Asia C-182/10

Marie-Noëlle Solvay ym.

vastaan

Région wallonne

(Cour constitutionnellen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Säädöksen käsite — Århusin yleissopimuksen soveltamisohjeessa esitettyjen täsmennysten arvo ja ulottuvuus — Luvan myöntäminen hankkeelle, kun sen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu asianmukaisesti — Oikeus saada ympäristöä koskeva asia käsitellyksi tuomioistuimessa — Muutoksenhakuoikeuden laajuus — Luontodirektiivi — Suunnitelma tai hanke, joka vaikuttaa alueen koskemattomuuteen — Erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy”

Tuomion tiivistelmä

1. Kansainväliset sopimukset – Yhteisön tekemät sopimukset – Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) – Kyseisen yleissopimuksen soveltamisohjeet – Sitova vaikutus – Ei ole

   (Århusin yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappale ja 9 artiklan 4 kappale; neuvoston päätös 2005/370)

2. Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) – Soveltamisala – Hankkeet, joista on yksityiskohtaisesti säädetty erityisellä kansallisella säädöksellä – Eivät kuulu soveltamisalaan

   (Århusin yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohta; neuvoston päätös 2005/370)

3. Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) – Hanke, josta on säädetty direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla kansallisella lailla – Tähän säädökseen kohdistuva muutoksenhakuoikeus – Ulottuvuus

   (Århusin yleissopimuksen 3 artiklan 9 kappale ja 9 artiklan 2–4 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohta ja 10 a artikla; neuvoston päätös 2005/370)

4. Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) – Päätös luvan myöntämisestä tai epäämisestä hanketta varten – Perusteluvelvollisuus – Laajuus

   (Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 9 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 9 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 2005/370)

5. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Luvan myöntäminen suunnitelmalle tai hankkeelle, joka kohdistuu suojelualueeseen – Edellytykset

   (Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohta)

6. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Luvan myöntäminen erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä suunnitelmalle tai hankkeelle, joka kohdistuu suojelualueeseen – Edellytys

   (Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 3 ja 4 kohta)

1.  Vaikka tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 2 artiklan 2 kappaleen ja 9 artiklan 4 kappaleen tulkinnassa on sallittua ottaa huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisohje, sillä ei kuitenkaan ole sitovaa vaikutusta eikä Århusin yleissopimuksen määräyksille kuuluvaa oikeusnormin asemaa.

   (ks. 28 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 2 artiklan 2 kappaletta ja tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että yleissopimuksen ja direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ainoastaan hankkeet, joista on yksityiskohtaisesti säädetty erityisellä säädöksellä siten, että näiden asiakirjojen tavoitteet on saavutettu lainsäädäntömenettelyssä. Kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että näitä kahta edellytystä on noudatettu, ottaen huomioon annetun säädöksen sisältö ja koko lainsäädäntömenettely, joka on johtanut säädöksen antamiseen, ja erityisesti valmisteluasiakirjat ja parlamentissa käydyt keskustelut. Siten säädöstä, jolla pelkästään ”vahvistetaan” olemassa oleva hallinnollinen toimi viittaamalla yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin ilman, että tätä ennen olisi aloitettu asiasisältöä koskeva lainsäädäntömenettely, joka mahdollistaa kyseisten edellytysten noudattamisen, ei voida pitää direktiivin 85/337 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna erityisenä säädöksenä, eikä se siis ole riittävä, jotta hanke jäisi yleissopimuksen ja mainitun direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamisalan ulkopuolelle.

   (ks. 43 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 3 artiklan 9 kappaletta ja 9 artiklan 2–4 kappaletta sekä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 10 a artiklaa on tulkittava siten, että

   —

   kun kyseisen määräyksen ja säännöksen soveltamisalaan kuuluvasta hankkeesta on säädetty säädöksellä, kysymys siitä, onko kyseinen säädös mainitun direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukainen, on voitava saattaa kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti tuomioistuimen tai muun lailla perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen tutkittavaksi

   —

   tilanteessa, jossa tällaisen säädöksen osalta ei ole käytettävissä edellä kuvatun luonteista ja laajuista oikeussuojakeinoa, jokaisen kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee asiaa toimivaltansa rajoissa, on suoritettava edellisessä luetelmakohdassa mainittu valvonta ja tehtävä tästä tarvittaessa johtopäätökset jättämällä kyseinen säädös soveltamatta. (ks. 52 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

4.  Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 4 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että päätöksen, jossa todetaan, ettei kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitetun hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ole välttämätön, on itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, ettei arviointi ollut välttämätön, mutta jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella hallintoviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön. Tätä tulkintaa voidaan soveltaa myös direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohdan sekä tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 6 artiklan 9 kappaleen, jonka keskeinen sisältö on samankaltainen direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohdan kanssa, yhteydessä.

   Näin ollen Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 9 kappaletta ja direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei niissä edellytetä, että päätöksen, jolla hankkeelle myönnetään lupa tai jolla se evätään, olisi itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, että se oli välttämätön. Jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön.

   (ks. 54, 55, 63 ja 64 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5.  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita kansallisen viranomaisen, ei lainsäätäjänkään, myöntävän lupaa suunnitelmalle tai hankkeelle, jollei se ole varmistautunut siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen.

   Suunnitelma tai hanke voidaan nimittäin hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu. Lisäksi edellytetään, että siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu, ei saa olla mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä nimenomaan silloin, kun lupa hankkeen toteuttamiselle annetaan.

   (ks. 67 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 5 kohta)

6.  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 4 kohtaa on poikkeussäännöksenä lupakriteeriin, joka vahvistetaan kyseisen artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä, tulkittava suppeasti. Lisäksi sitä voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näiden vaikutusten tunteminen asianomaisen alueen suojelutavoitteiden kannalta on välttämätön edellytys kyseisen 6 artiklan 4 kohdan soveltamiselle, koska muussa tapauksessa kyseessä olevan poikkeussäännöksen soveltamisedellytyksiä ei voida tutkia. Mahdollisten erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden sekä vähemmän haitallisten vaihtoehtojen olemassaolon tutkiminen nimittäin edellyttää niiden vertaamista asianomaisen suunnitelman tai hankkeen alueelle aiheuttamaan vahinkoon. Lisäksi mahdollisten korvaavien toimenpiteiden luonteen määrittäminen edellyttää, että kyseiseen alueeseen kohdistuva vahinko voidaan määrittää täsmällisesti.

   Yrityksen sijoittamiseksi tai laajentamiseksi tehtävät työt täyttävät nämä edellytykset lähtökohtaisesti vain poikkeustapauksissa.

   Näin ollen direktiivin 92/43 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että hallinnollisen keskuksen sijoituspaikaksi tarkoitetun infrastruktuurin toteuttamista ei lähtökohtaisesti voida pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavana syynä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jonka vuoksi kyseisen alueen koskemattomuuteen vaikuttavan hankkeen tai suunnitelman toteuttaminen olisi perusteltua.

   (ks. 73, 74, 76 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)

Asia C-182/10

Marie-Noëlle Solvay ym.

vastaan

Région wallonne

(Cour constitutionnellen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Säädöksen käsite — Århusin yleissopimuksen soveltamisohjeessa esitettyjen täsmennysten arvo ja ulottuvuus — Luvan myöntäminen hankkeelle, kun sen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu asianmukaisesti — Oikeus saada ympäristöä koskeva asia käsitellyksi tuomioistuimessa — Muutoksenhakuoikeuden laajuus — Luontodirektiivi — Suunnitelma tai hanke, joka vaikuttaa alueen koskemattomuuteen — Erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy”

Tuomion tiivistelmä

1. Kansainväliset sopimukset — Yhteisön tekemät sopimukset — Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) — Kyseisen yleissopimuksen soveltamisohjeet — Sitova vaikutus — Ei ole

   (Århusin yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappale ja 9 artiklan 4 kappale; neuvoston päätös 2005/370)

2. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) — Soveltamisala — Hankkeet, joista on yksityiskohtaisesti säädetty erityisellä kansallisella säädöksellä — Eivät kuulu soveltamisalaan

   (Århusin yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohta; neuvoston päätös 2005/370)

3. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) — Hanke, josta on säädetty direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla kansallisella lailla — Tähän säädökseen kohdistuva muutoksenhakuoikeus — Ulottuvuus

   (Århusin yleissopimuksen 3 artiklan 9 kappale ja 9 artiklan 2–4 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohta ja 10 a artikla; neuvoston päätös 2005/370)

4. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337 ja tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) — Päätös luvan myöntämisestä tai epäämisestä hanketta varten — Perusteluvelvollisuus — Laajuus

   (Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 9 kappale; neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 9 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 2005/370)

5. Ympäristö — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu — Direktiivi 92/43 — Luvan myöntäminen suunnitelmalle tai hankkeelle, joka kohdistuu suojelualueeseen — Edellytykset

   (Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohta)

6. Ympäristö — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu — Direktiivi 92/43 — Luvan myöntäminen erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä suunnitelmalle tai hankkeelle, joka kohdistuu suojelualueeseen — Edellytys

   (Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 3 ja 4 kohta)

1.  Vaikka tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 2 artiklan 2 kappaleen ja 9 artiklan 4 kappaleen tulkinnassa on sallittua ottaa huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisohje, sillä ei kuitenkaan ole sitovaa vaikutusta eikä Århusin yleissopimuksen määräyksille kuuluvaa oikeusnormin asemaa.

