25.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/1

(1)

Matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/18/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Koska mainittuun direktiiviin tehdään uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Yhteisessä liikennepolitiikassa on toteutettava toimenpiteitä meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

(3)

Yhteisö on syvästi huolissaan valtaviin ihmishenkien menetyksiin johtaneista matkustaja-aluksille sattuneista merionnettomuuksista. Matkustaja-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten käyttäjillä on kaikkialla yhteisössä oikeus edellyttää alukselta asianmukaista ja luotettavaa turvallisuustasoa.

(4)

Työntekijöiden työvälineet ja henkilösuojaimet eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, koska toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (5) säännöksiä ja sen asiaa koskevien erityisdirektiivien asiaa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa tällaisten välineiden ja suojainten käyttöön kotimaanmatkoilla liikennöivillä matkustaja-aluksilla.

(5)

Jäsenvaltioiden välisten matkustajameriliikennepalvelujen tarjoaminen on jo vapautettu palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 4055/86 (6). Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) säädetään asetuksella (ETY) N:o 3577/92 (7).

(6)

Korkean turvallisuustason saavuttamiseksi ja kaupan esteiden poistamiseksi on kotimaanliikenteessä toimiville matkustaja-aluksille laadittava yhdenmukaiset turvallisuusmääräykset asianmukaisella tasolla. Kansainvälisessä liikenteessä toimivien alusten turvallisuusmääräyksiä kehitetään Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) piirissä. Käytettävissä olisi oltava menettelyjä, joilla pyydetään IMOa ryhtymään toimenpiteisiin kansainvälistä liikennettä koskevien määräysten saattamiseksi samalle tasolle tämän direktiivin määräysten kanssa.

(7)

Ottaen erityisesti huomioon matkustajameriliikenteen sisämarkkinaulottuvuuden toiminta yhteisön tasolla on ainoa mahdollinen keino saavuttaa alusten yhtenäinen turvallisuustaso kaikkialla yhteisössä.

(8)

Suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaen direktiivi on asianmukainen oikeudellinen säädös, koska sillä luodaan puitteet turvallisuusmääräysten yhtenäiselle ja velvoittavalle soveltamiselle jäsenvaltioissa, mutta annetaan jokaiselle jäsenvaltiolle oikeus päättää sen sisäiseen järjestelmään parhaiten soveltuvista täytäntöönpanovälineistä.

(9)

Turvallisuuden parantamiseksi ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi yhteisiä turvallisuusvaatimuksia olisi sovellettava yhteisössä kotimaanmatkoilla liikennöiviin matkustaja-aluksiin ja suurnopeusmatkustaja-aluksiin riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat. On kuitenkin tarpeen jättää soveltamisalan ulkopuolelle jotkut alusluokat, joihin tämän direktiivin säännöt eivät sovellu teknisesti tai joiden osalta ne ovat taloudellisesti mahdottomia toteuttaa.

(10)

Matkustaja-alukset olisi jaettava eri luokkiin niiden merialueiden laajuuden ja olosuhteiden mukaan, joilla ne liikennöivät. Suurnopeusmatkustaja-alukset olisi luokiteltava IMOn laatiman suurnopeusalussäännöstön määräysten mukaisesti.

(11)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisillä matkoilla liikennöiviä matkustaja-aluksia ja suurnopeusmatkustaja-aluksia koskevia kansainvälisesti hyväksyttyjä määräyksiä sisältävän kansainvälisen yleissopimuksen (vuoden 1974 SOLAS-yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna, sekä IMOn hyväksymien asiaa koskevien päätöslauselmien ja muiden kyseistä yleissopimusta täydentävien ja tulkitsevien toimenpiteiden olisi oltava turvallisuusmääräysten pääasiallinen viitekehys.

(12)

Sekä uusien että olemassa olevien matkustaja-alusten eri luokat edellyttävät erilaista lähestymistapaa sellaisten turvallisuusvaatimusten asettamiseksi, jotka takaavat samanarvoisen turvallisuustason ottaen huomioon näiden eri luokkien erityistarpeet ja rajoitukset. Uusilla ja olemassa olevilla aluksilla noudatettavien turvallisuusvaatimusten välille on aiheellista tehdä ero, sillä uusia aluksia koskevien sääntöjen soveltaminen olemassa oleviin aluksiin edellyttäisi niin laajoja rakenteellisia muutoksia, että aluksista tulisi taloudellisesti elinkelvottomia.

(13)

Tietyt siirtymäkaudet ovat perusteltuja niiden taloudellisten ja teknisten vaikutusten vuoksi, jotka johtuvat olemassa olevien alusten parantamisesta tässä direktiivissä vahvistettuja määräyksiä vastaaviksi.

(14)

Ottaen huomioon huomattavat erot suurnopeusalusten suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä perinteisiin matkustaja-aluksiin verrattuna, tällaisilta suurnopeusaluksilta olisi vaadittava erityissääntöjen noudattamista.

(15)

Laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY (8) säännösten mukaisille aluksissa oleville laivavarusteille ei tarvitse tehdä lisätestejä, kun ne asennetaan matkustaja-alukseen, koska näitä varusteita koskevat jo kyseisen direktiivin vaatimukset ja menettelyt.

(16)

Ro-ro-matkustaja-alusten erityisistä vakavuusvaatimuksista 14 päivänä huhtikuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/25/EY (9) säädetään kansainvälisessä liikenteessä yhteisön satamista ja yhteisön satamiin liikennöivien ro-ro-matkustaja-alusten tiukennetuista vakavuusvaatimuksista, ja näitä tiukennettuja vaatimuksia olisi sovellettava myös samoissa meriolosuhteissa liikennöivien kotimaanliikenteen ro-ro-matkustaja-alusten tiettyihin luokkiin. Ro-ro-matkustaja-alukset, jotka eivät täytä tällaisia vakavuusvaatimuksia, olisi poistettava käytöstä, kun on kulunut tietty määrä liikennöintivuosia. Koska olemassa oleviin ro-ro-matkustaja-aluksiin saatetaan joutua tekemään rakenteellisia muutoksia, jotta ne olisivat erityisten vakavuusvaatimusten mukaisia, nämä vaatimukset olisi otettava käyttöön usean vuoden jakson kuluessa, jotta sille toimialan osalle, johon vaatimusten soveltaminen vaikuttaa, annettaisiin riittävästi aikaa valmistautua niiden noudattamiseen; tästä syystä olisi säädettävä olemassa olevia aluksia koskevasta siirtymäkaudesta. Siirtymäkausi ei saisi vaikuttaa erityisten vakavuusvaatimusten täytäntöönpanoon 28 päivänä helmikuuta 1996 tehdyn Tukholman sopimuksen liitteiden kattamilla merialueilla.

(17)

On tärkeää toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liikuntarajoitteiset henkilöt pääsevät turvallisesti matkustaja-aluksille ja suurnopeusmatkustaja-aluksille, jotka liikennöivät jäsenvaltioiden kotimaanliikenteessä.

(18)

Jäsenvaltiot voivat asettaa lisäturvallisuusvaatimuksia, jos ne ovat perusteltavissa paikallisilla olosuhteilla, sallia samanarvoisten turvallisuusmääräysten soveltamisen, myöntää vapautuksia tämän direktiivin säännöksistä tietyissä liikennöintiolosuhteissa tai määrätä suojatoimenpiteitä poikkeuksellisen vaarallisissa olosuhteissa edellyttäen, että tämä hyväksytään komiteamenettelyllä.

(19)

Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (10) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla perustettujen komiteoiden tehtävät.

(20)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(21)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa joitakin tämän direktiivin säännöksiä, myös sen liitteitä, kansainvälisellä tasolla tapahtuneen kehityksen ja etenkin kansainvälisiin yleissopimuksiin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(22)

Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja voimaansaattamisen valvomiseksi olisi suoritettava uusien ja olemassa olevien matkustaja-alusten katsastukset. Lippuvaltion hallinnon olisi itse annettava todistuskirjat tämän direktiivin vaatimusten mukaisuudesta tai ne olisi annettava sen puolesta.

(23)

Jotta varmistetaan tämän direktiivin täytäntöönpaneminen kaikilta osin, jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja niiden olisi valvottava tämän direktiivin säännösten noudattamista satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/21/EY (12) säännöksiin pohjautuvien säännösten mukaisesti.

(24)

Tähän direktiiviin lisätyt uudet osat koskevat ainoastaan komiteamenettelyitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(25)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä IV olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

a)

’kansainvälisillä yleissopimuksilla’ vuoden 1974 kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (vuoden 1974 SOLAS-yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna, ja vuoden 1966 kansainvälistä lastiviivayleissopimusta sekä näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia;

b)

’ehjän aluksen vakavuussäännöstöllä’’säännöstöä ehjän aluksen vakavuudesta kaikissa IMOn asiakirjojen kattamissa aluslajeissa’, joka sisältyy 4 päivänä marraskuuta 1993 annettuun IMOn yleiskokouksen päätöslauselmaan A.749(18), sellaisena kuin se on muutettuna;

c)

’suurnopeusalussäännöstöllä’’suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä’, joka sisältyy IMOn meriturvallisuuskomitean 20 päivänä toukokuuta 1994 antamaan päätöslauselmaan MSC 36 (63), sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

d)

’GMDSS:llä’ maailmanlaajuista merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmää, sellaisena kuin se esitetään vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen IV luvussa, sellaisena kuin se on muutettuna;

e)

’matkustaja-aluksella’ alusta, joka kuljettaa enemmän kuin kaksitoista matkustajaa;

f)

’ro-ro-matkustaja-aluksella’ alusta, joka kuljettaa yli 12 matkustajaa ja jossa on ro-ro-lastitiloja tai erityistiloja, siten kuin ne määritellään liitteessä I olevassa säännössä II-2/A/2;

g)

’suurnopeusmatkustaja-aluksella’ vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, X/1 säännössä määriteltyä suurnopeusalusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa, lukuun ottamatta kotimaanmatkoja merialueilla liikennöiviä B-, C- tai D-luokan matkustaja-aluksia, kun:

h)

’uudella aluksella’ alusta, jonka köli oli laskettu tai joka oli vastaavassa rakennusvaiheessa 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen; vastaavalla rakennusvaiheella tarkoitetaan vaihetta, jolloin:

i)

’olemassa olevalla aluksella’ alusta, joka ei ole uusi alus;

j)

’iällä’ aluksen ikää ilmaistuna vuosina aluksen toimituspäivämäärästä;

k)

’matkustajalla’ jokaista muuta henkilöä kuin:

l)

’aluksen pituudella’, jollei erikseen toisin säädetä, 96:ta prosenttia kokonaispituudesta vesiviivalla, joka on 85 prosentin korkeudella pienimmästä mallisivukorkeudesta, mitattuna kölin yläpinnasta, tai pituutta keularangan etureunasta peräsinvarren keskiöön samalla vesiviivalla, jos tämä pituus on suurempi. Aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaksi, on vesiviivan, jolla tämä pituus mitataan, oltava suunnitellun vesiviivan suuntainen;

m)

’keulan korkeudella’ vuoden 1966 kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen 39 säännön määritelmän mukaisesti keulapystysuoran kohdalla mitattua pystysuoraa etäisyyttä määrättyä kesävaralaitaa ja suunniteltua viippausta vastaavasta vesiviivasta säälle alttiin kannen yläpintaan aluksen sivussa;

n)

’täyskannellisella aluksella’ alusta, joka on varustettu yli koko aluksen ulottuvalla, sään ja meren vaikutuksille alttiina olevalla kannella, jossa on pysyvät laitteet sen säälle alttiiden osien kaikkien aukkojen sulkemiseksi ja jonka alla kaikki aluksen laidoilla olevat aukot on varustettu pysyvillä, vähintään säätiiviillä sulkemislaitteilla;

koko kansi voi olla vesitiivis kansi tai samanarvoinen rakenne, joka koostuu sellaisesta ei-vesitiiviistä kannesta, jonka kattaa kokonaisuudessaan sellainen säätiivis rakenne, joka on riittävän vahva ylläpitämään säätiiviyttä ja joka on varustettu säätiiviillä sulkemislaitteilla,

o)

’kansainvälisellä matkalla’ merimatkaa jäsenvaltion satamasta tämän jäsenvaltion ulkopuolella olevaan satamaan tai päinvastoin;

p)

’kotimaanmatkalla’ matkaa merialueilla jäsenvaltion satamasta tämän jäsenvaltion samaan tai toiseen satamaan;

q)

’merialueella’ 4 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettua aluetta;

radioliikennettä koskevia määräyksiä sovellettaessa merialueiden määritelmät ovat kuitenkin vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, IV luvun 2 säännössä olevat määritelmät;

r)

’satama-alueella’ jäsenvaltioiden määrittelemää aluetta, joka ei ole merialue ja joka ulottuu sellaisiin kauimmaisiin pysyviin satamarakenteisiin, jotka muodostavat satamajärjestelmän olennaisen osan, tai luonnollisten maantieteellisten muodostelmien rajaamiin jokisuistoihin tai vastaaviin suojaisiin alueisiin;

s)

’suojapaikalla’ mitä tahansa luonnollisesti tai keinotekoisesti suojattua aluetta, jota alus voi käyttää turvapaikkana sen turvallisuuden todennäköisesti vaarantavissa olosuhteissa;

t)

’lippuvaltion hallinnolla’ sen valtion toimivaltaisia viranomaisia, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia;

u)

’isäntävaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka satamaan (satamiin) tai satamasta (satamista) muun kuin kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus liikennöi kotimaanmatkoilla;

v)

’hyväksytyllä laitoksella’ laitosta, joka on hyväksytty alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/57/EY (13) 4 artiklan mukaisesti;

w)

’meripeninkulmalla’1 852 metriä;

x)

’merkitsevällä aallonkorkeudella’ tiettynä ajanjaksona rekisteröityjen aaltojen korkeimman kolmannesosan keskimääräistä korkeutta;

y)

’liikuntarajoitteisilla henkilöillä’ kaikkia henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia käyttää julkista liikennettä, mukaan lukien vanhukset, vammaiset, aistivammaiset ja pyörätuolin käyttäjät, raskaana olevat naiset ja pienten lasten kanssa kulkevat henkilöt.

a)

uusiin matkustaja-aluksiin,

b)

olemassa oleviin matkustaja-aluksiin, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän,

c)

suurnopeusmatkustaja-aluksiin.

a)

matkustaja-aluksiin, jotka ovat:

b)

suurnopeusmatkustaja-aluksiin, jotka ovat:

’A-luokka’

tarkoittaa kotimaanmatkoilla, ei kuitenkaan B-, C- ja D-luokissa tarkoitetuilla matkoilla, liikennöivää matkustaja-alusta.

’B-luokka’

tarkoittaa matkustaja-alusta, joka liikennöi kotimaanmatkoilla, joilla aluksen suurin etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 20 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna.

’C-luokka’

tarkoittaa matkustaja-alusta, joka liikennöi kotimaanmatkoilla sellaisilla merialueilla, joilla 2,5 metriä ylittävän merkitsevän aallonkorkeuden todennäköisyys on pienempi kuin 10 prosenttia yhden vuoden aikana ympärivuotisessa liikennöinnissä tai tiettynä rajoitettuna vuodenaikana yksinomaan kyseisenä vuodenaikana tapahtuvassa liikennöinnissä (esimerkiksi kesäaikana), ja aluksen etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 15 meripeninkulmaa suojapaikasta eikä suurempi kuin 5 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna.

’D-luokka’

tarkoittaa matkustaja-alusta, joka liikennöi kotimaanmatkoilla sellaisilla merialueilla, joilla 1,5 metriä ylittävän merkitsevän aallonkorkeuden todennäköisyys on pienempi kuin 10 prosenttia yhden vuoden aikana ympärivuotisessa toiminnassa tai tiettynä rajoitettuna vuodenaikana yksinomaan kyseisenä vuodenaikana tapahtuvassa liikennöinnissä (esimerkiksi kesäaikana), ja aluksen etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 6 meripeninkulmaa suojapaikasta eikä suurempi kuin 3 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna.

a)

laadittava ja saatettava tarvittaessa ajan tasalle luettelo lainkäyttövaltaansa kuuluvista merialueista ja rajattava vyöhykkeet eri alusluokkien ympärivuotiseen ja soveltuvin osin rajoitettuun määräaikaiseen liikennöintiin noudattaen luokille 1 kohdassa säädettyjä perusteita;

b)

julkaistava luettelo julkisessa tietokannassa, joka on saatavilla toimivaltaisen merenkulkuviranomaisen internetsivustolla;

c)

ilmoitettava komissiolle tällaisten tietojen sijaintipaikasta sekä luetteloon tehtävistä muutoksista.

a)

Rungon, pää- ja apukoneiston sekä sähkö- ja automatiikkalaitteistojen rakenteen ja huollon on oltava hyväksytyn laitoksen säännöissä luokittelua varten annettujen standardien mukaiset tai direktiivin 94/57/EY 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti hallinnon käyttämien samanarvoisten sääntöjen mukaiset.

b)

Vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, IV luvun määräyksiä, vuoden 1988 GMDSS-muutokset mukaan lukien, sekä V ja VI luvun määräyksiä on sovellettava.

c)

Vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, V luvun 12 säännön mukaisia aluksen navigointilaitteita koskevia määräyksiä on sovellettava. Direktiivin 96/98/EY liitteessä A.1 lueteltuja ja mainitun direktiivin mukaisia aluksen navigointilaitteita on pidettävä SOLAS-yleissopimuksen, V/12(r) säännön, sellaisena kuin se on muutettuna, tyyppihyväksyntävaatimusten mukaisina.

a)

Yleiset vaatimukset

b)

Lastiviivavaatimukset

a)

A-luokan olemassa olevien matkustaja-alusten on oltava vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, määriteltyjen olemassa olevia matkustaja-aluksia koskevien sääntöjen sekä tämän direktiivin asianmukaisten erityisvaatimusten mukaisia; niiden sääntöjen osalta, joiden tulkinta jätetään vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, hallinnolle, lippuvaltion hallinnon on sovellettava tämän direktiivin liitteessä I olevia tulkintoja.

b)

B-luokan olemassa olevien matkustaja-alusten on oltava tämän direktiivin asianmukaisten erityisvaatimusten mukaisia.

c)

C- ja D-luokkien olemassa olevien matkustaja-alusten on oltava tämän direktiivin asianmukaisten erityisvaatimusten mukaisia ja sellaisten tekijöiden osalta, joita nämä vaatimukset eivät koske, lippuvaltion hallinnon sääntöjen mukaisia; tällaisissa säännöissä on määrättävä samanarvoisesta turvallisuustasosta kuin liitteessä I olevassa II-1 ja II-2 luvussa ottaen huomioon erityiset paikalliset liikennöintiolosuhteet sellaisilla merialueilla, joilla näihin luokkiin kuuluvat alukset voivat liikennöidä.

Ennen kuin C- ja D-luokkien olemassa olevat matkustaja-alukset voivat liikennöidä isäntävaltiossa säännöllisillä kotimaanmatkoilla, lippuvaltion hallinnon on päästävä yhteisymmärrykseen isäntävaltion kanssa kyseisistä säännöistä.

d)

Jos jäsenvaltio katsoo, että isäntävaltion hallinnon c alakohdan nojalla edellyttämät säännöt ovat kohtuuttomia, sen on välittömästi ilmoitettava siitä komissiolle; komissio käynnistää asian käsittelyn päätöksen tekemiseksi 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

e)

Huomattavan korjaus-, muutos- tai muuntamistyön ja siihen liittyvän varustelun on oltava 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen uusia aluksia koskevien vaatimusten mukaista; olemassa olevan aluksen muuttamista, jonka tarkoituksena on ainoastaan parantaa aluksen selviytymiskykyä, ei pidetä huomattavana muuntamistyönä.

f)

Edellä olevan a alakohdan säännöksiä, jollei vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, määritellä varhaisempia päivämääriä, ja b ja c alakohdassa annettuja säännöksiä, jollei tämän direktiivin liitteessä I määritellä varhaisempia päivämääriä, ei sovelleta alukseen, jonka köli on laskettu tai joka on ollut vastaavassa rakennusvaiheessa:

a)

Suurnopeusmatkustaja-alusten, jotka on rakennettu tai joita on huomattavasti korjattu, muutettu tai muunnettu 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen, on oltava vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, X/3 säännön vaatimusten mukaisia, paitsi jos

b)

Ennen 1 päivää tammikuuta 1996 rakennetut ja suurnopeusalussäännöstön vaatimusten mukaiset suurnopeusmatkustaja-alukset jatkavat liikennöintiä kyseisen säännöstön nojalla varmennettuina.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1996 rakennetut suurnopeusmatkustaja-alukset, jotka eivät ole suurnopeusalussäännöstön vaatimusten mukaisia, eivät saa liikennöidä kotimaanmatkoilla, paitsi jos ne liikennöivät kotimaanmatkoilla jäsenvaltiossa jo 4 päivänä kesäkuuta 1998, jolloin niiden voidaan sallia jatkavan kotimaanliikennöintiä kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällaisten alusten on oltava DSC-säännöstön vaatimusten mukaisia.

c)

Suurnopeusmatkustaja-alusten ja niiden varusteiden rakentamisen ja huollon on oltava hyväksytyn laitoksen suurnopeusalusten luokitusta koskevien sääntöjen mukaisia tai hallinnon direktiivin 94/57/EY 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttämien samanarvoisten sääntöjen mukaisia.

a)

kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään viipymättä ja esitettävä perustelut siihen;

b)

komissio tutkii, ovatko keskeyttäminen tai lisätoimenpiteet perusteltuja turvallisuudelle ja ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran vuoksi;

c)

jäljempänä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti on päätettävä, onko jäsenvaltion päätös tällaisen aluksen liikennöinnin keskeyttämisestä tai sille määrätyistä lisätoimenpiteistä perusteltu ihmishengen turvallisuudelle tai omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran vuoksi, ja jos keskeytys tai toimenpiteet eivät ole perusteltuja, kyseistä jäsenvaltiota on vaadittava peruuttamaan keskeytys tai toimenpiteet.

a)

2 artiklan a, b, c, d ja v alakohdan määritelmät;

b)

12 artiklassa tarkoitettuihin katsastusmenettelyihin ja -ohjeisiin liittyvät säännökset;

c)

vuoden 1974 SOLAS-yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna, koskevat säännökset ja suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä koskevat säännökset, mukaan lukien turvallisuussäännöstöön 4 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti myöhemmin tehdyt muutokset;

d)

erityiset viittaukset 2 artiklan g, m ja q alakohdassa, 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa, 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ’kansainvälisiin yleissopimuksiin’ ja IMOn päätöslauselmiin.

a)

kansainvälisiin yleissopimuksiin tehtyjen muutosten soveltamiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin asioihin;

b)

liitteiden teknisten määräysten parantamiseksi kokemusten pohjalta.

a)

katsastus ennen aluksen käyttöönottoa;

b)

määräaikaiskatsastus kerran kahdessatoista kuukaudessa; ja

c)

ylimääräisiä katsastuksia tarvittaessa.

a)

peruskatsastus ennen aluksen käyttöönottoa isäntävaltiossa kotimaanmatkoilla niiden olemassa olevien alusten osalta, jotka liikennöivät kotimaanmatkoilla siinä jäsenvaltiossa, jonka lipun alla niillä on oikeus purjehtia;

b)

määräaikaiskatsastus kerran kahdessatoista kuukaudessa; ja

c)

ylimääräisiä katsastuksia tarvittaessa.

a)

jouduttaa IMOssa meneillään olevaa käsittelyä niiden vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, II-1, II-2 ja III luvun sääntöjen tarkistamiseksi, jotka sisältävät hallinnon harkinnan varaan jätettyjä asioita, jotta näille säännöille saadaan vahvistettua yhdenmukaistetut tulkinnat ja jotta niihin voidaan tehdä tarvittavat muutokset; ja

b)

toteuttaa toimenpiteet satamavaltion suostumista SOLAS-vapautuksiin koskevan MSC-kiertokirjeen 606 määräysten perustana olevien periaatteiden pakolliseksi soveltamiseksi.

1.

2.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

8–1.

8–2.

8–3.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

17–1.

17–2.

17–3.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

1.

2.

3.

4.

5.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

6-1.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

1.

2.

3.

4.

5.

5–1.

5–2.

5–3.

6.

7.

8.

8a.

9.

10.

11.

12.

13.

—

muutosta, joka vaikuttaa merkittävästi aluksen mittoihin

(esimerkki: pidentäminen uudella keskiosalla)

—

muutosta, joka vaikuttaa merkittävästi aluksen matkustajakapasiteettiin

(esimerkki: ajoneuvokannen muuntaminen matkustajien asuntotiloiksi)

—

muutosta, joka merkittävästi lisää aluksen käyttöikää

(esimerkki: matkustajien asuntotilojen uusiminen yhdellä koko kannella).

.1

.2

Aluksen pituus on ylimmän osastoimislastiviivan päätepisteiden kautta kulkevien pystysuorien välinen pituus.

.3

Aluksen leveys on kaarien ulkoreunojen välinen suurin leveys ylimmän osastoimislastiviivan kohdalla tai sen alapuolella.

.4

Syväys on pystysuora etäisyys malliperusviivasta keskilaivassa kulloinkin kyseessä olevaan osastoimislastiviivaan.

.5

Kantavuus on tonneissa ilmaistu ero aluksen uppouman ja kevytpainon välillä mitattuna vedessä, jonka ominaispaino on 1,025, alukselle määrättyä kesävaralaitaa vastaavan lastivesiviivan kohdalla.

.6

Kevytpaino on aluksen tonneissa ilmaistu uppouma ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makean veden varastoa, syöttövesivarastoa ja muonavarastoa sekä ilman matkustajia ja laivaväkeä tavaroineen.

.7

Laipiokansi on ylin kansi, johon vesitiiviit poikittaislaipiot ulottuvat.

.8

Upporaja on viiva, joka kulkee pitkin aluksen kylkeä vähintään 76 millimetriä laipiokannen yläpinnan alapuolella.

.9

Täyttymä on se prosentuaalinen osa jonkin tilan tilavuudesta, joka voi täyttyä vedellä. Jos tila ulottuu upporajan yläpuolelle, mitataan sen tilavuus vain mainittuun rajaan saakka.

.10

Koneistotilan on katsottava ulottuvan malliperusviivasta upporajaan ja olevan niiden äärimmäisten vesitiiviiden poikittaisten päälaipioiden välissä, jotka rajoittavat alusta kuljettaville pää- ja apukoneille ja kuljetuskoneistoon kuuluville kattiloille varattuja tiloja.

.11

Matkustajatiloja ovat ne tilat, jotka on tarkoitettu matkustajien asumista ja käyttöä varten, lukuun ottamatta matkatavara-, varasto-, muona- ja postisuojia.

.12

Vesitiiviillä tarkoitetaan rakenteen kykyä estää veden kulku rakenteen läpi joka suuntaan joko vaurio-olosuhteissa tai ehjänä todennäköisesti syntyvän vesipatsaan vaikutuksesta.

.13

Säätiiviillä tarkoitetaan, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen missään meriolosuhteissa.

.14

Ro-ro-matkustaja-aluksella tarkoitetaan matkustaja-alusta, jossa on ro-ro-lastitilat tai erityistilat II-2/A/2 säännön määritelmän mukaisesti.

.1

.2

Ohjauslaitteen voimanlähteitä ovat:

.3

Apuohjauslaitteita ovat muut kuin pääasialliseen ohjauslaitteistoon kuuluvat laitteet, joita tarvitaan aluksen ohjaamiseen pääohjauslaitteen mennessä epäkuntoon, mutta niihin ei lueta peräsinkampea, neljännesympyrää tai muita vastaavaan tarkoitukseen käytettyjä osia.

.4

Normaaleita käyttö- ja asumisolosuhteita ovat olosuhteet, joissa alus kokonaisuudessaan, koneisto, toiminnot, kuljetuslaitteet ja niiden apuvälineet, ohjailtavuus, turvallinen navigointi, palo- ja vuototurvallisuus, sisäinen ja ulkoinen viestintä ja merkinanto, poistumistiet ja pelastusvenevinssit, samoin kuin suunnitellut asumismukavuusolosuhteet ovat käyttökunnossa ja toimivat normaalisti.

.5

Hätätilanne on tilanne, jossa tavallisiin käyttö- ja asumisolosuhteisiin tarvittavista toiminnoista jokin on epäkunnossa sähköenergian päälähteessä esiintyvän vian tai häiriön takia.

.6

Sähköenergian päälähde on voimanlähde, joka on tarkoitettu tuottamaan sähkövoimaa pääkytkintauluun jaettavaksi kaikkiin toimintoihin, joita tarvitaan aluksen pitämiseksi normaalissa käyttö- ja asumiskunnossa.

.7

Kuollut tila on tila, jossa aluksen pääkuljetuskoneisto, kattilat ja apulaitteisto eivät toimi voiman puutteen takia.

.8

Päägeneraattoriasema on tila, jossa sähköenergian päälähde sijaitsee.

.9

Pääkytkintaulu on kytkintaulu, jonne sähköenergia tulee suoraan sähköenergian päälähteestä ja joka jakaa aluksen toimintoihin tarvittavan sähköenergian.

.10

Hätäkytkintaulu on kytkintaulu, jonne pääasiallisen sähköntuotantojärjestelmän epäkuntoon mennessä tulee sähköenergia suoraan sähköenergian hätälähteestä tai väliaikaisesta voimanlähteestä ja joka jakaa aluksen hätätoimintoihin tarvittavan sähköenergian.

.11

Sähköenergian hätälähde on sähkövoimanlähde, joka sähköenergian päälähteessä olevan vian tai häiriön sattuessa tuottaa sähkövoimaa hätäkytkintauluun.

.12

Suurin kulkunopeus eteenpäin on suurin nopeus, jota alus on suunniteltu käyttämään merellä suurimmalla syväyksellään.

.13

Suurin kulkunopeus taaksepäin on se nopeus, jonka aluksen arvioidaan voivan saavuttaa suurimmalla peruutustehollaan ja suurimmalla syväyksellään.

.14a

Koneistotiloja ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneistoa, kattiloita, polttoöljyn käsittelylaitteistoa, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteita, öljyntäyttöasemia, jäädytys-, vakavointi-, ilmanvaihto- ja ilmastointikoneistoa, sekä vastaavat tilat ja näihin johtavat kuilut.

.14b

A-kategorian koneistotiloja ovat tilat ja niihin johtavat kuilut, joissa on:

.15

Voimankäyttöjärjestelmä on hydraulinen laitteisto, joka välittää voiman peräsintukin kääntämiseksi ja johon kuuluu yksi tai useampia ohjauslaitteen voimanlähteitä niihin kuuluvine putkistoineen ja varusteineen sekä peräsinkäynnistin. Voimankäyttöjärjestelmillä voi olla yhteisiä mekaanisia osia kuten peräsinkampi, neljännesympyrä ja peräsintukki tai samaa tarkoitusta varten olevia osia.

.16

Valvonta-asemia ovat tilat, joihin on sijoitettu aluksen radio tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai hätävoimanlähde tai joihin on keskitetty palonseuranta- tai palontorjuntalaitteistoja.

a)

Oikaisevan momenttivarren GZ-käyrän rajoittama pinta-ala ei saa olla vähemmän kuin:

b)

Oikaisevan momenttivarren GZ on oltava vähintään 0,20 metriä kallistuskulmalla, joka on 30 astetta tai suurempi.

c)

Sen kallistuskulman, jolla oikaiseva momenttivarsi GZ saavuttaa suurimman arvonsa, on oltava mieluiten yli 30, mutta ei kuitenkaan alle 25 astetta.

d)

Poikittaisen alkuvaihtokeskuskorkeuden on oltava vähintään 0,15 metriä.

.1

Vuotopituus tietyssä kohdassa on se suurin osa aluksen pituudesta, keskipisteenä kyseinen kohta, joka voi täyttyä vedellä jäljempänä esitetyn täyttymää koskevan olettamuksen mukaisesti aluksen painumatta upporajaa syvemmälle.

.2

Jollei aluksessa ole yhtäjaksoista laipiokantta, voidaan jokaisen kohdan vuotopituus määrittää käyttämällä oletettua yhtäjaksoista upporajaa, joka ei millään kohdalla ole alle 76 millimetriä sen kannen yläpintaa alempana aluksen sivussa, johon kysymyksessä olevat laipiot sekä laidoitus ulottuvat vesitiiviinä.

.3

Jos osa oletetusta upporajasta on huomattavasti sen kannen alapuolella, johon laipiot ulottuvat, lippuvaltion hallinto voi myöntää rajoitettuja helpotuksia niiden laipion osien vesitiiviyden osalta, jotka ovat upporajan yläpuolella ja välittömästi ylemmän kannen alapuolella.

.1

Jos vesitiiviit laipiot aluksen joissakin osissa ulottuvat ylempään kanteen kuin muualla aluksessa ja tätä laipioiden ulottuvuutta halutaan käyttää hyväksi vuotopituuksia laskettaessa, voidaan jokaista tällaista aluksen osaa varten käyttää erillisiä upporajoja sillä edellytyksellä, että:

.2

Osaston pituus voi olla 4 säännön mukaisesti määritettyä sallittua pituutta suurempi, jos mikään toisiinsa rajoittuva osastopari, jolle kyseessä oleva osasto on yhteinen, ei ylitä yhteispituudeltaan vuotopituutta tai kaksinkertaista sallittua pituutta, pienemmän luvun mukaisesti.

.3

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla syvennys, jos syvennyksen kaikki osat ovat niiden aluksen kummankin laidan pystysuorien pintojen sisäpuolella, joiden etäisyys laidoituksesta mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimisvesiviivan tasossa on viidesosa aluksen leveydestä. Jokainen näiden rajojen ulkopuolelle jäävä syvennyksen osa käsitellään askelmana 6 kohdan mukaisesti.

.4

Jos poikittaisessa päälaipiossa on syvennys tai askelma, on osastoimista määritettäessä tällaisen laipion sijasta käytettävä samanarvoista tasolaipiota.

.5

Jos poikittaisessa vesitiiviissä pääosastossa on paikallinen osastointi ja lippuvaltion hallinnolle on näytetty toteen, että mistään oletetusta sivun vauriosta, jonka ulottuvuus pituussuunnassa on joko 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan mikä on vähemmän, ei ole seurauksena koko pääosaston täyttyminen vedellä, voidaan tällaisen osaston muutoin vaadittuun sallittuun pituuteen tehdä suhteellinen lisäys. Tällaisessa tapauksessa oletettu tehokas kantava tilavuus ehjällä sivulla ei saa olla suurempi kuin sen on oletettu olevan vaurioituneella sivulla.

Tämän alakohdan mukainen lisäys voidaan tehdä ainoastaan, jos lisäys ei todennäköisesti estä noudattamasta 8 sääntöä.

.6

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla askelma, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

.7

Aluksissa, joiden pituus on vähintään 100 metriä, yksi keulapiikin peräpuolella olevista poikittaisista päälaipioista on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle keulapystysuorasta, joka ei ole suurempi kuin sallittu pituus.

.8

Jos kahden toisiinsa rajoittuvan poikittaisen päälaipion tai niiden kanssa samanarvoisten tasolaipioiden välinen etäisyys tai laipioiden lähimpien askelmilla varustettujen osien kautta kulkevien poikittaisten tasojen välinen etäisyys on alle 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan, mikä on vähemmän, pidetään ainoastaan toista näistä laipioista osana aluksen osastoimista.

.9

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, ei minkään kahden toisiinsa rajoittuvan osaston yhdistetty pituus saa ylittää vuotopituutta.

.1.1

Ehjän aluksen vakavuuden on kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa oltava riittävä kestämään vuodon loppuvaihe missä tahansa pääosastossa, jonka vaaditaan olevan vuotopituuden rajoissa.

.1.2

Jos kaksi toisiinsa rajoittuvaa pääosastoa on erotettu laipiolla, jossa on 7.6.1 säännön mukaiset askelmat, ehjän aluksen vakavuuden on oltava riittävä kestämään vuoto kyseisissä kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

.1.3

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, on ehjän aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto missä tahansa kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

.2.1

Edellä .1 alakohdassa määrätyt vaatimukset on määritettävä laskelmilla, jotka tehdään .3, .4 ja .6 kohdan mukaisesti ja joissa otetaan huomioon aluksen mittasuhteet ja suunnittelun erikoispiirteet sekä vaurioituneiden osastojen sijainti ja muoto. Näitä laskelmia suoritettaessa on aluksen edellytettävä olevan vakavuuden kannalta huonoimmissa oletettavissa olevissa käyttöolosuhteissa.

.2.2

Jos alukseen aiotaan rakentaa kansia, sisälaidoituksia tai pitkittäislaipioita, jotka ovat riittävän tiiviitä olennaisesti ehkäisemään veden virtausta, tämä on asianmukaisesti otettava huomioon laskelmissa.

.2.3

Vaurion jälkeisessä lopullisessa tilassa, kallistuman tasaamisen jälkeen, missä tähän on mahdollisuus, vaadittava vakavuus on määritettävä seuraavasti:

.2.3.3

Oikaiseva jäännösmomenttivarsi on saavutettava positiivisen vakavuuslaajuuden sisällä ottaen huomioon suurin seuraavista kallistusmomenteista: .1 kaikkien matkustajien kerääntyminen yhdelle sivulle, .2 kaikkien taavetein laskettavien pelastusveneiden ja -lauttojen vesillelasku täydellä kuormalla yhdeltä sivulta, .3 tuulen paine, laskettuna kaavalla: Oikaiseva momenttivarsi ei kuitenkaan saa missään tilanteessa olla pienempi kuin 0,10 m.

.2.4

Suurehkon kehittyvän vuodon tapauksessa eli sen aiheuttaessa oikaisevan momenttivarren nopean 0,04 metrin tai suuremman vähenemisen, oikaisevan momenttivarren käyrän katsotaan päättyneen kulmassa, missä jatkuva vuoto tapahtuu, ja .2.3.1 ja .2.3.2 kohdassa tarkoitetun laajuuden ja pinta-alan pitäisi olla kyseisen kulman mitta.

.2.5

Tapauksissa, joissa kehittyvä vuoto on rajallinen eikä jatku vähentymättömänä vaan aiheuttaa hyväksyttävän hitaan oikaisevan 0,04 metriä pienemmän momenttivarren vähenemisen, käyrän jäännös voidaan osittain leikata olettamalla, että asteittain veden varaan joutunut tila on täyttynyt niin alusta alkaen.

.2.6

Vuotojen keskivaiheissa suurimman oikaisevan momenttivarren on oltava vähintään 0,05 metriä ja positiivisten oikaisevien momenttivarsien laajuuden on oltava vähintään 7 astetta. Kaikissa tapauksissa oletetaan olevan ainoastaan yksi repeämä rungossa ja ainoastaan yksi vapaa pinta.

.3

Vaurioituneen aluksen vakavuuslaskelmissa on käytettävä seuraavia tilavuus- ja pintatäyttymän arvoja:

Tiloissa, jotka sijaitsevat lähellä vuodon aiheuttamaa vesiviivaa ja joissa ei ole sanottavasti asuntoja tai koneistoja tai joissa ei yleensä ole huomattavia määriä lastia tai varastoja, on oletettava olevan edellistä suuremmat pintatäyttymät.

.4

Vauriolla on oletettava olevan seuraava ulottuvuus:

.5

Vuodon aiheuttama epäsymmetrinen täyttyminen on pidettävä mahdollisimman pienenä tehokkailla järjestelyillä. Jos on välttämätöntä tasata suuria kallistuskulmia, on tähän käytettyjen laitteiden oltava mahdollisuuksien mukaan itsestään toimivia, ja jos aluksessa on laitteita vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan, on niiden säätölaitteita joka tapauksessa voitava käyttää laipiokannen yläpuolelta. Uusissa B-, C- ja D-luokan aluksissa kallistuskulma ei saa enimmillään täyttymisen jälkeen, mutta ennen tasaamista, ylittää 15:tä astetta. Jos vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet vaaditaan, ei kallistuman tasaamiseen kuluva aika saa olla pitempi kuin 15 minuuttia. Tarvittavat ohjeet poikittaisjohtamislaitteiden käytöstä on annettava aluksen päällikölle.

.6

Kun on kyse epäsymmetrisestä täyttymisestä, aluksen vahingoittumisen jälkeisen lopullisen tilan, sen jälkeen kun kallistuman tasaamistoimenpiteet on suoritettu, on oltava seuraavan mukainen:

.7

Aluksen päällikölle on annettava ne tiedot, jotka ovat tarpeen ehjän aluksen vakavuuden pitämiseksi käyttöolosuhteissa riittävän suurena kestämään kriittisen vaurion. Aluksissa, joissa vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet ovat tarpeen, on aluksen päällikölle annettava tiedot niistä vakavuustiloista, joihin kallistumalaskelmat perustuvat, ja kiinnitettävä hänen huomiotaan siihen, että aluksen vaurioituessa epäedullisemmissa olosuhteissa seurauksena voi olla liian suuri kallistuma.

.8

Edellä .7 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joiden avulla aluksen päällikkö kykenee pitämään ehjän aluksen vakavuuden riittävän suurena, on sisällyttävä tieto, joka osoittaa aluksen painopisteen suurimman sallitun korkeuden kölistä (KG) tai vaihtoehtoisesti pienimmän sallitun vaihtokeskuskorkeuden (GM) syväyksien tai uppoumien vaihteluvälille, joka on riittävä kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa. Tiedon on osoitettava eri viippauksien vaikutus ottaen huomioon toiminnalliset rajat.

.9

Jokaisessa aluksessa on oltava selvästi merkityt syväysasteikot keulassa ja perässä. Siinä tapauksessa, että syväysmerkinnät eivät sijaitse paikassa, josta ne voidaan helposti lukea, tai jos tietyn liikenteen toiminnalliset pakottavat syyt tekevät syväysmerkintöjen lukemisen vaikeaksi, aluksella on myös oltava luotettava syväyksen toteamisjärjestelmä, jonka avulla keulan ja perän syväykset voidaan määrittää.

.10

Aluksen lastaamisen jälkeen ja ennen lähtöä päällikön on määritettävä aluksen viippaus ja vakavuus sekä varmistettava ja kirjattava, että alus vastaa asiaa koskevien sääntöjen vakavuusperusteita. Aluksen vakavuuden määrittäminen on aina tehtävä laskemalla. Tähän voidaan käyttää elektronista lastaus- ja vakavuustietokonetta tai samanarvoista menetelmää.

.11

Lippuvaltion hallinto ei saa myöntää minkäänlaisia helpotuksia vaurioituneen aluksen vakavuusvaatimuksiin, ellei osoiteta, että sellainen ehjän aluksen vaihtokeskuskorkeus, joka vastaisi näitä vaatimuksia kaikissa käyttöolosuhteissa, on liian suuri aluksen aiotussa käytössä.

.12

Vaurioituneen aluksen vakavuusvaatimuksiin myönnetään helpotuksia vain poikkeustapauksissa ja sillä edellytyksellä, että lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että aluksen mittasuhteet, järjestelyt ja muut ominaisuudet ovat vahingoittumisen jälkeisen vakavuuden kannalta parhaat mahdolliset, jotka voidaan käytännössä ja kohtuudella hyväksyä erityisolosuhteissa.

.1

Olemassa olevien B-luokan ro-ro-matkustaja-alusten osalta on noudatettava 8 sääntöä viimeistään päivänä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikainen katsastus jäljempänä esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen A/AMax-arvon mukaisesti, joka on määritelty liitteessä, joka koskee laskentamenetelmää vanhojen ro-ro-matkustaja-alusten selviytymisominaisuuksien arvioimiseksi käyttäen yksinkertaista päätöslauselmaan A.265 (VII) perustuvaa menetelmää, jonka meriturvallisuuskomitea kehitti viidennessäkymmenennessäyhdeksännessä istunnossaan kesäkuussa 1991 (MSC/Circ.574):

.1

uusien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava II-1/B-8 säännössä olevan .2.3 kohdan määräysten mukaisia oletettaessa, että vaurio voi olla missä kohdassa tahansa aluksen pituutta L, ja

.2

olemassa olevien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava .1 kohdan vaatimusten mukaisia viimeistään päivänä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikainen katsastus .2.1, .2.2 tai .2.3 alakohdassa esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen, myöhäisimmän ajankohdan mukaisesti:

.1

Keulasoppi- tai törmäyslaipio on asennettava ja sen on ulotuttava vesitiiviinä laipiokanteen saakka. Tämä laipio on sijoitettava niin, että sen etäisyys keulapystysuorasta on vähintään viisi prosenttia aluksen pituudesta ja korkeintaan 3 metriä lisättynä viidellä prosentilla aluksen pituudesta.

.2

Jos mikä tahansa vesiviivan alapuolella oleva aluksen osa, kuten keulabulbi, ulottuu keulapystysuoran etupuolelle, on .1 kohdassa määritellyt etäisyydet mitattava pisteestä, joka on

sen mitan mukaan, joka on lyhin.

.3

Jos aluksessa on pitkä keulakoroke, on keulasoppi- tai törmäyslaipion jatkuttava säätiiviinä seuraavaan laipiokannen yläpuolella olevaan täyteen kanteen. Jatkeen asennuksen on poissuljettava se mahdollisuus, että keulaportti vaurioittaisi jatketta vaurioituessaan tai irrotessaan.

.4

Edellä .3 kohdassa tarkoitetun jatkeen ei tarvitse olla suoraan alapuolella olevan laipion yläpuolella, jos kaikki jatkeen osat eivät sijaitse .1 kohdassa tai .2 kohdassa määritetyn eturajan etupuolella.

Kuitenkin olemassa olevissa B-luokan aluksissa:

.5

Ramppeja, jotka eivät ole edellä mainittujen vaatimusten mukaisia, ei pidetä törmäyslaipion jatkeena.

.6

Olemassa olevien B-luokan alusten osalta sovelletaan .3 ja .4 kohdan vaatimuksia alkaen päivästä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikaiskatsastus 1 päivän heinäkuuta 1998 jälkeen.

.7

Aluksessa on oltava peräsoppilaipio sekä laipiot, jotka erottavat koneistotilan sen keula- ja peräpuolella olevista lasti- ja matkustajatiloista, ja ne on tehtävä vesitiiviiksi laipiokanteen saakka. Peräsoppilaipio voi kuitenkin päättyä laipiokannen alapuolella, jollei aluksen turvallisuus osastoimisen suhteen siten heikkene.

.8

Akselihylsät on joka tapauksessa sijoitettava vesitiiviisiin tiloihin. Tiivistysholkki on sijoitettava vesitiiviiseen akselitunneliin tai muuhun akselihylsäosastosta erotettuun vesitiiviiseen tilaan, jonka tilavuus on sellainen, että sen täyttyminen tiivistysholkin kautta tapahtuvasta vuodosta ei aiheuta upporajan painumista veden alle.

.1

Uusiin B-, C- ja D-luokan aluksiin, olemassa oleviin B-luokan aluksiin sekä uusiin aluksiin, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen ja joiden pituus on vähintään 24 metriä, on rakennettava kaksoispohja keulasoppilaipiosta peräsoppilaipioon, jos tämä on aluksen rakenteeseen ja asianmukaiseen toimintaan nähden käytännöllistä ja mahdollista.

.2

Jos kaksoispohja vaaditaan, sen on täytettävä korkeuden osalta hyväksytyn laitoksen standardit, ja sisäpohjan on ulotuttava aluksen kylkiin saakka niin, että se suojaa pohjaa kuvun taipeeseen asti. Suojaus katsotaan riittäväksi, jos kaksoispohjan reunalevyn ulkosyrjän ja kupulevyn leikkausviiva ei missään kohdassa ole sen vaakasuoran tason alapuolella, joka kulkee nollakaaren ja sen poikittaisen diagonaaliviivan leikkauspisteen kautta, joka on vedetty 25 asteen kulmassa perusviivaa vastaan pisteestä, jonka etäisyys aluksen keskiviivasta on puoli mallileveyttä.

.3

Pienet kaivot, jotka on rakennettu kaksoispohjan lastisuojien yms. tyhjennystä varten, eivät saa ulottua syvemmälle kuin on välttämätöntä. Missään tapauksessa kaivon syvyys ei saa olla suurempi kuin kaksoispohjan korkeus keskiviivalla vähennettynä 460 millimetrillä; kaivo ei myöskään saa ulottua .2 kohdassa mainitun vaakasuoran tason alapuolelle. Ulkopohjaan saakka ulottuva kaivo sallitaan kuitenkin akselitunnelin peräpäässä. Lippuvaltion hallinto voi sallia muitakin kaivoja (esimerkiksi voiteluöljykaivoja pääkoneiden alla), jos se katsoo, että nämä järjestelyt antavat samanarvoisen suojan kuin tämän säännön mukainen kaksoispohja.

.4

Kaksoispohjaa ei tarvitse rakentaa kooltaan kohtalaisiin vesitiiviisiin osastoihin, joita käytetään yksinomaan nesteiden kuljetukseen, jos aluksen turvallisuus pohja- tai kylkivaurion sattuessa ei lippuvaltion hallinnon mielestä täten heikkene.

.5

Sen estämättä, mitä tämän 10 säännön .1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi olla vaatimatta kaksoispohjaa sellaiseen aluksen osaan, joka on osastoitu käyttämällä osastoimistekijää, joka on korkeintaan 0,5, jos se katsoo, että kaksoispohjan rakentaminen aluksen tuohon osaan ei sovellu aluksen rakenteeseen eikä sen tarkoitettuun käyttöön.

.1

Vaaditun osastoimistiheyden säilyttämiseksi alukselle on määrättävä ja sen kylkiin on merkittävä hyväksyttyä osastoimissyväystä vastaava lastiviiva. Alukselle, jossa on vaihtoehtoisesti joko matkustajien tai lastin kuljetukseen soveltuvat erityiset tilat, voidaan, jos aluksen omistaja niin haluaa, edellisen lisäksi määrätä ja merkitä yksi tai useampia osastoimislastiviivoja vastaamaan niitä osastoimissyväyksiä, jotka lippuvaltion hallinto voi hyväksyä tällaista vaihtoehtoista käyttöä varten.

.2

Määrätyt ja merkityt osastoimislastiviivat on mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa sekä ilmoitettava merkinnällä C.1, jos osastoimislastiviivoja on vain yksi.

Jos osastoimislastiviivoja on enemmän kuin yksi, vaihtoehtoiseen käyttöön tarkoitetut osastoimislastiviivat on ilmoitettava merkinnällä C.2, C.3, C.4, jne. (2)

.3

Jokaista tällaista lastiviivaa vastaava varalaita on mitattava samassa kohdassa ja samasta kansiviivasta kuin voimassa olevan Kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti määrätyt varalaidat.

.4

Jokaista hyväksyttyä osastoimislastiviivaa vastaava varalaita ja ne käyttöolosuhteet, joita varten tämä varalaita on hyväksytty, on selvästi mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa.

.5

Missään tapauksessa ei osastoimislastiviivan merkkiä saa asettaa sen ylimmän suolaisen veden lastiviivan yläpuolelle, joka on määrätty aluksen lujuuden tai voimassa olevan Kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen perusteella.

.6

Siitä riippumatta missä kohdassa osastoimislastiviivojen merkit ovat, alusta ei missään tapauksessa saa lastata niin syvälle, että voimassa olevan Kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti kyseistä vuodenaikaa ja aluetta varten määritelty lastiviivamerkki joutuu vedenpinnan alle.

.7

Alusta ei saa missään tapauksessa lastata niin syvälle, että kyseistä matkaa ja käyttöä vastaavan osastoimislastiviivan merkki joutuu vedenpinnan alle.

.1

Jokainen poikittainen tai pitkittäinen vesitiivis osastoimislaipio on rakennettava siten, että se kykenee kestämään riittävällä varmuudella suurimman vesipatsaan paineen, joka siihen voi kohdistua aluksen vahingoittumistapauksessa, mutta vähintään upporajan korkeuteen asti ulottuvan vesipatsaan paineen. Näiden laipioiden rakenteen on oltava hyväksytyn laitoksen standardien mukainen.

.2.1

Laipioissa olevien askelmien ja syvennysten on oltava vesitiiviit ja yhtä lujat kuin niihin liittyvät laipiot.

.2.2

Jos kaaria tai palkkeja kulkee vesitiiviin kannen tai laipion läpi, kyseinen kansi tai laipio on tehtävä rakenteeltaan vesitiiviiksi käyttämättä puuta tai sementtiä.

.3

Pääosastojen koestaminen täyttämällä ne vedellä ei ole pakollista. Jos koestusta vedellä täyttämällä ei suoriteta, on suoritettava koestus vesisuihkulla, jos tämä on käytännössä mahdollista. Tämä koestus on suoritettava mahdollisimman myöhäisessä rakennusvaiheessa. Jos koestus vesisuihkulla ei ole käytännössä mahdollista koneistolle, sähkölaitteiden eristeille tai varusteille mahdollisesti aiheutuvien vaurioiden vuoksi, se voidaan korvata hitsaussaumojen huolellisella silmämääräisellä tarkastuksella, jonka tueksi voidaan tarvittaessa suorittaa esimerkiksi tunkeumaväritarkastus, ultraäänenvuotokoestus tai samanarvoinen koestus. Vesitiiviiden laipioiden yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava joka tapauksessa.

.4

Keulasoppi, kaksoispohjat (mukaan lukien tunnelikölit) ja sisälaidoitukset on koestettava tämän 12 säännön .1 kohdan vaatimuksia vastaavan vesipatsaan paineella.

.5

Säiliöt, jotka on tarkoitettu nesteiden säilytykseen ja jotka muodostavat osan aluksen osastoimisesta, on tiiviyden toteamiseksi koestettava vesipatsaan paineella, jonka korkeus vastaa ylimpään osastoimislastiviivaan ulottuvaa vesipatsasta tai vesipatsasta, joka vastaa kahta kolmannesta kölin ja upporajan välisestä korkeudesta säiliöiden kohdalla, käyttämällä niistä suurempaa, kuitenkin niin, että koestuspainekorkeus ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin 0,9 metriä säiliön kannen yläpuolella; jos vedellä koestus on mahdoton toteuttaa, voidaan hyväksyä ilmanvuotokoestus, jossa säiliöihin kohdistetaan korkeintaan 0,14 baarin ilmanpaine.

