Asia C‑432/14

O

vastaan

Bio Philippe Auguste SARL

(conseil de prud’hommes de Paris'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Yhdenvertaisen kohtelun ja ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteet — Direktiivi 2000/78/EY — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — 2 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta — Ikään perustuva erilainen kohtelu — Tilanteiden vertailukelpoisuus — Sellaisen määräaikaisen työsopimuksen päättymiseen perustuvan korvauksen maksaminen, jonka tarkoituksena on epävarmuuden kompensoiminen — Se, että tätä korvausta ei makseta nuorille, jotka työskentelevät koulu- tai yliopistolomiensa aikana”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 1.10.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Kansallisen tuomioistuimen toimivalta — Oikeusriidan tosiseikkojen selvittäminen ja arviointi — Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta, ja kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen — Kyse ei ole tällaisista kysymyksistä — Tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Työntekijät — Käsite — Työsuhteen olemassaolo — Todellinen ja aito työskentely — Kyseisen työsuhteen kokonaisarviointi

   (SEUT 45 artikla)

4. Sosiaalipolitiikka — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — Direktiivi 2000/78 — Ikään perustuvan syrjinnän kielto — Kansallinen lainsäädäntö, jossa suljetaan pois määräaikaisen työsopimuksen päättymiseen perustuvan korvauksen maksaminen nuorille, joiden kanssa on tehty sopimus ajanjaksoksi, joka sisältyy heidän koulu- tai yliopistolomiinsa — Hyväksyttävyys

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla; neuvoston direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 17 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 18–20 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 24–27 kohta)

4.  Ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta, joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa ja jota on konkretisoitu yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetulla direktiivillä 2000/78, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan sopimuksen päättymiseen perustuvaa korvausta, jota maksetaan palkanlisänä määräaikaisen työsopimuksen päättyessä silloin, kun työsopimussuhteet eivät jatku toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, ei makseta siinä tapauksessa, että sopimus on tehty nuoren kanssa ajanjaksoksi, joka sisältyy hänen koulu- tai yliopistolomiinsa.

   Käsiteltävässä asiassa sopimuksen päättymiseen perustuvalla korvauksella pyritään kompensoimaan työntekijän tilanteen epävarmuus silloin, kun sopimussuhteet eivät jatku toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, ja kyseisen korvauksen maksaminen nuorille, jotka ovat tehneet määräaikaisen työsopimuksen ajanjaksoksi, joka sisältyy heidän koulu- tai yliopistolomiinsa, on nimenomaisesti suljettu pois.

   Kansallinen lainsäätäjä on näin ollen implisiittisesti mutta tarpeellisesti katsonut, että nämä nuoret eivät ole heidän sopimuksensa päättyessä työnsaannin kannalta epävarmassa tilanteessa.

   Työlle, jota oppilas tai opiskelija tekee määräaikaisen työsopimuksen perusteella koulu- tai yliopistolomiensa aikana, on nimittäin ominaista sen tilapäisyys ja liitännäisyys, koska tämän oppilaan tai tämän opiskelijan tarkoituksena on jatkaa opintojaan näiden lomien päätyttyä.

   Tästä seuraa, että kun kansallinen lainsäätäjä on katsonut, että näiden nuorten tilanne ei ole rinnastettavissa muiden työntekijäryhmien, jotka voivat saada sopimuksen päättymiseen perustuvaa korvausta, tilanteeseen, se ei ole lainkaan ylittänyt sillä sosiaalipolitiikan alalla olevan harkintavallan rajoja. Näin ollen näiden kahden työntekijäryhmän erilainen kohtelu ei voi olla ikään perustuvaa syrjintää.

   (ks. 34–37, 39 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma)