18.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/33

(1)

Neuvosto otti tammikuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 92/2002 (2) käyttöön Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan, myös vesiliuoksena olevan virtsa-aineen (urean) tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 7,81–16,84 euroa tonnilta. Samalla asetuksella otettiin käyttöön Virosta, Liettuasta, Bulgariasta ja Romaniasta peräisin olevan urean tuontiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli, jonka määrä oli 6,18–21,43 euroa tonnilta ja joka kumottiin ilman eri toimenpiteitä 1 päivänä toukokuuta 2004 Viron ja Liettuan osalta, kun ne liittyivät yhteisöön, ja 1 päivänä tammikuuta 2007 Bulgarian ja Romanian osalta niiden liittymisen ajankohtana.

(2)

Huhtikuussa 2006 komissio julkaisi ilmoituksen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (3). Komissio vastaanotti 17 päivänä lokakuuta 2006 pyynnön tarkastella edellä mainittujen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Pyynnön esitti tuottajien puolesta Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys (EFMA) jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, jonka edustus kattaa valtaosan eli yli 50 prosenttia urean kokonaistuotannosta yhteisössä.

(4)

Pyynnön esittäjä väitti ja esitti väitteensä tueksi riittävän alustavan näytön siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen, kun on kyse Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan urean tuonnista.

(5)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, minkä johdosta se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tarkastelun vireillepanoa koskevan ilmoituksen (4).

(6)

Komissio pani toukokuussa 2006 vireille Venäjältä peräisin olevan urean tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 901/2001 (5) käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin tarkastelun (6) perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kyseisen tarkastelun johdosta neuvosto kumosi asetuksella (EY) N:o 907/2007 (7) Venäjältä peräisin olevan urean tuontiin sovellettavan polkumyyntitullin. Tarkastelussa todettiin, että merkittävä vahinko yhteisön tuotannonalalle ei ollut jatkunut ja että vahingon toistuminen ei olisi todennäköistä, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(7)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, yhteisön tuottajille, valkovenäläisille, kroatialaisille, libyalaisille ja ukrainalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jäljempänä ’asianomaiset viejät’, tuojille, kauppiaille, käyttäjille ja niitä edustaville järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden hallitusten edustajille.

(9)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille edellä mainituille osapuolille ja tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille.

(10)

Komissio antoi myös osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(12)

Koska yhteisön tuottajia, yhteisössä toimivia tuojia ja ukrainalaisia vientiä harjoittavia tuottajia on ilmeisen paljon, katsottiin asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, olisiko otantamenetelmää syytä käyttää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(13)

Yhteisöön tuontia harjoittavien tuojien osallistuminen yhteistyöhön oli hyvin laimeaa, koska vain yksi tuoja ilmaisi halukkuutensa yhteistyöhön. Näin ollen päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen tuojien osalta.

(14)

Kaksitoista yhteisön tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyt otantalomakkeet ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näistä 12 yrityksestä valittiin otokseen neljä yritystä, joiden todettiin edustavan yhteisön tuotannonalaa urean tuotannon määrän ja yhteisössä tapahtuvan myynnin suhteen. Otokseen valittujen neljän yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 60 prosenttia, ja edellä mainittujen 12 yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannosta oli noin 80 prosenttia. Tämä otos edusti suurinta sellaista edustavaa urean tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa.

(15)

Neljä ukrainalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyn otantalomakkeen säädetyssä määräajassa ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näiden neljän vientiä harjoittavan tuottajan osuus Ukrainasta yhteisöön tapahtuvan viennin kokonaismäärästä oli lähes 100 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Koska ukrainalaisia yhteistyöhön osallistuneita yrityksiä oli vähän, päätettiin olla soveltamatta otantaa, ja kaikkia yrityksiä pyydettiin toimittamaan tiedot kyselylomakkeella.

(16)

Vastaukset saatiin neljältä yhteisön tuottajalta, yhdeltä tuojalta, kahdelta käyttäjältä ja neljältä ukrainalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä valkovenäläiseltä, yhdeltä kroatialaiselta ja yhdeltä libyalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Lisäksi useat tuojat ja käyttäjät ja niiden yhdistykset toimittivat huomautuksia vastaamatta kyselylomakkeeseen.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin ja vahingon jatkumisen todennäköisyyden ja yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, eli Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin oleva CN-koodeihin 3102 10 10 ja 3102 10 90 kuuluva virtsa-aine (urea).

