31996R2201

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2201/96,

annettu 28 päivänä lokakuuta 1996,

hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

1) hedelmä- ja vihannesalaan yleensä vaikuttavat useat erilaiset muutostekijät, jotka yhteisön on otettava huomioon muuttamalla markkinajärjestelyjään koskevia perussääntöjä; tiettyjen jalosteiden osalta olisi lisäksi otettava huomioon tilanne kansainvälisillä markkinoilla; hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteiseen markkinajärjestelyyn sen käyttöönoton jälkeen tehtyjen lukuisten muutosten johdosta olisi selkeyden vuoksi annettava uusi asetus,

2) tietyt jalosteet ovat erityisen tärkeitä yhteisön Välimeren alueilla, joilla tuotantohinnat ovat merkittävästi korkeammat kuin kolmansissa maissa; sellaisten sopimusten tekemiseen, joilla taataan jalostusteollisuuden säännöllinen tuotteiden saanti tuottajille maksettavan vähimmäishinnan maksamista vastaan, perustuva tuotantotukijärjestelmä, sellaisena kuin sitä on aiemmin sovellettu, on vakiintunut ja on suotavaa jatkaa sen soveltamista; samoin kuin tuoretuotteiden osalta myös jalostusalalla tuottajaorganisaatioiden asemaa olisi kuitenkin lujitettava, jotta voitaisiin taata tarjonnan keskittyminen entisestään, hallita tarjontaa järkevämmällä tavalla ja helpottaa tuottajille maksettavan vähimmäishinnan noudattamisen valvontaa,

3) tuoreina kulutettaviksi tarkoitettujen ja jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden hintojen välisen yhteyden vuoksi olisi säädettävä, että tuottajalle maksettava vähimmäishinta määritetään ottaen huomioon hedelmä- ja vihannesalan markkinahintojen kehitys sekä tarve säilyttää tuoretuotteen eri käyttötapojen välinen riittävä tasapaino,

4) tuen on korvattava yhteisössä tuottajille maksettavien hintojen ja kolmansien maiden hintojen välinen erotus; tästä syystä olisi säädettävä laskentatavasta, jossa otetaan erityisesti huomioon kyseinen erotus sekä vähimmäishinnan muuttumisen vaikutus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiettyjen teknisten osatekijöiden soveltamista,

5) käytettävissä olevien raaka-aineiden suurien määrien ja jalostusmahdollisuuksien joustavuuden vuoksi tuotantotuen myöntäminen voi tietyissä tapauksissa aiheuttaa tuotannon huomattavaa kasvamista; tästä mahdollisesti seuraavien menekkivaikeuksien välttämiseksi olisi säädettävä tuen myöntämisen rajoista tuotekohtaisesti joko takuukynnysjärjestelmän tai kiintiöjärjestelmän muodossa,

6) tomaattijalosteiden osalta saadun kokemuksen perusteella päädyttiin ottamaan käyttöön joustavampi järjestelmä, jonka tarkoituksena on lisätä yritysten elinvoimaisuutta ja yhteisön teollisuuden kilpailukykyä; tuoteryhmäkohtaiset ja jäsenvaltiokohtaiset kiintiöt olisi vahvistettava kiinteästi uuden järjestelmän kahdelle ensimmäiselle soveltamisvuodelle; tiivisteitä ja niistä valmistettuja tuotteita koskevaa tukea olisi vähennettävä sen kustannuskasvun vastapainoksi, joka aiheutuu tomaattitiivisteitä ja muita tuotteita koskevan kiintiön nostamisesta aikaisempaan järjestelmään verrattuna,

7) kuivattujen viinirypäleiden alan erityisluonteen vuoksi päädyttiin soveltamaan erikoisviljelyalaan perustuvaa tukijärjestelmää; tämä järjestelmä sekä yhteisön takaamaan enimmäisviljelyalaan perustuva järjestelmä, jolla pyritään välttämään kuivattaviksi tarkoitettujen viinirypäleiden viljelyn kohtuuton lisääntyminen, on säilytettävä samassa asetuksessa kuten aiemminkin,

8) uudelleenistutustoimet viinikirvan torjumiseksi jatkuvat; tämän toiminnan jatkumisen turvaamiseksi, koska suuria aloja on vielä istutettava uudelleen, olisi säilytettävä tukijärjestelmä, jolla tuetaan niitä tuottajia, jotka istuttavat viiniviljelyksensä uudelleen viinikirvan torjumiseksi,

9) jalosteiden menekin edistämiseksi ja niiden laadun mukauttamiseksi paremmin markkinoiden tarpeisiin olisi säädettävä mahdollisuudesta vahvistaa asiaa koskevat vaatimukset,

10) kuivattujen viinirypäleiden ja kuivattujen viikunoiden aloilla markkinointivuoden lopulla tapahtuva, tiettyyn määrään kuivattuja viinirypäleitä rajoitettava varastoimisjärjestely olisi säilytettävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiettyjen mukautusten tekemistä; näille molemmille tuotteille olisi vahvistettava ostohintataso ottaen huomioon kummankin erityispiirteet,

11) olisi säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa erityistoimenpiteitä tietyillä kansainväliseen kilpailuun joutuvilla aloilla, joiden tuotannolla on hyvin suuri paikallinen tai alueellinen merkitys; näihin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä rakenteellisia parannuksia, joilla pyritään lisäämään kyseisten tuotteiden kilpailukykyä ja edistämään niiden käyttöä; olisi säädettävä väliaikaisesti kiinteästä tuesta jalostettavaksi tarkoitetun parsan nykyisille viljelypinta-aloille alalla vallitsevan tilanteen vuoksi,

