Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Velvollisuus ottaa huomioon todellinen vaikutus markkinoihin – Mitattavuus – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan ensimmäinen alakohta)

2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Yrityksen kokonaisliikevaihto – Niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saatu liikevaihto – Kulloisenkin liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Rikkomisen keston perusteella tehtävä korotus – Välitöntä yhteyttä rikkomisen keston ja rikkomisen haitallisempien vaikutusten välillä ei ole velvollisuutta osoittaa

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan B alakohta)

4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Arviointi

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan toinen luetelmakohta)

5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Yrityksen taloudellinen tilanne – Huomioon ottaminen – Velvollisuuden puuttuminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen soveltaminen – Päätöksen perusteleminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin yleisen tuomioistuimen täysi harkintavalta – Ulottuvuus

(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 17 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

10. Unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Komission kilpailun alalla tekemien päätösten tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta ja täysi harkintavalta oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen osalta – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu

(SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

Tiivistelmä

1. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan mukaan rikkomisen vakavuutta koskevan kriteerin mukaisessa arvioinnissa on otettava huomioon rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin ainoastaan, jos se on mitattavissa. Kartellin markkinoihin kohdistuvan todellisen vaikutuksen määrittäminen edellyttää kartellista johtuvan markkinatilanteen vertaamista siihen markkinatilanteeseen, joka syntyisi vapaan kilpailun seurauksena. Kun otetaan huomioon niiden tekijöiden suuri määrä, jotka voivat vaikuttaa markkinoihin, tällainen vertailu edellyttää väistämättä turvautumista olettamiin.

(ks. 38 ja 39 kohta)

2. Vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrittämiseksi on mahdollista ottaa huomioon paitsi rikkomiseen syyllistyneen yrityksen kokonaisliikevaihto, joka osoittaa yrityksen kokoa ja sen taloudellista valtaa, myös se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista ja joka on näin ollen omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta, yrityksen kokonaisliikevaihto on kuitenkin ainoastaan likimääräinen ja epätäydellinen osoitus yrityksen koosta. Kummallekaan näistä liikevaihdoista ei myöskään pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin rikkomisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin.

(ks. 59 ja 60 kohta)

3. Silloin, kun asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan B alakohdan mukaan rikkomisen vakavuuden perusteella määräytynyttä sakon määrää on korotettava rikkomisen keston huomioon ottamiseksi, ei ole tarpeen osoittaa aineellisesti suoraa yhteyttä rikkomisen keston ja kilpailusäännöissä tarkoitettuihin yhteisön tavoitteisiin kohdistuvien haitallisempien vaikutusten välillä. Sopimuksen todellisia vaikutuksia ei näet tarvitse ottaa huomioon sovellettaessa EY 81 artiklan 1 kohtaa, jos on ilmeistä, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua. Näin on erityisesti silloin, kun sopimukset sisältävät ilmeisiä kilpailun rajoituksia, kuten hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen.

(ks. 74 ja 75 kohta)

4. Jotta rikkomiseen osallistuneiden hyväksi voitaisiin soveltaa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua lieventävää olosuhdetta, niiden on osoitettava, että ne ovat ryhtyneet kilpailemaan tai ainakin että ne ovat selvästi ja huomattavasti rikkoneet velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pannaan täytäntöön, siinä määrin, että se on häirinnyt kartellin toimintaa, ja etteivät ne ole näkyvästi liittyneet sopimukseen ja tällä tavoin kannustaneet muita yrityksiä kyseisen kartellin täytäntöönpanoon.

Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa enemmän tai vähemmän itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen. Jos tällaisen yrityksen osalta todettaisiin lieventävien olosuhteiden olemassaolo, yritysten olisi liian helppoa minimoida ankaran sakon maksamisen riski, koska ne voisivat hyötyä lainvastaisesta kartellista ja saada sen jälkeen sakon alennuksen sillä perusteella, että niiden rooli rikkomisen täytäntöönpanossa on ollut vain rajallinen, vaikka niiden asenne on houkutellut muita yrityksiä menettelemään kilpailua enemmän vahingoittavalla tavalla.

Yritys, joka lopettaa osallistumisensa kartelliin, ei näin ollen ole samassa tilanteessa kuin yritys, joka liittyy kartelliin muttei pane sitä täytäntöön tai lopettaa sen täytäntöönpanon. Viimeksi mainitussa tapauksessa yritys nimittäin haittaa edelleen kilpailua sillä, että se osallistuu mahdollisiin keskusteluihin, ja sillä, että sen osallistuminen kartelliin saattaa houkutella muita yrityksiä kilpailua haittaavaan käyttäytymiseen.

Lisäksi kartellit syntyvät yleensä silloin, kun asianomaisella talouden alalla ilmenee vaikeuksia, eikä tällaisia vaikeuksia lähtökohtaisesti voida pitää lieventävänä olosuhteena.

