Asia T-1088/23

RTL Group Markenverwaltungs GmbH

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 7.5.2025

EU-tavaramerkki – Menettämismenettely – EU-kuviomerkki RTL – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta – Se, että tosiseikat ja todisteet esitetään valituslautakunnassa ensimmäistä kertaa – Asetuksen 2017/1001 95 artiklan 2 kohta – Delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 27 artiklan 4 kohta – Oikeuden väärinkäyttö

1. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Käytön todistaminen – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet – Konkreettisen ja objektiivisen näytön vaatimus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohta ja 58 artiklan 1 kohdan a alakohta)

   (ks. 16, 19, 20, 91-93 kohta)

2. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Käytön todistaminen – Osittainen käyttö – Vaikutus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohta ja 58 artiklan 2 kohta)

   (ks. 17 ja 18 kohta)

3. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykseksi ei aseteta sitä, ettei oikeutta ole käytetty väärin, tai menettämisvaatimuksen esittäjän vilpitöntä mieltä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 63 artiklan 1 kohdan a alakohta)

   (ks. 27-30 kohta)

4. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Kuviomerkki RTL

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohta ja 58 artiklan 1 kohdan a alakohta)

   (ks. 35, 55, 82, 83, 95 ja 101 kohta)

5. EU-tavaramerkki – Menettelysäännökset – Menettämismenettely – Tosiseikat ja todisteet, joita ei ole esitetty tätä varten asetetussa määräajassa – Huomioon ottaminen – Valituslautakunnan harkintavalta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 95 artiklan 2 kohta ja komission asetuksen 2018/625 27 artiklan 4 kohta)

   (ks. 45-47 ja 49 kohta)

6. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Se, että kolmas käyttää tavaramerkkiä sen haltijan suostumuksella

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 18 artiklan 2 kohta)

   (ks. 62 kohta)

7. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkkiä ei ole käytetty tosiasiallisesti – Käytön todistaminen – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet – Unionissa laajalti tunnettu tavaramerkki – Vaikutuksettomuus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 5 kohta, 18 artiklan 1 kohta ja 58 artiklan 1 kohdan a alakohta)

   (ks. 94 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin muuttaa tuomiollaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan päätöstä. Se selventää kysymyksiä, jotka liittyvät menettämisvaatimuksen väärinkäyttöön; EUIPO:n valituslautakunnan harkintavallan käyttöön silloin, kun kyse on kieltäytymisestä ottamasta huomioon sille ensimmäistä kertaa erillään delegoidun asetuksen 2018/625 ( 1 ) mukaisista kirjelmistä esitettyjä todisteita; siihen, että tavaramerkkiä tosiasiallisesti käyttää mainonta-, myynninedistämis- ja markkinointipalvelujen osalta yritys, joka on osa muun muassa mainosten levittämispalveluja tarjoavaa konsernia, ja tavaramerkin yleisen tunnettuuden merkitykseen, kun arvioidaan sen tosiasiallista käyttöä muiden tavaroiden ja palvelujen osalta.

Kantaja RTL Group Markenverwaltungs GmbH on vuodesta 2016 alkaen ollut EU-kuviomerkin RTL haltija useiden tavaroiden ja palvelujen osalta. ( 2 ) Väliintulija Marcella Örtl esitti vuonna 2021 tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen ( 3 ) sillä perusteella, ettei kyseistä tavaramerkkiä ollut tosiasiallisesti käytetty kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se oli rekisteröity, yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan. EUIPOn mitättömyysosasto hyväksyi vaatimuksen osittain tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta.

EUIPO:n valituslautakunta, jonka käsiteltäväksi kantajan valitus oli saatettu, totesi yhtäältä, että menettämisvaatimus voitiin ottaa tutkittavaksi, ja kumosi toisaalta mitättömyysosaston päätöksen osittain siltä osin kuin siinä oli julistettu riidanalainen tavaramerkki menetetyksi muun muassa mainonta-, markkinointi- ja myynninedistämispalvelujen alaryhmään kuuluvien ”television, radion ja sähköisten tiedotusvälineiden välityksellä levitettävän mainonnan” ( 4 ) osalta ja hylkäsi valituksen muilta osin. Kantaja vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamallaan kanteella, että kyseinen päätös on kumottava tai sitä on muutettava.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että menettämisperusteiden tarkoituksena on suojata niiden taustalla olevaa yleistä etua, mikä selittää sen, että ei edellytetä, että vaatimuksen esittäjä osoittaa oikeussuojan tarpeensa. Tämän analyysin vahvistaa asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 24 perustelukappale ja sen 63 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoitus, joka on tarjota mahdollisuus riitauttaa EU-tavaramerkki, jota ei ole tosiasiallisesti käytetty määrättynä ajanjaksona, mahdollisimman laajalle henkilöjoukolle ilman, että heidän edellytettäisiin osoittavan oikeussuojan tarpeensa. Koska ”jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö” voi esittää menettämisvaatimuksen sillä perusteella, että tavaramerkkiä ei ole käytetty tai että sitä on käytetty riittämättömästi, oikeuden mahdollista väärinkäyttöä koskeva kysymys ei ole merkityksellinen arvioitaessa sitä, onko tällainen vaatimus otettava tutkittavaksi. Menettämisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen tai sen perusteltavuuden edellytykseksi ei aseteta myöskään vaatimuksen esittäjän vilpitöntä mieltä, koska tavaramerkin menettäminen sillä perusteella, ettei sitä ole käytetty viiden vuoden ajanjakson aikana, on asetuksessa 2017/1001 ( 5 ) asetettu lakisääteinen seuraus.

Kantaja vetoaa tässä yhteydessä asiaan Sandra Pabst, ( 6 ) mutta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tälle asialle olivat ominaisia poikkeukselliset olosuhteet, joista käsiteltävässä asiassa ei ole kyse. Toisin kuin tilanne oli asiassa Sandra Pabst, väliintulija ei ole keinotekoisesti perustettu yhtiö, jonka ainoana tarkoituksena on esittää lukuisia menettämisvaatimuksia. Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että menettämisvaatimus olisi käsiteltävässä asiassa tuomittu epäonnistumaan ja että sen tarkoituksena olisi ainoastaan aiheuttaa kantajalle kohtuutonta rasitusta tai painostaa sitä tavalla tai toisella. Se, että väliintulijalla on aikomus käyttää tavaramerkkiä, joka voi aiheuttaa sekaannusta, koska se on samankaltainen riidanalaisen tavaramerkin kanssa, osoittaa päinvastoin sen, että väliintulijalla on todellinen intressi siihen, että tavaramerkkirekisteri saatetaan ajan tasalle sen monopolin laajuuden osalta, joka kantajalla riidanalaiseen tavaramerkkiin on.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkää siten kantajan väitteen siitä, ettei menettämisvaatimusta voida ottaa tutkittavaksi sen vuoksi, että se merkitsee väitetysti väärinkäyttöä.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa oikeuskäytännöstä, joka koskee EUIPO:n harkintavaltaa sen osalta, onko tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty liian myöhään, otettava huomioon, ( 7 ) ja se korostaa, että huomioon ottamisen täytyy olla harkintavallan objektiivisen ja perustellun käytön tulos, minkä valvonta kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Se toteaa, että kantaja on käsiteltävässä asiassa esittänyt huomautuksensa ja todisteensa liian myöhään, joten valituslautakunnan oli käytettävä harkintavaltaansa päättääkseen, oliko kyseiset seikat otettava huomioon päätöksessä, joka sen oli annettava, vai jättääkö se ne huomiotta. Harkintavaltaa ei käsiteltävässä asiassa ollut kuitenkaan käytetty objektiivisesti ja perustellusti, koska valituslautakunta sivuutti nämä seikat ainoastaan sillä perustella, ettei niitä ollut esitetty jossakin delegoidussa asetuksessa 2018/625 tarkoitetuista kirjelmistä, ( 8 ) tutkimatta, olivatko kyseisen asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyneet. Sen tutkimista, onko valituslautakunnassa ensimmäistä kertaa esitetyt huomautukset ja todisteet otettava tutkittavaksi, ei näet voida rajoittaa vain delegoidussa asetuksessa 2018/625 tarkoitettujen kirjelmien yhteydessä esitettyihin tosiseikkoihin ja todisteisiin, sillä asetuksen 2017/1001 95 artiklan 2 kohdasta tai delegoidun asetuksen 2018/625 27 artiklan 4 kohdasta ei ilmene tällaista rajoitusta.

Näin ollen valituslautakunta teki virheen, kun se jätti kantajan liian myöhään esittämät huomautukset ja todisteet tutkimatta ja kun se ei käyttänyt harkintavaltaa, joka sille on annettu.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii, voidaanko kantajan esittämillä todisteilla, jotka koskevat erityisesti sen konsernin yhtiöiden, johon kantaja kuuluu, toimintaa, osoittaa, että riidanalaista tavaramerkkiä on käytetty paitsi mainonnan levittämistä koskevien palvelujen alaryhmän osalta – kuten valituslautakunta on todennut – myös tätä yhtä alaryhmää laajemmin koko mainonta-, markkinointi- ja myynninedistämispalvelujen ryhmän osalta.