(19)

Ureaa tuotetaan pääasiassa ammoniakista, jota puolestaan tuotetaan maakaasusta. Se voi olla kiinteässä tai nestemäisessä muodossa. Kiinteää ureaa voidaan käyttää maataloudessa ja teollisuudessa. Maatalouslaatuista ureaa voidaan käyttää lannoitteena maahan levitettynä tai eläinrehun lisäaineena. Teollista ureaa käytetään tiettyjen liimojen ja muovien raaka-aineena. Nestemäistä ureaa voidaan käyttää sekä lannoitteena että teollisuudessa. Vaikka ureaa esiintyy edellä mainituissa eri muodoissa, sen kemialliset ominaisuudet ovat pohjimmiltaan samat ja sitä voidaan tässä menettelyssä pitää yhtenä tuotteena.

(20)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa tehty päätelmä, jonka mukaan Valko-Venäjällä, Kroatiassa, Libyassa ja Ukrainassa valmistetuilla ja näiden maiden vientiä harjoittavien tuottajien viemillä tuotteilla, kyseisten maiden kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla sekä yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottamilla ja myymillä tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä tehtyjen päätelmien johdosta seuraavassa käsitellään ainoastaan polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskevia keskeisiä väitteitä.

(22)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana, ja jos esiintyi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(23)

Kolmelle viejämaalle, Kroatialle, Libyalle ja Ukrainalle, oli myönnetty markkinatalousasema, joten niiden tapauksessa normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti. Valko-Venäjän osalta normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(24)

Kroatian ainoan vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla perusasetuksen 2 artiklan 5, 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(25)

Kroatia vei tutkimusajanjaksolla ureaa yhteisöön yli 200 000 tonnia, joka vastaa 2,3 prosentin osuutta yhteisön markkinoista. Ainoan tiedossa olleen ja yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin tutkimusajanjaksolla edelleen harjoittaneen vientiä yhteisöön selkeästi polkumyyntihinnoin. Polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin yli 20 prosenttia.

(26)

Esitettiin vakavia epäilyjä siitä, oliko urean tärkeimmän tuotantopanoksen eli kaasun kustannukset merkitty todellisuutta vastaavasti vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon. Havaittiin, että kaasua hankittiin erityisehdoin sillä perusteella, että sekä vientiä harjoittavan tuottajan että kaasuntoimittajan pääomistajana on Kroatian valtio ja että kaasun hinnat olivat epätavallisen alhaiset. Koska vääristymättömiä kaasun kotimarkkinahintoja ei ollut Kroatian osalta saatavilla, kaasun hinnat oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritettävä ’mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot’. Koska asianomaisen tuotteen valmistuksessa käytetty kaasu on pääosin peräisin Venäjältä, oikaistu hinta perustui Saksan/Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset; Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun. Tämä nostaisi polkumyyntimarginaalia merkittävästi. Koska polkumyyntiä esiintyy ilman tätä oikaisua ja kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä, aihetta ei käsitelty sen enempää.

(27)

Kuten edellä olevissa johdanto-osan 29, 38 ja 45 kappaleessa selostetaan, kolmesta muusta asianomaisesta vientimaasta viedyt määrät olivat niin vähäiset, että niihin liittyvät vientihinnat yksinään eivät olisi olleet riittävän luotettavia polkumyynnin jatkumista koskevien päätelmien tekemiseksi.

(28)

Koska Valko-Venäjää ei pidetä markkinatalousmaana, normaaliarvo määritettiin kolmanteen markkinatalousmaahan sijoittautuneelta tuottajalta saatujen tietojen pohjalta. Tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa Yhdysvaltoja kaavailtiin sopivaksi vertailumaaksi, koska sitä oli jo käytetty alkuperäisessä tutkimuksessa. Osapuolet eivät esittäneet huomautuksia asiasta. Yhdysvaltalainen tuottaja, joka jo toimi yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa, toimitti kyselylomakkeella tiedot, joita käytettiin normaaliarvon määrittämisessä.

