Työntekijöiden sähkömagneettisten kenttien aiheuttamille riskeille altistumisen rajoittaminen (heinäkuusta 2016 alkaen)

Direktiivissä vahvistetaan terveyttä ja turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojaamiseksi altistumiselta sähkömagneettisille kentille.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta.

TIIVISTELMÄ

Lainsäädäntö on erillinen direktiivi puitedirektiivissä 89/391/ETY. Sillä otetaan käyttöön toimenpiteitä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi. Se korvaa vuonna 2004 annetun direktiivin (2004/40/EY), joka ei ole tullut voimaan, koska sen säännösten toimeenpanemisessa oli ongelmia erityisesti lääketieteen alalla.

Soveltamisala

Direktiivissä säädetään toimenpiteistä työntekijöiden suojaamiseksi kaikilta sähkömagneettisten kenttien aiheuttamilta tunnetuilta lyhytaikaisilta suorilta ja epäsuorilta haitallisilta terveysvaikutuksilta. Siinä ei käsitellä pitkäaikaisia vaikutuksia, mutta jos näistä tulee saataville vakiintunutta tieteellistä näyttöä, Euroopan komissio päättää, mitä toimenpiteitä suositellaan.

Toimenpiteissä säädetään kaikkien työntekijöiden vähimmäissuojasta EU:ssa ja jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus ylläpitää tai asettaa niitä tiukempia vaatimuksia. Jäsenmaiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 1.7.2016 mennessä.

Määritelmät

Lainsäädäntö kattaa suorat biofysikaaliset vaikutukset. Suorat biofysikaaliset vaikutukset ilmenevät ihmiskehossa suorana seurauksena sen olosta sähkömagneettisella kentällä. Näitä vaikutuksia ovat lämpövaikutukset, kuten kudosten kuumeneminen, ja muut kuin lämpövaikutukset, kuten lihasten, hermojen tai aistielinten stimulaatio.

Epäsuoriin vaikutuksiin kuuluvat sähkömagneettisessa kentässä olevat kohteiden, kuten sydämentahdistimien ja muiden implanttien, aiheuttamat vaikutukset, jotka voivat olla turvallisuus- tai terveysriski.

Direktiivissä määritetään biofysikaalisiin ja biologisiin näkökohtiin perustuvat altistumisen raja-arvot työntekijöiden suojaamiseksi haitallisilta terveys- ja aistivaikutuksilta. Se sisältää myös toimenpidetasot, joilla tunnistetaan, milloin asianomaiseen suojaukseen tai suojaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä.

Työnantajien velvollisuudet

Direktiivissä säädetään useita velvollisuuksia työnantajille. Heidän on varmistettava, että työntekijöiden altistuminen sähkömagneettisille kentille pysyy direktiivissä asetetuissa rajoissa. Jos nämä rajat ylittyvät, työnantajien on ryhdyttävä välittömästi ehkäiseviin toimenpiteisiin. On kuitenkin poikkeuksia, jolloin rajat voivat ylittyä tiettyjen erittäin tiukkojen ehtojen täyttyessä.

Yleisesti työnantajien on varmistettava, että sähkömagneettisten kenttien aiheuttamat riskit työssä poistetaan tai että niitä vähennetään niin paljon kuin mahdollista. Säännölliset riski- ja altistusarvioinnit sekä käytännön oppaat voivat auttaa tämän varmistamisessa.

Jos työntekijöiden terveysriskejä tunnistetaan, työnantajilla on oltava toimintasuunnitelma suojaavista ja ehkäisevistä toimenpiteistä. Tämä voi sisältää teknisiä ja/tai organisatorisia toimenpiteitä erityisesti työntekijöille, jotka ovat erityisen alttiita riskeille.

Lainsäädännössä vaaditaan myös terveydentilan seurantaa mahdollisten haitallisten terveysvaikutusten estämiseksi tai diagnosoimiseksi varhaisessa vaiheessa. Jos havaitaan liiallista altistumista, työnantajien on huolehdittava kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti työntekijän pääsystä asianmukaisiin lääkärintarkastuksiin tai terveydentilan yksilöllisestä seurannasta.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä (EUVL L 183, 29.6.1989, s. 1-8).

16.10.2014