28.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/29

(1)

Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisessa ei ole kyse ainoastaan talousarviomäärärahojen hallinnoinnista, vaan se ulottuu kaikkiin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat kielteisesti tai uhkaavat vaikuttaa kielteisesti unionin varoihin tai jäsenvaltioiden varoihin, siinä määrin kuin näillä toimenpiteillä on merkitystä unionin politiikkojen kannalta.

(2)

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyssä yleissopimuksessa (3) ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996 (4), 29 päivänä marraskuuta 1996 (5) ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 (6) tehdyissä pöytäkirjoissa, jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat rikosten ja seuraamusten määrittelyä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten torjunnan alalla. Jäsenvaltiot laativat yleissopimuksen, jossa todettiin, että unionin tuloihin ja menoihin vaikuttavat petokset eivät useinkaan rajoittuneet yksittäisiin maihin ja että niitä tekivät usein järjestäytyneet rikollisverkostot. Näin ollen jo yleissopimuksessa todettiin unionin taloudellisten etujen suojaamisen edellyttävän, että näitä etuja vahingoittavat petokselliset menettelyt voidaan saattaa syytetoimien piiriin. Samaan aikaan hyväksyttiin neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (7). Tuossa asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt unionin oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä koskevista yhtenäisistä tarkastuksista sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista ja samalla tämän alan alakohtaisiin sääntöihin viitaten yleissopimuksessa määritellyistä petoksellisista menettelyistä sekä jäsenvaltioiden rikosoikeuden ja rikosoikeudellisten menettelyjen soveltamisesta.

(3)

Unionin politiikkaa unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla on jo yhdenmukaistettu eri toimenpitein, muun muassa asetuksella (EY, Euratom) N:o 2988/95. Jotta voitaisiin varmistaa unionin politiikan täytäntöönpano tällä alalla, on olennaisen tärkeää edelleen lähentää jäsenvaltioiden rikosoikeutta täydentämällä hallinto- ja yksityisoikeuden mukaista unionin taloudellisten etujen suojelua kaikkein vakavimpien tällä alalla esiintyvien petoksiin liittyvien toimintatapojen osalta siten, että samalla vältetään epäjohdonmukaisuudet näillä oikeudenaloilla ja niiden välillä.

(4)

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen edellyttää tämän direktiivin soveltamisalalla yhteistä petoksen määritelmää, jolla olisi katettava Euroopan unionin yleisen talousarvion, jäljempänä ’unionin talousarvio’, tuloja, menoja ja varoja vahingoittavat petokset, mukaan lukien rahoitustoimet, kuten lainanotto- ja lainanantotoimet. Neuvoston direktiivillä 2006/112/EY (8) käyttöön otettuun yhteiseen arvonlisäveroa koskevaan järjestelmään, jäljempänä ’yhteinen alv-järjestelmä’, kohdistuvien vakavien rikosten käsite koskee arvonlisäveropetosten kaikkein vakavimpia muotoja, erityisesti karusellipetoksia, missing traders -arvonlisäveropetoksia ja rikollisjärjestön puitteissa tehtyjä arvonlisäveropetoksia, jotka muodostavat vakavan uhkan yhteiselle alv-järjestelmälle ja näin ollen unionin talousarviolle. Yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvia rikoksia olisi pidettävä vakavina, jos ne ovat yhteydessä kahden tai useamman jäsenvaltion alueeseen, ovat seurausta petollisesta menettelystä, jossa nämä rikokset on tehty järjestelmällisesti tavoitteena saada perusteetonta hyötyä yhteisestä alv-järjestelmästä, ja jos rikoksista aiheutuva kokonaisvahinko on vähintään 10 000 000 euroa. Kokonaisvahingon käsite koskee arvioitua vahinkoa, joka aiheutuu koko petollisesta menettelystä sekä asianomaisten jäsenvaltioiden että unionin taloudellisille eduille; siihen eivät sisälly korot eivätkä seuraamukset. Tämän direktiivin avulla pyritään edistämään näiden rikollisuuden muotojen torjumista.

(5)

Kun komissio toteuttaa unionin talousarviota jaetun tai välillisen hallinnoinnin kautta, se voi delegoida talousarvion toteuttamistehtäviä jäsenvaltioille tai antaa kyseisiä tehtäviä perussopimusten nojalla perustetuille elimille tai laitoksille taikka muille elimille tai henkilöille. Tällaisissa jaetun tai välillisen hallinnoinnin tapauksissa unionin taloudellisten etujen olisi nautittava samantasoista suojelua kuin ne nauttivat komission suorassa hallinnoinnissa.

(6)

Tässä direktiivissä hankintoihin liittyvillä menoilla tarkoitetaan kaikkia menoja, jotka liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (9) 101 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin hankintasopimuksiin.

(7)

Rahanpesun vastaista unionin oikeutta voidaan soveltaa täysimääräisesti rahanpesuun, jossa on kyse tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla rikoksilla saadusta omaisuudesta. Viittauksella kyseiseen oikeuteen olisi varmistettava, että tällä direktiivillä käyttöön otettua seuraamusjärjestelmää sovelletaan kaikkiin vakaviin rikoksiin, jotka kohdistuvat unionin taloudellisiin etuihin.

(8)

Korruptio on erityisen vakava unionin taloudellisiin etuihin kohdistuva uhka, joka voi monissa tapauksissa liittyä myös petokselliseen toimintaan. Koska kaikilla virkamiehillä on velvollisuus käyttää arviointia tai harkintaa puolueettomasti, lahjusten antamisen virkamiehen arviointiin tai harkintaan vaikuttamiseksi tai tällaisten lahjusten ottamisen tulisi kuulua korruption määritelmien piiriin riippumatta asianomaisen virkamiehen maassa sovellettavista tai asianomaiseen kansainväliseen järjestöön sovellettavista säädöksistä tai määräyksistä.

(9)

Unionin taloudellisiin etuihin voivat vaikuttaa kielteisesti virkamiehen, jonka tehtävänä on varojen tai omaisuuden hallinnointi – olipa kyse hänelle kuuluvasta vastuu- tai valvontatehtävästä – tietyt toimintatavat silloin, kun näiden toimintatapojen tarkoituksena on varojen tai omaisuuden väärinkäyttö muuhun kuin aiottuun tarkoitukseen ja kun unionin taloudellisille eduille aiheutuu vahinkoa. Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön täsmällinen määritelmä rikoksille, jotka perustuvat tämäntyyppiseen toimintaan.

(10)

Passiiviseen korruptioon ja varojen väärinkäyttöön perustuvien rikosten osalta säännöksiin on tarpeen sisällyttää virkamiesten määritelmä, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat virkamiehet riippumatta siitä, ovatko he virkasuhteessa unionissa, jäsenvaltioissa vai kolmansissa maissa. Unionin varojen hallinnointiin osallistuu yhä enenevässä määrin yksityishenkilöitä. Jotta unionin varat voitaisiin suojata riittävällä tavalla korruptiolta ja väärinkäytöltä, ”virkamiehen” määritelmään olisi sen vuoksi sisällytettävä henkilöt, jotka eivät ole varsinaisessa virkasuhteessa mutta jotka kuitenkin hoitavat samalla tavoin unionin varoihin liittyvää julkista tehtävää sitä varten nimettyinä, kuten tällaisten varojen hallinnointiin osallistuvat alihankkijat.

(11)

Tahallisuuden on liityttävä kaikkiin tässä direktiivissä säädettyjen rikosten tunnusmerkkeihin. Teon tai laiminlyönnin tahallisuus voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella. Rikokset, joihin ei liity tahallisuutta, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(12)

Tämä direktiivi ei velvoita jäsenvaltioita säätämään seuraamuksista, joihin kuuluu vankeusrangaistus sellaisten rikosten tekemisestä, jotka eivät ole luonteeltaan vakavia, tapauksissa, joihin kansallisen lainsäädännön mukaan oletetaan liittyvän tahallisuus.

(13)

Jotkin unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat rikokset ovat käytännössä usein lähellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan ja kyseisen säännöksen nojalla annetun unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia rikoksia. Sen vuoksi tämän direktiivin sanamuodon olisi oltava sellainen, että varmistetaan yhdenmukaisuus kyseisen lainsäädännön ja tämän direktiivin välillä.

(14)

Siltä osin kuin oikeushenkilöiden toiminta voi vahingoittaa tai uhata unionin taloudellisia etuja, oikeushenkilöillä olisi oltava vastuu niiden puolesta tehdyistä, tässä direktiivissä määritellyistä rikoksista.

(15)

Jotta unionin taloudellisia etuja voitaisiin suojella yhtäläisesti koko unionissa toteuttamalla toimenpiteitä, joilla on ennalta ehkäisevä vaikutus, jäsenvaltioiden olisi säädettävä tietyt seuraamusten tyypit ja tasot, joita sovelletaan tässä direktiivissä määriteltyihin rikoksiin. Seuraamusten tasot eivät saisi ylittää sitä, mikä on oikeassa suhteessa rikoksiin.

(16)

Koska tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tai ylläpitää tiukempia sääntöjä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten osalta.

(17)

Tämä direktiivi ei vaikuta kurinpidollisten seuraamusten tai muiden kuin rikosoikeudellisten toimenpiteiden tai seuraamusten asianmukaiseen ja tehokkaaseen soveltamiseen. Seuraamukset, joita ei voida rinnastaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja jotka on määrätty samalle henkilölle samasta toiminnasta, voidaan ottaa huomioon, kun henkilö tuomitaan tässä direktiivissä määritellystä rikoksesta. Muiden seuraamusten osalta olisi noudatettava täysimääräisesti periaatetta, joka koskee kieltoa syyttää ja rangaista rikosoikeudellisessa menettelyssä kahdesti samasta rikoksesta (ne bis in idem). Tällä direktiivillä ei kriminalisoida toimintaa, johon ei sovelleta myös kurinpidollisia seuraamuksia tai virkavelvollisuuksien rikkomista koskevia muita toimenpiteitä tapauksissa, joissa tällaisia kurinpidollisia seuraamuksia tai muita toimenpiteitä voidaan soveltaa kyseessä oleviin henkilöihin.

(18)

Luonnollisille henkilöille määrättävissä seuraamuksissa olisi tietyissä tapauksissa säädettävä enimmäisrangaistuksesta, joka on vähintään neljä vuotta vankeutta. Näin olisi oltava vähintään tapauksissa, joihin liittyy merkittäviä vahinkoja tai saatuja etuja, ja vahingot tai edut olisi oletettava merkittäviksi silloin, kun on kyse yli 100 000 eurosta. Jäsenvaltion, jonka lainsäädännössä ei säädetä enimmäisrangaistuksen määrittävästä merkittävää vahinkoa tai etua koskevasta tietystä kynnysarvosta, olisi varmistettava, että sen tuomioistuimet ottavat vahingon tai edun määrän huomioon määrätessään seuraamuksia unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavista petoksista ja muista rikoksista. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita säätämästä muista seikoista, jotka osoittaisivat rikoksen vakavan luonteen, esimerkiksi jos vahinko tai etu on potentiaalinen, mutta silti luonteeltaan hyvin merkittävä. Yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvien rikosten osalta kynnysarvon, josta alkaen vahinko tai etu olisi tämän direktiivin mukaisesti oletettava merkittäväksi, on kuitenkin 10 000 000 euroa. Vankeusrangaistusten enimmäispituuksien vähimmäistasojen määrittäminen on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että unionin taloudellisille eduille tarjotaan yhtäläinen suoja kaikkialla unionissa. Seuraamusten tarkoituksena on koko unionin kattava vahva ennalta ehkäisevä vaikutus mahdollisiin rikoksentekijöihin.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos rikos tehdään neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (10) määritellyn rikollisjärjestön puitteissa, tämä on katsottava raskauttavaksi asianhaaraksi niiden oikeusjärjestelmissä vahvistettujen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa tämän raskauttavan asianhaaran huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka tuomarit eivät olekaan velvollisia soveltamaan kyseisiä raskauttavia asianhaaroja rangaistuksia määrätessään. Jäsenvaltioita ei velvoiteta säätämään raskauttavasta asianhaarasta, jos puitepäätöksessä 2008/841/YOS määritellyt rikokset ovat kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia erillisinä rikoksina, ja tämä voi johtaa ankarampiin rangaistuksiin.

(20)

Kun otetaan huomioon erityisesti rikoksentekijöiden ja unionin taloudellisten etujen kustannuksella tapahtuvasta laittomasta toiminnasta saadun hyödyn liikkuvuus sekä tästä liikkuvuudesta johtuvat monimutkaiset rajatylittävät tutkinnat, kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä lainkäyttövaltansa tavalla, joka mahdollistaa tällaisen toiminnan torjumisen. Kunkin jäsenvaltion olisi tällä tavoin varmistettava, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat myös rikokset, jotka on tehty tieto- ja viestintätekniikan avulla sen alueelta.

(21)

Ottaen huomioon, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat rajatylittävät rikokset voivat koskea useita lainkäyttöalueita, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne bis in idem -periaatetta noudatetaan täysimääräisesti sovellettaessa kansallista lakia, jolla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava vanhentumisaikoja koskevat säännöt, jotka ovat tarpeen unionin taloudellisten etujen kustannuksella tapahtuvan laittoman toiminnan torjumiseksi. Kun kyse on rikoksista, joista määrättävä enimmäisseuraamus on vähintään neljä vuotta vankeutta, vanhentumisajan olisi oltava vähintään viisi vuotta rikoksen tekohetkestä. Tämän ei olisi rajoitettava niitä jäsenvaltioita, joissa tutkinnalle, syytteeseenpanolle ja seuraamusten täytäntöönpanolle ei ole säädetty vanhentumisaikoja.

(23)

Rajoittamatta rajatylittävää yhteistyötä ja rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen ja muiden unionin oikeuden mukaisten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (11) mukaisten sääntöjen soveltamista on tarpeen antaa asianmukaiset säännökset yhteistyöstä tässä direktiivissä määriteltyjen, unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten torjumiseksi tehokkaasti, mukaan lukien tietojenvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä sekä komission tekninen ja toiminnallinen apu toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotka saattavat sitä tarvita tutkintatoimiensa yhteensovittamiseksi. Tällaiseen apuun ei tulisi sisältyä komission osallistuminen tutkintaan tai yksittäisiä rikoksia koskeviin syytteeseenpanomenettelyihin, joita kansalliset viranomaiset suorittavat. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 8 artiklan mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen ja tilintarkastajien, joiden vastuulla on unionin toimielinten, elinten ja virastojen talousarviota koskeva tilintarkastus, olisi paljastettava Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja muille toimivaltaisille viranomaisille kaikki teot, jotka voidaan luokitella tämän direktiivin mukaiseksi rikokseksi, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklassa tarkoitetut kansalliset tilintarkastuselimet toimivat samoin.

(24)

Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamiseksi. Raporttiin voidaan tarvittaessa liittää ehdotuksia, joissa otetaan huomioon mahdolliset kehityssuunnat, erityisesti unionin talousarvion rahoituksen osalta.

(25)

Yleissopimus olisi korvattava tällä direktiivillä niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo.

(26)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (12) 3 artiklan 4 kohdan d alakohdan soveltamiseksi yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdassa määritellyiksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviksi törkeiksi petoksiksi olisi katsottava tämän direktiivin 3 artiklassa ja 7 artiklan 3 kohdassa määritellyt unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat petokset tai, yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvien rikosten osalta, tämän direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt petokset.

(27)

Tämän direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa sisältyy toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä ja tällaisten tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden ja unionin toimivaltaisten elinten välillä. Henkilötietojen käsittelyä kansallisella tasolla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä olisi säänneltävä unionin säännöstöllä. Jäsenvaltioiden välisen henkilötietojen vaihdon olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (13) mukaisesti. Unionin toimielinten, elinten ja laitosten käsitellessä henkilötietoja niiden olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (14) tai tapauksen mukaan muita unionin säädöksiä, jotka sääntelevät kyseisten toimielinten, elinten ja virastojen suorittamaa henkilötietojen käsittelyä tai koskevat oikeudellisen tutkinnan luottamuksellisuutta.