(ks. 93–95 ja 97 kohta)

5. Komissio ei ole sakon suuruutta määrittäessään velvollinen ottamaan huomioon yrityksen tappiollista taloustilannetta, koska se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen. Sitäkään suuremmalla syyllä komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon väitettyä maksukyvyttömyyttä, joka johtuu jonkin muun kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrätystä taloudellisesta seuraamuksesta, sillä yritys on ensisijaisesti itse vastuussa tällaisesta tilanteesta, joka johtuu sen omasta lainvastaisesta menettelystä.

Vaikeus vertailla eri sopimuksiin eri markkinoilla ja joskus täysin eri aikoina osallistuneille yrityksille määrättyjen sakkojen määriä voi johtua tehokkaan kilpailupolitiikan täytäntöönpanon edellyttämistä olosuhteista. Vaikka komissio on ottanut aikaisemmissa asioissa huomioon yritysten taloudelliset vaikeudet lieventävänä olosuhteena, tämä ei näin ollen merkitse sitä, että komissiolla on myöhemmässä asiassa velvollisuus arvioida tilannetta samalla tavalla.

(ks. 103–105 kohta)

6. Vaikka komissiolla on harkintavaltaa taloudellisissa asioissa kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrättävien sakkojen määrän määrittämisen alan kaltaisilla aloilla, joilla on tehtävä monitahoisia taloudellisia arviointeja, tämä ei tarkoita sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisia seikkoja. Unionin yleisen tuomioistuimen on näet laillisuusvalvonnan yhteydessä paitsi tutkittava erityisesti esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.

Unionin yleisen tuomioistuimen on harjoitettava sille kuuluvaa laillisuusvalvontaa niiden seikkojen perusteella, jotka kantaja on esittänyt kanneperusteiden tueksi. Tässä laillisuusvalvonnassa unionin yleinen tuomioistuin ei voi tukeutua komission harkintavaltaan, kun kyse on niiden seikkojen valinnasta, jotka on otettava huomioon sovellettaessa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa mainittuja arviointiperusteita, ja näiden seikkojen arvioinnista, perusteena sille, ettei mainittu tuomioistuin harjoita oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa.

(ks. 121 ja 129 kohta)

7. Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määrän määrittämiseksi on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen kesto ja kaikki muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin yrityksen käyttäytyminen, kunkin yrityksen osuus yhdenmukaistetun menettelytavan luomisessa, hyöty, jonka ne ovat saaneet näistä menettelytavoista, yritysten koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu Euroopan yhteisön tavoitteiden toteuttamiselle. Huomioon on otettava objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja valtion talouselämän perusteille aiheutunut vahinko. Selvityksessä on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen.

(ks. 123 ja 124 kohta)

8. Avoimuuden varmistamiseksi komissio antoi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta suuntaviivat, joissa se tarkentaa, millä tavalla se ottaa kilpailusääntöjen rikkomisen kunkin olosuhteen huomioon ja mitä seurauksia niistä voi olla sakon määrän kannalta. Suuntaviivoissa – joissa vahvistetaan käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio voi poiketa yksittäistapauksessa vain, jos se perustelee kyseisen poikkeamisen syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa – ainoastaan kuvataan komission kilpailusääntöjen rikkomisen tutkinnassa käyttämä menetelmä ja arviointiperusteet, jotka se sitoutuu ottamaan huomioon sakon määrän vahvistamiseksi. Komission on näin ollen päätöstään perustellessaan erityisesti selitettävä huomioon ottamistaan seikoista tekemänsä punninnat ja arvioinnit.

(ks. 126–128 kohta)

9. Unionin yleiselle tuomioistuimelle on annettu kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määrän määrittämisen osalta täysi harkintavalta asetuksen N:o 17 17 artiklalla ja nyttemmin asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi täten paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon taikka uhkasakon tai alentaa tai korottaa sen määrää.

Täyden harkintavallan käyttö ei kuitenkaan vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista. Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita – kuten riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttuminen –, jotka unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, kantajan on esitettävä kyseistä päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi. Tämä menettelyä koskeva edellytys ei ole ristiriidassa sen säännön kanssa, jonka mukaan silloin, kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomisesta, komission on esitettävä selvitys niistä rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkit täyttävistä tosiseikoista. Kantajan puolestaan on kanteen yhteydessä yksilöitävä ne riidanalaisen päätöksen osat, jotka se riitauttaa, muotoiltava tätä koskevat väitteet ja esitettävä todisteet, joita voidaan pitää painavina osoituksina siitä, että sen väitteet ovat perusteltuja.

(ks. 130–132 kohta)

10. Perussopimuksissa määrätty komission kilpailun alalla tekemien päätösten valvonta merkitsee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin kohdistuvaa valvontaa ja että sillä on toimivalta arvioida todisteita, kumota riidanalainen päätös tai muuttaa sakkojen määrää. SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta, jota täydentää asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa säädetty sakon määrää koskeva täysi harkintavalta, ei siis ole ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa.

(ks. 133 kohta)