   (ks. 28 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 2 artiklan 2 kappaletta ja tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 1 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että yleissopimuksen ja direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ainoastaan hankkeet, joista on yksityiskohtaisesti säädetty erityisellä säädöksellä siten, että näiden asiakirjojen tavoitteet on saavutettu lainsäädäntömenettelyssä. Kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että näitä kahta edellytystä on noudatettu, ottaen huomioon annetun säädöksen sisältö ja koko lainsäädäntömenettely, joka on johtanut säädöksen antamiseen, ja erityisesti valmisteluasiakirjat ja parlamentissa käydyt keskustelut. Siten säädöstä, jolla pelkästään ”vahvistetaan” olemassa oleva hallinnollinen toimi viittaamalla yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin ilman, että tätä ennen olisi aloitettu asiasisältöä koskeva lainsäädäntömenettely, joka mahdollistaa kyseisten edellytysten noudattamisen, ei voida pitää direktiivin 85/337 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna erityisenä säädöksenä, eikä se siis ole riittävä, jotta hanke jäisi yleissopimuksen ja mainitun direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamisalan ulkopuolelle.

   (ks. 43 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 3 artiklan 9 kappaletta ja 9 artiklan 2–4 kappaletta sekä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 10 a artiklaa on tulkittava siten, että

   —

   kun kyseisen määräyksen ja säännöksen soveltamisalaan kuuluvasta hankkeesta on säädetty säädöksellä, kysymys siitä, onko kyseinen säädös mainitun direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukainen, on voitava saattaa kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti tuomioistuimen tai muun lailla perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen tutkittavaksi

   —

   tilanteessa, jossa tällaisen säädöksen osalta ei ole käytettävissä edellä kuvatun luonteista ja laajuista oikeussuojakeinoa, jokaisen kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee asiaa toimivaltansa rajoissa, on suoritettava edellisessä luetelmakohdassa mainittu valvonta ja tehtävä tästä tarvittaessa johtopäätökset jättämällä kyseinen säädös soveltamatta. (ks. 52 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

4.  Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 4 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että päätöksen, jossa todetaan, ettei kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitetun hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ole välttämätön, on itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, ettei arviointi ollut välttämätön, mutta jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella hallintoviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön. Tätä tulkintaa voidaan soveltaa myös direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohdan sekä tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 6 artiklan 9 kappaleen, jonka keskeinen sisältö on samankaltainen direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohdan kanssa, yhteydessä.

   Näin ollen Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 9 kappaletta ja direktiivin 85/337 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei niissä edellytetä, että päätöksen, jolla hankkeelle myönnetään lupa tai jolla se evätään, olisi itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, että se oli välttämätön. Jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön.

   (ks. 54, 55, 63 ja 64 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5.  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita kansallisen viranomaisen, ei lainsäätäjänkään, myöntävän lupaa suunnitelmalle tai hankkeelle, jollei se ole varmistautunut siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen.

   Suunnitelma tai hanke voidaan nimittäin hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu. Lisäksi edellytetään, että siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu, ei saa olla mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä nimenomaan silloin, kun lupa hankkeen toteuttamiselle annetaan.

   (ks. 67 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 5 kohta)

6.  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 4 kohtaa on poikkeussäännöksenä lupakriteeriin, joka vahvistetaan kyseisen artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä, tulkittava suppeasti. Lisäksi sitä voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näiden vaikutusten tunteminen asianomaisen alueen suojelutavoitteiden kannalta on välttämätön edellytys kyseisen 6 artiklan 4 kohdan soveltamiselle, koska muussa tapauksessa kyseessä olevan poikkeussäännöksen soveltamisedellytyksiä ei voida tutkia. Mahdollisten erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden sekä vähemmän haitallisten vaihtoehtojen olemassaolon tutkiminen nimittäin edellyttää niiden vertaamista asianomaisen suunnitelman tai hankkeen alueelle aiheuttamaan vahinkoon. Lisäksi mahdollisten korvaavien toimenpiteiden luonteen määrittäminen edellyttää, että kyseiseen alueeseen kohdistuva vahinko voidaan määrittää täsmällisesti.

   Yrityksen sijoittamiseksi tai laajentamiseksi tehtävät työt täyttävät nämä edellytykset lähtökohtaisesti vain poikkeustapauksissa.

   Näin ollen direktiivin 92/43 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että hallinnollisen keskuksen sijoituspaikaksi tarkoitetun infrastruktuurin toteuttamista ei lähtökohtaisesti voida pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavana syynä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jonka vuoksi kyseisen alueen koskemattomuuteen vaikuttavan hankkeen tai suunnitelman toteuttaminen olisi perusteltua.

   (ks. 73, 74, 76 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)