(29)

Ainoa tiedossa ollut valkovenäläinen tuottaja toimitti vastaukset kyselylomakkeella. Kaiken kaikkiaan Valko-Venäjä vei ureaa noin 25 000 tonnia eli 0,3 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Valko-Venäjän osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä.

(30)

Tarkastelu koski Valko-Venäjän vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat johdonmukaisesti alhaisempia kuin samankaltaisilla markkinoilla todettu normaaliarvo, mikä on osoitus polkumyyntihinnoittelusta muille vientimarkkinoille.

(31)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Valko-Venäjän vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(32)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(33)

Edellä esitettyjen seikkojen ja huomioiden perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(34)

Kuten johdanto-osan 25 kappaleessa esitetään, yhteisöön suuntautuneen viennin todettiin tapahtuneen polkumyyntihinnoin. Tarkastelu koski myös Kroatian vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat alhaisempia kuin normaaliarvo, mikä on osoitus polkumyynnistä jopa ilman edellä kuvattua oikaisua.

(35)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Kroatian vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeampiin hintoihin. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(36)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(37)

Sen vuoksi on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(38)

Ainoa tiedossa ollut vientiä harjoittanut tuottaja toimitti vastaukset kyselylomakkeeseen epätäydellisinä. Koska se ei toimittanut joitakin puuttuneista tiedoista, oli tarpeen mukaan sovellettava perusasetuksen 18 artiklaa, kun se oli aiheellista. Saatavilla olleiden tietojen mukaan Libya vei tutkimusajanjaksolla ureaa yhteisöön yhteensä noin 70 000 tonnia, eli 0,8 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Libyan osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä. Polkumyynnin ja sen toistumisen todennäköisyyden tarkastelu perustui saatavilla olleisiin tietoihin.

(39)

Koska käytettävissä ei ollut Libyan kotimarkkinamyynnin edustavia lukuja, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Tässä tapauksessa 8 prosentin voittomarginaali todettiin kohtuulliseksi.

(40)

Yhteistyössä toimineen libyalaisen yrityksen toimittaman kyselylomakkeen tarkastelu osoitti, että yritys harjoitti vientiä enimmäkseen muihin kolmansiin maihin. Sen vienti kolmansien maiden markkinoille oli tutkimusajanjaksolla noin 570 000 tonnia, eli yli kahdeksan kertaa yhteisön markkinoille suuntautuneen kokonaisviennin määrä. Vientihintojen vertailu normaaliarvoon edellä kuvatulla tavalla osoitti polkumyynnin olleen merkittävää.

(41)

Esitettiin vakavia epäilyjä siitä, oliko urean tärkeimmän tuotantopanoksen eli kaasun kustannukset merkitty todellisuutta vastaavasti vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon. Saatavilla olleiden tietojen perusteella todettiin, että kaasua oli hankittu erityisehdoin sillä perusteella, että sekä vientiä harjoittavan tuottajan että kaasuntoimittajan pääomistajana on Libyan valtio, ja että kaasun hinnat olivat epätavallisen alhaiset. Oikaisu nostaisi polkumyyntimarginaalia merkittävästi. Koska polkumyyntiä esiintyy ilman tätä oikaisua ja kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä, tällaisen oikaisun tekemistä ei pidetty tarpeellisena, vaikka siihen oli perusteet.

(42)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Libyan vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen.

(43)

Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen hieman korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat.

(44)

Edellä esitetyn perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(45)

Neljä tuottajaa toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Vain kaksi niistä harjoitti vientimyyntiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan Ukraina vei ureaa noin 20 000 tonnia eli 0,2 prosenttia yhteisön markkinoista. Koska markkinaosuus on hyvin pieni, Ukrainan osalta tarkastellaan lähinnä polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä.

(46)

Kaasun kustannusten osalta havaittiin, että Ukraina tuo Venäjältä suurimman osan tuotantoalueella kulutetusta kaasusta. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että Venäjältä Ukrainaan tuodun maakaasun hinnat ovat selvästi sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksettuja markkinahintoja alemmat. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Venäjältä yhteisöön vietynä maakaasun hinta oli noin kaksi kertaa korkeampi kuin kaasun kotimarkkinahinta Ukrainassa. Siksi pyynnön esittäjän maksamat kaasukustannukset oikaistiin muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset. Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(47)

Koska oikaistut kotimarkkinahinnat alittivat tutkimuksessa mukana olleista yrityksistä kolmen kustannukset, normaaliarvona käytettiin tuotantokustannuksia, joihin lisättiin 8 prosentin kohtuullinen voittomarginaali. Neljännen yrityksen osalta tähän tarkoitukseen käytettiin asianmukaisesti oikaistuja kotimarkkinahintoja.

(48)

Sen jälkeen tarkasteltiin ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientikäyttäytymistä kaikkiin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä. Maailman kaikille alueille suuntautunutta vientiä harjoitettiin hinnoin, jotka olivat johdonmukaisesti ja merkittävästi alhaisempia kuin määritetty normaaliarvo.

(49)

Lisäksi tarkasteltiin, olisivatko Ukrainan vientihinnat polkumyyntihintoja, jos ne vahvistettaisiin yhteisön nykyistä hintatasoa vastaaviksi. Urean kaltaisen hyödyketuotteen kohdalla olisi epätodennäköistä, että tuotetta myytäisiin nykyisiä markkinahintoja korkeammilla hinnoilla. Myös tämän tarkastelu johti merkittävien polkumyyntimarginaalien vahvistamiseen. Samaan aikaan muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hintojen todettiin olleen vertailukelpoisella tasolla yhteisöön suuntautuneen viennin hintoihin nähden. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko yhteisö hintojen suhteen houkuttelevampi markkina-alue kuin muiden kolmansien maiden markkinat. Edellä esitettyjen seikkojen ja huomioiden perusteella on viitteitä polkumyynnin todennäköisestä toistumisesta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(50)

Saatujen tietojen mukaan Valko-Venäjällä oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 150 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 225 000 tonnia.

(51)

Ei ole poissuljettua, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla valkovenäläisellä viejällä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(52)

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa (tai jopa korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran, mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(53)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(54)

Saatujen tietojen mukaan Kroatialla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 120 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 60 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnattaisiin yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla kroatialaisella viejällä on hyvin toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(55)

Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole estäneet Kroatiaa viemästä huomattavia määriä yhteisöön. Ei ole viitteitä siitä, että toimenpiteet olisivat estäneet yhteisöön vietyjen määrien lisäämistä. Näin ollen ei ole todennäköistä, että vientiä yhteisöön merkittävästi kasvatettaisiin kyseisen käyttämättömän kapasiteetin käyttöönotolla. Ei myöskään ole poissuljettua, että osa tästä määrästä voidaan viedä myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille olisivat todennäköisesti samaa luokkaa (tai hieman korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä.

(56)

Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että merkittävä osa Kroatian käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin yhteisöön suuntautuvan viennin kasvattamiseen, mutta vientimäärät huomioon ottaen yhteisöön suuntautuvan viennin odotetaan säilyvän vähimmäistason yläpuolella.

(57)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(58)

Saatavilla olevien tietojen mukaan Libyalla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 140 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 570 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ainoalla libyalaisella viejällä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta.

(59)

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa (tai jopa korkeampia) kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(60)

Viennin mahdolliseen suuntaamiseen kolmansista maista yhteisöön pätevät samankaltaiset väitteet, joten on epätodennäköistä, että vienti yhteisöön kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(61)

Saatujen tietojen mukaan Ukrainalla oli tutkimusajanjaksolla enintään noin 375 000 tonnin käyttämätön kapasiteetti. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli noin 3 500 000 tonnia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnataan yhteisöön, jos toimenpiteet kumotaan. Ukrainalaisilla viejillä on toimivat jakelukanavat yhteisössä, ja yhteisön markkinat ovat yleisesti kokonsa puolesta houkuttelevat etenkin maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden kannalta. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että osa tästä määrästä viedään myös muihin kolmansiin maihin, koska noudettuna lähettäjältä -hinnat kyseisille alueille ovat todennäköisesti samaa luokkaa kuin hinnat, joita voitaisiin veloittaa yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Ei myöskään ole mahdotonta, että urean kulutus kasvaa maailman muilla alueilla, kun otetaan huomioon laajamittaisen maataloustuotannon nykyiset suuntaukset. Kaiken kaikkiaan ei ole odotettavissa, että vienti kasvaisi koko käyttämättömän kapasiteetin verran mutta se todennäköisesti ylittäisi vähimmäistason, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(62)