.6

Edellä .4 ja .5 kohdassa mainituilla koestuksilla on tarkoitus saada varmuus siitä, että osastoimisen rakenteelliset osat ovat vesitiiviit, eikä niitä voida pitää koestuksina jonkin osaston soveltuvuudesta polttoöljyn säilytykseen tai muihin erityisiin tarkoituksiin, jota varten voidaan vaatia tiukempi koestus, riippuen siitä korkeudesta, johon neste voi nousta säiliössä tai siihen liittyvissä putkissa.

.1

törmäyslaipioissa upporajan alapuolella

.2

vesitiiviissä poikittaislaipioissa, jotka erottavat lastitilan sen viereisestä lastitilasta lukuun ottamatta tämän 13 säännön .10.1 kohdassa ja 14 säännössä mainittuja tapauksia.

—

joko pelkästään käsikäyttöisiä tai

—

sekä kone- että käsikäyttöisiä.

.1

on liikuttava pysty- tai vaakasuunnassa,

.2

on .11 kohdan mukaisesti oltava yleensä sisäleveydeltään korkeintaan 1,2 metriä. Lippuvaltion hallinto voi sallia tätä suuremmat ovet vain siihen leveyteen saakka, joka katsotaan tarpeelliseksi aluksen tehokkaan toiminnan kannalta sillä edellytyksellä, että muut turvatoimet, mukaan lukien seuraavat, otetaan huomioon:

.3

on oltava varustettu laitteilla, jotka tarvitaan oven avaamiseksi ja sulkemiseksi käyttäen sähkövoimaa, hydrauliikkaa tai muuta voimanlähdettä, jonka lippuvaltion hallinto voi hyväksyä,

.4

on oltava varustettu erillisellä käsikäyttömekanismilla. Ovi on voitava avata ja sulkea käsin oven luota kummaltakin puolelta, minkä lisäksi se on voitava sulkea helppopääsyisestä paikasta laipiokannen yläpuolelta; koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollakin muulla yhtä turvallisella liikkeellä, jonka lippuvaltion hallinto voi hyväksyä. Kiertämisen tai muun liikkeen suunta on oltava selvästi merkitty kaikissa käyttöasennoissa. Aika, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen käsikoneistoa käytettäessä, saa olla korkeintaan 90 sekuntia aluksen ollessa suorassa,

.5

on oltava varustettu ohjaimilla oven avaamiseksi ja sulkemiseksi koneellisesti oven kummaltakin puolelta sekä oven sulkemiseksi koneellisesti komentosillan ohjauspöydästä,

.6

on oltava varustettu äänimerkillä, joka erottuu alueen kaikista muista äänimerkeistä ja joka soi aina, kun ovi suljetaan koneellisesti kaukosäätölaitteella, ja jonka on soitava vähintään 5 sekuntia ja korkeintaan 10 sekuntia ennen kuin ovi alkaa liikkua ja jonka soimisen on jatkuttava, kunnes ovi on täysin sulkeutunut. Jos on kyse muualta tapahtuvasta käsikäytöstä, riittää, että äänimerkki soi vain oven liikkuessa. Lisäksi matkustajille varatuilla alueilla ja alueilla, joissa on kova ympäröivä melu, lippuvaltion hallinto voi vaatia äänimerkin täydentämistä oven luona vilkkuvalla merkkivalolla, ja

.7

on sulkeuduttava suunnilleen yhtä nopeasti voimanlähdettä käytettäessä. Sulkeutumisaika hetkestä, jolloin ovi alkaa liikkua, hetkeen, jolloin se on täysin kiinni, ei missään tapauksessa saa olla alle 20 sekuntia eikä yli 40 sekuntia aluksen ollessa suorassa.

.1

keskitetty hydraulinen järjestelmä ja kaksi riippumatonta voimanlähdettä, joista kummassakin on moottori ja pumppu, jotka pystyvät sulkemaan kaikki ovet samanaikaisesti. Lisäksi koko järjestelmää varten on oltava paineakkuja, joiden teho riittää käyttämään kaikkia ovia vähintään kolme kertaa – sulkemaan, avaamaan ja sulkemaan – 15 asteen vastakkaisessa kallistumassa. Tämä toimintojakso on voitava toteuttaa, kun akku on pumpun kytkentäpaineessa. Käytettävän nesteen valinnassa on otettava huomioon lämpötila, jossa järjestelmä todennäköisesti joutuu toimimaan käytön aikana. Voimankäyttöjärjestelmä on suunniteltava minimoimaan se mahdollisuus, että hydrauliikkaputkiston yksittäinen vaurio vaikuttaisi haitallisesti useamman kuin yhden oven toimintaan. Hydraulinen järjestelmä on varustettava laitteella, joka hälyttää konekäyttöjärjestelmän hydraulinesteen vähenemisestä, ja kaasun alipaineen hälytyslaitteella tai muulla tehokkaalla keinolla, jolla valvotaan paineakkuihin varastoidun energian häviämistä. Näiden hälytyslaitteiden on oltava äänimerkkejä ja merkkivaloja, ja niiden on sijaittava komentosillan ohjauspöydässä, tai

.2

riippumaton hydraulinen järjestelmä kullekin ovelle siten, että kussakin voimanlähteessä on moottori ja pumppu, jotka pystyvät avaamaan ja sulkemaan oven. Lisäksi on oltava paineakku, jonka teho riittää käyttämään ovea vähintään kolme kertaa – sulkemaan, avaamaan ja sulkemaan – 15 asteen vastakkaisessa kallistumassa. Tämä toimintojakso on voitava toteuttaa, kun akku on pumpun kytkentäpaineessa. Käytettävän nesteen valinnassa on otettava huomioon lämpötila, jossa järjestelmä todennäköisesti joutuu toimimaan käytön aikana. Komentosillan ohjauspöydässä on oltava kaasun alipaineen ryhmähälytin tai muu tehokas keino, jolla valvotaan paineakkuihin varastoidun energian häviämistä. Jokaisessa paikallisessa käyttöasennossa on lisäksi oltava varastoidun energian häviämisestä ilmoittava ilmaisin, tai

.3

riippumaton sähköjärjestelmä ja moottori kullekin ovelle siten, että kussakin voimanlähteessä on moottori, joka pystyy avaamaan ja sulkemaan oven. Voimanlähteeseen on voitava automaattisesti johtaa voimaa väliaikaisesta sähköenergian hätälähteestä, jos joko sähköenergian päälähteessä tai hätälähteessä on häiriö, ja tehon on riitettävä käyttämään ovea vähintään kolme kertaa – sulkemaan, avaamaan ja sulkemaan – 15 asteen vastakkaisessa kallistumassa.

.1

Tätä sääntöä sovelletaan matkustaja-aluksiin, jotka on suunniteltu tai muutettu kuljettamaan kuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä.

.2

Jos tällaisessa aluksessa matkustajien kokonaislukumäärä, mukaan luettuna kuljetusajoneuvojen henkilöstö, ei ole suurempi kuin N = 12 + A/25, missä A = niiden tilojen kokonaiskansipinta-ala (neliömetreinä), jotka ovat käytettävissä kuljetusajoneuvojen kuljetukseen, ja missä vapaa korkeus ahtauspaikalla ja tällaisten tilojen sisäänpääsyn kohdalla on vähintään 4 metriä, sovelletaan 13 säännön .10 kohdan määräyksiä vesitiiviistä ovista lukuun ottamatta sitä, että ovet voidaan lastitiloja osastoivissa vesitiiviissä laipioissa sijoittaa mille tasolle tahansa. Lisäksi vaaditaan, että komentosillalla on osoittimet, jotka automaattisesti näyttävät, milloin kukin ovi on kiinni ja kaikki ovien kiinnityslaitteet varmistettu.

.3

Sovellettaessa tämän luvun määräyksiä tällaiseen alukseen on N se suurin matkustajalukumäärä, joka voidaan vahvistaa alukselle tämän säännön mukaisesti.

.1

Merivesihanojen vivut ja käsipyörät on sijoitettava siten, että niitä on helppo käsitellä. Kaikkien merivesihanoina käytettävien venttiilien on sulkeuduttava myötäpäivään tehtävällä käsipyörän liikkeellä.

.2

Aluksen kyljissä olevat kattiloiden tyhjennysveden poistohanat tai -venttiilit on sijoitettava helppopääsyisiin paikkoihin, jotka eivät ole kansilevyjen alapuolella. Hanat tai venttiilit on suunniteltava siten, että voidaan helposti nähdä, ovatko ne auki vai kiinni. Hanat on varustettava suojalaseilla, jotka on suunniteltu siten, että sokkaa ei voi ottaa pois, jos hana on auki.

.3

Kaikki putkistojen, kuten tyhjennys- ja painolasti-, polttoöljy- ja voiteluöljy-, palonsammutus- ja kastelu-, jäähdytysvesi- ja viemäriputkistot, venttiilit ja hanat on merkittävä selkeästi toiminnon mukaisesti.

.4

Muut poistoputket on, jos ne päätyvät ylimmän osastoimislastiviivan alapuolelle, varustettava samanarvoisilla sulkulaitteilla aluksen laidalla; jos ne päätyvät ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolelle, ne on varustettava tavallisella myrskyventtiilillä. Molemmissa tapauksissa venttiilit voidaan jättää pois, jos käytettyjen putkien paksuus on yhtä suuri kuin laidoitus WC:iden ja pesualtaiden suorissa poistoputkissa sekä pesuhuoneiden lattian poistoputkissa jne. ja jos ne on varustettu sokkoluukuilla tai muulla tavoin suojattu vesi-iskuilta. Tällaisten putkien seinämäpaksuuden ei kuitenkaan tarvitse olla suurempi kuin 14 millimetriä.

.5

Jos asennetaan suoralla sulkulaitteella varustettu venttiili, paikan, josta sitä voidaan käsitellä, on oltava aina helppopääsyinen, ja siellä on oltava laitteet, jotka osoittavat, onko venttiili auki vai kiinni.

.6

Jos suoralla sulkulaitteella varustettuja venttiileitä asennetaan koneistotiloihin, riittää, että niitä voidaan käsitellä niiden sijoituspaikalta edellyttäen, että se on helppopääsyinen kaikissa olosuhteissa.

.1

On toteutettava kaikki järkevät ja käytännössä mahdolliset toimenpiteet veden pääsyn ja leviämisen rajoittamiseksi laipiokannen yläpuolelle. Tällaiset toimenpiteet voivat käsittää osalaipioiden tai kehyskaarien asentamisen. Kun vesitiiviitä osalaipioita tai kehyskaaria asennetaan laipiokannelle pääosastoimislaipioiden yläpuolelle tai niiden välittömään läheisyyteen, niiden liitokset ulkolaidoitukseen ja laipiokanteen on tehtävä vesitiiviiksi rajoittamaan veden virtausta kantta pitkin aluksen ollessa kallistuneena vaurioituneessa tilassa. Jos vesitiivis osalaipio ei ole suoraan sen alapuolella olevan laipion kohdalla, välissä oleva laipiokansi on tehtävä täysin vesitiiviiksi.

.2

Laipiokannen tai sen yläpuolella olevan kannen on oltava säätiivis. Kaikissa suojattoman sääkannen aukoissa on oltava riittävän korkeat ja lujat kehykset sekä tehokkaat laitteet, joilla aukot voidaan nopeasti sulkea säätiiviisti. Tyhjennysportteja ja avoimia kaiteita tai valumisaukkoja on tehtävä riittävästi veden poistamiseksi nopeasti sääkannelta kaikenlaisella säällä.

.3

Olemassa olevissa B-luokan aluksissa ylärakenteeseen päättyvien ilmaputkien avoimen pään on oltava vähintään 1 metri vesiviivan yläpuolella aluksen ollessa kallistuneena 15 asteen kulmassa tai suurimmassa kallistuskulmassa suoraan laskemalla määritellyn vuodon välivaiheissa, suuremman mukaisesti. Vaihtoehtoisesti muista kuin öljysäiliöistä lähtevät ilmaputkien poistojohdot voidaan viedä ylärakenteen sivun läpi. Tämän kohdan määräykset eivät kuitenkaan saa rajoittaa voimassa olevan Kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräysten noudattamista.

.4

Valoventtiilien, kulku- ja lastiporttien sekä muiden ulkolaidoituksessa upporajan yläpuolella olevien aukkojen sulkemislaitteiden on oltava malliltaan ja rakenteeltaan tarkoituksenmukaiset ja riittävän lujat ottaen huomioon tilat, joihin ne on asennettu, sekä niiden sijainti suhteessa ylimpään osastoimislastiviivaan.

.5

Kaikkiin valoventtiileihin niissä tiloissa, jotka ovat laipiokannen ja ensimmäisen sen yläpuolella olevan kannen välillä, on asennettava tarkoituksenmukaiset sisäpuoliset sokkoluukut, jotka voidaan helposti ja tehokkaasti sulkea ja varmistaa vesitiiviiksi.

.1

Seuraavat upporajan yläpuolella sijaitsevat ovet on suljettava ja lukittava ennen kuin alus lähtee millekään matkalle, ja niiden on oltava suljettuina ja lukittuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa:

.2

Lippuvaltion hallinto voi .1.1 ja .1.4 kohdan vaatimuksista huolimatta sallia tiettyjen ovien avaamisen päällikön harkinnan mukaisesti, jos se on tarpeen aluksen toiminnan tai matkustajien alukseen nousemisen tai aluksesta lähtemisen kannalta silloin, kun alus on turvallisesti ankkurissa, ja sillä edellytyksellä, että aluksen turvallisuutta ei vaaranneta.

.3

Päällikön on varmistettava, että .1 kohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön.

.4

Päällikön on varmistettava ennen kuin alus jatkaa matkaa, että laivapäiväkirjaan tehdään merkintä 22 säännön vaatimusten mukaisesti .1 kohdassa määriteltyjen ovien viimeisimmästä sulkemisajasta ja .2 kohdan mukaisesti tiettyjen ovien jokaisen avaamisen ajankohdasta.

