(1)

Unioni teki Euro–Välimeri-sopimuksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista, jäljempänä ’sopimus’, neuvoston ja komission päätöksellä 2000/384/EY, EHTY (1), ja sopimus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2000.

(2)

Sopimukseen sisältyy pöytäkirja N:o 4 käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 4’. Pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan nojalla sopimuksen 67 artiklalla perustettu assosiointineuvosto, jäljempänä ’assosiointineuvosto’, voi päättää pöytäkirjan N:o 4 määräysten muuttamisesta.

(3)

Assosiointineuvosto hyväksyy ennen vuoden 2023 loppua pidettävässä seuraavassa kokouksessaan päätöksen sopimuksen muuttamisesta korvaamalla pöytäkirja N:o 4, jäljempänä ’päätös’.

(4)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta assosiointineuvostossa, koska päätöksellä tulee olemaan unionia sitovia oikeusvaikutuksia.

(5)

Unioni teki etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, neuvoston päätöksellä 2013/94/EU (2), ja yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012. Siinä vahvistetaan yleissopimuksen sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien kahdenvälisten vapaakauppasopimusten nojalla kaupattavien tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joita sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan mainituissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrättyjen periaatteiden noudattamista.

(6)

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tätä varten päätöksellä lisätään pöytäkirjaan N:o 4 dynaaminen viittaus yleissopimukseen, jotta siinä viitattaisiin aina yleissopimuksen viimeiseen voimassa olevaan versioon.

(7)

Yleissopimuksen muutoksesta käytyjen keskustelujen tuloksena laadittiin uudet nykyaikaistetut ja joustavammat alkuperäsäännöt, jotka on määrä sisällyttää yleissopimukseen. Unioni ja Israelin valtio ovat sopineet soveltavansa mahdollisimman pian yleissopimuksen sääntöihin perustuvia vaihtoehtoisia alkuperäsääntöjä, joita voidaan käyttää kahdenvälisesti vaihtoehtona yleissopimuksen alkuperäsäännöille siihen asti, kun yleissopimuksen muutos tehdään ja se tulee voimaan, jäljempänä ’siirtymäsäännöt’. Päätöksessä määrätään näin ollen myös siirtymäsäännöistä.

(8)

Unionin kannan assosiointineuvostossa olisi sen vuoksi perustuttava päätösluonnokseen,