Asia C-133/15

H. C. Chavez-Vilchez ym.

vastaan

Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank ym.

(Ennakkoratkaisupyyntö – Centrale Raad van Beroep)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Sosiaaliavustuksen ja lapsilisän saamisen edellytykseksi asetettu oikeus oleskella jäsenvaltiossa – Kolmannen maan kansalainen, joka vastaa alaikäisen lapsensa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta – Kolmannen maan kansalaisen velvollisuus osoittaa, ettei toinen vanhempi, joka on mainitun jäsenvaltion kansalainen, kykene huolehtimaan lapsesta – Oleskeluoikeuden epääminen, minkä johdosta lapsi voi joutua lähtemään jäsenvaltion tai jopa unionin alueelta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017

1. Unionin kansalaisuus–Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus–Direktiivi 2004/38–Oikeuksien haltijat–Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia–Edellytys–Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus–Perussopimuksen määräykset–Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus–Unionin kansalainen, joka palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan–Hänen perheenjäsentensä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus–Edellytykset–Unionin kansalaisen tosiasiallinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 7 ja 16 artiklan nojalla–Kyseisessä direktiivissä säädettyjen myöntämisedellytysten analoginen soveltaminen

   (SEUT 21 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 6 artikla, 7 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 16 artiklan 1 ja 2 kohta)

3. Unionin kansalaisuus–Perussopimuksen määräykset–Henkilöllinen soveltamisala–Alaikäinen jäsenvaltion kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kuuluu soveltamisalan piiriin–Vaikutukset–Sellaisen kolmannen maan kansalaisuuden omaavan vanhemman oikeus oleskella ja työskennellä, joka huolehtii alaikäisestä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen alaikäinen on ja jossa tämä asuu

   (SEUT 20 artikla)

4. Unionin kansalaisuus–Perussopimuksen määräykset–Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus–Lapsi, joka on unionin kansalainen ja jonka toinen vanhempi on kolmannen maan kansalainen–Sellainen oleskeluoikeuden epääminen mainitulta vanhemmalta, joka voi johtaa siihen, että lapsen on pakko lähteä unionin alueelta–Lapsen ja kyseisen vanhemman välillä oleva riippuvuussuhde–Toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen ja joka on kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta–Seikka, joka ei riitä osoittamaan, ettei lapsen ja hänen vanhempansa, joka on kolmannen maan kansalainen, välillä ole riippuvuussuhdetta–Arviointi, joka perustuu kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen

   (SEUT 20 artikla)

5. Unionin kansalaisuus–Perussopimuksen määräykset–Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus–Kolmannen maan kansalainen, joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti lapsestaan, joka on unionin kansalainen–Sellaisen kansallisen säännöstön hyväksyttävyys, jossa asetetaan mainitun kansalaisen oleskeluoikeuden edellytykseksi velvollisuus osoittaa, että oleskeluoikeuden epäämisestä tehdyn päätöksen seurauksena lapsi voi joutua lähtemään unionin alueelta–Edellytys–Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten velvollisuus suorittaa tutkimukset, jotka ovat tarpeen tällaisen epäämispäätöksen seurausten arvioimiseksi

   (SEUT 20 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 52 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 54 ja 55 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 61–63 kohta)

4.  SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, olisiko lapsen, joka on Euroopan unionin kansalainen, pakko lähteä koko unionin alueelta eikä hän voisi siis tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen artiklan perusteella, jos hänen vanhemmalleen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei tunnusteta oikeutta oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa, se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen seikka, jonka perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole sellaista riippuvuussuhdetta, että lapsen olisi pakko näin lähteä unionin alueelta siinä tapauksessa, ettei oleskeluoikeutta tällä tavoin tunnusteta. Tällaisen arvioinnin on perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi hänen tasapainolleen.

   (ks. 72 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

5.  SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltiota asettamasta edellytykseksi sille, että sellainen kolmannen maan kansalainen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsen vanhempi ja joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti lapsesta, saa oikeuden oleskella sen alueella, velvollisuutta siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen esittää seikat, joilla voidaan osoittaa, että sellaisen päätöksen johdosta, jolla kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta evätään oleskeluoikeus, lapsi ei voisi tosiasiallisesti käyttää pääosaa oikeuksista, jotka liittyvät unionin kansalaisen asemaan, koska hän joutuisi lähtemään koko unionin alueelta. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin suoritettava kolmannen maan kansalaisen toimittamien tietojen perusteella tutkimukset, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, olisiko epäämispäätöksellä kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen valossa tällaiset seuraukset.

   (ks. 78 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)