12) asetuksessa (EY) N:o 3290/94 (4) vahvistettiin Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyjen sopimusten täytäntöönpanemiseksi maatalousalalla tarvittavat mukautukset ja siirtymätoimenpiteet sekä erityisesti kolmansien maiden kanssa käytävän hedelmä- ja vihannesjalostealan kaupan uusi järjestely; asetuksen (EY) N:o 3290/94 liitteessä XIV olevat määräykset otetaan tähän asetukseen; yksinkertaisuuden vuoksi komissiolle olisi kuitenkin annettava toimivalta tiettyjen teknisten, sokerin mahdollista hyvin vähäistä tarjontaa koskevien säännösten täytäntöönpanon osalta,

13) tiettyjen tukien myöntäminen saattaa vaarantaa yhteismarkkinoiden toiminnan; tämän vuoksi tässä asetuksessa tarkoitetulla alalla olisi sovellettava niitä perustamissopimuksen määräyksiä, joiden perusteella voidaan arvioida jäsenvaltioiden myöntämää tukea ja kieltää tuki, joka ei sovellu yhteismarkkinoille,

14) hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (5) säännöksiä olisi sovellettava hedelmä- ja vihannesjalostealalla asiaa koskevien vaatimusten ja tarkastusjärjestelmien päällekkäisyyksien välttämiseksi; on tarpeen säätää myös seuraamuksista, jotta voidaan varmistaa uuden järjestelmän yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä,

15) hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettava samanaikaisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet, ja

16) tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission välinen tiivis yhteistyö hallintokomiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Tällä asetuksella perustetaan hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteinen markkinajärjestely.

2. Yhteinen järjestely koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuodet vahvistetaan tarvittaessa 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

I OSASTO Tukijärjestelmä

2 artikla

1. Tuotantotukijärjestelmää sovelletaan liitteessä I lueteltuihin tuotteisiin, jotka on valmistettu yhteisössä korjatuista hedelmistä ja vihanneksista.

2. Tuotantotukea myönnetään jalostajalle, joka on maksanut tuottajalle raaka-aineesta vähintään asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksyttyjen tai esihyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ja jalostajien välillä tehtyjen sopimusten mukaista vähimmäishintaa vastaavan hinnan.

Tämän asetuksen täytäntöönpanosta seuraavien viiden markkinointivuoden aikana sopimukset voidaan kuitenkin tehdä myös jalostajien ja yksittäisten tuottajien välisiksi sellaisen määrän osalta, joka eri markkinointivuosien aikana on enintään 75, 65, 55, 40 tai 25 prosenttia tuotantotukeen oikeuttavasta määrästä.

Edellä tarkoitetut tuottajaorganisaatiot saattavat tämän artiklan säännösten tarjoamat edut koskemaan niitä viljelijöitä, jotka eivät kuulu mihinkään asetuksessa (EY) N:o 2200/96 säädettyyn kollektiiviseen rakenteeseen, mutta jotka sitoutuvat pitämään liitteessä I esitettyjen tuotteiden valmistamiseen tarkoitetun koko tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä ja osallistuvat tämän järjestelmän hallinnosta organisaatiolle aiheutuviin kokonaiskustannuksiin.

Sopimukset on allekirjoitettava ennen kunkin markkinointivuoden alkua.

3 artikla

1. Tuottajalle maksettava vähimmäishinta määritetään seuraavien tekijöiden perusteella:

a) edeltävän markkinointivuoden vähimmäishinta,

b) hedelmä- ja vihannesalan markkinahintojen kehitys,

c) tarve turvata eri käyttötarkoituksiin tarkoitettujen perustuoretuotteiden tavanomainen menekki, mukaan lukien tuotteiden toimittaminen jalostusteollisuudelle.

2. Vähimmäishinta vahvistetaan ennen kunkin markkinointivuoden alkua.

3. Vähimmäishinta ja tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4 artikla

1. Tuotantotuki ei saa olla suurempi kuin tuottajalle yhteisössä maksettavan vähimmäishinnan ja tärkeimmissä yhteisön ulkopuolisissa tuottaja- ja viejämaissa maksetun raaka-aineen hinnan välinen erotus.

2. Tuotantotuki vahvistetaan siten, että yhteisössä valmistettu tuote saadaan myydyksi 1 kohdassa säädetyt rajoitukset huomioon ottaen. Tuen vahvistamisessa otetaan 5 artiklan mukaisesti huomioon erityisesti:

a) yhteisössä maksettujen raaka-ainekustannusten ja tärkeimpien kilpailevien kolmansien maiden raaka-ainekustannusten välinen erotus,

b) edeltävälle markkinavuodelle vahvistettu tai ennen 10 kohdassa säädettyä mahdollista vähennystä laskettu tuki,

c) niiden tuotteiden osalta, joiden markkinoista on yhteisössä tuotetuilla tuotteilla huomattava markkinaosuus, ulkomaan kaupan määrän ja tuotteiden hinnan kehitys, jos jälkimmäisen arviointiperusteen vuoksi tukea vähennetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan soveltamista.

3. Tuotantotuki vahvistetaan jalostetun tuotteen nettopainon perusteella. Käytetyn raaka-aineen ja jalostetun tuotteen nettopainon välisen suhteen ilmaisevat kertoimet määritetään kiinteiksi. Ne päivitetään säännöllisesti saatujen tietojen perusteella.

4. Jalostajille myönnetään tuotantotukea ainoastaan jalostetuista tuotteista, jotka:

a) on valmistettu yhteisössä korjatuista raaka-aineesta, josta asianomainen jalostaja on maksanut vähintään 3 artiklassa tarkoitetun vähimmäishinnan;

b) ovat vähimmäislaatuvaatimusten mukaisia.

5. Tärkeimpien kilpailevien kolmansien maiden raaka-aineen hinta määritetään sellaisten tuoretuotteiden kohdalla, joiden laatu on verrattavissa jalostukseen käytettyjen tuotteiden laatuun, lähinnä tosiasiallisesti käytettyjen tilahintojen perusteella, jotka painotetaan näiden kolmansien maiden maailmanmarkkinoille viemän lopputuotteiden määrän mukaan.

6. Niiden tuotteiden osalta, joiden yhteisössä tapahtuvasta kulutuksesta yhteisön oma tuotanto on vähintään 50 prosenttia, tuonti- ja vientihintojen ja -määrien kehitystä arvioidaan vertaamalla markkinointivuoden alkua edeltäneen kalenterivuoden tietoja sitä edeltävän kalenterivuoden tietoihin.

7. Tomaattijalosteiden osalta tuotantotuki lasketaan:

a) CN-koodiin 2002 90 kuuluville tomaattitiivisteille,

b) CN-koodiin 2002 10 kuuluville San Marzano-lajikkeesta tai vastaavista lajikkeista saaduille kokonaisille kuorituille tomaateille,

c) CN-koodiin 2002 10 kuuluville Roma-lajikkeesta tai vastaavista lajikkeista saaduille kokonaisille kuorituille tomaateille,

d) CN-koodiin 2009 50 kuuluville tomaattimehuille.

8. Muiden tomaattijalosteiden tuotantotuki saadaan tapauskohtaisesti joko tomaattitiivisteille vahvistetusta määrästä ottaen huomioon erityisesti tuotteiden kuiva-ainepitoisuus tai Roma- lajikkeesta tai vastaavista lajikkeista saaduille kokonaisille kuorituille tomaateille vahvistetusta määrästä ottaen huomioon erityisesti tuotteiden kaupalliset ominaisuudet.

9. Komissio vahvistaa tuotantotuen 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ennen kunkin markkinointivuoden alkua.

Komissio vahvistaa 3 kohdassa tarkoitetut kertoimet, vähimmäislaatuvaatimukset ja muut tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt saman menettelyn mukaisesti.

10. Tomaattijalosteiden kohdalla kokonaiskustannukset eivät saa ylittää minkään markkinointivuoden aikana sitä määrää, joka olisi saavutettu, jos Ranskan ja Portugalin markkinointivuotta 1997/1998 koskevat tiivisteiden kiintiöt olisi vahvistettu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Tämän vuoksi 9 kohdan mukaisesti tomaattitiivisteille ja niistä valmistetuille tuotteille vahvistettua tukea alennetaan 5,37 prosentilla. Markkinointivuoden jälkeen voidaan mahdollisesti maksaa täydennystä, jos Ranskan ja Portugalin lisättyä kiintiötä ei ole täysin käytetty.

5 artikla

1. Otetaan jokaiseksi markkinointivuodeksi ja jäljempänä lueteltujen tuotteiden osalta käyttöön yhteisössä takuukynnys, jonka ylittäminen johtaa tuotantotuen vähenemiseen. Takuukynnys vahvistetaan:

a) sokeriliemeen ja/tai omaan mehuunsa säilötyille persikoille 582 000 tonnin määrälle nettopainona ilmoitettuna,

b) sokeriliemeen ja/tai omaan mehuunsa säilötyille Williams- ja Rocha-päärynöille 102 805 tonnin määrälle nettopainona ilmoitettuna.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen takuukynnysten ylitys lasketaan sitä markkinointivuotta, jolle tuki on vahvistettava, edeltävien kolmen markkinointivuoden aikana keskimäärin tuotettujen määrien perusteella. Jos takuukynnys ylitetään, seuraavan markkinointivuoden tukea vähennetään kyseisen tuotteen osalta todetun ylityksen mukaisesti.

6 artikla

1. Otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä tomaattijalosteiden tuotantotuen myöntämiseksi. Tuotantotuki rajoitetaan sellaiseen jalosteiden määrään, joka vastaa 6 836 262 tonnia tuoreita tomaatteja.

2. Edellä 1 kohdassa esitetty määrä jaetaan joka viides vuosi kolmen tuoteryhmän eli tomaattitiivisteiden, säilöttyjen kuorittujen kokonaisten tomaattien ja muiden tomaatista peräisin olevien tuotteiden kesken sitä markkinointivuotta, jolle jako tehdään, edeltävien viiden markkinointivuoden aikana vähimmäishinnoilla tuotettujen keskimääräisten määrien perusteella.

Ensimmäinen, markkinointivuotta 1997/1998 koskeva jako, ja neljän sitä seuraavan markkinointivuoden jako tehdään kuitenkin seuraavasti:

- tomaattitiivisteet:

4 585 253 tonnia,

- säilötyt kuoritut kokonaiset tomaatit:

1 336 119 tonnia,

- muut tuotteet:

914 890 tonnia.

3. Jäsenvaltiot jakavat vuosittain 2 kohdan mukaisesti kullekin tuoteryhmälle vahvistettavan tuoreiden tomaattien määrän keskenään sitä markkinointivuotta, jolle jako tehdään, edeltävien kolmen markkinointivuoden aikana vähimmäishinnoilla tuotettujen keskimääräisten määrien perusteella.

Markkinointivuosiksi 1997/1998 ja 1998/1999 tehtävä jako on kuitenkin esitetty tämän asetuksen liitteessä III.

Markkinointivuodelle 1999/2000 jako tehdään niiden keskimääräisten tuotantomäärien perusteella, joiden osalta on noudatettu vähimmäishintaa markkinointivuosina 1997/1998 ja 1998/1999.

Markkinointivuodesta 1999/2000 alkaen yhdessäkään tämän kohdan mukaisesti tehtävässä jaossa muutos ei saa olla jäsenvaltion ja tuoteryhmän osalta enempää kuin 10 prosenttia edelliselle markkinointivuodelle myönnettyihin määriin verrattuna. Jos 2 kohdan mukaisesti tehdään jako, tämä prosenttiluku lasketaan suhteessa edellisen markkinointivuoden määriin, joihin sovelletaan edellä mainitun kunkin tuoteryhmän jaon perusteella saatavia muutoskertoimia.

4. Jäsenvaltiot jakavat niille myönnetyt määrät alueelleen sijoittautuneiden jalostusyritysten kesken sitä markkinointivuotta, jolle jako tehdään, edeltävien kolmen markkinointivuoden aikana vähimmäishinnoilla tuotettujen keskimääräisten määrien perusteella, lukuun ottamatta markkinointivuotta 1996/1997, jota ei oteta huomioon.

Kolmessa ensimmäisessä jaossa, markkinointivuosina 1997/1998, 1998/1999 ja 1999/2000, on kuitenkin otettava huomioon markkinointivuosina 1993/1994, 1994/1995 ja 1995/1996 tosiasiallisesti tuotetut määrät.

5. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut jaot tehdään markkinointivuodesta 1999/2000 alkaen 26 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan samaa menettelyä noudattaen. Näihin sääntöihin sisältyy erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat aloittaneet toimintansa enintään kolme vuotta aiemmin, uusiin yrityksiin sekä yritysten fuusioiden tai omistajanvaihdosten yhteydessä sovellettavia sääntöjä.

7 artikla

1. Kuivattaviksi tarkoitettujen, sultana- ja Moscatel-lajikkeisiin kuuluvien viinirypäleiden ja kuivattujen korinttien viljelylle myönnetään tukea.

Tuki vahvistetaan korjattua erikoisviljelyalan hehtaaria kohti näiden alojen keskimääräisen hehtaarisadon perusteella. Tuki vahvistetaan ottaen huomioon lisäksi:

a) tarve varmistaa mainittuihin viljelyksiin entuudestaan käytettyjen alojen säilyminen,

b) kuivattujen viinirypäleiden menekkimahdollisuudet.

Tuki voi vaihdella viinirypälelajikkeiden sekä satoon vaikuttavien muiden tekijöiden mukaan.

2. Otetaan käyttöön jokaiseksi markkinointivuodeksi 1 kohdassa tarkoitetussa viljelyssä markkinointivuosina 1987/1988, 1988/1989 ja 1989/1990 ollutta keskimääräistä alaa vastaava yhteisön takaama enimmäisviljelyala. Jos kuivattavaksi tarkoitettujen viinirypäleiden tuotantoon tarkoitettu erikoisviljelyala on suurempi kuin yhteisön takaama enimmäisviljelyala, seuraavan markkinointivuoden tukea vähennetään todetun ylityksen mukaisesti.

3. Tukea maksetaan, kun alalta on korjattu sato ja kun tuotteet on kuivattu jalostettaviksi.

4. Tuottajat, jotka istuttavat viiniviljelyksensä uudelleen viinikirvan torjumiseksi ja jotka eivät saa EMOTR:n ohjausosastosta rahoitettavissa, viinikirvan torjumiseen tarkoitetuissa rakenteellisissa tukitoimenpiteissä määrättyjä tukia, saavat kolmen markkinointivuoden ajan tukea, joka vahvistetaan ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrä sekä mainittujen rakenteellisten tukitoimenpiteiden mukaisesti myönnetyn tuen määrä. Tässä tapauksessa 3 kohdan säännöstä ei sovelleta.

5. Komissio vahvistaa tuen 26 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ennen kunkin markkinointivuoden alkua. Komissio antaa samaa menettelyä noudattaen myös yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja toteaa tarvittaessa yhteisön takaaman enimmäisviljelyalan ylityksen ja määrittää siitä seuraavan tuen alenemisen.

8 artikla

Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille ja liitteessä I luetelluille, yhteisössä kulutettaviksi tai kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitetuille tuotteille voidaan vahvistaa yhteiset vaatimukset 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9 artikla

1. Asianomaisten jäsenvaltioiden hyväksymät elimet, jäljempänä `varastointielimet`, ostavat markkinointivuoden kahden viimeisen kuukauden aikana yhteisössä kuluvan markkinointivuoden aikana tuotetut sultanarusinat, kuivatut korintit ja kuivatut viikunat siinä määrin kuin tuotteet vastaavat määritettäviä laatuvaatimuksia.

Sultanarusinoiden ja korinttien kohdalla 2 kohdan mukaiset ostot eivät saa ylittää 27 370 tonnia.

2. Ostohinta, jolla varastointielimet ostavat 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, on yhtä suuri kuin:

a) kuivattujen viikunoiden osalta alimpaan laatuluokkaan kuuluvien viikunoiden vähimmäishinta, josta on vähennetty 5 prosenttia,

b) sultanarusinoiden ja kuivattujen korinttien osalta markkinointivuoden 1994/1995 aikana voimassa ollut sultanarusinoiden ja kuivattujen korinttien ostohinta, jota mukautetaan vuosittain 13 artiklassa tarkoitetun vähimmäistuontihinnan kehityksen mukaisesti tai vuodesta 2000 alkaen maailmanmarkkinahintojen perusteella.

3. Varastointielinten ostamien tuotteiden myynti tapahtuu sellaisin edellytyksin, että markkinoiden tasapaino ei vaarannu ja että myytävien tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu taataan.

Niiden tuotteiden osalta, joita ei voida myydä tavanomaisin edellytyksin, voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä. Tässä tapauksessa voidaan vaatia erityistä vakuutta tehtyjen, erityisesti tuotteen käyttötarkoitusta koskevien sitoumusten noudattamiseksi. Vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos sitoumuksia ei noudateta tai niitä noudatetaan vain osittain.

4. Varastointielimille myönnetään varastointitukea niiden ostamille tuotteille tuotteiden varastoinnin tosiasiallisen keston ajan. Tukea ei kuitenkaan makseta enää niiden 18 kuukauden jälkeen, jotka seuraavat sen markkinointivuoden päättymistä, jona tuote ostettiin.

5. Varastointielimelle myönnetään varastointielinten maksaman ostohinnan ja myyntihinnan välisen erotuksen suuruinen rahallinen korvaus. Korvauksesta vähennetään osto- ja myyntihinnan välisestä erotuksesta mahdollisesti saatava etu.

6. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot hyväksyvät varastointielimet, jotka antavat aiheelliset takuut varastoinnin moitteettomien teknisten edellytysten varmistamisesta ja varastoon ostettujen tuotteiden tyydyttävän hallinnoimisen toteuttamisesta.

