Asia C‑61/14

Orizzonte Salute – Studio Infermieristico Associato

vastaan

Azienda Pubblica di Servizi alla persona San Valentino – Città di Levico Terme ym.

(Tribunale regionale di giustizia amministrativa di Trenton esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 89/665/ETY — Julkiset hankinnat — Kansallinen lainsäädäntö — Hallintotuomioistuimen tuomioistuinmaksut julkisten hankintojen alalla — Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin — Ehkäisevät maksut — Hallintotoimien tuomioistuinvalvonta — Tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet — Tehokas vaikutus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 6.10.2015

1. Tuomioistuinmenettely — Väliintulo — Ennakkoratkaisumenettely — Sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tekemä väliintulohakemus, jota työjärjestyksessä ei ole nimenomaisesti tarkoitettu — Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohta)

2. Tuomioistuinmenettely — Väliintulo — Ennakkoratkaisumenettely — Pääasian asianosaisten osallistuminen — Unionin tuomioistuimen toimivalta jättää tällainen asianosainen menettelyn ulkopuolelle — Rajat

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohta ja 97 artiklan 1 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt — Direktiivi 89/665 — Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää muutoksenhakumenettelystä — Tuomioistuinmaksujen määrittäminen — Jäsenvaltioiden harkintavalta — Rajat — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen sekä direktiivin 89/665 tehokkaan vaikutuksen turvaaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt — Direktiivi 89/665 — Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää muutoksenhakumenettelystä — Tuomioistuinmaksujen määrittäminen — Sen hyväksyttävyys, että kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tuomioistuinmaksun maksamista kanteen vireille saattamisen yhteydessä — Edellytykset

   (Neuvoston direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt — Direktiivi 89/665 — Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää muutoksenhakumenettelystä — Tuomioistuinmaksujen määrittäminen — Sen hyväksyttävyys, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään kertautuvien tuomioistuinmaksujen kantamisesta useita samaan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelyyn liittyviä kanteita nostavalta yksityiseltä — Edellytykset

   (Neuvoston direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 32 kohta)

2.  Ennakkoratkaisuasioissa pääasian oikeudenkäynnin asianosaisia ovat työjärjestyksen 97 artiklan 1 kohdan mukaan ne, jotka kansallinen tuomioistuin on todennut asianosaisiksi oikeudenkäyntimenettelyä koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Niinpä kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on oikeudenkäyntiä koskevien kansallisten sääntöjen perusteella määrittää siinä käytävän pääasian oikeudenkäynnin asianosaiset. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole tässä yhteydessä tarkastaa, onko kansallisen tuomioistuimen päätös väliintulijan hyväksymisestä siinä käytävään oikeudenkäyntiin tehty kyseisten sääntöjen mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on pysyttäydyttävä tällaisessa päätöksessä, jollei sitä ole kumottu kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä muutoksenhakumenettelyssä.

   Työjärjestyksen 96 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan kanssa, tarkoitettua ”pääasian oikeudenkäynnin asianosaisen” asemaa ei kuitenkaan voida myöntää henkilölle eikä tätä voida hyväksyä SEUT 267 artiklan mukaiseen menettelyyn unionin tuomioistuimessa, jos kyseinen henkilö ei esitä kansallisessa tuomioistuimessa väliintulohakemusta toimiakseen aktiivisesti asian myöhemmissä käsittelyvaiheissa kansallisessa tuomioistuimessa vaan ainoana tarkoituksenaan osallistua menettelyyn unionin tuomioistuimessa.

   On myös mahdollista, että unionin tuomioistuin antaa pääasian oikeudenkäyntiin hyväksytyn väliintulijan jättää kirjalliset huomautuksensa ainoastaan siinä määräajassa, joka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuilla osapuolilla, joille ennakkoratkaisupyyntö on alun perin annettu tiedoksi, on tätä varten käytettävissään. Hyvän oikeudenkäytön periaatteen ja ennakkoratkaisuasioiden käsittelemistä kohtuullisessa ajassa koskevan vaatimuksen kanssa olisi ristiriidassa se, että asian kirjallista käsittelyä unionin tuomioistuimessa ei voitaisi päättää tai se jouduttaisiin aloittamaan uudelleen toistuvien väliintulijaksi hyväksymisten ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan toisessa kohdassa näiden väliintulijoiden kirjallisten huomautusten jättämiseksi määrätyn kahden kuukauden määräajan vuoksi.

