27.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/50

(1)

Unioni on tehnyt monia monenvälisiä, alueellisia ja kahdenvälisiä kansainvälisiä kauppasopimuksia, joilla luodaan oikeuksia ja velvoitteita kaikkien sopimuspuolten eduksi.

(2)

On keskeisen tärkeää, että unionilla on käytössään asianmukaiset välineet, joilla voidaan varmistaa, että kansainvälisten kauppasopimusten mukaisia unionin oikeuksia harjoitetaan tehokkaasti sen taloudellisten etujen suojaamiseksi. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa kolmannet maat ottavat käyttöön kauppaa rajoittavia toimenpiteitä, jotka vähentävät unionin talouden toimijoille kansainvälisten kauppasopimusten mukaisesti kuuluvia etuja. Unionin olisi voitava reagoida nopeasti ja joustavasti niiden menettelyjen ja määräaikojen puitteissa, jotka on asetettu sen tekemissä kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Sen vuoksi tarvitaan sääntöjä, joissa määritellään puitteet unionin oikeuksien harjoittamiselle tietyissä erityistilanteissa.

(3)

Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksella ja muilla kansainvälisillä kauppasopimuksilla, mukaan lukien alueelliset ja kahdenväliset sopimukset, vahvistetuilla riitojenratkaisumekanismeilla pyritään löytämään positiivinen ratkaisu unionin ja näiden sopimusten toisen osapuolen tai osapuolten välisiin riitoihin. Unionin olisi kuitenkin voitava suspendoida myönnytykset tai muut velvoitteet näiden riitojen ratkaisumekanismien mukaisesti, kun riitaan ei ole onnistuttu löytämään myönteistä ratkaisua muulla tavoin. Unionin toimilla tällaisissa tapauksissa olisi pyrittävä kannustamaan kyseistä kolmatta maata noudattamaan asianomaisia kansainvälisiä kauppasääntöjä, jotta voidaan palauttaa tilanne, josta on etua molemmille osapuolille.

(4)

Suojatoimenpiteitä koskevan WTO:n sopimuksen mukaisesti WTO:n jäsenen, joka ehdottaa suojatoimenpiteen soveltamista tai hakee suojatoimenpiteen jatkamista, on pyrittävä säilyttämään olennaisilta osiltaan vastaava myönnytysten ja muiden velvoitteiden taso itsensä ja niiden viejäjäsenten välillä, joihin tällainen toimenpide vaikuttaisi. Samanlaisia sääntöjä on vahvistettu muissa unionin tekemissä kauppasopimuksissa, alueelliset ja kahdenväliset sopimukset mukaan lukien. Unionin olisi toteutettava tasapainottavia toimenpiteitä suspendoimalla myönnytykset tai muut velvoitteet tapauksissa, joissa kyseinen kolmas maa ei toteuta asianmukaisia ja oikeasuhteisia hyvityksiä. Unionin toimilla tällaisissa tapauksissa olisi pyrittävä kannustamaan kyseistä kolmatta maata ottamaan käyttöön kauppaa vahvistavia toimenpiteitä, jotta voidaan palauttaa tilanne, josta on etua molemmille osapuolille.

(5)

Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT 1994) XXVIII artiklalla ja siihen liittyvällä riitojen ratkaisua koskevalla sopimuksella säännellään WTO:n jäsenten tariffiluetteloissa vahvistettujen myönnytysten muutoksia tai peruutuksia. WTO:n jäsenillä, joihin tällaiset muutokset vaikuttavat, on oikeus tietyin edellytyksin peruuttaa oleellisilta osiltaan vastaavia myönnytyksiä. Unionin olisi tällaisissa tapauksissa hyväksyttävä tasapainottavia toimenpiteitä, jollei hyvitysjärjestelyistä ole sovittu. Unionin toimien tarkoituksena olisi oltava kannustaa kolmansia maita panemaan täytäntöön kauppaa vahvistavia toimenpiteitä.

(6)

Unionilla olisi oltava mahdollisuus panna täytäntöön oikeuksiaan julkisten hankintojen alalla, jos kauppakumppani ei noudata julkisia hankintoja koskevan WTO:n sopimuksen tai muiden kansainvälisten kauppasopimusten mukaisia sitoumuksiaan. Julkisia hankintoja koskevassa WTO:n sopimuksessa todetaan, että siihen liittyvät riidat eivät saa johtaa riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen piiriin kuuluvan minkään muun WTO:n sopimuksen mukaisten myönnytysten tai muiden velvoitteiden suspendointiin. Unionin toimilla olisi pyrittävä takaamaan olennaisilta osiltaan vastaava myönnytysten taso julkisten hankintojen alalla asiaan liittyvien kansainvälisten kauppasopimusten mukaisesti.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että julkisten hankintojen alan kauppapoliittisia toimenpiteitä sovelletaan niiden alueella tavalla, joka parhaiten soveltuu niiden hallintorakenteisiin ja -käytäntöihin, unionin oikeutta noudattaen.

(8)

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyt kauppapoliittiset toimenpiteet olisi valittava ja suunniteltava objektiivisten kriteereiden pohjalta, joita ovat muun muassa se, miten tehokkaasti toimenpiteillä kannustetaan kolmansia maita noudattamaan kansainvälisiä kauppasääntöjä, voidaanko toimenpiteillä auttaa unionissa talouden toimijoita, joihin kolmansien maiden toimenpiteet vaikuttavat, sekä pyrkimys minimoida unioniin kohdistuvat kielteiset taloudelliset vaikutukset, myös kun on kyse olennaisen tärkeistä raaka-aineista.

(9)

Tässä asetuksessa olisi keskityttävä niihin toimenpiteisiin, joiden suunnittelusta ja soveltamisesta unionilla on kokemusta. Mahdollisuutta laajentaa sen soveltamisalaa, jotta voitaisiin säätää teollis- ja tekijänoikeuksien alan toimenpiteiden ja palveluja koskevien lisätoimenpiteiden hyväksymisestä, olisi arvioitava osana tämän asetuksen toimivuuden tarkastelua ottaen asianmukaisesti huomioon kunkin alan erityispiirteet.

(10)

Kun on kyse unionin oikeuksien täytäntöönpanosta, tavaran alkuperä olisi määritettävä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) mukaisesti. Kun on kyse unionin oikeuksien täytäntöönpanosta julkisiin hankintoihin liittyvän riidan ratkaisun jälkeen, palvelun alkuperä olisi määritettävä palvelun tarjoavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön alkuperän perusteella. Hankintaviranomaisten tai -yksiköiden olisi sovellettava tavanomaisia varotoimia ja noudatettava asianmukaista huolellisuutta arvioidessaan tarjoajien antamia tietoja ja takeita tavaroiden ja palveluiden alkuperästä.

(11)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen soveltamisalaa, toimivuutta ja tehokkuutta, myös mahdollisia teollis- ja tekijänoikeuksien alan toimenpiteitä ja palveluja koskevia lisätoimenpiteitä, kolmen vuoden kuluttua sen ensimmäisestä täytäntöönpanosta tai viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Komission olisi toimitettava arviointinsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Uudelleentarkastelun jälkeen voidaan esittää asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

(12)

On tärkeää varmistaa tehokas viestintä ja näkemystenvaihto toisaalta komission sekä toisaalta Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä erityisesti kansainvälisiin kauppasopimuksiin liittyvistä riidoista, jotka voivat johtaa tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden hyväksymiseen.

(13)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 3286/94 (3) olisi muutettava niin, että kauppapoliittisten toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta viitataan tähän asetukseen.

(14)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(15)

Ottaen huomioon, miten monimutkaista on tarkastella niitä moninaisia vaikutuksia, joita tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä voi olla, ja jotta annettaisiin riittävät mahdollisuudet mahdollisimman laajaan tukeen, komission ei olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksiä, jos tässä asetuksessa tarkoitettu komitea ei poikkeuksellisesti anna lausuntoa komission esittämästä ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi.

(16)

Voidakseen turvata unionin edut komission olisi annettava välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät tarpeeseen mukauttaa kauppapoliittisia toimenpiteitä kyseessä olevan kolmannen osapuolen käytöksen mukaan.

(17)

Tämä asetus ei vaikuta kauppapoliittisten toimenpiteiden mahdolliseen hyväksymiseen muiden asiaan liittyvien unionin säädösten tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten perusteella, ja siinä noudatetaan myönnytysten tai muiden velvoitteiden suspendoimista tai peruuttamista koskevia kansainvälisten kauppasopimusten sovellettavia määräyksiä,

a)

reagoida kolmansien maiden tekemiin kansainvälisten kauppasääntöjen rikkomuksiin, jotka vaikuttavat unionin etuihin, niin että pyritään tyydyttävään ratkaisuun, jolla palautetaan unionin talouden toimijoiden edut;

b)

tasapainottaa myönnytyksiä tai muita velvoitteita kauppasuhteissa kolmansiin maihin, kun unionista tuleville tavaroille myönnettyä kohtelua muutetaan siten, että sillä on vaikutusta unionin etuihin.