Näillä elimillä on erityisesti velvollisuus varastoida ostetut tuotteet erillisiin tiloihin ja pitää erillistä kirjanpitoa näistä tuotteista.

7. Edellä 1 kohdan mukaisesti ostetut tuotteet on saatettava myyntiin joko tarjouskilpailulla tai ennalta vahvistetuilla myyntihinnoilla.

Tarjoukset otetaan huomioon ainoastaan vakuuden antamista vastaan.

8. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu ostohinta sekä yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta erityisesti varastointituen, rahallisen korvauksen ja varastointielimien suorittamien tuotteiden ostamisen ja myymisen osalta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

1. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, joilla on suuri taloudellinen tai ekologinen merkitys tietylle alueelle tai paikkakunnalle ja joihin erityisesti kohdistuu voimakasta kansainvälistä kilpailua, voidaan vahvistaa 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen erityiset toimenpiteet niiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja niiden menekin edistämiseksi.

Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti:

a) toimet, joilla pyritään parantamaan korjattujen tuotteiden soveltuvuutta jalostukseen sekä kehittämään niiden ominaisuuksia jalostusteollisuuden tarpeisiin,

b) toimet, joilla pyritään tieteellisesti tai teknisesti kehittämään uusia toimintatapoja tai menetelmiä laadun parantamiseksi ja/tai jalosteiden tuotantokustannusten alentamiseksi,

c) uusien tuotteiden ja/tai jalosteiden uusien käyttötapojen kehittämistä koskevat toimet,

d) taloudellisten tutkimusten ja markkinatutkimuksien tekeminen,

e) toimet, joilla pyritään edistämään kyseisten tuotteiden kulutusta ja käyttöä.

2. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksytyt tuottajaorganisaatiot tai niiden liitot toteuttavat 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet yhdessä muiden kyseisen alan tuotteen tai tuotteiden jalostamistoimintaa ja/tai kaupan pitämistä harjoittavia toimijoita edustavien organisaatioiden kanssa.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen, kilpailukykyä parantavien erityistoimenpiteiden käyttöön ottamisen helpottamiseksi jalostettavaksi tarkoitetulle parsalle myönnetään osalta tämän artiklan mukaisesti 500 ecun suuruinen kiinteä hehtaarituki enintään 9 000 hehtaarille kyseisten toimenpiteiden käyttöön ottamista seuraavien kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti ne säännöt, joilla voidaan taata, että säädetyt toimenpiteet ovat täydentäviä ja yhdenmukaisia toisaalta asetuksen (EY) N:o 2200/96 17 artiklan nojalla vahvistetut ja toisaalta asetuksen (ETY) N:o 4256/88 (6) 2, 5 ja 8 artiklan nojalla rahoitettuihin toimenpiteisiin nähden, annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

II OSASTO Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

11 artikla

1. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisöön suuntautuvaan tuontiin tai yhteisöstä tapahtuvaan vientiin vaaditaan tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä.

Jäsenvaltiot myöntävät tällaisen todistuksen hakemuksesta jokaiselle riippumatta siitä, mihin hakija on sijoittautunut yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15, 16, 17 ja 18 artiklan soveltamiseksi vahvistettuja säännöksiä.

Tuonti- ja vientitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä. Näiden todistusten myöntämisen edellytyksenä voi olla vakuuden antaminen, jolla taataan, että tuonti ja vienti tapahtuvat todistuksen voimassaoloaikana; ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos toimintaa ei toteuteta tässä määräajassa tai se toteutetaan ainoastaan osittain.

2. Tuonti- ja vientitodistusten voimassaoloaika ja muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

1. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

2. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

1. Liitteessä II luetelluille tuotteille vahvistetaan vähimmäistuontihinta markkinointivuosiksi 1997/1998, 1998/1999 ja 1999/2000. Vähimmäistuontihinnan määräämisessä otetaan huomioon erityisesti:

- hinta vapaasti rajalla yhteisöön tuotaessa,

- maailmanmarkkinahinnat,

- tilanne yhteisön sisämarkkinoilla,

- kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan kehitys.

Jos vähimmäistuontihintaa ei noudateta tullin lisäksi, sovelletaan tärkeimpien kolmansien maiden tavarantoimittajien noudattamien hintojen perusteella laskettavaa tasausmaksua.

2. Kuivattujen viinirypäleiden vähimmäistuontihinta vahvistetaan ennen markkinointivuoden alkua.

Kuivatuille korinteille ja muille kuivatuille viinirypäleille on vahvistettava vähimmäistuontihinta. Kummankin ryhmän osalta vähimmäistuontihinta voidaan vahvistaa tuotteille, joiden yksittäisen pakkauksen nettopaino määritellään, ja tuotteille, joiden yksittäisen pakkauksen nettopaino on suurempi kuin tämä määriteltävä paino.

3. Jalostettujen kirsikoiden vähimmäistuontihinta vahvistetaan ennen markkinointivuoden alkua. Hinta voidaan vahvistaa tuotteille, joiden yksittäisen pakkauksen nettopaino on määritelty.

4. Kuivattujen viinirypäleiden tuonnissa noudatettava vähimmäishinta on tuontipäivänä sovellettava hinta. Tarvittaessa perittävä tasausmaksu on samana päivänä sovellettava tasausmaksu.

5. Jalostettujen kirsikoiden tuonnissa noudatettava vähimmäishinta on vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen hyväksymispäivänä sovellettava hinta.

6. Kuivattujen viinirypäleiden tasausmaksut vahvistetaan tuontihinta-asteikon perusteella. Vähimmäistuontihinnan ja asteikon kunkin tason välinen ero on:

- 1 prosentti vähimmäishinnasta ensimmäisellä tasolla,

- 3 prosenttia toisella, 6 prosenttia kolmannella ja 9 prosenttia neljännellä tasolla.

Viides taso kattaa kaikki tapaukset, joissa tuontihinta on alempi kuin neljänteen tasoon sovellettava hinta.

