12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 357/1

(1)

Ranskan ilmoitti 18 päivänä helmikuuta 2002 komissiolle suunnitelmasta myöntää rakenneuudistustukea Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée -meriliikenneyhtiölle, jäljempänä ’SNCM’. Se täydensi ilmoitusta 3 päivänä heinäkuuta 2002 (3). Ennen rakenneuudistushanketta Ranskan viranomaiset olivat 20 päivänä joulukuuta 2001 ilmoittaneet 22,5 miljoonan euron suuruisesta käteisennakosta, jonka Compagnie Générale Maritime et Financière -yritys (4), jäljempänä ’CGMF’, oli myöntänyt SNCM:lle pelastamistukena. Komissio hyväksyi 17 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä päätöksellä (5), jäljempänä ’vuoden 2002 päätös’, SNCM:lle myönnetyn pelastamistuen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn tukien alustavan tutkintamenettelyn perusteella. Ilmoitettu rakenneuudistustuki koostui siitä, että SNCM:n pääomaa korotettiin CGMF:n välityksellä 76 miljoonalla eurolla.

(2)

Komissio ilmoitti 19 päivänä elokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille päätöksestään (6) aloittaa muodollinen tutkintamenettely perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (7) 6 artiklan nojalla.

(3)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 8 päivänä lokakuuta 2002 huomautuksensa (8)19 päivänä elokuuta 2002 tehdystä päätöksestä (9).

(4)

Ranskan viranomaisten ja komission yksiköiden välillä pidettiin viranomaisten pyynnöstä työkokouksia 24 päivänä lokakuuta 2002, 3 päivänä joulukuuta 2002 ja 25 päivänä helmikuuta 2003.

(5)

Menettelyn aloittamisen yhteydessä komissio sai huomautuksia kahdelta yritykseltä. Corsica Ferries France -yritys, jäljempänä ’CFF’, toimitti huomautuksena 8 päivänä tammikuuta 2003 (10) ja STIM d’Orbigny -konserni Stef-TFE, jäljempänä ’STIM’, 7 päivänä tammikuuta 2003. Useat Ranskan alueelliset yhteisöt toimittivat huomautuksia 18 päivänä joulukuuta 2002 sekä 9 päivänä ja 10 päivänä tammikuuta 2003. Komissio toimitti huomautukset Ranskalle 13 päivänä ja 16 päivänä tammikuuta 2003 sekä 5 päivänä ja 21 päivän helmikuuta 2003 päivätyillä kirjeillä, jotta Ranska voisi ottaa niihin kantaa.

(6)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 13 päivänä helmikuuta 2003 (11) ja 27 päivänä toukokuuta 2003 (12) päivätyillä kirjeillä kommentteja CFF:n ja STIM:n huomautuksiin.

(7)

Komission yksiköt pyysivät 16 päivänä tammikuuta 2003 lisätietoja, ja Ranskan viranomaiset vastasivat pyyntöön 21 päivänä helmikuuta 2003.

(8)

Ranskan viranomaiset esittivät komissiolle 10 päivänä helmikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä (13) perusteluja sen osoittamiseksi, että tukihanke noudatti kaikilta osiltaan yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (14), jäljempänä ’vuoden 1999 suuntaviivat’.

(9)

Ranskan viranomaiset toimittivat 25 päivänä helmikuuta 2003 komission pyynnöstä jäljennöksen osakassopimuksesta (15), josta käyvät ilmi SNCM:n ja STIM:n väliset sidokset.

(10)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2004/166/EY (16), jäljempänä ’vuoden 2003 päätös’, tietyin ehdoin rakenneuudistustuen myöntämisen SNCM:lle kahdessa osassa. Ensimmäinen erä on 66 miljoonaa euroa ja toinen, enintään 10 miljoonan euron suuruinen erä määräytyy vuoden 2003 päätöksen jälkeen toteutetusta omaisuudenluovutuksesta saatavan nettotuoton mukaan. Ensimmäisen erän maksu hyväksyttiin vuoden 2003 päätöksellä.

(11)

CFF nosti 13 päivänä lokakuuta 2003 kumoamiskanteen vuoden 2003 päätöksestä yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jäljempänä ’ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin’ (asia T-349/03).

(12)

Komissio teki päätöksen 2005/36/EY (17), jäljempänä ’vuoden 2004 päätös’, jossa se totesi, että Ranskan 23 päivänä kesäkuuta 2004 pyytämät muutokset – Aliso-aluksen vaihto Asco-alukseen niiden alusten luettelossa, joita SNCM saa käyttää koko rakenneuudistuksen ajan vuoden 2003 päätöksen nojalla, ja Alison myynti Ascon sijasta – eivät asettaneet kyseenalaiseksi vuoden 2003 päätöksellä hyväksytyn rakenneuudistustuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(13)

Komissio hyväksyi 16 päivänä maaliskuuta 2005 tehdyllä päätöksellä (18), jäljempänä ’vuoden 2005 päätös’, rakenneuudistustuen 3,3 miljoonan euron suuruisen toisen erän maksamisen, mikä nosti hyväksytyn rakenneuudistustuen kokonaismäärän 69,3 miljoonaan euroon.

(14)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 15 päivänä kesäkuuta 2005 asiassa T-349/03 antamassaan tuomiossa (19) vuoden 2003 päätöksen sillä perusteella, että siinä oli arvioitu virheellisesti välttämättömän tuen määrä.

(15)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 25 päivänä lokakuuta 2005 tietoja (20) yhtiön taloudellisesta tilanteesta sen jälkeen, kun suunnitelma rakenneuudistustuen myöntämisestä oli ilmoitettu 18 päivänä helmikuuta 2002.

(16)

Ranskan viranomaiset toimittivat 17 päivänä marraskuuta 2005 tietoja (21) vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelman saattamisesta ajan tasalle ja SNCM:n oman pääoman uudelleenmuodostamisesta (22).

(17)

Ranskan viranomaiset toimittivat 15 päivänä maaliskuuta 2006 komissiolle yhteenvetokatsauksen markkinoihin, liiketoimintasuunnitelman (tulo-osa) ja alustavan tuloslaskelman (23). Komission yksiköille lähetettiin vielä muita asiakirjoja 28 päivänä maaliskuuta 2006 ja 7 päivänä huhtikuuta 2006 (24). Viimeksi mainitussa kirjeessä Ranskan viranomaiset esittivät komissiolle, että osaa vuoden 2002 rakenneuudistustuesta, nimittäin 53,48 miljoonaa euroa, tulisi pitää ”korvauksena julkisesta palvelusta”, joka ei ole rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä toteutettu toimenpide eikä tuki asian Altmark  (25) oikeuskäytännön mukaisesti, tai rakenneuudistussuunnitelmasta erillisenä ja riippumattomana toimenpiteenä perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(18)

Komissiolle ilmoitettiin 21 päivänä huhtikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (26) 4 artiklan nojalla suunnitellusta yrityskeskittymästä, jolla yritykset Veolia Transport (27), jäljempänä ’VT’, ja Butler Capital Partners, jäljempänä ’BCP’, hankkivat yhteisen määräysvallan SNCM:ssä (28). Komissio päätti, ettei se vastusta ilmoitettua toimenpidettä ja totesi sen soveltuvan yhteismarkkinoille 29 päivänä toukokuuta 2006 tehdyllä päätöksellä (29).

(19)

Ranskan viranomaiset toimittivat 21 päivänä kesäkuuta 2006 (30) komissiolle Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriön 26 päivänä toukokuuta 2006 tekemän päätöksen, jolla hyväksyttiin valtion rautatieyhtiön, Société nationale des chemins de fer français, jäljempänä ’SNCF’, rahoitusjärjestelyt, ja SNCM:n yksityistämisestä 26 päivänä toukokuuta 2006 annetun asetuksen nro 2006–606.

(20)

Komissiolle toimitettiin 7 päivänä kesäkuuta 2006 tietoja (31) julkisen palvelun hoitamisesta ja sosiaalisista tuista, jotka liittyivät Korsikan liikenneyhteyksien turvaamiseen.

(21)

Komissio ilmoitti 13 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 6 artiklan mukainen muodollinen tutkintamenettely, joka koski SNCM:n hyväksi toteutettuja uusia toimenpiteitä ja vuonna 2002 ilmoitettua rakenneuudistussuunnitelmaa (32), jäljempänä ’vuoden 2006 päätös’.

(22)

Ranska toimitti 16 päivänä marraskuuta 2006 komissiolle vuoden 2006 päätökseen liittyvät huomautuksensa (33).

(23)

Tiettyjen osapuolien pyydettyä kuukauden lisäaikaa huomautusten esittämiseen (34) komissio päätti myöntää tämän lisäajan kaikille asianomaisille (35).

(24)

Komissio sai CFF:ltä (36) ja STIM:ltä (37) huomautuksia, jotka toimitettiin Ranskan viranomaisille 20 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Myös eräs muu kolmas osapuoli esitti huomautuksia, jotka niin ikään toimitettiin Ranskan viranomaisille, mutta ne peruttiin 28 päivänä toukokuuta 2008.

(25)

Ranskan viranomaiset toimittivat 30 päivänä huhtikuuta 2007 (38) huomautuksensa kolmansien osapuolten kommenteista.

(26)

CFF täydensi 15 päivänä kesäkuuta 2007 ja 30 päivänä marraskuuta 2007 lähetettyjä tietoja jättämällä komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2007 kantelun SNCM:lle myönnetyistä valtiontuista. Kantelu koski Korsikan aluehallinnon ja Compagnie Méridionale de Navigation – SNCM -yhteenliittymän välillä julkisen palvelun hoitamisesta vuosina 2007–2013 kesäkuussa 2007 allekirjoitetun uuden sopimuksen 3 §:ää. CFF:n mukaan kyseisen artiklan täytäntöönpanon myötä SNCM saisi ylimääräiset 10 miljoonaa euroa vuonna 2007. Lisäksi SNCM:lle julkisen palvelun velvoitteiden nojalla maksettava korvaus oli CFF:n mielestä valtiontuki, joka oli siksikin sääntöjenvastainen, ettei sitä ollut ilmoitettu komissiolle.

(27)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille päätöksestään pidentää kolmansien huomautuksille asetettua määräaikaa 14 päivään maaliskuuta 2008.

(28)

Komissio toimitti 26 päivänä maaliskuuta 2008 kolmansien osapuolten huomautukset Ranskalle, joka esitti kommenttinsa 28 päivänä maaliskuuta 2008, 10 päivänä huhtikuuta 2008 ja 28 päivänä huhtikuuta 2008.

(29)

Komissio katsoi 8 päivänä heinäkuuta 2008 tekemässään päätöksessä, että vuonna 2006 toteutetut uudet toimenpiteet eivät olleet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja että vuonna 2002 ilmoitetut toimenpiteet olivat yhteismarkkinoille soveltuvaa valtiontukea.

(30)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi tämän päätöksen osittain 11 päivänä syyskuuta 2012 (39). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komission päätelmät vuonna 2006 toteutetuista toimenpiteistä perustuivat ilmeisiin arviointivirheisiin. Tuomioistuimen mukaan vuoden 2002 rakenneuudistustoimenpiteet olisi analysoitava uudelleen, koska kumotun päätöksen lähtökohtana oli, että vuonna 2006 toteutetut toimenpiteet eivät sisältäneet tukea.

(31)

Kumoamatta jäi ainoastaan se päätöksen osa, jossa todettiin, että SNCM:lle korvauksena julkisen palvelun velvoitteesta kaudella 1991–2001 maksettu 53,4 miljoonan euron tuki soveltuu sisämarkkinoille. Tästä syystä tätä asiaa ei käsitellä tässä päätöksessä.

(32)

Tämän vuoksi komission on annettava uusi lopullinen päätös. Kumotun päätöksen hyväksymispäivän jälkeisiä tapahtumia ei ole syytä tutkia. Kumoamispäätöksen jälkeen komission on arvioitava, vastaavatko tietyt kyseessä olevat toimenpiteet yksityisen markkinataloussijoittajan toimintaa, ja jos tutkittavat toimenpiteet ovat valtiontukea, täyttyvätkö asiaa koskevissa suuntaviivoissa asetetut sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset. Komission on näitä kahta asiaa tutkiessaan otettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön (40) mukaisesti huomioon ainoastaan tiedot, jotka sillä oli käytettävissään kumotun päätöksen hyväksymisajankohtana eli 8 päivänä heinäkuuta 2008 (41).

(33)

Komission, Ranskan viranomaisten ja SNCM:n edustajien välillä pidettiin kokous 13 päivänä marraskuuta 2012.

(34)

Ranskan viranomaiset pyysivät kahteen otteeseen, eli 6 päivänä joulukuuta 2012 ja 5 päivänä helmikuuta 2013 päivätyillä kirjeillä, komissiota tekemään päätöksen menettelyn aloittamisesta uudelleen, koska tuomioistuin oli antanut uuden tuomion, jossa täsmennettiin asiantuntevaa markkinataloussijoittajaa koskevan testin vaatimuksia. Tämän vuoksi kontradiktorinen menettely olisi aloitettava uudelleen. Komissio hylkäsi nämä pyynnöt 15 päivänä tammikuuta ja 13 päivänä helmikuuta 2013 päivätyillä kirjeillä. Se korosti, että menettely voitaisiin aloittaa uudelleen ainoastaan niiden yksittäisten kysymysten osalta, joihin liittyi sääntöjenvastaisuutta. Lisäksi komissio muistutti, ettei menettelyn aloittamisesta vuonna 2006 tehty päätös ollut miltään osiltaan sääntöjenvastainen. Komissio ilmoitti kuitenkin Ranskan viranomaisille, että ne voisivat toimittaa sille täydentäviä tutkimus- tai analyysitietoja tai asianmukaisiksi katsomiaan asiakirjoja.

(35)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle tietoja 16 päivänä toukokuuta 2013.

(36)

Myös SNCM pyysi 19 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä päätöstä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta uudelleen. Se esitti samankaltaisia perusteluja kuin Ranskan viranomaiset. Komissio hylkäsi pyynnön 10 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellään. Komissio ilmoitti kuitenkin SNCM:lle, että se voisi toimittaa sille täydentäviä tutkimus- tai analyysitietoja tai asianmukaisiksi katsomiaan asiakirjoja.

(37)

SNCM lähetti 27 päivänä elokuuta 2013 tietoja ja uuden selvityksen SNCM:n luovutuksesta.

(38)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden edunsaaja on SNCM, jolla on useita tytäryrityksiä merenkulkualalla ja joka harjoittaa matkustajien, autojen ja raskaiden ajoneuvojen merikuljetuksia Manner-Ranskan sekä Korsikan, Italian (Sardinian) ja Pohjois-Afrikan (Algerian ja Tunisian) välillä.

(39)

SNCM on osakeyhtiö, joka syntyi vuonna 1969, kun vuonna 1850 perustetut yhtiöt Compagnie Générale Transatlantique ja Compagnie de Navigation Mixte sulautettiin yhteen. Uudelle yhtiölle annettiin nimeksi Compagnie Générale Transméditerranéenne, mutta se nimettiin uudelleen Société Nationale Maritime Corse-Méditerranéeksi vuonna 1976, kun Société Nationale des Chemins de Fer (SNCF) hankki osuuden sen pääomasta. Ranskan hallituksen päätöksen mukaisesti yhtiön tehtävänä oli panna täytäntöön Korsikan alueen katkeamattomien liikenneyhteyksien turvaamisen periaate eli yhdenmukaistaa meriliikenteen hinnoittelu SNCF:n harjoittaman rautatieliikenteen hinnoittelun kanssa 31 päivänä maaliskuuta 1976 tehdyn 25-vuotisen sopimuksen nojalla. Ranskan hallitus oli antanut jo aiemmin 23 päivänä joulukuuta 1948 tehdyllä sopimuksella Compagnie Générale Transatlantique -yhtiön tehtäväksi hoitaa liikennöintiä Korsikaan.

(40)

Vuonna 2002 ilmoitetun pääomapohjan vahvistamisen aikaan SNCF omisti 20 prosenttia ja CGMF 80 prosenttia SNCM:stä. Sen jälkeen kun SNCM:n omistuspohjaa oli laajennettu 30 päivänä toukokuuta 2006 (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 18 kappale), BCP omisti 38 prosenttia ja VT 28 prosenttia SNCM:n pääomasta. CGMF:llä säilyi 25 prosenttia pääomasta (9 prosenttia pääomasta varattiin työntekijöille).

(41)

Vuonna 2008 SNCM:n merkittävimmät tytäryritykset olivat Compagnie Méridionale de Navigation, jäljempänä ’CMN’ (42), Compagnie Générale de Tourisme et d’Hôtellerie, jäljempänä ’CGTH’ (43), Aliso Voyage (44), Sud-Cargos (45), Société Aubagnaise de Restauration et d’Approvisionnement, jäljempänä ’SARA’ (46), Ferrytour (47) ja Les Comptoirs du Sud (48).

(42)

SNCM:n luovuttua kahdesta huippunopeasta aluksesta – syyskuussa 2004 Alisosta (49) ja toukokuussa 2005 Ascosta – sen laivastoon kuuluu kymmenen alusta (viisi autolauttaa (50), neljä yhdistetyn liikenteen alusta (rahti- ja matkustaja-alusta) (51) ja yksi huippunopea alus, joka liikennöi pääasiallisesti Nizzasta (52)). Näistä seitsemän on sen yksinomistuksessa (53).

(43)

Tarkkuuden vuoksi on syytä muistuttaa, että Manner-Ranskan ja Korsikan satamien välinen säännöllinen meriliikenne on vuodesta 1948 lähtien kuulunut julkisiin palveluihin. SNCM ja CMN hoitivat sitä vuosina 1976–2001 alun perin 25 vuodeksi tehdyn puitesopimuksen nojalla. Voimassa olevien yhteisön sääntöjen mukaisesti (54) ja Korsikan aluehallinnon (55) järjestämän Euroopan laajuisen tarjouskilpailun (56) seurauksena SNCM ja CMN saivat yhteisesti julkisen palvelun sopimuksen Korsikan ja Marseillen väliseen liikennöintiin taloudellista korvausta vastaan vuosina 2002–2006.

(44)

Julkisen palvelun sopimuksen päättyessä vuoden 2006 lopulla yllä mainitusta julkisesta merikuljetuspalvelusta järjestettiin uusi Euroopan laajuinen tarjouskilpailu (57). Sen tuloksena sopimus tehtiin SNCM:n ja CMN:n yhteenliittymän kanssa 1 päivän toukokuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi ajaksi noin 100 miljoonan euron vuotuista korvausta vastaan.

(45)

Kaikille saareen Toulonista ja Nizzasta liikennöiville toimijoille on asetettu vuorotiheyteen liittyviä velvoitteita. Näillä reiteillä Korsikan asukkaat ja tietyt muut matkustajaryhmät saavat vuodesta 2002 lähtien ja vuoteen 2013 asti sosiaalisia tukia, jotka on otettu käyttöön komission 2 päivänä heinäkuuta 2002 (58) ja 24 päivänä huhtikuuta 2007 (59) tekemillä päätöksillä.

(46)

SNCM toimii pääasiallisesti kaksilla erillisillä markkinoilla eli matkustajaliikenteen ja tavaraliikenteen markkinoilla. Se liikennöi Ranskasta Korsikaan ja Pohjois-Afrikkaan sekä toissijaisesti Italiaan ja Espanjaan.

(47)

Matkustajaliikenteessä Korsikaan on voimakasta kausivaihtelua. Kiireisinä kausina matkustajamäärät voivat olla kymmenen kertaa suuremmat kuin hiljaisimpana kuukautena, joten liikenteenharjoittajien aluskannan on kyettävä vastaamaan ruuhkahuippujen tarpeisiin. Puolet liikevaihdosta tehdään heinäkuussa ja elokuussa. Lisäksi liikennöinti eri suuntiin on epätasaista jopa kiireisenä kautena: esimerkiksi heinäkuussa lähdöt mantereelta ovat täysiä, mutta paluut lähes tyhjiä. Alusten keskimääräinen käyttöaste jää näin ollen melko alhaiseksi.

(48)

SNCM on perinteisesti hoitanut Korsikan ja Manner-Ranskan välistä liikennöintiä. Julkisen palvelun hoitaminen Marseillen ja Korsikan välisessä liikenteessä muodostaa kaksi kolmasosaa sen toiminnasta. Jäljelle jäävä kolmannes koostuu liikenteestä muiden lähtö- tai määräpaikkojen välillä (Nizza–Korsika, Toulon–Korsika, kansainvälinen liikenne Sardiniaan tai Pohjois-Afrikkaan).

(49)

SNCM oli pitkään monopoliasemassa päätoimialallaan. Vuodesta 1996 lähtien se on kuitenkin joutunut kohtaamaan kilpailua, joka on voimistunut hyvin nopeasti. Nykyään mantereen ja Korsikan välisiä merikuljetuksia hallitseekin CFF, jonka markkinaosuus kasvaa jatkuvasti. Vaikka CFF on toiminut näillä markkinoilla vasta vuodesta 1996 lähtien, sen matkustajamäärä on kasvanut vuosittain 44 prosenttia vuosina 2000–2005, ja tämä kasvu jatkuu edelleen. Vuonna 2008 lähes […] (60) prosenttia mantereen ja Korsikan välillä kulkevista matkustajista valitsi CFF:n laivan, vain […] (60) prosenttia käytti SNCM:n alusta ja CMN kuljetti loput, eli […] (60) prosenttia matkustajista.

(50)

CFF:n vuodesta 2000 saavuttama asema tarkastelun kohteena olevilla markkinoilla ilmenee myös Korsikan ja Manner-Ranskan välillä eri kausina kuljetettujen matkustajien määrissä. Seuraavasta kaaviosta ilmenee, että vuosina 2000–2007 CFF:n markkinaosuus on kasvanut 45 prosentista 70 prosenttiin ja SNCM:n markkinaosuus on supistunut 53 prosentista 26 prosenttiin. Matkustajien määrässä eroa on yli miljoonan matkustajan verran.

Kuvio

Manner-Ranskan ja Korsikan välillä eri kausina (touko-syyskuu) kuljetettujen matkustajien määrät vuosina 2000–2007

(51)

SNCM:n pienemmät kilpailijat Korsikan reitillä ovat Compagnie Méridionale de Navigation, jäljempänä ’CMN’, Moby Lines, Happy Lines ja TRIS.

(52)

Vuoden 2006 jälkeen SNCM:n markkinaosuus Korsikan reitillä on pienentynyt ja paikkojen tarjonta on vähentynyt 8 prosenttia (– 20 prosenttia Nizzasta lähtevillä kuljetuksilla ja – 3 prosenttia Marseillesta lähtevillä kuljetuksilla).

(53)

Markkinaosuuden laskun jatkuminen osoittaa, että matkustajien luottamus, jota lakot ja työmarkkinaosapuolten väliset konfliktit heikensivät voimakkaasti vuosina 2004 ja 2005 erityisesti yrityksen yksityistämisen yhteydessä, on palautunut hyvin hitaasti.

(54)

Mantereen ja Korsikan välisen matkustajaliikenteen markkinat ovat kasvaneet keskimäärin 4 prosenttia vuodesta 1993. Vuonna 2008 (tämän asian tarkastelun kannalta merkityksellisenä ajanjaksona) kasvun odotettiin olevan […] (60) prosenttia, ja seuraaviksi vuosiksi ennustettiin maltillista kasvua. Näille markkinoille ei kuitenkaan vaikuta olevan tulossa uusia toimijoita. Kun Korsikan liikennevirasto (Office des Transports de Corse) järjesti tarjouskilpailun tiettyjen Korsikan satamien liikennöintiä koskevan julkisen palvelun hoitamisesta vuosina 2007–2013, kilpailuun osallistuivat vain CFF ja SNCM-CMN, vaikka tarjouksen olisi voinut tehdä vain tietystä reitistä.