Viennin mahdollisesta suuntaamisesta kolmansista maista uudelleen yhteisöön pyynnön esittäjät ovat väittäneet, että ennustettu kapasiteetin lisäys muilla alueilla (etenkin Lähi-idässä) korvaisi Ukrainan viennin varsinkin Aasiassa, mutta myös Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, yli 3 000 000 tonnin osalta, joten tämä määrä suunnattaisiin uudelleen yhteisöön vietäväksi. Saatujen tietojen perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista päätellä, että tällainen siirtymä tapahtuisi, muun muassa siksi, että nämä markkinoille mahdollisesti tulevat ylimääräiset määrät voisivat tulla katetuksi kasvavalla maailmanlaajuisella kysynnällä. Ei ole myöskään poissuljettua, että kapasiteetti kasvaa pyynnön esittäjän arvioimaa aikaväliä pitemmällä ajalla. Kaiken kaikkiaan ei ole mahdollista vahvistaa, että yhteisön markkinoille todennäköisesti suunnattaisiin uudelleen huomattavasti aiempaa suurempia määriä lähitulevaisuudessa, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(63)

Edellä mainitun tarkastelun perusteella todetaan, että merkittävien ureamäärien polkumyynti ei todennäköisesti jatkuisi Kroatian tapauksessa ja että polkumyynti ei toistuisi kolmen muun asianomaisen maan kohdalla, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(64)

Yhteisössä samankaltaista tuotetta valmistaa 16 tuottajaa, joiden tuotoksen katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon. Kahdeksasta on tullut yhteisön tuottajia Euroopan unionin laajentumisen ajankohtana 1 päivänä toukokuuta 2004.

(65)

Yhteensä 16:sta yhteisön tuottajasta 12 suostui yhteistyöhön tutkimuksessa, ja kolme lähetti tiedot otantaa varten mutta ei tarjoutunut laajempaan yhteistyöhön. Yksikään yhteisön tuottaja ei vastustanut tarkastelupyyntöä.

(66)

Yhteistyötä tekivät siis seuraavat 12 tuottajaa:

(67)

Näiden 12 yhteisön tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 80 prosenttia, joten niiden katsotaan edustavan suurinta osaa samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Neljästä yhteistyöhön osallistumattomasta yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’muut yhteisön tuottajat’.

(68)

Kuten edellä mainitaan, tutkimukseen valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen valitut yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi muut kahdeksan yhteistyöhön osallistuvaa tuottajaa toimittivat pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(69)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän ja EU:hun tapahtuvaa tuontia koskevien Eurostatin tilastojen perusteella. Euroopan unioni laajentui vuonna 2004, mutta kulutus määritettiin analyysin selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi 25 jäsenvaltion EU:n markkinoiden pohjalta koko tarkastelujakson ajalta. Koska tämä tutkimus pantiin vireille ennen Euroopan unionin laajentumista edelleen Bulgariaan ja Romaniaan, analyysi rajattiin koskemaan tilannetta 25 jäsenvaltiota käsittävässä EU:ssa.

(70)

Yhteisön kulutus kasvoi 3 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja säilyi vakaana tutkimusajanjaksoon asti.

(71)

Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta tulevan tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavassa kuvatulla tavalla. Tiedot perustuvat Eurostatin tilastoihin.

(72)

Valko-Venäjän tuontimäärät kasvoivat hieman vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja vähenivät sen jälkeen koko ajan tarkastelujakson aikana (– 81 prosenttia koko ajanjaksolla). Vastaavasti sen markkinaosuus kasvoi hieman vuodesta 2002 vuoteen 2003, pieneni sen jälkeen jatkuvasti, ja oli tutkimusajanjaksolla 0,3 prosenttia. Määrät vastasivat vähimmäismääriä vuodesta 2004 alkaen. Hinnat nousivat tarkastelujaksolla 107:sta 190 euroon/tonni.

