Asia C‑209/12

Walter Endress

vastaan

Allianz Lebensversicherungs AG

(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivit 90/619/ETY ja 92/96/ETY — Henkivakuutuksen ensivakuutus — Peruuttamisoikeus — Peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien edellytysten ilmoittamatta jättäminen — Peruuttamisoikeuden päättyminen vuoden kuluttua ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta — Yhteensoveltuvuus direktiivien 90/619/ETY ja 92/96/ETY kanssa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.12.2013

1. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Henkivakuutuksen ensivakuutus – Direktiivit 90/619 ja 92/96 – Sellaisen vakuutuksenottajan peruuttamisoikeus, jolle ei ole ilmoitettu tästä oikeudesta – Kansallista säännöstä, jolla rajoitetaan peruuttamisoikeuden käyttö enintään yhden vuoden ajalle ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta lukien, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 90/619 15 artiklan 1 kohta ja neuvoston direktiivin 92/96 31 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Tulkinta – Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset – Taannehtiva vaikutus – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Edellytykset

   (SEUT 267 artikla)

1.  Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 90/619 (toinen henkivakuutusdirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96 (kolmas henkivakuutusdirektiivi), 15 artiklan 1 kohtaa on viimeksi mainitun direktiivin 31 artiklan valossa tulkittava siten, että sen kanssa ristiriidassa on kansallinen säännös, jossa myönnetään vakuutuksenottajalle peruuttamisoikeus vain enintään yhden vuoden ajan ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta, kun vakuutuksenottajalle ei ole ilmoitettu hänellä olevasta peruuttamisoikeudesta.

   Tällainen kansallinen säännös, jossa säädetään, että vakuutuksenottajan oikeus sopimuksen peruuttamiseen päättyy ajankohtana, jolloin hänelle ei ole ilmoitettu tästä oikeudesta, on ristiriidassa toisella ja kolmannella henkivakuutusdirektiivillä tavoitellun olennaisen tiedottamista koskevan päämäärän toteutumisen kanssa ja on näin ollen myös niiden tehokkaan vaikutuksen esteenä. Koska vakuutussopimukset ovat oikeudellisesti monimutkaisia rahoitustuotteita, jotka voivat vaihdella huomattavasti niitä tarjoavan vakuutuksenantajan mukaan ja merkitä tärkeää sekä mahdollisesti erittäin pitkäkestoista taloudellista sitoutumista, vakuutuksenottaja on vakuutuksenantajaan nähden sellaisessa heikommassa tilanteessa, joka vastaa kuluttajan tilannetta tehtäessä sopimus muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa. Vakuutuksenantaja ei täten voi pätevästi vedota oikeusvarmuutta koskeviin perusteisiin korjatakseen tilanteen, jonka se on itse aiheuttanut sillä, että se on laiminlyönyt unionin oikeuteen perustuvan sen vaatimuksen noudattamisen, jonka mukaan on ilmoitettava tiettyjä tietoja, mukaan luettuna tiedot, jotka koskevat vakuutuksenottajan oikeutta peruuttaa sopimus.

   (ks. 26, 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–40 kohta)

Asia C‑209/12

Walter Endress

vastaan

Allianz Lebensversicherungs AG

(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivit 90/619/ETY ja 92/96/ETY — Henkivakuutuksen ensivakuutus — Peruuttamisoikeus — Peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien edellytysten ilmoittamatta jättäminen — Peruuttamisoikeuden päättyminen vuoden kuluttua ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta — Yhteensoveltuvuus direktiivien 90/619/ETY ja 92/96/ETY kanssa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.12.2013

1. Sijoittautumisvapaus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Henkivakuutuksen ensivakuutus — Direktiivit 90/619 ja 92/96 — Sellaisen vakuutuksenottajan peruuttamisoikeus, jolle ei ole ilmoitettu tästä oikeudesta — Kansallista säännöstä, jolla rajoitetaan peruuttamisoikeuden käyttö enintään yhden vuoden ajalle ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta lukien, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 90/619 15 artiklan 1 kohta ja neuvoston direktiivin 92/96 31 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Tulkinta — Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset — Taannehtiva vaikutus — Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset — Edellytykset

   (SEUT 267 artikla)

1.  Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 90/619 (toinen henkivakuutusdirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96 (kolmas henkivakuutusdirektiivi), 15 artiklan 1 kohtaa on viimeksi mainitun direktiivin 31 artiklan valossa tulkittava siten, että sen kanssa ristiriidassa on kansallinen säännös, jossa myönnetään vakuutuksenottajalle peruuttamisoikeus vain enintään yhden vuoden ajan ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta, kun vakuutuksenottajalle ei ole ilmoitettu hänellä olevasta peruuttamisoikeudesta.

   Tällainen kansallinen säännös, jossa säädetään, että vakuutuksenottajan oikeus sopimuksen peruuttamiseen päättyy ajankohtana, jolloin hänelle ei ole ilmoitettu tästä oikeudesta, on ristiriidassa toisella ja kolmannella henkivakuutusdirektiivillä tavoitellun olennaisen tiedottamista koskevan päämäärän toteutumisen kanssa ja on näin ollen myös niiden tehokkaan vaikutuksen esteenä. Koska vakuutussopimukset ovat oikeudellisesti monimutkaisia rahoitustuotteita, jotka voivat vaihdella huomattavasti niitä tarjoavan vakuutuksenantajan mukaan ja merkitä tärkeää sekä mahdollisesti erittäin pitkäkestoista taloudellista sitoutumista, vakuutuksenottaja on vakuutuksenantajaan nähden sellaisessa heikommassa tilanteessa, joka vastaa kuluttajan tilannetta tehtäessä sopimus muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa. Vakuutuksenantaja ei täten voi pätevästi vedota oikeusvarmuutta koskeviin perusteisiin korjatakseen tilanteen, jonka se on itse aiheuttanut sillä, että se on laiminlyönyt unionin oikeuteen perustuvan sen vaatimuksen noudattamisen, jonka mukaan on ilmoitettava tiettyjä tietoja, mukaan luettuna tiedot, jotka koskevat vakuutuksenottajan oikeutta peruuttaa sopimus.

   (ks. 26, 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–40 kohta)