Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat

(EY 234 artikla)

2. Valtiontuki – Käsite

(EY 87 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Kielto toteuttaa suunnitelma ennen komission lopullista päätöstä – Välitön oikeusvaikutus

(EY 87 artikla ja EY 88 artiklan 3 kohta)

4. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Tullit – Vaikutukseltaan vastaavat maksut – Perustamissopimuksen säännöt

5. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Tullit – Vaikutukseltaan vastaavat maksut – Käsite

(EY 25 artikla)

6. Verotus – Sisäinen verotus – Kielto harjoittaa syrjintää tuonti- tai vientituotteiden ja samanlaisten kotimaisten tuotteiden välillä

(EY 90 artikla)

Tiivistelmä

1. Kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välille EY 234 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian.

Kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, tehtävänä on harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

(ks. 23 ja 24 kohta)

2. EY 87 artiklalla on tarkoitus estää se, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat julkiselta vallalta saatavat edut, jotka eri muodoissaan vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja.

Edellytykset, joiden on EY 87 artiklan 1 kohdan mukaan täytyttävä, jotta kansallinen toimenpide luokiteltaisiin valtiontueksi, ovat seuraavat: ensinnäkin valtio rahoittaa tällaisen toimenpiteen tai se on myönnetty valtion varoista, toiseksi yrityksellä on olemassa etu, kolmanneksi mainittu toimenpide on valikoiva ja neljänneksi toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua.

Ensimmäisen ja toisen edellytyksen osalta on todettava, että tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia. Tästä seuraa, että toimenpidettä, jolla valtion viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille vapautuksen maksuista ja jolla ei tosin siirretä valtion varoja mutta asetetaan edunsaaja taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut maksuvelvolliset, on pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

Kolmannen edellytyksen osalta, joka koskee kyseisten toimenpiteiden valikoivuutta, veroetuja, joita ei sovelleta kaikkiin talouden toimijoihin, vaan ne myönnetään pelkästään tietyn tyyppistä toimintaa harjoittaville yrityksille, ei voida pitää yleisinä vero- tai talouspoliittisina toimenpiteinä.

Neljännen edellytyksen osalta, jonka mukaan kysymyksessä olevan toimenpiteen on vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua, ei ole tarpeen osoittaa, että myönnetty tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan ja vääristää kilpailua. Erityisesti kun jäsenvaltion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, kyseisen tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Ei myöskään ole tarpeen, että tuensaajayritys itse osallistuu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lopuksi tuen suhteellisen vähäinen merkitys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei lähtökohtaisesti sulje pois sitä mahdollisuutta, että tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Jos nämä neljä edellytystä ovat täyttyneet, kunnallista tai maakunnallista käyttövoimaveroa koskevaa vapautusta, joka myönnetään ainoastaan maakaasulaitoksissa käytettävien moottoreiden osalta eikä muiden teollisuuskaasujen yhteydessä käytettävien moottoreiden osalta, voidaan pitää EY 87 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena.

(ks. 27–36 ja 38 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. EY 88 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen mukaan jäsenvaltio ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin ne on todettu yhteismarkkinoille soveltuviksi.

Tältä osin kansalliset tuomioistuimet voivat puuttua valtiontukien valvontajärjestelmään ainoastaan, jos se perustuu oikeuskäytännössä EY 88 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen mukaiselle valtiontukien toteuttamista koskevalle kiellolle tunnustettuun välittömään oikeusvaikutukseen. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä on etenkin turvata yksityisten oikeussubjektien oikeudet, jos kansalliset viranomaiset eivät mahdollisesti noudata tukien toteuttamista koskevaa kieltoa.

Niiden toimenpiteiden osalta, jotka voidaan toteuttaa tai jotka on toteutettava kyseisen oikeussuojan turvaamiseksi, kansallisten tuomioistuinten on tehtävä tällaisesta noudattamatta jättämisestä, johon yksityiset oikeussubjektit ovat vedonneet, kaikki päätelmät kansallisten prosessuaalisten keinojen mukaisesti sekä tukitoimenpiteiden toteuttamista koskevien toimien pätevyyden että EY 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti myönnetyn rahallisen tuen takaisin perimisen osalta.

Ne, joilla on velvollisuus suorittaa maksu, eivät kuitenkaan voi vapautua kyseisen maksun suorittamisesta tai saada sitä palautetuksi vetoamalla siihen, että muiden yritysten saamaa vapautusta on pidettävä valtiontukena, sillä vaikka oletetaan, että kyseinen vapautus on EY 87 artiklassa tarkoitettu tukitoimenpide, kyseisen tuen mahdollisella lainvastaisuudella ei voi olla vaikutusta itse maksun laillisuuteen. EY 88 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä määritellään näet velvoite, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tukea ei myönnetä ennen kuin komissio on todennut sen yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten valtuudet ovat lähinnä ennaltaehkäiseviä, eivätkä ne voi ylittää komissiolle myönnettyjä valtuuksia silloin, kun se tekee perusteellisen tutkinnan jälkeen päätöksen valtiontuen laillisuudesta. Lopuksi paitsi että potentiaalisten edunsaajien joukon laajentamisella muihin yrityksiin ei voida poistaa EY 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti myönnetyn tuen vaikutuksia, vaan se johtaa sitä vastoin kyseisen tuen vaikutusten kasvamiseen, maksun ja tietylle yritysryhmälle myönnetyn mainittua maksua koskevan vapautuksen välillä ei ole myöskään mitään sitovaa yhteyttä, sillä maksua koskevan vapautuksen ja sen ulottuvuuden soveltaminen ei ole riippuvainen maksun tuotosta.

(ks. 40–46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4. Vaikutukseltaan vastaavia maksuja ja syrjiviä sisäisiä veroja tai maksuja koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ei voida soveltaa samanaikaisesti, eli sama toimenpide ei perustamissopimuksen järjestelmässä voi kuulua samanaikaisesti näihin kumpaankin ryhmään.

(ks. 50 kohta)

5. Tavaroille yksipuolisesti asetettu vero tai maksu, jonka perusteena on valtion rajan ylittäminen, on EY 25 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava maksu, jos se ei ole varsinainen tulli; asia on näin riippumatta veron tai maksun määrän vähäisyydestä, nimikkeestä ja kantamistavasta.

Käyttövoimavero, joka kohdistuu muun muassa moottoreihin, joita käytetään teollisuuskaasun toimittamiseen putkissa korkeapaineella, ei ole EY 25 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava maksu, koska juuri kyseisten moottorien toiminta ja niiden energian kulutus, eikä valtion rajan ylittäminen, muodostavat verotettavan tapahtuman riippumatta siitä, mikä on moottoreiden käyttöaine tai energianlähde, minkä vuoksi mainittu vero ei liity tavaroiden tuontiin tai vientiin.

(ks. 51, 53 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

6. Perustamissopimuksen järjestelmässä EY 90 artikla täydentää määräyksiä, jotka koskevat tullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen poistamista. Kyseisen määräyksen tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaalein kilpailuehdoin poistamalla kaikenlaiset protektionistiset toimet, jotka voivat johtua muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivien sisäisten verojen tai maksujen soveltamisesta.

Vero tai maksu, joka perustuu sellaiseen yleiseen sisäiseen verojärjestelmään, joka kattaa järjestelmällisesti samojen objektiivisten perusteiden mukaisesti tietyn tyyppiset tuotteet riippumatta niiden alkuperästä tai niiden käyttötarkoituksesta, kuuluu EY 90 artiklan soveltamisalaan.

Käyttövoimavero, joka kohdistuu muun muassa moottoreihin, joita käytetään teollisuuskaasun toimittamiseen putkissa korkeapaineella, ei ole EY 90 artiklassa tarkoitettu syrjivä sisäinen vero tai maksu, silloin kun se ei kohdistu erityisesti tai eriytetysti tuonti- tai vientitavaroihin, kun otetaan huomioon se, että se liittyy teollisuusyritysten, kaupan ja rahoituksen alan yritysten sekä maatalousyritysten harjoittamaan taloudelliseen toimintaan eikä tavaroihin sellaisinaan, ja kun lisäksi siihen sisältyvä vapautus koskee maakaasun toimittamiseen käytettäviä moottoreita, mikä ei riitä osoittamaan, että mainittu vero on syrjivä, koska maakaasu ei ole teollisuuskaasua vastaava tuote tai teollisuuskaasun kanssa kilpaileva tuote.

(ks. 55–59 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)