   (ks. 32, 33, 35, 37 ja 39 kohta)

3.  Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettuun direktiiviin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, ei sisälly nimenomaista säännöstä tuomioistuinmaksusta, joka yksityisten on maksettava, kun ne hakevat mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti muutosta julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyyn liittyvään väitetysti lainvastaiseen päätökseen ja vaativat sen kumoamista. Tässä yhteydessä on todettava, että kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla antaa hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn säännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet. Nämä menettelysäännöt eivät saa kuitenkaan olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia oikeussuojakeinoja jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suojaamiseksi (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

   Lisäksi on niin, että koska tällaiset tuomioistuinmaksut ovat menettelyä koskevia yksityiskohtia, jotka koskevat muutoksenhakuja tuomioistuimissa ja joilla pyritään varmistamaan oikeudet, joita unionin oikeudessa myönnetään ehdokkaille ja tarjoajille, joiden etuja hankintaviranomaisten päätökset loukkaavat, ne eivät saa vaarantaa direktiivin 89/665 tehokasta vaikutusta. Niinpä direktiivin 1 artiklaa on välttämätöntä tutkia Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen perusoikeuksien, erityisesti sen 47 artiklan mukaisen tehokasta oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevan perusoikeuden, valossa.

   (ks. 45–47 ja 49 kohta)

4.  Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan maksamaan yhdenmukaistetun maksun kaltainen, oikeusriidassa kyseessä olevan taloudellisen intressin perusteella määräytyvä tuomioistuinmaksu, kun hallintotuomioistuimissa saatetaan vireille julkisten hankintojen alaa koskeva muutoksenhaku.

   Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että julkisten hankintojen alaa koskevan hallintolainkäyttömenettelyn vireille saattamisen yhteydessä maksettavat tuomioistuinmaksut eivät ylitä 2:ta prosenttia kyseessä olevan hankintasopimuksen arvosta, tällaiset maksut eivät ole omiaan tekemään unionin oikeusjärjestyksessä julkisten hankintojen alalla vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Lisäksi on niin, että koska kyseinen yhdenmukaistettu maksu määrätään muodoltaan ja määrältään erotuksetta kaikille yksityisille, jotka tahtovat hakea muutosta hankintaviranomaisten tekemään päätökseen, tällaisella järjestelmällä ei oteta käyttöön syrjintää saman toimialan toimijoiden välillä.

   Vastaavuusperiaatteesta on todettava, ettei se seikka, että julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen alalla maksettava yhdenmukaistettu maksu on yhtäältä niissä hallintolainkäyttöasioissa, joissa sovelletaan tavanomaista menettelyä, ja toisaalta siviiliprosesseissa perittyä tuomioistuinmaksua suurempi, itsessään osoita sitä, että mainittua periaatetta olisi loukattu. Kyseinen periaate edellyttää nimittäin sitä, että kansallisen oikeuden rikkomiseen perustuvia oikeussuojakeinoja ja samankaltaisia unionin oikeuden rikkomiseen perustuvia oikeussuojakeinoja käsitellään yhdenvertaisesti, eikä sitä, että luonteeltaan erilaisiin riita-asioihin, kuten yhtäältä siviilioikeudelliset oikeudenkäyntiasiat ja toisaalta hallintolainkäyttöasiat taikka kahta eri oikeudenalaa koskevat oikeudenkäyntiasiat, sovellettavat kansalliset menettelysäännöt vastaavat toisiaan.

   (ks. 58, 62, 63, 66, 67 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

5.  Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettuun direktiiviin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artikla sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet eivät ole esteenä kertautuvien tuomioistuinmaksujen kantamiselle useita samaan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekemiseen liittyviä kanteita nostavalta yksityiseltä, eikä sille, että kyseisen yksityisen on maksettava lisää tuomioistuinmaksuja voidakseen esittää samaa julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekemistä koskevia lisäperusteita vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Jos osapuoli, jota asia koskee, riitauttaa tämän, kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava yksityisen samassa menettelyssä esittämien kanteiden, valitusten tai perusteiden kohteet. Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, etteivät mainitut kohteet tosiasiallisesti ole erilaisia tai ettei niillä laajenneta huomattavasti jo vireillä olevan asian kohdetta, sen on vapautettava kyseinen yksityinen velvollisuudesta maksaa kumulatiivisia tuomioistuinmaksuja.

   Kertautuvien ja kumuloituvien tuomioistuinmaksujen kantaminen samassa hallintolainkäyttömenettelyssä edistää nimittäin lähtökohtaisesti tuomioistuinjärjestelmän toimivuutta, koska se on yksi jäsenvaltioiden tuomioistuintoiminnan rahoituksen lähde ja hillitsee sellaisten vaatimusten esittämistä, jotka ovat ilmeisen perusteettomia tai joilla pyritään ainoastaan oikeudenkäynnin viivästyttämiseen. Tällaisilla tavoitteilla voidaan oikeuttaa kertautuvien tuomioistuinmaksujen periminen ainoastaan, jos kanteiden, valitusten tai lisäperusteiden kohteet todella ovat erilaisia ja jos niillä laajennetaan huomattavasti jo vireillä olevan riita-asian kohdetta. Jos näin ei sen sijaan ole, velvollisuus maksaa lisää tällaisia tuomioistuinmaksuja tällaisten kanteiden tai perusteiden esittämisen yhteydessä on ristiriidassa direktiivissä 89/665 taatun oikeussuojakeinojen käytettävyyden ja tehokkuusperiaatteen kanssa.

   (ks. 72–75 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)