.1.1

Jäljempänä .1.2 ja .1.3 alakohdan määräysten mukaisesti kaikkien laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden matalimman kohdan on oltava vähintään 2,5 metriä laipiokannen yläpuolella,

.1.2

jos laipiokannen alapuolisiin tiloihin kulkua varten on asennettu ajorampit, nämä aukot on voitava sulkea säätiiviisti veden tunkeutumisen estämiseksi alapuolelle, ja niissä on oltava hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla,

.1.3

lippuvaltion hallinto voi sallia tiettyjen laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden asentamisen, jos ne ovat tarpeen aluksen toiminnan kannalta, esimerkiksi koneiston ja varastojen liikuttamisessa, sillä edellytyksellä, että kyseiset kulkutiet tehdään vesitiiviiksi ja että niissä on hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla,

.1.4

edellä .1.2 ja .1.3 alakohdassa tarkoitetut kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle, ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa,

.1.5

päällikön on varmistettava, että .1.2 ja .1.3 alakohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta- ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön,

.1.6

päällikön on varmistettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle, että .1.2 ja .1.3 alakohdassa tarkoitettujen kulkuteiden viimeisestä sulkemisajasta tehdään merkintä laivapäiväkirjaan II-1/B/22 säännön mukaisesti,

.1.7

uusissa C-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa, joiden pituus on 40 metriä, ja uusissa D-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa voidaan .1.1–.1.6 alakohdan vaatimusten sijaan noudattaa .2.1–.2.4 alakohdan vaatimuksia sillä edellytyksellä, että kehysten ja kynnysten korkeudet ovat vähintään 600 mm avoimilla ro-ro-lastikansilla ja vähintään 380 mm suljetuilla ro-ro-lastikansilla.

.2.1

kaikista kulkuteistä, jotka johtavat ro-ro-kannelta laipiokannen alapuolisiin tiloihin, on tehtävä vesitiiviit, ja komentosillalle on asennettava laitteet, jotka osoittavat, onko kulkutie auki vai kiinni,

.2.2

kaikki tällaiset kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle, ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa,

.2.3

sen estämättä, mitä .2.2 alakohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia, että jotkut kulkutiet avataan matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin kauttakulkuun tarvitaan tai kuin on aluksen olennaisen toiminnan kannalta tarpeen, ja

.2.4

edellä .2.1 alakohdan vaatimuksia on sovellettava päivästä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikainen katsastus 1 päivän heinäkuuta 1998 jälkeen.

.1

Kaikkien sellaisten poikittaisten ja pitkittäisten laipioiden, joiden katsotaan tehokkaasti keräävän ro-ro-kannelle kerääntynyttä merivettä, on oltava paikoillaan ja varmistettuina ennen kuin alus lähtee laiturista, ja niiden on oltava paikoillaan ja varmistettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa.

.2

Sen estämättä, mitä .1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia joidenkin kulkuteiden avaamisen kyseisten laipioiden välillä matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin on tarpeen kauttakulun sallimiseksi ja tarvittaessa aluksen olennaisen toiminnan vuoksi.

.1

Jokaisella matkustaja-aluksella on aluksen valmistuttua suoritettava kallistuskoe ja määritettävä aluksen vakavuuden perustekijät. Aluksen päällikölle on annettava sellaiset lippuvaltion hallinnon hyväksymät tiedot, jotka ovat tarpeen hänelle, jotta hän voi nopealla ja yksinkertaisella menetelmällä saada tarkan selvityksen aluksen vakavuudesta erilaisissa käyttöolosuhteissa.

.2

Jos aluksessa tehdään sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttavat päällikölle annettuihin vakavuustietoihin, on hänelle toimitettava oikaistut vakavuustiedot. Tarvittaessa alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe.

.3

Säännöllisin, korkeintaan viiden vuoden väliajoin on suoritettava kevytpainon tarkastus todentamaan mahdolliset muutokset lastaamattoman aluksen uppoumassa ja pitkittäispainopisteessä. Alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe, jos havaitaan tai oletetaan tyhjän aluksen uppoumassa yli kahden prosentin poikkeama tai pitkittäispainopisteessä yli yhden prosentin poikkeama aluksen pituudesta hyväksyttyihin vakavuustietoihin verrattuna.

.4

Lippuvaltion hallinto voi vapauttaa tietyn aluksen kallistuskokeesta sillä edellytyksellä, että sen sisaraluksen kallistuskokeessa saadut vakavuuden perusarvot ovat käytettävissä ja lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että näistä perusarvoista voidaan saada luotettavat vakavuustiedot vapautettua alusta varten.

.1

Komentosillalla on oltava osoittimet kaikille laidoitusoville, lastausoville ja muille sulkemislaitteille, jotka auki jätettyinä tai huonosti varmistettuina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon. Osoitinjärjestelmä on suunniteltava toimintavarmuusperiaatteella (fail-safe), ja sen on osoitettava merkkivalolla, jos ovi ei ole täysin kiinni tai jos jokin varmistuslaitteista ei ole paikoillaan ja täysin lukittuna, ja äänimerkillä, jos kyseinen ovi tai sulkemislaitteet avautuvat tai varmistuslaitteet menevät pois paikoiltaan. Komentosillan osoitintaulussa on oltava ”satamassa/merellä” -toiminnolla varustettu valintakatkaisija, joka antaa äänimerkin komentosillalla, jos alus lähtee satamasta niin, että keulaportit, sisäportit, peräramppi, tai jotkut muut laidoitusovet eivät ole suljettuja tai jokin sulkemislaite ei ole oikeassa asennossaan. Osoitinjärjestelmän voimanlähteen on oltava riippumaton ovien käytön ja varmistamisen voimanlähteestä. Lippuvaltion hallinnon hyväksymää osoitinjärjestelmää, joka on asennettu olemassa oleviin aluksiin, ei tarvitse muuttaa.

.2

On järjestettävä TV-kameravalvonta sekä vesivuodon ilmaisinjärjestelmä, jolla komentosillalle ja konevalvonta-asemalle osoitetaan jokainen sisä- ja ulkokeulaportin tai peräportin tai muiden laidoitusporttien kautta tapahtuva vuoto, joka voi johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

.3

Erityistiloja ja ro-ro-lastitiloja on vartioitava jatkuvasti tai seurattava tehokkain keinoin, kuten TV-kameravalvonnalla, siten, että kaikenlainen ajoneuvojen liikkuminen huonossa säässä ja matkustajien asiaton pääsy kyseisiin tiloihin havaitaan matkan aikana.

.4

Aluksessa on oltava esillä asianmukaisessa paikassa yksityiskohtaiset toimintaohjeet kaikkien sellaisten laidoitusporttien, lastausporttien ja muiden sulkemislaitteiden sulkemiseksi ja varmistamiseksi, jotka auki jätettyinä tai varmistamattomina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

.1

Vesitiiviiden ovien, valoventtiilien, venttiilien ja valumisaukkojen sulkemislaitteiden käyttöharjoitukset on pidettävä kerran viikossa.

.2

Kaikkia merellä käytettäviä poikittaisissa päälaipioissa olevia vesitiiviitä ovia on kokeiltava päivittäin.

.3

Vesitiiviit ovet ja kaikki niihin kuuluvat liikuttamiskoneistot ja osoitinlaitteet, kaikki venttiilit, joiden sulkeminen on tarpeen osaston saattamiseksi vesitiiviiksi, ja kaikki venttiilit, joiden käyttö on tarpeen vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan vauriotapauksissa, on tarkastettava merellä oltaessa määräajoin, vähintään kerran viikossa.

.4

Kyseiset venttiilit, ovet ja mekanismit on merkittävä sopivalla tavalla sen varmistamiseksi, että niitä voidaan käyttää oikein mahdollisimman hyvän turvallisuuden takaamiseksi.

.1

Saranaovet, irrotettavat levyt, valoventtiilit, kulkutiet ja lastiportit sekä muut aukot, jotka on kyseisten sääntöjen mukaisesti pidettävä suljettuina merellä, on suljettava ennen aluksen lähtöä satamasta. Sulkemisajasta ja avaamisajasta (jos avaaminen sallitaan näissä säännöissä) on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

.2

Laivapäiväkirjaan on tehtävä merkintä kaikista 21 säännön edellyttämistä harjoituksista ja tarkastuksista sekä tarkka merkintä kaikista mahdollisesti havaittavista puutteellisuuksista.

1.

Ulkokansille, joille matkustajien pääsy on sallittu ja joilla ei ole riittävän korkeaa parraslaitaa, on asennettava kaiteet, joiden korkeus on vähintään 1 100 mm kannesta ja jotka on suunniteltu ja rakennettu siten, että estetään matkustajien kiipeäminen kaiteille ja putoaminen kannelta vahingossa.

2.

Portaat ja porrastasanteet tällaisilla ulkokansilla on varustettava samanarvoisen rakenteen omaavilla kaiteilla.

.1

Koneistot, kattilat ja muut paineastiat sekä niihin kuuluvat putkistot ja varusteet on asennettava ja suojattava siten, että aluksessa oleviin henkilöihin kohdistuva vaara on mahdollisimman pieni, ottaen asianmukaisesti huomioon liikkuvat osat, kuumat pinnat ja muut vaaratekijät.

.2

Aluksessa on oltava mahdollista ylläpitää kuljetuskoneiston normaali käyttö tai saattaa se uudelleen kuntoon, vaikka jokin olennaisista lisälaitteista tulisikin käyttökelvottomaksi.

.3

Aluksessa on oltava laitteet, joilla varmistetaan, että koneisto saadaan käynnistettyä kuolleessa tilassa ilman ulkoista apua.

.4

Aluksen pääkuljetuskoneiston sekä kaiken aluksen kululle ja turvallisuudelle olennaisen apukoneiston on alukseen asennettuna oltava suunniteltu toimimaan aluksen ollessa suorassa ja sen ollessa staattisissa olosuhteissa kallistuneena aina 15 asteeseen asti missä kulmassa tahansa kumpaan suuntaan tahansa sekä sen ollessa dynaamisissa olosuhteissa kallistuneena aina 22,5 asteeseen asti kumpaan suuntaan tahansa (keinuminen) ja samanaikaisesti keula-peräsuunnassa (hyskintä) aina 7,5 asteeseen asti.

.5

Hätätilanteessa on oltava mahdollista pysäyttää kuljetuskoneisto ja potkuri sopivista paikoista konehuoneen/konehuoneen valvomon ulkopuolelta, esimerkiksi avokannelta tai komentosillalta.

.6

Polttoöljyn päiväsäiliöiden, selkeytyssäiliöiden ja voiteluöljysäiliöiden tuuletusputket on sijoitettava ja järjestettävä siten, että tuuletusputken rikkoutumisen välittömänä seurauksena ei ole meriveden tai sadeveden tunkeutumisen vaara. Jokaisella aluksella on oltava kaksi polttoöljyn päiväsäiliötä kutakin aluksella aluksen kuljetusta ja välttämättömiä järjestelmiä tai samanarvoisia järjestelyjä varten käytettyä polttoainetyyppiä varten; säiliöiden kapasiteetin on oltava riittävä vähintään 8 tunnin toimintaan B-luokan alusten osalta ja vähintään 4 tunnin toimintaan C- ja D-luokan alusten osalta kuljetuskoneiston toimiessa suurimmalla jatkuvalla teholla ja generaattorikoneiston ollessa normaalissa käyttökuormituksessa meriolosuhteissa.

.1

Polttomoottorit, joiden sylinterin halkaisija on 200 mm tai kampikammion tilavuus on 0,6 m3 tai enemmän, on varustettava sopivan tyyppisillä kampikammioräjähdyksen varoventtiileillä, joilla on riittävä purkaustila. Varoventtiilit on sijoitettava siten tai varustettava laitteilla, jotka varmistavat, että niiden päästösuunta on sellainen, että henkilöstön vahingoittumisen mahdollisuudet on minimoitu.

.1.1

Aluksessa on oltava tehokkaat tyhjennyslaitteet, jotka kaikissa käyttöolosuhteissa voivat imeä ja tyhjentää vedestä aluksen jokaisen sellaisen vesitiiviin osaston, joka ei ole tarkoitettu pysyvästi makean veden, painolastiveden, polttoöljyn tai nestemäisen lastin kuljetukseen ja jota varten on olemassa erillinen toimiva pumppausjärjestelmä. Eristettyjen lastiruumien tyhjentämiseksi vedestä on oltava tehokkaat laitteet.

.1.2

Saniteetti-, painolasti- ja yleispumput voidaan hyväksyä itsenäisiksi koneellisiksi tyhjennyspumpuiksi, jos ne on asianmukaisesti yhdistetty tyhjennysjärjestelmään.

.1.3

Kaikkien tyhjennysputkien, jotka ovat polttoöljysäiliöissä tai niiden alla tai kattila- tai koneistotiloissa, mukaan lukien tilat, joissa on öljynselkeytyssäiliöitä tai polttoöljyn pumppuamiskoneistoja, on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

.1.4

Tyhjennys- ja painolastipumppausjärjestelmät on tehtävä sellaisiksi, että vettä ei pääse merestä eikä painolastisäiliöistä lasti- tai koneistotiloihin eikä osastosta toiseen. Järjestelyiden on oltava sellaiset, että estetään tyhjennys- ja painolastijärjestelmiin liitettyjen syväsäiliöiden tahaton merivedellä täyttyminen, kun ne sisältävät lastia, tai tyhjentyminen tyhjennyspumppujen kautta, kun niissä on painolastivettä.

.1.5

Kaikki tyhjennysjärjestelmään liittyvät venttiilikeskukset ja käsikäyttöiset venttiilit on sijoitettava paikkoihin, joihin on tavallisissa olosuhteissa helppo päästä.

