Asia C‑203/14

Consorci Sanitari del Maresme

vastaan

Corporació de Salut del Maresme i la Selva

(Tribunal Català de Contractes del Sector Públicin esittämä

ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — SEUT 267 artikla — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Se, onko ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin tuomioistuin — Riippumattomuus — Pakollinen tuomiovalta — Direktiivi 89/665/ETY — 2 artikla — Muutoksenhakuelimet — Direktiivi 2004/18/EY — 1 artiklan 8 kohta ja 52 artikla — Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt — Julkisen yksikön käsite — Hallintoviranomaiset — Kuuluminen julkisen yksikön käsitteeseen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.10.2015 ?I – 0000

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi — SEUT 267 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin — Käsite

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne — Pyyntö tulkita kansallisen oikeuden säännöksiä, joita sovelletaan yksinomaan yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen jäsenvaltioon — Säännökset, jotka kuuluvat unionin julkisia hankintoja koskevan säännöstön soveltamisalaan — Unionin tuomioistuimen toimivalta

   (SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18; neuvoston direktiivi 89/665)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt — Direktiivi 2004/18 — Taloudelliset toimijat — Käsite — Hallintoviranomaiset — Edellytykset käsitteen piiriin kuulumiselle — Mahdollisuus tarjota palveluita markkinoilla korvausta vastaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 neljäs perustelukappale ja 1 artiklan 8 kohta)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt — Direktiivi 2004/18 — Hyväksyttyjä yrityksiä koskevien virallisten luetteloiden tai sertifiointimenettelyjen ottaminen käyttöön jäsenvaltiossa — Kansallista säännöstöä, jonka mukaan hallintoviranomaisia ei voida kirjata mainittuihin luetteloihin eivätkä ne voi saada sertifiointia, samalla kun tarjouspyyntömenettelyyn osallistumiseksi edellytetään tällaista kirjaamista tai sertifiointia, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 52 artikla)

5. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Kansallisen oikeuden tulkinta ei kuulu toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

1.  Arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, huomioon on otettava useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. Vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä elintä pidetään kansallisessa oikeudessa hallintoelimenä, tämä seikka ei sellaisenaan ole ratkaiseva tätä arviointia varten.

   Tribunal Català de Contractes del Sector Públic (Katalonian julkisen sektorin hankintasopimuksia käsittelevä tuomioistuin) täyttää nämä kriteerit, ja se on näin ollen SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Riippumattomuutta koskevan kriteerin osalta on todettava, että mainittu tuomioistuin on ulkopuolinen siihen viranomaiseen nähden, joka on tehnyt päätöksen, josta pääasian kanteessa on kyse. Kyseinen tuomioistuin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on täten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden. Tribunal Català de Contractes del Sector Públicin tuomiovallan pakottavuudesta on todettava, että vaikka sen toimivalta on kansallisen oikeuden mukaan vapaaehtoista, on kuitenkin muistutettava ensinnäkin, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen elimen, jonka toimivalta ei ole riippuvainen asianosaisten sopimuksesta, ratkaisut sitovat asianosaisia. Toiseksi on niin, että käytännössä hankintasopimuksen tekomenettelyissä tarjoajat eivät yleensä käytä mahdollisuuttaan tehdä suoraan hallinto-oikeudellinen muutoksenhaku saattamatta asiaa ensin Tribunal Català de Contractes del Sector Públicin käsiteltäväksi. Näin ollen mainittu tuomioistuin täyttää myös kriteerin, joka koskee sen tuomiovallan pakottavuutta.

   (ks. 17, 19, 22–25 ja 27 kohta)

2.  Unionin tuomioistuin ei lähtökohtaisesti ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen, kun on selvää, ettei unionin oikeuden sääntöä, jonka tulkintaa siltä on pyydetty, voida soveltaa. Kun kyse on pyynnöstä tulkita julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevassa kansallisessa oikeudessa säädettyä velvollisuutta, sillä seikalla, että mainittua velvollisuutta ei sovelleta yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin kuin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen jäsenvaltioon, ei ole vaikutusta unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/665 ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY minkään osan perusteella ei nimittäin voida katsoa, että niiden säännösten sovellettavuus riippuisi siitä, onko olemassa tosiasiallinen yhteys jäsenvaltioiden väliseen vapaaseen liikkuvuuteen. Kyseisissä direktiiveissä ei nimittäin aseteta sille, että julkisia hankintoja koskeviin sopimusten tekomenettelyihin sovelletaan niiden säännöksiä, mitään tarjoajien kansalaisuutta tai sijoittautumispaikkaa koskevaa edellytystä

   (ks. 29 ja 30 kohta)

3.  Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että sen toisessa alakohdassa oleva käsite ”taloudellinen toimija” kattaa hallintoviranomaiset, jotka voivat siten osallistua julkisiin tarjouspyyntömenettelyihin, jos – ja siltä osin kuin – ne saavat tarjota korvausta vastaan palveluja markkinoilla.

   Direktiivin 2004/18 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta, jossa nimenomaisesti viitataan mahdollisuuteen, että julkisoikeudellinen laitos osallistuu tarjoajana julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tekomenettelyyn, ja kyseisen direktiivin 1 artiklan 8 kohdasta, jossa nimenomaisesti tunnustetaan taloudellisen toimijan asema kaikille julkisille yksiköille, nimittäin seuraa, ettei direktiivissä 2004/18 suljeta hallintoviranomaisia pois tarjouspyyntömenettelyistä. Kaikilla henkilöillä, jotka hankintailmoituksessa asetetut edellytykset huomioon ottaen katsovat kykenevänsä toteuttamaan tämän hankintasopimuksen suoraan tai alihankintaa käyttäen, on oikeus jättää tarjous tai ilmoittautua ehdokkaaksi riippumatta kyseisen henkilön yksityis- tai julkisoikeudellisesta asemasta sekä siitä, toimiiko se järjestelmällisesti vai vain satunnaisesti markkinoilla, tai siitä, tuetaanko sitä julkisilla varoilla.

   (ks. 33, 34 ja 36 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.  Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 52 artiklaa on tulkittava siten, että vaikka siihen sisältyy tiettyjä vaatimuksia taloudellisten toimijoiden kansallisiin virallisiin luetteloihin merkitsemisen ja sertifioinnin edellytysten määrittelemisestä, kyseisessä artiklassa ei määritellä tyhjentävästi edellytyksiä, joiden täyttyessä nämä taloudelliset toimijat voidaan merkitä kansallisiin virallisiin luetteloihin tai ne voivat saada sertifioinnin, eikä julkisilla yksiköillä tässä suhteessa olevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Joka tapauksessa direktiiviä 2004/18 on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallinen säännöstö, jonka mukaan yhtäältä kansallisia hallintoviranomaisia, joilla on lupa tarjota asianomaisessa hankintailmoituksessa tarkoitettuja urakoita, tavaroita tai palveluita, ei voida merkitä kyseessä oleviin luetteloihin tai niille ei voida myöntää kyseessä olevaa sertifiointia, kun siinä toisaalta varataan oikeus osallistua asianomaiseen tarjouspyyntömenettelyyn ainoastaan sellaisille toimijoille, jotka on merkitty näihin luetteloihin tai joilla on tämä sertifiointi.

   (ks. 41 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43 kohta)