Asia C‑177/12

Caisse nationale des prestations familiales

vastaan

Salim Lachheb ja Nadia Lachheb

(Cour de cassationin (Luxemburg) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — Perhe-etuus — Lapsihyvitys — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että etuus myönnetään viran puolesta myönnettävänä lapsihyvityksenä — Päällekkäisten perhe-etuuksien kielto”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.10.2013

Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Perhe-etuudet – Käsite – Lapsihyvityksen, joka myönnetään automaattisesti lapsen elatukseen liittyvien kustannusten korvaamiseksi ja jossa on kyse kertasuorituksesta, jolla ei ole yhteyttä hakijan tuloihin tai hakijan maksettavana oleviin veroihin, kuuluminen kyseisen käsitteen alaan – Sillä, että rahaetuus, joka muodostuu lapsista myönnettävästä veronhuojennuksesta, maksetaan kansallisen vero-oikeuden nojalla, ei ole merkitystä

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005, 1 artiklan u alakohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion laissa viran puolesta myönnettävänä veronhuojennuksena käyttöön otetun lapsihyvityksen kaltaista etuutta on pidettävä kyseisessä asetuksessa tarkoitettuna perhe-etuutena.

Tällaista etuutta on nimittäin ensinnäkin pidettävä sosiaaliturvaetuutena, koska se yhtäältä myönnetään automaattisesti, kun kyseessä on huollettavana oleva lapsi, kyseisen lapsen elatukseen liittyvien kustannusten korvaamiseksi, ja siinä on toisaalta kyse automaattisesti tehtävästä kertasuorituksesta, jolla ei ole mitään yhteyttä hakijan tuloihin tai hakijan maksettavana oleviin veroihin.

Toiseksi asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdan mukaan ”perhe-etuuksilla” tarkoitetaan kaikkia luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia. Tässä yhteydessä perhe-etuuksien tarkoituksena on tukea sosiaalisesti perheensä elatuksesta vastaavia työntekijöitä siten, että yhteiskunta osallistuu näihin kustannuksiin. Asia on näin kyseisen lapsihyvityksen osalta, jota maksetaan kustakin huollettavana olevasta lapsesta ja joka on avustus, joka annetaan julkisista varoista perheen menoihin lasten elatuksesta aiheutuvien kustannusten keventämiseksi. Tässä yhteydessä sillä, että avustus on rahaetuus, joka maksetaan kansallisen vero-oikeuden nojalla, ja sillä, että lapsihyvitys muodostuu lapsista myönnettävästä veronhuojennuksesta, ei voida kyseenalaistaa sitä, että tällaista etuutta on pidettävä perhe-etuutena.

(ks. 31, 34–37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑177/12

Caisse nationale des prestations familiales

vastaan

Salim Lachheb ja Nadia Lachheb

(Cour de cassationin (Luxemburg) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — Perhe-etuus — Lapsihyvitys — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että etuus myönnetään viran puolesta myönnettävänä lapsihyvityksenä — Päällekkäisten perhe-etuuksien kielto”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.10.2013

Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Perhe-etuudet — Käsite — Lapsihyvityksen, joka myönnetään automaattisesti lapsen elatukseen liittyvien kustannusten korvaamiseksi ja jossa on kyse kertasuorituksesta, jolla ei ole yhteyttä hakijan tuloihin tai hakijan maksettavana oleviin veroihin, kuuluminen kyseisen käsitteen alaan — Sillä, että rahaetuus, joka muodostuu lapsista myönnettävästä veronhuojennuksesta, maksetaan kansallisen vero-oikeuden nojalla, ei ole merkitystä

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005, 1 artiklan u alakohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion laissa viran puolesta myönnettävänä veronhuojennuksena käyttöön otetun lapsihyvityksen kaltaista etuutta on pidettävä kyseisessä asetuksessa tarkoitettuna perhe-etuutena.

Tällaista etuutta on nimittäin ensinnäkin pidettävä sosiaaliturvaetuutena, koska se yhtäältä myönnetään automaattisesti, kun kyseessä on huollettavana oleva lapsi, kyseisen lapsen elatukseen liittyvien kustannusten korvaamiseksi, ja siinä on toisaalta kyse automaattisesti tehtävästä kertasuorituksesta, jolla ei ole mitään yhteyttä hakijan tuloihin tai hakijan maksettavana oleviin veroihin.

Toiseksi asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdan mukaan ”perhe-etuuksilla” tarkoitetaan kaikkia luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia. Tässä yhteydessä perhe-etuuksien tarkoituksena on tukea sosiaalisesti perheensä elatuksesta vastaavia työntekijöitä siten, että yhteiskunta osallistuu näihin kustannuksiin. Asia on näin kyseisen lapsihyvityksen osalta, jota maksetaan kustakin huollettavana olevasta lapsesta ja joka on avustus, joka annetaan julkisista varoista perheen menoihin lasten elatuksesta aiheutuvien kustannusten keventämiseksi. Tässä yhteydessä sillä, että avustus on rahaetuus, joka maksetaan kansallisen vero-oikeuden nojalla, ja sillä, että lapsihyvitys muodostuu lapsista myönnettävästä veronhuojennuksesta, ei voida kyseenalaistaa sitä, että tällaista etuutta on pidettävä perhe-etuutena.

(ks. 31, 34–37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselma)