Asia C-113/15

Breitsamer und Ulrich GmbH & Co. KG

vastaan

Landeshauptstadt München

(Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2000/13/EY — Elintarvikkeiden merkinnät ja esillepano — 1 artiklan 3 kohdan b alakohta — Valmiiksi pakatun elintarvikkeen käsite — 2 artikla — Tietojen antaminen kuluttajille ja kuluttajansuoja — 3 artiklan 1 kohdan 8 alakohta — Elintarvikkeen alkuperä- tai lähtöpaikka — 13 artiklan 1 kohta — Valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden merkinnät — 13 artiklan 4 kohta — Pakkaukset tai astiat, joissa suurimman pinnan ala on pienempi kuin 10 cm2 — Direktiivi 2001/110/EY — 2 artiklan 4 kohta — Tieto hunajan alkuperämaasta tai -maista — Hunajan yksittäispakkaukset, jotka on pakattu pahvisiin ulkopakkauksiin, jotka toimitetaan suurtalouksille — Yksittäispakkaukset, jotka myydään erikseen tai joita tarjotaan lopulliselle kuluttajalle kokonaisuuksina maksettavien valmisannosten yhteydessä — Kyseisen hunajan alkuperämaan tai -maiden mainitseminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.9.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Ennakkoratkaisun tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta – Esitettyjen kysymysten merkityksellisyyttä koskeva olettama

   (SEUT 267 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeiden merkinnät, esillepano ja mainonta – Direktiivi 2000/13 – Pakolliset tiedot, joiden on ilmettävä elintarvikkeiden merkinnöistä – Valmiiksi pakatut elintarvikkeet – Käsite – Suljettujen annospakkausten muodossa olevat hunajan yksittäispakkaukset, jotka on pakattu pahvisiin ulkopakkauksiin, jotka toimitetaan suurtalouksille – Käsitteen soveltamisalaan kuuluminen – Edellytykset

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13 1 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 1 kohta)

3. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Yhtenäinen tulkinta – Kieliversioiden eroavuudet – Asianomaisen säännöstön systematiikan ja tarkoituksen huomioiminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13 1 artiklan 3 kohdan b alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (33 ja 34 kohta)

2.  Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 2000/13 1 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kukin sellaisista hunajan yksittäispakkauksista, jotka ovat sinetöidyllä alumiinikannella suljetun annospakkauksen muodossa ja jotka on pakattu pahviseen ulkopakkaukseen, joka toimitetaan suurtalouksille, on valmiiksi pakattu elintarvike, kun suurtaloudet myyvät kyseisiä yksittäispakkauksia erikseen tai tarjoavat niitä lopulliselle kuluttajalle kokonaisuuksina maksettavien valmisannosten yhteydessä.

   Ensinnäkin on nimittäin niin, että hunajan yksittäispakkaukset, jotka on yhtäältä tarkoitettu tarjottavaksi sellaisinaan lopulliselle kuluttajalle sen jälkeen, kun suurtalous, jolle ne sisältävä pahvinen ulkopakkaus on toimitettu, on avannut kyseisen ulkopakkauksen, ja jotka toisaalta on pakattu ennen niiden myytäväksi tarjoamista ja niiden pakkaus peittää ne kokonaan, täyttävät useat kyseisessä säännöksessä sille asetetuista edellytyksistä, että ne voidaan luokitella valmiiksi pakatuksi elintarvikkeeksi.

   Toiseksi on todettava, että direktiivin 2000/13 systematiikasta ilmenee, että kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädetty merkintävelvollisuus koskee elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu tarjottavaksi sellaisinaan myytäviksi lopulliselle kuluttajalle ja suurtalouksille. Tällainen tilanne voi muodostua siitä, että hunajan yksittäispakkauksia myydään erikseen lopulliselle kuluttajalle suurtaloudessa, esimerkiksi ravintolassa tai ruokalassa. Tällaisesta tilanteesta on niin ikään kyse, kun kyseisiä yksittäispakkauksia tarjotaan kokonaisuutena maksetun valmisannoksen yhteydessä esimerkiksi laitosruokalan tarjoaman aterian kiinteänä osana tai hotellin noutopöydässä tarjolla olevana vaihtoehtona. Edellä mainittu maksu kattaa kaikki tavarat ja palvelut, jotka ovat tarpeen kyseisen aterian toimittamiseksi, ja siihen kuuluvat siis kyseisen aterian eri osatekijät, jotka sisältävät mahdollisesti hunajan yksittäispakkaukset.

   Direktiivin 2000/13 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan tällainen tulkinta saa vahvistuksen kyseisen direktiivin tarkoituksesta, koska se on laadittu elintarvikkeiden lopullisen kuluttajan valistamiseksi ja suojelemiseksi muun muassa näiden tuotteiden luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta. Koska kuluttajat erityisesti haluavat tietää hunajan maantieteellisen alkuperän ja he haluavat avoimuutta tältä osin, olisi pakkausmerkinnöissä ilmoitettava alkuperämaa, jossa hunaja on kerätty. Tällainen maininta myötävaikuttaa siis siihen, että lopullinen kuluttaja voi tehdä tietoisen valinnan.

   (ks. 54, 55, 62–67, 70, 71 ja 82 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 58 kohta)