Yhdistetyt asiat C-498/22-C-500/22

Novo Banco SA Sucursal en España

vastaan

C.F.O

(Tribunal Supremon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.9.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24/EY – 3 ja 6 artikla – Luottolaitokseen kohdistunut tervehdyttämistoimenpide – Kyseisen luottolaitoksen velvoitteiden ja vastuiden siirtäminen omaisuudenhoitoyhtiölle ennen sellaisen kanteen nostamista, jossa vaaditaan kyseiseltä luottolaitokselta olevan saatavan maksamista – Tiettyjen velvoitteiden ja vastuiden siirtäminen takaisin kyseiselle luottolaitokselle – Sen jäsenvaltion, jossa asianomainen menettely on aloitettu, lainsäädäntö (lex concursus) – Tervehdyttämistoimenpiteen vaikutukset muissa jäsenvaltioissa – Vastavuoroinen tunnustaminen – Tervehdyttämistoimenpiteen julkaisemista koskevan velvollisuuden laiminlyönnin vaikutukset – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 21, 38 ja 47 artikla – Omaisuudensuoja – Tehokas oikeussuoja – Kuluttajansuoja – Direktiivi 93/13/EY – 6 artiklan 1 kohta – Kohtuuttomat ehdot – Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet – Omaisuudenhoitoyhtiön passiivilegitimaatio

1. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Kotijäsenvaltiossa toteutetut luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteet – Kyseisen toimenpiteen julkaisematta jättäminen – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toteuttama kyseisen toimenpiteen vaikutusten tunnustaminen – Toimenpide, jolla kyseisen luottolaitoksen velvoitteet ja vastuut on osittain siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle – Hyväksyttävyys

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohta ja 47 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 johdanto-osan 4 ja 16 perustelukappale sekä 3 artiklan 2 kohta ja 6 artikla)

   (ks. 75, 76, 85, 96 ja 97 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Vireillä olevat oikeudenkäynnit – Tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutukset vireillä olevaan oikeudenkäyntiin – Lex concursuksen soveltaminen – Direktiivissä säädetyt poikkeukset

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 johdanto-osan 23 ja 30 perustelukappale sekä 2 artikla, 3 artiklan 2 kohta ja 32 artikla)

   (ks. 77 kohta)

3. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Kotijäsenvaltiossa toteutetut luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteet – Julkaisemista koskeva velvollisuus – Edellytykset – Sivullisten oikeuksiin vaikuttaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Muutoksenhakumahdollisuus kotijäsenvaltiossa päätökseen, jossa määrätään kyseisestä toimenpiteestä – Ulottuvuus muutoksenhakuajan määrittämisen kannalta, jos kyseistä toimenpidettä ei ole julkaistu

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 3 artiklan 1 ja 2 kohta, 6 artiklan 1–5 kohta ja 83 artiklan 4 kohta)

   (ks. 78–80, 82–84 ja 88–93 kohta)

4. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Kotijäsenvaltiossa toteutetut luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteet – Kyseisen toimenpiteen julkaisematta jättäminen – Sellaisten kansallisten sääntöjen soveltaminen, joiden tarkoitus on taata yksityisille unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien suoja – Edellytykset – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen – Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 6 artikla)

   (ks. 86 ja 87 kohta)

5. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Luottolaitokset – Luottolaitosten tervehdyttäminen ja likvidaatio – Direktiivi 2001/24 – Kotijäsenvaltiossa toteutetut luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteet – Tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusten tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta ei ole rikottu

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohta)

   (ks. 94 kohta)

6. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon antamat täsmälliset vakuuttelut – Yksityisen toteuttama vetoaminen luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteiden yhteydessä luotua omaisuudenhoitoyhtiötä vastaan – Ei voida hyväksyä – Viranomaisen määräysvallassa väliaikaisesti ollut asianomainen laitos – Vaikutuksettomuus

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohta)

   (ks. 101–104 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

7. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Perusoikeudet – Omaisuudensuoja – Kotijäsenvaltiossa direktiivin 2001/24 perusteella toteutetut luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteet – Toimenpiteet, joilla luodaan omaisuudenhoitoyhtiö – Toimenpiteet, joissa määrätään siitä, että näiden toimenpiteiden kohteena olevan luottolaitoksen veloissa pysytetään velvollisuus maksaa sopimuksen tekemistä edeltävään vastuuseen tai sopimusvastuuseen perustuvat summat – Tällaisen toimenpiteen vaikutusten tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Hyväksyttävyys – Selvitykset, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 38 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta)

   (ks. 109–132 ja 137–147 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin, jolle Tribunal Supremo (ylin yleinen tuomioistuin, Espanja) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön kolmessa erillisessä asiassa, lausuu tiettyjen luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin 2001/24 ( 1 ) ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 ( 2 ) säännösten ja tiettyjen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) määräysten sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden tulkinnasta.

