapauksessa on täysin asianomaisen virkamiehen etujen mukaista, että kurinpitomenettelyssä otetaan huomioon rikostuomioistuimen mahdollinen lopullinen päätös, jossa hänet vapautetaan syytteistä.

   (ks. 66 kohta)

   Viittaukset:

   Virkamiestuomioistuin: tuomio DK v. EUH (EU:F:2015:12, 74 kohta)

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

30 päivänä kesäkuuta 2015

Pierre Dybman

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

”Henkilöstö — EUH:n työntekijät — Virkamiehet — Kurinpitomenettely — Kurinpitoseuraamus — Kurinpitoseuraamuksesta määräämisen ajankohtana vireillä olevat rikossyytteet — Nimittävän viranomaisen ja rikosasiaa käsittelevän tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut tosiseikat, jotka ovat täysin samat — Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 25 artiklan rikkominen”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Pierre Dybman vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 16.1.2014 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) hallintopääjohtaja, joka toimi nimittävänä viranomaisena, määräsi hänelle seuraamuksena 1.2.2014 alkaen viraltapanon ilman eläkeoikeuksien alentamista.

Ratkaisu:

Euroopan ulkosuhdehallinnon 16.1.2014 tekemä päätös, jossa määrätään Pierre Dybmanille viraltapano ilman eläkeoikeuksien alentamista, kumotaan. Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Pierre Dybmanille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettely ja rikossyytteet, jotka on pantu vireille samanaikaisesti samoista tosiseikoista – Kurinpitomenettelyn keskeyttämisen tarkoitus – Velvollisuus noudattaa rikostuomioistuimen tosiseikoista tekemiä toteamuksia – Mahdollisuus luonnehtia niitä kurinpitovirheen käsitteen kannalta

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)

2. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyn ja rikossyytteiden samanaikaisuus – Hallinnon velvollisuus tehdä lopullinen päätös virkamiehen tilanteesta rikostuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen – Rajat

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)

1.  Henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennellä kohdalla on kaksi tarkoitusta. Yhtäältä tällä artiklalla huolehditaan siitä, ettei vaikuteta kyseessä olevan virkamiehen asemaan rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka häntä vastaan on aloitettu niiden seikkojen perusteella, jotka ovat myös hänen toimielimessään kurinpitomenettelyn kohteena. Toiseksi kurinpitomenettelyn lykkääminen siihen saakka, kunnes rikosoikeudenkäynti on saatettu päätökseen, mahdollistaa sen, että kurinpitomenettelyssä voidaan ottaa huomioon rikostuomioistuimen lainvoimaisessa ratkaisussa todetut tosiseikat. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa vahvistetaan nimittäin periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti määrää kurinpitomenettelyä, mikä on perusteltua erityisesti sen vuoksi, että kansallisilla rikostuomioistuimilla on laajemmat tutkintavaltuudet kuin nimittävällä viranomaisella. Näin ollen silloin, kun samat tosiseikat voivat täyttää sekä rikoksen että virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien rikkomisen tunnusmerkistön, rikostuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä vahvistamat tosiseikat sitovat hallintoviranomaista. Kun rikostuomioistuin on todennut tosiseikat käsiteltävässä asiassa, hallintoviranomainen voi seuraavaksi päättää, miten niitä on oikeudellisesti luonnehdittava kurinpitomenettelyn alaisen virheen käsitteen kannalta ja tutkia erityisesti, merkitsevätkö ne henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämistä.

   Rikostuomioistuimen tosiseikoista tekemä arviointi voi kuitenkin erota nimittävän viranomaisen kurinpitomenettelyn yhteydessä tekemästä arvioinnista siltä osin kuin kumpikin niistä vastaa erillisiä ja toisistaan riippumattomia oikeudellisia luonnehdintoja. Joka tapauksessa sen edellyttäminen, että rikostuomioistuin ja kyseinen viranomainen arvioivat tosiseikkoja täysin samoilla tavoin vastaisi sellaisen ylimääräisen edellytyksen asettamista, josta ei ole säädetty henkilöstösääntöjen 25 artiklassa.

   Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen ei saa lausua lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanteesta kurinpidolliselta kannalta niin kauan kuin asiaa käsittelevän rikostuomioistuimen päätös ei ole lainvoimainen. Päinvastaisessa tapauksessa, kun rikostuomioistuin ei vielä ole lausunut tosiseikkojen aineellisesta paikkansapitävyydestä, nämä tosiseikat katsottaisiin kuitenkin hallintoviranomaisen vahvistamiksi, jolloin asianomaisen työntekijän tilanne olisi vaikeampi kuin se olisi silloin, kun hallintoviranomainen ei olisi tehnyt tällaista päätöstä.

   Lisäksi periaatetta, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely pysäyttää kurinpitomenettelyn, on tulkittava suppeasti, kun tätä periaatetta on sovellettava pelkkiin tutkimuksiin ennen kuin kansallisen oikeuden mukaisia rikossyytteitä on pantu vireille.

   (ks. 35, 36, 53, 55 ja 59 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Tzoanos v. komissio (T-74/96, EU:T:1998:58, 34 kohta); tuomio A v. komissio (T-23/00, EU:T:2000:273, 37 kohta); tuomio François v. komissio (T-307/01, EU:T:2004:180, 73 ja 75 kohta) ja tuomio Franchet ja Byk v. komissio (T-48/05, EU:T:2008:25, 342 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio BG v. oikeusasiamies (F-54/11, EU:F:2012:114) tuomio DK v. EUH (F-27/14, EU:F:2015:12, 38, 49, 66 ja 70 kohta)

2.  Kurinpitoa koskevissa asioissa, vaikka ensi näkemältä voi vaikuttaa valitettavalta, että rikossyytteet, jotka kansallinen tuomioistuin on pannut vireille useita vuosia aikaisemmin samoista tosiseikoista, jotka ovat myös virkamiestä vastaan aloitetun kurinpitomenettelyn kohteena, estävät nimittävää viranomaista tekemästä henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 25 artiklan nojalla lopullista päätöstä asianomaisen virkamiehen hallinnollisesta tilanteesta, kyseisen viranomaisen on vielä osoitettava, että vireillä oleva kansallinen rikosoikeudenkäynti venyy kohtuuttomalla tavalla asian monimutkaisuuteen nähden tai vaikeusasteeltaan vastaavien menettelyiden kestoon nähden. Joka tapauksessa on täysin asianomaisen virkamiehen etujen mukaista, että kurinpitomenettelyssä otetaan huomioon rikostuomioistuimen mahdollinen lopullinen päätös, jossa hänet vapautetaan syytteistä.

   (ks. 66 kohta)

   Viittaukset:

   Virkamiestuomioistuin: tuomio DK v. EUH (EU:F:2015:12, 74 kohta)