18.7.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/93

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 597/2009,

annettu 11 päivänä kesäkuuta 2009,

muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta

(kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon asetukset maatalouden yhteisistä markkinajärjestelyistä sekä perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla annetut asetukset, joita sovelletaan maataloustuotteista jalostettuihin tavaroihin, sekä erityisesti näiden asetusten säännökset, jotka antavat mahdollisuuden poiketa siitä yleisestä periaatteesta, että rajoilla toteutettavat suojatoimenpiteet voidaan korvata ainoastaan näissä asetuksissa säädetyillä toimenpiteillä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2026/97 (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (2). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja luettavuuden vuoksi kodifioitava.

(2)	Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulos johti Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamiseen.

(3)

WTO:n perustamissopimuksen (jäljempänä ’WTO-sopimus’), joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (3), liitteeseen 1 A sisältyy muun muassa tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus (jäljempänä ’GATT 1994 -sopimus’), sopimus maataloudesta, sopimus GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamisesta (jäljempänä ’vuoden 1994 polkumyyntisopimus’) sekä tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus (jäljempänä ’tukisopimus’).

(4)

Yhteisön toimesta tapahtuvan vuoden 1994 polkumyyntisopimuksessa ja tukisopimuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi pidetään tarpeellisena antaa kaksi erillistä asetusta, joissa riittävän yksityiskohtaisesti vahvistettaisiin näiden kahden kaupan suojavälineen soveltamista koskevat säännökset.

(5)	Näiden kahden sopimuksen sääntöjen asianmukaisen ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi nämä määräykset olisi saatettava mahdollisimman laajalti osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(6)

Lisäksi on suotavaa tuoda riittävän yksityiskohtaisesti esille ne ehdot, joiden vallitessa tukea katsotaan annettavan, periaatteet, jotka säätelevät tasoitustullien käyttöönottoa (etenkin onko tukea myönnetty jollain erityisellä tavalla), ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen suuruuden laskemisperusteet.

(7)

Tuen olemassaoloa määritettäessä on tarpeen osoittaa, että julkinen viranomainen tai muu julkinen elin on tietyn maan alueella myöntänyt rahallista avustusta tai että jonkinlaista tulosuojaa tai hintatukea GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä on annettu ja että jokin yritys on hyötynyt edusta.

(8)

Tuen vastaanottajalle annettavan edun laskemiseksi tapauksissa, joissa asianomaisessa maassa ei ole markkinoiden vertailuarvoa, vertailuarvo olisi määritettävä tarkistamalla kyseisessä maassa vallitsevat ehdot ja olosuhteet kyseisessä maassa tosiasiallisesti käytettävissä olevien tekijöiden perusteella. Jos tämä ei ole käytännöllistä muun muassa sen vuoksi, että kyseisiä hintoja tai kustannuksia ei ole olemassa tai ne ovat epäluotettavia, sopiva vertailuarvo olisi määritettävä muiden markkinoiden ehtojen ja olosuhteiden mukaisesti.

(9)

On suotavaa vahvistaa selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet niistä tekijöistä, joiden avulla voidaan määrittää, onko tuettu tuonti aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Kun pyritään näyttämään, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuu kyseessä olevan tuonnin määrästä ja hintatasosta, olisi otettava huomioon muiden tekijöiden vaikutukset ja erityisesti yhteisössä vallitsevat markkinaolosuhteet.

(10)

Olisi määriteltävä käsite ”yhteisön tuotannonala” ja säädettävä, että viejiin etuyhteydessä olevat osapuolet voidaan jättää tämän tuotannonalan ulkopuolelle, ja määriteltävä käsite ”etuyhteys”. Lisäksi on tarpeen säätää, että tasoitustulleja koskeva menettely voidaan aloittaa yhteisön tietyn alueen tuottajien nimissä, sekä vahvistaa tällaisen alueen määrittelyä koskevat ohjeet.

(11)

On tarpeen määrittää, kuka voi tehdä tasoitustulleja koskevan valituksen, ja sen tuen merkitys, jota tämän valituksen on saatava yhteisön tuotannonalan taholta, sekä täsmentää niitä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevia tietoja, joiden on sisällyttävä tällaiseen valitukseen. On myös täsmennettävä valitusten hylkäämistä tai menettelyjen aloittamista koskevia menettelyjä.

(12)

On tarpeen määritellä, millä tavalla asianomaisille osapuolille olisi ilmoitettava viranomaisten vaatimista tiedoista, ja niille olisi annettava hyvät mahdollisuudet esittää kaikki asiaan kuuluvat todisteet ja puolustaa etujaan. Lisäksi on myös suotavaa vahvistaa selkeästi tutkimuksen kuluessa noudatettavat säännöt ja menettelyt ja erityisesti se, miten asianomaisten osapuolten on ilmoittauduttava, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot asetetussa määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon. Olisi myös vahvistettava, millä edellytyksillä asianosainen voi saada muiden asianosaisten toimittamia tietoja ja esittää huomautuksensa niistä. Jäsenvaltioiden ja komission olisi lisäksi tietojen keräämisessä toimittava yhteistyössä.

(13)

On tarpeen määrittää, millä edellytyksillä väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön ja millä edellytyksillä ne voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan 60 päivän kuluttua menettelyn aloittamisesta ja viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua siitä. Komissio voi joka tapauksessa ottaa kyseiset tullit käyttöön ainoastaan neljäksi kuukaudeksi.

(14)

On tarpeen määrittää menettelyt, joilla voidaan hyväksyä sellaiset sitoumukset, joilla poistetaan tai korjataan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tuki sekä vahinko sen sijaan, että otettaisiin käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tullit. On myös aiheellista täsmentää sitoumusten rikkomisen tai peruuttamisen seuraukset ja säätää, että väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön rikkomusta epäiltäessä tai kun lisätutkimus on tarpeen päätelmien täydentämiseksi. Sitoumuksia hyväksyttäessä olisi valvottava, että ehdotetut sitoumukset ja niiden täytäntöönpano eivät johda kilpailunvastaiseen toimintaan.

(15)

Pidetään aiheellisena sallia sitoumuksen peruuttaminen ja tullin soveltaminen yhdellä säädöksellä. On myös tarpeen varmistaa, että peruuttamista koskeva menettely saatetaan päätökseen pääsääntöisesti kuuden kuukauden ja joka tapauksessa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa voimassa olevan toimenpiteen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

(16)	On tarpeen säätää, että menettely on yleensä päätettävä 12 kuukauden ja enintään 13 kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta riippumatta siitä, hyväksytäänkö lopulliset toimenpiteet.

(17)

Tutkimus tai menettely on päätettävä, jos tuen määrä on todettu vähäiseksi, tai erityisesti silloin, kun tuonti on peräisin kehitysmaasta, jos tuetun tuonnin määrä tai vahinko on mitätön, ja on aiheellista määritellä nämä arviointiperusteet. Jos toimenpiteet on otettava käyttöön, on tarpeen säätää tutkimuksen päättämisestä ja säätää, että tullien on oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää alhaisemmat, jos kyseinen alhaisempi määrä on riittävä vahingon poistamiseksi, minkä lisäksi on tarpeen täsmentää tullien laskentamenetelmä otoksia käytettäessä.

(18)

On tarpeen säätää väliaikaisten tullien taannehtivasta kantamisesta, jos tämä arvioidaan aiheelliseksi, ja määritellä, missä olosuhteissa tulleja voidaan soveltaa taannehtivasti, jotta vältyttäisiin siltä, että sovellettavat lopulliset toimenpiteet menettävät merkityksensä. On myös tarpeen säätää, että tulleja voidaan soveltaa taannehtivasti, jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan.

(19)

On tarpeen säätää, että toimenpiteiden voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua, ellei uudelleentarkastelussa osoittaudu, että niitä on jatkettava. Kun olosuhteiden muutoksesta on toimitettu riittävät todisteet, on myös tarpeen säätää välivaiheen uudelleentarkasteluista tai tutkimuksista sen määrittelemiseksi, onko tasoitustullien palauttaminen perusteltua.

(20)	Vaikka tukisopimukseen ei sisälly määräyksiä tasoitustullien kiertämisestä, tämä kiertäminen on mahdollista samankaltaisella vaikkakaan ei aivan samanlaisella tavalla kuin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohdalla. Sen vuoksi on aiheellista antaa tätä koskevat säännökset tässä asetuksessa.

(21)	On suotavaa täsmentää asianomaiset osapuolet, joilla on oikeus pyytää toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen vireillepanoa.

(22)

On myös syytä täsmentää käytännöt, joissa on kyse voimassa olevien toimenpiteiden kiertämisestä. Kiertämiskäytäntöjä voi esiintyä joko yhteisön sisällä tai sen ulkopuolella. Sen vuoksi on tarpeen säätää, että laajennettujen tullien soveltamista koskevia vapautuksia, joita voidaan myöntää tuojille, voidaan myöntää myös viejille silloin, kun tullien soveltamisalaa laajennetaan yhteisön ulkopuolella tapahtuvaan kiertämiseen puuttumiseksi.

(23)	On hyväksyttävä tasoitustoimenpiteiden soveltamatta jättäminen, jos markkinaolosuhteiden tilapäinen muutos tekee niiden voimassa pitämisen väliaikaisesti tarpeettomaksi.

(24)	On tarpeen säätää, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti voidaan kirjata tuonniksi siten, että tämän tuonnin vastaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa myöhemmin.

(25)

Toimenpiteiden oikean soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot valvovat tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuontia ja tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien määrää ja antavat niistä komissiolle kertomuksen. On myös tarpeen säätää, että komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä noudattaen tietoja, joita käytetään hintasitoumusten valvontaan sekä voimassa olevien toimenpiteiden vaikuttavuuden todentamiseen.

(26)	On tarpeen säätää, että neuvoa-antavaa komiteaa kuullaan säännöllisesti tietyissä tutkimuksen vaiheissa. Komitea koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja sen puheenjohtajana on komission edustaja.

(27)	On tärkeää säätää tarkastuskäynneistä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta ja aiheutuneesta vahingosta toimitettujen tietojen todentamiseksi, mutta tällaisten käyntien on oltava sidoksissa kyselyihin saatujen vastausten asianmukaisuuteen.

(28)	Tutkimusten päättämiseksi vahvistetussa määräajassa on erityisen tärkeää käyttää otoksia, jos osapuolten tai kyseessä olevien liiketoimien määrä on suuri.

(29)	On tarpeen säätää, että jos osapuolet eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, päätelmien tekemisessä voidaan käyttää muita tietoja, ja että nämä tiedot voivat olla näille osapuolille vähemmän edullisia kuin siinä tapauksessa, että ne olisivat toimineet yhteistyössä.

(30)	Luottamuksellisten tietojen käsittelystä olisi annettava säännökset liike- tai valtiosalaisuuksien paljastumisen estämiseksi.

(31)	On välttämätöntä, että niille osapuolille, joilla on siihen oikeus, ilmoitetaan asianmukaisesti keskeisistä tosiasioista ja huomioista sekä että ilmoittaminen tapahtuu yhteisön päätöksentekomenettelyn huomioon ottaen sellaisessa määräajassa, että osapuolilla on mahdollisuus puolustaa etujaan.

(32)	On perusteltua säätää hallintomenettelystä, jossa voidaan esittää väitteitä siitä, ovatko toimenpiteet yhteisön ja myös kuluttajien edun mukaisia, vahvistaa määräajat, joiden kuluessa nämä tiedot on toimitettava, sekä vahvistaa asianomaisten osapuolten oikeus saada tietoja.

(33)

Tukisopimuksella luotavaksi tarkoitettujen oikeuksien ja velvoitteiden tasapainon säilyttämiseksi on olennaisen tärkeää, että sopimuksen sisältämiä sääntöjä sovellettaessa yhteisö ottaa huomioon tärkeimpien kauppakumppaniensa niille antaman tulkinnan sellaisena kuin se näkyy lainsäädännössä tai vakiintuneessa käytännössä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Periaatteet

1.   Tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty välittömästi tai välillisesti minkä tahansa tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jos tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos tuotteita ei tuoda suoraan alkuperämaasta vaan ne viedään yhteisöön välittäjänä toimivan maan kautta, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan ja tarvittaessa liiketointa tai -toimia pidetään alkuperämaan ja yhteisön välillä suoritettuina.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa:

a)

tuotetta pidetään tukea saavana, jos se saa 3 ja 4 artiklassa määriteltyä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Tukea voi myöntää joko tuotavan tuotteen alkuperämaan julkinen viranomainen tai sen välittäjänä toimivan maan julkinen viranomainen, josta tuote viedään yhteisöön ja jota kutsutaan tässä asetuksessa ’viejämaaksi’;

b)	’julkisella viranomaisella’ tarkoitetaan alkuperä- tai viejämaan alueella toimivaa julkista elintä;

c)	’samankaltaisella tuotteella’ tarkoitetaan samanlaista tuotetta, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlaista kuin tutkittava tuote, tai jos sellaista tuotetta ei ole, muuta tuotetta, joka muistuttaa ominaispiirteiltään tutkittavaa tuotetta, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen;

d)	’vahingolla’ tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan 8 artiklan säännösten mukaisesti.

3 artikla

Tuen määritelmä

Tuen katsotaan olevan kyseessä, jos:

1)

a) alkuperä- tai viejämaan julkiset viranomaiset myöntävät taloudellista tukea, toisin sanoen, jos: i) julkisten viranomaisten käytäntö käsittää varojen (esimerkiksi avustusten, lainojen ja omaan pääomaan tapahtuvien sijoitusten muodossa) suoran siirron tai mahdollisia varojen tai velvoitteiden suoria siirtoja (esimerkiksi lainalle annetun takauksen), ii) julkisista tuloista, jotka muuten olisi maksettava, luovutaan tai niitä ei kanneta (esimerkiksi verokannustimet, kuten veroluotot). Tältä osin tukena ei pidetä vientiin menevän tuotteen vapauttamista sellaisista veroista ja maksuista, joita kannetaan samankaltaisesta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetusta tuotteesta, eikä sellaisten verojen ja maksujen palauttamista, jos palautettava määrä ei ylitä niistä karttunutta määrää, jos tällainen vapauttaminen on myönnetty liitteiden I, II ja III säännösten mukaisesti, iii) julkiset viranomaiset antavat käyttöön muita kuin yleisiin perusrakenteisiin kuuluvia hyödykkeitä tai palveluita tai ostavat hyödykkeitä, iv) julkiset viranomaiset — suorittavat maksuja rahoitusmekanismiin tai — valtuuttavat tai määräävät yksityisen tahon huolehtimaan yhdestä tai useammasta i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetusta tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvasta tehtävästä, ja noudatettava käytäntö ei todellisuudessa eroa julkisten viranomaisten tavallisesti noudattamasta käytännöstä, tai b) kyse on tulo- tai hintatuesta missä tahansa GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja

2)	sitä kautta annetaan etua.

4 artikla

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavat tuet

1.   Tuet johtavat tasoitustoimenpiteiden toteuttamiseen ainoastaan, jos ne ovat 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisiä.

2.   Sen määrittämiseksi, kohdistuuko tuki erityisesti myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella sijaitsevaan yritykseen tai tuotannonalaan taikka yritysten tai tuotannonalojen ryhmään, jäljempänä ”tietyt yritykset”, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)	jos tuen myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka perusteella myöntävä viranomainen toimii, rajoittaa mahdollisuuden saada tukea nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin, tuki on erityistä;

b)

jos tuen myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka perusteella myöntävä viranomainen toimii, asettaa oikeuden saada tukea ja tuen määrän riippuvaksi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä, ei ole kyse erityisestä tuesta, edellyttäen että oikeus saada tukea ei vaadi eri toimenpiteitä ja että mainittuja arviointiperusteita ja edellytyksiä noudatetaan tiukasti;

c)

jos huolimatta siitä, että a ja b alakohdassa esitettyjen periaatteiden soveltamisen perusteella näyttää siltä, että kyseessä ei ole erityinen tuki, on syytä uskoa, että tuki todellisuudessa voi olla erityistä, voidaan ottaa huomioon muita tekijöitä. Nämä tekijät ovat: tukiohjelmaa hyödyntää rajoitettu määrä tiettyjä yrityksiä, sitä hyödyntävät pääasiallisesti tietyt yritykset, tukea myönnetään suhteettoman suuressa määrin tietyille yrityksille ja tapa, jolla myöntävä viranomainen käyttää harkintavaltaa päätettäessä tuen myöntämisestä. Tässä suhteessa otetaan huomioon erityisesti tiedot siitä, missä määrin tukea koskevia hakemuksia on hylätty tai hyväksytty, ja näiden päätösten perustelut.

Edellä b alakohdassa ”objektiivisilla arviointiperusteilla tai edellytyksillä” tarkoitetaan puolueettomia arviointiperusteita tai edellytyksiä, jotka eivät aseta tiettyjä yrityksiä muiden edelle ja jotka ovat luonteeltaan taloudellisia ja joita sovelletaan laajalti, kuten työntekijöiden lukumäärä tai yrityksen koko.

Arviointiperusteet ja edellytykset on määriteltävä selkeästi laissa, asetuksissa tai muissa virallisissa asiakirjoissa siten, että ne voidaan todentaa.

Ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa otetaan huomioon, missä laajuudessa taloudellinen toiminta on myöntävän viranomaisen toimialueella hajautunutta, sekä tukiohjelman soveltamisaika.

3.   Myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla määrätyllä maantieteellisellä alueella sijaitseviin tiettyihin yrityksiin rajattu tuki on erityistä. Yleisesti sovellettavan veron määrän asettamista tai muuttamista minkä tahansa sellaisen hallinnon portaan päätöksellä, joka on oikeutettu sen tekemään, ei katsota tässä asetuksessa tarkoitetuksi erityiseksi tueksi.

4.   Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, katsotaan seuraavat tuet erityisiksi:

a)	joko oikeudellisesti tai tosiasiallisesti vientituloksesta joko pelkästään tai yhdessä muiden edellytysten kanssa riippuvat tuet, mukaan lukien liitteessä I viitteellisesti luetellut;

b)	tuet, jotka yksin tai yhdessä muiden edellytysten kanssa riippuvat kotimaisten tavaroiden käytön suosimisesta suhteessa tuontitavaroihin.

Edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa tukien katsotaan tosiasiallisesti riippuvan vientituloksesta, jos tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, ilman että sitä on tehty oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaiseksi, on tosiasiassa kytketty todelliseen tai odotettuun vientiin tai vientituloihin. Se, että tukea myönnetään vientiyrityksille, ei yksistään johda tuen katsomiseen vientitueksi tässä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä.

5.   Tämän artiklan säännösten perusteella tehtävän erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukeviin todisteisiin.

5 artikla

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskeminen

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajalle annettavan sen edun mukaan, joka on tutkimusjaksona todettu ja määritetty. Tämä jakso vastaa tavallisesti vastaanottajan viimeisintä tilikautta, mutta se voi olla mikä tahansa muu vähintään kuuden kuukauden jakso, joka edeltää tutkimuksen vireillepanoa ja jonka osalta on käytettävissä luotettavia rahoitusta ja muita asiaa koskevia tietoja.

6 artikla

Tuen vastaanottajalle annettavan edun laskeminen

Tuen vastaanottajalle annettava etu lasketaan seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)	julkisten viranomaisten tekemää sijoitusta yrityksen omaan pääomaan ei pidetä edun antamisena, ellei investoinnin voida katsoa olevan vastoin alkuperä- ja/tai viejämaan alueella olevien yksityisten sijoittajien tavanomaista sijoituskäytäntöä, riskipääomasijoitukset mukaan lukien;

b)

julkisten viranomaisten myöntämää lainaa ei pidetä edun antamisena, ellei yrityksen julkisilta viranomaisilta saamastaan lainasta maksamien luottokustannusten määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksamien luottokustannusten määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän erotus;

c)

julkisen viranomaisen myöntämää lainatakausta ei pidetä edun antamisena, ellei takauksen saaneen yrityksen julkisten viranomaisten takaamasta lainasta maksamien luottokustannusten määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta ilman tällaista takausta maksamien luottokustannusten määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän erotus korjattuna palkkioissa olevilla mahdollisilla eroilla;

d)

hyödykkeiden tai palvelujen toimittamista tai hyödykkeiden ostamista julkisten viranomaisten toimesta ei pidetä edun antamisena, ellei hyödykkeitä tai palveluja toimiteta riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tai hyödykkeitä osteta yli riittävänä pidettävää vastiketta vastaan. Vastikkeen riittävyys on määritettävä suhteessa kyseisen hyödykkeen tai palvelun markkinoilla vallitseviin olosuhteisiin maassa, jossa toimitus tai ostaminen tapahtuu, hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetus ja muut osto- tai myyntiehdot mukaan lukien. Jos kyseisen hyödykkeen tai palvelun osalta maassa, jossa se toimitetaan tai ostetaan, ei ole vallitsevia markkinaehtoja tai -olosuhteita, joita voidaan käyttää sopivina vertailuarvoina, sovelletaan seuraavia sääntöjä: i) asianomaisessa maassa vallitsevia ehtoja ja olosuhteita tarkistetaan tosiasiallisten kustannusten, hintojen ja muiden kyseisessä maassa käytettävissä olevien tekijöiden perusteella sellaisella sopivalla määrällä, joka kuvastaa tavanomaisia markkinaehtoja ja -olosuhteita; tai ii) tarvittaessa käytetään tuen vastaanottajan käytettävissä olevia toisen maan markkinoilla tai maailmanmarkkinoilla vallitsevia ehtoja ja olosuhteita.

7 artikla

Laskemista koskevat yleiset säännökset

1.   Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan tuetun ja yhteisöön viedyn tuotteen osalta yksikkökohtaisesti.

Määritettäessä tätä määrää voidaan tuen kokonaismäärästä vähentää seuraavat osuudet:

a)	kaikki asian käsittelymaksut sekä muut kustannukset, jotka välttämättä aiheutuvat tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta;

b)	vientiverot, tullit tai muut maksut, jotka kannetaan tuotteen viennistä yhteisöön ja jotka on erityisesti tarkoitettu tuen vaikutuksen tasaamiseen.

Asianosaisen on tällaista vähennystä vaatiessaan näytettävä, että vaatimus on perusteltu.

2.   Jos tukea ei myönnetä suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä määritetään jakamalla tuen kokonaisarvo sopivalla tavalla tutkimusjaksona tapahtuneelle kyseisten tuotteiden tuotannolle, myynnille tai viennille.

3.   Jos tuen myöntäminen voidaan liittää käyttöomaisuuden hankintaan tai tulevaan hankintaan, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan jakamalla tuki ajanjaksolle, joka vastaa tämän omaisuuden tavanomaista kuolettamisaikaa kyseisellä tuotannonalalla.

Näin laskettu tutkimusjaksolle kuuluva määrä, mukaan lukien ennen tätä jaksoa hankittua käyttöomaisuutta vastaava osuus, jaetaan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

Sellaisen omaisuuden osalta, jonka arvo ei alene, tuki rinnastetaan korottomaan lainaan, ja sitä käsitellään 6 artiklan b alakohdan säännösten mukaisesti.

4.   Jos tukea ei ole myönnetty käyttöomaisuuden hankintaan, tutkimusjaksona annetun edun määrä kohdistetaan periaatteessa tälle jaksolle, ja se jaetaan 2 kohdan mukaisesti, ellei sitä ole erityisten olosuhteiden vuoksi perusteltua kohdistaa muulle jaksolle.

8 artikla

Vahingon määrittäminen

1.   Vahingon määrittäminen perustuu sitä tukevaan näyttöön, ja siihen kuuluu objektiivinen tarkastelu, joka kohdistuu

a)	tuetun tuonnin määrään ja tämän tuonnin vaikutukseen samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla; ja

b)	tämän tuonnin vaikutuksiin yhteisön tuotannonalaan.

2.   Tuetun tuonnin määrän osalta tutkitaan, onko se lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen. Tuetulla tuonnilla hintoihin olevan vaikutuksen osalta tutkitaan, onko tuetun tuonnin osalta esiintynyt merkittävää alihinnoittelua suhteessa yhteisön tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin aiheutunut merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti merkittävästi estänyt sellaisia hinnankorotuksia, joita muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva peruste.

3.   Jos samanaikaisesti tutkitaan tasoitustullia varten tuotteen tuontia useammasta kuin yhdestä maasta, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti ainoastaan, jos:

a)	todetun tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä on suhteessa kustakin maasta peräisin olevaan tuontiin 14 artiklan 5 kohdassa määriteltyä vähäistä määrää (de minimis) suurempi ja tuonnin määrä yhdestäkään maasta ei ole vähäpätöistä; ja

b)	tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on aiheellista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset sekä tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

4.   Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön tuotannonalaan on arvioitava kaikki asiaa koskevat taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen tuotannonalan tilanteeseen, mukaan lukien seuraavat seikat: se, että ala ei ole vielä täysin toipunut aikaisemman tuetun viennin tai polkumyynnin vaikutuksista; tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän suuruus; myynnin, voittojen, tuotannon, markkinaosuuden, tuottavuuden, investointien tuoton tai kapasiteetin käyttöasteen tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen; yhteisön hintoihin vaikuttavat tekijät; tosiasialliset ja mahdolliset kielteiset vaikutukset kassavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun, pääoman saantiin ja investointeihin sekä maataloudessa se, onko julkisten viranomaisten tukiohjelmien käyttö lisääntynyt. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva peruste.

5.   Edellä olevaan 1 kohtaan liittyen esitetyillä ja asiaa koskevilla todisteilla on osoitettava, että tuettu tuonti aiheuttaa vahinkoa. Erityisesti tämä merkitsee sen osoittamista, että 2 kohdassa tarkoitetut määrät ja/tai hinnat vaikuttavat yhteisön tuotannonalaan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että tätä vaikutusta voidaan pitää merkittävänä.

6.   Tuetun tuonnin lisäksi on tutkittava muut tunnetut tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, jotta näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei pidetä tuetusta tuonnista johtuvana vahinkona 5 kohdan mukaisesti. Tältä osin huomioon otettavina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin tuetun tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmansien maiden ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppakäytäntöjä sekä kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotannonalan vientitulosta ja tuottavuutta.

7.   Tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen tuotantoon yhteisön tuotannonalalla silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon yksilöimisen esimerkiksi tuotantomenetelmien sekä tuottajien myynnin ja voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon yksilöiminen ei ole mahdollista, tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tai -valikoiman tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.

8.   Merkittävän vahingon uhan määrittämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäiseen mahdollisuuteen. Olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa tuettu tuonti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.

Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi olisi tarkasteltava muun muassa seuraavia tekijöitä:

a)	kyseessä olevan tuen luonne ja tuen todennäköiset vaikutukset kauppaan;

b)	tuetun tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti yhteisön markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä;

c)	riittävä ja vapaasti viejän käytettävissä oleva kapasiteetti tai sen välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus yhteisöön suuntautuvan tuetun viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyvyn ottaa vastaan lisävientiä;

d)	tuonti hinnoilla, jotka voivat merkittävästi alentaa sisäisiä hintoja tai estää huomattavassa määrin hinnankorotukset ja jotka todennäköisesti lisäisivät uuden tuonnin kysyntää; ja

e)	tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot.

Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva peruste, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että tuetun viennin kasvu on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.

9 artikla

Yhteisön tuotannonalan määritelmä

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’yhteisön tuotannonalalla’ samankaltaisten tuotteiden kaikkia tuottajia yhteisössä tai niitä tuottajia, joiden tuotteiden yhteinen tuotanto muodostaa 10 artiklan 6 kohdassa määritellyn pääosan kyseisten tuotteiden koko yhteisön tuotannosta, paitsi silloin, kun:

a)	jotkut tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin tai ne ovat itse sellaisen tuotteen tuojia, jota väitetään tuettavan, ilmaisun ”yhteisön tuotannonala” voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat;

b)

poikkeuksellisissa olosuhteissa yhteisön alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen, ja kullakin markkina-alueella olevia tuottajia voidaan pitää erillisenä tuotannonalana, jos i) tällaisella markkina-alueella olevat tuottajat myyvät kaiken tai lähes kaiken kyseisen tuotteen tuotantonsa tällä markkina-alueella ja ii) muualle yhteisöön sijoittautuneet kyseisen tuotteen tuottajat eivät merkittävässä määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella.

Vaikka suurimmalle osalle koko yhteisön tuotannonalasta ei olisi aiheutunut vahinkoa, voidaan vahinkoa katsoa aiheutuneen tällaisissa olosuhteissa, jos tuettu tuonti on keskittynyt tällaisille eristyneille markkinoille ja jos tuettu tuonti lisäksi aiheuttaa vahinkoa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai lähes kaikesta tuotannosta tällaisilla markkinoilla.

2.   Edellä 1 kohdassa tuottajien katsotaan olevan etuyhteydessä viejiin tai tuojiin ainoastaan, jos

a)	toinen välittömästi tai välillisesti valvoo toista; tai

b)	kolmas taho välittömästi tai välillisesti valvoo molempia; tai

c)	ne yhdessä valvovat välittömästi tai välillisesti kolmatta tahoa, jos on syytä olettaa tai epäillä, että yhteyden vaikutuksesta kyseinen tuottaja toimii toisin kuin etuyhteyttä vailla olevat tuottajat.

Tässä kohdassa tuottajan katsotaan valvovan toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai tosiasiallinen asema antaa sille mahdollisuuden rajoittaa tai ohjata jälkimmäisen toimintaa.

3.   Kun yhteisön tuotannonalan tulkitaan käsittävän tietyn alueen tuottajat, viejille tai tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen myöntävälle julkiselle viranomaiselle annetaan mahdollisuus esittää 13 artiklan mukaisesti sitoumuksia kyseisen alueen osalta. Arvioitaessa yhteisön etua toimenpiteiden suhteen on tällaisissa tapauksissa alueen etuun kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos tyydyttävää sitoumusta ei anneta nopeasti tai jos kyseessä ovat 13 artiklan 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut tilanteet, väliaikainen tai lopullinen tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön koko yhteisön osalta. Tällaisissa tapauksissa tullit voidaan, jos mahdollista, rajoittaa koskemaan tiettyjä tuotteita tai viejiä.

4.   Tähän artiklaan sovelletaan 8 artiklan 7 kohdan säännöksiä.

10 artikla

Menettelyn aloittaminen

1.   Jos 8 kohdasta ei muuta johdu, tutkimus väitetyn tuen, sen määrän ja vaikutuksen määrittämiseksi pannaan vireille yhteisön tuotannonalan puolesta toimivan minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai minkä tahansa yhteenliittymän, jolla ei ole oikeushenkilön asemaa, tekemän kirjallisen valituksen perusteella.

Valitus voidaan toimittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, jonka on toimitettava se komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen jokaisesta vastaanottamastaan valituksesta. Valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun se on lähetetty komissiolle kirjattuna kirjeenä, tai kun komissio on antanut vastaanottoilmoituksen.

Jos valitusta ei ole tehty, mutta jäsenvaltiolla on riittävät todisteet tuesta ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta, sen on toimitettava nämä todisteet viipymättä komissiolle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa valituksessa on oltava riittävät todisteet tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta (myös sen määrästä, jos mahdollista), vahingosta sekä väitetyn tuetun tuonnin ja väitetyn vahingon syy-yhteydestä. Valituksessa on oltava valituksen tekijän kohtuudella saatavilla olevat tiedot seuraavista seikoista:

a)

valituksen tekijän henkilöllisyys ja kuvaus valituksen tekijän yhteisössä valmistaman samankaltaisen tuotteen tuotannon määrästä ja arvosta. Jos valitus tehdään kirjallisesti yhteisön tuotannonalan puolesta, siinä on ilmoitettava se yhteisön tuotannonala, jonka puolesta valitus tehdään, esittämällä luettelo kaikista tiedossa olevista yhteisön samankaltaisen tuotteen tuottajista (tai samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajien yhteenliittymistä) ja, sikäli kuin mahdollista, kuvaus samankaltaisen tuotteen yhteisön tuotannon siitä määrästä ja arvosta, jota nämä tuottajat edustavat;

b)	täydellinen kuvaus tuotteesta, jota väitetään tuettavan, kyseisen alkuperä- ja/tai viejämaan nimi tai nimet, kunkin tiedossa olevan viejän tai ulkomaisen tuottajan henkilöllisyys ja luettelo kyseisen tuotteen tiedossa olevista tuojista;

c)	todisteet kyseistä tuesta, sen määrästä ja luonteesta sekä siitä, että tuki mahdollistaa tasoitustullin käyttöönoton;

d)

tietoja tuetuksi väitetyn tuonnin määrän muutoksista, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samankaltaisen tuotteen hintoihin yhteisön markkinoilla ja tämän tuonnin vaikutuksesta yhteisön tuotannonalaan niiden asiaan kuuluvien tekijöiden ja seikkojen mukaisesti, jotka vaikuttavat tämän yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, kuten niiden, jotka luetellaan 8 artiklan 2 ja 4 kohdassa.

3.   Komissio tutkii mahdollisuuksien mukaan valituksessa esitettyjen todisteiden paikkansapitävyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, riittävätkö todisteet tutkimuksen vireille panemiseksi.

4.   Tutkimus voidaan panna vireille sen määrittämiseksi, onko väitetty tuki 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua erityistä tukea.

5.   Tutkimus voidaan panna vireille myös liitteessä IV luetellun kaltaisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin sisältyy 3 artiklassa määriteltyä tukea, sen määrittämiseksi, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet täysin mainitun liitteen säännösten mukaisia.

6.   Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajien esittämän valituksen saaman tuen tai vastustuksen perusteella vahvistetaan, että yhteisön tuotannonala on tehnyt valituksen tai että valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan yhteisön tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne yhteisön tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jonka tuottaa se osa yhteisön tuotannonalaa, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat yhteisön tuottajat vastaavat alle 25 prosentista yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.

7.   Jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole tehty päätöstä, viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireillepanoa koskevan pyynnön julkistamista. Komissio ilmoittaa kuitenkin asiasta kyseiselle alkuperä- ja/tai viejämaalle heti saatuaan käsiteltäväkseen asianmukaisesti tämän artiklan mukaisesti todisteilla tuetun valituksen ja joka tapauksessa ennen tutkimuksen vireillepanoa ja kehottaa niitä aloittamaan neuvottelut 2 kohdassa tarkoitettuja kysymyksiä koskevan tilanteen selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

8.   Jos komissio erityisissä olosuhteissa päättää panna tutkimuksen vireille ilman yhteisön tuotannonalan tekemää tai sen puolesta tehtyä tällaisen tutkimuksen vireillepanoa koskevaa kirjallista valitusta, se ryhtyy tutkimukseen ainoastaan, jos sen käytettävissä on tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi riittävästi todisteita tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta, vahingosta ja syy-yhteydestä 2 kohdan mukaisesti.

9.   Todisteita tuesta ja vahingosta on tutkittava samanaikaisesti päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta. Valitus hylätään, jos todisteet tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta tai vahingosta ovat riittämättömät menettelyn jatkamisen oikeuttamiseksi. Menettelyä ei aloiteta sellaisia maita vastaan, joiden tuonnilla on alle prosentin markkinaosuus, jolleivät nämä maat yhdessä edusta vähintään kolmea prosenttia yhteisön kulutuksesta.

10.   Valitus voidaan peruuttaa ennen tutkimuksen aloittamista, jolloin sitä ei katsota jätetyksi.

11.   Jos kuulemisen jälkeen vaikuttaa siltä, että menettelyn vireille panemiseksi on riittävästi todisteita, komissio aloittaa menettelyn valituksen jättämistä seuraavien 45 päivän aikana ja ilmoittaa vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos todisteita ei ole riittävästi, valituksen tekijälle on kuulemisen jälkeen ilmoitettava siitä 45 päivän kuluessa päivästä, jona valitus on jätetty komissiolle.

12.   Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta, määritetään kyseinen tuote ja kyseiset maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja määrätään, että kaikki tarpeelliset tiedot on toimitettava komissiolle.

Siinä annetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat ilmoittautua, esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja, jotta nämä näkökannat ja tiedot voidaan ottaa huomioon tutkimuksessa. Lisäksi siinä ilmoitetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiota kuulemaan niitä 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

13.   Komissio ilmoittaa viejille, tuojille sekä tiedossa oleville asianomaisille tuojia ja viejiä edustaville järjestöille sekä alkuperä- ja/tai viejämaille ja valittajille menettelyn vireillepanosta ja toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun kirjallisen valituksen tekstin kokonaisuudessaan, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisten tietojen suojaamisen, tiedossa oleville viejille ja alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille sekä pyynnöstä muille asianomaisille osapuolille. Jos viejiä on erityisen paljon, on riittävää, että kirjallisen valituksen teksti kokonaisuudessaan toimitetaan ainoastaan alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille tai asianomaisille ammatillisille yhteenliittymille.

14.   Tasoitustulleja koskeva tutkimus ei estä tulliselvitystä.

11 artikla

Tutkimus

1.   Menettelyn tultua vireille komissio, toimien yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, aloittaa tutkimuksen yhteisön tasolla. Tässä tutkimuksessa selvitetään samanaikaisesti sekä tukea että siitä aiheutunutta vahinkoa.

Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusjakso, joka tukitapauksissa tavallisesti vastaa 5 artiklassa säädettyä tutkimusjaksoa.

Tutkimusjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.

2.   Tasoitustulleja koskevassa tutkimuksessa käytettyjen kyselylomakkeiden vastaanottajille annetaan vastausaikaa vähintään 30 päivää. Viejien osalta määräaika alkaa kyselylomakkeen vastaanottamispäivästä, jolloin lomake katsotaan vastaanotetuksi seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jona se lähetettiin viejälle tai toimitettiin alkuperä- ja/tai viejämaan asianmukaiselle diplomaattiselle edustajalle. Tätä 30 päivän määräaikaa voidaan pidentää ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimukselle vahvistettu määräaika, jos kyseinen osapuoli osoittaa pätevän syyn tällaiseen pidennykseen omien erityisten olosuhteidensa perusteella.

3.   Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi.

Ne välittävät komissiolle pyydetyt tiedot sekä suoritettujen todentamisten, tarkastusten tai tutkimusten tulokset.

Jos näillä tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jokin jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan nämä tiedot, komissio toimittaa ne jäsenvaltioille, jos ne eivät ole luottamuksellisia, jolloin se toimittaa niistä yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen.

4.   Komissio voi pyytää jäsenvaltioita tekemään tarpeelliset todentamiset ja tarkastukset erityisesti tuojien, kauppiaiden sekä yhteisön tuottajien keskuudessa ja suorittamaan tutkimuksia kolmansissa maissa, jos kyseiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen maan julkiselle viranomaiselle on ilmoitettu virallisesti asiasta, eikä se vastusta sitä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet näiden komission pyyntöjen toteuttamiseksi.

Komission viranomaiset voivat komission tai jäsenvaltioiden pyynnöstä avustaa jäsenvaltioiden viranomaisia näiden tehtävien suorittamisessa.

5.   Asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 12 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat asianomaisia osapuolia, joihin menettelyn lopputulos voi vaikuttaa, ja että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

6.   Tuojille, viejille ja valittajille, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 12 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sekä alkuperä- ja/tai viejämaan julkisille viranomaisille järjestetään pyynnöstä mahdollisuus kohdata osapuolet, joiden kanssa niiden edut ovat ristiriidassa, vastakkaisten näkökantojen esittämiseksi ja niihin vastaamiseksi.

Jos tällainen mahdollisuus järjestetään, on otettava huomioon tarve suojata tietojen luottamuksellisuus ja osapuolten edut.

Osapuolten ei ole pakko osallistua kohtaamiseen, eikä osapuolen poissaolosta aiheudu vahinkoa sen asialle.

Komissio ottaa tämän kohdan perusteella suullisesti toimitetut tiedot huomioon siltä osin kuin ne myöhemmin vahvistetaan kirjallisesti.

7.   Valituksen tekijät, alkuperä- ja/tai viejämaan julkiset viranomaiset, tuojat ja viejät sekä niiden edustavat yhteenliittymät, käyttäjät ja kuluttajajärjestöt, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 12 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, voivat kirjallisesta pyynnöstä tutustua kaikkiin tietoihin, jotka tutkimuksen kohteena oleva mikä tahansa osapuoli on toimittanut komissiolle, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot liittyvät niiden etujen puolustamiseen eivätkä ne ole 29 artiklassa tarkoitetulla tavalla luottamuksellisia ja jos niitä käytetään tutkimuksessa.

Osapuolet voivat esittää näitä tietoja koskevia huomautuksiaan, jotka on otettava huomioon sikäli kuin ne ovat riittävästi perusteltuja.

8.   Muissa kuin 28 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa on asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joiden perusteella päätelmät tehdään, mahdollisuuksien mukaan todennettava.

9.   Edellä olevan 10 artiklan 11 kohdan perusteella aloitettujen menettelyjen osalta tutkimus on saatettava päätökseen yhden vuoden kuluessa, jos tämä on mahdollista. Joka tapauksessa nämä tutkimukset on aina saatettava päätökseen 13 kuukauden kuluessa niiden vireillepanosta, 13 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti sitoumusten osalta tai 15 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti lopullisten toimien osalta.

10.   Tutkimuksen aikana komissio antaa alkuperä- ja/tai viejämaalle kohtuullisen mahdollisuuden jatkaa neuvotteluja tosiasioiden selventämiseksi ja molemminpuolisesti hyväksyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

12 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet

1.   Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön, jos

a)	tutkimus on aloitettu 10 artiklan mukaisesti;

b)	asiasta on julkaistu ilmoitus, ja asianomaisille osapuolille on annettu riittävä mahdollisuus antaa tietoja ja esittää huomautuksia 10 artiklan 12 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c)	on alustavasti todettu, että tuotava tuote saa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea ja että yhteisön tuotannonalalle aiheutuu tästä vahinkoa; ja

d)	yhteisön etu vaatii toimia tällaisen vahingon estämiseksi.

Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan 60 päivän ja viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua menettelyn aloittamisesta.

Väliaikaisen tasoitustullin määrä ei saa ylittää väliaikaisesti määritettyä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen kokonaismäärää, ja sen on oltava tätä määrää alhaisempi, jos alhaisempi tulli riittää estämään yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.

2.   Väliaikaisten tullien kantaminen varmistetaan vakuudella, ja kyseisten tuotteiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää tämän vakuuden antamista.

3.   Komissio toteuttaa väliaikaisen toimenpiteen kuulemisen jälkeen tai erittäin kiireellisissä tapauksissa ilmoitettuaan asiasta jäsenvaltioille. Jälkimmäisessä tapauksessa kuuleminen järjestetään viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu komission toteuttamasta toimenpiteestä.

4.   Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan edellytykset täyttyvät, komissio päättää enintään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, onko syytä ottaa väliaikainen tasoitustulli käyttöön.

5.   Komissio ilmoittaa välittömästi neuvostolle ja jäsenvaltioille 1–4 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin.

6.   Väliaikaiset tasoitustullit ovat voimassa enintään neljä kuukautta.

13 artikla

Sitoumukset

1.   Mikäli tuen ja vahingon olemassaolo on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa:

a)	alkuperä- ja/tai viejämaa suostuu poistamaan tuen, rajoittamaan sitä tai toteuttamaan muita sen vaikutuksia koskevia toimenpiteitä; tai

b)

viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai lopettamaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea saavien tuotteiden viennin asianomaiselle alueelle siten, että komissio on neuvoa-antavan komitean erityisen kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että tuen vahingollinen vaikutus on näin saatu poistettua.

Tällöin ei komission 12 artiklan 3 kohdan nojalla käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja ja neuvoston 15 artiklan 1 kohdan nojalla käyttöön ottamia lopullisia tulleja sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä ja sen mahdollisissa myöhemmissä muutoksissa.

Sitoumuksiin perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tasaamiseksi, ja niiden olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.

2.   Komissio voi ehdottaa sitoumuksia, mutta kyseiset valtiot tai viejät eivät ole velvollisia hyväksymään niitä. Se seikka, että valtiot tai viejät eivät esitä tällaisia sitoumuksia tai eivät hyväksy niiden antamista koskevia pyyntöjä, ei mitenkään vaikuta asian käsittelyyn.

Kuitenkin voidaan katsoa, että vahingon uhan toteutuminen on todennäköisempää, jos tuettu tuonti jatkuu. Valtioilta tai viejiltä ei pyydetä sitoumuksia eikä niiden sitoumuksia hyväksytä, ellei tukea ja siitä aiheutuvaa vahinkoa ole osoitettu alustavassa tutkimuksessa.

Poikkeustapauksia lukuun ottamatta sitoumuksia ei voida esittää sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jona huomautuksia voidaan tehdä 30 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3.   Esitettyjä sitoumuksia ei välttämättä tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä, kuten silloin, kun tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri, tai muista, kuten yleisestä käytännöstä johtuvista syistä. Kyseessä olevalle viejälle ja/tai alkuperä- ja/tai viejämaalle voidaan ilmoittaa syyt, joiden perusteella sitoumusta koskevan esityksen hylkäämistä ehdotetaan, ja antaa niille mahdollisuus esittää huomautuksensa asiasta. Hylkäämisen syyt on ilmoitettava lopullisessa päätöksessä.

4.   Sitoumusta esittävien osapuolten on toimitettava sitoumuksesta toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, jotta se voidaan toimittaa asianomaisille tutkimuksen osapuolille.

5.   Jos sitoumukset kuulemisen jälkeen hyväksytään ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalauseita, tutkimus päätetään. Kaikissa muissa tapauksissa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksesta ja ehdotuksen tutkimuksen päättämisestä. Tutkimus katsotaan päättyneeksi, ellei neuvosto yhden kuukauden kuluessa ole määräenemmistöllä päättänyt toisin.

6.   Jos sitoumus hyväksytään, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus saatetaan tavallisesti päätökseen. Jos tutkimus tällaisessa tapauksessa osoittaa, että tukea ei ole myönnetty tai vahinkoa ei ole aiheutunut, sitoumus raukeaa ilman eri toimenpiteitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen tutkimuksen lopputulos johtuu pääasiallisesti sitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa voidaan vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan.

Jos lopputuloksena on, että tukea on myönnetty ja vahinkoa on aiheutunut, sitoumus on voimassa sen sisältämien yksityiskohtaisten määräysten ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

7.   Komission on vaadittava valtiota tai viejää, joiden sitoumukset on hyväksytty, toimittamaan määräajoin tietoja tällaisen sitoumuksen täyttämisestä ja sallimaan asiaankuuluvien tietojen todentamisen. Näiden velvoitteiden noudattamatta jättämistä pidetään sitoumuksen rikkomisena.

8.   Jos sitoumukset tutkimuksen kuluessa hyväksytään tiettyjen viejien osalta, niiden katsotaan 18, 19, 20 ja 22 artiklaa sovellettaessa tulevan voimaan päivästä, jona tutkimus alkuperä- ja/tai viejämaan osalta saatetaan päätökseen.

9.   Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan kuulemisen jälkeen komission päätöksellä tai, tapauksen mukaan, komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 12 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai neuvoston 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamaa lopullista tullia edellyttäen, että kyseessä olevalle viejälle tai alkuperä- ja/tai viejämaalle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, jollei kyseinen viejä tai maa ole itse peruuttanut sitoumusta.

Kaikki asianomaiset osapuolet ja jäsenvaltiot voivat toimittaa tietoja, joihin sisältyy alustava näyttö sitoumuksen rikkomisesta. Myöhempi arviointi, jonka avulla selvitetään, onko sitoumusta rikottu, on tavallisesti saatettava päätökseen kuuden kuukauden ja joka tapauksessa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa asiaa koskevan, asianmukaisesti perustellun pyynnön esittämisestä.

Komissio voi pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta apua sitoumusten seurannassa.

10.   Kuulemisen jälkeen voidaan 12 artiklan mukaisesti ottaa parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella käyttöön väliaikainen tulli, jos on syytä olettaa, että sitoumusta rikotaan, tai tapauksissa, joissa sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan, jos sitoumukseen johtanutta tutkimusta ei ole saatettu päätökseen.

14 artikla

Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä

1.   Jos valitus peruutetaan, menettely voidaan päättää, paitsi jos päättäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2.   Jos suojatoimenpiteitä ei kuulemisen jälkeen pidetä tarpeellisina ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalauseita, tutkimus tai menettely päätetään. Kaikissa muissa tapauksissa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksista ja ehdotuksen menettelyn päättämisestä. Menettely katsotaan päättyneeksi, ellei neuvosto yhden kuukauden kuluessa ole määräenemmistöllä päättänyt toisin.

3.   Menettely päätetään välittömästi 5 kohdan mukaisesti, jos todetaan, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä on vähäinen tai jos tosiasiallisen tai mahdollisen tuetun tuonnin määrä taikka vahinko on merkityksetön.

4.   Edellä 10 artiklan 11 kohdan perusteella aloitettujen menettelyjen osalta pidetään vahinkoa tavallisesti merkityksettömänä, jos tuonnin markkinaosuus on alhaisempi kuin 10 artiklan 9 kohdassa vahvistetut määrät. Kehitysmaista peräisin olevaa tuontia koskevissa tutkimuksissa tuetun tuonnin määrää pidetään merkityksettömänä, jos se on alle neljä prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön, jollei tuonti kehitysmaista, joiden yksittäiset osuudet kokonaistuonnista ovat alle neljä prosenttia, yhdessä muodosta yli yhdeksää prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön.

5.   Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä katsotaan vähäiseksi, jos se on alle yksi prosentti tavaran arvosta, paitsi että kehitysmaista peräisin olevaa tuontia koskevissa tutkimuksissa taso, jonka alittavaa tukea pidetään vähäisenä, on alle kaksi prosenttia tavaran arvosta, kuitenkin niin, että ainoastaan tutkimus päätetään, jos tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä on yksittäisiin viejiin sovellettavaa vähimmäistasoa alhaisempi, ja että viejät ovat edelleen menettelyn kohteena ja voivat tulla uudestaan tutkimuksen kohteiksi kyseisen maan osalta 18 ja 19 artiklan perusteella toteutettavassa uudelleentarkastelussa.

15 artikla

Lopullisen tullin käyttöön ottaminen

1.   Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea ja siitä aiheutunutta vahinkoa esiintyy, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 31 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa.

Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen.

Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullisia toimia koskeva ehdotus tehdään viimeistään kuukautta ennen tällaisten tullien voimassaolon päättymistä.

Toimenpiteitä ei oteta käyttöön, jos tuki tai tuet peruutetaan tai osoitetaan, että niistä ei enää koidu hyötyä kyseessä oleville viejille.

Tasoitustullin suuruus ei saa ylittää todettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää, ja sen olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

2.   Sellaisen mistä tahansa tulevan tuotteen tuonnin osalta, jonka on todettu saavan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea ja aiheuttavan vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön tapauskohtaisesti määrältään aiheellinen tasoitustulli, lukuun ottamatta tuontia, jonka osalta on hyväksytty sitoumukset tämän asetuksen perusteella. Asetuksella, jolla tulli otetaan käyttöön, vahvistetaan käyttöön otettava tullin määrä kunkin toimittajan osalta tai tämän ollessa epäkäytännöllistä kyseisen toimittajamaan osalta.

3.   Jos komissio on rajannut tutkimuksensa 27 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, joka on peräisin 27 artiklan mukaisesti ilmoittautuneilta viejiltä tai tuottajilta, mutta joka ei ole kuulunut tutkimuksen piiriin, sovellettava tasoitustulli ei saa ylittää otokseen valittujen osapuolten osalta määritetyn tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän painotettua keskiarvoa.

Tätä kohtaa sovellettaessa komissio ei ota huomioon tapauksia, joissa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia ei ole, eikä vähäisiä tuen määriä eikä 28 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa todettuja tukien määriä.

Yksilöllisiä tulleja sovelletaan tuontiin, joka on peräisin viejiltä tai tuottajilta, joiden osalta tuen yksilöllinen määrä on laskettu 27 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Taannehtivuus

1.   Väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia tasoitustulleja on sovellettava ainoastaan tuotteisiin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen sen päivän jälkeen, jolloin joko 12 artiklan 1 kohdan tai 15 artiklan 1 kohdan perusteella toteutettu toimenpide tulee voimaan, jollei tässä asetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

2.   Jos väliaikaista tullia on sovellettu ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen ja vahingon olemassaolo on lopullisesti todettu, neuvosto päättää, mikä osuus väliaikaisesta tullista on kannettava lopullisesti, riippumatta siitä, otetaanko lopullinen tasoitustulli käyttöön vai ei.

Tässä tarkoituksessa ”vahinko” ei käsitä yhteisön tuotannonalan perustamisen merkittävää viivästystä eikä merkittävän vahingon uhkaa, paitsi jos todetaan, että kyseisestä uhasta olisi kehittynyt merkittävä vahinko, jos väliaikaisia toimenpiteitä ei olisi toteutettu. Muissa tapauksissa, joihin liittyy vahingon uhka tai viivästyminen, väliaikaiset määrät on vapautettava, ja lopulliset tullit voidaan ottaa käyttöön vasta vahingon uhan tai merkittävän viivästyksen lopullisesta toteamispäivästä alkaen.

3.   Jos lopullinen tasoitustulli on suurempi kuin väliaikainen tulli, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on pienempi kuin väliaikainen tulli, tulli lasketaan uudelleen. Jos lopullisesti todetaan, että tukea ei ole ollut, väliaikaista tullia ei vahvisteta.

4.   Lopullinen tasoitustulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan edellyttäen, että

a)	tuonti on kirjattu 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

b)	komissio on antanut kyseisille tuojille mahdollisuuden esittää huomautuksensa;

c)

vallitsevat kriittiset olosuhteet, joissa kyseisten tukea saavien tuotteiden osalta aiheutuu vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, joka aiheutuu laajamittaisesta, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tapahtuvasta sellaisen tuotteen tuonnista, joka saa tässä asetuksessa tarkoitettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea; ja

d)	tällaisen vahingon toistumisen estämiseksi näyttää olevan tarpeen asettaa taannehtivasti tasoitustulleja tälle tuonnille.

5.   Jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan, lopulliset tullit voidaan kantaa niiden tavaroiden osalta, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista, edellyttäen, että tuonti on kirjattu 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että taannehtivaa toteamista ei sovelleta ennen sitoumuksen rikkomista tai peruuttamista liikkeeseen laskettuun tuontiin.

17 artikla

Voimassaoloaika

Tasoitustoimenpide on voimassa vain sen ajan ja siinä laajuudessa kuin on tarpeen sellaisen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen tasoittamiseksi, joka aiheuttaa vahinkoa.

18 artikla

Toimenpiteiden voimassaolon päättymisen johdosta suoritettava uudelleentarkastelu

1.   Lopullisen tasoitustoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta viimeisimmän sekä tukea että vahinkoa koskevan uudelleentarkastelun suorittamispäivän jälkeen, jollei uudelleentarkastelussa todeta, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen edistäisi tuen ja vahingon jatkumista tai uudelleen alkamista. Toimenpiteen voimassaolon päättyessä suoritettava uudelleentarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja toimenpiteet jäävät voimaan siihen saakka, kun uudelleentarkastelun tulokset on saatu.

2.   Toimenpiteiden voimassaolon päättyessä suoritettava uudelleentarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti edistäisi tuen ja vahingon jatkumista tai uudelleen alkamista. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla tuen ja vahingon jatkumisesta tai siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden voimassaolosta, taikka siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne johtaisivat todennäköisesti uusiin vahingollisiin tukiin.

3.   Tämän artiklan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä viejille, tuojille, alkuperä- ja/tai viejämaille ja yhteisön tuottajille annetaan mahdollisuus täydentää uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitettyjä väitteitä, kiistää ne tai esittää niistä huomautuksiaan, ja päätelmät tehdään ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan kuuluvat ja asianmukaisesti asiakirjoilla oikeiksi osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, olisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen omiaan edistämään tuen ja vahingon jatkumista tai uudelleen alkamista.

4.   Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä sopivana päivänä toimenpiteiden tässä artiklassa määritellyn soveltamiskauden viimeisen vuoden aikana. Sen jälkeen yhteisön tuottajat voivat jättää 2 kohdan mukaista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön viimeistään kolme kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Lisäksi on julkaistava ilmoitus toimenpiteen voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä tämän artiklan mukaisesti.

19 artikla

Välivaiheen uudelleentarkastelut

1.   Jos se on perusteltua, voidaan tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen tarkastella uudelleen komission aloitteesta tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai, edellyttäen, että lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut kohtuullinen vähintään vuoden pituinen aika, viejän, tuojan taikka yhteisön tuottajien tai alkuperä- ja/tai viejämaan pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita, joiden nojalla välivaiheen uudelleentarkastelun tarve voidaan todeta.

2.   Välivaiheen uudelleentarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen tasaamiseksi ja/tai olisi epätodennäköistä, että vahinko jatkuisi tai toistuisi, jos toimenpide poistettaisiin tai jos sitä muutettaisiin, tai että voimassa oleva toimenpide ei ole tai ei ole enää riittävä vahinkoa aiheuttaneen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen tasaamiseksi.

3.   Jos käyttöön otetut tasoitustullit ovat alhaisemmat kuin todettu tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä, voidaan panna vireille välivaiheen tarkastelu, jos yhteisön tuottajat tai muu asianomainen osapuoli esittää, yleensä kahden vuoden kuluessa toimenpiteiden voimaantulosta, riittävän näytön siitä, että vientihinnat ovat alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen ja ennen toimenpiteiden käyttöönottoa tai sen jälkeen laskeneet tai että kyseisen yhteisöön tuodun tuotteen jälleenmyyntihinnat eivät ole muuttuneet tai eivät ole muuttuneet riittävästi. Jos tutkimuksessa vahvistetaan väitteiden todenmukaisuus, tasoitustulleja voidaan korottaa sellaisen hinnankorotuksen aikaansaamiseksi, joka on tarpeen vahingon poistamiseksi. Korotettu tulli ei saa kuitenkaan ylittää tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää.

Välivaiheen tarkastelu voidaan edellä vahvistetuin edellytyksin panna vireille myös komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä.

4.   Tämän artiklan mukaisesti tehtyjen tutkimusten kuluessa komissio voi harkita muun muassa, ovatko tukea ja vahinkoa koskevat olosuhteet merkittävästi muuttuneet tai onko voimassa olevilla toimenpiteillä ollut toivottu vaikutus ja ovatko ne poistaneet 8 artiklan mukaisesti aiemmin määritetyn vahingon. Tätä varten otetaan lopullisessa toteamisessa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet.

20 artikla

Nopeutetut uudelleentarkastelut

Viejällä, jonka vientiin on kohdistunut lopullinen tasoitustulli, mutta jota muusta syystä kuin komission kanssa tehtävästä yhteistyöstä kieltäytymisen johdosta ei ole tutkittu yksilöllisesti alkuperäisessä tutkimuksessa, on oikeus pyytää nopeutettua uudelleentarkastelua, jotta komissio voisi mahdollisimman pian todeta yksilöllisen tasoitustullin määrän kyseisen viejän osalta.

Tällainen uudelleentarkastelu aloitetaan sen jälkeen, kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu ja kun yhteisön tuottajille on annettu tilaisuus esittää huomautuksiaan.

21 artikla

Palautukset

1.   Sen estämättä, mitä 18 artiklassa säädetään, tuoja voi pyytää kannetun tullin palauttamista, jos osoitetaan, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tuki, jonka perusteella tullit on maksettu, on poistettu tai sitä on alennettu tasolle, joka on alhaisempi kuin voimassa oleva tulli.

2.   Saadakseen tasoitustullien palautuksen tuojan on toimitettava hakemus komissiolle. Hakemus toimitetaan sen jäsenvaltion välityksellä, jonka alueella tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen, kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset asianmukaisesti määrittivät kannettavien lopullisten tullien määrät, tai siitä päivästä, jona tehtiin päätös väliaikaisten tullien perusteella talletettujen määrien lopullisesta kantamisesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava hakemus viipymättä komissiolle.

3.   Palautushakemuksen katsotaan nojautuvan asianmukaisesti todisteisiin ainoastaan, jos siihen sisältyvät täsmälliset tiedot tasoitustullin siitä määrästä, jonka palauttamista pyydetään, ja jos siihen on liitetty kaikki tämän määrän laskemista ja maksamista koskevat tulliasiakirjat. Lisäksi siihen on sisällyttävä edustavalta ajanjaksolta todisteet tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrästä sen viejän tai tuottajan osalta, johon tullia sovelletaan. Jos tuoja ei ole etuyhteydessä kyseisen viejän tai tuottajan kanssa eikä kyseistä tietoa ole välittömästi saatavilla tai jos viejä tai tuottaja ei halua antaa sitä tuojalle, hakemukseen on sisällyttävä viejän tai tuottajan ilmoitus siitä, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää on tämän artiklan mukaisesti alennettu tai että se on poistettu ja että komissiolle toimitetaan asiaa koskevat todisteet. Jos viejä tai tuottaja ei toimita näitä todisteita kohtuullisen ajan kuluessa, hakemus hylätään.

4.   Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päättää, onko hakemus syytä hyväksyä ja miltä osin, tai sitten komissio voi päättää milloin tahansa aloittaa välivaiheen uudelleentarkastelun; tällaiseen uudelleentarkasteluun sovellettavien säännösten mukaisesti tehdyssä tarkastelussa ilmeneviä tietoja ja päätelmiä käytetään todettaessa, onko palautus oikeutettu ja missä määrin.

Tullien palauttaminen on tavallisesti suoritettava 12 kuukauden kuluessa ja joka tapauksessa viimeistään 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tasoitustullin alaisen tuotteen tuoja on esittänyt asianmukaisten todisteiden tukeman palautushakemuksen.

Jäsenvaltioiden on tavallisesti maksettava hyväksytty palautus 90 päivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä.

22 artikla

Yleiset säännökset uudelleentarkasteluista ja palautuksista

1.   Tämän asetuksen asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat tutkimusmenettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat määräaikoja, sovelletaan kaikkiin 18, 19 ja 20 artiklan mukaisesti suoritettaviin tarkasteluihin.

Tarkastelut, jotka suoritetaan 18 ja 19 artiklan mukaisesti, on suoritettava nopeasti ja saatettava tavallisesti päätökseen 12 kuukauden kuluessa tarkastelun vireillepanopäivästä. Nämä 18 ja 19 artiklan mukaisesti suoritettavat tarkastelut on joka tapauksessa aina saatettava päätökseen 15 kuukauden kuluessa vireillepanosta.

Tarkastelut, jotka suoritetaan 20 artiklan mukaisesti, on aina saatettava päätökseen yhdeksän kuukauden kuluessa vireillepanopäivästä.

Jos 18 artiklan mukaisesti suoritettava tarkastelu pannaan vireille samaan aikaan kun samassa menettelyssä on vireillä 19 artiklan mukainen tarkastelu, kyseinen 19 artiklan mukainen tarkastelu on saatettava päätökseen samassa edellä säädetyssä määräajassa kuin 18 artiklan mukainen tarkastelu.

Komissio tekee neuvostolle toimintaehdotuksen viimeistään kuukautta ennen edellä tarkoitettujen määräaikojen päättymistä.

Jos tutkimusta ei ole saatettu päätökseen edellä tarkoitetuissa määräajoissa,

a)	toimenpiteiden voimassaolo päättyy, kun kyse on 18 artiklan mukaisista tutkimuksista;

b)

toimenpiteiden voimassaolo päättyy, kun 18 ja 19 artiklan mukaiset tutkimukset on suoritettu rinnakkain, jos joko 18 artiklan nojalla aloitettu tutkimus on aloitettu samanaikaisesti kuin 19 artiklan nojalla suoritettava tarkastelu on samassa menettelyssä vireillä tai jos tällaiset tarkastelut on aloitettu samanaikaisesti; tai

c)	toimenpiteet pysyvät muuttumattomina, kun kyse on 19 ja 20 artiklan mukaisista tutkimuksista.

Toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä tai niiden voimassa pitämisestä tämän kohdan mukaisesti julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Komissio aloittaa 18, 19 ja 20 artiklan perusteella tehtävät uudelleentarkastelut neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan.

3.   Jos se on uudelleentarkastelujen kannalta perusteltua, toimenpiteet kumotaan tai niiden soveltamista jatketaan 18 artiklan perusteella taikka ne kumotaan, niiden voimassaoloa jatketaan tai niitä muutetaan 19 ja 20 artiklan perusteella niiden käyttöönotosta vastaavan yhteisön toimielimen toimesta.

4.   Jos toimenpiteet kumotaan yksittäisten viejien mutta ei koko maan osalta, menettely kohdistuu edelleen kyseisiin viejiin, ja ne voidaan tutkia uudelleen tämän artiklan perusteella kyseisen maan osalta tehtyjen myöhempien uudelleentarkastelujen yhteydessä.

5.   Jos 19 artiklan perusteella tehtävä toimenpiteiden uudelleentarkastelu on meneillään 18 artiklassa tarkoitetun toimenpiteiden soveltamiskauden päättyessä, toimenpiteitä tutkitaan myös 18 artiklan säännökset huomioiden.

6.   Jos olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa 18–21 artiklan perusteella tehdyissä uudelleentarkastelu- tai palautusmenettelyyn liittyvissä tutkimuksissa samoja menetelmiä kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa, ottaen huomioon 5, 6, 7 ja 27 artiklan säännökset.

23 artikla

Kiertäminen

1.   Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut tasoitustullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisen tuotteen tai siihen verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävän tuotteen tuontia kolmannesta maasta tai kyseisen vähäisiä muutoksia sisältävän samankaltaisen tuotteen tuontia toimenpiteiden kohteena olevasta maasta taikka näiden tuotteiden osien tuontia.

2.   Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tasoitustullit, jotka vastaavat enintään 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön otettua jäännöstasoitustullia, voidaan laajentaa koskemaan sellaisista toimenpiteiden kohteena olevien maiden yrityksistä peräisin olevaa tuontia, joiden tuotteisiin sovelletaan yksilöllistä tullia.

3.   Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja yhteisön tai toimenpiteiden kohteena olevan maan yksittäisten yritysten ja yhteisön välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja kun on lisäksi olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta ja että tuotava samankaltainen tuote ja/tai tämän tuotteen osat edelleen hyötyvät tuesta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu käytäntö, menettely tai toiminta käsittää muun muassa

a)	tarkasteltavana olevan tuotteen vähäisen muuttamisen tavalla, joka johtaa sen luokittelemiseen tullikoodeihin, joihin ei tavallisesti sovelleta toimenpiteitä, edellyttäen kuitenkin, että tuotteen perusominaisuudet eivät ole muuttuneet;

b)	toimenpiteiden kohteena olevan tuotteen lähettämisen kolmansien maiden kautta; ja

c)

viejien tai tuottajien toimenpiteiden kohteena olevassa maassa toteuttamat toimet myyntinsä rakenteiden ja kanavien uudelleen järjestämiseksi siten, että niiden tuotteet viedään lopulta yhteisöön sellaisten tuottajien kautta, joiden tuotteisiin sovelletaan alempaa yksilöllistä tullia kuin kyseisten valmistajien tuotteisiin.

4.   Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti komission aloitteesta taikka jäsenvaltion tai minkä tahansa asianomaisen osapuolen pyynnöstä, jos on olemassa riittävä näyttö 1, 2 ja 3 kohdassa luetelluista tekijöistä. Tutkimus pannaan neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen vireille komission asetuksella, jolla voidaan myös velvoittaa tulliviranomaiset saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuuksia.

Tutkimuksen suorittaa komissio, mahdollisesti tulliviranomaisten avustuksella, ja se on päätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa.

Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa, neuvosto päättää asiasta komission ehdotuksesta, jonka tämä tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen.

Toimenpiteiden laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä alkaen, jolloin kirjaaminen tehtiin pakolliseksi 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jolloin vakuudet on vaadittu. Tämän artiklan osalta sovelletaan tämän asetuksen asiaa koskevia, tutkimusten vireillepanoa ja suorittamista sääteleviä menettelysäännöksiä.

5.   Tuontia ei kirjata 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti eikä siihen sovelleta toimenpiteitä, jos sillä kauppaa käyvät yritykset on vapautettu tulleista.

6.   Asianmukaiseen näyttöön nojautuvat vapautuksia koskevat pyynnöt on tehtävä tutkimuksen vireillepanosta annetussa komission asetuksessa vahvistetussa määräajassa.

Jos kiertämiskäytäntöä, -menettelyä tai -toimintaa harjoitetaan yhteisön ulkopuolella, vapautus voidaan myöntää niille tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä yhteenkään toimenpiteiden kohteena olevaan tuottajaan, ja joiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina 3 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä.

Jos kiertämiskäytäntöä, -menettelyä tai -toimintaa harjoitetaan yhteisössä, vapautus voidaan myöntää tuojille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä toimenpiteiden kohteena oleviin tuottajiin.

Nämä vapautukset myönnetään komission päätöksellä neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen tai toimenpiteet käyttöön ottavalla neuvoston päätöksellä, ja ne ovat voimassa kyseisessä päätöksessä vahvistetun ajan ja siinä vahvistetuin edellytyksin.

Jos 20 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, vapautus voidaan myöntää myös toimenpiteiden soveltamisalan laajentamiseen johtaneen tutkimuksen päättämisen jälkeen.

7.   Jos toimenpiteiden soveltamisalan laajentamisesta on kulunut vähintään yksi vuosi ja jos vapautusta hakevien tai mahdollisesti hakevien osapuolten määrä on merkittävä, komissio voi päättää panna vireille laajennettuja toimenpiteitä koskevan tarkastelun. Tällainen tarkastelu suoritetaan noudattaen 22 artiklan 1 kohdan säännöksiä sellaisina kuin niitä sovelletaan 19 artiklan mukaisiin tarkasteluihin.

8.   Tämän artiklan säännökset eivät estä voimassa olevien tullisäännösten tavanomaista soveltamista.

24 artikla

Yleiset säännökset

1.   Väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit otetaan käyttöön asetuksella, ja jäsenvaltiot kantavat ne muodon, määrän ja muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön. Lisäksi nämä tullit kannetaan riippumatta tuontia tavallisesti koskevista tulleista, veroista ja muista maksuista.

Mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi.

2.   Asetukset, joilla otetaan käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit, sekä asetukset tai päätökset sitoumusten hyväksymisestä taikka tutkimusten tai menettelyjen päättämisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Näissä asetuksissa tai päätöksissä on mainittava erityisesti, ottaen huomioon tarve suojata luottamuksellisia tietoja, viejien nimet, jos mahdollista, tai kyseessä olevien maiden nimet, kuvaus tuotteesta ja yhteenveto tuen ja vahingon toteamista koskevista asiaan vaikuttavista tosiasioista ja huomioista. Jokaisessa tapauksessa niille osapuolille, joita asian tiedetään koskevan, lähetetään jäljennös asetuksesta tai päätöksestä. Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin uudelleentarkasteluihin.

3.   Tämän asetuksen perusteella voidaan hyväksyä erityissääntöjä erityisesti yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (4) olevan alkuperän käsitteen yhteisestä määrittelystä.

4.   Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettuja toimenpiteitä voidaan yhteisön edun perusteella ja neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen olla komission päätöksellä väliaikaisesti soveltamatta yhdeksän kuukauden ajan. Toimenpiteiden soveltamatta jättämistä voidaan jatkaa uudella, enintään yhden vuoden pituisella jaksolla, jos neuvosto niin päättää komission ehdotuksesta.

Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen.

Toimenpiteitä voidaan olla väliaikaisesti soveltamatta vain, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei soveltamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa, ja sillä edellytyksellä, että yhteisön tuotannonalalla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan ja että nämä huomautukset on otettu huomioon. Toimenpiteitä voidaan kuulemisen jälkeen milloin tahansa alkaa soveltaa uudelleen, jos niiden soveltamatta jättäminen ei enää ole perusteltua.

5.   Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi siten, että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä niiden kirjaamispäivästä alkaen.

Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi yhteisön tuotannonalan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

Kirjaaminen otetaan käyttöön asetuksella, jossa määritetään toimenpiteen tarkoitus ja tarvittaessa tulevaisuudessa mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien arvioitu määrä. Jakso, jonka aikana tuonti on kirjattava, ei saa ylittää yhdeksää kuukautta.

6.   Jäsenvaltioiden on annettava kuukausittain komissiolle kertomus tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen perusteella kannettujen tullien määrästä.

7.   Komissio voi pyytää jäsenvaltioita tapauskohtaisesti toimittamaan tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta toimenpiteiden soveltamista voitaisiin valvoa tehokkaasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista. Tältä osin sovelletaan 11 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä. Kaikkiin jäsenvaltioiden tämän artiklan nojalla toimittamiin tietoihin sovelletaan 29 artiklan 6 kohtaa.

25 artikla

Kuulemiset

1.   Tässä asetuksessa säädetyt kuulemiset, lukuun ottamatta 10 artiklan 7 kohdassa ja 11 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja, suoritetaan neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu kunkin jäsenvaltion edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Kuuleminen suoritetaan välittömästi joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta ja joka tapauksessa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

2.   Komitean kutsuu koolle sen puheenjohtaja. Hänen on toimitettava jäsenvaltioille kaikki asiaa koskevat tiedot niin pian kuin mahdollista mutta viimeistään 10 työpäivää ennen kokousta.

3.   Kuuleminen voidaan tarvittaessa järjestää ainoastaan kirjallisesti. Tässä tapauksessa komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa nämä voivat antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista, jonka puheenjohtaja järjestää, jos tällainen suullinen kuuleminen voidaan suorittaa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

4.   Kuuleminen käsittää erityisesti:

a)	tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen olemassaolon ja menetelmät sen määrän määrittämiseksi;

b)	vahingon olemassaolon ja laajuuden;

c)	tuetun tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden;

d)	toimenpiteet, jotka olosuhteet huomioon ottaen ovat aiheellisia tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta aiheutuneen vahingon estämiseksi tai korjaamiseksi sekä yksityiskohtaiset säännöt näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

26 artikla

Tarkastuskäynnit

1.   Milloin komissio katsoo aiheelliseksi, se voi tehdä tarkastuskäyntejä tutkiakseen tuojien, viejien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien sekä kaupallisten yhdistysten ja järjestöjen kirjanpidon ja todentaakseen tuesta ja vahingosta toimitetut tiedot. Jos asianmukaista vastausta ei saada ajoissa, tarkastuskäynti voidaan jättää tekemättä.