(55)

SNCM:n tärkein kilpailija CFF on kasvattanut paikkatarjontaansa 500 000:sta 4,5 miljoonaan vuosina 1999–2007 (määrä kasvoi 30 prosenttia vuosina 2006–2007), ja siten se on voinut lisätä kuljetuksia (1,3 miljoonasta 1,6 miljoonaan vuosina 2005–2007) ja kasvattaa markkinaosuuttaan. Tämän politiikan seurauksena CFF:n käyttöaste on kuitenkin rakenteellisesti alhaisempi kuin SNCM:n – vuonna 2007 eroa oli noin 10 prosenttiyksikköä. Vuonna 2007 SNCM:n keskimääräinen käyttöaste oli 48 prosenttia, mikä on täysin normaalia, kun otetaan huomioon markkinoiden voimakkaat kausivaihtelut (ks. edellä).

(56)

SNCM:llä oli vuonna 2005 noin 45 prosentin osuus Marseillesta ja Toulonista Korsikaan suuntautuvan rahtiliikenteen markkinoista.

(57)

SNCM:llä ja CMN:llä on käytännössä monopoliasema yleisen tavaraliikenteen (kauppatavara ilman saattajaa) alalla. Julkisen palvelun tarjoamista koskevan sopimuksen mukaisesti nämä kaksi yhtiötä liikennöivät säännöllisesti Marseillesta kaikkiin Korsikan satamiin.

(58)

Kaikki matkustajia kuljettavat yritykset kilpailevat lautoille lastattujen saatettujen perävaunujen kuljetuksesta; niiden osuus yleisestä tavaraliikenteestä on pituusmetreinä laskettuna yhteensä 24 prosenttia. SNCM ja CMN pitävät hallussaan suurinta osuutta myös näistä saatetun tavaraliikenteen markkinoista. Muiden toimijoiden, pääasiassa CFF:n, osuus on 10 prosenttia eli 2 prosenttia kokonaismarkkinoista.

(59)

SNCM:llä ja CMN:llä on suurin markkinaosuus myös lautoille lastattujen saatettujen moottoriajoneuvojen (61) alalla (noin 24 prosenttia yleisestä tavaraliikenteestä vuonna 2003). CFF on kuitenkin kasvattanut tarjontaa vuodesta 2002 lähtien, ja pitää hallussaan noin 15 prosenttia markkinoista.

(60)

Tunisia ja Algeria muodostavat tärkeät, noin viiden miljoonan matkustajan markkinat, joita hallitsee lentoliikenne. Meriliikenteen osuus kuljetuksista on noin 15 prosenttia. Algeriassa on merkittävät merikuljetusmarkkinat, jotka palvelevat noin 560 000 matkustajaa, kun taas Tunisian pienemmillä markkinoilla on noin 250 000 matkustajaa.

(61)

Ranskasta Pohjois-Afrikkaan suuntautuvien merikuljetusten markkinat kasvoivat tasaisesti noin 13 prosenttia vuosina 2001–2005. Kun otetaan huomioon alueen matkailun kasvuodotukset, (asian tarkastelun kannalta merkityksellisenä ajanjaksona) merikuljetusten uskottiin kasvavan vuosittain noin 4 prosenttia vuoteen 2010 asti.

(62)

Algeriassa SNCM on toiseksi suurin markkinatoimija julkisen Entreprise Nationale de Transport Maritime de Voyageurs -yrityksen, jäljempänä ’ENTMV’, jälkeen. SNCM:n markkinaosuus oli 24 prosenttia vuonna 2001 ja 35 prosenttia vuonna 2005.

(63)

Tunisian liikenteen markkinoilla SNCM on toiseksi suurin toimija Compagnie tunisienne de navigation -yrityksen, jäljempänä ’CTN’, jälkeen. Vaikka SNCM on menettänyt markkinaosuuttaan CTN:lle vuoden 2001 jälkeen siten, että se laski 44 prosentista 39 prosenttiin vuoteen 2004 mennessä, tilanne parani vuonna 2005 (40 prosenttia).

(64)

Kun komissio oli päättänyt 17 päivänä heinäkuuta 2002 hyväksyä SNCM:lle myönnettävän pelastamistuen, Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 18 päivänä helmikuuta 2002 suunnitelmasta myöntää rakenneuudistustukea SNCM:lle (62). Toimenpiteessä oli kyse SNCM:n pääoman korottamisesta sen emoyhtiön, CGMF:n, kautta 76 miljoonalla eurolla, josta 46 miljoonaa euroa oli tarkoitettu rakenneuudistuskustannusten kattamiseen (63). Tällä pääomankorotuksella oli tarkoitus lisätä SNCM:n omaa pääomaa 30 miljoonasta eurosta 106 miljoonaan euroon.

(65)

Vuoden 1999 suuntaviivojen mukaisesti Ranskan viranomaiset esittivät komissiolle SNCM:ää koskevan rakenneuudistussuunnitelman (64), jossa oli viisi kohtaa:

(66)

Ranskan viranomaiset kertoivat 31 päivänä tammikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä parannuksista, joita rakenneuudistussuunnitelmaan oli tehty 19 päivänä elokuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä esitettyjen huomautusten johdosta. Parannukset koskivat seuraavia seikkoja:

(67)

Viimeksi mainitusta seikasta Ranskan viranomaiset tarkensivat, että SNCM tekee sitoumuksen varauksetta, koska se katsoo, että sen käynnistämä hintasota olisi ristiriidassa yhtiön strategisen aseman kanssa, yhtiön etujen kanssa, sillä se johtaisi yhtiön tulojen laskuun, sekä yhtiön tavanomaisten toimintatapojen ja taitotiedon kanssa.

(68)

Ranskan viranomaiset esittivät rakenneuudistussuunnitelmassaan tiettyjen muuttujien mediaaniennusteeseen (66) perustuvan yksityiskohtaisen rahoitusmallin kaudeksi 2002–2007. Rahoitusennusteesta käy ilmi muun muassa se, että tulos rahoituserien jälkeen muuttuu positiiviseksi jo vuonna 2003.

Taulukko 1

Rahoitusmalli kaudeksi 2002–2007

(69)

Ranskan viranomaisten mukaan 76 miljoonan euron pääomansiirto ja toiminnan kannattavuuden palautuminen jo vuonna 2003 mahdollistavat oman pääoman kasvattamisen vuoden 2001 lopun 30 miljoonasta eurosta 120 miljoonaan euroon lyhyellä aikavälillä (2003) ja 160–170 miljoonaan euroon suunnitelman toteuttamisen loppuvaiheessa (2006–2007). Tämän ansiosta rahoituslainan määrää pitäisi voida vähentää 145 miljoonasta eurosta vuonna 2002 40–55 miljoonaan euroon vuosina 2003–2005. Yhtiö aikoi ottaa suunnitelman viimeisinä toteuttamisvuosina uutta lainaa uudistaakseen yhden tai kaksi yksinomistuksessaan olevaa alusta.

(70)

Ranskan viranomaiset toimittivat myös tutkimuksen odotettujen tulosten herkkyydestä suhteessa eri reittien liikennöintiä koskeviin oletuksiin. Tältä pohjalta erilaiset simulaatiot osoittivat, että SNCM:n oli pitänyt palata kannattavaksi ennakoiduissa olosuhteissa.

(71)

Aluksi Ranskan viranomaiset esittivät kaksi vaihtoehtoista menetelmää, joita ei käytetty liian korkean hinnan vuoksi.

(72)

Ranskan viranomaiset käyttivät pääomankorotuksen määrän määrittelemiseen lopulta menetelmää, jossa rahoitustarve lasketaan viidessä eurooppalaisessa meriliikenneyhtiössä vuonna 2000 vallinneena oman pääoman ja rahoituslainojen keskimääräisenä suhteena. Vaikka yritysten taseissa on suuria eroja, Ranskan viranomaiset laskivat keskiarvoksi 79 prosenttia. Ranskan viranomaisten mukaan kauden 2002–2007 rahoitusennusteessa oman pääoman ja rahoituslainojen keskimääräinen suhde oli 77 prosenttia ja oman pääoman suuruus oli 169 miljoonaa euroa vuonna 2007. Tämänsuuruiseen omaan pääomaan pääsy edellyttäisi 76 miljoonan euron lisäpääomaa ja rakenneuudistussuunnitelmassa määriteltyjen toimien onnistumista.

(73)

Vuoden 2002 pääomankorotus ja rakenneuudistussuunnitelma eivät tuottaneet odotettuja tuloksia, ja vuodesta 2004 lähtien SNCM:n talous- ja rahoitustilanne heikkeni voimakkaasti. Heikkenemiseen vaikuttivat sekä SNCM:n sisäiset tekijät (työmarkkinaosapuolten väliset konfliktit, tuottavuustavoitteiden riittämätön ja myöhäinen toteutuminen, markkinaosuuden menetys) että sen ulkoiset tekijät (Korsikan houkuttelevuuden väheneminen matkailukohteena, CFF:n markkinaosuuden kasvu, valtion tekemät liikkeenjohdolliset virheet (67)) sekä polttoaineiden hinnan nousu.

(74)

SNCM:n tulos rahoituserien jälkeen oli – 32,6 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja – 25,8 miljoonaa euroa vuonna 2005. Nettotulos oli puolestaan – 29,7 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja – 28,8 miljoonaa euroa vuonna 2005.

(75)

SNCM:n talous- ja rahoitustilanteen heikkenemisen johdosta Ranskan viranomaiset päättivät luovuttaa enemmän omaisuutta kuin vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelmassa oli ennakoitu ja vuoden 2003 päätöksessä oli vaadittu sekä aloittaa yksityisten kumppanien hakemisen.

Taulukko 2

SNCM:n vuoden 2002 jälkeen luovuttama omaisuus

(76)

Yksityisten kumppanien valintamenettely käynnistyi 26 päivänä tammikuuta 2005 ja päättyi saman vuoden syyskuun lopussa.

(77)

Ranskan hallitus ilmoitti 26 päivänä tammikuuta ja 17 päivänä helmikuuta 2005 hakevansa yksityistä kumppania osallistumaan SNCM:n pääomapohjaan yhtiön rahoitusrakenteen vahvistamiseksi ja sen auttamiseksi kehityksen vaatimissa muutoksissa.

(78)

Valtion osakkuuksia hoitava virasto (Agence des Participations de l’Etat, APE) nimitti riippumattoman henkilön valvomaan hakuprosessia ja antoi neuvonantajapankille (HSBC) tehtäväksi ottaa yhteyttä mahdollisiin toiminnan jatkajiin.

(79)

Tässä vaiheessa otettiin yhteyttä 72 teollisuus- ja rahoitussijoittajaan sellaisen tarjonnan rahoitusehtojen määrittelemiseksi, joka mahdollistaa yhtiön liiketoimintasuunnitelman toteuttamisen, työpaikkojen säilyttämisen ja hyvän julkisen palvelun. Niistä 23 ilmaisi kiinnostuksensa, 15 salassapitosopimusta tehtiin ja 15 tiedotetta lähetettiin. Yhteensä 6 yritystä teki tarjouksen ensimmäisellä kierroksella 5 päivänä huhtikuuta 2005. Toisella kierroksella 17 päivänä kesäkuuta 2005 saatiin kolme tarjousta (Connex, josta oli tullut Veolia Transdev, jäljempänä ’VT’, Caravelle ja BCP) ja yksi ilmaus kiinnostuksesta vähemmistöosakkuuteen (Comanav). Kolmannella kierroksella 28 päivänä heinäkuuta 2005 tehtiin kolme tarjousta.

(80)

Kaikkia yrityksiä pyydettiin 14 päivänä syyskuuta 2005 toimittamaan sitova ja lopullinen tarjous viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2005. Kyseisenä päivänä Connex-yhtiön vetäydyttyä kilpailusta valtion yksiköt saivat kaksi sitovaa tarjousta lisäpääomasta ja koko omaisuuden haltuunotosta ranskalaisilta konserneilta Butler Capital Partners, jäljempänä ’BCP’, ja Caravelle.

(81)

Ranska julkaisi 27 päivänä syyskuuta 2005 lehdistötiedotteen, jonka mukaan näiden kahden tarjouksen perusteellisen tarkastelun tuloksena oli valittu BCP-konsernin tarjous, joka oli paitsi taloudellisesti helpompi hyväksyä myös eniten yrityksen, julkisen palvelun ja työntekijöiden etujen mukainen. BCP tarjosi alun perin negatiivista 113 miljoonan euron hintaa, joka oli heikoin arvio negatiiviseksi hinnaksi.

(82)

Tässä mahdollisten toiminnan jatkajien alkuperäisessä tarjouksessa oli erikseen varattu mahdollisuus mukauttaa alkuperäistä tarjousta tilintarkastusten pohjalta. Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että alkuperäistä negatiivista hintaa on korotettu 16 päivänä joulukuuta 2005 valmistuneiden tilintarkastusten seurauksena sellaisten objektiivisten seikkojen johdosta, jotka vaikuttavat SNCM:n toiminnan lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin puitteisiin ja jotka ovat ilmaantuneet vasta sen jälkeen, kun tarjous oli jätetty 15 päivänä syyskuuta 2005. Näin ollen negatiiviseksi hinnaksi tuli tarkistuksen jälkeen 200 miljoonaa euroa.

(83)

Ranskan viranomaisten ja toiminnan jatkajien, eli BCP:n ja Connex-konsernin (Connexista tuli sittemmin Veolian tytäryritys Veolia Transdev), välisissä neuvotteluissa hinnaksi vahvistettiin 142,5 miljoonaa euroa, johon lisättiin rahoitusvastuu osasta SNCM:n eläkerahastoihin liittyvistä menoista (15,5 miljoonaa euroa).

(84)

Avoimen, julkisen ja syrjimättömän valintamenettelyn tuloksena valtio, BCP ja VT saivat lopulta 13 päivänä lokakuuta 2005 aikaan sopimuksen erittäin vaikeassa työmarkkina- ja rahoitustilanteessa. VT:stä tuli SNCM:n teollisuustoimija (28 prosentin osakkuudella) ja BCP:stä sen pääosakas 38 prosentin osakkuudella. Valtio antoi erityisesti palkansaajille sitoumuksen säilyttää 25 prosentin osakkuus yrityksessä (69). BCP ja VT laativat SNCM:lle liiketoimintasuunnitelman, joka toimitettiin komissiolle 7 päivänä huhtikuuta 2006.

(85)

Sopimuspuolet (BCP, VT ja CGMF) allekirjoittivat 16 päivänä toukokuuta 2006 sopimuspöytäkirjan, jonka mukaan 75 prosenttia SNCM:n pääomasta luovutetaan yksityisille toiminnan jatkajille.

(86)

Sopimuspöytäkirjan osassa II määrätään, että CGMF sitoutuu hyväksymään, merkitsemään ja vapauttamaan SNCM:n pääoman korottamisen yhteensä 142,5 miljoonalla eurolla.

(87)

Pääomankorotuksen ohella CGMF sitoutuu tarjoamaan SNCM:lle käteisennakkona 38,5 miljoonaa euroa. Tämä käteisennakko, jonka SNCM laittaa sulkutilille (CIC-pankkiin), on tarkoitettu niiden kustannusten kattamiseen, jotka yhtiön on maksettava lakisääteisten ja sopimusperusteisten määrien lisäksi, jos toiminnan jatkajat panevat täytäntöön henkilöstönvähentämisohjelman. Lakisääteisten ja sopimusperusteisten hyvitysten lisäksi suoritettavat korvaukset maksetaan yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti niiden palkansaajien osalta, jotka ovat lähteneet yrityksestä ja joiden työsopimus on purettu.

(88)

Tästä mekanismista määrätään 16 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn luovutuspöytäkirjan II.2 artiklassa, jonka mukaan tililtä on tarkoitus rahoittaa mahdollisten vapaaehtoisten irtisanoutumisten tai työsopimusten purkamisten kustannukset […], jotka ylittävät työnantajan kaikenlaiset lakisääteiset ja sopimusperusteiset maksut. Omaisuudenhoitaja vapauttaa varoja sitä mukaa kuin asianomaiset palkansaajat, joita ei sijoiteta uudelleen SNCM-konsernin sisällä, lähtevät tosiasiallisesti yhtiöstä, ja jäljelle jäävän määrän, kun hänen tehtävänsä omaisuudenhoitajana on suoritettu loppuun. Tilin toiminnasta tehtiin sopimuspöytäkirjaan liitetty turvatalletussopimus. Jotta omaisuudenhoitaja voisi hoitaa tehtävänsä, SNCM:n on toimitettava CGMF:n hallituksen puheenjohtajalle luettelo henkilöistä, joiden työsopimus on päättynyt ja joiden osalta omaisuudenhoitajalta pyydetään toimia, sekä kuukausittaisia nettomenoja koskeva selvitys, joka on täydellinen laskelma kaikista kyseisille työntekijöille maksetuista korvauksista ja kuluista. Samalla SNCM ilmoittaa omaisuudenhoitajalle työntekijäkohtaisesti eriteltyinä ”toteutuneet kuukausittaiset lisäkustannukset”, joka käsittävät työnantajalle lakisääteisesti ja sopimusperusteisesti kuuluvat maksut ylittävät kustannukset. Näiden valtion ylimääräisten täydentävien toimenpiteiden kokonaismäärä saisi kuitenkin olla enintään 38,5 miljoonaa euroa. Jos nämä ylimääräiset sosiaaliset toimenpiteet eivät saavuttaisi tätä määrää luovutusta seuraavien kolmen vuoden aikana, jäljelle jäävä osa maksettaisiin takaisin valtiolle.

(89)

Näiden toimien seurauksena sopimuspöytäkirjan osassa III määrätään, että CGMF luovuttaa yksityisille toiminnan jatkajille osakkeensa, jotka edustavat 75:tä prosenttia yhtiön osakepääomasta, ja turvatalletustilin, joka on tarkoitettu sopimusperusteiset ja lakisääteiset velvoitteet ylittävän sosiaaliohjelman osan rahoittamiseen.

(90)

Sopimuspöytäkirjan osassa III määrätään myös BCP/VT:n suorittamasta 8,75 miljoonan euron täydentävästä pääomankorotuksesta, joka annettiin SNCM:n käyttöön sen kassatarpeiden mukaan. Sopimuspöytäkirjan kohdassa III.2.7 määrätään, että CGMF:n osakkeiden arvo vastaa aina niiden alkuperäistä nimellisarvoa, joka on korotettu […] (60) prosentilla vapautetusta nimellisarvosta kerrottuna luvulla P/365, jossa P on päivien määrä toteutumispäivän jälkeen, ja josta on vähennetty kaikki perittävät maksut (esimerkiksi osingot). Näitä ehtoja ei sovelleta akordi- tai konkurssimenettelyn yhteydessä.

(91)

Sopimuspöytäkirjassa (osa III.5) on SNCM:n luovutukseen liittyvä sopimuksen purkamista koskeva ehto, johon toiminnan jatkajat voivat yhdessä turvautua alla mainituissa tilanteissa, jos liiketoimintasuunnitelman uskottavuus ja yhtiön paluu elinkelpoiseksi joutuvat kyseenalaisiksi:

(92)

Sopimuspöytäkirjan osassa VII määrätään, että CGMF ottaa yrityksen omistajuuden siirtymisen päivänä vastuulleen osan SNCM:n sosiaalisista sitoumuksista, jotka liittyvät eläkerahastojen kuluihin ja joiden määräksi arvioidaan 15,5 miljoonaa euroa.

(93)

Yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä määritellään yksityiskohtaisesti sopimuspöytäkirjan osassa IV. Sen mukaan SNCM:n hallinnointitapaa muutetaan, kun yhtiöstä tulee osakeyhtiö, jolla on johtokunta ja hallitus. Hallituksessa on ensin 10 ja myöhemmin 14 jäsentä. Sitä johtaa väliaikaisesti valtion edustaja. Jos SNCM saa julkisen palvelun sopimuksen, hallituksen puheenjohtajaksi vaihdetaan BCP:n edustaja. Johtokunta puolestaan vastaa SNCM:n operatiivisesta johtamisesta.

(94)

Ranskan hallitus vahvisti 26 päivänä toukokuuta 2006 SNCM:n luovutuksen ja edellä mainitut toimenpiteet.

(95)

Edellä esitetyn perusteella sopimuspöytäkirjassa on kolmenlaisia valtion toimenpiteitä, joita on syytä tarkastella unionin valtiontukisääntöjen perusteella:

(96)

Tämä lopullinen päätös koskee toimenpiteitä, jotka Ranska on toteuttanut SNCM:n hyväksi 18 päivästä helmikuuta 2002 alkaen. Nämä toimenpiteet ovat seuraavat:

(97)

Tämä päätös ei koske SNCM:n julkisen palvelun velvoitteista maksettua korvausta kaudella 1991–2001. Sen soveltuvuus sisämarkkinoille on vahvistettu 11 päivänä syyskuuta 2012 annetussa tuomiossa (71).

(98)

Tämä päätös ei koske niiden taloudellisten korvausten tutkintaa, jotka SNCM on saanut tai saa julkisen palvelun velvoitteiden nojalla kaudella 2007–2013 ja joita käsitellään erillisessä menettelyssä (72).

(99)

Lisäksi on syytä huomata, että 11 päivänä syyskuuta 2013 annetusta tuomiosta on esitetty kaksi valitusta. SNCM ja Ranska ovat hakeneet siihen muutosta yhdistetyissä asioissa C-533/12 P ja C-536/12 P. Tämä päätös annetaan muutoksenhaun kohteena olevan tuomion perusteella, koska sillä kumottiin 8 päivänä heinäkuuta 2008 tehty päätös. Jos valitusten käsittely johtaa 11 päivänä marraskuuta 2012 annetun tuomion kumoamiseen osittain tai kokonaan ja palauttaa voimaan tietyt kyseisellä tuomiolla 8 päivänä heinäkuuta 2008 tehdystä päätöksestä kumotut osat, tämä päätös menettäisi merkityksensä niiltä osin, jotka koskevat voimaan palautettuja toimenpiteitä.

(100)

Menettelyn aloittamisesta 19 päivänä elokuuta 2002 tehdyssä päätöksessään komissio myönsi, että SNCM oli vaikeuksissa oleva yritys, mutta samalla se epäili, täyttikö ilmoitettu toimenpide tuolloin voimassa olleiden vuoden 1999 suuntaviivojen 3.2.2 kohdassa esitetyt arviointiperusteet.

(101)

Komissio esitti joitakin epäilyjä rakenneuudistussuunnitelmasta, koska yhtiön tekemien tappioiden syitä ei ollut analysoitu. Komissio tiedusteli erityisesti tappioiden ja julkisen palvelun velvoitteiden välisistä yhteyksistä, SNCM:n alustenhankintaohjelman vaikutuksesta yhtiön tuloslaskelmiin ja yhtiön tuottavuuden parantamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä.

(102)

Lisäksi komissio korosti tiettyjä rakenneuudistussuunnitelman puutteita, kuten sitä, ettei siinä ollut konkreettisia toimenpiteitä välituotekulutuksen määrän vähentämiseksi ja että siitä puuttui SNCM:n tulevaa hinnoittelupolitiikkaa koskevia tietoja.

(103)

Komissio epäili myös sekä Ranskan viranomaisten pääomankorotuksen suuruuden määrittämiseen käyttämän laskutavan asianmukaisuutta että eräitä taloudellisten simulaatioiden laatimisessa käytettyjä oletuksia.

(104)

Komissio päätti 13 päivänä syyskuuta 2006 tekemällään päätöksellä ulottaa muodollisen tutkintamenettelyn toimenpiteisiin, jotka liittyivät SNCM:n luovutukseen yksityiselle sektorille.

(105)

Jos tämä määrä katsottaisiin sääntöjenmukaiseksi tueksi EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla, komissio katsoi, että sitä olisi arvioitava valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (73) perusteella, jäljempänä ’vuoden 2004 suuntaviivat’. Kun rakenneuudistustuen määrä olisi huomattavasti alhaisempi kuin vuonna 2002 ilmoitettu ja vuonna 2003 hyväksytty määrä, komissio epäili, oliko kaikki SNCM:lle vuoden 2003 päätöksessä määrätyt vastasuoritteet aiheellista säilyttää.

(106)

Komissio epäili myös, oliko vuoden 2003 päätöksellä määrättyjä ehtoja, erityisesti hintajohtajuuden periaatetta ja Korsikaan suuntautuvien matkojen määrää koskevia ehtoja noudatettu.

(107)

SNCM:n negatiivisen luovutushinnan osalta komissio epäili, oliko valtion ennen SNCM:n luovutusta tekemä pääomankorotus markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Komissiota epäilyttivät erityisesti laskelmat selvitystilasta aiheutuvista kustannuksista, jotka valtio osakkeenomistajana joutuisi maksamaan, jos SNCM asetettaisiin selvitystilaan.

(108)

Komissio asetti kyseenalaiseksi sen, että rahoitustoimenpiteet voitaisiin oikeuttaa vuoden 2004 suuntaviivoilla.

(109)

Lisäksi se epäili, vastasiko toinen, 8,75 miljoonan euron pääomankorotus periaatteita, joiden mukaan yksityiset ja julkiset sijoitukset on tehtävä samanaikaisesti ja merkintäehtojen on oltava oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla identtiset.

(110)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä siitä, voivatko 38,5 miljoonan euron täydentävät sosiaaliset toimenpiteet henkilöstön auttamiseksi muodostaa välillisen edun yritykselle. Se korosti mahdollista ristiriitaa, kun täydentävät irtisanomiskorvaukset huomioitiin osana asiantuntevalle sijoittajalle kuuluvia riskejä.

(111)

Vuonna 2002 ilmoitettu rakenneuudistussuunnitelma koostui 76 miljoonan euron pääomasijoituksesta, josta 53,48 miljoonaa euroa oli korvausta julkisen palvelun velvoitteesta. Jos otetaan huomioon SNCM:n toteuttamat omaisuuserien luovutukset (74), todellisuudessa myönnetyn tuen määrä on 69 292 400 euroa. Ranskan viranomaiset katsovat, että jos 53,48 miljoonan euron määrän todetaan olevan sisämarkkinoille soveltuvaa tukea, vuonna 2002 ilmoitettuna rakenneuudistustukena pidettävän tuen määräksi jää 15,81 miljoonaa euroa.

(112)

Ranska muistuttaa aluksi, että vuosien 2004 ja 2005 voimakas työmarkkinaliikehdintä ja SNCM:n talous- ja rahoitustilanteen heikkeneminen saivat valtion osakkeenomistajana käynnistämään tammikuussa 2005 yksityisten sijoittajien valintamenettelyn ja toteuttamaan kiireellisiä toimenpiteitä (erityisesti luopumaan Ascosta ja osakkuudesta Sud-Cargos-yhtiössä (75)).

(113)

Ranskan viranomaiset vetosivat asiaa koskevaan, kyseisenä ajankohtana voimassa olleeseen yhteisön oikeuskäytäntöön ja pyysivät komissiota toteamaan, että SNCM:n 158 miljoonan euron negatiivinen luovutushinta ei sisällä mitään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi luonnehdittavaa toimenpidettä, koska Ranskan valtio toimi markkinataloussijoittajan tavoin.

(114)

Ensinnäkin Ranska tuo esiin, että lopulliseen 158 miljoonan euron hintaan, joka on alhaisempi kuin toiminnan jatkajien alun perin tilintarkastuksen perusteella pyytämä negatiivinen hinta, päädyttiin määräysvallan luovutuksesta käydyissä neuvotteluissa, jotka olivat osa avointa, läpinäkyvää ja syrjimätöntä kilpailua, joten hinta on oikea markkinahinta.

(115)

Ranska katsoo, että kun SNCM:n yksityisen kumppanin hakemiseksi pidettiin avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön kilpailumenettely, jonka tuloksena valittiin paras tarjous, luovutushinta on markkinahinta.

(116)

Ranskan viranomaisten mukaan yritys luovutettiin 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan valtion kannalta kaikkein edullisimmilla ehdoilla tuolloin voimassa olleen yhteisön oikeuskäytännön ja komission päätöksentekokäytännön mukaisesti, eikä toimenpiteeseen näin ollen sisälly mitään tuen piirteitä. Ranska todellakin katsoo, että tämä negatiivinen hinta on alhaisempi kuin selvitystilakustannukset, jotka valtio olisi joutunut maksamaan, jos yritys olisi asetettu selvitystilaan.

(117)

Tähän päätelmään päästään Ranskan mukaan sekä soveltamalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (oikeuskäytäntö asiassa Gröditzer (76)) että analysoimalla SNCM:n tosiasiallisia selvitystilakustannuksia (ABX-päätös (77)).

(118)

Ensimmäisestä menetelmästä, joka perustuu oikeuskäytäntöön asiassa Gröditzer, Ranska tuo esiin, että kyseisessä tuomiossa vahvistettiin 8 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä esitetty kanta, jonka mukaan ”vain […] pääoman realisointiarvo […] on otettava huomioon selvitystilasta aiheutuvana kustannuksena” (78).

(119)

Tältä osin CGMF:n (79) ja Oddo-Hastingsin (80) raporteissa on arvioitu, että pääoman realisointiarvo oli vähintään 190,3 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005 (81).

(120)

Kun valtio yhtiön omistajaosakkaana vastaa veloista vain pääoman realisointiarvoon asti (oikeuskäytäntö asiassa Hytasa (82)), Ranska katsoo, että yrityksen pääoman realisointiarvoksi vähimmillään arvioitu 190,3 miljoonaa euroa on selkeästi enemmän kuin 158 miljoonan euron negatiivinen luovutushinta.

(121)

Toisesta menetelmästä Ranska tuo esiin, että se perustuu komission päätökseen valtiontuesta, jonka Belgia on toteuttanut ABX Logistics -yhtiön hyväksi. Kyseisessä päätöksessä komissio tarkasteli negatiivista luovutushintaa, joka oli luonteeltaan markkinahinta – kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa –, ja vertasi sitä kustannuksiin, joita valtiolle osakkeenomistajana olisi aiheutunut vapaaehtoisesta selvitystilasta ja konkurssimenettelystä, sellaisina kuin riippumaton asiantuntija oli ne laskenut. Ranskan mukaan komissio tunnustaa kyseisessä päätöksessä päteviksi tietyt kustannukset, joita velkojille voi aiheutua siitä, että ne ottavat vastuut vastattavakseen, tai joita konsernin tytäryhtiön selvitystilasta voi aiheutua muille konsernin yhtiöille.

(122)

Edellä mainittujen CGMF:n ja Oddo-Hastingsin raporttien perusteella Ranskan viranomaiset arvioivat, että Ranskan valtiolle osakkeenomistajana aiheutuneet tosiasialliset kustannukset olisivat olleet 312,1–361 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005. Kustannukset muodostuvat seuraavista osista:

(123)

Tässä menetelmässä otetaan muun muassa huomioon riski siitä, että Ranskan valtio olisi joutunut ottamaan vastuut vastattavakseen, jos tuomioistuin olisi katsonut sen tosiasiallisesti johtaneen SNCM:ää. Ranskan viranomaiset katsovat, ettei riskiä vastuiden siirtymisestä sen vastattavaksi voitu sivuuttaa etenkään erään Ranskan kassaatiotuomioistuimen ennakkotapauksen (83) vuoksi. Ranskan viranomaiset vakuuttivat komissiolle useassa kirjeessä, että oli hyvin mahdollista, että kansallinen tuomioistuin tuomitsisi valtion vastaamaan johtamansa yrityksen vastuista ja että tämä mahdollisuus oli otettava huomioon SNCM:n mahdollisen selvitystilan tosiasiallisten kustannusten laskennassa.

(124)

SNCM:n omaisuuden arvo 30 päivänä syyskuuta 2005 (190,3 miljoonaa euroa) olisi etuoikeutettujen saatavien maksamisen jälkeen ollut 36,5 miljoonaa euroa. Jos vastuut siirtyvät valtion vastattavaksi, on lisäksi otettava huomioon kustannukset, joita aiheutuu muun muassa tärkeimpien käyttösopimusten purkamisesta, alusten leasing-sopimusten purkamisesta ja vakuudettomien saatavien maksamisesta. Tällöin pääomavajeen määräksi tulee 134,4 miljoonaa euroa. Ranskan viranomaiset katsovat, että valtion vastattavaksi olisi tullut 85–100 prosenttia tästä määrästä.

(125)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että koska valtiolla on sidoksia SNCM:ään ja kun otetaan huomioon toinen Ranskan oikeuskäytännön tapaus (84), tuomioistuin olisi voinut määrätä valtion maksamaan korvauksia työntekijöille, jos yritys olisi asetettu selvitystilaan. Mainitun oikeuskäytännön nojalla Ranskan viranomaiset pitävät erittäin todennäköisenä, että tuomioistuin olisi määritellyt täydentävät korvaukset niiden korvausten perusteella, jotka on maksettu ennen selvitystilaa esitetyn sosiaaliohjelman yhteydessä.

(126)

Tämän lähestymistavan mukaan valtiolle osakkeenomistajana aiheutuvien todellisten kustannusten analyysi osoittaa, että SNCM:n myynnistä 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan aiheutui valtiolle vähemmän kustannuksia kuin sille olisi aiheutunut yrityksen konkurssimenettelystä.

(127)

Johtopäätöksenä Ranskan viranomaiset katsovat, ettei tätä määrää voida pitää valtiontukena.

(128)

Ranska katsoo toimineensa tässä pääomasijoituksessa asiantuntevan sijoittajan tavoin, koska se toimi samanaikaisesti vähemmistöosakkaana BCP:n ja VT:n rinnalla ja koska tämä sijoitus tuottaa kiinteää pääomakorkoa […] (60) prosenttia vuodessa, joten valtiolla ei ole riskiä liiketoimintasuunnitelman täytäntöönpanosta. Ranskan mukaan tällainen tuottavuus on erittäin hyvä yksityiselle sijoittajalle (85). Se kuitenkin tarkentaa, ettei se saa mitään tuottoa, jos SNCM:ään sovelletaan akordi- tai konkurssimenettelyä tai jos toiminnan jatkajat soveltavat sopimuksen purkamista koskevaa ehtoa.

(129)

Ranska vetoaa komission päätöksentekokäytäntöön erityisesti asiassa SFP – Société française de production (86) väittäessään, että tässä rahoituksessa on kyse henkilötuesta, joka ei hyödytä yritystä. Näin ollen täydentävien sosiaalisten toimenpiteiden toteuttaminen irtisanottujen hyväksi julkisilla varoilla ilman, että toimenpiteet vähentävät työnantajalle kuuluvia tavallisia maksuja, kuuluu jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkaan eikä ole valtiontukea.

(130)

Ranskan viranomaiset muistuttavat, että kaikki vuoden 2003 päätöksessä asetetut ehdot täytettiin kaudella 2003–2006. Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, etteivät nämä toimenpiteet ole enää tarpeen kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi ja että niiden jatkaminen olisi vastoin suhteellisuusperiaatetta, kun rakenneuudistustuen määrä on laskenut 15,81 miljoonaan euroon. Ranskan viranomaisten mielestä on erityisesti lakkautettava ehdot, joita voitaisiin vielä soveltaa, eli ne, jotka koskevat kieltoa nykyaikaistaa SNCM:n aluskantaa, hintajohtajuutta koskevan eriaatteen noudattamista hinnoittelussa ja tietyn vuorotiheyden säilyttämistä.

(131)

Jos komissio luokittelee uudet toimenpiteet osittain tai kokonaisuudessaan valtiontueksi, Ranska pyytää komissiota ottamaan huomioon, että uusilla toimenpiteillä varmistetaan SNCM:n paluu kannattavaksi yhtiöksi ja siten niillä ylläpidetään kilpailua asianomaisilla markkinoilla, erityisesti Korsikan liikennöinnin markkinoilla. Ranskan mukaan tämä näkökohta vastaa yhtä vaikeuksissa olevan yrityksen pelastamiseksi laadittujen suuntaviivojen periaatetta, kuten komissio (kumotun päätöksen johdanto-osan 283 kappaleessa) ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 15 päivänä kesäkuuta 2005 antamassaan tuomiossa (117 kohta) ovat tuoneet esiin. Tuomioistuin vielä muistutti, että komissio voi laajan harkintavaltansa puitteissa katsoa, että yrityksen toiminta on tarpeen entistä tiukempien oligopolististen markkinoiden syntymisen estämiseksi.

(132)

Ranska ehdottaa, että komissio ottaa huomioon markkinatilanteen, kun se määrittelee SNCM:n mahdolliset vastasuoritteet. SNCM:n kapasiteetin heikentäminen vahvistaisi CFF:n johtavaa asemaa Korsikan liikennöinnin markkinoilla (87).

(133)

Ranskan viranomaisten mukaan rakenneuudistussuunnitelma vastaa nykyisessä muodossaan niitä soveltuvuuskriteerejä, jotka komissio on esittänyt vuosien 1999 ja 2004 suuntaviivoissa. SNCM:n yksityistämisen yhteydessä ilmoitetuilla toimenpiteillä oli viranomaisten mukaan tarkoitus palauttaa SNCM pysyvästi kannattavaksi jo vuoden 2009 lopulla, ja ne rajoittuvat välttämättömiin toimenpiteisiin.

(134)

Ensinnäkin CFF kiistää, että SNCM olisi suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (88), ja toiseksi se epäilee SNCM:n kykyä palata kannattavaksi muilla kuin tuetuilla reiteillä. CFF toteaa, että toisin kuin rakenneuudistussuunnitelmassa (89) ilmoitetaan, Livornoon liikennöidään edelleen.

(135)

Kustannusten vähentämisen osalta CFF valittaa, ettei se ole saanut tiettyjä rakenneuudistussuunnitelman osia, joista sen edustajat ovat esittäneet kritiikkiä (90).

(136)

CFF:n mukaan Ranskan viranomaisten laskelma, jonka tulos on 76 miljoonaa euroa, on täysin kuvitteellinen (91), ja Ranskan viranomaisten esittämä oman pääoman ja rahoituslainojen välinen 79 prosentin suuruinen suhde taas on liioiteltu (92). SNCM:n osakkuuksista CFF tuo esiin, että jotkin tytäryhtiöistä ovat hyödyttömiä meriliikenneyhtiön toiminnan kannalta (93).

(137)

Lopuksi CFF katsoo, että tukihankkeella pyritään kiertämään kabotaasista annettua asetusta ja mitätöimään Marseillen ja Korsikan välistä liikennöintiä koskevan tarjouspyynnön merkitys. CFF painottaa, ettei suunniteltu tuki saa antaa SNCM:lle mahdollisuutta hyökkäävämpään markkinointiin. Se ehdottaa, että rakenneuudistustukea myönnettäisiin vain vuonna 2007 ja vain siinä tapauksessa, että SNCM ei saa vuonna 2006 uutta sopimusta, sillä sen mielestä tämä olisi ainoa tilanne, jossa kyseinen valtion meriliikenneyhtiö olisi todella vaikeuksissa.

(138)

CMN:n pääosakas STIM esittää, että SNCM:n CMN:ssä omistamia osakkeita on arvioitava puhtaasti rahoitusvaroina. STIM:n mukaan CMN ja SNCM ovat toisistaan riippumattomia yrityksiä ja muilla kuin Marseillesta lähtevillä reiteillä toistensa kilpailijoita, vaikka ne ovatkin yhdessä julkisen palvelun tarjoamista koskevan sopimuksen osapuolina.

(139)

Kirjeessä ilmoitetaan, että STIM sitoutuisi ”ostamaan osittain tai kokonaan, mieluummin kokonaan, SNCM:n omistuksessa olevat CMN:n osakkeet”, joiden arvoksi se arvioi 15–17 miljoonaa euroa, jos komissio katsoisi lopullisessa päätöksessään asettamiensa edellytysten mukaisesti, että ”luovutus olisi välttämätön rakenneuudistussuunnitelman tasapainon varmistamiseksi”.

(140)

Marseillen kaupunginjohtaja, Bouches-du-Rhônen departementin neuvoston puheenjohtaja ja Provence-Alpes-Côte d’Azurin alueneuvoston puheenjohtaja korostavat SNCM:n taloudellista merkitystä alueella.

(141)

Provence-Alpes-Côte d’Azurin alueneuvoston puheenjohtaja lisää, että SNCM:n rakenneuudistussuunnitelma täyttää edellytykset, joiden mukaan se voi taata yrityksen elinkelpoisuuden.

(142)

Korsikan parlamentin toimeenpanevan neuvoston puheenjohtaja välitti Korsikan parlamentin 18 päivänä joulukuuta 2002 tekemän päätöksen, jossa se antoi myönteisen lausunnon SNCM:n pääomankorotushankkeesta.

(143)

OTC tuo esiin, että SNCM on nykyään ainoa yhtiö, joka pystyy täyttämään sopimuksessa asetetut matkustajaliikennettä koskevat vaatimukset, joten sen lakkauttaminen ”johtaisi välittömästi palvelujen vähentymiseen merkittävällä tavalla”. Lisäksi muistutetaan SNCM:n merkityksestä Korsikan talouden kannalta.

(144)

CFF korostaa, että kyse on merkittävistä rahamääristä, jotka ovat suhteettomia SNCM:n liikevaihtoon nähden ja jotka on maksettu SNCM:lle ennen kuin komissio otti kantaa niiden luokitteluun perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(145)

CFF pyytää komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että Ranskan valtion tuella SNCM:lle on strategista merkitystä CFF:n kehitykselle. Näiden luvattomien toimenpiteiden ansiosta SNCM voisi harjoittaa erittäin aggressiivista hintapolitiikkaa reiteillä, joilla CFF on toiminut 10 vuotta ja joilla se menettäisi markkinaosuuksia ensimmäisen kerran toiminnan aloittamisen jälkeen.

(146)

CFF:n mielestä yrityksen luovutukseen liittynyt tarjouskilpailu ei ollut täysin avoin, koska valittu yritys, BCP, ei enää johda SNCM:n toimintaa vaan se on luovuttanut paikkansa VT-konsernille. Lisäksi taloudellinen tilanne on muuttunut paljon suotuisammaksi yrityksen hankkijoille, joten CFF pohtii, noudatettiinko sijoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koko menettelyssä.

(147)

CFF epäilee 158 miljoonan euron negatiivisen luovutushinnan osalta, sovellettiinko käsiteltävänä olevassa tapauksessa asiantuntevan markkinataloussijoittajan periaatetta. CFF pohtii, voidaanko valtion katsoa toteuttaneen kyseisen toimenpiteen samanaikaisesti ja samankaltaisissa oloissa asianomaisten yksityissijoittajien merkittävän panostamisen kanssa, kun otetaan huomioon, että valtio sijoitti yritykseen pääomaa ennen osakkaiden yhteistä pääomankorotusta ja uutta rakenneuudistussuunnitelmaa. Toisaalta CFF katsoo, että SNCM:n vakavassa taloudellisessa tilanteessa asiantunteva sijoittaja olisi ryhtynyt toimiin jo aikaisemmin, jotta sijoituksen arvo ei olisi päässyt laskemaan (94).

(148)

CFF:n mielestä viittaus ABX Logistics -asiaan ei ole tarkoituksenmukainen. Kyseisen asian olosuhteita ei voi verrata käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteisiin. Lisäksi CFF korostaa, että kyseisessä asiassa tuensaaja osallistui itse merkittävällä rahoitusosuudella, mitä SNCM ei selvästikään ole tehnyt. Lisäksi CFF toteaa, ettei komissio ottanut vuonna 2006 tekemässään päätöksessä huomioon kustannuksia, jotka liittyvät kanteiden riskiin, kun yritys asetetaan selvitystilaan. Tältä osin CFF katsoo, ettei käsiteltävänä olevassa tapauksessa voida soveltaa kansallista lainsäädäntöä, johon Ranska on vedonnut perustellakseen SNCM:n selvitystilasta aiheutuvia kustannuksia. CFF:n mielestä kassaatiotuomioistuin ei ole Salsignesin kaivoksia ja kemikaaleja koskevassa asiassa maininnut mitenkään valtion suoraa vastuuta osakkeenomistajana, kun yritys, jonka osakkeita se omistaa, asetetaan selvitystilaan. Tuomioistuin on pikemminkin tuonut esiin, että julkista teollisuus- tai liikelaitosta vastaan voidaan nostaa kanne velkojen maksamiseksi henkilöstölle eivätkä tällaisten laitosten johtajat voi väistää velvollisuuksiaan vetoamalla julkisen vallan tukitoimiin.

(149)

Rouenin muutoksenhakutuomioistuimen asiassa Aspocomp vahvistaman oikeuskäytännön soveltamisesta käsiteltävänä olevassa asiassa CFF toteaa, että mainittu oikeuskäytäntö koski emoyhtiön tuomitsemista maksamaan tytäryhtiön työntekijöille sosiaalisia korvauksia tytäryhtiön tekemän sopimuksen rikkomisesta, mikä on kaukana SNCM:n tapauksesta. Ei siis ole merkittävää riskiä siitä, että CGMF tai valtio joutuisi maksamaan irtisanomiskorvauksia konkurssimenettelyn yhteydessä. Lisäksi CFF epäilee muiden sosiaalisten kustannusten arvioita, jotka vaikuttavat eroavan toisistaan sen mukaan, keneltä asiantuntijalta niitä pyydetään.

(150)

CFF katsoo, että asioissa Gröditzer ja Hytasa vahvistetun yhteisön oikeuskäytännön soveltaminen käsiteltävänä olevassa tapauksessa johtaa väistämättä sen toteamiseen, ettei valtio ole toiminut yksityissijoittajan tavoin, koska mainitun oikeuskäytännön mukaisesti valtion tekemä pääomasijoitus liittyi siihen, että se myi 75 prosenttia osakkuudestaan SNCM:ssä, mikä heikensi saman verran sen tuotto-odotuksia.

(151)

Lopuksi CFF katsoo, että selvitystilasta ja pääomankorotuksesta aiheutuvien kustannusten vertailussa pitäisi ottaa huomioon niiden varojen arvo, jotka molemmissa tapauksissa siirtyvät hankkijalle. CFF arvioi toiminnan jatkajille luovutetun varallisuuden arvoksi 640–755 miljoonaa euroa (95), kun otetaan huomioon SNCM:n aluskannan myyntiarvo, joka oli CFF:n arvion mukaan 644–664 miljoonaa euroa elokuussa 2006.

(152)

Vuoden 2002 pääomankorotuksen jälkeen toteutettujen toimenpiteiden määrittelystä rakenneuudistustuiksi CFF toteaa, että jos SNCM:n voidaan katsoa vuoden 2004 suuntaviivojen mukaisesti olleen vaikeuksissa oleva yritys ennen ensimmäistä 142,5 miljoonan euron pääomankorotusta, tämä luonnehdinta on hyvin kyseenalainen toisen 8,75 miljoonan euron pääomankorotuksen jälkeen, kun yrityksen oma pääoma oli muodostettu uudelleen.

(153)

Yrityksen elinkelpoisuuden osalta CFF korostaa, että SNCM:n luovutus on vain osittainen eikä se ole peruuttamaton, sillä toiminnan jatkajien kanssa on neuvoteltu sopimuksen purkamista koskeva ehto. Nämä seikat herättävät vakavan epäilyn toiminnan jatkajien halusta ja kyvystä saneerata SNCM, ja siten ne heikentävät yrityksen kestävän elinkelpoisuuden näkymiä. Lisäksi CFF tuo esiin, että toisin kuin vuoden 2004 suuntaviivoissa vaaditaan, Ranskan viranomaiset eivät ole suunnitelleet luopuvansa toiminnoista, jotka ovat rakenteellisesti tappiollisia vielä rakenneuudistuksen jälkeen (96). Lisäksi CFF suhtautuu epäilevästi kulujenvähennysohjelmaan, kun SNCM:n aluskanta on kasvanut (97), ja henkilöstönvähennysohjelmaan, kun vuoden 2002 sosiaaliohjelma on kariutunut.

(154)

CFF epäilee uusien tukien rajoittumista vähimmäismäärään, koska sosiaalisten kustannusten sisältö on epäselvä ja koska SNCM:n 28 päivänä huhtikuuta 2006 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että tuilla on osittain katettu yrityksen liiketappioita vuosina 2006 ja 2007. CFF myös katsoo, etteivät SNCM:n toiminnan jatkajat osallistu merkittävästi yrityksen rakenneuudistukseen.

(155)

CFF:n mielestä kilpailun kohtuutonta vääristymistä pitäisi ehkäistä muokkaamalla ja tarkentamalla SNCM:lle vuonna 2003 määrättyjä vastasuoritteita sekä määräämällä uusia vastasuoritteita SNCM:n markkinaosuuden pienentämiseksi (98). Lisäksi CFF katsoo, ettei SNCM ole noudattanut joitakin vuoden 2003 päätöksellä määrättyjä toimenpiteitä. CFF väittää, että SNCM on hankkinut uusia aluksia vuoden 2003 komission päätöksen 2 artiklan vastaisesti. SNCM ei myöskään ole luopunut osakkuudestaan CCM:ssä, kuten komission päätöksen 3 artiklassa määrätään. Lopuksi SNCM on rikkonut mainitun päätöksen 4 artiklaa harjoittamalla vuodesta 2003 lähtien aggressiivista hintapolitiikkaa CFF:n hintoja alhaisemmilla hinnoilla (jopa 30 prosenttia halvemmat liput samanlaisilla tai vastaavilla vuoroilla).

(156)

Toisesta 8,75 miljoonan euron pääomankorotuksesta CFF toteaa, että sen lisäksi, että julkinen ja yksityinen sijoitus on tehtävä samanaikaisesti, yksityisen osuuden on oltava merkittävä ja toteutettu vastaavanlaisissa olosuhteissa, jotta valtion toimenpide olisi perusteltu. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Ensinnäkin toiminnan jatkajien osuus, joka on tiukasti sidoksissa ensimmäiseen 142,5 miljoonan euron pääomankorotukseen, ei ole merkittävä. Toiseksi toiminnan jatkajien toimenpidettä ei toteutettu samankaltaisissa olosuhteissa kuin valtion toimenpide, kun otetaan huomioon sopimuksen purkamista koskevat ehdot ja CGMF:n vähemmistöosakkuudesta odotettu tuotto.

(157)

CFF kiistää 38,5 miljoonan euron sosiaalisten toimenpiteiden luokittelun henkilötueksi. Vaikka SNCM:n työntekijät hyötyvät suoraan tästä määrästä, CFF korostaa, että toimenpiteellä voi olla välillisesti suotuisia vaikutuksia SNCM:lle, erityisesti työmarkkinatilanteen rauhoittumisen myötä.

(158)

STIM katsoo, että 158 miljoonan euron negatiivinen luovutushinta ei ole avoimeen ja syrjimättömään tarjouskilpailuun perustuva markkinahinta, koska pääomankorotus toteutettiin olosuhteissa, jotka eivät vastaa yksityissijoittajan tavallisia olosuhteita. STIM:n mukaan uudelleenarvioidun kirjanpidollisen nettovarallisuuden ansiosta valtiolle ei pahimmassa tapauksessa aiheutuisi mitään kustannuksia selvitystilasta tai se voisi jopa saada siitä voittoa, luovutushinta on aivan mitätön suhteessa yrityksen arvoon (STIM arvioi arvoksi 350 miljoonaa euroa) ja tuki on suhteeton yrityksen tarpeisiin nähden.

(159)

STIM pyytää komissiota kiinnittämään huomiota yksityiselle sektorille siirrosta tehdyn sopimuksen purkamista koskevan ehdon kohtuuttomuuteen.

(160)

Lisäksi STIM kiistää negatiivisen myyntihinnan perustelemisen sillä epätodennäköisellä oletuksella, että selvitystila aiheuttaisi työmarkkinaongelmia.

(161)

STIM katsoo, että toinen 8,75 miljoonan euron pääomankorotus ei noudata markkinataloussijoittajaperiaatetta, sillä sijoituksen tuotosta ei ole riittävästi takeita. STIM ei hyväksy väitettä, jonka mukaan pääomankorotus ei ole valtiontukea, koska yksityinen ja julkinen sijoitus on tehty samanaikaisesti. Vaikka tällainen samanaikaisuus voitaisiin osoittaa, se on vain yksi merkki eikä se riitä yksinään perustelemaan luokitusta (99). STIM väittää, että pääomankorotus oli Ranskan hallituksen tae toiminnan jatkajille siitä, että SNCM saisi Korsikan liikennöintiä koskevan julkisen palvelun sopimuksen.

(162)

STIM katsoo, että 38,5 miljoonan euron henkilötuella on tosiasiallisesti tarkoitus antaa SNCM:lle mahdollisuus toteuttaa jotkin komissiolle esitetyn saneeraussuunnitelman olennaiset kohdat, joita ei ole pantu täytäntöön, kuten henkilöstön vähentäminen.

(163)

STIM:n mielestä SNCM:n saamat tuet eivät rajoitu vähimmäismäärään. SNCM:n ja rakenneuudistussuunnitelman mukaisten toiminnan jatkajien rahoitusosuudet eivät täytä vuoden 2004 suuntaviivoissa määrättyjä edellytyksiä, eikä ole osoitettu, että SNCM:n tilanne olisi ollut siinä määrin poikkeuksellinen, että se olisi oikeuttanut alhaisemman oman rahoitusosuuden. STIM korostaa myös, että vuonna 2006 myönnetyt tuet olivat suhteettomia, koska SNCM pystyi niiden avulla muodostamaan varantoja myöhempien tappioiden kattamiseksi. Lopuksi se, ettei SNCM suunnitellut luopuvansa omaisuuseristä, jotka eivät olleet välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, on vastoin vuoden 2004 suuntaviivoissa asetettuja vaatimuksia.

(164)

STIM katsoo, että määrät maksettiin vuoden 2004 suuntaviivoissa vahvistetun kertaluontoisuuden periaatteen vastaisesti. Yrityksen taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja työmarkkinaosapuolten väliset konfliktit eivät ole poikkeuksellisia ja odottamattomia tilanteita, joista tuensaajayritys ei itse ole vastuussa.

(165)

Näin ollen STIM vaatii, että SNCM suorittaa puolta tuen määrästä (98,25 miljoonaa euroa) vastaavat ylimääräiset korvaukset luopumalla vielä yhdestä aluksesta sekä suorista ja välillisistä osakkuuksistaan CMN:ssä. Tässä yhteydessä STIM toteaa, etteivät kyseiset osakkuudet ole rakenneuudistustukia koskevissa vuoden 2004 suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla strategisia, koska ne eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta eivätkä ne ole omaisuuseriä, joita ei voida luovuttaa.

(166)

STIM tuo vielä esiin, ettei SNCM:n ja CMN:n välillä ole väitettyä synergiaa, koska SNCM:llä ei ole mitään tosiasiallista roolia CMN:n johtamisessa ja kehittämisessä. Lopuksi STIM korostaa, ettei näiden kahden yrityksen välillä ole ollut osakassopimusta sen jälkeen, kun CMN purki sen 15 päivänä maaliskuuta 2006, kuten Pariisin muutoksenhakutuomioistuin on todennut.

(167)

SNCM toimitti komissiolle selvityksen talous- ja kilpailutilanteestaan sekä sen mukana oikeudellisen lausunnon, jossa arvioitiin riskiä siitä, että selvitystilamenettelyn yhteydessä valtion katsotaan oikeudellisesti toimineen yrityksen tosiasiallisena johtajana yksityistämistä edeltäneenä aikana.

(168)

SNCM:n konsultoima asianajotoimisto Baker & McKenzie päättelee, että kun otetaan huomioon yhtiön työntekijöitä koskevat asiakirjat sekä sen kirjeenvaihto ja valvontaelinten toimet ja selonteot, valtio […] (60) päätöstä (100) […] (60) elimet (101), […] (60) yritysten hallintoelimet (102). Raportissa korostetaan, että […] (60) SNCM (103). Lopuksi samassa raportissa esitetään, että […] (60) SNCM.

(169)

Tämän perusteella SNCM:n asiantuntija toteaa, että Marseillen kauppatuomioistuin olisi erittäin todennäköisesti katsonut Ranskan valtion toimineen tosiasiallisena johtajana.

(170)

Muun muassa tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa esitetyistä seikoista tulee lisäksi esiin, että tietyt liikkeenjohdolliset virheet, joista Ranskan valtio SNCM:n tosiasiallisena johtajana on vastuussa, ovat vaikuttaneet todettuun SNCM:n varojen riittämättömyyteen. Raportissa tuodaan esiin muun muassa seuraavat liikkeenjohdolliset virheet: liiketoiminnalliset […] (60) valinnat. Valtion tekemistä liikkeenjohdollisista virheistä aiheutuneen haitan arvo on […] (60).

(171)

Tässä tilanteessa SNCM:n asiantuntija katsoo, ettei ole mitään epäilystä siitä, että Ranska tuomittaisiin vastaamaan osittain tai kokonaan varojen riittämättömyydestä korvauskanteen yhteydessä, kun otetaan huomioon valtion tiivis osallistuminen SNCM:n johtamiseen, sen ilmeiset liikkeenjohdolliset virheet ja sen suuret taloudelliset resurssit.

(172)

Asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella SNCM:n asiantuntija toteaa, että jos SNCM olisi asetettu selvitystilaan, valtio olisi hyvin todennäköisesti tuomittu vastaamaan kaikista SNCM:n työntekijöihin liittyvistä korvauksista. Valtion vastuulle osakkeenomistajana olisi kuulunut 85–100 prosenttia todetusta varojen riittämättömyydestä (316,6–385,7 miljoonaa euroa). Näin ollen Ranskan valtio toimi asiantuntevan sijoittajan tavoin, kun se päätti yksityistää SNCM:n vahvistettuaan ensin sen omaa pääomaa 158 miljoonalla eurolla.

(173)

Ranskan viranomaiset ovat tuoneet esiin, että tietyt CFF:n esittämät tiedot SNCM:n tarjonnasta ovat virheellisiä.

(174)

Valtio katsoo, että toisin kuin CFF väittää, rakenneuudistussuunnitelma on laadittu siten, että sen avulla voidaan palauttaa SNCM:n kannattavuus mitä pikimmin ja luoda keskipitkän ja pitkän aikavälin elinkelpoisuuden edellyttämät olosuhteet. Ranskan viranomaiset täsmentävät, että kulujenvähennysohjelmasta on jo pantu täytäntöön merkittävä osa. Merenkulkukalustoa on vähennetty ja omaisuudenluovutusohjelmaa toteutetaan liiketoimintasuunnitelman mukaisesti. Liikenneyhteyksiä on järjestelty uudelleen ja välituotekäytön vähentämistä koskeva toimintaohjelma on tuottanut ensimmäiset tuloksensa. Liiketoimintasuunnitelman työpaikkoihin liittyvää osa-aluetta pannaan asteittain täytäntöön. Lisäksi SNCM varasi 21,3 miljoonaa euroa vuonna 2001 rakenneuudistustoimenpiteitä ja erityisesti työpaikkojen säilyttämistä koskevaa ohjelmaa varten.

(175)

Tuen määrän määrittelyn osalta Ranskan viranomaiset vakuuttavat, että oman pääoman ja yleisen velkaantumisen välinen suhde 0,79 on hyvinkin yleinen useimpien meriliikenneyhtiöiden taseissa tavanomaisissa olosuhteissa. Sen sijaan CFF:n ilmoittama CMN:n suhdeluku 0,497 vuodelta 2001 on Ranskan viranomaisten mukaan virheellinen, sillä siinä ei oteta huomioon taseen käytettävissä olevia rahavaroja. Kun tämä laiminlyönti korjataan, CMN:n suhdeluvuksi saadaan 0,557. Ranskan viranomaisten mukaan suhdeluku on sittenkin riittämätön CMN:lle, mistä on osoituksena CMN:n vaikea kassatilanne vuonna 2002. CMN joutui lainaamaan STIM:ltä jopa 8 miljoonaa euroa rahoittaakseen kassavajeen, jota pankit eivät kattaneet.

(176)

Ranskan viranomaiset vakuuttavat, ettei SNCM:n osakkuutta CMN:n pääomasta voida analysoida puhtaasti rahoitusvaroina, kuten STIM väittää. Ranska puolustaa kantaa, jonka mukaan SNCM:n osakkuudella CMN:ssä on erittäin strateginen merkitys. Osakkeiden luovutus olisi sen mukaan elinkeinotoiminnan kannalta perusteetonta ja lisäksi paha strateginen virhe.

(177)

Ranska pitää yleisesti ottaen oikeana Provence-Alpes-Côte d’Azurin alueneuvoston puheenjohtajan kirjeen sisältöä, mutta se tuo kuitenkin esiin, että toisin kuin kirjeen (104) 2 kohdassa väitetään, Manner-Ranskan ja Korsikan välisten liikenneyhteyksien tarjonta ei ole ylimitoitettua kysyntään nähden, ja SNCM:n hinnoittelupolitiikka noudattaa yhtiön tekemiä sitoumuksia, joiden mukaan se ei aloita hintasotaa eikä pyri hintajohtajaksi.

(178)

Ranska panee merkille, että yleisesti ottaen STIM ja CFF ovat toistaneet paljon samoja huomautuksia, jotka ne esittivät komissiolle jo vuonna 2003. Se korostaa erityisesti, että CFF:n huomautukset on käsitelty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa komission 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemän päätöksen kumoamiskanteen yhteydessä ja sekä komissio että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt niistä suurimman osan.

(179)

Yleiseen huomioon, joka koskee tuiksi luokiteltavien toimenpiteiden ennenaikaista täytäntöönpanoa, Ranskan viranomaiset vastaavat, että tällainen täytäntöönpano johtuu menettelyn erityispiirteistä eli siitä, että komission 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemä hyväksymispäätös kumottiin vuonna 2005, eikä siitä, että Ranskan viranomaiset haluaisivat kiertää EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Ranska lisää vielä tiedottaneensa aina komissiolle asian etenemisestä ja erilaisista tammikuun 2005 jälkeen sovituista toimenpiteistä jäsenvaltioiden ja komission vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti.

(180)

Ranska katsoo, että koska viimeksi mainitut toimenpiteet eivät ole tukia, niihin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa, ja että näin ollen ei ole mitään syytä lykätä niiden täytäntöönpanoa.

(181)

Ranska tarkentaa luovutusmenettelystä, että se aikoi alusta lähtien soveltaa perinteisiä valintaperusteita, joissa otetaan ensisijaisesti huomioon SNCM:n osakkeista tarjottava hinta ja toissijaisesti muita tekijöitä (liiketoimintasuunnitelma, henkilöstösuunnitelma jne.), joihin kuuluu määrä, jonka ehdokas on valmis sijoittamaan yhtiöön pääomankorotuksen muodossa. Ranska kiistää jyrkästi kolmansien osapuolien väitteen, jonka mukaan myyntimenettely ei olisi ollut läpinäkyvä, ja se muistuttaa, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa se on mennyt jopa valtion osakkuuksien luovutuksiin sovellettavia lakisääteisiä ja sääntömääräisiä velvoitteitaan pidemmälle, vaikka nekin ovat ankaria ja pakottavia. Ranska muistuttaa, että tapahtumat, jotka seurasivat BCP:n tarjousta hankkia 100 prosenttia SNCM:n osakkeista, sijoittuivat erittäin vaikeaa taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, eikä VT:n liittyminen BCP:n tarjoukseen muuttanut toimen kaupallisia ja taloudellisia ehtoja (pääoman jakoa lukuun ottamatta).

(182)

Ranska muistuttaa 158 miljoonan euron negatiivisesta hinnasta, että kun otetaan huomioon SNCM:n taloudellinen tilanne 30 päivänä syyskuuta 2005, yritys myytiin markkinahintaan ja myynti oli taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin yrityksen asettaminen selvitystilaan. Tässä yhteydessä Ranskan viranomaiset tarkentavat, että selvitystilan partaalla olevan yrityksen luovutuksen yhteydessä yksityissijoittajan periaatteen soveltamisella ei ole tarkoitus hakea julkisen toimen tuottavuutta vaan ehkäistä merkittävämpiä tappioita, joita osakkaille aiheutuisi kalliimmasta selvitystilasta.

(183)

Ranska kiistää väitteen, jonka mukaan SNCM:stä maksettu hinta ei vastannut sen todellista arvoa. Ranska erityisesti torjuu STIM:n yrityksen arvosta esittämän arvion, joka on lähes 350 miljoonaa euroa. Määrässä otetaan huomioon vain ne taseen osat, jotka nostavat arvoa kirjanpidollisen oman pääoman pohjalta (poikkeukselliset poistot, alusten jäljelle jäävä myyntivoitto jne.) eikä siinä oteta huomioon niitä velkoja, jotka laskisivat arvoa. Tämä puhtaasti kirjanpidollinen laskentamenetelmä ei vastaa SNCM:n kaltaisen meriliikenneyhtiön taloudellista todellisuutta, koska yhtiöllä on taseessa näkyvien omaisuuserien lisäksi merkittäviä taseen ulkopuolisia velkoja ja vain rajallinen tuottavuus.

(184)

Ranskan viranomaiset torjuvat myös CFF:n väitteen, että Ranska aliarvioi SNCM:n aluskannan myyntiarvon, joka on CFF:n mukaan 406,5–426,5 miljoonaa euroa. Ranskan viranomaisten mukaan kaikki CFF:n laskelmaan sisällytetyt alukset eivät olleet SNCM:n yksinomistuksessa 30 päivänä syyskuuta 2005. Tilannetta, jossa mahdollinen omaisuuden realisointi olisi toteutettu, ei mietitty, kun alusten myyntiarvoon ei ole sovellettu hinnanalennuksia, ja myyntiarvon laskennassa käytetty ajankohta, elokuu 2006, ei ole SNCM:n realisoinnin kannalta asianmukainen, vaan viitepäivämäärä on 30 päivä syyskuuta 2005. Lisäksi Ranska panee merkille, että jos CFF:n ehdottama laskelma hyväksyttäisiin, negatiivinen hinta olisi kolme kertaa alhaisempi kuin asian Gröditzer oikeuskäytännössä vaadittu pääoman realisointiarvo, mikä olisi suotuisampi tilanne kuin oletukset, joita Ranskan viranomaiset ovat esittäneet komissiolle.

(185)

Ranskan viranomaiset vastaavat CFF:n väitteeseen, jolla se kyseenalaistaa asian Gröditzer oikeuskäytännön soveltamisen sen perusteella, että valtion SNCM:ään tekemä pääomasijoitus oli sidoksissa siihen, että se myi 75 prosenttia osakkeistaan, jolloin se heikensi saman verran tuotto-odotuksiaan. Viranomaisten mukaan 158 miljoonan euron negatiivinen luovutushinta vastasi koko SNCM:n pääoman luovutusta, jonka jälkeen valtio sijoitti uudelleen 25 prosenttia, josta se sai tuottoa […] (60) prosenttia vuodessa. Näin ollen Ranska katsoo, että sijoituksen tuotto on edelleen taattu, kun se omistaa 25 prosenttia yhtiön osakkeista, sillä näiden osakkeiden tuottotakuu on erittäin korkea.

(186)

Ranska kiistää CFF:n väitteen, ettei käsiteltävänä olevassa tapauksessa voisi soveltaa päätöksen ABX lähestymistapaa, joka perustuu erityisesti SNCM:n selvitystilasta aiheutuvien kustannusten analyysiin ja valtion riskiin joutua vastaamaan yrityksen veloista korvauskanteen yhteydessä siten, kuin siitä määrätään Ranskan yleistäytäntöönpanomenettelyissä ja se vahvistetaan kansallisessa oikeuskäytännössä (Rouenin muutoksenhakutuomioistuimen 22 päivänä maaliskuuta 2005 antama tuomio). Ranskan viranomaiset katsovat, että vaikka niiden käyttäytymistä SNCM:n johtajana ei voida korvauskanteen käsittelyn yhteydessä luonnehtia moitittavaksi, on erittäin suuri riski, että kansallinen tuomioistuin tuomitsee valtion vastaamaan SNCM:n varojen riittämättömyydestä, kun otetaan huomioon, että kauppalain L. 651–2 §:ään perustuva liikkeenjohdollisen virheen määritelmä on hyvin joustava, ja kun otetaan huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, jota voidaan soveltaa käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

(187)

Ranska muistuttaa, että toisin kuin CFF ja STIM väittävät, 8,75 miljoonan euron pääomankorotus ei ole valtiontukea, koska sijoitus oli samanaikainen, sen merkintäehdot olivat samankaltaiset ja valtio sai keskimääräistä korkeamman korvauksen CGMF:n kautta.

(188)

Ranskan viranomaiset tarkentavat erityisesti, etteivät sopimuksen purkamista koskevat ehdot vaaranna sijoittajien yhdenvertaisuuden periaatetta, koska ne sovittiin SNCM:n sataprosenttisen luovutuksen yhteydessä eikä sitä seuranneen 35 miljoonan euron suuruisen pääomankorotuksen yhteydessä.

(189)

Lisäksi Ranska muistuttaa, että sen sijoitus on paljon alhaisempi kuin toiminnan jatkajien, sillä toiminnan jatkajien sijoitukseen (26,25 miljoonaa euroa) on verrattava vain 8,75 miljoonan euron määrää. Ensimmäistä 142,5 miljoonan euron pääomankorotusta tulisi tarkastella vain vertailussa selvitystilan hinnan kanssa.

(190)

Lopuksi Ranska kiistää STIM:n väitteen, jonka mukaan pääomankorotus olisi yksityisille toiminnan jatkajille annettu tae siitä, että SNCM saa Korsikan liikennöintiä koskevan julkisen palvelun sopimuksen. Ranskan viranomaisten mukaan pääomankorotus on järkevä ja yrityksen tuloksesta riippumaton eikä julkisen palvelun sopimuksen myöntäminen SNCM:lle parantaisi sijoituksesta odotettavaa tuottoa.

(191)

Ranska toistaa, että 38,5 miljoonan euron sosiaaliset toimenpiteet ovat henkilötukia eikä niiden siirtymisen valtion vastuulle voida katsoa tuovan yritykselle välillistä etua, koska ne toteutetaan SNCM:n lakisääteisten ja sopimusperusteisten velvollisuuksien lisäksi. Ranska myös muistuttaa, ettei näiden toimenpiteiden turvin voida irtisanoa työntekijöitä, jotka ilman niitä jäisivät SNCM:n vastuulle.

(192)

Ranskan viranomaiset tarkentavat, että toisin kuin CFF väittää, kyseistä 38,5 miljoonan euron summaa ei käytetä vuoden 2003 sosiaaliohjelmassa esitettyjen henkilöstövähennysten toteuttamiseen, sillä kyseiset vähennykset on viiveestä huolimatta jo pantu täytäntöön. Uudella sosiaaliohjelmalla täydennetään näin ollen vuoden 2003 sosiaalisia toimenpiteitä.

(193)

Edellä esitetyn perusteella Ranska katsoo, että tarkasteltava tuen määrä on 15,81 miljoonaa euroa.

(194)

Toisin kuin CFF väittää, ensimmäinen pääomankorotus antoi kyllä SNCM:lle mahdollisuuden muodostaa uudelleen oman pääoman, mutta se ei muuttanut sen vuoden 2004 suuntaviivojen 11 kohdan mukaista asemaa vaikeuksissa olevana yrityksenä, koska pääomankorotuksen tarkoituksena oli varmistaa yhtiön toiminnan jatkuminen.

(195)

Ranska torjuu CFF:n väitteet, joiden mukaan sen ei olisi pitänyt myöntää yritykselle enempää rahoitusta, sillä SNCM olisi voinut ottaa pankkilainaa. Tässä yhteydessä Ranskan viranomaiset muistuttavat, että pankit olivat 24 päivänä elokuuta 2005 kieltäytyneet myöntämästä SNCM:lle enempää luottolimiittiä, joten ainoat vaihtoehdot olivat yksityistäminen ja selvitystila.

(196)

Ranska kiistää CFF:n ja STIM:n väitteet vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelman epäonnistumisesta, sillä suunnitelma pantiin viivästymisestä huolimatta täytäntöön ja se tuotti tavoitellut tulokset vuonna 2005. SNCM:n talous- ja rahoitustilanteen heikkeneminen yrityksestä riippumattomista syistä pakotti pidentämään vuonna 2002 ilmoitetun suunnitelman täytäntöönpanoa ja ottamaan käyttöön uusia toimenpiteitä.

(197)

Ranskan mielestä SNCM:n saneerausnäkymät ovat hyvät ja uusien osakkaiden suunnittelemat toimenpiteet, erityisesti sosiaaliohjelman täytäntöönpano, reittien muokkaus ja tiettyjen alusten uudistaminen, mahdollistavat yrityksen paluun kannattavaksi. Tässä yhteydessä Ranska tuo esiin, että kun otetaan huomioon julkisen palvelun sopimuksesta saatavat tuotot (noin [50–70] (60) prosenttia SNCM:n liikevaihdosta), kiinteiden kulujen korkea taso ja Marseille–Korsika-linjalla käytettyjen kuuden aluksen siirtoon liittyvät vaikeudet, julkisen palvelun sopimus on olennainen yrityksen strategian ja elinkelpoisuuden kannalta.

(198)

Tuen rajoittumisesta vähimmäismäärään Ranska toteaa, että se on rajoittanut rakenneuudistuksen kustannukset rakenneuudistuksen toteuttamisen edellyttämään vähimmäismäärään. Ranskan viranomaiset muistuttavat, että kuten komissio myönsi vuoden 2003 päätöksessään, yritys on itse osallistunut rakenneuudistussuunnitelmaan riittävästi omilla varoillaan, kun se on luovuttanut omaisuuttaan yhteensä 30,2 miljoonan euron arvosta. Kun otetaan vielä huomioon SNCM:n muut luovutukset, joiden kokonaissumma on 12,2 miljoonaa euroa, yrityksen oma rahoitusosuus on yhteensä 42,38 miljoonaa euroa. Ranskan mielestä määrä on huomattavasti suurempi kuin rakenneuudistustukien hyväksymiseen tarvittava oma rahoitusosuus, kun näiden tukien määräksi jää 15,81 miljoonaa euroa, jos muita toimenpiteitä ei katsota valtiontuiksi.

(199)

Ranskan viranomaiset vakuuttavat, että toisin kuin STIM ja CFF väittävät, ne ovat täyttäneet kaikki vuoden 2003 päätöksessä vahvistetut edellytykset, jotka sitoivat niitä vuoden 2006 loppuun asti, ja ne ovat erityisesti säilyttäneet aluskannan 11 aluksessa ja soveltaneet alhaisempia hintoja kuin kilpailijat.

(200)

Lisäksi Ranska katsoo, että uudessa lopullisessa päätöksessä SNCM:lle määrättävät vastasuoritteet tulisi mukauttaa siihen, että rakenneuudistustuen määrä on enää 15,81 miljoonaa euroa 69,3 miljoonan euron sijasta.

(201)

Tässä yhteydessä Ranska torjuu STIM:n väitteet, jotka koskevat komission mahdollisuutta määrätä SNCM vastasuoritteena luopumaan osakkuudestaan CMN:ssä. Ranska kiistää myös STIM:n väitteen, jonka mukaan vuoden 2004 suuntaviivoissa olisi kyseenalaistettu vuoden 1999 suuntaviivojen mukainen strategisten omaisuuserien määritelmä.

(202)

Toimenpiteistä, joilla CFF:n mukaan voitaisiin pienentää SNCM:n markkinaosuutta, Ranskan viranomaiset täsmentävät, että kuten komissio totesi vuoden 2003 päätöksessään (johdanto-osan 87 kappale), kyseisillä markkinoilla (liikennöinti Manner-Ranskasta Korsikaan ja Pohjois-Afrikkaan) ei ole ylikapasiteettia ja Korsikaan julkisen palvelun sopimuksen nojalla ja sen ulkopuolella liikennöitävien linjojen uudistaminen vaarantaisi yrityksen elinkelpoisuuden.

(203)

CFF:n väitteestä, jonka mukaan edellä kuvailtujen toimenpiteiden toteuttamisesta SNCM:n hyväksi aiheutuu vakava riski, että SNCM:n pääasiallinen kilpailija, CFF, katoaa Manner-Ranskan ja Korsikan välisen liikennöinnin markkinoilta, Ranskan viranomaiset tuovat esiin, että kun otetaan huomioon nykyinen tilanne kyseisillä markkinoilla, joilla CFF on hallitsevassa asemassa, kilpailun säilyminen edellyttää, että SNCM:n rakenneuudistussuunnitelma hyväksytään ja että SNCM jatkaa toimintaansa kyseisillä markkinoilla.

(204)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(205)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan kansallinen toimenpide luokitellaan valtiontueksi vain, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät: 1) toimenpiteellä myönnetään valikoiva taloudellinen etu; 2) tämä etu rahoitetaan valtion varoista; 3) etu vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua; ja 4) toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (105).

(206)

Komissio toteaa, että SNCM:lle on myönnetty Ranskan valtion kokonaan omistaman CGMF:n kautta yhteensä 274,54 miljoonaa euroa (106) valtion varoja.

(207)

Koska SNCM toimii meriliikennealalla, joka on avoinna Euroopan sisäiselle kilpailulle, sen saama mahdollinen taloudellinen etu vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(208)

Asetusta (ETY) N:o 3577/92 oltiin väliaikaisesti soveltamatta 1 päivään tammikuuta 1999 asti saarikabotaasiin Välimerellä. Tämän perusteella ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois mahdollisuutta siihen, että Välimerellä harjoitetun saarikabotaasin turvaamiseksi julkisen palvelun sopimuksen mukaisesti maksetut tuet ovat saattaneet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua.

(209)

Vaikka on mahdollista, etteivät kabotaasiliikenteen turvaamiseksi myönnetyt tuet vaikuttaneet kauppaan ja ettei niistä aiheutunut kilpailunvääristymiä ennen 1 päivää tammikuuta 1999, tilanne on joka tapauksessa muuttunut kyseisen ajankohdan jälkeen, koska asetuksen N:o 3577/92 mukaisesti kabotaasitoiminta on vastaisuudessa avoinna kaikille Euroopan unionin toimijoille. On myös syytä korostaa, että kabotaasiliikenteen harjoittamisen lisäksi SNCM toimii kansainvälisillä meriliikennemarkkinoilla, jotka on vapautettu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 4055/86 (107).

(210)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa tämän päätöksen johdanto-osan 205 kappaleessa mainitut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kolme viimeistä arviointiperustetta täyttyvät. Tästä syystä komission on tarkasteltava 11 päivänä syyskuuta 2012 annetun tuomion mukaisesti erikseen kutakin toimenpidettä sen arvioimiseksi, onko kyseessä valikoiva taloudellinen etu.

(211)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön (108) mukaan komission on päätöksensä kumoamisen jälkeen käytettävä uuden analyysinsa lähtökohtana ainoastaan tietoja, jotka olivat sen käytettävissä kumotun päätöksen hyväksymisajankohtana. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä on siis 8 päivä heinäkuuta 2008.

(212)

Kyseisen ajankohdan eli 8 päivän heinäkuuta 2008 jälkeisiä tapahtumia ei siis voida ottaa huomioon. Markkinatilanteen muutokset ja kehitys tai tuensaajayrityksen tilanteen muutokset on siis jätettävä analyysin ulkopuolelle. Komissio ei myöskään ota huomioon rakenneuudistussuunnitelman toteuttamista heinäkuun 2008 jälkeen (109).

(213)

Komissiolla ei ole velvoitetta käynnistää uudelleen asian tutkintaa edes sen täydentämiseksi uusilla teknisillä asiantuntijaselvityksillä (110). Vaikka päätös eri vaiheita sisältävän hallinnollisen menettelyn lopettamisesta kumottaisiin, se ei välttämättä merkitse, että koko menettely kumotaan. Jos komission tekemä analyysi osoittautuu puutteelliseksi huolimatta tutkintatoimista, jotka mahdollistavat tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden kattavan analysoinnin (kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa), ja johtaa näin siihen, että päätös kumotaan, kyseisen päätöksen korvaamiseen tähtäävässä menettelyssä voidaan ottaa lähtökohdaksi jo toteutettuja tutkintatoimia (111).

(214)

Koska komission on käytettävä uuden analyysinsa lähtökohtana pelkästään niitä tietoja, jotka sillä oli käytettävissään heinäkuussa 2008 ja joista Ranskan viranomaiset ja SNCM ovat jo esittäneet huomautuksensa, niitä ei ole tarpeen kuulla uudelleen (112). Kolmansien osapuolten oikeus esittää huomautuksensa on turvattu sillä, että menettelyn aloittamisesta tehty päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (113). Asetuksen (EY) N:o 659/1999 säännöksissä ei edellytetä, että kolmansille olisi annettava tämä mahdollisuus uudelleen, jos alkuperäistä rakenneuudistussuunnitelmaa muutetaan tutkinnan aikana (114).

(215)

Tämän vuoksi tämä päätös perustuu ensisijaisesti ainoastaan 8 päivänä heinäkuuta 2008 käytettävissä olleisiin tietoihin. Komissio osoittaa kuitenkin toissijaisesti, että sen päätelmät eivät muuttuisi, vaikka Ranskan viranomaisten 16 päivänä toukokuuta 2013 toimittamat tiedot, jotka koskevat ennen 8 päivää heinäkuuta 2008 esitettyjä tosiseikkoja, ja SNCM:n 27 päivänä elokuuta 2013 toimittamat tiedot otettaisiin huomioon

(216)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komission on selvitettävä, voidaanko todeta, ettei 158 miljoonan euron pääomansiirtoon, jonka valtio teki ennen SNCM:n yksityistämistä, toisin sanoen viime kädessä yrityksen vastaavansuuruiseen negatiiviseen myyntihintaan, sisälly valtiontuelle ominaisia piirteitä.

(217)

Avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön julkinen valintamenettely, jonka päätteeksi valtio luovuttaa yrityksen etukäteen toteutetun pääomankorotuksen (jonka määrä on suurempi kuin myyntihinta) jälkeen, ei välttämättä riitä sulkemaan pois mahdollisuutta siihen, että kyseessä on tuki, joka saattaa hyödyttää samanaikaisesti sekä yksityistettyä yritystä että sen ostajaa (115).

(218)

Selvittääkseen, onko yritys hyötynyt valtion pääomansiirtoon liittyvästä taloudellisesta edusta, komissio soveltaa markkinataloussijoittajaperiaatetta, jos edunsaajaa ei ole vaadittu maksamaan takaisin muita valtiontukia ja kyseistä pääomansiirtoa voidaan analysoida tämän edellytyksen perusteella. Markkinataloussijoittajaperiaate on ilmaus SEUT-sopimuksen 345 artiklaan sisältyvästä julkisen ja yksityisen sektorin yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Tämän periaatteen mukaan pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön tavanomaisia markkinaehtoja vastaavilla ehdoilla, ei voida pitää valtiontukina (116).

(219)

Tätä varten komissio voi erityisesti arvioida, onko varojen myöntäjä toiminut sellaisen yksityisen sijoittajan tavoin, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa, joka perustuu sijoitetun pääoman pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän lähestymistavan asianmukaisuuden useiden asioiden yhteydessä (117).

(220)

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pääomasijoitus, jonka julkisoikeudellinen sijoittaja tekee odottamatta tuottoa edes pitkällä aikavälillä, on valtiontukea (118).

(221)

Euroopan unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että yksityinen sijoittaja, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa, joka perustuu pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin, ei kuitenkaan voi järkevästi ajatellen toimia siten, että se tekisi yhtämittaisesti vuosien ajan jatkuneiden tappiollisten kausien jälkeen pääomasijoituksen, joka taloudelliselta kannalta katsoen ei ainoastaan osoittaudu yrityksen omaisuuden realisointia kalliimmaksi, vaan lisäksi liittyy yrityksen myyntiin, joka vie tältä sijoittajalta kaikki voiton saamisen mahdollisuudet myös pitkällä aikavälillä (119)

(222)

Asiassa Gröditzer antamassaan tuomiossa tuomioistuin totesi, että sen ratkaisemiseksi, sisältyykö yrityksen yksityistämiseen negatiivisella myyntihinnalla valtiontukea ”on arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuria pääomasijoituksia mainitun yrityksen myynnin yhteydessä vai olisiko se päättänyt purkaa yrityksen.” (120)

(223)

Sen ratkaisemiseksi, onko kysymyksessä oleva toimenpide luonteeltaan tuki, komission on ”arvioitava, onko valtion valitsema ratkaisu edullisin myös muihin ratkaisuihin (mukaan luettuna tukitoimien toteuttamatta jättäminen) verrattuna. Jos näin on, päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan valtio on toiminut yksityisen sijoittajan tavoin” (121).

(224)

Toisin sanoen komission on varmistettava, että näin huomattavan pääomansiirron toteuttaminen on todellakin edullisempi vaihtoehto kuin selvitystila.

(225)

Kun määritetään selvitystilan osakkaalle aiheuttamia kustannuksia, Ranskan viranomaiset katsovat, että suuret yritysryhmät eivät voi tällä hetkellä sulkiessaan tuotantolaitoksia tai asettaessaan tytäryhtiöitä selvitystilaan olla välittämättä niistä yhteiskunnallisista seurauksista, joita sulkemiseen tai selvitystilaan asettamiseen liittyy. Tämän vuoksi ne toteuttavat yleensä sosiaaliohjelmia, joihin saattaa sisältyä sellaisia henkilöstön uudelleenkoulutustoimia, työnhaun tukemista, erorahoja ja jopa paikalliseen taloudelliseen rakenteeseen kohdistuvia toimia, jotka ylittävät sen, mitä lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa edellytetään.

(226)

Ranskan viranomaiset ovat esittäneet, että vuoden 2002 sosiaaliohjelmaan pohjautuvan vuoden 2005 sosiaaliohjelman perusteella esitettävä arvio vaihteluvälistä on [90 000–100 000] (60)–[120 000–130 000] (60) euroa työntekijää kohti, toisin sanoen yhteensä [200–210] (60)–[250–260] (60) miljoonaa euroa. Ranskan viranomaiset täsmentävät, että edellä mainitun vaihteluvälin alarajan osalta on otettu huomioon se, että sosiaaliohjelman kuluja nostaa eläkeikää lähestyvien työntekijöiden erittäin suuri osuus, sillä heidän poistumisensa yrityksestä tapahtuu erittäin edullisissa olosuhteissa. Lisäksi on otettu huomioon, että yhtiön selvitystila ja koko henkilökunnan irtisanominen ei ole verrattavissa tilanteeseen, jossa toimintaa voidaan jatkaa työvoiman uudelleenjärjestelyn ansiosta, kuten viitteenä olevan sosiaaliohjelman tapauksessa.

(227)

Ranskan viranomaiset katsovat lisäksi, että vaikka sovellettaisiin tuomioistuimen 15 päivänä syyskuuta 2012 antamassa tuomiossa määriteltyä menetelmää, SNCM:n määräysvallan luovutus 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan ei sisällä valtiontukea. Viranomaiset katsovat, että komissiolla on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi vastata tuomioistuimen esittämään arvosteluun.

(228)

Komissio ei ole samaa mieltä Ranskan viranomaisten kanssa.

(229)

Tuomioistuimen tuomion (122) mukaan täydentävien irtisanomiskorvausten maksaminen voi periaatteessa olla olosuhteista riippuen laillinen ja tarkoituksenmukainen käytäntö työmarkkinaosapuolten välisen rauhanomaisen vuoropuhelun edistämiseksi sekä yhtiön tai konsernin yrityskuvan ylläpitämiseksi. Myös jäsenvaltioille on yksityisen ja julkisen sektorin yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen (ks. edellä johdanto-osan 75 kappale) nojalla annettu oikeus maksaa täydentäviä irtisanomiskorvauksia, kun julkinen yritys asetetaan selvitystilaan, vaikka niiden velvoitteet eivät lähtökohtaisesti saakaan ylittää lakisääteistä ja sopimusperusteista ehdotonta vähimmäismäärää. Tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että ”sillä, että kyseisistä lisäkustannuksista päätetään vastata legitiimien huolenaiheiden vuoksi, ei kuitenkaan saa pyrkiä yksinomaan sosiaaliseen tai poliittiseen päämäärään, sillä muussa tapauksessa […] yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta ei voida enää soveltaa. Jos taloudellista järkevyyttä ei ole lainkaan edes pitkällä tähtäimellä, lakisääteisiä ja sopimusperusteisia ehdottomia velvoitteita pidemmälle menevien velvoitteiden vastattavaksi ottamista on siis pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena.” (123)

(230)

Kun tarkastellaan Ranskan viranomaisten esiin nostamaa valtion imagoa, tuomioistuin katsoo, että ”markkinataloudessa maailmanlaajuisena sijoittajana toimivan jäsenvaltion imagon säilyttäminen ei voi erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta ja ilman erityisen vakuuttavaa perustelua muodostaa riittävää oikeuttamisperustetta sen osoittamiseksi, että täydentävien irtisanomiskorvausten kaltaisista lisäkustannuksista vastattavaksi ottaminen on pitkällä tähtäimellä taloudellista järkevää.” (124) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole tällaisia erityisiä olosuhteita.

(231)

Komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset eivät ole määritelleet taloudellisen toiminnan aloittamisen jälkeen valtion toimenpiteiden pitkän aikavälin taloudellista kannattavuutta etenkään maantieteellisellä ja toimialakohtaisella tasolla. Viranomaiset ovat kuitenkin todenneet 16 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että valtion toimintaa tulisi verrata monialaiseen holdingyhtiöön, joka pyrkii maksimoimaan voittonsa ja suojaamaan imagoaan maailmanlaajuisena teollisuustoimijana etenkin henkilöstöhallinnon osalta.

(232)

Kun tarkastellaan CGMF:n yrityskuvaa, komissio toteaa, että sillä ei ole SNCM:n lisäksi muita omaisuuseriä meriliikennealalla. Tästä syystä tämä perustelu ei voi koskea sitä.

(233)

Kun tarkastellaan valtion imagoa osakkaana, Ranskan viranomaiset ovat esittäneet, että valtion määräysvallassa olevissa yrityksissä on suuri työmarkkinaosapuolten välisten konfliktien riski sekä maantieteellisesti lähellä SNCM:n toiminta-aluetta sijaitsevissa yrityksissä että kaikilla toimialoilla ja erityisesti liikennealalla. Komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että riski konfliktin leviämisestä kaikkiin valtionyrityksiin olisi todellinen. Viranomaiset eivät ole myöskään osoittaneet, että näiden täydentävien korvausten maksu olisi estänyt uusien lakkojen esiintymisen. Komission mielestä pelkästään sosiaalisen perustelun esittäminen sille, että valtio otti vastattavakseen nämä täydentävät korvaukset, ei ole riittävä estämään sitä, että kyseessä voisi olla valtiontuki.

(234)

Komissio katsoo lisäksi, että Ranskan viranomaiset eivät ole esittäneet riittävän objektiivisia ja tarkistettavissa olevia tietoja, joilla voitaisiin osoittaa, että täydentävien irtisanomiskorvausten maksu olisi vastaavanlaisissa olosuhteissa saman toimialan yksityisyritysten vakiintunut toimintatapa. Komissio toteaa, että pelkkä viittaus muutamiin sosiaaliohjelmiin ei riitä osoittamaan, että kyseessä olisi riittävän vakiintunut käytäntö tätä tapausta vastaavissa tilanteissa. Ranskan viranomaisten mainitsemat sosiaaliohjelmat liittyvät mieluumminkin rakenneuudistussuunnitelmiin kuin selvitystilaan. Pääosa niistä koskee toimialoja, joilla ei ole mitään yhteistä liikenneinfrastruktuurien kanssa, kuten kosmetiikkateollisuus (Yves Saint-Laurent Haute couture), elintarviketeollisuus (Danone) tai elektroniikkateollisuus (Hewlett Packard). Ranskan viranomaisten 16 päivänä toukokuuta 2013 päivättyyn viestiin sisältyy taulukko, jossa luetellaan sosiaaliohjelmia. Näistä kuusi ohjelmaa sijoittuu SNCM:n yksityistämisen jälkeiseen aikaan, eikä niitä siis voida ottaa huomioon perusteltaessa täydentävien irtisanomiskorvausten maksun ottamista valtion vastuulle.

(235)

SNCM toimitti 27 päivänä elokuuta 2013 päivätyssä viestissään uuden luettelon viidestä sosiaaliohjelmasta. Komissio arvioi, että tämän luettelon avulla ei pystytä osoittamaan, että täydentävien irtisanomiskorvausten maksaminen olisi vastaavanlaisissa olosuhteissa saman toimialan yksityisyritysten vakiintunut toimintatapa. Komissio toteaa ensiksi, että viidestä mainitusta ohjelmasta kaksi koski SNCM:ää ja niistä toinen on tämän päätöksen kohteena. Näitä kahta ohjelmaa ei siis voida pitää objektiivisina vertailukohtina seuraavista syistä. SNCM ei voi vedota omiin aikaisempiin käytäntöihinsä tällä alalla perustellakseen riittävällä tavalla kyseisen toimintatavan vakiintuneisuutta. Vuoden 2002 sosiaaliohjelma liittyy ajanjaksoon, jolloin SNCM oli edelleen valtionyhtiö. Tuomioistuin asetti kuitenkin vertailukohdaksi saman toimialan yksityisyritykset. Tämän vuoksi komissio toteaa, että Marseillen sataman sosiaaliohjelmaa ei voida ottaa huomioon, sillä vuonna 2004 satama oli julkinen laitos eikä yksityinen yritys. Kun tarkastellaan kahta jäljellä olevaa sosiaaliohjelmaa eli Air Libin ja Eurostarin ohjelmaa, komissio toteaa, että kyse on rakenneuudistussuunnitelmista eikä selvitystilasuunnitelmista. Lisäksi komissio toteaa, että näiden kahden ohjelman mukaiset täydentävät korvaukset ovat keskimäärin puolet alhaisempia kuin SNCM:n keskimääräiset täydentävät korvaukset.

(236)

Lopuksi komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että Ranskan valtion toiminta olisi ollut perusteltua siksi, että se olisi saanut kohtuullisella todennäköisyydellä välillistä aineellista hyötyä edes pitkällä aikavälillä välttämällä yrityksen työmarkkinailmapiirin heikentymisen, koska selvitystilan tapauksessa yrityksen toiminnan odotetaan nimenomaan päättyvän. Väitettä laajemmasta hyödystä muiden valtionyhtiöiden työntekijöiden keskuudessa ei perustella riittävästi. Tämä käsitys vahvistuu entisestään jopa Ranskan viranomaisten esittämän maailmanlaajuista sijoittajaa koskevan perustelun myötä. Jos yritys maksaa erittäin suuria irtisanomiskorvauksia työntekijöilleen, se voi monimutkaistaa muiden samalle sijoittajalle kuuluvien yritysten mahdollisia rakenneuudistuksia. Ranskan viranomaiset eivät ole kvantifioineet niiden mahdollisten merkittävien työmarkkinakustannusten määrää, joihin ne vetoavat täydentävien irtisanomiskustannusten maksamisen perusteluna.

(237)

Ranskan viranomaiset ovat myös esittäneet, että selvitystilamenettely olisi kestänyt pidempään ja ollut mahdollisesti riskialttiimpi valtiolle osakkaana verrattuna SNCM:n luovuttamiseen negatiiviseen hintaan. Komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet todisteita tästä riskistä. Ne eivät ole selittäneet, miksi yksityinen osakas olisi ottanut huomioon selvitystilamenettelyn keston. Ranskan viranomaisten mainitsema Frucona Kosice -asia (125) ei ole merkityksellinen käsiteltävänä olevassa tapauksessa, koska siinä kyse on yksityisen velkojan testistä. Selvitystilamenettelyn keston arviointi on merkityksellistä silloin, kun valtio Frucona Kosicen velkojana maksimoi saataviensa saannin hyväksymällä niiden osittaisen mutta välittömän takaisinmaksun, sillä muuten sen olisi pitänyt odottaa yrityksen selvitystilamenettelyn lopputulosta. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tilanne on erilainen, sillä valtio on SNCM:n osakas eikä sen yksityinen velkoja. Koska SNCM:n selvitystilan tapauksessa varat eivät selvästikään riittäisi kattamaan velkoja, valtion olisi mahdotonta saada takaisin pääomasijoitustaan. Tästä syystä selvitystilamenettelyn kestolla ei ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa.

(238)

Ranskan viranomaiset eivät siis ole osoittaneet, että olisi perusteltua, että valtio ottaisi täydentävien korvausten aiheuttamat kustannukset vastattavakseen, kun se toimisi yksityisenä sijoittajana selvitystilamenettelyssä.

(239)

Tutkinnan tässä vaiheessa komission on määritettävä SNCM:n likvidaatioarvo ilman täydentäviä irtisanomiskorvauksia.

(240)

Jälleenhankinta-arvoihin perustuvaa varojen arvoa koskevan menetelmän mukaan varat todetaan riittämättömiksi, kun reaalivarallisuuden taloudellinen arvo (joka on yleensä suurempi kuin nettomääräinen kirjanpitoarvo) ei kata todellisten velkojen taloudellista arvoa.

(241)

Jotta varojen riittämättömyys voidaan todeta, komissio on käsiteltävänä olevassa asiassa asiantuntijansa (126) avustuksella vahvistanut, ettei SNCM:n omaisuuden arvo 30 päivänä syyskuuta 2005 riittänyt saatavien suorittamiseen etuoikeutetuille ja etuoikeudettomille velkojille.

(242)

Komissio katsoo, että nettovarallisuuden arvioiminen on yleisesti käytetty menetelmä arvioitaessa meriliikennealan yhtiöitä. Lisäksi se katsoo, että tämä menetelmä soveltuu erittäin hyvin SNCM:n tilanteeseen, koska sen pääosakkaalle yrityksen luovutuksen ainoana vaihtoehtona on selvitystilaan asetetun yrityksen hakeminen konkurssiin.

(243)

Muiden arviointimenetelmien, erityisesti vapaiden operationaalisten diskontattujen kassavirtojen menetelmän, osalta komissio katsoo, että kyseisellä menetelmällä ei ole merkitystä tarkasteltavana olevassa SNCM:n mahdollisen selvitystilan tapauksessa, koska siinä oletetaan yrityksen toiminnan jatkuvan.

(244)

Komissio pitää 30 päivää syyskuuta 2005 SNCM:n arvioinnin viitepäivänä, koska se on päivä, jona valinta ostotarjouksen hyväksymisen ja yrityksen selvitystilan välillä tosiasiallisesti suoritettiin. BCP:n valinnasta päätettiin 27 päivänä syyskuuta 2005.

245.

Komissio panee erityisesti merkille, että SNCM:n osakas määritti yhdessä Ernst & Young -toimiston kanssa yrityksen selvitystilasta aiheutuvat kustannukset 30 päivänä syyskuuta 2005 (edellä mainittu CGMF:n raportti), ja Oddo Corporate Finance ja Paul Hastings laativat asiasta oman raporttinsa. Komissio muistuttaa, että Oddo-Hastingsin raportissa SNCM:n omaisuuden arvoksi esitetään 190,3 miljoonaa euroa.

246.

Laivoihin erikoistunut välittäjä, BRS, arvioi SNCM:n omistamien alusten (127) bruttomyyntiarvoksi 224 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005. Oddon raportissa SNCM:n aluskannan arvoksi esitettiin 150,7 miljoonaa euroa hinnanalennusten (128), välityspalkkion (129) ja ennakoimattomien oikeudellisten kulujen (130) jälkeen.

Taulukko 3

Arvioita SNCM:n omaisuuserien arvosta 30 päivänä syyskuuta 2005

(247)

Yllä olevasta taulukosta komissio panee merkille, että aluskanta muodostaa merkittävimmän osan yrityksen omaisuuden arvosta. Komission asiantuntija totesi vertailuanalyysin (niissä kohdin, joissa se oli mahdollinen) perusteella, että alusten bruttomyyntiarvoon sovellettava hinnanalennus ja ennakoimattomat oikeudelliset kulut olivat asianmukaisia. Näin ollen asiantuntija ei nähnyt mitään syytä hylätä Ranskan viranomaisten esittämää arviota aluskannan arvosta.

(248)

Komissio pitää hinnanalennusta yhdenmukaisena niiden alennusten kanssa, joita aluksista myönnetään, kun ne myydään konkurssin yhteydessä. Komission asiantuntijan mukaan esimerkiksi Oostende–Ramsgate -linjalla liikennöivä belgialainen Régie des Transports Maritimes luopui vuonna 1997 kahdesta autolautasta noin 35 prosentin ja 45 prosentin hinnanalennuksella. Tuoreempana esimerkkinä Festival Cruises luopui kolmesta risteilyaluksesta keskimäärin 20 prosentin hinnanalennuksella. Samankaltaisissa tilanteissa todetut hinnanalennukset ovat siis samansuuruisia kuin ne, joita Ranskan viranomaiset ovat soveltaneet käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

(249)

Koska markkinoilla ei ole tehty mitään vastaavaa liiketoimea, komissio katsoo, että ennakoimattomien oikeudellisten kulujen perustelut ovat yhdenmukaisia sen kanssa, että melko tarkoin rajattuun käyttöön tarkoitettujen alusten markkinat ovat kapeat.

(250)

Komissio panee myös merkille, että sen riippumaton asiantuntija on tarkistanut ylöspäin rahoitusomaisuuden arvoa, erityisesti SNCM:n osakkuutta CMN:ssä (21,8 miljoonasta eurosta 28 miljoonaan euroon). Kun otetaan huomioon, että Stef-TFE on esittänyt komissiolle tämän tutkinnan yhteydessä tarjouksen ostaa kyseiset osakkeet 35,2 miljoonalla eurolla, komissio katsoo, että yhtiön selvitystilan yhteydessä on kohtuullista arvioida SNCM:n CMN:ssä omistamien osakkeiden arvoksi 28 miljoonaa euroa.

(251)

Komission asiantuntija ei esittänyt erityisiä huomioita muista omaisuuseristä esitetyistä arvioista. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt omaisuuden kohtaa ”nettokassavarat”, koska se osoittaa tappiota. Komissio on samaa mieltä siitä, että kyseinen kohta kuuluu SNCM:n vastuisiin.

(252)

Mukautusten jälkeen komissio arvioi, että SNCM:n omaisuuden arvo oli 211,4 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005.

(253)

Komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset esittävät etuoikeutettujen saatavien määräksi 153,8 miljoonaa euroa ja muiden saatavien määräksi 170,9 miljoonaa euroa (lukuun ottamatta täydentäviä irtisanomiskorvauksia).

(254)

Kun tarkastellaan erityisesti työmarkkinavastuita, Ranskan viranomaiset ovat arvioineet sopimusperusteisen sosiaaliohjelman kustannuksiksi [70–80] (60) miljoonaa euroa. Sopimusperusteiset sosiaaliohjelmaan liittyvät kustannukset on laskettu yksilökohtaisesti kunkin palkansaajan osalta työsopimuksen luonteen (toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, määräaikainen työsopimus), sovellettavien määräysten ja työehtosopimusten (laivahenkilöstö, maahenkilöstö ja päällystö), palvelusvuosien, luokituksen ja palkan perusteella. Määrä sisältää erorahat ([20–30] (60) miljoonaa euroa), irtisanomisajan korvaukset ([0–10] (60) miljoonaa euroa), tavanomaiset irtisanomiskorvaukset ([30–40] (60) miljoonaa euroa) ja Delalande-maksun ([0–10] (60) miljoonaa euroa) (134).

(255)

Sosiaaliohjelman muut kuin sopimusperusteiset kustannukset ovat Ranskan viranomaisten mukaan noin [30–40] (60) miljoonaa euroa. Näihin sosiaaliohjelman kustannuksiin kuuluvat kaikki SNCM:n irtisanomisia koskeviin lakisääteisiin ja sääntömääräisiin velvollisuuksiin liittyvät toimenpiteet (135) ja sopimusperusteiseen sosiaaliohjelmaan liittyvät välilliset kustannukset (136).

(256)

Tärkeimpien käyttösopimusten purkamisen kustannukset liittyvät lähinnä 7,4 miljoonan euron pankkitakaukseen, joka on annettu takeeksi siitä, että SNCM täyttää moitteettomasti julkisen palvelun velvoitteensa, sekä sopimussakkoon, joka on 2 prosenttia 63 miljoonan euron viitekorvauksesta vuonna 2005 eli noin 1,2 miljoonaa euroa, jos sopimuskumppani ei täytä velvoitteitaan.

(257)

Leasing-sopimuksella hankittujen alusten luovutukseen liittyvistä nettovastuista (137) Ranskan viranomaiset korostavat, että laivoihin erikoistunut välittäjä BRS arvioi tiettyjen oletusten (138) perusteella luovutusten nettotuotoksi 144,8 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005 hinnanalennuksen, välityspalkkion ja kuljetusmaksujen jälkeen. Kun verosäästöt ja pankkivelat ovat yhteensä 193,5 miljoonaa euroa, leasing-sopimuksella hankittuihin aluksiin liittyväksi pankkivelaksi jää 48,7 miljoonaa euroa.

Taulukko 4

Arvioita SNCM:n vastuiden arvosta 30 päivänä syyskuuta 2005

(258)

Komissio panee merkille, että työmarkkinakorvaukset muodostavat suurimman osan SNCM:n vastuista. Komission asiantuntija on tarkistanut sosiaaliohjelman kaikkien sopimusperusteisten kustannusten laskentakaavat kyselyjen avulla, eikä hän ole todennut mitään poikkeavuuksia tai virheitä. Tarkistuksen perusteella komissio pitää asianmukaisena [70–80] (60) miljoonan euron määrää, jonka Ranskan viranomaiset ovat esittäneet sosiaaliohjelman sopimusperusteisiksi kustannuksiksi.

(259)

Komissio pitää toiminnan lisätappioiden arviota varovaisena, kun otetaan huomioon, että kauppalain L.622–10 §:n ja 27 päivänä joulukuuta 1985 annetun asetuksen nro 85–1388 119–2 §:n nojalla kauppatuomioistuin voi määrätä SNCM:n jatkamaan toimintaa kahden kuukauden ajan ja syyttäjän pyynnöstä vielä kahden kuukauden ajan julkisen palvelun velvoitteen johdosta.

(260)

Komission asiantuntija ei ole esittänyt erityisiä vastaväitteitä etuoikeudettomista saatavista. Hän on kuitenkin korjannut 69,7 miljoonan euron määrää 14,5 miljoonan euron nettokassavaroilla, jotka siirrettiin omaisuuserien puolelta. Komission mielestä tämä korjaus vastaa SNCM:n omaisuuserien arvon arvioinnissa tehtyä muutosta.

(261)

Sosiaaliohjelman muiden kuin sopimusperusteisten kustannusten osalta (lukuun ottamatta täydentäviä irtisanomiskorvauksia) komission asiantuntija arvioi oikeudenkäyntien kustannuksiksi [0–5] (60) miljoonaa euroa Ranskan viranomaisten esittämän [0–10] (60) miljoonan euron sijasta. Tässä yhteydessä komissio pitää varmana, että ammattiyhdistykset vaativat määräaikaisten sopimusten muuttamista vakituisiksi työsopimuksiksi (143), mutta lukuun tulisi sen mukaan sisällyttää vain ne määräaikaiset työntekijät, joiden kohdalla tämä riski on lähes varma (eli 150 määräaikaista työntekijää). Kun oletetaan, että ensimmäiseen ryhmään kuuluvien [100–120] (60) määräaikaisen työntekijän bruttokuukausipalkka on [2 000–2 500] (60) euroa ja heille korvataan 9 kuukauden palkka, ja toisen ryhmän [50–70] (60) määräaikaiselle työntekijälle korvataan 6 kuukauden palkka, määräksi saadaan [0–10] (60) miljoonaa euroa.

(262)

Komissio katsoo, että leasing-sopimuksella hankittujen alusten luovutukseen liittyvien nettovastuiden laskennan pohjana olevat oletukset ovat perusteltuja, erityisesti kun taloudellisten yhteenliittymien sopimuksissa rajoitetaan kolmansien osapuolien tukia SNCM:lle ja asetetaan veroetujen edellytykseksi alusten purjehtiminen Ranskan lipun alla. Leasing-sopimuksella hankittujen alusten yhteydessä ei myöskään voida soveltaa ennakoimattomia oikeudellisia kuluja, koska nämä alukset ovat taloudellisten yhteenliittymien velkojapankkien luovuttamia. Tämän vuoksi komissio katsoo aiheelliseksi, että 30 päivänä syyskuuta 2005 ja aluksen tosiasiallisen luovutuspäivämäärän välisenä aikana otetaan huomioon kuljetusmaksu.

(263)

Edellä esitetyn perusteella komissio arvioi, että 30 päivänä syyskuuta 2005 SNCM:n velkojien etuoikeutetut saatavat olivat yhteensä 153,8 miljoonaa euroa ja etuoikeudettomat saatavat 181,1 miljoonaa euroa.

(264)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että 30 päivänä syyskuuta 2005 SNCM:n omaisuuserien arvo (211,4 miljoonaa euroa) ei riittänyt kattamaan etuoikeutettujen velkojien saatavia (153,8 miljoonaa euroa) ja etuoikeudettomien velkojien saatavia (181,1 miljoonaa euroa), sillä velkojen kokonaismäärä oli 334,9 miljoonaa euroa. Omaisuuserien vajaus on siis noin 123,5 miljoonaa euroa.

(265)

Komissio tarkasteli myös Ranskan viranomaisten ja SNCM:n väitettä, jonka mukaan valtio voitaisiin enemmistöosakkaana määrätä vastaamaan vastuista, jos yritys asetettaisiin selvitystilaan. Yksi asianomainen osapuoli eli CFF on kiistänyt Ranskan viranomaisten mainitseman kansallisen oikeuskäytännön sovellettavuuden käsiteltävänä olevassa asiassa. CFF katsoo, että kun kyse on Rouenin muutoksenhakutuomioistuimen oikeuskäytännöstä asiassa Aspocom Group Oyj, tuomioistuin tuomitsi suomalaisen emoyhtiön maksamaan selvitystilaan asetetun ranskalaisen tytäryhtiönsä työntekijöille korvauksia, koska näistä korvauksista oli määrätty sosiaaliohjelmassa emoyhtiön vahvistaman yhtiötason työehtosopimuksen perusteella, mutta niitä ei ollut maksettu.

(266)

Ranskan viranomaiset arvioivat, että Ranskan valtio olisi osakkeenomistajana joutunut vastaamaan CGMF:n kautta yhteensä 321,1–361 miljoonasta eurosta 30 päivänä syyskuuta 2005. Viranomaisten mukaan tässä arviossa otetaan huomioon muun muassa riski siitä, että Ranskan valtio määrätään vastaamaan vastuista, jos tuomioistuin katsoisi sen tosiasiallisesti johtaneen SNCM:ää, ja riski siitä, että valtio tuomitaan maksamaan irtisanotuille työntekijöille täydentäviä irtisanomiskorvauksia. Ranskan viranomaisten mielestä nämä riskit on sisällytettävä SNCM:n mahdollisen selvitystilan kustannusten laskelmaan.

(267)

Näin ollen on arvioitava tosiasialliset kustannukset, jotka SNCM:n konkurssista olisi todennäköisesti aiheutunut Ranskalle osakkeenomistajana, jotta voitaisiin määritellä, olisiko asiantunteva osakkeenomistaja näiden kustannusten suuruuden johdosta mieluummin myynyt välittömästi tytäryhtiönsä 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan kuin ottanut riskin siitä, että hänet tuomitaan maksamaan kyseiset kustannukset.

(268)

Ranskan lainsäädännön mukaan konkurssissa olevan yhtiön selvittäjä voi nostaa yhtiön entisiä johtajia vastaan korvauskanteen ja vaatia niitä vastaamaan vastuista, jos pelastamissuunnitelma puretaan tai yritykseen sovelletaan akordi- tai konkurssimenettelyä (144).

(269)

Konkurssissa olevan yhtiön entisiä johtajia vastaan nostetun korvauskanteen perusteena on tarve palauttaa ennalleen yhtiön omaisuus, mikä kuuluu selvittäjän tehtäviin.

(270)

Ranskan viranomaiset ovat vakuuttaneet useissa komissiolle lähettämissään kirjeissä, että on erittäin todennäköistä, että kansallinen tuomioistuin tuomitsee valtion vastaamaan johtamansa yrityksen vastuista ja että tämä oletus on sisällytettävä SNCM:n mahdollisen selvitystilan kustannusten laskelmaan.

(271)

SNCM esitti 28 päivänä helmikuuta 2008 toimittamissaan asiakirjoissa Baker & McKenzien raportin, jossa arvioidaan Ranskan valtiota vastaan nostettavan korvauskanteen oikeudellisia seurauksia. Raportissa todetaan, että asiaa käsittelevä kauppatuomioistuin pitäisi erittäin todennäköisesti Ranskaa vastuullisena ja tuomitsisi sen vastaamaan kaikista SNCM:n työmarkkinakorvauksista.

(272)

Asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään, että selvitystilassa olevan yhtiön työmarkkinakorvaukset voidaan siirtää yhtiön entisten tosiasiallisten tai oikeudellisten johtajien vastuulle, jos neljä edellytystä täyttyy.

(273)

SNCM:n toimittaman Baker & McKenzien raportin perusteella komissio päättelee, että […] (60). Edellä mainitussa raportissa pyritään osoittamaan vakiintuneen oikeuskäytännön (145) perusteella, että valtio oli toteuttanut […] (60) toistuvasti. Kyseisen raportin mukaan valtio on tehnyt […] (60) päätöksiä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että yrityksen johtoelimet […] (60). Valtio on myös […] (60).

(274)

Lisäksi komissio toteaa, että 28 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyissä kirjeissään Ranskan viranomaiset eivät vastustaneet […] (60). Ranskan viranomaiset esittävät itse 20 päivänä marraskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään, että tuomioistuin […] (60) yrityksen.

(275)

Komissio kuitenkin katsoo, ettei Ranskan viranomaisten valtiontukimenettelyn yhteydessä 20 päivänä marraskuuta 2006 esittämää ilmoitusta voida pitää oikeudellisesti riittävänä näyttönä siitä, että tuomioistuin olisi katsonut kansalliset viranomaiset kyseisten toimenpiteiden kohteena olleen yrityksen tosiasiallisiksi johtajiksi, tai siitä, kuinka todennäköistä tämä olisi ollut.

(276)

Erityisesti ei ole näyttöä siitä, että valtion tekemä lopullinen päätös poikkeaisi huomattavasti valtion käytännöstä sen johtaessa osakkuuksiaan. Jopa Baker & McKenzien raportissa muistutetaan siitä, että valtion toivottavan osallistumisen aste osakkuuksien johtamiseen aiheuttaa jatkuvasti kiistaa, ja mainitsee […] (60) erittäin vahvan roolin.

(277)

Valtion ja SNCM:n mainitsemia kansallisen oikeuskäytännön osia ei voida suoraan soveltaa tämäntyyppiseen tilanteeseen. Pääasialliset mainitut tapaukset koskevat paikallisyhteisöjä, ja 6 päivänä helmikuuta 2001 annettu BRGM-tuomio liittyy julkiseen teollisuus- ja liikelaitokseen.

(278)

Joka tapauksessa ei ole selvää näyttöä siitä, että valtion toimiessa julkisena viranomaisena sitä pidettäisiin yrityksen tosiasiallisena johtajana.

(279)

Komissio huomauttaa, että SNCM:n asiantuntijan raportissa luetellaan joukko tosiseikkoja sen osoittamiseksi, että valtio, […] (60), on tehnyt liikkeenjohdollisia virheitä.

(280)

Se tuo erityisesti esiin, että Ranskan valtio on tehnyt virheitä investoinneissa, jotka liittyvät […] (60) SNCM:ään. Lisäksi valtio on sen mukaan tehnyt useita liikkeenjohdollisia virheitä laskelmissa […] (60) SNCM:ään.

(281)

Ranskan viranomaiset pitävät 30 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyssä kirjeessään valtion riskiä tulla tuomituksi vastuuseen hyvin suurena, kun otetaan huomioon kauppalain L. 651–2 §:ssä tarkoitetun liikkeenjohdollisen virheen määrittelyperusteet.

(282)

Komissio toteaa uudelleen, ettei tällaista valtiontukimenettelyn yhteydessä 30 päivänä huhtikuuta 2007 annettua ilmoitusta voida pitää oikeudellisesti riittävänä näyttönä siitä, että tuomioistuin olisi katsonut kansallisten viranomaisten syyllistyneen väitettyihin virheisiin, tai siitä, kuinka todennäköistä tämä olisi ollut. Tämä on sitäkin ilmeisempää, koska Ranskan viranomaiset kiistävät syyllistyneensä liikkeenjohdollisiin virheisiin. Virheisiin syyllistyminen on kuitenkin edellytyksenä sille, että valtiota vastaan voitaisiin nostaa korvauskanne.

(283)

Vielä tärkeämpää on huomata, että SNCM ja Ranskan viranomaiset vetoavat pääasiassa hyvin vanhoihin liikkeenjohdollisiin päätöksiin. Näin ollen Baker & McKenzien raportti keskittyy vuoteen 2000 asti toteutettuihin […] (60). Raportissa viitataan myös tilintarkastustuomioistuimen kertomuksiin tilikausilta 1993–1999. Merkittävimmät väitetyistä liikkeenjohdollisista virheistä sijoittuvat 1990-luvun puoliväliin. SNCM:n velkojille ilmoitettiin tästä liikkeenjohtotavasta silloin, kun ne myönsivät lainaa. Ne siis hyväksyivät ainakin epäsuoraan tähän liikkeenjohtotapaan liittyvät riskit. Mikään ei viittaa siihen, että valtio voitaisiin määrätä vastaamaan vastuista korvauskanteen perusteella tällaisessa tilanteessa.

(284)

Lisäksi nämä väitetyt liikkeenjohdolliset virheet voidaan selittää viranomaisten tekemillä poliittisilla valinnoilla. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että nämä poliittiset valinnat voitaisiin luokitella liikkeenjohdollisiksi virheiksi vastuiden siirtymistä valtion vastattavaksi koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

(285)

Baker & McKenzien raportti ei kuitenkaan ole täysin uskottava erityisesti siltä osin kuin siinä arvioidaan, että SNCM:n tilanne johtuisi ulkoisen viestinnän virheistä, jotka valtio on tehnyt SNCM:n tilanteesta tiedottaessaan. Tästä raportista käy itse asiassa ilmi ainoastaan, että valtio on maininnut asian, joka oli jo yleisesti tunnettu. Valtion toimintaan ei siis vaikuta sisältyvän liikkeenjohdollisia virheitä.

(286)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio toteaa, että varojen riittämättömyyttä 30 päivänä syyskuuta 2005 kuvaavien lukujen osalta Oddo-Hastingsin raportissa mainitaan 134,4 miljoonan euron määrä, johon on päädytty määrittämällä SNCM:n omaisuuserien arvon (190,3 miljoonaa euroa) ja yrityksen vastuiden arvon (etuoikeutettujen velkojen, joiden määräksi arvioitiin 153,8 miljoonaa euroa, ja etuoikeudettomien velkojen, joiden määräksi arvioitiin 170,9 miljoonaa euroa) välinen erotus.

(287)

Komissio arvioi aiemmin, että SNCM:n varojen vajaus oli 123,5 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2005 (ks. johdanto-osan 264 kappale).

(288)

Ranskan viranomaisten mukaan oikeushenkilön johtaja voidaan katsoa kauppalain L. 624–3 §:n nojalla vastuulliseksi, vaikka liikkeenjohdollinen virhe, johon hän on syyllistynyt, olisi ainoastaan yksi varojen riittämättömyyden syistä: Hänet voidaan velvoittaa ottamaan työmarkkinakorvaukset vastattavikseen kokonaisuudessaan tai osittain, vaikka ainoastaan osa niistä johtuisi hänen tekemästään virheestä (146). Ranskan viranomaisten arvioiden mukaan Ranskan valtio velvoitettaisiin korvaamaan 85–100 prosenttia puuttuvista varoista, toisin sanoen 114,3–134,4 miljoonaa euroa.

(289)

Tämä analyysi ei pohjaudu asianmukaisiin perusteluihin. Jos väitetyt liikkeenjohdolliset virheet perustuvat 1990-luvun puolivälissä tehtyihin päätöksiin, jotka aiheuttivat SNCM:lle välittömiä lisäkustannuksia, on erittäin vaikeaa katsoa niiden johtaneen varojen riittämättömyyteen vuonna 2005 varsinkin, kun kyseisten ajankohtien välillä on tapahtunut paljon.

(290)

Lisäksi vaikuttaa siltä, että varojen riittämättömyyden vuoksi myönnettyjen korvausten määrän ja johdon liikkeenjohdollisista virheistä (jos ne osoitettaisiin) johtuvan vastuiden lisääntymisen välillä ei ole automaattista yhteyttä. Tämä merkitsee myös sitä, että tuomioistuin voi päättää vahvistaa johdon maksettavaksi tulevan korvauksen määrän huomattavasti pienemmäksi kuin riittämättömäksi todettujen varojen määrä (147).

(291)

Toisin kuin Ranskan viranomaiset (ja SNCM) näyttävät uskovan, mikään ei viittaa siihen, että asiaa käsittelevä tuomioistuin pitäisi kyseisiä päätöksiä niin vakavina, että ne oikeuttaisivat siirtämään merkittävän osan vastuista valtion maksettavaksi. Tarkasteltavina olevien väitteiden perusteella päätökset tehtiin protektionistisista syistä ja osana harjoitettua politiikkaa (useimmiten lisäksi yli kymmenen vuotta aikaisemmin) tai kyse oli uudemmista päätöksistä, jotka tehtiin työntekijöiden säästämiseksi velvoitteelta parantaa tuottavuutta tai osana toimia työmarkkinailmapiirin parantamiseksi.

(292)

Kun otetaan varojen riittämättömyyden lisäksi huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö (148), tuomioistuin olisi Ranskan viranomaisten mukaan varmasti velvoittanut Ranskan valtion ottamaan vastattavikseen täydentävät irtisanomiskorvaukset (toisin sanoen [200–210] (60)–[250–260] (60) miljoonaa euroa). Ranskan viranomaisten mukaan niiden todellisten kustannusten, jotka Ranskan valtio olisi joutunut osakkeenomistajana ottamaan vastattavikseen, kokonaismäärä olisi ollut 212,1–361 miljoonaa euroa.

(293)

Ranskan viranomaiset täsmentävät, että viimeaikaisissa tuomioissa Ranskan tuomioistuimet ovat velvoittaneet laillisen tai tosiasiallisen johtajan ottamaan vastattavikseen varojen riittämättömyyden lisäksi myös täydentävät irtisanomiskorvaukset, jotka on määritetty ennen yrityksen selvitystilaan asettamista laaditun sosiaaliohjelman perusteella.

(294)

Ranskan viranomaiset tuovat esiin erityisesti sen, että asiassa Aspocomp ranskalainen yritys Aspocomp SAS, joka on suomalaisen Aspocomp Group Oyj -yhtiön 99-prosenttinen tytäryhtiö, oli allekirjoittanut 18 päivänä tammikuuta 2002 yritystason työehtosopimuksen, jossa kuvailtiin 210:tä työntekijää (työntekijöiden kokonaismäärä oli 550) koskevan sosiaaliohjelman korvausedellytykset. Sopimuksessa kuvailtiin erityisesti tasoittavien ja täydentävien korvausten määrää sekä vapaaehtoisen lähdön yhteydessä maksettavia etuuksia. Konsernin strategianmuutoksen johdosta emoyhtiö Aspocomp Group Oyj päätti kuitenkin 21 päivänä helmikuuta 2002 olla enää rahoittamatta tytäryhtiötään Aspocomp SAS:aa ja tämä ajautui konkurssiin. Tämä päätös tosiasiallisesti esti yritystä noudattamasta yritystason työehtosopimuksen yhteydessä tehtyjä sitoumuksia ja johti sen kaikkien muiden työntekijöiden irtisanomiseen.

(295)

Tässä tilanteessa Rouenin muutoksenhakutuomioistuimen tuomiossa vahvistettiin Evreux’n työtuomioistuimen tuomio ja Aspocomp Group Oyj -yhtiö, jolla oli 99 prosentin määräysvalta tytäryhtiössään, määrättiin maksamaan i) yritystason työehtosopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille kaikki kyseisessä sopimuksessa tarkoitetut tasoittavat ja täydentävät korvaukset ja perusteettomasta irtisanomisesta maksettavat vahingonkorvaukset sekä ii) Aspocompin konkurssin yhteydessä irtisanotuille työntekijöille vastaavat korvaukset, koska emoyhtiö ei ollut noudattanut tehtyjä sitoumuksia ja se oli toiminut epälojaalisti ja piittaamattomasti.

(296)

Vaikka Ranska vetosi myös kassaatiotuomioistuimen kaupallisen jaoston 19 päivänä huhtikuuta 2005 antamaan tuomioon (149) teoriansa tueksi, komissio ei havaitse tässä tuomiossa mitään ratkaisevaa tekijää, jolla olisi merkitystä käsiteltävänä olevassa riidanalaisessa asiassa. Kassaatiotuomioistuin toteaa pelkästään, että muutoksenhakutuomioistuin ei ole esittänyt riittäviä oikeudellisia perusteluja, joilla olisi voitu ratkaista omaisuuteen emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välillä liittyvät epävarmuustekijät. Komissio toteaa, että Aspocomp-oikeuskäytäntöön liittyvät tosiseikat eivät vastaa käsiteltävänä olevaa tapausta. Käsiteltävänä olevassa asiassa CGMF on täyttänyt sitoumuksensa ja maksanut täydentäviä irtisanomiskorvauksia.

(297)

On syytä todeta, että niin SNCM kuin Ranskan viranomaiset näyttävät pitävän merkityksellisenä sitä, että sosiaaliohjelma […] (60). On erittäin epätodennäköistä, että […] (60) voitaisiin katsoa liikkeenjohdolliseksi virheeksi, joka on omiaan asettamaan valtion vastuuseen työntekijöitä kohtaan […] (60). Jopa siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että […] (60), valtio olisi ollut vastuussa työntekijöitä kohtaan ja niillä olisi oikeus saada korvausta valtiolta (150), tällaisen oikeuden myöntäminen olisi jo sellaisenaan SNCM:lle myönnetty etu ja katsottava valtiontueksi samoista syistä kuin jäljempänä esitetään 38,5 miljoonan euron henkilötuen osalta. Itse asiassa tällä toimenpiteellä voitiin parantaa hieman yrityksen työmarkkinailmapiiriä.

(298)

Esitetyt oikeudelliset perustelut eivät riitä osoittamaan riittävällä todennäköisyydellä, että kansallinen tuomioistuin olisi määrännyt Ranskan viranomaiset maksamaan korvauksia varojen riittämättömyyden vuoksi. Vielä vähemmän on näyttöä siitä, että määrättävä korvaus olisi suurempi kuin negatiivinen hinta, jolla SNCM ”myytiin”.

(299)

On myös otettava huomioon, että valtion toiminnalla – vaikka oletettaisiin, että se olisi syyllistynyt liikkeenjohdollisiin virheisiin – pyrittiin suojaamaan kansallisia teollisuusyrityksiä ja palveluja, myös SNCM:ää ja sen työntekijöitä, ja välttämään niiden joutuminen tilanteeseen, joka olisi saattanut aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Vaikka julkista elintä, myös valtiota, voidaan todellisuudessa joissakin olosuhteissa pitää yrityksen todellisena johtajana, mikään ei osoita, että vastuiden siirtämistä voidaan käyttää osoittamaan valtion poliittisia valintoja etenkään tällaisissa tilanteissa. Käsiteltävänä olevassa asiassa ollaan etäännytty kauas Aspocomp-asian olosuhteista, joihin ei liity tällaisia ongelmia.

(300)

Komissio katsoo kuitenkin, että Ranskan viranomaiset eivät voi nykytilanteessa vedota menneisyyden poliittisiin valintoihin perustellakseen julkisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on korjata aikaisempien toimenpiteiden vaikutuksia. Sen sijaan molempia toimenpiteitä, eli menneitä ja uusia julkisia toimenpiteitä, olisi pidettävä kahtena kumulatiivisena kilpailun vääristämisenä. Jos valtion katsottaisiin olevan vastuussa varojen riittämättömyydestä, se merkitsisi, että valtion katsottaisiin myös syyllistyneen liikkeenjohdollisiin virheisiin, jotta pääomansiirtoa ei katsottaisi valtiontueksi. Tämä olisi kuitenkin uusi kilpailunvääristymä. Valtio käyttäisi siis omia liikkeenjohdollisia virheitään perusteluna ylimääräisen rahoitusosuuden myöntämiselle. Tämä olisi vastoin yleistä periaatetta, jonka mukaan kukaan ei voi vedota omaan lainvastaiseen menettelyynsä (”nemo auditur propriam turpitudinem allegans”) (151).

(301)

Olisi myös täysin keinotekoista erottaa toisistaan valtion toiminta ”huonona johtajana” (jos tämä osoitettaisiin) ja toiminta johtajana, joka tulee pelastamaan huonosti johtamansa yrityksen. Liikkeenjohdollisten virheiden tekeminen ei myöskään ole osa asiantuntevan markkinataloussijoittajan normaalia toimintaa. Näin ollen järjestelyt tällaisten virheiden oikaisemiseksi siirtämällä vastuita eivät myöskään ole sellaista toimintaa.

(302)

Ranskan viranomaisten ja SNCM:n esittämän näkemyksen hyväksyminen merkitsisi myös sen hyväksymistä, että valtio voisi myöntää takauksen yritykselle tehden tarkoituksellisesti liikkeenjohdollisia virheitä. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä valtiontukisääntöjen perusteella.

(303)

Käsiteltävänä olevassa asiassa toimet, jotka SNCM:n ja Ranskan viranomaisten puolustaman teorian mukaan johtavat valtion vastuuseen, ovat käytännössä valtion toimintaa julkisena viranomaisena, eikä sen toimintaa osakkeenomistajana. Koska asiantunteva markkinataloussijoittaja ei olisi tehnyt päätöksiä poliittisten ja julkisten näkökohtien perusteella, tällaisista päätöksistä seuraavaa riskiä joutua vastuuseen veloista ei voida ottaa huomioon asiantuntevan markkinataloussijoittajan testissä (152).

(304)

Ranskan viranomaiset muistuttavat, että 7 päivänä joulukuuta 2005 tehdyssä ABX-päätöksessään komissio harkitsi ottavansa huomioon, että ”joissakin kansallisissa lainsäädännöissä säädetään kolmansien mahdollisuudesta vaatia tietyissä poikkeustapauksissa korvausta selvitystilaan asetetulta yhtiöltä, erityisesti, jos nämä osakkeenomistajat voidaan katsoa laillisiksi tai tosiasiallisiksi johtajiksi, jotka ovat tehneet yritystä vahingoittavia liikkeenjohdollisia virheitä” (153).

(305)

Komissio muistuttaa kuitenkin, että tuen käsitettä on arvioitava objektiivisesti. Menettelyn aloittamista samassa asiassa koskevassa päätöksessään komissio täsmensi, että vaikka kaikki kansallisessa lainsäädännössä vastuuseen asettamista […] koskevat ehdot täyttyisivät, mikä on erittäin epätodennäköistä, se ei kuitenkaan merkitsisi sitä, että nämä toimenpiteet tytäryrityksen hyväksi eivät olisi valtiontukea (154).

(306)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio katsoo, etteivät Ranskan viranomaiset ole saaneet sitä riittävän vakuuttuneeksi siitä, että SNCM:n osakkeenomistaja olisi katsottu vastuulliseksi.

(307)

Näissä olosuhteissa ja hylättyään täydentävien irtisanomiskorvausten huomioinnin (ks. johdanto-osan 225 kappale ja sitä seuraavat kappaleet) komissio päättelee, että SNCM:n selvitystila ei olisi aiheuttanut valtiolle mitään kustannuksia. Komissio katsoo, että valtiolle ei osakkeenomistajana voida siirtää selvitystilan kustannuksia, sillä osakkeenomistajan vastuu perustuu sen osuuden arvoon yhtiön osakepääomasta.

(308)

Komissio katsoo näin ollen, että yksityinen sijoittaja olisi suosinut edullisempaa vaihtoehtoa eli SNCM:n asettamista selvitystilaan. Tämän vuoksi komissio päättelee, että 158 miljoonan euron negatiivinen hinta on valtiontukea.

(309)

Menettelyn aloittamista seuranneissa huomautuksissaan Ranskan viranomaiset katsovat, että valtion myöntämä 8,75 miljoonan euron pääomankorotus toteutettiin samaan aikaan yksityisten sijoittajien tekemän pääomansiirron kanssa. Viranomaiset selittävät, että samanaikaisuutta korostaa valtion vähemmistöosakkuus, sillä pääosa varoista hankittiin markkinarahoituksena. Lisäksi viranomaiset katsovat, että valtion sijoittamalle pääomalle saatava tuotto – […] (60) prosenttia vuodessa – takaa yksityisen sijoittajan edellyttämällä tavalla sijoitetun pääoman riittävän tuoton pitkällä aikavälillä. Viranomaiset arvioivat lisäksi 16 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä viestissään, että sopimuksen purkamista koskevaan ehtoon liittyvät riskit kompensoidaan yksityisosakkaille annetulla takaisinosto-optiolla.

(310)

Valtion pääomansiirtoa on verrattava yksityisten toiminnan jatkajien pääomansiirtoon eli 26,25 miljoonaan euroon. Kuten 6.1.2. jaksossa osoitetaan, valtion pääomasijoitus on 158 miljoonaa euroa. Siihen on lisättävä 38,5 miljoonaa euroa henkilötukea ja 15,81 miljoonaa euroa vuoden 2002 suunnitelman mukaista rahoitusta, kuten 6.1.4. ja 6.1.5. jaksoissa osoitetaan.

(311)

Kaikki vuoden 2006 toimenpiteet sisältyvät sopimuspöytäkirjaan. Pöytäkirjan osapuolet, CGMF, BCP ja VT, sopivat asiakirjassa 158 miljoonan euron pääomansiirrosta, 38,5 miljoonan euron käteisennakosta ja 8,75 miljoonan euron pääomankorotuksesta. Käsiteltävänä olevassa asiassa nämä kolme toimenpidettä ovat osa yhtä ja samaa järjestelyä eli SNCM:n yksityistämistä. Kuten tuomioistuimen 11 päivänä syyskuuta 2012 antaman tuomion 125 kohdasta ilmenee, ”kyseinen pääomasijoitus [8,75 miljoonaa euroa] on toteutettu sellaisen yksiin ainoisiin neuvotteluihin perustuvan kokonaisvaltaisen myyntipöytäkirjan yhteydessä, jossa toiminnan jatkajien sijoitukset ovat vastike Ranskan valtion eri muodoissa antamista raskaista sitoumuksista.” Näitä edellä mainittuja kolmea toimenpidettä on siis tarkasteltava kokonaisuudessaan yhtenä valtion varainsiirtona SNCM:lle ja verrattava sitä yksityisten sijoittajien pääomasijoitukseen, jotta voidaan arvioida kyseisen toimenpiteen merkittävyyttä.

(312)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että yksityisten osakkaiden pääomasijoitusta, joka muodostaa 10,6 prosenttia koko pääomankorotuksesta, ei voida pitää merkittävänä.

(313)

Kuten johdanto-osan 311 kappaleessa on jo todettu, kyseiset kolme toimenpidettä ovat osa yhtä yksityistämisjärjestelyä. Komissio katsoo, että julkiset ja yksityiset pääomansiirrot olivat siten samanaikaisia.

(314)

Kun tarkastellaan vastaavanlaisissa tilanteissa toteutettuja pääomansiirtoja koskevia arviointiperusteita, komissio toteaa, että asianomaiset osapuolet eli CCF ja STIM ovat epäilleet yksityisen osuuden merkittävyyttä ja erityisesti sitä, olivatko julkisen sijoittajan ja yksityisten sijoittajien ehdot samat sopimuksen purkamista koskevan ehdon vuoksi.

(315)

Komissio katsoo, että tämän pääomankorotuksen ehdot osoittavat jo sellaisinaan, että yksityisten ja julkisten sijoittajien ottamat riskit eivät olleet yhtä suuret. Luovutuksen purkamista koskevan ehdon olemassaolo ja sen edellytykset osoittavat jo sellaisinaan, että yksityisten sijoittajien ja julkisen sijoittajan riskit eivät ole samat, jos ehdossa mainitut edellytykset täyttyvät. Sopimuspöytäkirjan mukaan yksityisillä sijoittajilla on mahdollisuus vetäytyä ja saada rahoitusosuutensa takaisin, jos komissio tai unionin tuomioistuimet tekevät kielteisen päätöksen tai jos julkisen palvelun sopimusta ei uusita. Tämä purkamista koskevan ehdon loppuosa on valtion kannalta erittäin riskialtis, sillä se koskee SNCM:n ydintoimintaa. SNCM on perinteisesti hoitanut Korsikan ja Manner-Ranskan välistä liikennöintiä. Julkisen palvelun hoitaminen Marseillen ja Korsikan välisessä liikenteessä muodostaa kaksi kolmasosaa sen toiminnasta. Purkamista koskeva ehto siis suojaa yksityisiä sijoittajia liiketoimintariskeiltä, jotka liittyvät pääosaan SNCM:n toiminnasta. Näistä riskeistä vastaa yksinomaan valtio.

(316)

Edellä mainitun purkamista koskevan ehdon toteutuminen johtaisi siihen, että SNCM:n olisi korvattava kaikki toiminnan jatkajien pääomasijoitukset näille yksityisille sijoittajille. SNCM:n pääoma siirtyisi jälleen kokonaisuudessaan CGMF:n haltuun, ja riski selvitystilasta ja julkisten sijoitusten merkittävän osan menettämisestä kasvaisi tuntuvasti.

(317)

Kun tarkastellaan yksityisten sijoittajien ostolupausta, CGMF ei voi vedota siihen SNCM:n konkurssi- tai selvitystilamenettelyssä. Tämä vahvistaa sen, että vaikeuksien ilmetessä optiota ei voida käyttää ja riskit kohdistuvat pääasiassa CGMF:ään eli valtioon. Komissio siis katsoo, että tätä ostolupausta ei voida pitää vastikkeena purkamista koskevalle ehdolle.

(318)

Lisäksi komissio ei voi hyväksyä Ranskan viranomaisten väitettä, jonka mukaan sopimuspöytäkirja sisältäisi joukon takuita valtion sijoituksen suojaamiseksi. Toiminnan jatkajille asetetut velvoitteet eivät muodosta sellaisia riskejä tai ylimääräisiä rasitteita, jotka asettaisivat jatkajat vastaavaan asemaan kuin CGMF:n. Niillä pyritään vain varmistamaan, että sen ajanjakson aikana, jolloin yksityiset toiminnan jatkajat voivat vedota purkamista koskevaan ehtoon, ne eivät tee oikeudellisia muutoksia SNCM:ään eivätkä toteuta muita kuin liiketoimintasuunnitelman ja sosiaaliohjelman edellyttämiä toimia.

(319)

Kuten tuomioistuin lisäksi korostaa 11 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan tuomiossa, pelkän kannattavuusanalyysin perusteella ei voida päätellä, että valtio on tehnyt sijoituksen markkinaehdoin, sillä riskejä ei jaeta tasapuolisesti julkisten ja yksityisten osakkaiden kesken.

(320)

Vaikka tasavertaisin ehdoin tehtyä sijoitusta koskeva edellytys ei täyty, toimenpide voi kuitenkin olla markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Tällöin olisi esimerkiksi sijoituksen kannattavuutta koskevilla ennakkoanalyyseilla osoitettava, että valtion toimenpide vastasi asiantuntevan yksityisen sijoittajan toimintaa vastaavanlaisessa tilanteessa. Ranskan viranomaiset eivät ole kuitenkaan toimittaneet näyttöä tällaisesta ennakkoanalyysista. Ranskan viranomaiset ovat vain todenneet jälkikäteen huomautuksissaan, että […] (60) prosentin kiinteä korko olisi riittävä yksityiselle sijoittajalle ja verranneet sitä Ranskan valtion obligaation tuottoon, joka oli tuolloin 3,72–3,95 prosenttia. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole toimittaneet analyysia, joka osoittaisi, että 10 prosentin korko olisi yksityissijoittajan mielestä hyväksyttävä, kun otetaan huomioon valtion riskit, esimerkiksi purkamista koskeva ehto ja yrityksen tilanne.

(321)

Kyseistä […] (60) prosentin korkoa sovelletaan lisäksi vain 8,75 miljoonan euron pääomasijoitukseen, mutta tällaisessa analyysissa olisi pitänyt ottaa huomioon sopimuspöytäkirjan mukainen valtion koko pääomasijoitus. Koska 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan ja 38,5 miljoonan euron käteisennakkoon ei liity minkäänlaista tuottoa, valtion SNCM:ään sen yksityistämisajankohtana vuonna 2006 tekemän koko sijoituksen tuotto olisi ollut selvästi alle Ranskan valtion obligaation tuoton. Sijoitukseen liittyvien riskien vuoksi markkinataloussijoittaja ei olisi hyväksynyt tällaista tuottoa.

