Asia C-303/20

Ultimo Portfolio Investment (Luxembourg) S.A.

vastaa

KM

(Sąd Apelacyjny w Warszawie Wydział Cywilnyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.6.2021

Ennakkoratkaisupyyntö – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48/EY – Ylivelkaantumisen riski – 8 artikla – Luotonantajan velvollisuus tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus – 23 artikla – Velvollisuuden laiminlyönnistä määrättävän seuraamuksen tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus

1. Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Sopimuksen tekoa edeltävät velvoitteet – Luotonantajan velvollisuus tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus – Kuluttajansuojan tavoite – Ulottuvuus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohta)

   (ks. 28 ja 29 kohta)

2. Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Sopimuksen tekoa edeltävät velvoitteet – Luotonantajan velvollisuus tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus – Laiminlyönti – Kansallinen seuraamusjärjestelmä – Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset – Arviointi paitsi sen säännöksen valossa, joka kansallisessa lainsäädännössä on annettu nimenomaisesti kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi, myös kaikkien kansallisen oikeuden säännösten valossa – Säännösten tulkinta mahdollisimman pitkälle direktiivin 2008/48 sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti

   (SEUT 288 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 8 artiklan 1 kohta ja 23 artikla; neuvoston direktiivi 93/13)

   (ks. 30–45 kohta ja määräysosa)

Tiivistelmä

Aasa Polska, jonka kotipaikka on Varsova (Puola), ja luonnollinen henkilö KM tekivät 23.5.2018 kulutusluottosopimuksen, jonka takaisin maksettava kokonaismäärä oli 8626,58 PLN (noin 1862 euroa). Luotto piti maksaa takaisin 24:ssä 408,00 PLN:n (noin 88 euroa) suuruisessa erässä. Aasa Polska siirsi kyseiseen sopimukseen perustuvan saatavan Ultimo Portfolio Investmentille, jonka kotipaikka on Luxemburg (Luxemburg).

KM:ää ja hänen puolisoaan koskivat kyseisen sopimuksen tekopäivänä sitoumukset, jotka perustuivat useaan laina- ja luottosopimukseen. Näihin kaikkiin sopimuksiin perustuvien velkojen määrä oli 457830 PLN (noin 98840 euroa), ja niitä vastaavien kuukausierien yhteismäärä oli 9974,35 PLN (noin 2153 euroa). KM työskenteli kyseisenä ajankohtana työsopimuksen perusteella ja sai palkkaa 2300 PLN nettona (noin 500 euroa). Hänen puolisonsa ei terveydentilansa vuoksi ollut työssä, eikä tällä ollut tuloja.

Sąd Rejonowy w Opatowie I Wydział Cywilny (Opatówin piirioikeus, I siviiliasioiden jaosto, Puola), jonka käsiteltäväksi Ultimo Portfolio Investment on saattanut 7139,76 PLN:n (noin 1540 euroa) suuruista saatavaa koskevan asian, toteaa, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus on tehty luotonvälittäjän kautta ja että Aasa Polska ei ennen kyseisen sopimuksen tekemistä ollut tarkistanut KM:n varallisuustilannetta tai hänen velkojensa määrää.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kulutusluottosopimusdirektiivin ( 1 ) mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja arvioi ennen luottosopimuksen tekemistä kuluttajan luottokelpoisuuden riittävien tietojen perusteella, jotka on voitu saada kuluttajalta, ja tarpeen mukaan asiaankuuluvasta tietokannasta. ( 2 ) Lisäksi kyseisen direktiivin mukaan jäsenvaltioiden olisi otettava tämän velvoitteen noudattamatta jättämisen varalta käyttöön tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten järjestelmä toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. ( 3 ) Kyseisen tuomioistuimen mukaan Puolan voimassa olevassa lainsäädännössä ei taata näiden kyseisessä direktiivissä asetettujen vaatimusten noudattamista. Kansallisessa lainsäädännössä säädetään kuluttajan luottokelpoisuuden tutkimista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraamukseksi ainoastaan sääntöjenvastaisuuksista annetun lain mukaisen sakon määrääminen. ( 4 )

Unionin tuomioistuin, jolle kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, katsoo, että siinä tapauksessa, että kulutusluottosopimusdirektiivin 8 artiklassa säädettyä velvollisuutta tutkia kuluttajan luottokelpoisuus ei ole noudatettu, kyseisen direktiivin 23 artiklassa tarkoitettujen seuraamusten tehokkuutta, oikeasuhteisuutta ja varoittavuutta on tarkasteltava siten, että SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan ( 5 ) mukaisesti huomioon otetaan paitsi säännös, joka kansallisessa lainsäädännössä on annettu nimenomaisesti kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi, myös kaikki kansallisen oikeuden säännöt, ja niitä on tulkittava mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta nämä seuraamukset täyttävät kyseisen direktiivin 23 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että ennen luottosopimuksen tekemistä luotonantaja on velvollinen arvioimaan kuluttajan luottokelpoisuuden. ( 6 ) Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että mainitun velvollisuuden tavoitteena on luotonantajan vastuuntuntoisuus ja sen välttäminen, että luotonantaja myöntäisi luottoa maksukyvyttömille kuluttajille.