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Novo Banco SA – Sucursal en España (jäljempänä Novo Banco) ja toisaalta useat sen asiakkaat ja joissa on kyse Banco de Portugalin (Portugalin keskuspankki) portugalilaisen luottolaitoksen Banco Espíritu Santo SA:n (BES) ja sen espanjalaisen sivuliikkeen (jäljempänä BES Espanja), jonka seuraaja omaisuudenhoitoyhtiö Novo Banco on ja jolle siirrettiin tietyt BES:in varat, velat ja varallisuuteen kuulumattomat muut erät, osalta vuosina 2014 ja 2015 toteuttamien tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutuksesta rahoitustuotteita ja palveluja koskeviin eri sopimuksiin.

Asiassa C-498/22 kantaja vaati, että BES Espanjan kanssa alun perin tehtyyn ja Novo Bancolle tervehdyttämistoimenpiteiden nojalla siirrettyyn kiinnelainasopimukseen sisältyvä vähimmäiskorkoehto todetaan pätemättömäksi, koska se arvioi, että kyseinen ehto on kohtuuton, sekä kyseisen ehdon nojalla aiheettomasti maksettujen määrien palauttamista. Asiassa C-499/22 kantajat vaativat kumoamaan heidän rahoitussopimuksensa, palauttamaan kunkin osapuolen vastaanottamat määrät ja korvaamaan näiden rahoitustuotteiden hankinnasta aiheutuneet menetykset BES Espanjan toteuttamaan virheellisten tietojen antamiseen liittyvän suostumusta koskevan virheen perusteella. Novo Banco kuitenkin kiisti kaikkien BES Espanjan velkojen ja erityisesti sen tekemien sopimusten tiettyjen ehtojen pätemättömäksi toteamiseen liittyvien saatavien ja korvausten siirtämisen. Asiassa C-500/22 kantaja puolestaan vaatii Novo Bancolta sekä erääntyneen etuoikeutetun velkakirjan nimellisarvon palauttamista että BES:iltä ostetun ja Novo Bancolle vuonna 2014 toteutettujen tervehdyttämistoimenpiteiden seurauksena siirretyn kyseisen velkakirjan tuoton maksamista. Novo Banco katsoi kuitenkin, että vuonna 2015 Portugalin keskuspankki oli siirtänyt tähän joukkovelkakirjaan liittyvän velan ”takaisin” BES:ille ja näin ollen se saattoi perustellusti kieltäytyä tästä maksusta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että BES:in osalta toteutetut tervehdyttämistoimenpiteet kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan eikä niitä julkaistu direktiivin 2001/24 6 artiklan 1–4 kohdassa säädetyllä tavalla, vaikka ne voivat vaikuttaa kolmansiin osapuoliin ja erityisesti estää näitä hakemasta muutosta näihin toimenpiteisiin, ja tiedusteli aluksi, onko näiden tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusten vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuvaa tunnustamista koskeva velvollisuus tehokkaan oikeussuojan periaatteen, tasapuolisen kohtelun periaatteen, kaikenlaisen kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon, oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen mukainen. Tämän jälkeen se pohtii, merkitseekö tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusten tunnustaminen suhteetonta puuttumista Novo Bancon asiakkaiden omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen. Lopuksi se tiedustelee asiassa C-498/22, aiheutuuko kuluttajan ja Novo Bancon välisen sopimuksen ”pirstoutumisesta”, joka on seurausta kyseessä olevista tervehdyttämistoimenpiteistä, se, että kyseinen kuluttaja joutuu kantamaan tuomioistuimen kohtuuttomaksi toteaman vähimmäiskorkoehdon taloudelliset seuraukset direktiivin 93/13 6 artiklan 1 artiklan vastaisesti. Näin ollen se päätti esittää unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensiksi sen osalta, onko unionin oikeus ( 3 ) esteenä sille, että tilanteessa, jossa direktiivin 2001/24 6 artiklan 1 kohdan mukaista julkaisemista ei ole tapahtunut, muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa ennen sitä, kun asia on saatettu tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi, toteutetun luottolaitosta koskevan tervehdyttämistoimenpiteen, jolla kyseisen luottolaitoksen velvoitteet ja vastuut on osittain siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle, vaikutukset, unionin tuomioistuin palauttaa aluksi mieleen, että direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan tervehdyttämistoimenpiteet toteutetaan lähtökohtaisesti kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja ne tulevat voimaan tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti koko unionissa ilman eri muodollisuuksia. Kyseinen direktiivi siis perustuu yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteisiin, ja siinä vahvistetaan tervehdyttämistoimenpiteiden sekä niiden vaikutusten vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tervehdyttämistoimenpiteiden julkaisemista koskevan velvollisuuden ( 4 ) osalta unionin tuomioistuin toteaa, että sillä on kaksi kumulatiivista edellytystä. Yhtäältä näiden toimenpiteiden on oltava omiaan vaikuttamaan sivullisten oikeuksiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja toisaalta kotijäsenvaltiossa on voitava hakea muutosta näitä toimenpiteitä koskevaan päätökseen ( 5 ).

Unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2001/24 6 artiklan 1–4 kohdan tarkoitus on säännellä tiedottamista tervehdyttämistoimenpiteiden kohteena olevan luottolaitoksen velkojille, jotta ne voivat käyttää kotijäsenvaltiossa muutoksenhakuoikeuttaan sellaisten päätösten osalta, joissa määrätään kyseistä laitosta koskevia tervehdyttämistoimenpiteitä, velkojien tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti ( 6 ). Tervehdyttämistoimenpiteitä sovelletaan riippumatta 6 artiklassa säädetyistä julkaisutoimenpiteistä ( 7 ), eikä se, että kotijäsenvaltiossa toteutettuja tervehdyttämistoimenpiteitä ei julkaista, aiheuta sitä, että yhtenäisyyden ja yleispätevyyden periaatteet sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuvaa näiden toimenpiteiden vaikutusten vastavuoroista tunnustamista koskeva periaate asetettaisiin kyseenalaisiksi. Tällaisesta julkaisematta jättämisestä ei siis seuraa sitä, että kyseiset toimenpiteet mitätöityvät, eikä sitä, ettei niiden vaikutuksiin voida vedota vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin annettava sellaiset menettelysäännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet vastaavuusperiaatteen, tehokkuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti.

Direktiivin 2001/24 6 artiklan mukaisen julkaisemisen tarkoitus on taata kotijäsenvaltiossa, että asianomaisten henkilöiden oikeutta - mukaan luettuna erityisesti kyseisen luottolaitoksen vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden velkojien oikeutta - hakea muutosta päätöksiin, joissa määrätään luottolaitoksen tervehdyttämistoimenpiteistä, suojataan. Näin ollen on niin, että kun tervehdyttämistoimenpiteitä ei ole julkaistu tässä säännöksessä säädettyjen edellytysten mukaisesti, kotijäsenvaltion lainsäädännössä on annettava niille henkilöille, joiden unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat ja jotka asuvat vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mahdollisuus hakea muutosta näihin toimenpiteisiin kohtuullisen ajan kuluessa siitä hetkestä, kun kyseiset henkilöt ovat saaneet kyseiset toimenpiteet tiedoksi tai kun he ovat saaneet niistä tiedon taikka heidän olisi kohtuudella pitänyt saada niistä tieto.

Perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdassa vahvistetun kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen osalta unionin tuomioistuin toteaa, ettei ole väitetty eikä osoitettu, että direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuvaa tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusten tunnustamista sovellettaisiin eri tavoin yksityisen kansalaisuuden perusteella. Lopuksi siltä osin kuin kyse on oikeusvarmuuden periaatteesta, unionin tuomioistuin muistuttaa, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että lainsäädäntö on selvää ja täsmällistä, ja että sen soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa, erityisesti, jos siitä aiheutuu yksityishenkilöille ja yrityksille epäedullisia seurauksia.

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että direktiivin 2001/24 säännösten mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on taattava kotijäsenvaltion toteuttamien tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutusten tunnustaminen alueellaan riippumatta siitä, ettei niitä ole julkaistu direktiivissä säädetyllä tavalla. Sinä ajankohtana, jona Novo Bancon asiakkaat nostivat kanteensa Espanjan tuomioistuimissa, oli toteutettu näitä toimenpiteitä koskevia eri tiedottamistoimenpiteitä, joten kyseisillä asiakkailla oli käytössään kaikki tarvittavat tiedot, jotta ne saattoivat kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena tehdä päätöksen kyseisten kanteiden nostamisesta sekä määrittää varmuudella sen yksikön, jota vastaan kanteet oli nostettava.

