—

komissio on rikkonut valtuutusasetuksen 21 artiklaa i) jättämällä ottamatta huomioon seurantatietoja, jotka osoittavat, etteivät kyseiset tehoaineet merkitse sellaista mehiläisiin kohdistuvaa vaaraa, jota ei voida hyväksyä ja ii) katsomalla virheellisesti, että oli olemassa uutta ja relevanttia tieteellistä tietoa, jonka perusteella komissiolla oli toimivalta toimia

—

komissio rikkoi valtuutusasetuksen 49 artiklaa kieltämällä kyseisillä tehoaineilla käsiteltyjen siementen myynnin osoittamatta sitä, että oli olemassa ”vahvoja epäilyksiä” siitä, että käsitellyt siemenet ”todennäköisesti aiheuttavat vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle” ja että kyseistä riskiä ”ei voida tyydyttävällä tavalla hallita” muilla toimenpiteillä.

—

valtuutusasetuksessa annettiin valtuutus siihen ja myös kantajalla oli perusteltu luottamus siihen, että olemassa olevaa ja soveltuvaa ohjeistusta käytettäisiin tehtäessä riidanalaiseen toimeen johtaneita riskiarviointeja, mutta olemassa oleva ja soveltuva ohjeistus jätettiin ottamatta huomioon ja sen sijaan otettiin huomioon tieteellinen lausunto, jota ei voida pitää ohjeistuksena, ja sellainen ohjeasiakirjan luonnos, joka ei ollut yleisesti käytettävissä eikä yleisesti hyväksytty.

—

päätökset, jotka koskevat lupien poistamista (ja täydentämistä) kantajan tuotteiden osalta perustuivat valtuutusasetuksen lainvastaiseen soveltamiseen, jossa ei otettu huomioon sitä, että kyseisiä tehoaineita oli pitkään käytetty turvallisesti, niiden teollisoikeuksien arvoa ja merkitystä, joita kantajalla oli kyseisten tehoaineiden osalta, ja kantajan niiden osalta tekemiä pitkäaikaisia sijoituksia.

—

asiaa koskevien riskiarviointien tekeminen tieteellisen lausunnon ja ohjeasiakirjan luonnoksen (eikä olemassa olevan ja sovellettavan ohjeistuksen) perusteella johti automaattisesti sellaisiin ”tietoaukkoihin”, joista kantaja ei koskaan saanut tilaisuutta lausua.

—

riidanalainen toimi menee useilla aloilla (lehtien käsittely sekä harraste- ja sisäkäyttö) pitemmälle kuin on tarpeen oikeutettujen päämäärien saavuttamisen kannalta ja voi jopa vaikeuttaa niiden saavuttamista ja koska komissio on jättänyt harkitsematta sen käytössä olleita vähemmän rajoittavia sääntelymahdollisuuksia.

—

sen yhteydessä komissio riskien hallinnoijana omaksui riskin suhteen puhtaasti hypoteettisen lähestymistavan, joka perustui pelkästään arvailuun jota ei ollut tieteellisesti varmennettu (sen takia, että riskiarviointeja ei suureksi osaksi voida pitää kattavana tieteellisenä arviointina), ja kieltäytyi lainkaan arvioimasta toimintansa mahdollisia hyötyjä ja kustannuksia.