LIITE

EU:n tuki Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 (2004) täytäntöönpanolle

1.   Tausta

Huhtikuussa 2006 toimittamassaan raportissa päätöslauselman 1540 komitea totesi, että 62 valtion oli vielä toimitettava ensimmäinen kansallinen raporttinsa, ja 55 valtion, jotka olivat sen toimittaneet, oli vielä toimitettava lisätietoja ja selvennyksiä. Koska nämä valtiot ovat keskittyneet kolmelle maantieteelliselle alueelle (Afrikka, Karibian alue ja eteläisen Tyynenmeren alue) ja koska kansallisissa selvityksissä ilmenevät puutteet noudattavat tiettyjä alueellisia malleja, päätöslauselman 1540 komitea ehdotti, että päätöslauselman 1540 vaatimusten täytäntöönpanemiseksi valtioille tarjottavat avustustoimet olisi keskitettävä sellaisille alueille, joilla on todettu ilmenevän erityistarpeita.

Vastauksena tähän näkemykseen EU antoi päätöslauselman 1540 komitealle kaudella 2004–2007 kahdenlaista tukea:

—	EU toteutti virallisia yhteydenottoja kolmansiin valtioihin edistääkseen päätöslauselman 1540 mukaisten kansallisten selvitysten toimittamista,

—

EU hyväksyi 12 päivänä kesäkuuta 2006 yhteisen toiminnan 2006/419/YUTP, jolla annetaan rahoitustukea viidelle tukitoimelle, jotka toteutetaan viidellä kehitysmaissa sijaitsevalla kohdealueella. Seminaarien muodossa järjestettyjen tukitoimien tavoitteena oli lisätä kehitysmaiden tietoisuutta niiden päätöslauselmaan 1540 liittyvistä velvoitteista sekä auttaa vahvistamaan kolmansien maiden kansallisia hallinnollisia valmiuksia päätöslauselman 1540 täytäntöönpanoa koskevien kansallisten selvitysten laatimiseksi.

Päätöslauselman 1540 komitean puheenjohtajan YK:n turvallisuusneuvostolle 17 päivänä joulukuuta 2007 antaman viimeisimmän selonteon mukaan YK:n jäsenvaltioiden raportointivelvoitteiden osalta on tapahtunut huomattavaa edistymistä, mutta seuraavalla kaudella tarvitaan lisää ponnisteluja päätöslauselman kaikkien näkökohtien täysimääräisen täytäntöönpanon saavuttamiseksi. Maaliskuuhun 2008 mennessä 144 valtiota oli toimittanut ensimmäisen selvityksensä ja 99 valtiota oli toimittanut pyydettyjä lisätietoja. Päätöslauselman 1540 komitean tukitoimista käymissä aihekohtaisissa keskusteluissa lokakuussa 2007 tunnustettiin myös asteittaisen lähestymistavan tarve ja suositeltiin, että tulevissa tukitoimissa keskityttäisiin vähemmän raportointiin ja enemmän valtioiden avustamiseen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä.

Joulukuun 2007 selonteossa korostettiin myös sitä, että päätöslauselman 1540 komitean tulisi siirtää käytännön työssä päähuomionsa raportoinnista päätöslauselman 1540 kaikkien näkökohtien täytäntöönpanoon. Tältä osin tapauskohtaisesti suunnitellut tukitoimet ja avunanto, joilla vastataan aluekohtaisiin ja muihin erityisolosuhteisiin, voisivat auttaa jäsenvaltioita selviytymään täytäntöönpanon haasteista. Kuten komitea totesi työohjelmassaan, kansalliset täytäntöönpanoa koskevat suunnitelmat tai ohjeet voivat toimia valtioiden kannalta hyödyllisinä suunnitteluvälineinä, ja tätä ajatusta olisi edelleen tuettava. Asianomaisille maille olisi annettava lisää apua niiden kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämisessä. Vastaavasti tulisi myös parantaa jäsenvaltioiden kykyä laatia tuloksellisia avunantopyyntöjä.

2.   Hankkeiden kuvaus

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 täytäntöönpanon tukemista koskevat hankkeet toteutetaan kuutena työkokouksena, joiden tavoitteena on parantaa vientivalvontaprosessin hoitamisesta kuudella alueella (Afrikka, Keski-Amerikka, Mercosur-maat, Lähi-itä ja Persianlahden alueet, Tyynenmeren saaret ja Kaakkois-Aasia) vastaavien viranomaisten valmiuksia siten, että ne pystyvät käytännön tasolla toteuttamaan toimia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 täytäntöön panemiseksi. Ehdotetut työkokoukset on erityisesti räätälöity rajavalvonta-, tulli- ja sääntelyviranomaisille ja koostuvat vientivalvontaprosessin tärkeimmistä osatekijöistä, mukaan lukien sovellettava lainsäädäntö (mm. kansalliset ja kansainväliset oikeudelliset näkökohdat), sen noudattamisen valvonta (mm. lupamääräykset, loppukäyttäjän varmennus ja tietoisuuden lisäämisohjelmat) ja täytäntöönpano (mm. tuotetunnistus, riskinarviointi ja havainnointimenetelmät).