Kuivatuille viinirypäleille vahvistettava korkein tasausmaksu ei saa olla suurempi kuin erotus, joka saadaan aikaan vähentämällä vähimmäishinnasta määrä, joka saadaan maailmanmarkkinoilla edustavimmissa kolmansissa maissa edustavien määrien kohdalla käytettyjen edullisimpien hintojen perusteella.

7. Jos jalostettujen kirsikoiden tuontihinta on alempi kuin kyseisten tuotteiden vähimmäishinta, peritään näiden hintojen erotuksen suuruinen tasausmaksu.

8. Vähimmäistuontihinta, tasausmaksu ja muut yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla

1. Sellaisten yhteisön markkinoille haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai poistamiseksi, jotka voivat johtua tiettyjen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnista, yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonti, josta kannetaan yhteisen tullitariffin mukainen tulli, edellyttää lisätullin maksamista, jos Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana maataloudesta tehdyn sopimuksen (7) 5 artiklasta johtuvat edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei uhkaa aiheuttaa häiriötä yhteisön markkinoille tai jos vaikutukset olisivat suhteettomat verrattuna asetettuun tavoitteeseen.

2. Yhteisö ilmoittaa maailman kauppajärjestölle Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyn tarjouksensa mukaisesti laukeamishinnat, joiden alapuolella lisätulli voidaan ottaa käyttöön.

Laukeamismäärät, jotka on ylitettävä lisätullin käyttöön ottamiseksi tuonnissa, määritellään erityisesti sitä vuotta, jona 1 kohdassa tarkoitetut haitalliset vaikutukset ilmenevät tai ovat vaarassa ilmetä, edeltävien kolmen vuoden aikana yhteisöön suuntautuneen tuonnin perusteella.

3. Lisätullia määrättäessä huomioon otettavat tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan tätä varten kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai yhteisön tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännöt koskevat erityisesti:

a) tuotteita, joihin sovelletaan lisätulleja maataloudesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti,

b) muita sen varmistamiseksi tarvittavia arviointiperusteita, että 1 kohtaa sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

15 artikla

1. Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyihin sopimuksiin perustuvat, edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tariffikiintiöt avataan ja niitä hallinnoidaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Kiintiöitä voidaan hallinnoida soveltamalla yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

a) tehtyjen hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (periaatteen "ensiksi tullut hakemus käsitellään ensin" mukaisesti),

b) tehdyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (niin kutsutun "haettujen määrien samanaikainen tarkastelu" -menetelmän mukaisesti),

c) perinteisten suuntausten huomioon ottamiseen perustuva menetelmä (niin kutsutun "vanhat/uudet tulokkaat" -menetelmän mukaisesti).

Muita asianmukaisia menetelmiä voidaan laatia. Niissä on pyrittävä välttämään kaikkea kyseisten toimijoiden välistä syrjintää.

3. Hallinnoimiseen käytettävässä menetelmässä otetaan tarvittaessa huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve säilyttää näiden markkinoiden tasapaino, mutta samalla voidaan omaksua piirteitä 1 kohdassa tarkoitettuja kiintiöitä vastaaviin kiintiöihin aiemmin sovelletuista menetelmistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyihin sopimuksiin perustuvien tullien soveltamista.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä määrätään kiintiöiden avaamisesta vuosittain tarvittaessa tarkoituksenmukaisen asteikon mukaisesti ja määritellään hallinnoimisessa käytettävä menetelmä, ja näihin sääntöihin sisältyvät tarvittaessa:

a) säännökset, joilla varmistetaan tuotteen luonne, lähtömaa ja alkuperä,

b) asiakirjan hyväksymistä koskevat säännökset, joilla voidaan tarkistaa a alakohdassa tarkoitetut seikat, ja

c) tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika.

16 artikla

1. Jotta yhteisöstä voitaisiin viedä:

a) taloudellisesti merkittäviä määriä edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lisättyä sokeria sisältämättömiä tuotteita,

b) CN-koodiin 1701 kuuluvaa valkoista sokeria ja raakasokeria:

- CN-koodeihin 1702 30 51, 1702 30 59, 1702 30 91, 1702 30 99 ja 1702 40 90 kuuluvaa glukoosia ja glukoosisiirappia,

- CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluvaa isoglukoosia ja

- CN-koodiin 1702 90 99 kuuluvia juurikas- ja sokeriruokosiirappeja,

joita käytetään 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetelluissa tuotteissa, näiden tuotteiden kansainvälisessä kaupassa käytettävien hintojen perusteella ja perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvin rajoituksin, näiden hintojen ja yhteisössä käytettävien hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

2. Niiden määrien myöntämisen osalta, jotka voidaan viedä vientituella, vahvistetaan menetelmä:

a) joka sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla voidaan hyödyntää käytettävissä olevia voimavaroja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja jossa otetaan huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne ilman, että se aiheuttaa syrjintää pienten ja suurten toimijoiden välillä,

b) joka on toimijoille hallinnollisesti kevein ottaen huomioon hallinnoimisen vaatimukset,

c) jolla voidaan välttää asianosaisten toimijoiden välistä syrjintää.

3. Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä.

Vientituki voi määrätyn tuotteen osalta vaihdella kyseisen tuotteen määräpaikan mukaisesti, jos kansainvälisen kaupan tilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset sitä edellyttävät.

Vientituki vahvistetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Vahvistaminen tapahtuu määräajoin.

Tarvittaessa komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa määräajoin vahvistettua vientitukea muuna ajankohtana.

4. Vientituki myönnetään ainoastaan hakemuksesta ja se edellyttää siihen liittyvän vientitodistuksen esittämistä.

5. Tuen määrä on todistuksen hakemispäivänä voimassa oleva määrä ja eriytetyn tuen osalta määrä, jota samana päivänä sovelletaan:

a) todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan, tai

b) tosiasialliseen määräpaikkaan, jos se on eri kuin todistuksessa esitetty määräpaikka. Tässä tapauksessa sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan sovellettava määrä.

Tässä kohdassa säädetyn jouston väärinkäytön välttämiseksi voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä.

6. Siitä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, voidaan poiketa elintarvikeaputoimien yhteydessä vientitukea saavien tuotteiden osalta 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7. Perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten rajoitusten noudattaminen on taattava kyseisiin tuotteisiin sovellettavilla, näissä sopimuksissa määrättyjen viiteajanjaksojen mukaisesti myönnettävillä vientitodistuksilla.

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viiteajanjakson päättyminen ei saa vaikuttaa vientitodistusten voimassaoloon.

8. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, mukaan lukien myöntämättömien tai käyttämättömien, vientiin tarkoitettujen määrien uudelleen jakamista koskevat säännökset, annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

17 artikla

1. Tätä artiklaa sovelletaan 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun vientitukeen.

2. Vientituen vahvistamisessa on otettava huomioon seuraavat osatekijät:

a) tilanne ja kehitysnäkymät:

- hedelmä- ja vihannesjalosteiden hinnat yhteisön markkinoilla ja niiden saatavuus,

- kansainvälisessä kaupassa käytetyt hinnat,

b) kaupan pitämisen ja kuljetuksen vähimmäiskustannukset yhteisön markkinoilta satamiin tai muihin yhteisön vientipaikkoihin sekä kuljetuskustannukset määrämaihin,

c) suunnitellun viennin taloudelliset näkymät,

d) perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat rajoitukset.

3. Edellä 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden hinnat yhteisön markkinoilla vahvistetaan ottaen huomioon viennin kannalta edullisimmiksi osoittautuvat hinnat.

Kansainvälisessä kaupassa käytettävät hinnat vahvistetaan ottaen huomioon:

a) kolmansien maiden markkinoilla todetut hinnat,

b) kolmansissa määrämaissa käytetyt, kolmansista maista tulevan tuonnin edullisimmat tuontihinnat,

c) kolmansissa viejämaissa todetut tuottajahinnat,

d) tarjoushinta yhteisön rajalla.

4. Vientituki maksetaan, kun esitetään todistus siitä, että tuotteet:

- on viety yhteisön ulkopuolelle,

- ovat peräisin yhteisöstä, ja

- eriytetyn vientituen osalta ovat saapuneet todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 5 kohdan b alakohdan soveltamista. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vastaavien takuiden tarjoamiseksi, jollei määritettävistä edellytyksistä muuta johdu.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

18 artikla

1. Tätä artiklaa sovelletaan 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vientitukeen.

2. Vientituki on:

- raakasokerille, valkoiselle sokerille ja juurikas- ja sokeriruokosiirapeille samansuuruinen kuin näiden sellaisenaan vientiin tarkoitettujen tuotteiden vientituki, joka vahvistetaan sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81 (8) 17 artiklan ja sen soveltamiseksi annettujen säännöksien mukaisesti,

- isoglukoosille samansuuruinen kuin tämän sellaisenaan vientiin tarkoitetun tuotteen vientituki, joka vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 1785/81 17 artiklan ja sen soveltamiseksi annettujen säännöksien mukaisesti,

- glukoosille ja glukoosisiirapille samansuuruinen kuin näiden sellaisenaan vientiin tarkoitettujen tuotteiden vientituki, joka vahvistetaan näille kummallekin tuotteelle vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 (9) 13 artiklan ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten mukaisesti.

3. Vientituen myöntämiseksi jalosteille niiden mukana on niitä vietäessä oltava hakijan ilmoitus valmistuksessa käytettyjen raakasokerin, valkoisen sokerin ja juurikas- ja sokeriruokosiirappien, isoglukoosin, glukoosin ja glukoosisiirapin määristä.

Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen oikeellisuus.

4. Jos vientituki ei riitä mahdollistamaan 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa lueteltujen tuotteiden vientiä, näihin tuotteisiin sovelletaan 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vientitukea koskevia säännöksiä mainitun kohdan b alakohdan säännösten asemesta.

5. Vientitukea myönnetään vietäessä tuotteita:

a) jotka ovat peräisin yhteisöstä,

b) jotka on tuotu kolmansista maista ja joista on tuotaessa maksettu 12 artiklassa tarkoitettu tuontitulli, edellyttäen että viejä osoittaa, että:

- vietävä tuote on sama kuin aiemmin tuotu tuote ja

- tästä tuotteesta on tuotaessa maksettu tuontitulli.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan tapauksessa vientituki on jokaiselle tuotteelle samansuuruinen kuin tuotaessa peritty tulli, jos tulli on alempi kuin sovellettava vientituki; jos tuotaessa peritty tulli on suurempi kuin vientituki, sovelletaan vientitukea.

6. Vientituki maksetaan, kun esitetään todistus siitä, että tuotteet:

- täyttävät jomman kumman 5 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä,

- on viety yhteisön ulkopuolelle ja

- eriytetyn vientituen osalta ovat saapuneet todistuksessa esitettyyn määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 5 kohdan b alakohdan soveltamista. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vastaavien takuiden tarjoamiseksi, jollei määritettävistä edellytyksistä muuta johdu.

7. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

19 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen vilja-, sokeri-, hedelmä- ja vihannesalojen yhteisten markkinajärjestelyjen moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen erityistapauksissa estää kokonaan tai osittain sisäisen jalostusmenettelyn käytön

- 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja

- tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden valmistukseen tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne on poikkeuksellisen kiireinen ja jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai jos ne ovat vaarassa häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille, joiden voimassaoloaika ei ylitä kuutta kuukautta ja joita sovelletaan välittömästi. Jos asia on tullut komission käsiteltäväksi jäsenvaltion pyynnöstä, komissio tekee päätöksen siitä yhden viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jäsenvaltiot voivat saattaa neuvoston käsiteltäväksi komission päätöksen viikon kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota komission päätöksen. Jos neuvosto ei kolmen kuukauden aikana ole päättänyt asiasta, komission päätös katsotaan kumotuksi.