(28)

Rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamisella tavoiteltu varoittava vaikutus edellyttää erityistä varovaisuutta suhteessa perusoikeuksiin. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustetut periaatteet, ja etenkin oikeus vapauteen ja turvallisuuteen sekä henkilötietojen suojaan, ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien seuraamusten oikeasuhteisuuden periaate sekä ne bis in idem -periaate. Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että kyseisiä oikeuksia ja periaatteita kunnioitetaan täysin ja että ne pannaan täytäntöön.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että määrät peritään viipymättä takaisin ja siirretään unionin talousarvioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoitusoikaisuja ja väärin käytettyjen varojen takaisinperintää koskevien alakohtaisten unionin sääntöjen soveltamista.

(30)

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset ovat tärkeitä unionin taloudellisten etujen suojaamisessa. Tämä direktiivi ei vapauta jäsenvaltioita velvoitteesta soveltaa ja panna täytäntöön asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 4 ja 5 artiklan mukaisia unionin hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia.

(31)

Tällä direktiivillä jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään kansallisessa lainsäädännössään rikosoikeudellisia seuraamuksia sellaisista unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavista petoksista ja petoksiin liittyvistä rikoksista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Tällä direktiivillä ei tulisi asettaa velvoitteita, jotka koskevat tällaisten seuraamusten tai muun käytettävissä olevan lainvalvontajärjestelmän soveltamista yksittäistapauksissa. Jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti jatkaa rinnakkaisten hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltamista direktiivin kattamalla alalla. Soveltaessaan kansallista lakia, jolla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että tämän direktiivin mukainen rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen rikoksista ja hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten määrääminen eivät johda siihen, että perusoikeuskirjaa rikotaan.

(32)

Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan jäsentää ja organisoida verohallintonsa haluamallaan tavalla, jotta ne voivat varmistaa arvonlisäveron asianmukaisen määrittämisen, arvioinnin ja keruun sekä arvonlisäverolainsäädännön tehokkaan soveltamisen.

(33)

Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyjen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 ja Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan N:o 7 sekä niiden täytäntöönpanemista varten annettujen säädösten sekä samankaltaisten kansallisen lainsäädännön säännösten sisältämien vapauksien poistamista. Saatettaessa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettaessa kansallista lakia, jolla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, kyseiset erioikeudet ja vapaudet otetaan täysimääräisesti huomioon, mukaan lukien jäsenten toimikauden vapauden kunnioittaminen.

(34)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta kansallisen rikosoikeuden yleisiä sääntöjä ja periaatteita, jotka koskevat tuomioiden käyttämistä ja täytäntöönpanoa kunkin yksittäistapauksen konkreettisten olosuhteiden perusteella.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(36)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(37)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(38)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(39)

Euroopan tilintarkastustuomioistuinta on kuultu, ja se on antanut lausunnon (15),

a)

’unionin taloudellisilla eduilla’ kaikkia tuloja, menoja ja varoja, jotka kuuluvat johonkin seuraavista, on hankittu niistä jonkin kautta tai lankeavat maksettaviksi niistä johonkin:

b)

’oikeushenkilöllä’ mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

a)

muiden kuin hankintoihin liittyvien menojen osalta tekoja tai laiminlyöntejä, jotka koskevat

b)

hankintoihin liittyvien menojen osalta tekoja tai laiminlyöntejä, ainakin jos ne on tehty laittoman hyödyn tuottamiseksi rikoksentekijälle tai muulle taholle niin, että unionin taloudellisille eduille aiheutuu menetyksiä, jotka koskevat

c)

muiden kuin d alakohdassa tarkoitetuista arvonlisäveroon perustuvista omista varoista saatavien tulojen osalta tekoja tai laiminlyöntejä, jotka koskevat

d)

arvonlisäveroon perustuvista omista varoista saatavien tulojen osalta kaikkia rajatylittävissä petollisissa menettelyissä tehtyjä tekoja tai laiminlyöntejä, jotka koskevat

a)