Työkokouksen aikana valtioita rohkaistaan kertomaan ja jakamaan kokemuksiaan täytäntöönpanon käytännön näkökohdista. Valtioilla on tilaisuus vertailla vientivalvontaprosessejaan ja tunnistaa näin ne käytännöt, joiden osalta voitaisiin hyötyä toisten kokemuksista. Mikäli valtiot tarvitsevat apua tehokkaimpien käytäntöjen soveltamisessa, voidaan kehittää avunanto-ohjelmia.

Ehdotettujen toimien tulisi myös mahdollistaa se, että edellä mainitut virkamiehet pystyvät selvästi tunnistamaan puutteet ja tarpeet erilaiset näkökulmat (hallituksen ja teollisuuden) huomioon ottaen siten, että voidaan laatia koulutusta, laitteistoa ja muita toiminnan osa-alueita koskevia tuloksellisia avunantopyyntöjä. Pyynnöt toimitetaan päätöslauselman 1540 komitealle, joka toimittaa ne eteenpäin valtioille, tai suoraan valtioille taikka kansainvälisille, alueellisille ja hallituksista riippumattomille järjestöille. Työkokousten on voitava hyödyntää paitsi päätöslauselman 1540 komitean asiantuntijoita, myös kansainvälisesti saatavilla olevaa asiantuntemusta. Näin ollen myös avunantajamaat samoin kuin kansainväliset hallitustenväliset järjestöt voisivat asiantuntijoidensa avulla tarjota vakiintunutta ja tunnustettua osaamista työkokousten aikana.

Tämä uusi yhteinen toiminta perustuu edelliseen yhteiseen toimintaan 2006/419/YUTP, jonka perusteella toteutettuja, pääosin tietoisuuden lisäämiseen ja raportointivelvoitteisiin kohdistuneita pyrkimyksiä se tehostaa. Se tuo hankkeisiin selkeästi toiminnallisen ja osa-alueellisen ulottuvuuden siten, että keskimäärin kolme valtion virkamiestä (käytännön taso/asiantuntijataso) kustakin osallistuvasta valtiosta on mukana työkokouksissa, jotka kestävät kolmesta neljään päivään.

Puutteiden ja tarpeiden selkeä määrittely, jota helpotetaan tästä yhteisestä toiminnasta rahoitetuilla työkokouksilla, on Euroopan unionin kannalta erityisen hyödyllistä etenkin niiden maiden valitsemiseksi, jotka voisivat hyötyä uudesta vakautusvälineestä rahoitetuista valmiuksien parantamiseen tähtäävistä hankkeista. Se auttaa myös määrittelemään tarkoin alueet, joilla EU:n lisätoimia tarvitaan eniten. Työkokouksiin osallistujia kannustetaan toimittamaan erityisiä avunantopyyntöjä. EU määrittää avun laajuuden ottamalla huomioon muiden mahdollisten avunantajien aikeet ja varmistaa mahdollisimman kattavan synergian EU:n muiden rahoitusvälineiden kanssa (esimerkiksi sen, että vakautusvälineen mukaiset toimet vientivalvonnan alalla kolmansissa maissa täydentävät tämän yhteisen toiminnan mukaisia toimia).

Hankkeiden tulokset:

—	Osallistujien parempi tietämys kansallisista, alueellisista ja kansainvälisistä pyrkimyksistä joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämiseksi;

—	Selkeämpi kuva nykyisistä täytäntöönpanotoimista ja toteutettujen tai suunniteltujen toimien lisääminen päätöslauselman 1540 täytäntöönpanemiseksi kaikilta osin;

—	Tehostetut riskinarviointi-, havainnointi- ja tutkimustekniikat;

—	Kansallisten ja alueellisten vientivalvonta- ja toimeenpanoviranomaisten parempi vuorovaikutus ja tietojenvaihto;

—	Lastin siirtojen ja vientivalvontaprosessien kiertämiseen käytettyjen menetelmien parempi tuntemus;

—	Eräiden tuotteiden kaksikäyttöluonteen parempi tuntemus ja parempi valmius tunnistaa joukkotuhoaseisiin ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmiin liittyvät kaksikäyttötuotteet;

—	Sääntely- ja toimeenpanoviranomaisten ja teollisuuden parempi yhteistyö;

—

Osallistujien työkokoustyöskentelystä saamat valmiudet: a) Mahdollisten kansallisten toimintasuunnitelmien laatiminen, b) Avunantopyyntöjen kehittäminen tulevia tähän työkokoukseen liittyviä erityisalueita koskevia jatkotoimia varten ja tarvittaessa yhteistyön tehostaminen hallitustenvälisten ja osa-alueellisten järjestöjen kanssa tällaisen avun antamiseksi, ja c) Raportointi seminaarityöskentelystä.

3.   Kesto

Hankkeen arvioitu kokonaiskesto on 24 kuukautta.

