Asia C-428/15

Child and Family Agency

vastaan

J. D.

(Supreme Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus (EY) N:o 2201/2003 — 15 artikla — Asian siirtäminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen — Soveltamisala — Soveltamisedellytykset — Tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn — Lapsen etu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.10.2016

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn – Soveltamisala – Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemä lastensuojelua koskeva julkisoikeudellinen hakemus, jossa on kyse vanhempainvastuuta koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivallan hyväksyminen, joka edellyttää tämän jälkeen sitä, että tämän toisen jäsenvaltion viranomainen aloittaa ensin mainitussa jäsenvaltiossa aloitetusta menettelystä erillisen menettelyn – Kuuluminen kyseiseen soveltamisalaan

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 1 ja 2 kohta, 2 artiklan 7 alakohta sekä 8 ja 15 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Velvollisuus ottaa lapsen etu huomioon – Ulottuvuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 ja 33 perustelukappale sekä 15 artikla)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn – Velvollisuus, jota on tulkittava suppeasti

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohta ja 15 artiklan 1 kohta)

4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn – Käsitteet tuomioistuin, ”jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn”, ja ”lapsen etu” – Arviointiperusteet

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohta ja 15 artiklan 1 ja 3 kohta)

5. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn – Täytäntöönpanoedellytykset – Toimivaltainen tuomioistuin ei saa ottaa huomioon vaikutusta, joka tällaisella siirtämisellä on muiden asianomaisten henkilöiden kuin kyseessä olevan lapsen vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, tai syytä, joka on saanut lapsen äidin käyttämään mainittua oikeutta

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohta)

1.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemään lastensuojelua koskevaan julkisoikeudelliseen hakemukseen, jossa on kyse vanhempainvastuuta koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivallan hyväksyminen edellyttää tämän jälkeen sitä, että tämän toisen jäsenvaltion viranomainen aloittaa ensin mainitussa jäsenvaltiossa aloitetusta menettelystä erillisen menettelyn kansallisen oikeuden nojalla ja mahdollisesti eri tosiseikkojen osalta.

   Asetuksen N:o 2201/2003 15 artikla nimittäin sisältyy asetuksen II luvun 2 jaksoon, jossa säädetään joukosta toimivaltasääntöjä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Asetuksen II luvun kyseisen 2 jakson rakenteen ja 15 artiklalla siinä olevan paikan perusteella on katsottava, että tällä artiklalla on sama aineellinen soveltamisala kuin kaikilla mainitun jakson toimivaltasäännöillä ja erityisesti asetuksen 8 artiklalla. Tässä yhteydessä asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodosta tosin ilmenee, että kyseisiä toimivaltasääntöjä sovelletaan ”siviilioikeudellisissa asioissa”, jotka liittyvät vanhempainvastuun, sellaisena kuin se määritellään asetuksen 2 artiklan 7 alakohdassa, myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen. Asetuksen N:o 2201/2003 toimivaltasääntöjä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on kuitenkin tulkittava asetuksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen valossa siten, että niitä sovelletaan vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, joissa on kyse lastensuojelutoimenpiteiden toteuttamisesta, silloinkin, kun näitä toimenpiteitä pidetään jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa julkisoikeudellisina.

   Lisäksi on niin, että koska kansallinen menettelysääntö, jonka mukaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivallan hyväksyminen edellyttää tämän jälkeen sitä, että tämän jäsenvaltion viranomainen aloittaa ensimmäisessä jäsenvaltiossa aloitetusta menettelystä erillisen menettelyn, voidaan panna täytäntöön vain sellaisen päätöksen jälkeen, jolla tavanomaisesti toimivaltainen tuomioistuin on pyytänyt asian siirtämistä toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan nojalla, ja sellaisen päätöksen jälkeen, jolla tämä toinen tuomioistuin on hyväksynyt toimivallan saman artiklan 5 kohdan nojalla, kyseisen kansallisen menettelysäännön ei voida katsoa olevan esteenä mainittujen päätösten tekemiselle.

   (ks. 29–32, 36 ja 38 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 perustelukappaleen mukaan tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella. Vaatimus, jonka mukaan kyseisen asetuksen 15 artiklassa tarkoitetun asian siirtämisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen on palveltava lapsen etua, ilmentää johtavaa periaatetta, joka on yhtäältä ohjannut lainsäätäjää kyseisen asetuksen suunnittelussa ja jolla on toisaalta jäsennettävä asetuksen täytäntöönpanoa sen soveltamisalaan kuuluvissa vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Lisäksi lapsen edun huomioon ottamisella asetuksessa N:o 2201/2003 pyritään varmistamaan lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen, kuten asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee.