Näin ollen unionin oikeus ( 8 ) ei ole esteenä sille, että tilanteessa, jossa direktiivin 2021/24 6 artiklan 1 kohdan mukaista julkaisemista ei ole tapahtunut, muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa ennen sitä, kun asia on saatettu tämän tuomioistuimen käsiteltäväksi, toteutetun luottolaitosta koskevan tervehdyttämistoimenpiteen, jolla kyseisen luottolaitoksen velvoitteet ja vastuut on osittain siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle, vaikutukset.

Unionin tuomioistuin tarkastelee toiseksi sitä, onko unionin oikeus ( 9 ) esteenä sille, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa tunnustetaan kotijäsenvaltiossa toteutetun luottolaitosta koskevan tervehdyttämistoimenpiteen, jolla kyseisen luottolaitoksen velvoitteet ja vastuut on osittain siirretty unionin oikeutta soveltavan viranomaisen määräysvallassa olevalle omaisuudenhoitoyhtiölle, vaikutukset, kun kyseisen omaisuudenhoitoyhtiön asiakkaat väittävät, että he luottivat perustellusti siihen, että kyseiselle omaisuudenhoitoyhtiölle oli myöhemmin siirretty myös velat, jotka vastaavat kaikkia niitä velvoitteita ja vastuita, jotka tällä luottolaitoksella on näitä asiakkaita kohtaan ( 10 ).

Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että koska luottamuksensuojan periaate kuuluu unionin perusperiaatteisiin ja unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on noudatettava sitä soveltaessaan unionin oikeutta, oikeus vedota kyseiseen periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille hallintoviranomaisen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia, jotka perustuvat sen antamiin täsmällisiin vakuutteluihin. Kuitenkin yksityisen oikeus vedota tähän periaatteeseen koskee unionin oikeudessa ainoastaan viranomaisen heille antamia täsmällisiä vakuutteluja.

Nyt käsiteltävässä asiassa Novo Banco on perustettu yksityisoikeudellisena luottolaitoksena, joka toimii kilpailuun perustuvilla pankki- ja rahoituspalvelujen markkinoilla, eikä sillä ole yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavaa toimivaltaa julkisen palvelun tehtävän hoitamista varten. Unionin tuomioistuin katsoo, että Novo Bancoa ei voida näin ollen pitää unionin oikeutta soveltavana hallintoviranomaisena, joten yksityinen ei voi vedota nyt käsiteltävässä asiassa luottamuksensuojan periaatteeseen.

Näin ollen yksityiset eivät voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen suhteessa omaisuudenhoitoyhtiöön, joka on yksityisoikeudellinen elin vailla yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavia valtaoikeuksia ja joka on perustettu sellaista luottolaitosta, jonka asiakkaita nämä yksityiset alun perin olivat, koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden yhteydessä, saattaakseen tämän omaisuudenhoitoyhtiön vastuuseen kyseisen luottolaitoksen kanssa aiemmin tehtyihin sopimuksiin liittyvien sopimuksen tekemistä edeltävien velvoitteiden ja sopimusvelvoitteiden perusteella ( 11 ). Pelkästään se, että viranomainen on väliaikaisesti pitänyt määräysvallassaan kyseistä luottolaitosta sen yksityistämistä varten, ei voi tehdä tästä kilpailuun perustuvilla pankki- ja rahoituspalvelujen markkinoilla toimivasta luottolaitoksesta kansallista hallintoviranomaista.

Unionin tuomioistuin vastaa kolmanneksi ja viimeiseksi sitä koskevaan kysymykseen, ovatko perusoikeuskirjan 17 artikla ja oikeusvarmuuden periaate esteenä sille, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa tunnustetaan kotijäsenvaltiossa direktiivin 2001/24 nojalla toteutettujen sellaisten tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutukset, joissa määrätään omaisuudenhoitoyhtiön perustamisesta ja siitä, että näiden toimenpiteiden kohteena olevan pankin veloissa pysytetään velvollisuus maksaa sopimuksen tekemistä edeltävään vastuuseen tai sopimusvastuuseen perustuvat summat ( 12 ). Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli myös, onko tällainen tunnustaminen perusoikeuskirjan 38 artiklan ( 13 ) ja direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan ( 14 ) mukaista.