Unionin tuomioistuin tulkitsee tämän jälkeen direktiivin 2008/48 23 artiklaa, jossa säädetään yhtäältä, että tämän velvoitteen mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavat seuraamukset on määriteltävä siten, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja toisaalta, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamuksista päättäminen on jätetty jäsenvaltioiden harkintaan. Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että sääntöjenvastaisuuksista annetusta laista ilmenevän seuraamuksen lisäksi Puolan oikeudessa säädetään useista muistakin seuraamuksista, muun muassa siviilioikeudellisista seuraamuksista, joita kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä, jos velvollisuutta tarkistaa kuluttajan luottokelpoisuus ei ole noudatettu. ( 7 )

Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin Puolan oikeudessa säädetyn sakon tehokkuudesta ja varoittavuudesta, että vaikka sakko voi toki olla varoittava seuraamus, sen määrän vähäisyys voi kuitenkin tehdä tästä seuraamuksesta riittämättömän, ja että tällainen seuraamus ei ennen muuta ole omiaan varmistamaan riittävän tehokkaasti kuluttajien suojelua ylivelkaantumisen ja maksukyvyttömyyden vaaroilta – mihin kulutusluottosopimusdirektiivillä pyritään –, jos sillä ei ole vaikutusta sellaisen kuluttajan tilanteeseen, jolle on myönnetty luottoa luottokelpoisuutta arvioimatta.

Unionin tuomioistuin muistuttaa kuitenkin toiseksi, että direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten elinten valittavaksi muodon ja keinot. ( 8 ) Siten sen määrittämiseksi, pannaanko tietystä direktiivistä johtuvat velvoitteet riittävällä tavalla täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, on otettava huomioon paitsi kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi erityisesti annettu säännöstö myös kaikki käytettävissä olevat ja sovellettavat oikeussäännöt. Unionin tuomioistuin täsmentää tässä yhteydessä, että siviilioikeudelliset seuraamukset, joista Puolan lainsäädännössä säädetään kuluttajien suojelemiseksi, on joka tapauksessa pantava täytäntöön tehokkuusperiaatetta noudattaen, kun otetaan huomioon kulutusluottosopimusdirektiivillä kuluttajansuojalle annettu erityinen merkitys.

Siitä, että oikeus saada korkoa lakkaa, unionin tuomioistuin muistuttaa nyt käsiteltävässä asiassa aluksi, että tämän tyyppisiä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia on pidettävä kyseisen direktiivin 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteisina, kun kyse on tapauksesta, jossa luotonantaja jättää noudattamatta kuluttajan luottokelpoisuuden tarkistamista koskevaa velvollisuutta, jolla kyseisen direktiivin yhteydessä on keskeinen merkitys.

Sopimuksen täyttämisen jakamisesta osiin unionin tuomioistuin korostaa, että se voi mahdollistaa kuluttajan tilanteen huomioon ottamisen ja sen välttämisen, että kuluttajalle aiheutuu erityisen haitallisia seurauksia.

Unionin tuomioistuin toteaa lopuksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi kulutusluottosopimusdirektiivin 23 artiklassa vahvistettujen vaatimusten täyttämiseksi soveltaa kyseistä direktiiviä yhdessä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin ( 9 ) kanssa päätyäkseen mahdollisesti siihen, että kohtuuttomia kuluja koskevat ehdot eivät sido kuluttajaa. Näin tehdessään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, onko jälkimmäisessä direktiivissä säädetyn seuraamuksen soveltaminen kuluttajalle epäedullisempaa kuin pelkkä kansallisessa säännöstössä säädetty seuraamus, jonka mukaan oikeus saada korkoa lakkaa.

( 1 ) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66).

( 2 ) Direktiivin 8 artiklan 1 kohta.

( 3 ) Direktiivin 23 artikla.

( 4 ) Sääntöjenvastaisuuksista 20.5.1971 annetun lain (ustawa – Kodeks wykroczeń) 138 c §:n 1a ja 4 momentin mukaan sille, joka tehdessään kuluttajan kanssa kulutusluottosopimuksen ei täytä velvollisuutta arvioida luottokelpoisuus, määrätään kyseisen lain 24 §:n mukainen sakko. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä säädetään, ettei vastuu koske luottosopimuksen tehneitä luotonantajia oikeushenkilöinä, vaan se koskee ainoastaan luonnollisia henkilöitä, kuten henkilöä, joka johtaa yritystä, tai henkilöä, joka on valtuutettu tekemään sopimuksia kuluttajien kanssa.

( 5 ) SEUT 288 artiklan kolmannessa kohdassa määrätään, että direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

( 6 ) Direktiivin 8 artiklan 1 kohta.

( 7 ) Tarkemmin sanottuna kansallisessa lainsäädännössä säädetään muun muassa, että oikeus saada korkoa lakkaa, sopimuksen täyttäminen jaetaan osiin, joista ei ole maksettava korkoa, ja tietyt ehdot ovat pätemättömiä sen kansallisen säännöstön perusteella, joka on annettu kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EUVL 1993, L 95, p. 29) ja sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (EUVL 2005, L 149, s. 22; sopimattomista kaupallisista menettelystä annettu direktiivi) täytäntöönpanemiseksi.

( 8 ) SEUT 288 artiklan kolmas kohta.

( 9 ) Ks. edellä alaviite 7.