a)

’maalla’ mitä tahansa valtiota tai erillistä tullialuetta;

b)

’myönnytyksillä tai muilla velvoitteilla’ tariffimyönnytyksiä tai muita etuuksia, joita unioni on sitoutunut soveltamaan kaupassaan kolmansien maiden kanssa kansainvälisten kauppasopimusten kautta, joissa se on sopimuspuolena;

c)

’mitätöivän tai heikentävän vaikutuksen tasolla’ sitä, missä määrin vaikutus kohdistuu kansainvälisen kauppasopimuksen mukaisesti unionille kuuluviin etuihin. Siihen sisältyvät kaikki haitalliset taloudelliset vaikutukset, jotka johtuvat kolmannen maan toimenpiteestä, paitsi jos asianomaisessa sopimuksessa on toisin määritelty;

d)

’pakollisella hintarangaistuksella’ julkisista hankintamenettelyistä vastaavien hankintaviranomaisten tai -yksiköiden velvollisuutta nostaa tietyin poikkeuksin sellaisten tietyistä kolmansista maista peräisin olevien palvelujen ja/tai tavaroiden hintaa, joita on tarjottu hankintasopimusten tekomenettelyissä.

a)

kun kauppariita on ratkaistu WTO:n riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen, jäljempänä ’DSU-sopimus’, mukaisesti ja unionille on annettu lupa suspendoida DSU-sopimuksen kattamien monenvälisten sopimusten mukaiset myönnytykset tai muut velvoitteet;

b)

kun kauppariita on ratkaistu muun kansainvälisen sopimuksen, mukaan luettuna alueelliset ja kahdenväliset sopimukset, mukaisesti ja unionilla on oikeus suspendoida myönnytykset tai muut velvoitteet näiden sopimusten mukaisesti;

c)

sellaisten myönnytysten tai velvoitteiden tasapainottamiseen, joihin kolmannen maan soveltama suojatoimenpide voi antaa oikeuden suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen 8 artiklan tai muihin kansainvälisiin kauppasopimuksiin, mukaan luettuna alueelliset tai kahdenväliset sopimukset, sisältyvien suojatoimenpiteitä koskevien sääntöjen nojalla;

d)

jos jokin WTO:n jäsen muuttaa myönnytyksiä vuoden 1994 GATT-sopimuksen XXVIII artiklan mukaisesti eikä hyvitysjärjestelyistä ole sovittu.

a)

jos myönnytykset tai muut velvoitteet suspendoidaan DSU-sopimuksen mukaisen kauppariidan ratkaisun jälkeen, niiden taso ei saa ylittää WTO:n riitojenratkaisuelimen hyväksymää tasoa;

b)

jos myönnytykset tai muut velvoitteet suspendoidaan muun kansainvälisen kauppasopimuksen, kahdenväliset tai alueelliset sopimukset mukaan lukien, mukaisesta kansainvälisestä riitojenratkaisumenettelystä luopumisen jälkeen, niiden taso ei saa ylittää kyseessä olevan kolmannen maan toimenpiteestä johtuvan mitätöivän tai heikentävän vaikutuksen tasoa, jonka tapauksen mukaan on määrittänyt komissio tai joka on määritetty sovittelun kautta;

c)

jos myönnytyksiä tai muita velvoitteita tasapainotetaan kansainvälisten kauppasopimusten suojatoimenpiteitä koskevien määräysten mukaisesti, unionin toimien on olennaisilta osiltaan vastattava niiden myönnytysten tai muiden velvoitteiden tasoa, joihin suojatoimenpide vaikuttaa, suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen tai niiden muiden kauppasopimusten, alueelliset ja kahdenväliset sopimukset mukaan lukien, suojatoimenpiteitä koskevien määräysten mukaisesti, joiden nojalla suojatoimenpidettä sovelletaan;

d)

jos myönnytykset peruutetaan kolmannen maan kanssa käytävässä kaupassa vuoden 1994 GATT-sopimuksen XXVIII artiklan ja siihen liittyvän sopimuksen (5) yhteydessä, niiden on vastattava olennaisilta osiltaan myönnytyksiä, jotka kyseinen kolmas maa on muuttanut tai peruuttanut, vuoden 1994 GATT-sopimuksen XXVIII artiklassa ja siihen liittyvässä sopimuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

a)

miten tehokkaasti toimenpiteillä kannustetaan kolmansia maita noudattamaan kansainvälisiä kauppasääntöjä;

b)

mikä mahdollisuus toimenpiteillä on helpottaa unionin niiden talouden toimijoiden asemaa, joihin kolmannen maan toimenpiteet vaikuttavat;