Unionin tuomioistuin on todennut perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta omaisuudensuojasta yhtäältä, että kyseisellä määräyksellä annettu suoja ulottuu varallisuusarvoisiin oikeuksiin, joista voidaan johtaa saavutettu oikeusasema, joka mahdollistaa sen, että oikeuksien haltija käyttää niitä hyödykseen itsenäisesti.. Pääomamarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet tai joukkovelkakirjat voivat tällaisia oikeuksia, jotka nauttivat perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa taattua suojaa. Tältä osin saatavalla ja joukkovelkakirjalla, joita asioissa C-498/22 ja C-500/22 kyseessä oleva oikeusriita koskee, on varallisuusarvo, jonka perusteella niiden haltijoilla voi olla vähintäänkin perusteltu odotus siitä, että he saavat tosiasiallisesti käyttää omistusoikeutta, joten heidän on mahdollista saada perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa taattua suojaa. Lopuksi saatavan, jota asiassa C-499/22 kyseessä oleva oikeusriita koskee, osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttääkö kyseinen saatava edellä mainitut edellytykset, ja erityisesti sen on selvitettävä, onko kansallinen oikeuskäytäntö, jossa vahvistetaan luottolaitosta koskeva sopimuksen tekemistä edeltävä tiedonantovelvollisuus, riittävän vakiintunut, jotta tällaisen velvollisuuden laiminlyöntiin vetoavalla henkilöllä voi olla perusteltu odotus siitä, että hän saa tosiasiallisesti käyttää kyseistä saatavaa.

Unionin tuomioistuin muistuttaa toisaalta, että sen oman oikeuskäytännön mukaan se, että kotijäsenvaltio toteuttaa näitä tervehdyttämistoimenpiteitä, joissa säädetään muun muassa luottolaitoksen omaisuuden siirtämisestä omaisuudenhoitoyhtiölle, merkitsee perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua omaisuuden käyttöä koskevaa sääntelyä, joka voi rajoittaa luottolaitoksen velkojien, kuten joukkovelkakirjojen haltijoiden, joiden saatavia ei ole siirretty omaisuudenhoitoyhtiöön, omaisuudensuojaa. Näin ollen unionin tuomioistuin tarkistaa, säädetäänkö sellaisten tervehdyttämistoimenpiteiden, joiden nojalla pääasiassa kyseessä olevat saatavat on sisällytetty BES Espanjan velkoihin, vaikutuksista vastaanottavassa jäsenvaltiossa lailla, kunnioittavatko ne omistusoikeuden keskeistä sisältöä ja ovatko ne oikeasuhtaisia, kun otetaan huomioon tässä säännöksessä, luettuna yhdessä 52 artiklan 1 kohdan kanssa, asetetut edellytykset, kun otetaan huomioon erityisesti yleinen etu, jota tervehdyttämistoimenpiteet ja niiden tunnustaminen palvelevat ja johon myös unioni pyrkii, eli pankkijärjestelmän vakauden turvaaminen erityisesti euroalueella ja järjestelmäriskin välttäminen.

Oikeusvarmuuden periaatteen väitetyn loukkaamisen osalta unionin tuomioistuin korostaa, että kyseessä olevat tervehdyttämistoimenpiteet kuuluvat direktiivin 2001/24 2 artiklan seitsemännen luetelmakohdan soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin toteaa myös, että pääasian velkojat saattoivat odottaa, ettei tiettyjä vastuita, kuten niitä, jotka aiheutuvat BES Espanjan antamista virheellisistä sopimuksen tekoa edeltävistä tiedoista, joita asiassa C-499/22 kyseessä oleva oikeusriita koskee, tai tiettyjä ehdollisia velvoitteita, kuten niitä, joita asioissa C-498/22 ja C-500/22 kyseessä olevat oikeusriidat koskevat, siirretä asianomaiselle omaisuudenhoitoyhtiölle ( 15 ).

Lopuksi sen osalta, ovatko nämä toimenpiteet perusoikeuskirjan 38 artiklassa ja direktiivissä 93/13 kuluttajille taatun korkeatasoisen suojan nauttimista koskevan oikeuden mukaisia, unionin tuomioistuin muistuttaa, että kun otetaan huomioon kuluttajansuojan yleisen edun luonne ja merkitys, direktiivissä 93/13 velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään riittävistä ja tehokkaista keinoista kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajien välisissä sopimuksissa. Tätä varten kansallisten tuomioistuinten on jätettävä soveltamatta kohtuuttomia sopimusehtoja, jotta niillä ei ole sitovia vaikutuksia kuluttajaan nähden, ellei asianomainen kuluttaja vastusta tätä. On lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia asianomaiseen kuluttajaan nähden. Kuluttajan suoja ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Näin ollen on niin, että on selvästi yleisen edun mukaista varmistaa koko unionissa sijoittajien ja velkojien vahva ja yhtenäinen suoja, mutta tätä etua ei voida pitää kaikissa olosuhteissa ensisijaisena pankkijärjestelmän vakauden varmistamiseen ja järjestelmäriskin välttämiseen liittyvään yleiseen etuun nähden.