4.   Tuensaajat ja osallistujat

Osallistuvat valtiot on valittu useita eri perusteita käyttäen. Päätöslauselman 1540 täytäntöönpanoa koskevan maakohtaisen taulukon tarkastelua käytettiin niiden valtioiden tunnistamiseksi, jotka saattavat tarvita riskinarviointia, rajavalvontaa ja uudelleenlastauksen valvontaa, tuotetunnistusta sekä havainnointitekniikoita koskevaa apua.

Kun jäljempänä mainittuja valtioita on ehdotettu hankkeiden osallistujiksi, on kiinnitetty huomiota myös niiden tasoeroihin täytäntöönpanon ja valmiuksien osalta. Alueellisia aiheita, kuten uudelleenlastausta, koskevat samankaltaisuudet muodostavat yhteisen tekijän ja mahdollistavat valtioiden välisten synergioiden tunnistamisen ja kehittämisen.

Lisäksi valitut valtiot ovat osallistuneet kyseisillä osa-alueilla aiemmin järjestettyihin tukitoimiin.

Valtioita pyydetään nimeämään täytäntöönpanotason virkamiehiä, jotka tuntevat vienti- ja rajavalvontaprosessit. Heidän joukossaan tulisi olla seuraavien hallintoalojen edustajia:

—	sääntelyviranomaiset, sekä

—	rajavalvontaviranomaiset (tulli- ja poliisiviranomaiset mukaan luettuina; erityistä huomiota kiinnitetään ministeriöiden välisiin ja virastojen välisiin prosesseihin).

Muita vientivalvontaprosessin kannalta keskeisinä pidettäviä virastoja pyydetään osallistumaan tarvittaessa, kun EU:n puheenjohtajavaltio, jota korkeana edustajana toimiva pääsihteeri avustaa, on tehnyt siitä päätöksen.

Myös asiaankuuluvien hallitustenvälisten ja alueellisten järjestöjen kutsumista työkokoukseen voidaan harkita.

On tärkeää korostaa, että jotkut osallistuvista valtioista saattavat joutua jopa tietämättään joukkotuhoaseiden leviämiseen liittyvien riskien kohteeksi maantieteellisen sijaintinsa, poliittisen tilanteensa tai kansallisten energiasuunnitelmiensa vuoksi. Monet niistä ovat jo ryhtyneet käymään rakentavaa joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevaa vuoropuhelua EU:n kanssa mm. neuvottelemalla ja allekirjoittamalla kahdenvälisiä sopimuksia, joihin sisältyy joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevia lausekkeita. Tämän työkokousten sarjan järjestäminen on EU:lle erinomainen tilaisuus täyttää mainittujen lausekkeiden mukaiset sitoumuksensa ja osoittaa, miten tärkeänä se pitää kehitysmaiden avustamista myös monenvälisin keinoin.

Työkokousten osallistujiksi valitut valtiot ovat:

1.	Afrikan kattava hanke Ghana, Kenia, Marokko, Nigeria, Uganda, Etelä-Afrikka, Kongon tasavalta, Egypti, Libya ja Tansania.

2.	Keski-Amerikan kattava hanke Belize, Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Meksiko, Nicaragua ja Panama.

3.	Mercosur-valtiot kattava hanke Argentiina, Brasilia, Uruguay, Paraguay, Venezuela, Bolivia, Chile, Kolumbia, Ecuador ja Peru.

4.	Lähi-idän ja Persianlahden alueet käsittävä hanke Bahrain, Irak, Jordania, Kuwait, Oman, Saudi-Arabia, Syyria, Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

5.	Tyynenmeren saarivaltiot kattava hanke Fidži, Marshallinsaaret, Mikronesia (liittovaltio), Nauru, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Salomonsaaret (tasavalta), Itä-Timor, Tuvalu, Vanuatu.

6.	Kaakkois-Aasian valtiot kattava hanke Kambodža, Indonesia, Malesia, Myanmar, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Vietnam.

5.   Täytäntöönpanosta vastaava elin

Puheenjohtajavaltio vastaa korkeana edustajana toimivan pääsihteerin avustamana tämän yhteisen toiminnan täytäntöönpanosta. Puheenjohtajavaltio antaa teknisen toteuttamisen YK:n sihteeristön (ODA) tehtäväksi. YK:n sihteeristö (ODA) allekirjoittaa isäntämaan tukea koskevan sopimuksen niiden valtioiden kanssa, jotka valitaan isäntämaiksi. Isäntämaa osallistuu tällä yhteisellä toiminnalla rahoitettavien hankkeiden toteuttamiseen. YK:n sihteeristö (ODA) hankkii tämän yhteisen toiminnan yhteydessä isäntävaltioista tavarat, työsuoritukset tai palvelut voimassa olevien YK:n sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, kuten YK:n sihteeristön (ODA) kanssa tehdyssä rahoitussopimuksessa on tarkemmin määrätty (tämän yhteisen toiminnan 3 artiklan 3 kohta).