.1.6

Laipiokannella olevat suljetut lastitilat on voitava tyhjentää.

.1.6.1

Jos laipiokannen varalaita on sellainen, että kannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enemmän kuin 5 astetta, tyhjennys on järjestettävä riittävän monen sopivan kokoisen, suoraan yli laidan johtavan valumisaukon avulla, jotka on asennettu 15 säännön vaatimusten mukaisesti.

.1.6.2

Jos varalaita on sellainen, että laipiokannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enintään 5 astetta, laipiokannella olevien suljettujen lastitilojen tyhjennys on johdettava riittävän kokoiseen sopivaan tilaan tai sopiviin tiloihin, joissa on korkeasta vedentasosta hälyttävä laite ja sopivat järjestelyt veden johtamiseksi yli laidan. Lisäksi on varmistettava, että:

.1.6.3

Ro-ro-kansilla ja autokansilla tyhjennyslaitteiston kapasiteetin on oltava riittävä siten, että paapuurin ja tyyrpuurin puoleiset valumisaukot, tyhjennysaukot jne. kykenevät poistamaan vesisumu- ja palopumpuista peräisin olevan vesimäärän, aluksen kallistus- ja viippausolosuhteet huomioon ottaen.

.1.6.4

Jos matkustajien ja/tai laivaväen oleskelutiloissa on sprinklerijärjestelmiä ja paloposteja, niissä on oltava myös riittävä määrä valumisaukkoja siten, että ne kykenevät poistamaan tilan sprinklerisuuttimista ja kahdesta suuttimella varustetusta paloletkusta peräisin olevan vesimäärän. Valumisaukot on sijoitettava tehokkaimpiin paikkoihin, esimerkiksi jokaiseen nurkkaan.

.2.1

Edellä .1.1 alakohdassa vaaditun tyhjennyslaitteiston on kyettävä toimimaan merivaurion jälkeen kaikissa käytännössä esiintyvissä olosuhteissa riippumatta siitä, onko alus suorassa vai kallistunut. Tätä tarkoitusta varten aluksessa on yleensä oltava imuputket sivuilla, lukuun ottamatta kapeita osastoja aluksen päissä, joissa yksi imuputki voi olla riittävä. Muodoltaan epätavallisissa osastoissa voidaan tarvita useampia imuputkia. On huolehdittava siitä, että vesi osastossa pääsee esteettä valumaan imuputkiin.

.2.2

Koneelliset tyhjennyspumput on, jos tämä käytännössä on mahdollista, sijoitettava erillisiin vesitiiviisiin osastoihin, ja niiden järjestelyn tai sijainnin on oltava sellainen, että kyseiset osastot eivät täyty vedellä saman vaurion johdosta. Jos pääkuljetuskoneisto, apukoneisto ja höyrykattilat sijaitsevat kahdessa tai useammassa vesitiiviissä osastossa, on tyhjennykseen käytettävät pumput mahdollisuuksien mukaan sijoitettava eri kohtiin näissä osastoissa.

.2.3

Jokaisen vaaditun tyhjennyspumpun, lukuun ottamatta yksinomaan keula- ja peräsoppea varten tarkoitettuja lisäpumppuja, on voitava imeä vettä jokaisesta osastosta, joka .1.1 kohdan mukaisesti on voitava tyhjentää.

.2.4

Jokaisen koneellisen tyhjennyspumpun on kyettävä pumppaamaan vaaditun suuruisessa päätyhjennysputkessa virtaavaa vettä vähintään 2 metrin sekuntinopeudella. Koneistotiloihin sijoitetuilla itsenäisillä koneellisilla tyhjennyspumpuilla on oltava välittömät imuputket näistä tiloista, kuitenkin niin, että samasta tilasta ei vaadita enempää kuin kaksi imuputkea. Jos tällaisia imuputkia on kaksi tai useampia, aluksen kummallakin sivulla on oltava vähintään yksi imuputki. Välittömät imuputket on sijoitettava tarkoituksenmukaisesti, ja koneistotiloissa olevien välittömien imuputkien läpimitta ei saa olla päätyhjennysputkelta vaadittua pienempi.

.2.5

Edellä .2.4 alakohdassa edellytettyjen välittömien imuputkien lisäksi on suurimmasta käytettävissä olevasta itsenäisestä konepumpusta vedettävä välitön hätäimuputki, jossa on takaiskuventtiili, koneistotilan alimmalle tyhjennystasolle; imuputken läpimitan on oltava yhtä suuri kuin käytetyn pumpun pääimuputken läpimitta.

.2.6

Meriveden tuloputken ja välittömien imuputkien venttiilien karojen on ulotuttava riittävän korkealle konehuoneen turkkitason yläpuolelle.

.2.7

Tyhjennys-imuputkiston on pumppuliitäntöihin asti oltava kokonaan muista putkistoista erillinen.

.2.8

Päätyhjennysputken ja sen haarautumien halkaisija ”d” on laskettava seuraavassa esitettyjen kaavojen mukaisesti. Päätyhjennysputken todellinen sisähalkaisija saadaan kuitenkin pyöristää lippuvaltion hallinnon hyväksymän lähimmän standardimitan mukaiseksi: päätyhjennysputki:

tyhjennysputkien haarautumat kokoomasäiliöiden ja imuputkien välillä:

jossa:

.2.9

On toteutettava toimenpiteet sen estämiseksi, että tyhjennysputkella varustettu osasto täyttyy vedellä, jos tyhjennysputki jossakin toisessa osastossa yhteentörmäyksessä tai karilleajossa katkeaa tai muutoin vahingoittuu. Tässä tarkoituksessa on putki, jos se joltakin kohdaltaan on lähempänä aluksen sivua kuin viidennes aluksen leveydestä (mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa) tai jos se on putkitunnelissa, varustettava takaiskuventtiilillä siinä osastossa, jossa sen avoin pää on.

.2.10

Kaikki tyhjennysjärjestelmään kuuluvat venttiilikeskukset, hanat ja venttiilit on sijoitettava siten, että yhtä tyhjennyspumppua voidaan vuodon sattuessa käyttää tyhjentämään mitä tahansa osastoa; tämän lisäksi ei pumpun tai sen ja päätyhjennysputken välisen putken vahingoittuminen sen viivan laidanpuolella, joka on vedetty aluksen leveyden viidenneksen päähän laidoituksesta, saa saattaa tyhjennysjärjestelmää toimintakyvyttömäksi. Jos aluksessa on vain yksi kaikille pumpuille yhteinen putkijärjestelmä, on tyhjennysputkien säätämiseen käytettäviä venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta. Jos päätyhjennysjärjestelmän lisäksi on olemassa varatyhjennysjärjestelmä, on sen oltava riippumaton päätyhjennysjärjestelmästä ja niin järjestetty, että yksi pumppu kykenee imemään vettä mistä tahansa osastosta veden tunkeutuessa sinne, kuten .2.1 kohdassa esitetään; tässä tapauksessa on vain varatyhjennysjärjestelmän käyttöä varten tarvittavia venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta.

.2.11

Kaikkien .2.10 alakohdassa mainittujen, laipiokannen yläpuolelta käsiteltävissä olevien hanojen ja venttiilien säätölaitteet on selvästi merkittävä niiden käyttöpaikalla ja varustettava laitteilla, jotka näyttävät, ovatko ne auki vai kiinni.

Korkeintaan 250 matkustajaa

:

1 pääkonepumppu ja 1 itsenäinen konepumppu, joka sijaitsee konehuoneen ulkopuolella ja jonka voimanlähde on konehuoneen toiminnoista riippumaton,

yli 250 matkustajaa

:

1 pääkonepumppu ja 2 itsenäistä konepumppua, joista toinen sijaitsee konehuoneen ulkopuolella ja jonka voimanlähde on konehuoneen toiminnoista riippumaton.

.1

Aluksella on oltava riittävästi tehoa taaksepäin kulkua varten niin, että alusta voidaan asianmukaisesti ohjailla kaikissa normaaleissa olosuhteissa.

.2

Koneiston kyky muuttaa potkurin työnnön suuntaa riittävän nopeasti, jotta alus voidaan pysäyttää riittävän lyhyellä matkalla suurimmasta kulkunopeudesta eteenpäin, on osoitettava ja todistettava kirjallisesti.

.3

Aluksessa on päällikön tai vastuullisen henkilöstön saatavilla oltava tiedot kokeissa todetuista pysäyttämisajoista, ohjaussuunnista ja välimatkoista sekä useampipotkurisissa aluksissa kokeisiin perustuvat tiedot aluksen ohjaus- ja liikuntakyvystä, kun yksi tai useampi potkuri on toimintakyvytön.

.1

Jokaisessa aluksessa on oltava tehokas pää- ja apuohjausjärjestelmä. Pääohjausjärjestelmä ja apuohjausjärjestelmä on asennettava siten, että jos toinen menee epäkuntoon, se ei tee toista toimintakyvyttömäksi.

.2

Pääohjauslaitteen ja peräsintukin, jos se on asennettu, on

.3

Apuohjauslaitteen, jos sellainen on asennettu, on

.4

Ohjauslaitteiden voimanlähteiden on:

.5

Jos pääohjauslaitteeseen kuuluu kaksi tai useampia samanlaisia voimanlähteitä, ei apuohjauslaitteita tarvita, edellyttäen, että:

.6

Aluksessa on oltava ohjauslaitteen valvontalaite:

.7

Komentosillalta käytettävän pää- ja apuohjauslaitteen valvontajärjestelmän on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

.8

Tämän säännön ja 7 säännön mukaiset sähköiset virtapiirit ja ohjauslaitteen valvontajärjestelmät niihin liittyvine osineen, johtoineen, kaapeleineen ja putkineen on erotettava mahdollisimman kauas toisistaan koko pituudeltaan.

.9

Komentosillan ja ohjauskonehuoneen tai vaihtoehtoisen ohjauspaikan välillä on oltava viestintäyhteys.

.10

Peräsimen (peräsinten) kulma:

.11

Hydrauliset konekäyttöiset ohjauslaitteet on varustettava:

.12

Ohjauskonehuoneeseen on:

.1

Komentosillalle ja sopivaan pääkoneiston valvontakohtaan on asennettava laite, joka osoittaa, että sähkökäyttöisen ja sähköhydraulisen ohjauslaitteen moottorit ovat käynnissä.

.2

Jokaisella sähkökäyttöisellä ja sähköhydraulisella ohjauslaitteella, johon kuuluu yksi tai useampia käyttövoimayksiköitä, on oltava vähintään kaksi yksinomaan tähän tarkoitukseen osoitettua virtapiiriä, joihin virta tulee suoraan pääkytkintaulusta. Yhteen virtapiiriin saa virta kuitenkin tulla hätäkytkintaulusta. Sähkökäyttöinen tai sähköhydraulinen apuohjauslaite, joka liittyy sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen pääohjauslaitteeseen, saadaan kytkeä yhteen tähän pääohjauslaitteeseen virtaa syöttävään virtapiiriin. Sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen ohjauslaitteeseen virtaa toimittavat virtapiirit on mitoitettava siten, että ne kykenevät käyttämään kaikkia niitä moottoreita, jotka voidaan yhtä aikaa liittää niihin ja joiden samanaikainen käyttö saattaa olla tarpeen.

.1

Aluksen kuljettamiselle ja turvallisuudelle olennaiset pää- ja apukoneistot on varustettava tehokkailla käyttö- ja valvontalaitteilla.

.2

Jos kuljetuskoneistoa voidaan kaukosäätää komentosillalta ja koneistotilojen on tarkoitus olla miehitettyjä, on noudatettava seuraavaa:

.3

Jos pääkuljetuskoneistossa ja siihen liittyvässä koneistossa, sähköenergian päälähteet mukaan luettuna, on useita eriasteisia automaatti- ja kaukosäätöisiä laitteita ja jos miehistö valvoo niitä jatkuvasti valvomosta, järjestelyt ja säätölaitteet on suunniteltava, varustettava ja asennettava siten, että koneiston toiminta ja käyttö on yhtä turvallista ja tehokasta kuin jos se olisi suorassa valvonnassa; tätä tarkoitusta varten on sovellettava II-1/E/1-II-1/E/5 sääntöjä soveltuvin osin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden tilojen suojaamiseen tulipalolta ja vuodolta.

.4

Automaattisissa käynnistys-, käyttö- ja valvontajärjestelmissä on yleensä oltava keinot, joiden avulla automaattiohjaukset voidaan käsikäyttöisesti ohittaa. Häiriö tällaisten järjestelmien jossain osassa ei saa estää käsikäyttöisen ohituksen toimintaa.

.5

Alusten on täytettävä .1–.4 kohdan vaatimukset.

.1

Jokainen höyryputki ja jokainen siihen liitetty varuste, jonka läpi höyry voi kulkea, on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että se kestää suurimmat mahdolliset siihen kohdistuvat käyttökuormitukset.

.2

Kaikki sellaiset höyryputket on voitava vesittää, joissa muutoin saattaisi ilmentyä vaarallinen vesi-isku.

.3

Jos höyryputkeen tai sen varusteeseen voi tulla höyryä korkeammalla paineella kuin mihin se on suunniteltu, on siihen asennettava asianmukainen paineenalennusventtiili, varoventtiili ja painemittari.

.1

Jokaisessa aluksessa on oltava laitteet, joilla estetään ylipaineen syntyminen mihin tahansa paineilmalaitteiston osaan ja kaikkialla, missä ilmakompressorin tai jäähdytyslaitteen vesivaippa tai kotelo saattaa joutua vaaralliseen ylipainetilaan mahdollisessa paineilmalaitteiston osan vuodossa. Kaikissa laitteistoissa on oltava sopivat paineensäätöjärjestelyt.