Nyt käsiteltävässä asiassa direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetty kuluttajan suojaaminen sitä vastaan, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa käytetään kohtuuttomia ehtoja, ei voi ulottua niin pitkälle, että sivuutetaan huonokuntoisen luottolaitoksen ja omaisuudenhoitoyhtiön välinen taloudellisen vastuun jako, joka on vahvistettu kotijäsenvaltion toteuttamissa tervehdyttämistoimenpiteissä. Nimittäin on niin, että jos direktiivillä 93/13 annetun suojan pitäisi antaa jokaiselle huonokuntoisen luottolaitoksen velkojana olevalle vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajalle mahdollisuus vastustaa toimenpiteiden, joilla kotijäsenvaltio on päättänyt kyseisen luottolaitoksen ja omaisuudenhoitoyhtiön taloudellisen vastuun jakamisesta, tunnustamista, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten toiminta olisi vaarassa menettää tehokkaan vaikutuksensa kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa huonokuntoisella luottolaitoksella on sivuliikkeitä.

Näin ollen direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 38 artiklan valossa, ja perusoikeuskirjan 17 artikla sekä oikeusvarmuuden periaate eivät lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa tunnustetaan kotijäsenvaltiossa direktiivin 2001/24 nojalla toteutettujen sellaisten tervehdyttämistoimenpiteiden vaikutukset, joissa määrätään omaisuudenhoitoyhtiön perustamisesta ja siitä, että näiden toimenpiteiden kohteena olevan luottolaitoksen veloissa pysytetään velvollisuus maksaa sopimuksen tekemistä edeltävään vastuuseen tai sopimusvastuuseen perustuvat summat.

( 1 ) Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4.4.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY (EYVL 2001, L 125, s. 15).

( 2 ) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29)

( 3 ) Tarkemmin ottaen kyse on direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohdasta ja 6 artiklasta, luettuna perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan ensimmäisen kohdan sekä oikeusvarmuuden periaatteen valossa.

( 4 ) Direktiivin 2001/24/EU 6 artiklan 1–3 kohta.

( 5 ) Direktiivin 2001/24 6 artiklan 4 kohdan mukaan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava ote tehdystä päätöksestä, sen tarkoitus ja oikeusperusta sekä muutoksenhakuajat, erityisesti näiden päättymispäivät helposti ymmärrettävällä tavalla, ja muutoksenhaun suhteen toimivaltaisten viranomaisten tai toimivaltaisen tuomioistuimen tarkka osoite.

( 6 ) Ks. direktiivin 2001/24 johdanto-osan 12 perustelukappale.

( 7 ) Direktiivin 2001/24 6 artiklan 5 kohta.

( 8 ) Direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohta ja 6 artikla, luettuna perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan ensimmäisen kohdan sekä oikeusvarmuuden periaatteen valossa.

( 9 ) Tarkemmin ottaen kyseessä on direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan sekä oikeusvarmuuden periaatteen valossa.

( 10 ) Kyse on asioissa C-498/22 ja C-499/22 esitetystä toisesta kysymyksestä.

( 11 ) Unionin tuomioistuin perusti tämän päätelmän direktiivin 2001/24 3 artiklan 2 kohtaan, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan ja oikeusvarmuuden periaatteen valossa.

( 12 ) Asioissa C-498/22 ja C-499/22 esitetty kolmas kysymys ja asiassa C-500/22 esitetty toinen kysymys

( 13 ) Asiat C-498/22 ja C-499/22.

( 14 ) Asia C-498/22. Direktiivin 93/12 6 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja”.

( 15 ) Asiassa C-500/22 unionin tuomioistuin toteaa, että kyseessä olevan saatavan velallisen henkilöllisyyden taannehtiva muuttaminen voidaan kohtuudella perustella yleisen edun mukaisella tavoitteella, joka on pankkijärjestelmän vakauden turvaaminen ja järjestelmäriskin välttäminen, mutta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava kyseisen asian taustalla olevat erityiset olosuhteet huomioon ottaen, että suhteellisuusperiaatetta on noudatettu.