Asia C‑383/13 PPU

M. G. ja N. R.

vastaan

Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka — Maahanmuuttopolitiikka — Laiton maahantulo ja laiton oleskelu — Laittomasti maassa oleskelevien palauttaminen — Direktiivi 2008/115/EY — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Maastapoistamismenettely — Säilöönottotoimenpide — Säilöönoton jatkaminen — 15 artiklan 2 ja 6 kohta — Puolustautumisoikeudet — Oikeus tulla kuulluksi — Loukkaus — Seuraukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2013

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Säilöönotto maastapoistamista varten – Säilöönoton jatkaminen – Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen – Seuraukset – Säilöönoton lopettaminen – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 ja 6 kohta)

Unionin oikeutta, erityisesti jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 ja 6 kohtaa, on tulkittava siten, että kun hallintomenettelyssä on päätetty jatkaa säilöönottotoimenpidettä kunnioittamatta oikeutta tulla kuulluksi, tällaisen päätöksen laillisuuden arvioinnista vastaava kansallinen tuomioistuin voi määrätä säilöönottotoimenpiteen lopetettavaksi vain, jos se katsoo kaikkien kunkin yksittäistapauksen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, että mainittu loukkaus on todellakin vienyt siihen vetoavalta henkilöltä mahdollisuuden parempaan puolustautumiseen siinä määrin, että tällainen hallintomenettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen.

On nimittäin niin, että näkemys, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella ei ole tällaista harkintavaltaa ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden mikä tahansa loukkaaminen johtaa automaattisesti säilöönoton jatkamispäätöksen kumoamiseen ja säilöönoton lopettamiseen, vaikka tällainen sääntöjenvastaisuus voisi todellisuudessa olla vaikuttamatta kyseiseen jatkamispäätökseen ja vaikka säilöönotto täyttäisikin direktiivin 2008/115 15 artiklassa säädetyt aineelliset edellytykset, saattaa haitata kyseisen direktiivin tehokasta vaikutusta.

(ks. 41 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑383/13 PPU

M. G. ja N. R.

vastaan

Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka — Maahanmuuttopolitiikka — Laiton maahantulo ja laiton oleskelu — Laittomasti maassa oleskelevien palauttaminen — Direktiivi 2008/115/EY — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Maastapoistamismenettely — Säilöönottotoimenpide — Säilöönoton jatkaminen — 15 artiklan 2 ja 6 kohta — Puolustautumisoikeudet — Oikeus tulla kuulluksi — Loukkaus — Seuraukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2013

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Säilöönotto maastapoistamista varten — Säilöönoton jatkaminen — Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen — Seuraukset — Säilöönoton lopettaminen — Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 ja 6 kohta)

Unionin oikeutta, erityisesti jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 ja 6 kohtaa, on tulkittava siten, että kun hallintomenettelyssä on päätetty jatkaa säilöönottotoimenpidettä kunnioittamatta oikeutta tulla kuulluksi, tällaisen päätöksen laillisuuden arvioinnista vastaava kansallinen tuomioistuin voi määrätä säilöönottotoimenpiteen lopetettavaksi vain, jos se katsoo kaikkien kunkin yksittäistapauksen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, että mainittu loukkaus on todellakin vienyt siihen vetoavalta henkilöltä mahdollisuuden parempaan puolustautumiseen siinä määrin, että tällainen hallintomenettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen.

On nimittäin niin, että näkemys, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella ei ole tällaista harkintavaltaa ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden mikä tahansa loukkaaminen johtaa automaattisesti säilöönoton jatkamispäätöksen kumoamiseen ja säilöönoton lopettamiseen, vaikka tällainen sääntöjenvastaisuus voisi todellisuudessa olla vaikuttamatta kyseiseen jatkamispäätökseen ja vaikka säilöönotto täyttäisikin direktiivin 2008/115 15 artiklassa säädetyt aineelliset edellytykset, saattaa haitata kyseisen direktiivin tehokasta vaikutusta.

(ks. 41 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)