c)

onko asianomaisille tavaroille tai palveluille vaihtoehtoisia hankintalähteitä, jotta voidaan välttää tai minimoida negatiiviset vaikutukset jatkojalostusyrityksille, hankintaviranomaisille tai -yksiköille taikka loppukuluttajille unionissa;

d)

vältetäänkö toimenpiteitä sovellettaessa kohtuuton hallinnollinen monimutkaisuus ja kohtuuttomat kustannukset;

e)

muut kriteerit, joita on saatettu vahvistaa kansainvälisissä kauppasopimuksissa 3 artiklassa tarkoitettujen tapausten yhteydessä.

a)

tariffimyönnytysten suspendointi ja uusien tai korotettujen tullien käyttöönotto, mukaan luettuina tullien uudelleenvahvistaminen suosituimmuuskohtelun tasoisena tai tullien käyttöönotto suosituimmuuskohtelun tason ylittävällä tasolla, tai muun tavaroiden vientiin tai tuontiin sovellettavan lisämaksun käyttöönotto;

b)

tavaroiden tuonnin tai viennin määrällisten rajoitusten käyttöönotto tai korottaminen, joka tapahtuu kiintiöiden, tuonti- tai vientilisenssien tai muiden toimenpiteiden avulla;

c)

tavaroita, palveluja tai toimittajia koskevien myönnytysten suspendointi julkisten hankintojen alalla seuraavin toimin:

a)

on oltava kyseisten tavaroiden tai palvelujen ominaispiirteiden mukaiset kynnysarvot, joiden ylittyessä on sovellettava ulkopuolelle jättämistä ja/tai pakollista hintarangaistusta, ottaen huomioon kyseisen kauppasopimuksen määräykset ja mitätöivän tai heikentävän vaikutuksen taso;

b)

on määritettävä alat tai tavaroiden tai palvelujen luokat, joihin niitä sovelletaan, sekä mahdolliset sovellettavat poikkeukset;

c)

on määritettävä jäsenvaltioiden luetteloimat hankintaviranomaiset tai -yksiköt tai hankintaviranomaisten tai -yksiköiden luokat, joiden hankinnat kuuluvat sopimuksen piiriin. Tämän määrittelyn perustaksi kunkin jäsenvaltion on toimitettava luettelo asianmukaisista hankintaviranomaisista tai -yksiköistä tai hankintaviranomaisten tai -yksiköiden luokista. Toimenpiteillä on varmistettava, että saavutetaan asianmukainen myönnytysten tai muiden velvoitteiden suspendoinnin taso ja oikeudenmukainen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken.

a)

luonnollisen henkilön ollessa kyseessä sitä maata, jonka kansalainen henkilö on tai jossa hänellä on pysyvä oleskeluoikeus;

b)

oikeushenkilön ollessa kyseessä jompaakumpaa seuraavista:

a)

jos kolmas maa, jonka toimenpiteiden havaittiin rikkovan kansainvälisiä kauppasääntöjä riitojenratkaisumenettelyssä, ryhtyy noudattamaan sääntöjä tai jos muutoin on päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun;

b)

tapauksissa, joissa tasapainotetaan myönnytyksiä tai muita velvoitteita sen jälkeen, kun kolmas maa on hyväksynyt suojatoimenpiteen, jos suojatoimenpide peruutetaan tai sen voimassaolo päättyy tai jos kyseinen kolmas maa myöntää asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen unionille 4 artiklan 1 kohdan mukaisen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen;

c)

tapauksissa, joissa WTO:n jäsen muuttaa myönnytyksiä vuoden 1994 GATT-sopimuksen XXVIII artiklan mukaisesti, jos kyseinen kolmas maa myöntää asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen unionille 4 artiklan 1 kohdan mukaisen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen.

a)

kansainvälinen kehitys palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaisten muiden velvoitteiden suspendoimisessa;

b)

palvelualojen yhteisten sääntöjen hyväksymisessä unionissa tapahtunut kehitys;

c)

mahdollisten kauppapoliittisten lisätoimenpiteiden tehokkuus keinona panna täytäntöön kansainvälisten kauppasopimusten mukaiset unionin oikeudet;

d)

käytettävissä olevat mekanismit, joilla varmistetaan, että palveluja koskevat mahdolliset kauppapoliittiset lisätoimenpiteet toteutetaan käytännössä yhdenmukaisesti ja tehokkaasti; ja

e)

vaikutukset unionissa tämän asetuksen mukaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymishetkellä oleville palvelujentarjoajille.