(73)

Ukrainan tuontimäärät alittivat koko ajan vähimmäismäärän, ja sen tuontihinnat puolestaan nousivat 65 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(74)

Kroatian tuonti oli melko vakaata koko ajan, noin 2 prosenttia yhteisön markkinoista, mutta sen tuontihinnat nousivat 48 prosenttia.

(75)

Libyasta tullut tuonti kasvoi vuonna 2003 mutta laski sitten jatkuvasti tutkimusajanjakson loppuun asti. Koko ajanjaksolla tuonti väheni 49 prosenttia ja markkinaosuus putosi vuonna 2002 kirjatusta 1,6 prosentista 0,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Muiden asianomaisten maiden tapaan myös Libyan tuontihinnat nousivat, ja hinnannousuksi todettiin 77 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisen aikana.

(76)

Näiden neljän maan tuontihintojen kasvu on suhteellisesti suurempi tai vastaava kuin yhteisön myyntihintojen kasvu tuotannonalalla.

(77)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja Kroatian ainoan vientiä harjoittavan ja yhteistyössä toimineen tuottajan CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Vertailu osoitti, että tuontihinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 4,7 prosentin verran. Hinnat olivat kuitenkin samaa tasoa kuin vahvistettu yhteisön tuotannonalan hinta vahingollisten toimien puuttuessa.

(78)

Kun otetaan huomioon, että asianomaisista neljästä maasta kolmen markkinaosuudet jäivät alle vähimmäistason, sekä yksittäin että yhdessä tarkasteltuna, katsottiin, että niiden harjoittama tuonti yhteisöön ei aiheuttanut vahinkoa ja että sen vuoksi hinnan alittavuuden marginaalit eivät olleet olennaisia vahingon jatkumisen tarkastelun kannalta.

(79)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujakson aikana. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(80)

On huomattava, että kokonaistuonti kolmansista maista kasvoi 4,4 prosenttia koko ajanjaksolla. Tämä johtuu lähinnä tähän asti tärkeimmästä viejämaasta eli Venäjältä tulleen tuonnin kasvusta (9,4 prosenttia). On myös huomattava, että Venäjältä tapahtuvaan tuontiin sovellettiin toimenpiteitä vähimmäistuontihintojen muodossa koko ajanjaksolla; nämä toimenpiteet kumottiin asetuksella (EY) N:o 907/2007 (ks. johdanto-osan 6 kappale). Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana Egyptistä tapahtunut tuonti kasvoi 7,7 prosenttia, kun taas tuonti muista kolmansista maista väheni saman verran, ja Romanian osuus tästä muiden kolmansien maiden tuonnista oli yli 40 prosenttia. Kaikki edellä mainitut maat harjoittivat vientiä yhteisöön hinnoin, jotka eivät alittaneet yhteisön tuotannonalan hintoja tutkimusajanjaksolla ja/tai jotka ylittävät yhteisön tuotannonalan hinnan vahingollisten toimien puuttuessa.

(81)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(82)

Yhteistyössä toimineista yhteisön tuottajista suurimman osan havaittiin käyttävän samankaltaista tuotetta jalostaakseen siitä sekoite- tai synteettisiä lannoitteita, jotka ovat typpipitoisia jatkojalostustuotteita ja sisältävät typen lisäksi myös muita aineita, kuten vesiliukoista fosforia ja/tai vesiliukoista kaliumia.

(83)

Tällaisten urean tuotannossa käytettävien sisäisten siirtojen todettiin pysyvän erillään avoimista markkinoista, eivätkä ne näytä kilpailevan suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että tällaisen kytköskäytön osuus on tasaisesti noin 20 prosentin luokkaa yhteisön tuotannonalan kokonaistuotannosta. Siksi sillä ei katsota olevan suurta merkitystä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon kannalta.

(84)

Tietyt vahinkoindikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, varastot, myynti, markkinaosuus, kasvu ja työllisyys) arvioidaan otantaa sovellettaessa vakiintuneen käytännön mukaan koko yhteisön tuotannonalan osalta (ks. jäljempänä olevat taulukot), kun taas yksittäisten yritysten tulokseen liittyviä vahinkoindikaattoreita, kuten hintoja, tuotantokustannuksia, kannattavuutta, palkkoja, investointeja, sijoitetun pääoman tuottoa, kassavirtaa ja pääoman saantia tarkastellaan otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen pohjalta (ks. jäljempänä olevat taulukot).