(322)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että oikeuskäytännössä esitetyt arviointiperusteet, joiden nojalla voidaan suoralta kädeltä sulkea pois kyseisen toimenpiteen määrittely valtiontueksi, eivät täyty. Tämän vuoksi komissio katsoo, että Ranskan valtion 8,75 miljoonan euron pääomansiirto on SNCM:lle myönnetty taloudellinen etu, koska pääomansiirto tehtiin samanaikaisesti yksityisten pääomansiirtojen kanssa olosuhteissa, jotka eivät ole rinnastettavissa toisiinsa unionin oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Tästä syystä kyseessä oleva toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(323)

Ranskan viranomaiset katsovat, että tämä rahoitus on henkilötukea, joka ei hyödytä yritystä eikä tämän vuoksi ole valtiontukea. Asianomaiset osapuolet, CCF ja STIM, ovat kiistäneet tämän toimenpiteen luokittelemisen henkilötueksi, koska ne katsovat muun muassa, että toimenpide voi aiheuttaa välillisiä myönteisiä vaikutuksia SNCM:lle.

(324)

Komissio katsoo, että vaikka henkilötuen suorat edunsaajat ovat työntekijöitä, se ei riitä osoittamaan, että toimenpide ei sisällä tukea niiden työnantajalle. Tuomioistuin onkin täsmentänyt seuraavaa: ”se, että henkilötuen suorat edunsaajat ovat työntekijöitä, ei voi riittää osoittamaan, ettei heidän työnantajalleen ole maksettu tukea” (155).

(325)

Tuomioistuimen 11 päivänä syyskuuta 2012 antaman tuomion 138 kohdassa todetaan myös, että ”[t]utkittaessa sitä, ovatko kyseiset henkilötuet EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on […] määritettävä, saako SNCM sellaista välillistä taloudellista etua, joka vapauttaa sen vastattavaksi tavallisesti kuuluvista kustannuksista ja joka siis estää sen, että markkinavoimilla on tavanomaiset vaikutuksensa”.

(326)

Komissio toteaa myös, että sopimuspöytäkirjan mukaan toimenpide on yksityisille kumppaneille annettu valtion sitoumus rahoittaa se osuus mahdollisista kustannuksista, jotka aiheutuvat vapaaehtoisista irtisanoutumisista tai työsopimusten rikkomisesta (niiden luonteesta riippumatta) ja joka maksetaan kaikkien työnantajan maksettavaksi kuuluvien määrien lisäksi. Kuten tuomioistuin toteaa 11 päivänä syyskuuta 2012 antamansa tuomion 145 kohdassa, se, että tällaiset henkilötuet ovat osa myyntipöytäkirjaa, on omiaan osoittamaan, että niillä luodaan etu. Osapuolet ovat turvautuneet niihin sen vuoksi, että ne saattoivat saada niistä tiettyä hyötyä.

(327)

Näin ollen kyseiset tuet ovat omiaan muodostamaan taloudellisen edun SNCM:n hyväksi mahdollistamalla sen, ettei sen tarvinnut vastata kaikista tiettyjen työntekijöiden mahdolliseen lähtöön tulevaisuudessa liittyvistä kustannuksista. Jos valtio vapauttaa jonkin yrityksen tällaisista kustannuksista, toimenpide muodostaa edun yritykselle. Komissio muistuttaa, että tällaisten täydentävien työmarkkinatoimenpiteiden tarkoituksena on helpottaa sellaisten irtisanomissuunnitelmien toteuttamista, jotka ovat tarpeen yrityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne eivät perustu lakisääteiseen velvoitteeseen. Käsiteltävänä olevassa asiassa SNCM:n työntekijöiden toistuva liikehdintä osoittaa, että sosiaaliohjelman toteuttaminen kyseisessä yrityksessä on johtanut lähes järjestelmällisesti lakkoihin ja muuhun ammattiyhdistysliikehdintään. Ei ole epäilystä siitä, että nämä täydentävät sosiaaliset toimenpiteet ovat etu SNCM:lle.

(328)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(329)

Vuoden 2006 toimenpiteillä korotetaan huomattavasti vuoden 2002 suunnitelman pohjalta tarkasteltua 69,29 miljoonan euron rakenneuudistustukea. Ne voidaan katsoa muutoksiksi rakenneuudistussuunnitelmaan ja sen kustannuksiin. Kun yksityistämistä suunniteltiin, rakenneuudistussuunnitelma oli kesken. SNCM ei kuitenkaan saavuttanut suunnitelman tavoitteena ollutta elinkelpoisuuden paluuta. Tuomioistuin on täsmentänyt, että ”on näet korostettava, että vuoden 2006 päätöksessä on ilmaistu täysin selvästi, että jos vuoden 2006 suunnitelmaan sisältyy rakennusuudistustukea, kyseistä tukea on tarkasteltava yhdessä vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvän tuen kanssa […]” (156). Tuomioistuin korostaa, että kyseinen analyysi on tehty perustellusti. Kyseessä oleva 69,29 miljoonaa euroa muodostuu rakenneuudistussuunnitelman ensimmäisenä eränä vuonna 2002 myönnetystä 66 miljoonasta eurosta ja toisena eränä vuonna 2005 myönnetystä 3,29 miljoonasta eurosta.

(330)

Tästä vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti myönnetystä tuesta 53,4 miljoonaa euroa liittyy käytännössä julkisen palvelun velvoitteeseen. Tuomioistuin on 11 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan tuomiossa vahvistanut tämän tuen sääntöjenmukaisuuden. Komission on siis tutkittava vuoden 2002 rakenneuudistuksen yhteydessä myönnetyn varsinaisen 15,81 miljoonan euron rakenneuudistustuen sekä kaikkien vuoden 2006 toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille vuoden 2004 suuntaviivojen perusteella.

(331)

Komissio toteaa, että vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelmaa on tarkasteltu vuoden 1999 suuntaviivojen perusteella. Se toteaa myös, että vuoden 2006 uudet toimenpiteet, jotka sisältyvät vuoden 2002 suunnitelmaan, on toteutettu vuoden 2004 uusien suuntaviivojen voimaantulon jälkeen ja ilman komission ennakkohyväksyntää.

(332)

Vuoden 2004 suuntaviivojen siirtymämääräysten (157) mukaan kyseisiä suuntaviivoja sovelletaan sellaiseen sääntöjenvastaiseen tukeen, josta osa on myönnetty niiden voimaantulon jälkeen.

(333)

Koska vuoden 2006 toimenpiteet ovat valtiontukea, ne ovat siis osa vuonna 2002 aloitettuja rakenneuudistustoimenpiteitä ja niitä on tarkasteltava yhdessä niiden kanssa. Kaikkien tukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan siis vuoden 2004 suuntaviivojen perusteella.

(334)

Jotta yritykselle voidaan myöntää rakenneuudistustukea, sitä on voitava pitää suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä.

(335)

Komissio huomauttaa, että se on sekä 17 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä, joka koski SNCM:lle myönnettyä pelastamistukea (158), että 19 päivänä elokuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä, joka koski muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista pääomankorotusta koskevan suunnitelman vuoksi, todennut SNCM:n vuotta 2001 koskevan vuosikirjanpidon perusteella, että tätä arviointiperustetta noudatettiin.

(336)

Tätä päätöstä varten komissio on tarkistanut, että SNCM täytti tämän edellytyksen vuoden 2002 vuosikirjanpidon perusteella. Pakollisten varausten ulkopuolinen oma pääoma (159) oli – 26,5 miljoonaa euroa vuonna 2002, toisin sanoen edelleen negatiivinen, kun se oli ollut – 30,7 miljoonaa euroa vuonna 2001. Tämä taso on osoitus siitä, että yli puolet yrityksen osakepääomasta oli menetetty. Yli neljännes osakepääomasta menetettiin ilmoitusta seuranneiden 12 kuukauden kuluessa, mikä on osoitus suuntaviivojen 5 a kohdassa kuvaillun edellytyksen täyttymisestä.

(337)

Osakepääoman kehityksen lisäksi komissio toteaa muun muassa seuraavaa:

(338)

Ranskan viranomaiset ovat lisäksi vahvistaneet komissiolle, että pankit eivät enää myöntäneet lainaa SNCM:lle yrityksen velkaantuneisuuden vuoksi siitä huolimatta, että se ehdotti antavansa vakuudeksi viimeisimmät kiinnityksistä tai muista sidonnaisuuksista vapaat aluksensa.

(339)

Julkisen palvelun sopimus ei muuta tätä analyysia millään tavoin. Vaikka tämä sopimus ja rakenneuudistussuunnitelman onnistuminen luovat SNCM:lle edellytykset saavuttaa ajan mittaan myönteisiä tuloksia toiminnassaan, on selvää, että sen omien varojen puute, lisääntyvä velkaantuminen ja rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvien operatiivisten toimien kustannukset todennäköisesti johtavat tietyn ajan kuluessa SNCM:n maksujen lakkaamiseen.

(340)

Koska rakenneuudistuskausi kattaa vuodet 2002–2006, on tarpeen varmistaa, että SNCM täyttää tämän edellytyksen kyseisen kauden ajan ja erityisesti ajankohtana, jolloin uusista julkisista pääomansiirroista päätettiin.

(341)

Vuonna 2003 tehdyssä päätöksessä todettiin, että SNCM täytti tämän vaatimuksen tilikaudella 2001 ja 2002 (160).

(342)

Nyt olisi syytä varmistaa, että SNCM täytti edelleen tämän vaatimuksen tilikausilla 2003–2005 eli viimeisellä kokonaisella tilikaudella ennen SNCM:n yksityistämistä koskevien uusien toimenpiteiden toteuttamista vuonna 2006.

(343)

Kuten johdanto-osan 73 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa on jo todettu, SNCM:n tilanne heikkeni huomattavasti vuosina 2004 ja 2005. SNCM:n tulos rahoituserien jälkeen oli – 32,6 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja – 25,8 miljoonaa euroa vuonna 2005. Nettotulos oli puolestaan – 29,7 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja – 28,8 miljoonaa euroa vuonna 2005. Oma pääoma vuonna 2005 (– 1,7 miljoonaa) supistui 25,5 miljoonaa vuoteen 2004 verrattuna. Tämä pääoman supistuminen merkitsee, että noin puolet yhtiön osakepääomasta oli menetetty ja yli neljäsosa pääomasta menetettiin 12 viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Näin ollen vuoden 2004 suuntaviivojen 10 a kohdassa kuvailtu edellytys täyttyy.

(344)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että SNCM:ää voidaan pitää vuoden 2004 suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä.

(345)

Suuntaviivojen 43 kohdan mukaan ”tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja”.

(346)

Suuntaviivojen 44 kohdassa täsmennetään, että ”yleensä komissio pitää seuraavia rakenneuudistuksen rahoitusosuuksia(19) sopivina: pienyritykset vähintään 25 prosenttia, keskisuuret yritykset vähintään 40 prosenttia ja suuret yritykset vähintään 50 prosenttia. Jos jäsenvaltio osoittaa poikkeusolojen ja erityisten vaikeuksien olemassaolon, komissio voi hyväksyä alhaisemman rahoitusosuuden”.

(347)

Suuntaviivojen 7 kohdassa täsmennetään lisäksi, että ”on tarkoituksenmukaista todeta aiempaa selkeämmin periaate, että [rakenneuudistustuen saajan huomattavan] rahoitusosuuden on oltava todellinen ja tuen ulkopuolelle jäävä. Tuensaajan rahoitusosuudella on kaksinainen merkitys, sillä yhtäältä se osoittaa, että markkinat (omistajat, velkojat) uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen kohtuullisessa ajassa, ja toisaalta rahoitusosuudella varmistetaan, että rakenneuudistustuki rajoittuu määrään, joka on välttämätön elinkelpoisuuden palautumiseen, ja että kilpailun vääristymistä rajoitetaan. […]”.

(348)

Myös oikeuskäytännössä on korostettu, että oman rahoitusosuuden on osoitettava, että markkinat uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen (161). Komissio korostaa, että tämä on erityisen merkityksellistä SNCM:n tapauksessa, kun otetaan huomioon sen tilanne vuodesta 2002 alkaen. Komissio muistuttaa, että vuoden 2002 rakenneuudistuksen ensimmäiset toimenpiteet eivät ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Osaa toimenpiteistä ei toteutettu tai tavoitteita ei saavutettu (ks. johdanto-osan 351 kappale). Koska SNCM ei pystynyt panemaan kaikkia näitä ensimmäisiä rakenneuudistustoimenpiteitä täytäntöön, sen taloudellinen ja rahoitustilanne heikkeni edelleen vuodesta 2004 alkaen (ks. johdanto-osan 73–75 kappale).

(349)

Rakenneuudistuksen kustannukset olivat 46 miljoonaa euroa vuonna 2002. Vuoden 2006 toimenpiteistä komissio katsoo, että rakenneuudistuksen kustannusten määränä (162) voidaan pitää tuen määrää eli 202,55 miljoonaa euroa. Tähän on lisättävä yksityisten osakkaiden tekemä pääomankorotus eli 26,25 miljoonaa euroa, jolloin määrä on yhteensä 274,8 miljoonaa euroa. Oma rahoitusosuus koostuu 42,385 miljoonan omaisuuserien luovutuksesta (nettomäärä) ja yksityisten osakkaiden tekemästä 26,25 miljoonan euron pääomankorotuksesta. Oma rahoitusosuus on siis yhteensä 68,635 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon vuoden 2006 uudet toimenpiteet, oma rahoitusosuus on 25 prosenttia. Suuntaviivoissa edellytetään osuudeksi kuitenkin vähintään 50 prosenttia. Komissio täsmentää, että Ranskan viranomaiset eivät ole vedonneet poikkeusoloihin ja erityisiin vaikeuksiin, jotta komissio hyväksyisi alhaisemman todellisen oman rahoitusosuuden. Joka tapauksessa komissio katsoo, että käsiteltävänä olevaan asiaan ei liity poikkeusoloja, jotka oikeuttaisivat laskemaan vuoden 2004 suuntaviivoissa vaadittua oman rahoitusosuuden tasoa.

(350)

Komissio katsoo näin ollen, että SNCM:n oma rahoitusosuus rakenneuudistuksen toteuttamiseksi on riittämätön suhteessa suuntaviivojen määräyksiin.

(351)

Menettelyn aloittamissa koskevassa päätöksessä komissio esitti epäilyjä siitä, voidaanko SNCM:n pitkän aikavälin elinkelpoisuus palauttaa erityisesti seuraavista syistä:

(352)

Ranskan viranomaiset ovat vastanneet, että osakkaiden vaihto ja yksityistämissuunnitelman kolmen toimenpiteen toteuttaminen mahdollistaisivat sen, että SNCM voisi kehittää toimintaansa terveeltä pohjalta. Vaikka tietyt sen toiminnan osa-alueet olivat tappiollisia, tilanne ei olisi lopullinen.

(353)

Komissio toteaa, että vuoden 2002 rakenneuudistussuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä ei voitu toteuttaa kokonaisuudessaan, mikä aiheutti yrityksen tuloksen merkittävän heikkenemisen vuosina 2004 ja 2005. Liikevaihdon kasvu 20 miljoonalla eurolla ja julkisen palvelun velvoitteesta maksettavan korvauksen nousu 9 miljoonalla eurolla vuonna 2006 eivät ole mahdollistaneet tuloksen kohentumista, koska polttoaineiden hinnat ja käyttökustannukset nousivat huomattavasti ennustettua enemmän. Komission käyttämä asiantuntija on todennut, että toiminnan jatkajien liiketoimintasuunnitelman toteuttamista hidastivat merkittävästi useammat eri tapahtumat (163). Asiantuntijan mukaan kertyneet tappiot olisivat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin alun perin odotettiin vuodeksi 2007.

(354)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että Ranskan viranomaisten vastaukset eivät ole poistaneet kaikkia sen epäilyjä. Vaikuttaa riskialttiilta sitoa elinkelpoisuuden palauttaminen julkisen palvelun sopimuksen myöntämiseen kaudeksi 2007–2013 ja yksityistämissuunnitelman kolmen sellaisen toimenpiteen toteuttamiseen, joiden sääntöjenmukaisuutta ja soveltuvuutta sisämarkkinoille ei ollut varmistettu. Pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista koskevan suunnitelman uskottavuus edellyttää vähintäänkin, että käytetyt oletukset ovat realistisia. Käsiteltävänä olevassa asiassa suunnitelman onnistuminen tukeutuu kuitenkin lähes yksinomaan kahden SNCM:n määräysvallan ulottumattomissa olevan hypoteettisen tapahtuman toteutumiseen. Kun otetaan huomioon SNCM:n rahoitustilanne kyseisenä ajankohtana, komissio epäilee sen mahdollisuuksia rahoittaa tiettyjen autolauttojensa välttämätön uusiminen. Ranskan viranomaiset kuitenkin esittävät, että tämä uusiminen mahdollistaa elinkelpoisuuden palauttamista koskevien tavoitteiden saavuttamisen.

(355)

Komissio katsoo siis, että suuntaviivojen edellyttämä vaatimus pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisesta ei täyty.

(356)

Kumotussa vuoden 2008 päätöksessä mainittiin neljä vastasuoritetta:

(357)

Komissio haluaa muistuttaa, että Ranskan viranomaiset ehdottivat näitä toimenpiteitä 15,81 miljoonan euron tuen osalta. Kyseinen määrä vastaa vuonna 2002 myönnettyä rakenneuudistustukea.

(358)

Koska vuoden 2008 päätös kumottiin 11 päivänä syyskuuta 2012 annetulla tuomiolla, tuen kokonaismäärä on nyt yli 210 miljoonaa euroa. Komissio katsoo, että sen epäilyt eivät ole poistuneet seuraavassa esitetyistä syistä.

(359)

Kun tarkastellaan vuoden 2002 rakenneuudistuksessa esitettyä neljän aluksen myyntiä, komissio toteaa, että nämä luovutukset on kompensoitu osittain Danielle Casanovan toimituksella kesäkuussa 2002 sekä ro-ro-matkustaja-aluksilla Pagli Orba ja Pascal Paoli vuonna 2003.

(360)

Kun tarkastellaan Corsica Marittiman sulkemista, suuntaviivojen 40 kohdassa todetaan muun muassa, että ”[v]elvoitteiden poistamista kirjanpidosta ja tappiollisen toiminnan lopettamista, jotka olisivat joka tapauksessa tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, ei pidetä kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistamisena vastasuoritteita arvioitaessa”. Näin ollen perustamisestaan vuonna 1990 alkaen tappiollisen Corsica Marittiman sulkemista ei voida katsoa vastasuoritteeksi, vaan pikemminkin kyse oli pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen liittyvästä toimenpiteestä.

(361)

Samaa perustelua voidaan soveltaa myös Korsikan ja Nizzan väliseen liikenteeseen. Komissio toteaa, että SNCM:llä on vähemmistöosuus markkinoista, sillä Corsica Ferries Francen hallussa on 70 prosenttia markkinoista (164). Stephensin raportin mukaan Nizzasta lähtevään liikenteeseen kohdistuu erityisesti kesäkaudella erittäin kova kysyntä. Tällä reitillä on kuitenkin kysyntää myös kesäkauden ulkopuolella. Tästä huolimatta reitti oli tappiollinen vuosina 2004–2007. Tämän vuoksi tätä toimenpidettä ei voida katsoa vastasuoritteeksi, vaan pikemminkin kyse oli pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen liittyvästä toimenpiteestä.

(362)

Komissio toteaa myös, että matkustajaliikenne on lisääntynyt huomattavasti Korsikan ja Toulonin sataman välillä. Matkustajia oli 200 000 vuonna 1999, kun määrä oli lähes miljoona vuonna 2007 (165). Tämän vuoksi SNCM:n lähes täydellistä vetäytymistä reitiltä voitaisiin pitää vastasuoritteena. Komissio toteaa kuitenkin, että Toulon–Korsika-reitillä on SNCM:lle vähiten merkitystä matkustajamäärän perusteella.

(363)

Vaikka tämä toimenpide katsottaisiin vastasuoritteeksi, komissio katsoo kuitenkin, että se olisi selvästi riittämätön. Suuntaviivojen 40 kohdassa todetaan, että ”[t]oimenpiteet on suhteutettava tuesta aiheutuviin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin […]”. Kuten johdanto-osan 341 ja 342 kappaleessa muistutettiin, komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset ehdottivat näitä toimenpiteitä 15,81 miljoonan euron tuen kompensoimiseksi. Kyseinen määrä vastaa vuonna 2002 myönnettyä rakenneuudistustukea. Tuen kokonaismäärä on kuitenkin nyt noin 218 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi komissio katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat riittämättömiä verrattuna näiden tukien myöntämisen aiheuttamaan kilpailun vääristymiseen.

(364)

Komissio toteaa tämän vuoksi, että näiden toimenpiteiden luokitteluun joko vastasuoritteiksi tai elinkelpoisuuden palauttamisen kannalta välttämättömiksi toimenpiteiksi liittyvät epäilyt eivät ole poistuneet. Joka tapauksessa ehdotetut toimenpiteet ovat selvästi riittämättömiä.

(365)

Ranskan viranomaiset ovat vedonneet riskiin CFF:n monopoliaseman synnystä, jos SNCM lopettaa toimintansa. Komissio katsoo, että Ranskan viranomaiset eivät ole osoittaneet riittävällä tavalla, onko tämä riski olemassa ja kuinka suuri se on. Matkustaja- ja rahtiliikenne Manner-Ranskan ja Korsikan välillä muodostaa avoimet markkinat, joilla kilpailevat kaikki Välimerellä toimivat varustamot. Markkinoille on myös ominaista, ettei niille pääsylle ole esteitä. Joka tapauksessa Corsica Ferries -yhtiön asema ei voi oikeuttaa sitä, että kilpailu vääristyy kyseisillä riidanalaisilla toimenpiteillä.

(366)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että ehdotetut toimenpiteet eivät täytä suuntaviivojen 38–42 kohdassa mainittuja arviointiperusteita.

(367)

Ranskan viranomaisten vuonna 2002 ilmoittama 15,81 miljoonan euron pääomansiirto ja viranomaisten vuonna 2006 toteuttamat kolme uutta toimenpidettä eli SNCM:n luovutus kokonaisuudessaan 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan, CGMF:n merkitsemä 8,75 miljoonan euron pääomankorotus ja 38,5 miljoonan euron käteisennakko SNCM:n työntekijöiden hyväksi ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Tämä tuki ei sovellu sisämarkkinoille.

(368)

Komissio muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki on perittävä takaisin edunsaajalta.

(369)

Takaisinperinnän yhteydessä Ranskan viranomaisten on lisättävä tuen määrään takaisinperinnässä sovellettava korko, jota lasketaan päivästä, jolloin kyseessä oleva tuki on annettu yrityksen käyttöön, sen tosiasialliseen takaisinperintään asti (166) komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun mukaisesti (167).

(370)

Jos rakenneuudistustukena ilmoitetut toimenpiteet eivät täytä suuntaviivoissa asetettuja sisämarkkinoille soveltuvuuden ehtoja, yleensä on syytä päätellä, että Ranskan viranomaisten hyväksymä pelastamistuki SNCM:lle, jota koskevan päätöksen komissio teki 17 päivänä heinäkuuta 2002, ei sovellu sisämarkkinoille, ja vaatia, että tuki peritään takaisin.

(371)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 19 päivänä marraskuuta 2002 jäljennöksen SNCM:n ja CGMF:n välisistä käteisennakkoja koskevista sopimuksista sekä todisteet siitä, että SNCM oli maksanut ennakon takaisin CGMF:lle 13 päivänä toukokuuta ja 14 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyillä pankkisiirroilla,

a)

tuensaajalta takaisin perittävän tuen kokonaismäärä (pääoma ja korot);

b)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.