   (ks. 42–44 kohta)

3.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan sääntö asian siirtämisestä toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen on erityinen toimivaltasääntö ja poikkeus asetuksen 8 artiklan 1 kohdan yleisestä toimivaltasäännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti. Tässä asiayhteydessä asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen, joka on tavanomaisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan asian, on voidakseen pyytää asian siirtämistä toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen kyettävä kumoamaan se asetuksen mukainen vahva olettama, jonka mukaan se itse pysyy toimivaltaisena.

   (ks. 48 ja 49 kohta)

4.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä voidakseen katsoa, että toisen jäsenvaltion, johon lapsella on erityiset siteet, tuomioistuimella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, toimivaltaisen tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että asian siirtäminen kyseiseen tuomioistuimeen on omiaan tuomaan asian käsittelyyn todellista ja konkreettista lisäarvoa, kun otetaan muun muassa huomioon kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sovellettavat menettelysäännöt, ja toisaalta voidakseen katsoa, että asian siirtäminen palvelee lapsen etua, toimivaltaisen tuomioistuimen on varmistuttava erityisesti siitä, ettei riskinä ole, että asian siirtäminen vaikuttaa haitallisesti lapsen tilanteeseen.

   Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaan nimittäin jäsenvaltion tuomioistuin saa siirtää vanhempainvastuuta koskevan asian vain sellaisen toisen jäsenvaltion, johon kyseessä olevalla lapsella on erityisiä siteitä, tuomioistuimeen. Tällaisten siteiden olemassaolon osoittamiseksi tietyssä asiassa on viitattava perusteisiin, jotka luetellaan tyhjentävästi kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa. Kaikki kyseiset perusteet ovat osoitus – jolleivät nimenomaisesti niin ainakin pääasiallisesti – läheisyydestä asiassa kyseessä olevan lapsen ja muun kuin sen jäsenvaltion välillä, jonka tuomioistuin on asian käsittelyyn asetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltainen. Asian olosuhteiden kannalta merkityksellisten erityisten siteiden olemassaolo lapsen ja toisen jäsenvaltion välillä ei kuitenkaan välttämättä sinällään ratkaise lisäksi käsiteltävää kysymystä siitä, onko tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimella toimivaltaista tuomioistuinta paremmat edellytykset käsitellä asiaa, eikä myöskään – jos tähän vastataan myöntävästi – kysymystä siitä, palveleeko asian siirtäminen kyseiseen toiseen tuomioistuimeen lapsen etua.

   Siltä osin kuin kyse on siitä, onko kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityiset siteet, tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, toimivaltainen tuomioistuin voi ottaa huomioon muiden muassa kyseisen toisen jäsenvaltion menettelysäännöt, kuten ne, joita sovelletaan asian käsittelyyn tarvittavan näytön hankkimiseen. Toimivaltainen tuomioistuin ei sitä vastoin saisi ottaa tällaisessa arvioinnissa huomioon kyseisen toisen jäsenvaltion aineellista oikeutta, jota tämän valtion tuomioistuin mahdollisesti soveltaisi, jos asia siirrettäisiin siihen.

   Lisäksi siltä osin kuin kyse on vaatimuksesta, jonka mukaan asian siirtämisen on palveltava lapsen etua, toimivaltaisen tuomioistuimen on arvioitava mahdollista kielteistä vaikutusta, joka asian siirtämisellä voisi olla asiassa kyseessä olevan lapsen tunnesiteisiin, perhesuhteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin tai hänen aineelliseen tilanteeseensa.

   (ks. 50–52, 55–59 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

5.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen ei ole otettava silloin, kun se panee mainittua säännöstä täytäntöön vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, huomioon vaikutusta, joka asian mahdollisella siirtämisellä toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen on muiden asianomaisten henkilöiden kuin kyseessä olevan lapsen vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, eikä myöskään syytä, jonka vuoksi lapsen äiti on käyttänyt mainittua oikeutta ennen asian vireillepanoa kyseisessä toimivaltaisessa tuomioistuimessa, paitsi jos tällaiset näkökohdat ovat omiaan heijastumaan haitallisesti lapsen tilanteeseen.

   (ks. 67 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)