Yhdistetyt asiat C‑216/12 ja C‑217/12

Caisse nationale des prestations familiales

vastaan

Fjola Hliddal (C‑216/12) ja Pierre-Louis Bornand (C‑217/12)

(Cour de cassationin (Luxembourg) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus — Luxemburgissa työskentelevät Sveitsin kansalaiset, jotka asuvat Sveitsissä — Vanhempainrahan myöntäminen — Perhe-etuuden käsite”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.9.2013

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Ulottuvuus – EY:n ja Sveitsin välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta – Sopimus kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettujen etuuksien myöntäminen Sveitsin kansalaisille

   (Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liite II; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

2. Sosiaaliturva – Perhe-etuudet – Käsite – Vanhempainraha kuuluu käsitteen alaan

   (SEUT 157 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. tuomion 37– 39 kohta)

2.  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuvin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, että vanhempainraha, joka myönnetään laissa määritellyn aseman perusteella täysin tapauskohtaisesta tarveharkinnasta riippumatta, on katsottava mainitussa asetuksessa tarkoitetuksi perhe-etuudeksi.

   Tällaista vanhempainrahaa ei voida ensinnäkään pitää SEUT 157 artiklassa tarkoitettuna palkkana, koska työntekijä on tilanteessa, jossa on kyse työnteon keskeytymisestä työsuhteessa ja koska ei myöskään käy ilmi, että vanhempainrahan maksajana olisi edes välillisesti työnantaja itse.

   Toiseksi kyseessä ei ole myöskään korvaava tulo, joka olisi sukua työttömyysetuuksille, koska henkilö, joka saa pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vanhempainrahaa, ei ole menettänyt työpaikkaansa vaan on halunnut keskeyttää työnteon työsuhteessa.

   Kolmanneksi perhe-etuuksien tarkoituksena on tukea sosiaalisesti perheensä elatuksesta vastaavia työntekijöitä siten, että yhteiskunta osallistuu näihin kustannuksiin. Tässä yhteydessä N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa käytetyllä perhekustannusten korvaamisen käsitteellä tarkoitetaan muun muassa avustusta, joka annetaan julkisista varoista perheen menoihin lasten elatuksesta aiheutuvien kustannusten keventämiseksi. Kun kyse on avustuksista, joita työntekijöille maksetaan tietyin edellytyksin työuran keskeytymisestä vanhempainvapaan puitteissa, tämäntyyppinen etuus, joka vastaa vanhempainrahaa, on rinnastettava perhe-etuuteen.

   (ks. 41–44, 49, 51–55 ja 58–60 kohta sekä tuomiolauselma)

Yhdistetyt asiat C‑216/12 ja C‑217/12

Caisse nationale des prestations familiales

vastaan

Fjola Hliddal (C‑216/12) ja Pierre-Louis Bornand (C‑217/12)

(Cour de cassationin (Luxembourg) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus — Luxemburgissa työskentelevät Sveitsin kansalaiset, jotka asuvat Sveitsissä — Vanhempainrahan myöntäminen — Perhe-etuuden käsite”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.9.2013

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Ulottuvuus — EY:n ja Sveitsin välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta — Sopimus kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan — Asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettujen etuuksien myöntäminen Sveitsin kansalaisille

   (Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liite II; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

2. Sosiaaliturva — Perhe-etuudet — Käsite — Vanhempainraha kuuluu käsitteen alaan

   (SEUT 157 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. tuomion 37– 39 kohta)

2.  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuvin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u kohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, että vanhempainraha, joka myönnetään laissa määritellyn aseman perusteella täysin tapauskohtaisesta tarveharkinnasta riippumatta, on katsottava mainitussa asetuksessa tarkoitetuksi perhe-etuudeksi.

   Tällaista vanhempainrahaa ei voida ensinnäkään pitää SEUT 157 artiklassa tarkoitettuna palkkana, koska työntekijä on tilanteessa, jossa on kyse työnteon keskeytymisestä työsuhteessa ja koska ei myöskään käy ilmi, että vanhempainrahan maksajana olisi edes välillisesti työnantaja itse.

   Toiseksi kyseessä ei ole myöskään korvaava tulo, joka olisi sukua työttömyysetuuksille, koska henkilö, joka saa pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vanhempainrahaa, ei ole menettänyt työpaikkaansa vaan on halunnut keskeyttää työnteon työsuhteessa.

   Kolmanneksi perhe-etuuksien tarkoituksena on tukea sosiaalisesti perheensä elatuksesta vastaavia työntekijöitä siten, että yhteiskunta osallistuu näihin kustannuksiin. Tässä yhteydessä N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa käytetyllä perhekustannusten korvaamisen käsitteellä tarkoitetaan muun muassa avustusta, joka annetaan julkisista varoista perheen menoihin lasten elatuksesta aiheutuvien kustannusten keventämiseksi. Kun kyse on avustuksista, joita työntekijöille maksetaan tietyin edellytyksin työuran keskeytymisestä vanhempainvapaan puitteissa, tämäntyyppinen etuus, joka vastaa vanhempainrahaa, on rinnastettava perhe-etuuteen.

   (ks. 41–44, 49, 51–55 ja 58–60 kohta sekä tuomiolauselma)