(85)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto, kytkössiirtoihin käytetty osuus mukaan luettuna, säilyi käytännöllisesti katsoen samalla tasolla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, sillä se kasvoi 5 prosenttia vuonna 2003 ja väheni saman verran vuonna 2004. Tuotanto kasvoi hieman vuonna 2005 (2 prosenttiyksikköä) ja tutkimusajanjaksolla (1 prosenttiyksikkö) 4,45 miljoonan tonnin tasolle.

(86)

Tuotantokapasiteetti lisääntyi hiukan (5 prosenttia) vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto säilyi vakaana, joten kapasiteetin käyttöaste laski hieman vuoden 2002 tasolta 84 prosentista 81 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöasteeseen voi kuitenkin tämäntyyppisessä tuotannossa ja teollisuudessa vaikuttaa muiden samoilla tuotantolaitteilla valmistettavien tuotteiden tuotanto, jolloin käyttöasteen merkitys vahinkoa kuvaavana indikaattorina vähenee.

(87)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot säilyivät suhteellisen vakaina vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana ja kasvoivat sen jälkeen jyrkästi (24 prosenttiyksikköä vuonna 2005 ja edelleen 13 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson lopussa). Koska kytkössiirtoihin käytettyä ureaa varastoidaan sen tuotteen kanssa, jota myydään vapaille markkinoille, varastojen tasoa pidetään vähemmän merkityksellisenä vahinkoindikaattorina. Lisäksi on huomattava, että tutkimusajanjakson päättyminen osuu kausialennusmyyntien alkamisen ajankohtaan.

(88)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla väheni hieman eli 3 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä.

(89)

Myös yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni jonkin verran vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, 36,5 prosentista 34,3 prosenttiin.

(90)

Yhteisön tuotannonala menetti pienen osan markkinaosuudestaan vakailla markkinoilla tarkastelujakson aikana. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetys ei korvautunut asianomaisten neljän maan tuonnilla; kyseisten maiden markkinaosuus pieneni 5,8 prosentista 4,4 prosenttiin vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(91)

Työllisyys yhteisön tuotannonalalla putosi 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä samalla kun tuotanto hieman kasvoi, mikä kuvastaa yhteisön tuotannonalan pyrkimystä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään.

(92)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto työntekijää kohti vuodessa kasvoi 6 prosenttia vuosien 2002 ja 2003 välillä ja säilyi muuttumattomana tutkimusajanjaksoon asti, mikä on osoitus yhteisön tuotannonalan työvoiman vähentämisen ja tuotannon kasvun positiivisesta yhteisvaikutuksesta.

(93)

Tarkasteltaessa tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan tutkimusajanjaksolla ottaen huomioon, että i) tuonti Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Libyasta oli vähimmäistasoa pienempi, ii) tuonti Kroatiasta säilyi samalla tasolla ja tuonnin hinnat nousivat EU:n myyntihintojen kasvua mukaillen ja iii) yhteisön tuotannonalan yleinen taloudellinen tilanne oli hyvin myönteinen, kyseisiä vaikutuksia ei pidetä merkittävinä eikä indikaattoria merkityksellisenä.

(94)

Edellä ja jäljempänä tarkastellut indikaattorit osoittavat selvästi huomattavaa parannusta yhteisön tuotannonalan taloudellisessa ja rahoituksellisessa tilanteessa.

(95)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien keskimääräinen nettomyyntihinta kasvoi huomattavasti vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mikä on osoitus johdonmukaisesta ja jatkuvasta raaka-aineiden kustannusten noususta ja kyseisellä ajalla vallitsevista myönteisistä urean kansainvälisistä markkinaolosuhteista.

(96)

Työntekijäkohtainen keskipalkka nousi 13 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä jäljempänä olevan taulukon mukaisesti. Palkkojen nousua voidaan pitää maltillisena, kun otetaan huomioon inflaatio ja työvoiman yleinen vähentyminen.