20 artikla

1. Jos asetuksen (ETY) N:o 1785/81 20 artiklan mukaisesti valkoisen sokerin 100 kilogrammaa kohden peritään yli 5 ecun suuruinen vientimaksu, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, vähintään 35 prosenttia lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden vientimaksun perimisestä voidaan päättää 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Vientimaksu vahvistetaan ottaen huomioon:

- lisättyä sokeria sisältävän hedelmä- ja vihannesjalosteen luonne,

- kyseisen tuotteen sisältämän lisätyn sokerin määrä,

- yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla käytetty valkoisen sokerin hinta,

- valkoiseen sokeriin sovellettava vientimaksu,

- tämän maksun soveltamisen taloudelliset näkökohdat.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

21 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja erityisiä sääntöjä sen soveltamisesta sovelletaan tämän asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden luokitteluun; tämän asetuksen soveltamisen pohjalta saatu tullinimikkeistö liitetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa tai jonkin sen säännöksen mukaisesti annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansista maista tulevassa tuonnissa kielletään:

- kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen,

- kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

22 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä ovat häiriintyneet tai ovat vaarassa häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa määrätyn äänestysmenettelyn mukaisesti yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarpeellisista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi jäsenvaltioille ja joita sovelletaan välittömästi. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi kolmen työpäivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen.

4. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan perustamissopimuksen 228 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvia velvoitteita noudattaen.

III OSASTO Yleiset säännökset

23 artikla

Perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

24 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2200/96 kansallisia ja yhteisön tarkastuksia koskevan VI osaston säännöksiä sovelletaan hedelmä- ja vihannesjalostealan markkinoita koskevan yhteisön sääntelyn noudattamisen valvontaan.

25 artikla

Hedelmä- ja vihannesalalla voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia, jotka voivat olla luonteeltaan taloudellisia tai muita, alan omien tarpeiden mukaisesti 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

Jos siirtyminen aiemmasta markkinajärjestelystä tällä asetuksella perustettuun järjestelyyn edellyttää siirtymistä helpottavia toimenpiteitä, niistä päätetään 29 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

27 artikla

1. Jäsenvaltioiden ja komission on annettava toisilleen tiedoksi tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Toimitettavat tiedot vahvistetaan 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Yksityiskohtaiset säännöt tällaisten tietojen toimittamisesta ja jakelusta annetaan samaa menettelyä noudattaen.

2. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tämän asetuksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä niihin tehdyt muutokset viimeistään kuukauden kuluttua niiden voimaantulosta.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet tämän asetuksen säännöksiä koskevista rikkomuksista rankaisemiseksi sekä petosten torjumiseksi.

28 artikla

Perustetaan hedelmä- ja vihannesjalosteiden hallintokomitea, jäljempänä `komitea`, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

29 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

b) Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Siinä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

30 artikla

Komitea voi käsitellä muitakin kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäviksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

31 artikla

Edellä 2 ja 7 artiklan sekä 9 artiklan 4 ja 5 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan soveltamisesta aiheutuvia menoja pidetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamisesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 (10) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina interventiotoimenpiteinä, joiden tarkoituksena on säädellä maatalousmarkkinoita.

32 artikla

Tätä asetusta on sovellettava siten, että otetaan samanaikaisesti ja aiheellisella tavalla huomioon perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet.

33 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1997. Kuitenkin I osastoa sovelletaan kunkin kyseisen tuotteen osalta vasta markkinointivuoden 1997/1998 alusta.

2. Kumotaan seuraavat asetukset tämän asetuksen vastaavien säännösten täytäntöönpanopäivästä:

- Neuvoston asetus (ETY) N:o 426/86, annettu 24 päivänä helmikuuta 1986, hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä (11)

- Neuvoston asetus (ETY) N:o 2245/88, annettu 19 päivänä heinäkuuta 1988, takuukynnysjärjestelmän käyttöönotosta sokeriliemeen säilötyille persikoille (12)

- Neuvoston asetus (ETY) N:o 1206/90, annettu 7 päivänä toukokuuta 1990, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotantotukijärjestelmän yleisistä säännöistä (13)

- Neuvoston asetus (ETY) N:o 668/93, annettu 17 päivänä maaliskuuta 1993, tomaattijalosteiden tuotantotuelle asetettavasta rajasta (14)

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 28 päivänä lokakuuta 1996.

Neuvoston puolesta

I. YATES

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 52, 21.2.1996, s. 23

(2) EYVL N:o C 96, 1.4.1996, s. 276

(3) EYVL N:o C 82, 19.3.1996, s. 30

(4) EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 105, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1193/96 (EYVL N:o L 161, 29.6.1996, s. 1).

(5) Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(6) Neuvoston asetus (ETY) N:o 4256/88, annettu 19 päivänä joulukuuta 1988, asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston osalta annetun asetuksen (ETY) N:o 4256/88 muuttamisesta (EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 25), asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2085/93 (EYVL N:o L 193, 31.7.1993, s. 44).

(7) EYVL N:o L 336, 23.12.1994, s. 22.

(8) EYVL N:o L 177, 1.7.1981, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1599/96 (EYVL N:o L 206, 16.8.1996, s. 43).

(9) EYVL N:o L 181, 1.7.1992, s. 21, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 923/96 (EYVL N:o L 126, 24.5.1996, s. 37).

(10) EYVL N:o L 94, 28.4.1970, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1287/95 (EYVL N:o L 125, 8.6.1995, s. 1).

(11) EYVL N:o L 49, 27.2.1986, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2314/95 (EYVL N:o L 233, 30.9.1995, s. 69).

(12) EYVL N:o L 198, 27.7.1988, s. 18, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1032/95 (EYVL N:o L 105, 9.5.1995, s. 3).

(13) EYVL N:o L 119, 11.5.1990, s. 74, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2202/90 (EYVL N:o L 201, 31.7.1990, s. 4).

(14) EYVL N:o L 72, 25.3.1993, s. 1

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

>TAULUKON PAIKKA>