Tässä direktiivissä lahjuksen ottamisella tarkoitetaan virkamiehen toimintaa, jolla hän pyytää tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä mitä tahansa etuja itselleen tai kolmannelle osapuolelle tai hyväksyy lupauksen tällaisesta edusta korvaukseksi siitä, että hän toimii tai pidättyy toimimasta virkavelvollisuuksiensa mukaisesti tai tehtäviään hoitaessaan tavalla, joka vahingoittaa tai todennäköisesti vahingoittaa unionin taloudellisia etuja.

b)

Tässä direktiivissä lahjuksen antamisella tarkoitetaan henkilön toimintaa, jolla luvataan, tarjotaan tai annetaan suoraan tai kolmannen välityksellä mikä tahansa etu virkamiehelle itselleen tai kolmannelle osapuolelle siitä, että hän toimii tai pidättyy toimimasta virkavelvollisuuksiensa mukaisesti tai tehtäviään hoitaessaan tavalla, joka vahingoittaa tai todennäköisesti vahingoittaa unionin taloudellisia etuja.

a)

unionin virkamiestä tai kansallista virkamiestä, myös toisen jäsenvaltion kansallista virkamiestä ja kolmannen maan kansallista virkamiestä;

Kun on kyse jäsenvaltion virkamiestä tai kolmannen maan kansallista virkamiestä koskevasta oikeudellisesta menettelystä, jonka on pannut vireille toinen jäsenvaltio, viimeksi mainitun on kuitenkin sovellettava edellä olevaa kansallisen virkamiehen määritelmää ainoastaan siltä osin kuin se on sovitettavissa yhteen sen oman kansallisen oikeuden kanssa.

Ilmaisulla ’kansallinen virkamies’ tarkoitetaan henkilöä, joka on täytäntöönpanevassa tai hallinto- tai oikeusvirassa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Henkilö, joka on lainsäädännöllisessä virassa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, rinnastetaan kansalliseen virkamieheen;

b)

mitä tahansa muuta henkilöä, joka hoitaa julkista tehtävää sitä varten nimettynä ja joka osallistuu unionin taloudellisten etujen hallinnointiin tai niitä koskeviin päätöksiin jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.

a)

valtaan edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuuteen käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

a)

oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)

tilapäinen tai pysyvä osallistumiskielto julkisiin tarjouskilpailumenettelyihin;

c)

väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

d)

tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

e)

tuomioistuimen päätös, jolla oikeushenkilö määrätään purettavaksi;

f)

rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

a)

rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella; tai

b)

rikoksen tekijä on jäsenvaltion kansalainen.

a)

rikoksentekijällä on vakinainen asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

rikos on tehty sen alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi; tai

c)

rikoksentekijä on kyseisen jäsenvaltion virkamies, joka toimii virkatehtävässään.

a)

seuraamus, joka on enemmän kuin yksi vuosi vankeutta, tai vaihtoehtoisesti

b)

vankeusrangaistus, kun kyse on rikoksesta, josta määrättävä enimmäisseuraamus on vähintään neljä vuotta vankeutta,

1)

3 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tai 4 tai 5 artiklassa tarkoitettujen rikosten yhteydessä perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää unionin tasolla,

2)

3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tai 4 tai 5 artiklassa tarkoitettujen rikosten yhteydessä maksamatta jätettyjen arvonlisäverojen takaisinperintää kansallisella tasolla.

a)

käynnistettyjen rikosoikeudellisten menettelyjen lukumäärä, niiden menettelyjen lukumäärä, joissa syytteestä on luovuttu, jotka päättyivät vapauttavaan päätökseen ja jotka päättyivät langettavaan tuomioon sekä käynnissä olevien menettelyjen lukumäärä;

b)

rikosoikeudellisten menettelyjen perusteella takaisin perityt määrät ja arvioidut vahingot.

a)

onko 2 artiklan 2 kohdassa säädetty kynnysarvo asianmukainen,

b)

ovatko vanhentumisaikaa koskevat 12 artiklassa tarkoitetut säännökset riittävän tehokkaita,

c)

torjuuko tämä direktiivi tehokkaasti hankintoihin liittyviä petoksia.