.2

Pääkuljetuskoneistona käytettävien polttomoottorien pääkäynnistysilmalaitteet on riittävällä tavalla suojattava käynnistysilmaputkistoissa tapahtuvien takaiskujen vaikutuksilta ja sisäisiltä räjähdyksiltä.

.3

Kaikkien käynnistysilmakompressoreista lähtevien ilmaputkien on johdettava suoraan käynnistysilmasäiliöihin, ja kaikkien näistä ilmasäiliöstä pää- ja/tai apukoneisiin lähtevien putkien on oltava täysin erillisiä kompressorista lähtevistä putkistoista.

.4

Järjestelyiden on oltava sellaiset, että öljyn pääsy paineilmalaitteistoon vähenee mahdollisimman pieneksi ja että laitteisto voidaan tyhjentää.

.1

Matkustaja- ja tavarahissien on mitoitukseltaan, suunnittelultaan ja matkustajien lukumäärän ja/tai tavaramäärän osalta oltava lippuvaltion hallinnon kutakin yksittäistä tapausta ja kunkin tyyppistä hissin koneistoa varten antamien määräysten mukaiset.

.2

Asennuspiirustusten ja huolto-ohjeiden, joihin sisältyvät määräaikaisia tarkastuksia koskevat määräykset, on oltava lippuvaltion hallinnon hyväksymiä, ja se tarkastaa ja hyväksyy hissin koneistoineen ennen hissin käyttöönottoa.

.3

Lippuvaltion hallinto myöntää hyväksynnän jälkeen todistuksen, joka on säilytettävä aluksella.

.4

Lippuvaltion hallinto voi sallia, että hallinnon valtuuttama asiantuntija tai hyväksytty laitos suorittaa määräaikaistarkastukset.

.1

Sähkölaitteiden on oltava sellaiset, että:

.2

Lippuvaltion hallinnon on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet taatakseen tämän osan sähkölaitteita koskevien määräysten yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen (4).

.1

Uudet C- ja D-luokan alukset, joissa sähköenergia on ainoa voimanlähde aluksen turvallisuudelle olennaisten aputoimintojen ylläpitämiseksi, sekä uudet ja olemassa olevat B-luokan alukset, joissa sähköenergia on ainoa voimanlähde aluksen turvallisuudelle ja kuljettamiselle olennaisten aputoimintojen ylläpitämiseksi, on varustettava kahdella tai useammalla päägeneraattorikoneistolla, joiden teho on sellainen, että edellä mainitut toiminnot voidaan pitää toiminnassa, vaikka toinen näistä koneistoista on epäkunnossa.

Uusissa C- ja D-luokan aluksissa, joiden pituus on alle 24 metriä, yksi päägeneraattorikoneistoista voi olla pääkuljetuskoneen käyttämä edellyttäen, että sen teho on sellainen, että edellä mainitut toiminnot voidaan pitää toiminnassa, vaikka joku toinen näistä koneistoista on epäkunnossa.

.2.1

Sähköenergian päälähteestä on syötettävä sähkövalaistuksen pääjärjestelmää, joka valaisee kaikkia niitä aluksen osia, joihin matkustajat tai laivaväki yleensä pääsevät ja joita he käyttävät.

.2.2

Sähkövalaistuksen pääjärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo tai muu vaurio tiloissa, joissa on sähköenergian päälähde, siihen mahdollisesti liittyvät muuntolaitteet, pääkytkintaulu ja valaistuksen pääkytkintaulu, eivät tee 3 säännön edellyttämää hätävalaistusjärjestelmää toimintakyvyttömäksi.

.2.3

Hätävalaistusjärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo tai muu vaurio tiloissa, joissa on sähköenergian hätälähde, siihen mahdollisesti liittyvät muuntolaitteet, hätäkytkintaulu ja valaistuksen hätäkytkintaulu, eivät tee tässä säännössä vaadittua päävalaistusjärjestelmää toimintakyvyttömäksi.

.3

Pääkytkintaulu on sijoitettava yhteen päägeneraattoriasemaan nähden ja mahdollisuuksien mukaan siten, että ainoastaan tulipalo tai muu vaurio siinä tilassa, jossa generaattorikoneisto ja kytkintaulu sijaitsevat, voi vaikuttaa normaaliin sähkön kehitykseen.

.1

on yleensä kyettävä toimimaan seuraava aika:

.2

on erityisesti kyettävä palvelemaan yllämainitun ajan samanaikaisesti seuraavia toimintoja yllämainituissa eri luokan aluksissa:

.3

on kyettävä käyttämään puolen tunnin ajan aluksen konekäyttöisiä vesitiiviitä ovia sekä niiden ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirejä.

a)

tämän säännön .2) b).1 kohdassa edellytetty valaistus,

b)

vesitiiviiden ovien käyttö, kuten II-1/B/13 säännön .7.2 ja .7.3 kohdassa edellytetään, mutta ei välttämättä niiden kaikkien samanaikainen käyttö, ellei aluksessa ole itsenäistä varajärjestelmää; ja

c)

ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirit, kuten II-1/B/13 säännön .7.2 kohdassa edellytetään.

.1

kaikki matkustajien yhteiset tilat ja käytävät on varustettava lisähätävalaistuksella, joka voi toimia vähintään kolme tuntia kaikkien muiden sähköenergialähteiden mentyä epäkuntoon ja missä kallistumistilanteessa tahansa. Valaistuksen on oltava sellainen, että poistumisteille pääsy on selvästi nähtävissä. Lisävalaistuksen voimanlähteen on muodostuttava valaistusyksiköiden sisälle sijoitetuista akkuparistoista, joita jatkuvasti ladataan mahdollisuuksien mukaan hätäkytkintaulusta. Vaihtoehtoisesti lippuvaltion hallinto voi hyväksyä minkä tahansa vähintään yhtä tehokkaan valaistustavan. Lisävalaistuksen on oltava sellainen, että mikä tahansa lampussa oleva vika tulee välittömästi esille. Jokainen käytössä oleva akkuparisto on vaihdettava sellaisin aikavälein kuin on tarpeen ottaen huomioon niiden käyttöikä niissä ympäröivissä olosuhteissa, joissa akkuparistot ovat niitä käytettäessä, ja

.2

kannettava ladattava paristokäyttöinen lamppu on sijoitettava jokaiseen henkilöstötilan käytävään, virkistystilaan ja jokaiseen tavallisesti miehitettyyn työtilaan, paitsi jos aluksessa on .1 alakohdassa vaadittu lisähätävalaistus.

.1

Sähkökoneiden ja -laitteiden suojaamattomat metalliosat, joita ei ole tarkoitettu jännitteisiksi, mutta jotka voivat häiriötilassa saada jännitteen, on maadoitettava, paitsi milloin kyseiset koneet tai laitteet ovat:

.2

Kaikki sähkölaitteet on rakennettava ja asennettava siten, etteivät ne käsiteltäessä tai kosketettaessa normaaliin tapaan aiheuta vahinkoa.

.3

Kytkintaulujen sivut ja takaosa sekä tarvittaessa etuosa on suojattava sopivalla tavalla. Suojaamattomia jännitteisiä osia, joiden jännite maata vastaan ylittää .1.1 kohdassa määritetyn jännitteen, ei saa asentaa näiden kytkintaulujen etusivulle. Jos on tarpeen, johtamattomia mattoja tai ritilöitä on asetettava kytkintaulun etu- ja takaosaan.

.4

Jakelujärjestelmässä, jossa ei ole maadoitusta, on oltava laite, joka jatkuvasti valvoo maadoituseristystä ja antaa äänimerkin tai näyttää merkkivaloa, jos eristysarvot ovat poikkeuksellisen alhaiset.

.5.1

Kaikkien sähkökaapeleiden metallisuojavaippojen ja -maadoitusvaippojen on oltava sähköisesti johtavia, ja ne on maadoitettava.

.5.2

Kaikkien laitteiden ulkopuolisten sähkökaapeleiden ja johtojen on oltava vähintään huonosti palavaa tyyppiä, ja ne on asennettava siten, etteivät niiden alkuperäiset paloa hidastavat ominaisuudet huonone. Lippuvaltion hallinto voi tarvittaessa erityistä sovellusta varten sallia sellaisten erityistyyppisten kaapeleiden kuten radiotaajuuskaapeleiden käytön, jotka eivät ole edellisen mukaisia.

.5.3

Erittäin tärkeitä syöttöjä tai hätäsyöttöjä, valaistusta, sisäisiä viestintäyhteyksiä tai merkinantoa palvelevat kaapelit ja johdot on kuljetettava mahdollisimman kaukana keittiöistä, pesuloista, A-kategorian koneistotiloista ja niiden kuiluista ja muista suuren palovaaran alueista. Uusien ja olemassa olevien ro-ro-matkustaja-alusten yleishälytysjärjestelmän ja kaiutinlaitejärjestelmän kaapelointi, joka on asennettu 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen, on hyväksytettävä lippuvaltion hallinnolla ottaen huomioon IMOn suositukset. Palopumput varakytkintauluun yhdistävien kaapeleiden on oltava palonkestäviä, jos ne kulkevat suuren palovaaran alueiden läpi. Aina kun se on mahdollista, kaikki tällaiset kaapelit olisi kuljetettava siten, että laipioiden kuumeneminen, joka saattaa johtua sen viereisessä tilassa olevasta tulipalosta, ei saata niitä toimintakelvottomiksi.

.6

Kaapelit ja johdot on asennettava ja kiinnitettävä siten, etteivät ne pääse hankautumaan tai muutoin vaurioitumaan. Kaikkien johtimien päät ja liitokset on tehtävä siten, etteivät niiden alkuperäiset sähköiset, mekaaniset, paloa hidastavat ja tarvittaessa palonkestävät ominaisuudet muutu.

.7.1

Jokainen erillinen virtapiiri on suojattava oikosululta ja ylikuormitukselta, jollei II-1/C/6 ja II-1/C/7 säännössä toisin sallita.

.7.2

Valaistusvarusteet on sijoitettava siten, että estetään kaapeleita ja johtoja mahdollisesti vahingoittava lämpötilan nousu sekä ympäröivän materiaalin ylikuumeneminen.

.8.1

Akkuparistot on asianmukaisesti suojattava, ja ensisijaisesti niiden sijoituspaikkana käytettyjen tilojen on oltava tarkoituksenmukaisesti rakennettuja ja niissä on oltava tehokas ilmanvaihto.

.8.2

Sähkö- ja muita laitteita, jotka voivat aiheuttaa tulenarkojen höyryjen syttymisen, ei sallita näissä tiloissa.

.9

Jakelujärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo millä tahansa pystysuuntaisella päävyöhykkeellä, sellaisena kuin se on II-2/A/2.9 säännössä määritetty, ei haittaa turvallisuuden kannalta olennaisia toimintoja millään muulla tällaisella vyöhykkeellä. Tämä vaatimus täyttyy, jos tällaisen vyöhykkeen läpi kulkevat pää- ja varasyöttökaapelit pidetään mahdollisimman kaukana toisistaan niin pysty- kuin vaakatasossakin.

.1

Aluksen järjestelyiden on oltava sellaiset, että aluksen turvallisuustaso kaikissa käyttöolosuhteissa, ohjailu mukaan lukien, on samanarvoinen sellaisten alusten turvallisuustason kanssa, joilla on miehitetty konehuone.

.2

On varmistettava, että laitteiden toiminta on luotettavaa ja että säännölliset tarkastukset ja rutiinikokeet on tyydyttävästi järjestetty jatkuvan luotettavan toiminnan varmistamiseksi.

.3

Jokaisessa aluksessa on oltava asiakirjat, joista ilmenee aluksen toimintakyky ajoittain miehittämättömillä koneistotiloilla.

.1

Aluksessa on oltava laitteet, joilla varhaisessa vaiheessa voidaan havaita tulipalo ja antaa hälytys sen sattuessa:

.2

Polttomoottorit, joiden teho on vähintään 2 250 kW tai sylinterin halkaisija yli 300 mm, on varustettava kampikammion öljysumun ilmaisimilla tai laakerien lämpötila-antureilla taikka samanarvoisilla laitteilla.

.1

Ajoittain miehittämättömien koneistotilojen pohjakaivot on sijoitettava ja niitä on valvottava siten, että tavanomaisissa kallistus- ja viippauskulmissa havaitaan nesteiden kerääntyminen, ja niiden on oltava kylliksi suuret vetämään helposti miehittämättömän jakson aikana normaalisti kerääntyvät nesteet.

.2

Jos aluksen tyhjennyspumput ovat automaattisesti käynnistyviä, on aluksessa oltava laitteet, jotka osoittavat, milloin nesteentulo ylittää pumpun tyhjennyskapasiteetin tai milloin pumppu toimii normaalia useammin. Tällaisissa tapauksissa voidaan sallia käytettäväksi pienempiä tyhjennyskaivoja tarkoituksenmukaisen ajanjakson kattamiseksi. Milloin aluksessa on automaattisesti toimivat tyhjennyspumput, on erityistä huomiota kiinnitettävä öljyntorjuntaan kuuluviin vaatimuksiin.

.3

Merivedenottoaukkoon, vesiviivan alapuolella sijaitsevaan poistoaukkoon tai pilssin tyhjennysjärjestelmään kuuluvan venttiilin tai hanan säätimien on sijaittava siten, että veden valuessa kyseiseen tilaan on riittävästi aikaa käyttää niitä, ottaen huomioon niiden luokse pääsemiseen ja niiden käyttämiseen todennäköisesti tarvittava aika. Jos tämän tilan mahdollinen täyttymä aluksen ollessa täydessä lastissa niin edellyttää, on varmistettava, että säätimiä voidaan käyttää tätä tasoa ylempänä olevasta paikasta.

.1

Potkurien pyörimisnopeuden, työntösuunnan ja soveltuvin osin nousun on kaikissa olosuhteissa, ohjailu mukaan lukien, oltava täysin säädettävissä komentosillalta.