Se toteaa aluksi, että kantaja on osoittanut, että sen konsernin yhtiöt, johon kantaja kuuluu, olivat tarjonneet mainostajille erityisesti televisiomainonnan suunnittelua ja toteuttamista koskevia palveluja. Kantaja on siten esittänyt todisteita palveluista, jotka edellyttävät kyseisten yhtiöiden sellaista luovaa panosta mainosten suunnittelussa, joka ei rajoitu pelkästään kolmannen osapuolen suunnitteleman mainossisällön levittämiseen.

Se toteaa seuraavaksi kantajan esittämistä todisteista ilmenevän, että kantaja on tarjonnut mainostajille palvelujaan, joissa on kyse sille kuuluvissa tiedotusvälineissä käytettävien mainontastrategioiden kehittämisestä, tarjoamalla niille mahdollisuuden osallistua konsernin, johon kantaja kuuluu, suunnittelemiin myynninedistämistoimiin.

Se katsoo lopuksi, että esitetyt todisteet huomioon ottaen sen konsernin yhtiöt, johon kantaja kuuluu, ovat tarjonneet televisiomainonnan markkinointiin liittyviä konsultointipalveluja, jotka kuuluvat sellaisille yrityksille tarjottaviin erikoistuneisiin konsultointi- ja tukipalveluihin, jotka pyrkivät tavaroidensa ja palvelujensa myynnin edistämiseen ja mainontastrategioidensa kehittämiseen.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajan esittämät todisteet osoittavat, että konserni, johon kantaja kuuluu, on tarjonnut kolmansille osapuolille riidanalaista tavaramerkkiä käyttäen ja merkityksellisenä ajanjaksona mainonta-, myynninedistämis- ja markkinointipalveluja, jotka eivät kattaneet vain mainosten levittämistä vaan joiden tarkoituksena oli aktiivisesti edistää kyseisten kolmansien osapuolten mainontastrategioiden kehittämistä. Se muutti siten riidanalaista päätöstä ja hylkäsi riidanalaista tavaramerkkiä koskevan menettämisvaatimuksen luokkaan 35 kuuluvien mainonta-, myynninedistämis- ja markkinointipalvelujen osalta.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon ja tavoitteen mukaisesti EU-tavaramerkkiin liittyvien oikeuksien säilymisen edellytykseksi on asetettu tavaramerkin tosiasiallinen käyttö. Ei näet ole perusteltua, että käyttämätön tavaramerkki estää kilpailua ja rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Unionin tuomioistuimet ovat lisäksi jo katsoneet, että säännösten, jotka koskevat EU-tavaramerkkiä, joka on yleisesti tunnettu unionissa, tavoite eroaa niiden säännösten tavoitteesta, joissa edellytetään todisteita tosiasiallisesta käytöstä, joten näitä kahta säännöstyyppiä on tulkittava itsenäisesti. Vaikka siis oletettaisiin, että käsiteltävässä asiassa riidanalainen tavaramerkki on yleisesti tunnettu media-alalla, tämän seikan perusteella yksinään ei voida osoittaa, että sitä on tosiasiallisesti käytetty kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta. Kantaja ei voi asetuksen 2017/1001 aineellisten säännösten tulkitsemiseksi vedota tehokkaasti myöskään EU-tavaramerkin yhtenäiseen luonteeseen tai delegoidun asetuksen 2018/625 johdanto-osan seitsemänteen perustelukappaleeseen, joka koskee ainoastaan menettelysääntöjä.

( 1 ) Euroopan unionin tavaramerkistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1430 kumoamisesta 5.3.2018 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2018/625 (EUVL 2018, L 104, s. 1).

( 2 ) Kyse oli tavaroista ja palveluista, jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 3, 6, 8, 9, 12, 14, 16, 18, 20, 21, 24, 25, 28, 30, 32, 33, 35, 38, 41, 42, 43 ja 45.

( 3 ) Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

( 4 ) Muut tavarat ja palvelut, joiden osalta mitättömyysosaston päätös kumottiin, ovat luokkaan 9 kuuluvat ”optiset tallennuslevyt” ja luokkaan 45 kuuluvat ”sosiaaliset verkkoyhteisöpalvelut; verkon seuranhakupalvelut”.

( 5 ) Ks. asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 64 artiklan 2 kohta.

( 6 ) Laajennetun valituslautakunnan 1.2.2020 antamaan päätökseen johtanut asia (asia R 2445-2017-G; jäljempänä asia Sandra Pabst).

( 7 ) Siitä säädetään asetuksen 2017/1001 95 artiklan 2 kohdassa, ja sitä rajataan delegoidun asetuksen 2018/625 27 artiklan 4 kohdassa.

( 8 ) Asetuksen 2018/625 22, 24 ja 26 artikla.