”LIITE III

PEROKSIDILUVUN MÄÄRITTÄMINEN

1.   Soveltamisala

Tässä liitteessä kuvataan eläin- ja kasviöljyjen ja -rasvojen peroksidiluvun määritysmenetelmä.

2.   Määritelmä

Peroksidiluku ilmaisee näytteessä olevien kaliumjodidia hapettavien aineiden määrän (ilmaistuna aktiivisen hapen milliekvivalentteina kilogrammaa kohti) tässä kuvatuissa koeolosuhteissa.

3.   Periaate

Näyte liuotetaan etikkahapon ja kloroformin seokseen ja käsitellään kaliumjodidilla. Vapautuva jodi titrataan normalisoidulla natriumtiosulfaattiliuoksella.

4.   Välineistö

Käytettävien laitteiden on oltava puhtaita siten, että niissä ei ole mitään hapettavia tai pelkistäviä aineita.

Huom. 1: Hiottuja lasipintoja ei saa rasvata.

4.1

Punnituslasi, 3 ml

4.2

Lasipulloja, vetoisuus noin 250 ml, hiotut suut ja tulpat, etukäteen kuivattu ja täytetty puhtaalla, kuivalla inerttikaasulla (typellä tai mieluummin hiilidioksidilla).

4.3

Byretti, vetoisuus 5 ml, 10 ml tai 25 ml, mitta-asteikon jakoväli vähintään 0,05 ml, mieluiten automaattinen nollatason säätö, tai vastaavanlainen automaattibyretti.

4.4

Analyysivaaka.

5.   Reagenssit

5.1

Analyysilaatuinen kloroformi, josta happi on poistettu puhtaalla, kuivalla inerttikaasuvirralla tapahtuvalla kaasuhuuhtelulla.

5.2

Analyysilaatuinen jääetikka, josta happi on poistettu puhtaalla, kuivalla inerttikaasuvirralla tapahtuvalla kaasuhuuhtelulla.

5.3

Kaliumjodidin tuore, kyllästetty vesiliuos, joka ei sisällä jodia eikä jodaatteja. Liuotetaan noin 14 g kaliumjodidia noin 10 millilitraan vettä huoneenlämmössä.

5.4

Natriumtiosulfaatin vesiliuos 0,01 mol/l (vastaa 0,01 N), normalisoitu huolellisesti juuri ennen käyttöä. Valmistetaan päivittäin 0,01 mol/l natriumtiosulfaattiliuos 0,1 mol/l natriumtiosulfaatin standardiliuoksesta ennen käyttöä, tai määritetään tarkka normaalisuus. Kuten kokemus osoittaa, stabiilisuus on rajallinen ja riippuu pH-arvosta ja vapaan hiilidioksidin pitoisuudesta. Laimennukseen käytetään vain juuri keitettyä vettä, joka on mahdollisesti puhdistettu typen avulla. Jäljempänä kuvattavaa menetelmää suositellaan natriumtiosulfaattiliuoksen tarkan normaalisuuden määrittämiseksi: Punnitaan 0,001 g:n tarkkuudella 0,27–0,33 g kaliumjodaattia (mKIO3) mittapulloon (250 ml tai 500 ml) ja täytetään pullo vastakeitetyllä, huoneenlämpöiseksi jäähdytetyllä vedellä (V2). Pipetoidaan 5 ml tai 10 ml tätä kaliumjodaattiliuosta (V1) 250 ml:n erlenmeyerpulloon. Lisätään 60 ml vastakeitettyä vettä, 5 ml 4-molaarista suolahappoa ja 25–50 mg kaliumjodidia tai 0,5 ml kyllästettyä kaliumjodidiliuosta. Tämä liuos titrataan natriumtiosulfaattiliuoksella (V3) natriumtiosulfaattiliuoksen tarkan normaalisuuden määrittämiseksi. jossa   mKIO3 on kaliumjodaatin massa grammoina   V1 on kaliumjodaattiliuoksen tilavuus millilitroina (5 ml tai 10 ml)   V2 on kaliumjodaattiliuoksen kokonaistilavuus millilitroina (250 ml tai 500 ml)   V3 on natriumtiosulfaattiliuoksen tilavuus millilitroina   wKIO3 on kaliumjodaatin puhtaus g/100 g   mKIO3 on kaliumjodaatin molekyylimassa (214 g/mol)   T on natriumtiosulfaattiliuoksen tarkka normaalisuus (mol/l).

5.5

Tärkkelysliuos, 10 g/l vesidispersio, liukoisesta luonnon tärkkelyksestä valmistettu tuore liuos. Voidaan käyttää myös vastaavia reagensseja.

6.   Näyte

Huolehditaan siitä, että näyte otetaan ja säilytetään pimeässä ja kylmässä, ja että sen lasisissa säilytysastioissa ei ole tyhjää tilaa. Astiat on suljettava ilmatiiviisti joko hiotuilla lasitulpilla tai korkilla.

7.   Menettely

Määritys tehdään hajapäivänvalossa tai keinovalossa. Näyte punnitaan 0,001 g:n tarkkuudella punnituslasissa (4.1) tai, ellei sellaista ole, pullossa (4.2). Tarvittava näytemäärä riippuu oletetusta peroksidiluvusta seuraavan taulukon mukaan:

Oletettu peroksidiluku (meq)	Näytemäärä (g)
0–12	5,0–2,0
12–20	2,0–1,2
20–30	1,2–0,8
30–50	0,8–0,5
50–90	0,5–0,3

Avataan pullo (4.2) ja asetetaan sisään punnituslasi, jossa on näyte. Lisätään 10 ml kloroformia (5.1). Liuotetaan näyte nopeasti sekoittaen. Lisätään 15 ml etikkahappoa (5.2), sitten 1 ml kaliumjodidiliuosta (5.3). Suljetaan pullo nopeasti, ravistetaan yksi minuutti ja annetaan seistä tasan viisi minuuttia pimeässä 15–25 °C:n lämpötilassa.

Lisätään noin 75 ml tislattua vettä. Vapautunut jodi titrataan natriumtiosulfaattiliuoksella (5.4) voimakkaasti sekoittaen ja käytetään tärkkelysliuosta (5.5) indikaattorina.

Samasta näytteestä tehdään kaksi määritystä.

Sokeakoe tehdään samanaikaisesti. Jos sen tulos on suurempi kuin 0,05 ml 0,01 N natriumtiosulfaattiliuosta (5.4), ovat reagenssit olleet epäpuhtaita ja ne on vaihdettava.

8.   Tulosten ilmoittaminen

Peroksidiluku (PV), ilmaistuna aktiivisen hapen milliekvivalentteina kilogrammaa kohti, saadaan kaavasta:

jossa

V	=	määritykseen käytetyn normalisoidun natriumtiosulfaattiliuoksen (5.4) määrä millilitroina, korjattuna sokeakokeen tuloksilla;
T	=	määritykseen käytetyn natriumtiosulfaattiliuoksen (5.4) tarkka normaalisuus (mol/l);
m	=	näytteen massa grammoina.

Tulos on kahden määrityksen tulosten aritmeettinen keskiarvo.

Määrityksen tulos ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella.”