Tämän direktiivin tavoitteina on

Tällä direktiivillä ei rajoiteta:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tässä direktiivissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa 2 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden, komission, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ja BERECin on osaltaan vaikutettava kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on toimivaltuuksiensa rajoissa osaltaan varmistettava, että toteutetaan toimintapolitiikkoja, joilla pyritään edistämään sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta.

Tämän direktiivin yhteydessä kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sekä BERECin, komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikkiin seuraaviin yleisiin tavoitteisiin, joita ei ole lueteltu ensisijaisuusjärjestyksessä:

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettuihin ja tässä kohdassa täsmennettyihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään muun muassa:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimivat puolueettomasti, objektiivisesti, avoimesti, syrjimättömästi ja oikeasuhteisesti.

Jäsenvaltioiden on tehtävä radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevässä ryhmässä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1 kohdan mukaisesti sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa näiden pyynnöstä radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen strategisen suunnittelun ja yhteensovittamisen tukemiseksi

BEREC osallistuu niiden toimivaltaa koskevien, radiotaajuuksiin liittyvää markkinasääntelyä ja kilpailua koskevien kysymysten käsittelyyn.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustakin tässä direktiivissä kansallisille sääntelyviranomaisille säädetystä tehtävästä huolehtivat toimivaltaiset viranomaiset.

Tätä direktiiviä sovellettaessa kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastuussa vähintään seuraavista tehtävistä:

Jäsenvaltio voi antaa kansallisille sääntelyviranomaisille muita tässä direktiivissä ja muualla unionin lainsäädännössä säädettyjä tehtäviä, erityisesti kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyviä tehtäviä, kuten yleisvaltuutuksen ja BERECille mahdollisesti annettuun rooliin liittyvät tehtävät. Jos kyseiset kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyvät tehtävät on osoitettu muille toimivaltaisille viranomaisille, niiden on pyrittävä kuulemaan kansallista sääntelyviranomaista ennen päätöksen tekemistä. BERECin tehtävien hoidon edistämiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus kerätä tarvittavia tietoja markkinatoimijoilta.

Jäsenvaltiot voivat osoittaa kansallisille sääntelyviranomaisille myös muita tehtäviä kansallisen lainsäädännön, myös unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta annetun kansallisen lainsäädännön nojalla.

Saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden on erityisesti edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan vakautta suhteessa unionin sähköisen viestinnän sääntelykehyksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, yhteydessä osoitettuihin tehtäviin.

Jos jäsenvaltio katsoo yleisvaltuutuksen alaisia yrityksiä koskevan ilmoitusvelvollisuuden olevan perusteltu, se voi edellyttää tällaisilta yrityksiltä ainoastaan ilmoituksen tekemistä kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltio ei saa edellyttää tällaisilta yrityksiltä toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen nimenomaisen päätöksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen saamista ennen kuin yleisvaltuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan käyttää.

Yritys voi aloittaa toiminnan tehtyään mahdollisesti edellytettävän ilmoituksen, noudattaen tarvittaessa kuitenkin tämän direktiivin mukaisten, käyttöä koskevista oikeuksista annettujen säännösten soveltamista.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus merkitsee vain sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjonta ja niiden vähimmäistietojen toimittamista, jotka BEREC ja viranomainen tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä tai luetteloa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajista. Tietoihin on sisällyttävä ainoastaan

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia.

Ilmoitusvaatimusten lähentämiseksi BEREC julkaisee ilmoitusmallia koskevat ohjeet ja ylläpitää unionin tietokantaa toimivaltaisille viranomaisille toimitetuista ilmoituksista. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä välitettävä BERECille sähköisesti kaikki ilmoitukset, jotka ne ovat vastaanottaneet. Toimivaltaisille viranomaisille ennen 21 päivää joulukuuta 2020 tehdyt ilmoitukset on välitettävä BERECille viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2021.

Tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti yleisvaltuutuksen saaneilla yrityksillä on oikeus:

Jos kyseiset yritykset tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle, yleisvaltuutus antaa niille myös oikeuden:

Yleisvaltuutuksen mukaisesti sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoaville yrityksille tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille asetetut hallinnolliset maksut on:

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta hallinnollisia maksuja yrityksiin, joiden liikevaihto on tietyn kynnyksen alapuolella tai joiden toiminta ei johda vähimmäismarkkinaosuuteen tai joiden toiminta-alue on hyvin pieni.

Jäsenvaltioiden on vaadittava yleisölle sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoavia yrityksiä, joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai jossain toisessa jäsenvaltiossa

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sellaisiin yrityksiin, joiden sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvä vuosittainen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa on alle 50 miljoonaa euroa.

Jos yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajayrityksiä eivät koske yhtiöoikeuden mukaiset vaatimukset eivätkä ne täytä unionin oikeuden kirjanpitosäännöissä olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia vaatimuksia, niiden tilinpäätökset on laadittava ja annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava. Tilintarkastuksen on tapahduttava asiaankuuluvien kansallisten ja unionin sääntöjen mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa vaadittuun erilliseen kirjanpitoon.

Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla, ja asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, on annettava riittävä aikailmaista näkemyksensä ehdotetuista muutoksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu oikeuksien tai yleisvaltuutuksen haltijan kanssa. Poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta tämä aika on vähintään neljä viikkoa,

Päätökseen tehtävät muutokset on julkaistava perusteluineen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tai liitännäistoimintojen tai -palvelujen tarjoajayritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset, muut toimivaltaiset viranomaiset ja BEREC voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1971 ( 2 ) säännöksiä tai niiden mukaisesti hyväksyttyjä päätöksiä tai kannanottoja noudatetaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja, jos muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää, kyseisillä muilla viranomaisilla, on valtuudet vaatia näitä yrityksiä toimittamaan erityisesti tiedot sellaisista tulevista verkkojen tai palvelujen uudistuksista, joilla voi olla vaikutuksia tukkutason palveluihin, joita ne tarjoavat kilpailijoille, ja lisäksi sähköisiä viestintäverkkoja ja liitännäistoimintoja koskevia paikallistason tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta voidaan tehdä maantieteellinen kartoitus ja nimetä alueet 22 artiklan mukaisesti.

Jos ensimmäisen alakohdan mukaisesti kerätyt tiedot eivät riitä kansallisen sääntelyviranomaisen, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja BERECin sääntelytehtävien hoitamiseen unionin oikeuden mukaisesti, tietoja voidaan pyytää muilta asiaankuuluvilta yrityksiltä, jotka toimivat sähköisen viestinnän alalla tai siihen läheisesti liittyvillä aloilla.

Yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima tukkumarkkinoilla, voidaan myös vaatia toimittamaan kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät kyseisiin tukkumarkkinoihin.

Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tietoja toimenpiteistä direktiivillä 2014/61/EU perustetusta yhtenäisestä tiedotuspisteestä.

Tietopyynnön on oltava oikeassa suhteessa tehtävien suorittamiseen nähden ja se on perusteltava.

Yritysten on toimitettava pyydetyt tiedot viipymättä edellytetyn aikataulun mukaisesti ja vaaditulla tarkkuudella.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä tiedot, joita se tarvitsee suorittaessaan SEUT-sopimuksen mukaisia tehtäviään. Komission pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia näiden tehtävien suorittamiseen nähden. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet viranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta. Siinä määrin kuin se on tarpeen ja jollei tiedot antanut viranomainen nimenomaisesti ja perustellusti toisin pyydä, komissio asettaa tiedot myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten saataville.

Jollei 3 kohdan vaatimuksista muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietylle viranomaiselle toimitetut tiedot voidaan perustellusta pyynnöstä asettaa saman tai muun jäsenvaltion jonkin vastaavan viranomaisen ja BERECin saataville, jos näiden viranomaisten tai BERECin unionin oikeuden mukaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää.

Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat, tämän kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan mukaisesti pyydettyjä tietoja ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksia, vaatia yrityksiltä yleisvaltuutuksen, käyttöä koskevien oikeuksien tai 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien nojalla vain sellaisia tietoja, jotka ovat asiaankuuluvia ja objektiivisesti perusteltavissa erityisesti seuraavista syistä:

Ensimmäisen alakohdan a, b ja d–j alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille pääsyä eikä markkinoille pääsyn edellytyksenä.

BEREC voi tarvittaessa laatia tietopyyntöjen malleja, jotta saadut tiedot voidaan helpommin esittää yhteen koottuina ja analysoida ne.

Kansallisten sääntely- ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä maantieteellinen kartoitus laajakaistan tarjoamiseen pystyvien sähköisten viestintäverkkojen, jäljempänä ”laajakaistaverkot”, kattavuudesta viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2023, ja se on päivitettävä vähintään joka kolmas vuosi sen jälkeen.

Maantieteellisessä kartoituksessa selvitetään laajakaistaverkkojen nykyinen maantieteellinen kattavuus kyseisten viranomaisten alueella, jotta kansalliset sääntely- ja/tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tässä direktiivissä vaaditut tehtävät ja tehdä valtiontukisääntöjen soveltamiseksi tarvittavia kartoituksia.

Maantieteelliseen kartoitukseen voi sisältyä myös ennuste laajakaistaverkkojen, erittäin suuren kapasiteetin verkot mukaan lukien, kattavuudesta niiden alueella asiaankuuluvan viranomaisen määrittelemäksi ajanjaksoksi.

Tällaisen ennusteen on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, myös tiedot yritysten tai viranomaisten aikeista ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja sekä verkkojen merkittävistä parannuksista tai laajennuksista vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Tätä varten kansallisten sääntelyviranomaisten ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on pyydettävä yrityksiltä ja viranomaisilta asianmukaiset tällaiset tiedot siltä osin kuin tällaisia tietoja on saatavilla ja ne voidaan toimittaa kohtuullisin toimin.

Kansallinen sääntelyviranomainen päättää sille tällä direktiivillä nimenomaisesti osoitettujen tehtävien osalta, miltä osin on asianmukaista turvautua kaikkiin tällaisen ennusteen yhteydessä kerättyihin tietoihin tai osaan kyseisistä tiedoista.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei tee maantieteellistä kartoitusta, se tehdään yhteistyössä sen kanssa siltä osin kuin kartoitus voi liittyä sen tehtäviin.

Maantieteellisessä kartoituksessa kerättyjen tietojen on oltava paikallisesti riittävän yksityiskohtaisia ja sisällettävä riittävästi tietoa palvelun laadusta ja muuttujista; sitä on lisäksi käsiteltävä 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset sekä paikallis-, alue- ja kansalliset viranomaiset, jotka ovat vastuussa julkisten varojen myöntämisestä sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottamiseen, kansallisten laajakaistasuunnitelmien laatimisesta, radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien kattavuusvelvoitteiden määrittelemisestä ja yleispalveluvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvien palvelujen saatavuuden tarkistamisesta alueellaan, ottavat huomioon tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan nojalla toteutettujen maantieteellisten kartoitusten tulokset ja mahdolliset nimetyt alueet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maantieteellisen kartoituksen tekevät viranomaiset antavat tällaiset tiedot sillä edellytyksellä, että vastaanottava viranomainen takaa saman luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien suojelun tason kun tiedot antava viranomainen, sekä ilmoittavat tästä kyseiset tiedot antaneille osapuolille. Kyseiset tulokset on annettava pyynnöstä myös BERECin ja komission saataville samoin edellytyksin.

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan keskitetty tietopiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.

Jäsenvaltioiden on, siinä määrin kuin se on asianmukaista, varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, huomioon loppukäyttäjien, erityisesti kuluttajien, ja vammaisten loppukäyttäjien, sekä valmistajien ja sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavien yritysten näkemykset kysymyksissä, jotka koskevat kaikkia loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksia, myös vammaisten loppukäyttäjien vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa, yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, erityisesti silloin kun näillä kysymyksillä on huomattava vaikutus markkinoihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, perustavat vammaisille henkilöille esteettömän kuulemismekanismin, jolla varmistetaan, että niiden päätöksissä, jotka koskevat kysymyksiä, jotka liittyvät loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksiin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, otetaan asianmukaisesti huomioon kuluttajien edut sähköisen viestinnän alalla.

Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttö on järjestetty niiden alueella niin, ettei millään muulla jäsenvaltiolla ole estettä sallia alueellaan yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä unionin lainsäädännön mukaisesti erityisesti jäsenvaltioiden rajat ylittävien haitallisten häiriöiden aiheutumisen vuoksi.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tätä varten kaikki tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisestä lainsäädännöstä ja asiaan kuuluvista kansainvälisistä sopimuksista, kuten ITU:n radio-ohjesäännöistä ja ITU:n radioviestinnän alueellisista sopimuksista, johtuvien velvoitteiden soveltamista.

Jäsenvaltioiden on tehtävä radiotaajuuksien käyttöä koskevan rajatylittävän koordinoinnin yhteydessä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kautta, jotta voidaan

Jos tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuilla toimilla ei ole saatu ratkaistua ongelmaa tai riitaa ja jos jäsenvaltio, jota asia koskee, sitä pyytää, komissio, joka ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän mahdollisen lausunnon, jossa suositellaan 3 kohdan mukaista koordinoitua ratkaisua, voi hyväksyä niille jäsenvaltioille, joita ratkaisematta olevat haitalliset häiriöt koskevat, osoitettuja päätöksiä sellaisten kahden tai useamman jäsenvaltion rajat ylittävien haitallisten häiriöiden poistamiseksi, jotka estävät jäsenvaltioita käyttämästä alueellaan yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn liittyvistä seuraamuksista ainoastaan, jos yritys tai viranomainen tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomuuden vuoksi antaa harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja.

Määriteltäessä yritykselle tai viranomaiselle määrätyn sakon tai uhkasakon määrää, jonka perusteena on tarkoituksellinen tai törkeästä huolimattomuudesta johtuva harhaanjohtavien, virheellisten tai puutteellisten tietojen antaminen 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn yhteydessä, on otettava huomioon muun muassa, onko yrityksen tai viranomaisen toiminta vaikuttanut haitallisesti kilpailuun, ja erityisesti, onko yritys tai viranomainen alun perin toimittamiensa tai päivittämiensä tietojen vastaisesti ottanut käyttöön, parantanut tai laajentanut verkkoa tai ollut ottamatta sitä käyttöön esittämättä objektiivista perustetta tälle suunnitelman muutokselle.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset seuraavat ja valvovat yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtojen, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien sekä velvollisuuden käyttää radiotaajuuksia tehokkaasti 4 artiklan, 45 artiklan 1 kohdan ja 47 artiklan mukaisesti noudattamista.

Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet 21 artiklan mukaisesti edellyttää, että yritykset, jotka kuuluvat yleisvaltuutuksen piiriin tai joilla on radiotaajuuksien tai numerovarojen käyttöoikeuksia, antavat kaikki tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtoja ja 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia noudatetaan.

Toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet vaatia 2 kohdassa tarkoitetun laiminlyönnin lopettamista joko välittömästi tai kohtuullisen määräajan kuluessa ja sen on toteutettava tarpeelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

Tältä osin jäsenvaltioiden on valtuutettava toimivaltaiset viranomaiset

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimenpiteistä ja niiden perusteluista kyseiselle yritykselle viipymättä, ja yritykselle on tällöin asetettava kohtuullinen määräaika toimenpiteen noudattamiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaat järjestelmät, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tai liitännäistoimintoja tarjoava yritys, johon toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällä elimellä, joka voi olla tuomioistuin, on oltava tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämä asiantuntemus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapaukseen liittyvät tosiseikat otetaan asianmukaisesti huomioon.

Toimivaltaisen viranomaisen päätös on voimassa, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu, jollei määrätä tilapäisiä toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jollei tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuelin ole luonteeltaan tuomioistuin, sen on aina annettava päätökselleen kirjalliset perustelut. Päätöksestä on tällöin voitava lisäksi valittaa SEUT 267 artiklassa tarkoitettuun jäsenvaltion tuomioistuimeen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on toimiva muutoksenhakujärjestelmä.

Jollei 34 artiklan mukaisesti hyväksytyissä suosituksissa tai suuntaviivoissa toisin määrätä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 23 artiklan nojalla mahdollisesti tarvittavan kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka

sen on julkaistava toimenpide-ehdotus sekä ilmoitettava siitä perusteluineen samaan aikaan komissiolle, BERECille ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, BERECillä ja komissiolla on mahdollisuus antaa lausuntonsa toimenpide-ehdotuksesta yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.

Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella, jos kyseisellä toimenpiteellä pyritään

▼C1

▼B

ja jos toimenpide vahingoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ja komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen sisämarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa. Tätä kahden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää. Komissio ilmoittaa tässä tapauksessa BERECille ja kansallisille sääntelyviranomaisille varaumistaan ja julkaisee ne samanaikaisesti.

Komissio voi 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa joko

Komission on ennen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunto.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset muutosehdotukset.

Kun 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan yritystä koskeva velvollisuus soveltaen 61 artiklaa tai 67 artiklaa yhdessä 69–76 artiklan ja 83 artiklan kanssa, komissio voi 32 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhden kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja BERECille perusteet, joiden vuoksi se katsoo, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen sisämarkkinoille, tai epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Tällöin toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta.

Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission, BERECin tai muun kansallisen sääntelyviranomaisen mahdollisesti esittämät huomautukset.

Jos BEREC yhtyy lausunnossaan komission esittämiin vakaviin epäilyihin, se tekee läheistä yhteistyötä asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa yksilöidäkseen asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen. Kansallinen sääntelyviranomainen voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymistä joko

Komissio voi kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymisestä ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin mahdollisen lausunnon

Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on antanut suosituksen 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tai poistanut varaumansa 5 kohdan b alakohdan mukaisesti, annettava komissiolle ja BERECille tiedoksi hyväksytty lopullinen toimenpide.

Määräaikaa voidaan jatkaa, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi järjestää julkisen kuulemisen 23 artiklan mukaisesti.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen aikoo toteuttaa 55 artiklan 2 kohdan mukaisen valintamenettelyn, joka liittyy päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöön langattomien laajakaistaverkkojen ja -palvelujen käytön mahdollistamiseksi, sen on ilmoitettava 23 artiklan mukaisesti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle kaikista toimenpide-ehdotuksista, joihin sovelletaan vertailevaa tai kilpailuun perustuvaa valintamenettelyä 55 artiklan 2 kohdan nojalla, ja ilmoitettava, pyytääkö se radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevää ryhmää kutsumaan koolle vertaisarviointifoorumin ja milloin.

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän on pyynnöstä järjestettävä vertaisarviointifoorumi toimitetuista toimenpide-ehdotuksista keskustelemiseksi ja sen on helpotettava kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa kansallisten toimenpide-ehdotuksista.

Vertaisarviointifoorumi koostuu radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsenistä, ja sen järjestää ja sen puheenjohtajana toimii kyseisen ryhmän jäsen.

Vertaisarviointifoorumin aikana kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen antaa selityksen siitä, kuinka toimenpide-ehdotus:

Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyissä päätöksissä saadaan ainoastaan yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan seuraaviin seikkoihin:

Jos komissio ei ole hyväksynyt päätöstä tai suositusta vuoden kuluessa siitä, kun BEREC on hyväksynyt lausunnon, jossa todetaan, että kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä määritettyjä sääntelytehtäviä on eroavuuksia, jotka voisivat muodostaa esteen sisämarkkinoille, se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

Jos komissio on hyväksynyt suosituksen 1 kohdan mukaisesti, mutta esteitä sisämarkkinoille muodostavaa epäyhdenmukaista täytäntöönpanoa esiintyy vielä kaksi vuotta suosituksen antamisen jälkeen, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen 4 kohdan mukaisesti, jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu.

Jos komissio ei ole hyväksynyt päätöstä vuoden kuluessa toisen alakohdan nojalla hyväksytyn suosituksen antamisesta, se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen standardien tai eritelmien käyttöä palvelujen, teknisten rajapintojen tai verkkotoimintojen tarjoamiseksi siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden, päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, palveluntarjoajan vaihtamisen sekä numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyyden helpottamiseksi sekä käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

Kunnes standardit tai eritelmät on 1 kohdan mukaisesti julkaistu, jäsenvaltioiden on edistettävä eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen hyväksymien standardien tai eritelmien käyttöä.

Jos tällaisia standardeja tai eritelmiä ei ole, jäsenvaltioiden on edistettävä kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU), Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (European Conference of Postal and Telecommunications Administrations, CEPT), kansainvälisen standardisoimisjärjestön (International Organisation for Standardisation, ISO) ja kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (International Electrotechnical Committee, IEC) antamien kansainvälisten standardien tai suositusten käyttöä.

Jos kansainvälisiä standardeja on olemassa, jäsenvaltioiden on rohkaistava eurooppalaisia standardisoimisjärjestöjä käyttämään niitä tai niiden merkityksellisiä osia perustana standardeja kehittäessään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tällaiset kansainväliset standardit tai niiden merkitykselliset osat olisivat tehottomia.

Mikään 1 kohdassa tai tässä kohdassa tarkoitetuista standardeista tai eritelmistä ei saa estää tämän direktiivin mukaista käyttöoikeutta, silloin kun tämä on mahdollista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat toteuttavat tarvittavat ja oikeasuhteiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso, ottaen huomioon uusin tekniikka. Erityisesti on toteutettava toimenpiteitä – tarvittaessa myös salaustoimenpiteitä – turvapoikkeamista käyttäjille ja muille verkoille ja palveluille aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi.

Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 526/2013 ( 3 ) mukaisesti edistettävä jäsenvaltioiden koordinointia, jotta vältetään erilaiset kansalliset vaatimukset, jotka voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä ja muodostaa esteitä sisämarkkinoille.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä kaikki sellaiset turvapoikkeamat, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan.

Turvallisuuden vaarantumistilanteen vaikutuksen merkityksen määrittelemiseksi on otettava huomioon saatavuuden mukaan erityisesti seuraavat muuttujat:

Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja ENISAlle. Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi tiedottaa asiasta yleisölle tai vaatia tarjoajia tiedottamaan siitä, jos se katsoo turvapoikkeaman julkistamisen olevan yleisen edun mukaista.

Toimivaltaisen viranomaisen on kerran vuodessa toimitettava komissiolle ja ENISAlle tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista.

Komissio voi ENISAn lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esitetään 1 kohdassa tarkoitetut tekniset ja organisatoriset toimenpiteet sekä 2 kohtaan perustuviin ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja ilmoitusvelvollisuuksiin sovellettavat menettelyt. Niiden on mahdollisimman pitkälle perustuttava eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä lisävaatimuksia 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien osalta jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että sovellettavat maksut asetetaan sellaiselle tasolle, jolla varmistetaan radiotaajuuksien tehokas jakaminen ja käyttö, muun muassa seuraavin keinoin:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen käsitellessä hakemusta, joka koskee oikeuksien myöntämistä

kyseinen toimivaltainen viranomainen

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut menettelyt voivat erota toisistaan riippuen siitä, tarjoaako hakija yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja vai ei.

Jos operaattori on käyttänyt kansallisen lainsäädännön mukaista oikeutta asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuutta käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä siltä pohjalta asennettujen verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen rinnakkain sijoittamisesta tai yhteiskäytöstä ympäristön, kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunki- ja aluesuunnittelun tavoitteiden toteuttamiseksi.

Asennettujen verkkoelementtien ja toimintojen rinnakkain sijoittamisesta ja yhteiskäytöstä ja omaisuuden yhteiskäytöstä saa määrätä vasta, kun on toteutettu kestoltaan asianmukainen julkinen kuuleminen, jonka kuluessa kaikille osapuolille, joita asia koskee, on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä, sekä ainoastaan tietyillä sellaisilla alueilla, joilla yhteiskäyttöä pidetään välttämättömänä ensimmäisessä alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä tällaisten toimintojen tai omaisuuden yhteiskäytöstä, mukaan luettuina maa-alueet, rakennukset, rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot, tai toteuttaa julkisten töiden yhteensovittamista helpottavia toimenpiteitä. Tarvittaessa jäsenvaltio voi nimetä kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen yhtä tai useampia seuraavia tehtäviä varten:

Ottaen asianmukaisesti huomioon, että radiotaajuudet ovat julkinen hyödyke, jolla on tärkeä yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa niiden alueella käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti 3 ja 4 artiklan mukaisesti. Niiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin käytettäviä radiotaajuuksia varatessaan ja yleisvaltuutuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia myöntäessään soveltavat puolueettomia, avoimia, kilpailua edistäviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia perusteita.

Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan noudatettava asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, mukaan lukien ITU:n radio-ohjesäännöt ja muut ITU:n puitteissa hyväksytyt radiotaajuuksiin sovellettavat sopimukset, kuten vuoden 2006 alueellisessa radioviestintäkonferenssissa tehty sopimus, ja ne voivat ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä näkökohtia.

Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa tapahtuvaa käyttöä varten unionissa ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö ja pyrittävä kuluttajille koituviin hyötyihin, joihin kuuluvat esimerkiksi kilpailu, mittakaavaedut sekä verkkojen ja palvelujen yhteentoimivuus. Tällöin niiden on toimittava tämän direktiivin 4 artiklan sekä päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti muun muassa

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi komissio voi päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisten, radiotaajuuskaistaa koskevien teknisten täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämisen yhteydessä pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä lausunnon, jossa suositeltaisiin yhtä tai useampaa asianmukaisinta valtuutusjärjestelmää sovellettavaksi radiotaajuuksien käyttöön yhdenmukaistetulla radiotaajuuskaistalla tai sen osissa. Komissio voi kyseisen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa tarvittaessa suosituksen edistääkseen yhdenmukaisen lähestymistavan soveltamista unionissa radiotaajuuskaistan käyttöä koskevaan yhteen tai useampaan valtuutusjärjestelmään.

Kun komissio aikoo toteuttaa toimenpiteitä 39 artiklan 1, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti, se voi pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä lausunnon kyseisten standardien tai eritelmien vaikutuksista radiotaajuuksien koordinointiin, yhdenmukaistamiseen ja saatavuuteen. Komission on otettava radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon mahdollisia jatkotoimia toteuttaessaan.

Jos yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käytölle ei ole kysyntää kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla, jäsenvaltiot voivat sallia kyseisen taajuuskaistan tai sen osan vaihtoehtoisen käytön, myös aikaisemman käytön, tämän artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti edellyttäen, että

Päätöksiä vaihtoehtoisen käytön poikkeuksellisesta sallimisesta on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, ja niitä on joka tapauksessa tarkasteltava uudelleen heti, kun mahdollinen käyttäjä esittää toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisesti perustellun pyynnön saada käyttää taajuuskaistaa teknisen täytäntöönpanotoimenpiteen mukaisesti. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tehdystä päätöksestä perusteluineen sekä mahdollisten uudelleentarkastelujen tuloksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuuksilla voidaan käyttää kaikentyyppistä sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen käytettävää teknologiaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisen alakohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviä radioverkko- tai langattoman liityntäteknologian tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia silloin, kun se on tarpeen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuuksilla voidaan tarjota kaikentyyppisiä sähköisiä viestintäpalveluja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisen alakohdan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia, tarvittaessa myös ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisen vaatimuksen täyttämiseksi.

Toimenpiteet, jotka edellyttävät sähköisen viestintäpalvelun tarjoamista tietyllä sähköisille viestintäpalveluille avoimella taajuusalueella, on perusteltava, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistaman yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

Toimenpiteeseen, jolla kielletään minkään muun sähköisen viestintäpalvelun tarjoaminen tietyllä taajuusalueella, voidaan ryhtyä ainoastaan silloin, kun se on perusteltavissa tarpeella suojata ihmishengen turvaamiseen liittyviä palveluja. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti myös laajentaa tällaista toimenpidettä jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemien muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on edistettävä yleisvaltuutuksen alaisten radiotaajuuksien käyttöä, yhteiskäyttö mukaan lukien, ja rajoitettava radiotaajuuksien käyttöä koskevien yksittäisten oikeuksien myöntäminen tilanteisiin, joissa tällaiset oikeudet ovat tarpeen käytön tehostamiseksi suhteessa kysyntään ja ottaen huomioon toisessa alakohdassa säädetyt perusteet. Kaikissa muissa tapauksissa niiden on vahvistettava radiotaajuuksien käyttöehdot yleisvaltuutuksessa.

Sitä varten jäsenvaltioiden on valittava radiotaajuuksien käytön valtuuttamiseen sopivin järjestely ottaen huomioon

Harkitessaan, soveltaako yleisvaltuutusta tai myöntääkö yksittäisiä käyttöoikeuksia yhdenmukaistetuille radiotaajuuksille, ottaen huomioon päätöksen N:o 676/2002 4 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet, jäsenvaltioiden on pyrittävä minimoimaan haitallisista häiriöistä aiheutuvat ongelmat, myös tapauksissa, joissa on kyse yleisvaltuutuksen ja yksittäisten käyttöoikeuksien yhdistelmään perustuvasta radiotaajuuksien yhteiskäytöstä.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa harkittava mahdollisuutta valtuuttaa radiotaajuuksien käyttöön yleisvaltuutuksen ja yksittäisten käyttöoikeuksien yhdistelmän perusteella ottaen huomioon yleisvaltuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien eri yhdistelmien todennäköiset vaikutukset kilpailuun, innovointiin ja markkinoille pääsyyn ja ottaen huomioon vähittäiset luokasta toiseen tehtävät siirrot.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä minimoimaan radiotaajuuksien käyttöä koskevat rajoitukset ottamalla asianmukaisesti huomioon tekniset ratkaisut haitallisten häiriöiden hallitsemiseksi, jotta valtuutusjärjestelmä olisi mahdollisimman yksinkertainen.

Toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöoikeuksiin ehdot 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että radiotaajuuksia käytetään optimaalisesti ja mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti. Niiden on ennen kyseisten käyttöoikeuksien jakamista tai uusimista määriteltävä selkeästi nämä ehdot, mukaan lukien vaadittu käytön taso sekä mahdollisuus harjoittaa kauppaa ja vuokrausta tämän velvollisuuden suhteen, jotta voidaan varmistaa ehtojen toteutuminen 30 artiklan mukaisesti. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien uusimiseen liitetyt ehdot eivät saa tuottaa ansaitsematonta hyötyä oikeuksien nykyisille haltijoille.

Tällaisissa ehdoissa on määritettävä kaikki sellaiset sovellettavat muuttujat, oikeuksien käyttöönoton määräaika mukaan lukien, joiden täyttymättä jäämistä toimivaltainen viranomainen voi käyttää perusteena peruuttaa käyttöoikeus tai määrätä muista toimenpiteistä.

Toimivaltaisten viranomaisten on hyvissä ajoin ja avoimella tavalla kuultava osapuolia, joita asia koskee, sekä annettava näille tiedot yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettävistä ehdoista ennen niiden asettamista. Niiden on läpinäkyvästi määritettävä ennalta ja tiedotettava osapuolille, joita asia koskee, näiden ehtojen täyttymisen arviointiperusteet.

Kun toimivaltaiset viranomaiset liittävät radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöoikeuksiin ehtoja, ne voivat, erityisesti radiotaajuuksien tehokkaan ja toimivan käytön varmistamiseksi tai kattavuuden edistämiseksi, tarjota seuraavat mahdollisuudet:

Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa estää radiotaajuuksien yhteiskäyttöä radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitetyissä ehdoissa. Tämän kohdan mukaisesti liitettyjen ehtojen toteuttamiseen yrityksissä sovelletaan edelleen kilpailulainsäädäntöä.

Jos jäsenvaltiot myöntävät sellaisten radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia, joille on päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä vahvistettu yhdenmukaistetut edellytykset sen mahdollistamiseksi, että niitä käytetään langattomiin sähköisiin viestintäpalveluihin, jäljempänä ”langattomat laajakaistapalvelut”, määräajaksi, niiden on taattava oikeudenhaltijalle sääntelyn ennustettavuus vähintään 20 vuoden ajaksi investointiedellytysten osalta infrastruktuureissa, jotka ovat riippuvaisia tällaisten radiotaajuuksien käytöstä, ottaen huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Tähän artiklaan sovelletaan tarvittaessa kyseisten käyttöoikeuksien ehtoihin liittyviä muutoksia 18 artiklan mukaisesti.

Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaiset oikeudet ovat voimassa vähintään 15 vuoden ajan ja niihin sisältyy tarvittaessa ensimmäisen alakohdan noudattamiseksi asianmukainen oikeuksien jatkaminen tässä kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Jäsenvaltiot asettavat kaikkien asianomaisten osapuolten avoimesti saataville yleiset perusteet käyttöoikeuksien jatkamiselle ennen käyttöoikeuksien myöntämistä osana 55 artiklan 3 ja 6 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Nämä yleiset perusteet liittyvät

Viimeistään kaksi vuotta ennen alkuperäisen yksittäisen käyttöoikeuden päättymistä toimivaltainen viranomainen toteuttaa objektiivisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan arvioinnin kyseisen käyttöoikeuden voimassaolon jatkamista koskevista yleisistä perusteista 45 artiklan 2 kohdan c alakohdan huomioon ottaen. Edellyttäen että toimivaltainen viranomainen ei ole pannut vireille täytäntöönpanotoimea 30 artiklan mukaisten käyttöoikeuksien ehtojen noudattamatta jättämisen takia, sen on myönnettävä jatkoa käyttöoikeuden voimassaololle, jollei se katso, että tällainen jatkaminen olisi vastoin tämän kohdan kolmannen alakohdan a ja b alakohdan mukaisesti asetettuja yleisiä perusteita.

Tämän arvioinnin perusteella toimivaltainen viranomainen ilmoittaa oikeudenhaltijalle, voidaanko käyttöoikeuden voimassaololle myöntää jatkoa.

Jos tällaista jatkoa ei voida myöntää, toimivaltainen viranomainen soveltaa 48 artiklaa käyttöoikeuksien myöntämiseen tälle nimenomaiselle radiotaajuuskaistalle.

Kaikki tämän kohdan perusteella toteutettavat toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, syrjimättömiä, avoimia ja perusteltuja.

Poiketen siitä, mitä 23 artiklassa säädetään, asianomaisilla osapuolilla on oltava oikeus kommentoida toimenpide-ehdotuksia tämän kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti vähintään kolmen kuukauden ajan.

Tämä kohta ei rajoita 19 ja 30 artiklan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on käyttöoikeuksia koskevia maksuja määrittäessään otettava huomioon tässä kohdassa säädetty mekanismi.

Kun se on asianmukaisesti perusteltua, jäsenvaltiot voivat poiketa tämän artiklan 2 kohdassa säädetystä seuraavissa tapauksissa:

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä tehdessään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon muun muassa seuraavat:

Jos toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat sellaisten yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien uusimista, joiden osalta oikeuksien lukumäärä on tämän artiklan 2 kohdan nojalla rajoitettu, niiden on toteutettava avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön menettely ja muun muassa:

Kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon kaikki sellainen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen kuulemisen tuloksena saatu näyttö, jonka mukaan markkinoilla esiintyy kysyntää myös muiden yritysten kuin kyseisen taajuuskaistan taajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien haltijoiden taholta, kun päätetään siitä, uusitaanko käyttöä koskevat oikeudet vai järjestetäänkö 55 artiklan nojalla uusi valintamenettely, jonka perusteella käyttöä koskevat oikeudet myönnetään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset voivat siirtää tai vuokrata radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia muille yrityksille.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä kohtaa ei sovelleta, jos yritys on alun perin saanut radiotaajuuksien yksittäisen käyttöoikeuden maksutta tai se on jaettu yleislähetystoimintaa varten.

Jäsenvaltioiden on sallittava radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien siirto tai vuokraus, jos käyttöä koskeviin oikeuksiin liitetyt alkuperäiset ehdot säilytetään. Rajoittamatta tarvetta varmistaa kilpailun vääristymisen välttäminen erityisesti 52 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on

Yrityksiltä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa tai vuokrausta koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä perittävien hallinnollisten maksujen on oltava 16 artiklan mukaisia.

Ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa säädetty ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa valvoa käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä vuokralleantajan että vuokraajan osalta kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on helpotettava radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien siirtoa ja vuokrausta käsittelemällä ripeästi pyynnöt, jotka koskevat oikeuksiin liittyvien ehtojen mukauttamista sekä varmistamalla, että oikeudet tai niihin liittyvät radiotaajuudet voidaan mahdollisimman hyvin jakaa osiin tai erotella.

Radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien siirtämiseksi tai vuokraamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on annettava asian kannalta merkitykselliset tiedot vaihtokelpoisista yksittäisistä oikeuksista julkisesti saataville vakioidussa sähköisessä muodossa, kun oikeudet luodaan, sekä säilytettävä kyseiset tiedot niin pitkään kuin oikeudet ovat olemassa.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tällaisten asian kannalta merkityksellisten tietojen yksilöimiseksi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kun jäsenvaltiot myöntävät, muuttavat tai uusivat radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia, niiden kansallinen sääntely- tai muu toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa kansallista sääntelyviranomaista kuultuaan esimerkiksi seuraavanlaisia aiheellisia toimenpiteitä:

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on markkinaolosuhteet ja käytettävissä olevat vertailukohteet huomioon ottaen perustettava päätöksensä puolueettomaan ja ennakoivaan arvioon markkinoiden kilpailuedellytyksistä, siitä, ovatko toimenpiteet tarpeen tosiasiallisen kilpailun säilyttämiseksi ja toteuttamiseksi, ja toimenpiteiden todennäköisistä vaikutuksista markkinatoimijoiden nykyisiin ja tuleviin investointeihin erityisesti verkon käyttöönoton osalta. Siinä yhteydessä niiden on otettava huomioon 67 artiklan 2 kohdassa säädetty lähestymistapa markkina-analyysiin.

Jäsenvaltio voi lykätä tietylle taajuusalueelle tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa seuraavissa tilanteissa:

Asianomaisen jäsenvaltion on tarkasteltava uudelleen tällaista lykkäystä vähintään joka toinen vuosi.

Jäsenvaltio voi lykätä tietylle taajuusalueelle 2 kohdassa säädettyä määräaikaa siinä määrin kuin se on tarpeellista ja enintään 30 kuukaudeksi seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä langattomien laajakaistapalvelujen tarjoamiseen kykenevien maanpäällisten järjestelmien osalta tarvittaessa toteutettava 5G-verkkojen käyttöönoton helpottamiseksi kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotta voidaan:

Jäljempänä sanotun rajoittamatta 53 artiklan soveltamista, jos jäsenvaltio katsoo, että radiotaajuuksien käyttöä koskevaa oikeutta ei voida myöntää yleisvaltuutuksen perusteella ja harkitsee, onko myönnettävien radiotaajuuksien käyttöoikeuksien määrää rajoitettava, sen on muun muassa

Jos jäsenvaltio toteaa, että käyttöä koskevien oikeuksien määrää on rajoitettava, sen on määriteltävä selkeästi sekä perusteltava kilpailuun perustuvan tai vertailevan tämän artiklan mukaisen valintamenettelyn tavoitteet ja mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava ne määrällisesti, ottaen huomioon tarve saavuttaa kansalliset ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Tavoitteet, joita jäsenvaltiot voivat kilpailun edistämisen lisäksi asettaa tietyn valintamenettelyn määrittämiseksi, voivat olla vain yksi tai useampi seuraavista:

Kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä selkeästi ja perusteltava valintamenettelyn valinta, mukaan lukien mahdolliset esivaiheet valintamenettelyyn pääsemiseksi. Lisäksi sen on ilmoitettava selvästi sellaisten asiaan liittyvien arviointien tulokset, jotka koskevat kilpailullista, teknistä ja taloudellista tilannetta markkinoilla sekä annettava syyt 35 artiklan mukaisten toimenpiteiden mahdolliselle käytölle ja valinnalle.

Jos käytetään kilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä, jäsenvaltiot voivat pidentää 48 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kuuden viikon enimmäisaikaa tarpeen mukaan enintään kahdeksalla kuukaudella varmistaakseen, että tällaiset menettelyt ovat tasapuolisia, kohtuullisia, selkeitä ja avoimia kaikille asianomaisille osapuolille ja jollei 53 artiklan mukaisesti vahvistetusta aikataulusta muuta johdu.

Nämä määräajat eivät rajoita radiotaajuuksien käyttöä ja satelliittien koordinointia koskevien soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

Toimivaltaisten viranomaisten on mahdollistettava käyttöoikeuden tarjoaminen yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon langattoman lähiverkon välityksellä sekä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö tähän tarjoamiseen, ellei sovellettavista 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista radiotaajuuksien käyttöön liittyvistä yleisvaltuutuksen ehdoista muuta johdu.

Jos tällainen käyttöoikeuden tarjoaminen ei ole osa taloudellista toimintaa tai on sellaisen taloudellisen toiminnan tai julkisen palvelun oheispalvelu, joka ei ole riippuvainen signaalien siirtämisestä näihin verkkoihin, tällaista käyttöoikeutta tarjoavalta miltä tahansa yritykseltä, viranomaiselta tai loppukäyttäjältä ei edellytetä yleisvaltuutusta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen 12 artiklan mukaisesti, loppukäyttäjän oikeuksia koskevia velvoitteita tämän direktiivin III osan III osaston mukaisesti eikä velvoitetta liittää verkkonsa yhteen 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti asetuksen (EU) 2015/2120 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistettava, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät yksipuolisesti rajoita tai estä loppukäyttäjiä

Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa aiheettomasti rajoittaa yleisen käyttöoikeuden tarjoamista langattomiin lähiverkkoihin, kun

Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa aiheettomasti rajoittaa pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa koskevat säännöt ovat kansallisesti yhdenmukaiset. Tällaiset säännöt on julkaistava ennen niiden soveltamista.

Toimivaltaiset viranomaiset eivät etenkään saa edellyttää pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotolta, jossa täyttyvät 3 kohdan mukaisesti vahvistetut ominaisuudet, erillistä kaavoituslupaa eikä muuta erillistä ennakkolupaa.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia lupia pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotolta sellaisissa arkkitehtuuriltaan, historialtaan tai luonnoltaan arvokkaissa rakennuksissa tai paikoissa, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti suojeltuja, tai tarvittaessa yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Lupia myönnettäessä sovelletaan direktiivin 2014/61/EU 7 artiklaa.

Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä pienalueen langattomien liityntäpisteiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet, kuten suurimman sallitun koon, painon ja tarvittaessa lähetystehon.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

Kansallisten sääntelyviranomaisten tai tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan tapauksessa kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on 3 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin pyrkiessään edistettävä tämän direktiivin mukaisia riittäviä käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä sekä palvelujen yhteentoimivuutta ja tarvittaessa varmistettava ne täyttäen tehtävänsä tavalla, joka edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, erittäin suurikapasiteettisten yhteyksien käyttöönottoa, tehokkaita investointeja ja innovointia ja antaa mahdollisimman suuren hyödyn loppukäyttäjille.

▼B

Niiden on annettava ohjeita ja asetettava yleisesti käytettäviksi menettelyt, joita sovelletaan käyttöoikeuden saamiseksi ja yhteenliittämiseksi, sen varmistamiseksi, että pienet ja keskisuuret yritykset ja operaattorit rajoitetulla maantieteellisellä alueella voivat hyötyä asetetuista velvollisuuksista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten tai tämän alakohdan b ja c alakohdan tapauksessa kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä, joita voidaan 68 artiklan nojalla toteuttaa sellaisten yritysten osalta, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voitava erityisesti:

▼B

Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut velvollisuudet voidaan asettaa vain:

Toisen alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat erityisesti kohtuullisesta pyynnöstä asettaa velvollisuuksia myöntää käyttöoikeus johtoihin ja kaapeleihin ja niiden liitännäistoimintoihin rakennuksissa tai kansallisen sääntelyviranomaisen määrittelemään ensimmäiseen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan keskittimeen tai jakelupisteeseen saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ja 2 kohdan säännösten soveltamista. Tällaisia velvollisuuksia voidaan asettaa sähköisten viestintäverkkojen tarjoajille tai myös tällaisten johtojen ja kaapelien omistajille, vaikka ne eivät olisi sähköisten viestintäverkkojen tarjoajia, jos tämä on perusteltua siksi, että tämänkaltaisten verkkoelementtien toisintaminen olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa. Käyttöoikeuden ehtoihin voi sisältyä erityisiä sääntöjä tällaisten verkkoelementtien sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujenkäyttöoikeudesta, avoimuudesta ja syrjimättömyydestä ja käyttöoikeuden kustannusten jakamisesta sekä siitä, että niitä on mukautettava riskitekijöiden huomioon ottamiseksi.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, ottaen tarvittaessa huomioon asiaan liittyvästä markkina-analyysistä seuraavat velvollisuudet, että ensimmäisessä alakohdassa asetetut velvollisuudet eivät riitä vastaamaan nykyiseen tai syntymässä olevaan markkinatilanteeseen, jonka taustalla ovat toisintamiseen liittyvät suuret ja pysyväisluonteiset taloudelliset tai fyysiset esteet ja jonka lopputuloksena kilpailu vähenisi merkittävästi loppukäyttäjien kannalta, se voi asettaa tällaisia käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin myös ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle sellaiseen pisteeseen asti, jonka se katsoo olevan lähimpänä loppukäyttäjiä niistä pisteistä, joihin voi muodostaa yhteyden riittävä määrä loppukäyttäjiä, jotta piste olisi käyttöoikeuden hakijoiden kannalta kaupallisesti kannattava. Kansallinen sääntelyviranomainen ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin asiaankuuluvat suuntaviivat määritellessään, kuinka paljon ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle se ulottaa nämä velvollisuudet. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa aktiivisia tai virtuaalisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia, jos tämä on teknisesti tai taloudellisesti perusteltua.

Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa asettaa sähköisten viestintäverkkojen tarjoajille velvollisuuksia toisen alakohdan mukaisesti, jos ne katsovat, että:

Poiketen kolmannen alakohdan a alakohdasta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa velvollisuuksia sähköisten viestintäverkkojen tarjoajille, jotka täyttävät kyseisessä alakohdassa vahvistetut edellytykset, jos asianomainen verkko on julkisesti rahoitettu.

BEREC julkaisee viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2020 suuntaviivat, joiden tarkoituksena on edistää tämän kohdan säännösten johdonmukaista soveltamista vahvistamalla asianmukaiset perusteet seuraavien määrittelylle:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet asettaa sähköisiä viestintäverkkoja tarjoaville tai tarjoamaan valtuutetuille yrityksille passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön liittyviä velvollisuuksia tai velvollisuuksia tehdä paikallisia verkkovierailun käyttöoikeuksia koskevia sopimuksia edellyttäen näissä molemmissa tapauksissa, että se on välittömästi tarpeen radiotaajuuksien käyttöön perustuvien palvelujen tarjoamiseksi paikallisesti, unionin lainsäädäntöä noudattaen ja edellyttäen, ettei minkään yrityksen saatavilla ole toteutettavissa olevaa samanlaista vaihtoehtoa käyttöoikeuden saamiseksi loppukäyttäjille oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa tällaisia velvollisuuksia vain, jos tämä mahdollisuus todetaan selkeästi radiotaajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä, ja kun velvollisuudet ovat perusteltuja siksi, että niiden soveltamisalueella on ylitsepääsemättömiä taloudellisia tai fyysisiä esteitä radiotaajuuksia edellyttävien verkkojen tai palvelujen tarjoamiseen käytettävän infrastruktuurin markkinalähtöiselle käyttöönotolle, minkä vuoksi loppukäyttäjillä on erittäin rajalliset mahdollisuudet tai ei lainkaan mahdollisuutta päästä verkkoon tai käyttää palveluja. Kun käyttöoikeus ja passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö eivät yksinään riitä tilanteen korjaamiseen, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat velvoittaa aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön.

Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon:

Riitojenratkaisutapauksissa toimivaltaiset viranomaiset voivat muun muassa asettaa yhteiskäyttö- tai käyttöoikeusvelvollisuuden edunsaajalle velvollisuuden antaa radiotaajuusalueensa infrastruktuurin haltijan yhteiskäyttöön kyseeseen tulevalla alueella.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetun markkina-analyysin tulosten osoittavan, että yhdellä tai useammalla yrityksellä ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla, se voi muuttaa tai poistaa ehdot kyseisten yritysten osalta 23 ja 32 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vain siltä osin kuin:

Osapuolille, joita ehtojen muuttaminen tai poistaminen koskee, on ilmoitettava asiasta hyvissä ajoin.

Tietyllä yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima, jos sillä on yksin tai yhdessä muiden kanssa määräävää asemaa vastaava asema eli sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, asiakkaista ja viime kädessä kuluttajista.

Erityisesti arvioidessaan, onko kahdella tai useammalla yrityksellä yhteinen määräävä asema markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava unionin oikeuden mukaisesti ja otettava erittäin tarkasti huomioon komission 64 artiklan nojalla julkaisemat markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevat suuntaviivat.

Kuultuaan julkisesti asiaan liittyviä tahoja, muiden muassa kansallisia sääntelyviranomaisia, ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunnon, komissio antaa suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista, jäljempänä ”suositus”. Suosituksessa yksilöidään ne sähköisen viestinnän alan tuote- ja palvelumarkkinat, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattavat edellyttää tässä direktiivissä vahvistettujen sääntelyvelvoitteiden asettamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tällaisten markkinoiden määrittelyä kilpailulainsäädännön mukaisesti yksittäisissä tapauksissa. Komissio määrittelee markkinat kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti.

Komissio sisällyttää tuote- ja palvelumarkkinat suositukseen, jos se katsoo unionin yleisiä suuntauksia seurattuaan, että jokainen 67 artiklan 1 kohdassa luetelluista kolmesta perusteesta täyttyy.

Komissio tarkastelee suositusta uudelleen viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2020, ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin.

Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määriteltyjen valtioiden rajat ylittävien markkinoiden osalta asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on yhdessä suoritettava markkina-analyysi ottamalla huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon ja tehtävä yhteensovitetusti päätös 67 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sääntelyvelvollisuuksien asettamisesta, voimassa pitämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta. Kansallisten sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on ilmoitettava yhteisesti komissiolle markkina-analyysia koskevat toimenpide-ehdotuksensa ja mahdolliset sääntelyvelvollisuudet 32 ja 33 artiklan mukaisesti.

Vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei olisi, vähintään kaksi kansallista sääntelyviranomaista voivat ilmoittaa markkina-analyysia koskevat toimenpide-ehdotuksensa ja mahdolliset sääntelyvelvollisuudet yhdessä, jos ne katsovat markkinaolojensa lainkäyttöalueellaan olevan riittävän yhtenäiset.

BERECin on tehtävä analyysi valtioiden rajat ylittävästä loppukäyttäjien sellaisten tuotteiden ja palvelujen kysynnästä, joita tarjotaan unionissa yhdellä tai useammalla suosituksessa luetelluista markkinoista, jos se saa perustellun pyynnön ja sitä tukevaa näyttöä komissiolta tai vähintään kahdelta kansalliselta sääntelyviranomaiselta, jotka ilmoittavat vakavasta kysyntäongelmasta, johon on tarpeen puuttua. BEREC voi tehdä tällaisen analyysin myös, jos se saa markkinatoimijoilta perustellun pyynnön, jonka tueksi esitetään riittävästi näyttöä, ja katsoo, että kyseessä on vakava kysyntäongelma, jota on tarpeen käsitellä. BERECin analyysi ei rajoita valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittelyä 65 artiklan 1 kohdan mukaisesti eikä kansallisen sääntelyviranomaisen toteuttamaa kansallisten tai alueellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyä 64 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Tämä analyysi valtioiden rajat ylittävästä loppukäyttäjien kysynnästä voi koskea myös tuotteita ja palveluja, joita toimitetaan yhden tai useamman kansallisen sääntelyviranomaisen kansalliset olosuhteet huomioon ottaen eri tavoin määrittelemillä tuote- tai palvelumarkkinoilla, jos nämä tuotteet ja palvelut ovat korvattavissa sellaisilla, joita toimitetaan jollakin suosituksessa luetelluista markkinoista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on määritettävä, voidaanko 64 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritellyillä merkityksellisillä markkinoilla perustella tässä direktiivissä säädettyjen sääntelyvelvollisuuksien asettaminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittaessa suoritetaan analyysi yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat sekä noudatettava analyysia tehdessään 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä.

Markkinoita voidaan käyttää perusteena tässä direktiivissä säädettyjen sääntelyvelvollisuuksien asettamiselle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos kansallinen sääntelyviranomainen tekee analyysin markkinoista, jotka sisältyvät suositukseen, sen on katsottava toisen alakohdan a, b ja c alakohdan edellytysten täyttyneen, ellei kansallinen sääntelyviranomainen totea, että yksi tai useampi edellytyksistä ei täyty kansallisissa erityisolosuhteissa.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen tekee 1 kohdan mukaisesti vaadittavan analyysin, sen on tarkasteltava kehityssuuntia ennakoivasta näkökulmasta, jos kyseisille merkityksellisille markkinoille ei ole asetettu sääntelyä tämän artiklan perusteella, ja ottaen huomioon kaikki seuraavat:

Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että merkityksellisillä markkinoilla ei voida perustella sääntelyvelvollisuuksien asettamista tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisella menettelyllä tai jos tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, se ei saa asettaa eikä pitää voimassa minkäänlaisia 68 artiklan mukaisia erityisiä sääntelyvelvollisuuksia. Jos alakohtaisia sääntelyvelvollisuuksia on jo asetettu 68 artiklan mukaisesti, sen on poistettava tällaiset yrityksille merkityksellisillä markkinoilla asetetut velvollisuudet.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että osapuolille, joita tällaisten velvollisuuksien poistaminen koskee, ilmoitetaan hyvissä ajoin, mikä määritellään tasapainottamalla tarve turvata näiden velvollisuuksien edunsaajille ja loppukäyttäjille kestävä siirtymä, loppukäyttäjien valinnanvara sekä se, että sääntely ei jatku kauemmin kuin on tarpeen. Ilmoituksen määräaikaa määritettäessä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vahvistaa erityisedellytyksiä ja irtisanomisaikoja olemassa olevien käyttöoikeussopimusten osalta.

Tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä toteutettaessa on noudatettava 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä. Kansalliset sääntelyviranomaiset laativat markkina-analyysin asianomaisista markkinoista ja ilmoittavat niihin liittyvän toimenpide-ehdotuksensa 32 artiklan mukaisesti

Kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava 69–74 sekä 76 ja 80 artiklassa tarkoitetut velvollisuudet ainoastaan yrityksille, joilla on katsottu olevan huomattava markkinavoima tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta:

Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa aikoo asettaa yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, muita kuin tämän direktiivin 69–74 sekä 76 ja 80 artiklassa asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat käyttöoikeuksia tai yhteenliittämistä, se esittää pyynnön komissiolle.

Komissio ottaa BERECin lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ja hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä päätöksiä siitä, hyväksyykö vai estääkö se kansallisen sääntelyviranomaisen toimenpiteiden toteuttamisen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Tämän artiklan mukaisten velvollisuuksien

Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava, millaisia vaikutuksia on kilpailudynamiikkaan vaikuttavilla markkinoiden uusilla kehityssuunnilla, jotka voivat liittyä esimerkiksi kaupallisiin sopimuksiin yhteisinvestointisopimukset mukaan lukien.

Jos nuo kehityssuunnat eivät ole riittävän merkittäviä edellyttääkseen uutta markkina-analyysiä 67 artiklan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on viipymättä arvioitava, onko tarpeen tarkastella uudelleen velvollisuuksia, joita on asetettu yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ja muuttaa aiempia päätöksiä, myös peruuttamalla velvollisuuksia tai asettamalla uusia velvollisuuksia, jotta voidaan varmistaa, että velvollisuudet täyttävät edelleen tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset. Tällaisia muutoksia voidaan tehdä ainoastaan 23 ja 32 artiklan mukaisen kuulemisen jälkeen.

Avoimuusvelvollisuuksien johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BERECin on, sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2019 suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisvaatimuksista sekä tarkasteltava niitä uudelleen aina tarpeen vaatiessa niiden mukauttamiseksi teknologian ja markkinoiden kehitykseen. Tällaisia vähimmäisvaatimuksia laatiessaan BERECin on toimittava 3 artiklassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti ja otettava huomioon useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivien käyttöoikeusvelvollisuuksien edunsaajien ja loppukäyttäjien tarpeet sekä BERECin mahdollisesti antamat suuntaviivat, joissa määritellään valtioiden rajat ylittävä kysyntä 66 artiklan mukaisesti, ja asiaan mahdollisesti liittyvä komission päätös.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava – ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisperusteista – viitetarjouksen julkaiseminen, jos yrityksellä on 72 tai 73 artiklan mukaisia tukkutason verkkoinfrastruktuurin käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia, ja niiden on varmistettava, että tarvittaessa keskeiset suorituskykyindikaattorit ja vastaavat palvelutasot määritellään, sekä valvottava niiden noudattamista ja varmistettava, että niitä noudatetaan. Lisäksi kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarvittaessa määritellä ennakolta tähän liittyvät taloudelliset seuraamukset unionin ja kansallisen oikeuden mukaisesti.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi 68 artiklan mukaisesti asettaa yhteenliittämiseen tai käyttöoikeuksiin liittyvän tietyn toiminnon osalta kirjanpidon erillisyyttä koskevia velvollisuuksia.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi erityisesti vaatia vertikaalisesti integroitunutta yritystä saattamaan tietoon tukkuhintansa ja sisäiset siirtohintansa muun muassa 70 artiklan mukaisen syrjimättömyysvelvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi tai tarvittaessa epärehellisen ristiintukemisen estämiseksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä käytettävän menettely- ja kirjanpitotavan.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 68 artiklan säännösten mukaisesti asettaa yrityksille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä silloin, kun kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että käyttöoikeuden epääminen tai saman vaikutuksen aiheuttavat kohtuuttomat ehdot estäisivät kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla tai että se ei olisi loppukäyttäjien edun mukaista.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia yrityksiä muun muassa

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat liittää tällaisiin velvollisuuksiin vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja.

Kun kansalliset sääntelyviranomaiset harkitsevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisten erityisvelvollisuuksien asettamisen asianmukaisuutta ja erityisesti kun ne arvioivat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, olisiko velvollisuuksia asetettava ja miten se olisi tehtävä, niiden on analysoitava, olisivatko muunlaiset tukkutason hyödykkeiden käyttöoikeudet joko samoilla tai niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla riittävä keino käsitellä havaittua ongelmaa loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Arvioinnissa on käsiteltävä kaupallisia käyttöoikeustarjouksia, 61 artiklan mukaista säänneltyä käyttöoikeutta taikka olemassa olevaa tai suunniteltua säänneltyä käyttöoikeutta muihin tukkutason hyödykkeisiin tämän artiklan mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat:

Kun kansallinen toimivaltainen viranomainen harkitsee 68 artiklan mukaisesti velvollisuuksien asettamista 72 artiklan tai tämän artiklan perusteella, sen on tutkittava, olisiko pelkkä velvollisuuksien asettaminen 72 artiklan perusteella oikeasuhteinen keino edistää kilpailua ja loppukäyttäjän etuja.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi 68 artiklan mukaisesti asettaa kustannusvastaavuutta ja hintavalvontaa koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien hintojen kustannuslähtöisyyttä ja kustannuslaskentaa koskevat velvollisuudet, tietyntyyppisten yhteenliittämisten tai käyttöoikeuksien tarjonnassa, jos markkina-analyysi osoittaa, että todellinen kilpailu puuttuu ja tämä saattaa johtaa siihen, että kyseinen yritys saattaa pitää hintoja liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta loppukäyttäjien haitaksi.

Hintavalvontaa koskevien velvollisuuksien aiheellisuutta määrittäessään kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon kilpailun edistämistarve ja loppukäyttäjien pitkän aikavälin edut, jotka liittyvät seuraavan sukupolven verkkojen ja erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon. Erityisesti yritysten kannustamiseksi tekemään investointeja, myös seuraavan sukupolven verkkoihin, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon yrityksen tekemät investoinnit. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset pitävät hintavalvontavelvollisuutta aiheellisena, niiden on sallittava yritykselle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle, ottaen huomioon tiettyyn uuteen investointiverkkohankkeeseen mahdollisesti liittyvät riskit.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on harkittava olla asettamatta tai olla pitämättä voimassa tämän artiklan mukaisia velvollisuuksia, jos ne havaitsevat osoitettavissa olevan vähittäishinnan rajoituksen ja toteavat, että 69–73 artiklan mukaisesti asetetut vaatimukset, mukaan lukien erityisesti 70 artiklan mukaisesti mahdollisesti asetettu taloudellisen toisinnettavuuden testi, turvaavat tosiasiallisen ja syrjimättömän käyttöoikeuden.

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset pitävät aiheellisena asettaa hintavalvontavelvollisuuksia olemassa olevien verkkoelementtien käyttöoikeuksille, niiden on otettava huomioon myös hyödyt, joita voi koitua ennakoitavissa olevista ja vakaista tukkuhinnoista kaikkien yritysten tosiasialliselle markkinoille pääsylle ja riittäville kannustimille uusien ja parempien verkkojen käyttöönottoon.

Komissio hyväksyy 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunnon, 117 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta asettamalla yhtenäinen unionin laajuinen matkaviestinverkon puheliikenteen enimmäismääräinen terminointimaksu ja yhtenäinen unionin laajuinen kiinteän verkon puheliikenteen enimmäismääräinen terminointimaksu, jäljempänä yhdessä ”unionin laajuiset puheliikenteen terminointimaksut”, jotka koskevat kaikkia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat missä tahansa jäsenvaltiossa matkaviestinverkon puheliikenteen terminointipalveluja tai kiinteän verkon terminointipalveluja.

Tätä varten komissio

Yritykset, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima yhdellä tai useammalla merkityksellisellä markkinalla 67 artiklan mukaisesti, voivat 79 artiklassa esitetyn menettelyn sekä tämän kohdan toisen alakohdassa esitetyn mukaisesti tarjota sitoumuksia, joilla uusi käyttöön otettu erittäin suuren kapasiteetin verkko, joka koostuu valokuituelementeistä loppukäyttäjän tiloihin tai tukiasemaan asti, avataan yhteisinvestoinneille, esimerkiksi tarjoamalla muille sähköisten viestintäverkkojen tai palvelujen tarjoajille yhteisomistajuutta tai pitkän aikavälin riskinjakoa yhteisrahoituksella tai hankintasopimuksilla, jotka sisältävät erityisiä luonteeltaan rakenteellisia oikeuksia.

Arvioidessaan tällaisia sitoumuksia kansallisen sääntelyviranomaisen on selvitettävä erityisesti, täyttääkö yhteisinvestointitarjous kaikki seuraavat edellytykset:

Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyn markkinatestin tulosten perusteella, että tarjottu yhteisinvestointia koskeva sitoumus täyttää tämän artiklan 1 kohdan edellytykset, sen on 79 artiklan 3 kohdan nojalla määrättävä kyseinen sitoumus sitovaksi ja oltava asettamatta muita 68 artiklan mukaisia velvollisuuksia, jotka liittyvät uuden erittäin suuren kapasiteetin verkon niihin osiin, joita sitoumukset koskevat, jos vähintään yksi potentiaalinen yhteissijoittaja on tehnyt yhteisinvestointisopimuksen yrityksen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, kanssa.

Ensimmäinen alakohta ei saa rajoittaa sellaisten olosuhteiden kohtelua sääntelyssä, jotka eivät tämän artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti tehdyn markkinatestin tulosten perusteella täytä 79 artiklan 2 kohdan edellytyksiä mutta jotka vaikuttavat kilpailuun ja otetaan huomioon 67 ja 68 artiklan soveltamiseksi.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen kansallinen sääntelyviranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa asettaa, pitää voimassa tai mukauttaa 68–74 artiklan mukaisia korjaavia toimenpiteitä, jotka koskevat uusia erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, jotta se voi ratkaista merkittäviä kilpailuongelmia tietyillä markkinoilla, jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että kyseisiä kilpailuongelmia ei näiden markkinoiden erityispiirteiden takia voisi muuten ratkaista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on jatkuvasti valvottava 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamista, ja ne voivat velvoittaa yrityksen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, toimittamaan vuotuisia vaatimustenmukaisuusvakuutuksia.

Tämä artikla ei rajoita kansallisen sääntelyviranomaisen valtuuksia tehdä päätöksiä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos yritysten välille syntyy riita sellaisesta yhteisinvestointisopimuksesta, jonka se katsoo täyttävän tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen päätyy siihen, että 69–74 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien avulla ei ole saavutettu todellista kilpailua ja että havaitaan merkittäviä ja pysyviä kilpailuongelmia tai markkinahäiriöitä suhteessa tiettyjen käyttöoikeustuotteiden tukkumarkkinoilla tapahtuvaan tarjontaan, se voi poikkeuksellisena toimenpiteenä 68 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännösten mukaisesti asettaa vertikaalisesti integroituneille yrityksille velvoitteen siirtää käyttöoikeustuotteiden tukkutarjontaan liittyvät toiminnot riippumattomasti toimivaan liiketoimintayksikköön.

Tämän liiketoimintayksikön on tarjottava käyttöoikeustuotteita ja -palveluja kaikille yrityksille, myös emoyhtiön muille liiketoimintayksiköille, samoin aikatauluin ja ehdoin, mukaan lukien hinta- ja palvelutasoon liittyvät ehdot, sekä samoin järjestelmin ja prosessein.

Kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa toimintojen eriyttämistä koskevan velvoitteen, sen on toimitettava komissiolle pyyntö, johon sisältyy

Toimenpide-ehdotuksessa on oltava seuraavat elementit:

Kun komissio on tehnyt toimenpide-ehdotuksesta päätöksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista 67 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tekemänsä analyysin perusteella kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai peruutettava velvollisuuksia 23 ja 32 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Yritysten, joilla on katsottu olevan huomattava markkinavoima yhdellä tai useammalla merkityksellisellä markkinalla 67 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle vähintään kolme kuukautta etukäteen aikeesta siirtää paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattava osa siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustaa erillinen liiketoimintayksikkö tarjotakseen kaikille vähittäistason tarjoajille, mukaan luettuna sen omat vähittäistason osastot, täysin samanarvoisia käyttöoikeustuotteita.

Kyseisten yritysten on myös ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista tätä aietta koskevista muutoksista sekä eriyttämisprosessin lopullisesta tuloksesta.

Tällaiset yritykset voivat myös tarjota sitoumuksia käyttöoikeusehdoista, joita sovelletaan niiden verkkoon täytäntöönpanokaudella ja sen jälkeen, kun ehdotettu eriyttämisen muoto on pantu täytäntöön, jotta voidaan turvata tosiasiallinen ja syrjimätön käyttöoikeus kolmansille osapuolille. Sitoumustarjoukseen on sisällyttävä riittävästi yksityiskohtia, myös täytäntöönpanon ajoituksesta ja kestosta, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi suorittaa tehtävänsä tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällaiset sitoumukset voivat jatkua markkinakatsauksille 67 artiklan 5 kohdassa asetetun enimmäisajan jälkeen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on arvioitava aiotun toimen vaikutukset, tarvittaessa yhdessä tarjottujen sitoumusten kanssa, tämän direktiivin mukaisiin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin.

Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista 67 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon yrityksen tarjoamat sitoumukset, ottaen erityisesti huomioon 3 artiklassa esitetyt tavoitteet. Näin tehdessään kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava kolmansia osapuolia 23 artiklan mukaisesti ja erityisesti niitä kolmansia osapuolia, joihin aiottu toimi välittömästi vaikuttaa.

Tekemänsä analyysin perusteella kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai peruutettava velvollisuuksia 23 ja 32 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti, soveltaen tarvittaessa 80 artiklan säännöksiä. Kansallinen sääntelyviranomainen voi päätöksessään tehdä sitoumuksista sitovia kokonaan tai osittain. Poiketen siitä, mitä 67 artiklan 5 kohdassa säädetään, kansallinen sääntelyviranomainen voi tehdä sitoumuksista sitovia kokonaan tai osittain koko siksi ajaksi, jonka ne kattavat.

Yritykset, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voivat tarjota kansalliselle sääntelyviranomaiselle sitoumuksia, jotka koskevat niiden verkkoihin sovellettavia käyttöoikeus- tai investointiehtoja tai molempia, jotka voivat liittyä muun muassa seuraaviin:

Sitoumustarjouksen on oltava riittävän yksityiskohtainen, myös sitoumusten ajoituksen ja toteuttamislaajuuden sekä keston osalta, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi tehdä tämän artiklan 2 kohdan mukaisen arvionsa. Tällaiset sitoumukset voivat jatkua markkina-analyysien tekemiselle 67 artiklan 5 kohdassa säädetyn ajanjakson jälkeen.

Yritysten tämän artiklan 1 kohdan nojalla tarjoamien sitoumusten arvioimiseksi kansallisen sääntelyviranomaisen on, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tällaiset sitoumukset selkeästi eivät täytä yhtä tai useampaa asiaan liittyvää ehtoa tai edellytystä, tehtävä markkinatesti erityisesti tarjotuille ehdoille kuulemalla julkisesti sidosryhmiä, joita asia koskee, erityisesti niitä kolmansia osapuolia, joihin asia vaikuttaa suoraan. Mahdolliset yhteissijoittajat tai käyttöoikeuksien hakijat voivat esittää näkemyksensä siitä, onko sitoumustarjous tapauksen mukaan 68, 76 tai 78 artiklassa säädettyjen ehtojen mukainen, ja ne voivat ehdottaa muutoksia.

Tämän artiklan nojalla tarjottujen sitoumusten osalta kansallisen sääntelyviranomaisen on 68 artiklan 4 kohdan mukaisia velvollisuuksia arvioidessaan otettava erityisesti huomioon

Kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kaikki kuulemisissa ilmaistut näkemykset sekä se, miten hyvin ne edustavat eri sidosryhmiä, ja ilmoitettava yritykselle, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, alustavat päätelmänsä siitä, ovatko sitoumustarjoukset tässä artiklassa sekä tapauksen mukaan 68, 76 tai 78 artiklassa säädettyjen tavoitteiden, edellytysten ja menettelyjen mukaiset, ja siitä, millä ehdoilla kansallinen sääntelyviranomainen voi harkita määräävänsä sitoumukset sitoviksi. Yritys voi tarkistaa alkuperäistä tarjoustaan kansallisen sääntelyviranomaisen alustavien päätelmien perusteella täyttääkseen tässä artiklassa ja tapauksen mukaan 68, 76 tai 78 artiklassa säädetyt edellytykset.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi antaa päätöksen, jolla sitoumukset kokonaan tai osittain määrätään sitoviksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta 76 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi 67 artiklan 5 kohdasta poiketen määrätä kaikki sitoumukset tai osan niistä sitoviksi tietyksi ajanjaksoksi, joka voi kattaa koko ajanjakson, jolle sitoumuksia tarjotaan; 76 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla sitoviksi määrätyt yhteisinvestointia koskevat sitoumukset sen on määrättävä sitoviksi vähintään seitsemän vuoden ajanjakson ajaksi.

Jollei 76 artiklasta muuta johdu, tämä artikla ei vaikuta 67 artiklan mukaisen markkina-analyysimenettelyn soveltamiseen eikä velvollisuuksien asettamiseen 68 artiklan nojalla.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen määrää sitoumuksia tämän artiklan nojalla sitoviksi, sen on 68 artiklan mukaisesti arvioitava, miten päätös vaikuttaa markkinoiden kehitykseen ja miten asianmukaisia ovat velvollisuudet, jotka se on asettanut tai jotka se olisi ilman näitä sitoumuksia aikonut asettaa kyseisen artiklan tai 69–74 artiklan nojalla. Ilmoittaessaan asianomaisesta toimenpide-ehdotuksesta 68 artiklan perusteella 32 artiklan mukaisesti kansallinen sääntelyviranomainen liittää ilmoitettuun toimenpide-ehdotukseen sitoumuspäätöksen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen, joka katsoo, että yrityksellä, joka ei toimi millään sähköisten viestintäpalvelujen vähittäismarkkinoilla, on huomattava markkinavoima yksillä tai useammilla tukkumarkkinoilla 67 artiklan mukaisesti, on tarkasteltava, onko kyseisellä yrityksellä seuraavat ominaisuudet:

Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että käytöstä poistamisen tai korvaamisen yhteydessä sovelletaan läpinäkyvää aikataulua ja ehtoja, myös asianmukaista irtisanomis- ja siirtymäaikaa, ja varmistetaan sellaisten vähintään vastaavanlaatuisten vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuus, joilla voi saada käyttöoikeuden aiemmat verkkoelementit korvaavaan parannettuun verkkoinfrastruktuuriin, jos se on tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa velvollisuudet käytöstä poistettaviksi tai korvattaviksi esitettyjen omaisuuserien osalta todettuaan, että käyttöoikeuden tarjoaja:

Tällainen peruuttaminen on toteutettava 23, 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen.

Jäsenvaltiot voivat varmistaa, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat asianmukaisia sääntelyvelvollisuuksia yrityksille, joilla on todettu olevan tietyillä vähittäismarkkinoilla huomattava markkinavoima 63 artiklan mukaisesti, jos

Kunkin jäsenvaltion on, ottaen huomioon kansalliset olot ja kuluttajien enemmistön käytössä jäsenvaltion alueella oleva vähimmäiskaistanleveys sekä parhaita käytäntöjä koskeva BERECin raportti, määriteltävä riittävä laajakaistayhteyspalvelu 1 kohdan mukaisesti, jotta varmistettaisiin kaistanleveys, jota sosiaalinen ja taloudellinen osallistuminen yhteiskuntaan edellyttää. Riittävän laajakaistayhteyspalvelun on voitava tarjota kaistanleveys, joka tarvitaan tukemaan vähintään liitteessä V vahvistettuja vähimmäispalveluja.

BERECin on osaltaan edistettävä tämän artiklan johdonmukaista soveltamista hyväksymällä – sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa sekä saatavilla olevat komission (Eurostat) tiedot huomioiden – viimeistään 21 päivänä kesäkuuta 2020 raportti jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä, jotka tukevat ensimmäisen alakohdan mukaisen riittävän laajakaistayhteyspalvelun määrittelemistä. Raporttia on päivitettävä säännöllisesti niin, että siinä otetaan huomioon teknologian kehittyminen ja kulutustottumusten muutokset.

Jos jäsenvaltiot katsovat, että 84 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen vähittäishinnat eivät kansallisten edellytysten perusteella ole kohtuuhintaisia, koska pienituloisilla kuluttajilla tai kuluttajilla, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, ei ole pääsyä tällaisiin palveluihin, niiden on toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että riittävät laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelut – vähintään kiinteässä sijaintipaikassa – ovat tällaisille kuluttajille kohtuuhintaisia.

Tätä varten jäsenvaltiot voivat varmistaa, että tällaisia kuluttajia tuetaan viestintätarkoituksessa, tai vaatia näiden palvelujen tarjoajia tarjoamaan kyseisille kuluttajille hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista, tai molempia näistä. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltiot voivat vaatia tällaisia palveluntarjoajia soveltamaan koko alueellaan yhteisiä tariffeja, mikä voi tarkoittaa myös maantieteellisiä keskiarvoja.

Poikkeusolosuhteissa, joissa tämän kohdan toisen alakohdan mukaisten velvollisuuksien asettaminen kaikille palveluntarjoajille aiheuttaisi kyseisille palveluntarjoajille tai jäsenvaltiolle liiallista hallinnollista tai taloudellista rasitetta, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti päättää asettaa erityisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien tarjoamisvelvoitteen ainoastaan nimetyille yrityksille. Edellä olevaa 86 artiklaa sovelletaan tällaisissa tilanteissa soveltuvin osin. Jos jäsenvaltio nimeää yrityksiä, sen on varmistettava, että kaikkien sellaisten kuluttajien, jotka ovat pienituloisia tai joilla on erityistarpeita, saatavilla on yrityksiä, jotka tarjoavat heidän tarpeisiinsa sopivia hintavaihtoehtoja, paitsi jos vaihtoehtojen tarjoaminen aiheuttaisi jäsenvaltiolle liiallisen organisatorisen tai taloudellisen lisärasitteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisiin hintavaihtoehtoihin tai -paketteihin oikeutetuilla kuluttajilla on oikeus tehdä sopimus 84 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoavan palveluntarjoajan tai tämän kohdan mukaisesti nimetyn yrityksen kanssa ja että niiden numerolla on riittävä saatavuusaika ja että palvelun tarpeetonta keskeyttämistä vältetään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 84 artiklassa tarkoitettujen riittävien laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelujen tarjoajat sekä 85 artiklan mukaisten palvelujen tarjoajat tarjoavat tarvittaessa liitteessä VI olevassa A osassa lueteltuja erikoistoimintoja ja -palveluja, jotta kuluttajat voivat seurata ja tarkkailla kulujaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoajat ottavat käyttöön järjestelmän, jolla ääniviestintäpalveluun tai riittävään laajakaistayhteyspalveluun oikeutetut 85 artiklassa tarkoitetut kuluttajat voivat välttää ääniviestintäpalvelun tai riittävän laajakaistayhteyspalvelun tarpeettoman keskeyttämisen, sekä myös asianmukaisen mekanismin, jolla voidaan tarkistaa jatkuva kiinnostus palvelun käyttämiseen.

Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän kohdan soveltamisalaa koskemaan loppukäyttäjiä, jotka ovat mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä.

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että 84 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritellyn riittävän laajakaistayhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun tarjoaminen siten kuin 84, 85 ja 86 artiklassa säädetään tai olemassa olevien yleispalvelujen jatkaminen siten kuin 87 artiklassa säädetään voi muodostaa kohtuuttoman rasitteen tällaisten palvelujen tarjoajille, jotka pyytävät korvausta, kansallisten sääntelyviranomaisten on laskettava tällaisen tarjoamisen nettokustannukset.

Tätä tarkoitusta varten kansallisten sääntelyviranomaisten on:

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat 89 artiklassa tarkoitetun nettokustannusten laskennan perusteella, että palveluntarjoajalle aiheutuu kohtuuton rasite, jäsenvaltion on kyseisen palveluntarjoajan pyynnöstä päätettävä tehdä jompikumpi tai molemmat seuraavista:

Jos nettokustannukset jaetaan tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on perustettava kustannusten jakojärjestelmä, jota hallinnoi kansallinen sääntelyviranomainen tai edunsaajista riippumaton elin kansallisen sääntelyviranomaisen valvonnassa. Rahoittaa voidaan ainoastaan 84–87 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien nettokustannukset, jotka on määritetty 89 artiklan mukaisesti.

Kustannusten jakojärjestelmässä on noudatettava liitteessä IV olevassa B osassa esitettyjä avoimuuden, markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Jäsenvaltiot voivat päättää, etteivät ne vaadi maksuja yrityksiltä, joiden liikevaihto alittaa tietyn rajan.

Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten jakamiseen mahdollisesti liittyvät maksut on eriytettävä ja yksilöitävä erikseen kunkin yrityksen osalta. Näitä maksuja ei saa määrätä yrityksille eikä periä yrityksiltä, jotka eivät tarjoa palveluja kustannusten jakomekanismin perustaneen jäsenvaltion alueella.

Jos yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset on laskettava 89 artiklan mukaisesti, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että nettokustannusten laskennan periaatteet, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä menetelmistä, ovat yleisesti saatavilla.

Jos 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten jakojärjestelmä perustetaan, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kustannusten jakoperiaatteet ja nettokustannusten korvaukset ovat yleisesti saatavilla.

Kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat myös myöntää kansallisista numerointisuunnitelmista oikeuksia numerovarojen käyttöön erityispalvelujen tarjoamiseksi muille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoaville yrityksille, jos saatavilla on riittävästi asianmukaisia numerovaroja nykyiseen ja ennakoitavissa olevaan tulevaan kysyntään vastaamiseksi. Kyseisten yritysten on osoitettava, että ne pystyvät hallinnoimaan numerovaroja ja noudattamaan 94 artiklan nojalla asetettuja asiaankuuluvia vaatimuksia. Kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat keskeyttää lisäoikeuksien myöntämisen numerovarojen käyttöön tällaisille yrityksille, jos osoitetaan olevan olemassa riski numerovarojen loppumisesta.

Tämän kohdan johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BEREC antaa, sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa, viimeistään 21 päivänä kesäkuuta 2020 suuntaviivat yhteisille perusteille numerovarojen hallinnointikyvyn ja numerovarojen loppumisriskin arvioimiseksi.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muut toimivaltaiset viranomaiset asettavat saataville muiden kuin maantieteellisten numeroiden alueen, jota voidaan käyttää muiden sähköisten viestintäpalvelujen kuin henkilöiden välisen viestinnän tarjoamiseen kaikkialla unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 531/2012 ja tämän direktiivin 97 artiklan 2 kohdan soveltamista. Jos numerovarojen käyttöä koskevia oikeuksia on annettu tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti muille yrityksille kuin sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille, tätä kohtaa on sovellettava niihin palveluihin, joiden tarjoamista varten oikeudet on myönnetty.

Kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että liitteessä I olevassa E osassa luetellut edellytykset, jotka voidaan liittää sellaisten numerovarojen käyttöä koskeviin oikeuksiin, joita käytetään palvelujen tarjoamiseen maatunnuksen jäsenvaltion ulkopuolella, mukaan lukien näiden edellytysten valvonta, ovat yhtä tiukat kuin edellytykset ja niiden noudattamisen valvonta, joita tämän direktiivin mukaisesti sovelletaan maatunnuksen jäsenvaltion sisällä tarjottaviin palveluihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on 94 artiklan 6 kohdan mukaisesti myös varmistettava, että palveluntarjoajat, jotka käyttävät maatunnuksensa numerovaroja muissa jäsenvaltioissa, noudattavat numerovarojen käyttöön liittyviä kuluttajansuojaa koskevia ja muita kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan jäsenvaltioissa, joissa numerovaroja käytetään. Tämä velvollisuus ei rajoita kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten lainvalvontavaltuuksia.

BERECin on avustettava kansallisia sääntely- tai muita toimivaltaisia viranomaisia näiden pyynnöstä toimintansa koordinoinnissa sellaisten numerovarojen tehokkaan hallinnan varmistamiseksi, joita on oikeus käyttää oman alueen ulkopuolella unionissa.

Jotta helpotetaan kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tämän kohdan mukaisten vaatimusten noudattamisen valvontaa, BERECin on perustettava tietokanta numerovaroista, joita on oikeus käyttää oman alueen ulkopuolella unionissa. Tätä varten kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava asiaa koskevat tiedot BERECille. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei myönnä numerovaroja, joita on oikeus käyttää oman alueen ulkopuolella unionissa, niiden myöntämisestä ja hallinnoinnista vastaava toimivaltainen viranomainen kuulee kansallista sääntelyviranomaista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tunnus 00 on vakiomuotoinen ulkomaanpuhelutunnus. Erityisjärjestelyjä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä varten eri jäsenvaltioissa sijaitsevien vierekkäisten alueiden välillä voidaan toteuttaa tai jatkaa.

Jäsenvaltiot voivat sopia yhteisen numerointisuunnitelman käytöstä kaikissa tai tietyissä numeroluokissa.

Tällaisista järjestelyistä tai sopimuksista on ilmoitettava loppukäyttäjille, joihin tällaiset järjestelyt tai sopimukset vaikuttavat.

Jäsenvaltioiden on tuettava erityisnumeroiden tai numerointialueiden yhdenmukaistamista unionissa silloin, kun se edistää sekä sisämarkkinoiden toimintaa että yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämistä. Jos valtioiden rajat ylittävään tai koko Euroopan laajuiseen numerovarojen kysyntään ei pystytä vastaamaan, komissio hyväksyy tarvittaessa ja BERECin lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen täytäntöönpanosäädöksiä, joilla yhdenmukaistetaan tietyt numerot tai numerointialueet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Numerovarojen käyttöä koskevien oikeuksien myöntämismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia.

Numerovarojen käyttöä koskevia oikeuksia myöntäessään kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava, voiko oikeuksien haltija siirtää kyseiset oikeudet ja millä ehdoin.

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset myöntävät määräaikaisia numerovarojen käyttöä koskevia oikeuksia, määräajan on oltava tarjottavan palvelun kannalta tarkoituksenmukainen tavoiteltavaan päämäärään nähden, ja siinä on otettava huomioon tarve jättää riittävästi aikaa investointien kuoletukselle.

Jos numerovarojen käyttöä koskeviin oikeuksiin sisältyy niiden oman alueen ulkopuolinen käyttö unionissa 93 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen on liitettävä käyttöä koskevaan oikeuteen erityisehtoja, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltiossa, jossa numerovaroja käytetään, sovellettavien kansallisten kuluttajansuojasääntöjen ja kaikkien numerovarojen käyttöä koskevien kansallisten lakien noudattaminen.

Jos sellaisen jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen, jossa kyseisiä numerovaroja käytetään, esittää pyynnön, jossa se osoittaa asiaa koskevien kuluttajansuojasääntöjen tai numerovarojen käyttöä koskevan kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön rikkomisen, sen jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen, jossa numerovarojen käyttöä koskevat oikeudet on myönnetty, on toteutettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti liitettyjen ehtojen noudattamisen varmistamiseksi toimia 30 artiklan mukaisesti, myös vakavissa tapauksissa peruuttamalla oikeus kyseiselle yritykselle myönnettyjen numerovarojen oman alueen ulkopuoliseen käyttöön.

BERECin on helpotettava ja koordinoitava tietojen vaihtamista asiaan liittyvien eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ja varmistettava työskentelyn asianmukainen koordinointi niiden kesken.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet – jos ne ovat taloudellisesti toteutettavissa ja lukuun ottamatta tilannetta, jossa loppukäyttäjä on kaupallisista syistä rajoittanut tietyiltä maantieteellisiltä alueilta tulevia puheluja – sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät voivat:

Jäsenvaltiot voivat 21 päivään joulukuuta 2021 saakka soveltaa tiukempia kansallisia kuluttajansuojasäännöksiä, jotka poikkeavat 102–115 artiklassa vahvistetuista säännöksistä, edellyttäen että kyseiset säännökset olivat voimassa ennen 20 päivää joulukuuta 2018 ja että niiden sisämarkkinoille muodostamat rajoitukset ovat kuluttajansuojatavoitteeseen nähden oikeasuhteisia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2019 tämän kohdan perusteella sovellettavista kansallisista säännöksistä.

Ennen kuin sopimus tai sitä vastaava tarjous sitoo kuluttajaa, yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka eivät ole laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjontaan liittyviä siirtopalveluja, tarjoajien on annettava direktiivin 2011/83/EU 5 ja 6 artiklassa tarkoitetut tiedot ja lisäksi tiedot, jotka luetellaan tämän direktiivin liitteessä VIII, siltä osin kuin kyseiset tiedot koskevat niiden tarjoamia palveluja.

Kyseiset tiedot on ilmoitettava selkeästi ja ymmärrettävästi direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 10 alakohdassa määritellyllä pysyvällä välineellä tai jos tämä ei ole mahdollista, palveluntarjoajan on annettava tiedot käyttäjän saataville asetetussa asiakirjassa, joka on helppo ladata. Palveluntarjoajan on nimenomaisesti kiinnitettävä kuluttajan huomio kyseisen asiakirjan saatavuuteen ja siihen, että sen lataaminen on tärkeää dokumentaatiota ja myöhempää käyttöä varten sekä tallennettujen tietojen jäljentämiseksi muuttumattomina.

Tiedot on pyynnöstä annettava vammaisten loppukäyttäjien käyttöön soveltuvassa muodossa tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisesti.

Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka eivät ole laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjonnassa käytettäviä siirtopalveluja, tarjoajien on annettava kuluttajille ytimekäs ja helppolukuinen sopimustiivistelmä. Sopimustiivistelmässä on esitettävä keskeiset osat 1 kohdan mukaisista tietovaatimuksista. Näihin keskeisiin osiin on sisällyttävä vähintään:

Komissio antaa BERECiä kuultuaan viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään sopimustiivistelmän malli, jota palveluntarjoajien on määrä käyttää täyttääkseen tämän kohdan mukaiset velvollisuutensa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Palveluntarjoajien, joihin sovelletaan 1 kohdan mukaisia velvollisuuksia, on täytettävä vaadittavat tiedot asianmukaisesti sopimustiivistelmän malliin ja annettava sopimustiivistelmä maksutta kuluttajille, ennen sopimuksen, mukaan lukien etäsopimusten, tekemistä. Jos objektiivisista teknisistä syistä on mahdotonta antaa sopimustiivistelmää tuossa vaiheessa, se on annettava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, ja sopimus tulee voimaan silloin, kun kuluttaja on vahvistanut hyväksyvänsä sen saatuaan sopimustiivistelmän.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, että loppukäyttäjillä on maksuton käyttöoikeus vähintään yhteen riippumattomaan vertailuvälineeseen, jonka avulla he voivat vertailla ja arvioida eri internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien, numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen ja tarvittaessa yleisesti saatavilla olevien, numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen seuraavia tekijöitä:

Edellä 2 kohdassa tarkoitetun vertailuvälineen on

Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa välineen tarjoajan pyynnöstä sertifioitava vertailuvälineet, jotka täyttävät a–h alakohdan vaatimukset.

Kolmansilla osapuolilla on oltava oikeus käyttää veloituksetta ja avoimissa tietomuodoissa internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien, henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien julkaisemia tietoja tällaisten riippumattomien vertailuvälineiden saataville asettamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tai näiden molempien tarjoajat tarjoavat yritykset jakavat tarvittaessa veloituksetta yleiseen etuun liittyvää tietoa olemassa oleville ja uusille loppukäyttäjille käyttäen niitä keinoja, joita ne käyttävät tavanomaisesti loppukäyttäjien kanssa viestiessään. Tällaisessa tapauksessa asiaankuuluvien viranomaisten on tuotettava tieto vakiomuodossa, ja sen on sisällettävä muun muassa seuraavat asiat:

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa vaatia internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien, henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia julkaisemaan loppukäyttäjien käyttöön kattavia, vertailukelpoisia, luotettavia, käyttäjäystävällisiä ja ajantasaisia tietoja palvelujensa laadusta siltä osin kuin ne hallitsevat vähintään joitakin verkon osia joko suoraan tai asiaa koskevan palvelutasosopimuksen perusteella, sekä toimenpiteistä, joilla on pyritty varmistamaan vammaisten loppukäyttäjien yhtäläiset käyttöoikeudet. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa myös vaatia yleisesti saatavilla olevien, henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia ilmoittamaan kuluttajille, jos niiden tarjoamien palvelujen laatu on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, kuten signaalien siirron hallinnasta tai verkkoyhteydestä.

Nämä tiedot on pyynnöstä toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja tarvittaessa muille toimivaltaisille viranomaisille ennen niiden julkaisemista.

Palvelun laadun varmistamista koskevien toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) 2015/2120 mukaisia.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin suuntaviivat, yksilöitävä palvelun laatua koskevat mitattavat muuttujat sekä julkaistavien tietojen sisältö, muoto ja julkaisutapa, mukaan lukien mahdolliset laadunvarmistusmekanismit. Tarvittaessa on käytettävä liitteessä X mainittuja muuttujia, määritelmiä ja mittausmenetelmiä.

Tämän kohdan ja liitteen X johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BEREC antaa viimeistään 21 päivänä kesäkuuta 2020 sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat, joissa määritetään yksityiskohtaisesti asiaankuuluvat palvelun laatua koskevat muuttujat vammaisia loppukäyttäjiä koskevat muuttujat mukaan lukien, sovellettavat mittausmenetelmät, julkaistavien tietojen sisältö ja muoto sekä laadunvarmistusmekanismit.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sopimuksen irtisanomista koskevat ehdot ja menettelyt estä palveluntarjoajan vaihtamista ja että kuluttajien ja yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja sekä muita kuin laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjontaan liittyviä siirtopalveluja, tarjoajien välisissä sopimuksissa ei määrätä sitoumusajasta, joka ylittää 24 kuukautta. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, joilla valtuutetaan vaatimaan lyhyempiä enimmäiskestoisia sopimukseen perustuvia sitoumusaikoja.