2.   Tarvittaessa komissio voi tehdä tutkimuksia kolmansissa maissa edellyttäen, että asianomaiset yritykset antavat siihen suostumuksensa eikä kyseinen maa, jolle on virallisesti ilmoitettu asiasta, sitä vastusta. Komission on yleensä toimitettava alkuperä- ja/tai viejämaalle käyntien kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät välittömästi, kun se on saanut suostumuksen kyseisiltä yrityksiltä.

3.   Kyseisille yrityksille ilmoitetaan tarkistettavien tietojen luonne ja muut tiedot, jotka on annettava näiden käyntien aikana, mikä ei kuitenkaan estä saatujen tietojen perusteella pyytämästä käyntien aikana lisätietoja.

4.   Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan perusteella tehtävissä tarkastuksissa komissiota avustavat niiden jäsenvaltioiden virkamiehet, jotka sitä pyytävät.

27 artikla

Otos

1.   Jos valittajien, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimien määrä on suuri, tutkimus voidaan rajoittaa

a)	kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai liiketoimia käyttämällä otoksia, jotka ovat valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella tilastollisesti edustavia; tai

b)	tuotannon, myynnin tai viennin sellaiseen suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia ottaen huomioon käytettävissä oleva aika.

2.   Osapuolten, tuotetyyppien tai liiketoimien lopullinen valinta, joka tehdään tämän artiklan mukaisesti, kuuluu komissiolle, mutta otos olisi ensisijaisesti valittava asianomaisten osapuolten kuulemisen jälkeen tai niiden suostumuksella edellyttäen, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot kolmen tutkimuksen vireillepanoa seuraavan viikon kuluessa, jotta edustava otos voitaisiin valita.

3.   Jos tutkimus rajoitetaan tämän artiklan mukaisesti, lasketaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea vastaava yksilöllinen määrä jokaisen sellaisen viejän tai tuottajan osalta, jota ei alun perin valittu mutta joka esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa, paitsi jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

4.   Jos on tehty päätös otoksen käyttämisestä ja valitut osapuolet tai jotkut niistä kieltäytyvät yhteistyöstä siten, että tutkimuksen tulokset voivat vääristyä merkittävästi, voidaan valita uusi otos.

Jos yhteistyöstä kuitenkin merkittävissä määrin edelleen kieltäydytään tai jos ei ole tarpeeksi aikaa uuden otoksen valitsemiseksi, sovelletaan 28 artiklan asiaa koskevia säännöksiä.

28 artikla

Yhteistyön puuttuminen

1.   Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Jos asianomaisen osapuolen todetaan toimittaneen väärän tai harhaanjohtavan tiedon, tätä tietoa ei oteta huomioon, ja sen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Asianomaisille osapuolille on yleensä ilmoitettava yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

2.   Vastaamatta jättämistä tietokoneavusteisesti ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä edellyttäen, että asianomainen osapuoli osoittaa vastauksen esittämisen vaaditussa muodossa voivan aiheuttaa kohtuutonta ylimääräistä vaivannäköä tai kohtuuttomia lisäkustannuksia.

3.   Jos asianomaisen osapuolen toimittamat tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta edellyttäen, että mahdolliset puutteet eivät hankaloita liikaa kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, ne voidaan tarkistaa ja osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4.   Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle ilmoitetaan viipymättä niiden hylkäämisen syyt, ja sille annetaan tilaisuus toimittaa lisäselvityksiä asetetussa määräajassa. Jos näitä selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseisten todisteiden tai tietojen hylkäämisen syyt on ilmoitettava ja mainittava julkistetuissa päätelmissä.

5.   Jos päätelmät, mukaan lukien tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää koskevat, perustuvat 1 kohdan säännöksiin, erityisesti valituksessa toimitettuihin tietoihin, nämä tiedot on tarkistettava, jos se on mahdollista ja ottaen huomioon tutkimuksen määräaika, vertaamalla niitä muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä kuten julkaistuista hintaluetteloista, virallisista tuontitilastoista ja tulliasiakirjoista tai muilta asianomaisilta osapuolilta tutkimuksen aikana saatuihin tietoihin. Kyseiset tiedot voivat tarvittaessa sisältää maailmanmarkkinoita tai muita edustavia markkinoita koskevia tietoja.

6.   Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä siten, että asiaan vaikuttavia tietoja ei toimiteta, lopputulos voi olla mainitulle osapuolelle huonompi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä.

29 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi koska tiedon ilmaisemisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi merkittävä haitallinen vaikutus tiedon antajan tai sen kannalta, jolta tieto on saatu) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2.   Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on annettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Näissä olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.

3.   Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne julkistetaan tai ilmaistaan yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan jättää ottamatta huomioon, paitsi jos voidaan vakuuttavasti asianmukaisten lähteiden perusteella osoittaa, että tiedot ovat oikeita. Luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä ei saa mielivaltaisesti hylätä.

4.   Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan tämän asetuksen nojalla tehtyjen päätösten perusteita eikä ilmaisemasta todisteita, joihin yhteisön viranomaiset tukeutuvat, siltä osin kuin tämä on tarpeen näiden perusteiden selittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon asianomaisten osapuolten oikeutetut edut niin, että niiden liike- tai valtiosalaisuuksia ei paljasteta.

5.   Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot tai näiden edustajat eivät saa paljastaa mitään tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita tiedot toimittanut henkilö on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman mainitun henkilön erityistä lupaa. Komission ja jäsenvaltioiden välillä vaihdettuja tietoja, 25 artiklan perusteella suoritettuja tai 10 artiklan 7 kohdassa ja 11 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja kuulemisia koskevia tietoja taikka yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja ei saa ilmaista, paitsi jos niiden ilmaisemisesta nimenomaan säädetään tässä asetuksessa.

6.   Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

Tämä säännös ei estä tietyn tutkimuksen yhteydessä saatujen tietojen käyttämistä kyseistä samankaltaista tuotetta koskevien muiden saman menettelyn yhteydessä suoritettavien tutkimusten vireillepanossa.

30 artikla

Ilmoittaminen osapuolille

1.   Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niiden edustavat järjestöt ja alkuperä- ja/tai viejämaa voivat pyytää, että niille ilmoitetaan niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden perustana olevista yksityiskohdista, joiden nojalla väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Tietojen saantia koskevat pyynnöt on tehtävä kirjallisesti ja viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen, ja tiedot on annettava kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.

2.   Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoitusta niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiotaan suositella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista taikka tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä tietojen antamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisessa käytetyt tosiasiat ja huomiot.

3.   Pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta on osoitettava kirjallisesti komissiolle ja, jos väliaikainen tulli on otettu käyttöön, niiden on oltava komissiolla viimeistään kuukauden kuluttua tämän tullin käyttöönoton julkistamisesta. Jos väliaikaista tullia ei ole otettu käyttöön, osapuolilla on mahdollisuus pyytää saada tiedot komission asettamassa määräajassa.

4.   Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se tehdään mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia toimia koskevan komission ehdotuksen jättämistä 14 ja 15 artiklan mukaisesti. Jos komissio ei sillä hetkellä voi ilmoittaa tiettyjä tosiasioita tai huomioita, sen on tehtävä se mahdollisimman pian.

Ilmoittaminen ei ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, ja jos kyseinen päätös perustuu eri tosiasioihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista.

5.   Ilmoittamisen jälkeen tehdyt huomautukset otetaan huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kussakin tapauksessa ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyyden, mutta joka on vähintään kymmenen päivää.

31 artikla

Yhteisön etu

1.   Jotta voitaisiin todeta, onko toimenpiteiden toteuttaminen yhteisön edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien kotimaisen tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut. Tämän artiklan mukainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen tuen kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Tuen ja vahingon perusteella määritettyjä toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että niiden soveltaminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2.   Jotta viranomaisilla olisi luotettava perusta kaikkien näkökantojen ja tietojen huomioon ottamiseksi, kun ne päättävät, onko toimenpiteiden käyttöönottaminen yhteisön edun mukaista, valituksen tekijät, tuojat ja niiden edustavat yhdistykset sekä käyttäjien ja kuluttajien edustavat järjestöt voivat ilmoittautua ja toimittaa tietoja komissiolle tasoitustulleja koskevan tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Nämä tiedot tai asianmukaiset yhteenvedot niistä toimitetaan muille tässä kohdassa mainituille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää tulla kuulluiksi. Pyynnöt on esitettävä 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa, ja niissä on mainittava erityiset syyt, joiden perusteella osapuolia olisi yhteisön edun kannalta kuultava.

4.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat esittää huomautuksia käyttöön otettujen väliaikaisten tullien soveltamisesta. Jotta nämä huomautukset otettaisiin huomioon, ne on saatava kuukauden kuluessa toimenpiteiden soveltamisen alkamisesta, ja ne on, mahdollisesti asianmukaisina yhteenvetoina, toimitettava muille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

5.   Komissio tarkastelee kaikkia sille asianmukaisesti toimitettuja tietoja ja päättää, missä määrin ne ovat edustavia; tämän tarkastelun tulokset sekä lausunto näiden tietojen oikeellisuudesta toimitetaan neuvoa-antavalle komitealle. Komission on kaikissa 14 ja 15 artiklan mukaisesti tehtävissä ehdotuksissa otettava huomioon komiteassa esitetyistä näkökannoista tehtävä yhteenveto.

6.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää, että niille toimitetaan ne tosiasiat ja huomiot, joille lopulliset päätökset todennäköisesti tulevat perustumaan. Nämä tiedot toimitetaan siinä laajuudessa kuin se on mahdollista, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta komission tai neuvoston myöhemmin tekemään päätökseen.

7.   Tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden oikeellisuutta tukevat selkeät todisteet.

32 artikla

Tasoitustoimenpiteiden ja monenvälisten ratkaisujen välinen suhde

Jos tuotavaan tuotteeseen sovelletaan tukisopimuksessa määrättyjen erimielisyyksien ratkaisumenettelyjen mukaisesti käyttöön otettuja toimenpiteitä ja jos nämä toimenpiteet ovat riittävät tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta aiheutuvan vahingon poistamiseksi, on kyseisen tuotteen osalta käyttöön otettu tasoitustulli jätettävä tapauksen mukaan heti väliaikaisesti soveltamatta tai se on kumottava.

33 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus ei estä soveltamasta:

a)	sellaisia erityissääntöjä, jotka on vahvistettu yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

b)	yhteisön asetuksia maatalouden alalla eikä neuvoston asetusta (ETY) N:o 2783/75 (5), (EY) N:o 3448/93 (6) ja (EY) N:o 1667/2006 (7). Tätä asetusta sovelletaan mainittuja asetuksia täydentävästi sekä poiketen kaikista niiden säännöksistä, jotka estävät tasoitustullien soveltamisen;

c)	erityistoimenpiteitä, jolleivät nämä ole GATTin mukaisten velvoitteiden vastaisia.

34 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2026/97.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

35 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1.

(2)  Katso liite V.

(3)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1.

(4)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(5)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 104.

(6)  EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18.

(7)  EUVL L 312, 11.11.2006, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---