Tätä kohtaa ei sovelleta sellaisen osamaksusopimuksen kestoon, jossa kuluttaja on erillisellä sopimuksella sopinut maksavansa erissä yksinomaan sellaisen fyysisen yhteyden käyttöönoton, joka liitetään erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkoon. Fyysisen yhteyden käyttöönottoa koskevaan osamaksusopimukseen ei sisälly päätelaitteita, kuten reititintä tai modeemia, eikä se estä kuluttajaa käyttämästä tämän artiklan mukaisia oikeuksiaan.

Loppukäyttäjillä on oltava oikeus sanoa sopimus irti ilman lisäkuluja, kun muiden yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen kuin numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoaja ilmoittaa sopimusehtojen muuttamisesta, paitsi jos ehdotetuista muutoksista on yksinomaan etua loppukäyttäjälle, tai ne ovat luonteeltaan puhtaasti hallinnollisia eikä niillä ole kielteisiä vaikutuksia loppukäyttäjiin tai jos unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä suoraan edellytetään niitä.

Palveluntarjoajien on ilmoitettava sopimusehtojen muutoksista loppukäyttäjille vähintään kuukausi etukäteen ja ilmoitettava näille samanaikaisesti, että heillä on oikeus sanoa sopimuksensa irti ilman lisäkuluja, jos he eivät hyväksy uusia ehtoja. Oikeutta sopimuksen irtisanomiseen voidaan käyttää kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Jäsenvaltiot voivat pidentää tätä oikeuden käyttöaikaa kolmella kuukaudella. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitus tehdään selkeästi ja ymmärrettävästi pysyvällä välineellä.

Jos loppukäyttäjällä on oikeus irtisanoa yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka on muu kuin numeroista riippumaton henkilöiden välinen viestintäpalvelu, koskeva sopimus tämän direktiivin, unionin oikeuden muiden säännösten tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti ennen sovitun sopimuskauden päättymistä, loppukäyttäjältä ei peritä muuta korvausta kuin korvaus hänen haltuunsa jäävästä sopimukseen kuuluneesta päätelaitteesta.

Jos loppukäyttäjä sopimuksen päättyessä haluaa pitää itsellään sopimuksen tekemisen yhteydessä siihen liitetyn päätelaitteen, tästä mahdollisesti perittävä korvaus ei saa ylittää sopimuksen tekohetkellä sovittua laitteen arvoa suhteutettuna kuluneeseen aikaan (pro rata temporis) tai jäljellä olevalta sopimusajalta perittävää palvelumaksua sen mukaan, kumpi näistä rahamääristä on pienempi.

Jäsenvaltiot voivat määrittää muita menetelmiä korvauksen laskemiseksi, edellyttäen, ettei korvaus ole tuollaisen menetelmän johdosta suurempi kuin toisen alakohdan mukaisesti laskettu korvaus.

Palveluntarjoajan on poistettava maksutta mahdolliset ehdot, jotka koskevat päätelaitteiden käyttöä muissa verkoissa, jäsenvaltioiden määrittelemänä ajankohtana ja viimeistään silloin kun kyseinen korvaus maksetaan.

Internetyhteyspalvelun tarjoajaa vaihdettaessa palveluntarjoajien, joita asia koskee, on annettava loppukäyttäjälle riittävästi tietoja ennen vaihtoa ja sen aikana sekä varmistettava internetyhteyspalvelun jatkuvuus, paitsi jos tämä on teknisesti mahdotonta toteuttaa. Vastaanottavan palveluntarjoajan on varmistettava, että internetyhteyspalvelu aktivoidaan mahdollisimman lyhyessä ajassa loppukäyttäjän kanssa nimenomaisesti sovittuna päivänä ja ajankohtana. Luovuttavan palveluntarjoajan on jatkettava internetyhteyspalvelujensa toimittamista entisillä ehdoilla siihen asti, kun vastaanottavan palveluntarjoajan palvelut aktivoidaan. Palvelu ei saa vaihdon aikana olla poissa käytöstä kauempaa kuin yhden työpäivän.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että vaihto sujuu loppukäyttäjän kannalta tehokkaasti ja yksinkertaisesti.

Vastaanottavan palveluntarjoajan on johdettava 1 ja 5 kohdassa esitettyä vaihto- ja siirtämisprosessia, ja sekä vastaanottavan että luovuttavan palveluntarjoajan on tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä. Ne eivät saa viivästyttää eivätkä käyttää väärin vaihto- ja siirtämisprosessia eivätkä siirtää numeroita tai vaihtaa loppukäyttäjiä ilman näiden nimenomaista suostumusta. Loppukäyttäjän sopimukset luovuttavan palveluntarjoajan kanssa päättyvät automaattisesti vaihtoprosessin päättyessä.

Kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä vaihto- ja siirtämisprosessista, ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset, teknisen toteutettavuuden ja tarpeen varmistaa palvelujen jatkuvuus loppukäyttäjälle Tähän on sisällytettävä, jos se on teknisesti mahdollista, vaatimus, jonka mukaan siirto on saatettava päätökseen langattomana toimituksena, jollei loppukäyttäjä toisin pyydä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös toteutettava aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen asianmukaisen tiedottamisen loppukäyttäjille ja loppukäyttäjien suojan koko vaihto- ja siirtämisprosessin ajan ja sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjän palveluntarjoaja ei vaihdu hänen tahtomattaan.

Luovuttavan palveluntarjoajan on palautettava kuluttajalle tämän pyynnöstä mahdollinen käyttämättä jäänyt saldo ennalta maksetuista palveluista. Palauttamisesta voidaan periä maksu vain, jos sopimuksessa niin määrätään. Tällaisen maksun on oltava oikeasuhteinen ja vastattava todellisia kustannuksia, joita luovuttavalle palveluntarjoajalle aiheutuu palauttamisesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen loppukäyttäjät, maksullisten yleisöpuhelinten käyttäjät mukaan luettuina, voivat tavoittaa hätäpalvelut hätäviesteillä veloituksetta ja ilman, että heidän tarvitsee käyttää minkäänlaista maksuvälinettä, käyttämällä yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112 ja jäsenvaltioiden määrittelemiä kansallisia hätänumeroita.

Jäsenvaltioiden on edistettävä hätäpalvelujen saavutettavuutta yhteisellä eurooppalaisella hätänumerolla 112 muista kuin yleisesti saatavilla olevista sähköisistä viestintäverkoista, joiden kautta voidaan välittää puheluja julkisiin verkkoihin, erityisesti kun kyseisestä verkosta vastaava yritys ei tarjoa vaihtoehtoista ja helppoa pääsyä hätäpalveluun.

Sen varmistamiseksi, että hätäpalvelut ovat tosiasiallisesti jäsenvaltioissa saavutettavissa hätäviestillä yhteiseen eurooppalaiseen hätänumeroon 112, komissio antaa BERECiä kuultuaan 117 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2, 5 ja 6 kohtaa täydentäviä delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan hätäviestinnän yhteensopivuus, yhteentoimivuus, laatu, luotettavuus ja jatkuvuus unionissa soittajan sijaintitietoja koskevien ratkaisujen, vammaisten loppukäyttäjien palvelun saavuttamisen ja sopivimpaan hätäkeskukseen ohjaamisen osalta. Ensimmäiset tällaiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2022.

Näiden delegoitujen säädösten hyväksyminen ei saa kuitenkaan vaikuttaa hätäpalvelujen organisointiin, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

BEREC ylläpitää tietokantaa jäsenvaltioiden hätäpalvelujen suosituksen E.164 mukaisista numeroista, mikäli jokin muu organisaatio ei ylläpidä tällaista tietokantaa, sen varmistamiseksi, että eri jäsenvaltioiden hätäpalvelut pystyvät ottamaan toisiinsa yhteyttä.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat määrittää, että julkiset varoitukset välitetään muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen kautta ja muiden kuin radio- ja televisiolähetyspalvelujen kautta tai internetyhteyspalveluun perustuvan mobiilisovelluksen kautta, edellyttäen että tämä julkinen varoitusjärjestelmä soveltuu kattavuutensa ja kapasiteettinsa osalta yhtä hyvin saavuttamaan loppukäyttäjät, mukaan lukien kyseisellä alueella tilapäisesti olevat loppukäyttäjät, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin suuntaviivat. Julkisten varoitusten on oltava helposti loppukäyttäjien vastaanotettavissa.

BERECin on hätäkeskuksista vastaavia viranomaisia kuultuaan ja viimeistään 21 päivänä kesäkuuta 2020 julkaistava suuntaviivat siitä, kuinka arvioidaan, vastaavatko tässä kohdassa tarkoitetut julkiset varoitukset soveltuvuudeltaan 1 kohdassa tarkoitettuja julkisia varoituksia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset määrittävät vaatimukset, jotka yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on täytettävä sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät

Jäsenvaltioiden on kannustettava digitaalitelevisiopalvelujen tarjoajia varmistamaan tarvittaessa, että niiden loppukäyttäjilleen tarjoamat digitaalitelevisiolaitteet ovat yhteentoimivia siten, että päätelaitteita voidaan käyttää uudelleen muiden digitaalitelevisiopalvelujen tarjoajien palvelujen hyödyntämiseen, kun se on teknisesti mahdollista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun loppukäyttäjät päättävät sopimuksensa, he voivat palauttaa digitaalitelevisiolaitteet helposti ja veloituksetta, jollei palveluntarjoaja osoita, että laite on täysin yhteentoimiva muiden palveluntarjoajien digitaalitelevisiopalvelujen kanssa, mukaan lukien palvelut, joihin loppukäyttäjä on vaihtanut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU ( 5 ) 5 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Jos digitaalitelevisiolaite vastaa yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai osaa niistä, se on katsottava kyseisten standardien tai osan niistä kattamassa toisessa alakohdassa vahvistetun yhteentoimivuusvaatimuksen mukaiseksi.

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsen sitä pyytää. Tällaisessa tapauksessa puheenjohtaja kutsuu komitean koolle kohtuullisen ajan kuluessa.

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa ottaen huomioon mainitun asetuksen 8 artikla.

Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsen sitä pyytää. Tällaisessa tapauksessa puheenjohtaja kutsuu komitean koolle kohtuullisen ajan kuluessa.

Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tämän direktiivin toimintaa ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kerran viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2025 ja tämän jälkeen viiden vuoden välein.

Uudelleentarkasteluissa on arvioitava erityisesti 61 artiklan 3 kohdan, 76, 78 ja 79 artiklan markkinavaikutuksia sekä sitä, ovatko tämän direktiivin mukaiset ennakko- ja muut sääntelyvaltuudet riittävät, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat puuttua kilpailun vastaisiin oligopolistisiin markkinarakenteisiin ja voidaan varmistaa, että kilpailu toimii sähköisen viestinnän markkinoilla edelleen loppukäyttäjien hyväksi.

Tätä varten komissio voi pyytää jäsenvaltioilta tietoja, jotka niiden on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.

Komissio tarkastelee viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein uudelleen yleispalvelun laajuutta tarkoituksenaan erityisesti ehdotusten tekeminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleispalvelun laajuuden muuttamisesta tai uudelleenmäärittelystä.

Uudelleentarkastelu perustuu yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen, ja siinä otetaan muun muassa huomioon liikkuvuus ja siirtonopeudet, jotka perustuvat niihin vallitseviin tekniikoihin, jotka ovat loppukäyttäjien enemmistön käytössä. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen uudelleentarkastelun tuloksista.

BERECin on viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2021 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein julkaistava lausunto yleisvaltuutuksen kansallisesta täytäntöönpanosta ja toiminnasta ja niiden vaikutuksesta sisämarkkinoihin.

Komissio voi, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunnon, julkaista kertomuksen I osan II osaston II luvun ja liitteen I soveltamisesta sekä antaa säädösehdotuksen näiden säännösten muuttamiseksi, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan esteisiin puuttumiseksi.

BERECin on seurattava markkinoiden ja teknologian kehitystä erityyppisten sähköisten viestintäpalvelujen osalta ja julkaistava viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2021 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein tai vähintään kahden jäsenvaltioista tulevan jäsenensä perustellusta pyynnöstä lausunto tällaisesta kehityksestä ja sen vaikutuksesta III osan III osaston soveltamiseen.

Lausunnossaan BERECin on arvioitava, miten hyvin III osan III osaston säännökset täyttävät 3 artiklassa esitetyt tavoitteet. Lausunnossa on otettava erityisesti huomioon III osan III osaston soveltamisala sen kattamien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppien osalta. BERECin on lausuntonsa perustaksi analysoitava erityisesti seuraavia:

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2020. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 21 päivästä joulukuuta 2020.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa lakeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän direktiivin 53 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan 20 päivästä joulukuuta 2018, kun päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti täytäntöönpanotoimenpiteillä yhtenäistetyille radiotaajuuksille on mahdollistettu käyttö langattomiin laajakaistaverkkoihin ja -palveluihin. Sellaisten radiotaajuuksien osalta, joille tällaisia yhtenäistettyjä edellytyksiä ei ole vahvistettu viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2018, tämän direktiivin 53 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan teknisten täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymispäivästä päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sovellettava 54 artiklan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä 31 päivästä joulukuuta 2020.