(97)

Otokseen valittujen neljän tuottajan vuotuiset investoinnit samankaltaiseen tuotteeseen kasvoivat tarkastelujakson aikana 74 prosenttia vaihdellen kuitenkin jonkin verran. Investoinnit kohdistuivat pääasiassa vanhojen koneiden ajanmukaistamiseen ja ympäristövaatimusten täyttämiseen. Tämä on osoitus yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Tulokset näkyvät tuottavuuden kehityksessä: se kasvoi samana aikana huomattavasti (ks. johdanto-osan 92 kappale).

(98)

Otokseen valittujen tuottajien kannattavuus parani selvästi vuodesta 2002 vuoteen 2005, jolloin se oli yli 19 prosenttia myynnin arvosta. Kaasun hinnan tasainen nousu vuoden 2006 alussa johti tuloksen palautumiseen 10,7 prosentin tasolle tutkimusajanjakson aikana. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli katsottu, että ilman vahingollista polkumyyntiä olisi voitu saavuttaa 8 prosentin voittomarginaali. Sijoitetun pääoman tuotto ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan.

(99)

Kassavirta kasvoi huomattavasti vuodesta 2002 vuoteen 2005 ja pieneni tasaisesti tutkimusajanjaksolla. Kehitys on samansuuntainen samalla kaudella havaitun yleisen kannattavuuden kehittymisen kanssa.

(100)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa.

(101)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus samoin kuin sen myynnin määrä yhteisön markkinoilla laskivat hieman. Yhteisön tuotannonalan kokonaistilanne parani kuitenkin tarkastelujakson aikana.

(102)

Varastojen kasvua lukuun ottamatta lähes kaikkien muiden vahinkoindikaattorien kehitys oli myönteistä: yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi ja yksikkömyyntihinnat nousivat, ja vuoden 2002 jälkeen kannattavuus ylitti merkittävästi alkuperäisessä tutkimuksessa asetetun kannattavuuden tavoitetason.

(103)

Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta kehittyivät nekin myönteisesti. Palkkakehitys oli maltillista ja yhteisön tuotannonala jatkoi investoimista. Myös tuottavuus kasvoi huomattavasti, mikä kertoo tuotannon myönteisestä kehityksestä ja yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa sitä investoinnein.

(104)

Pyynnön esittäjä väitti, että pitkän aikavälin kannattavuusvaatimusten myynnin tuottona mitattuna olisi urean tuotannonalalla oltava 25 prosentin tasolla verojen jälkeen. Tämä tarkoittaisi noin 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja. Pyynnön esittäjä väitti, että tämä olisi perusteltua uuden ammoniakin/urean tuotantolaitoksen perustamiskustannusten vuoksi, mikä edellyttäisi 11 prosentin suuruista sijoitetun pääoman tuottoa (jonka väitetään vastaavan 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja). Tältä osin on huomattava, ettei pyynnön esittäjä ole missään vaiheessa tätä menettelyä vaatinut näin korkeaa tavoitetasoa voitolle, ja alkuperäisessä tutkimuksessa määritettiin 8 prosentin voittomarginaali, johon voidaan päästä silloin, kun vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä ei esiinny. Lisäksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-210/95 antamassaan tuomiossa vahvistanut, että ’… voittomarginaali, joka neuvoston on käytettävä laskiessaan tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.’ (8) Samassa asiassa vahvistettiin myös, että ’… väitteelle, jonka mukaan voittomarginaali, jota toimielinten on käytettävä, on oltava se, jota tarvitaan yhteisön teollisuuden henkiinjäämisen ja/tai pääomalle saatavan riittävän tuoton varmistamiseksi, ei löydy mitään tukea perusasetuksesta.’

(105)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että lannoitetuotannossa myynnin tuotto ei ole asianmukainen vahingon indikaattori voiton osalta ja että sijoitetun pääoman tuotto on tällaiseen arviointiin laadullisesti paremmin soveltuva. Lisäksi väitettiin, että viimeksi mainitun indikaattorin perusteella yhteisön tuotannonalalle aiheutui vahinkoa.

(106)

Kun otetaan huomioon lannoiteteollisuuden erityispiirteet (muun muassa sen pääomaintensiivisyys) ja lannoitemarkkinoiden luonne (sen raaka-ainehintojen ja lopputuotteiden hintojen vaihtelu), on todettava, että myynnin tuotto ei yksinään ole välttämättä kaikkein informatiivisin kannattavuuden indikaattori ja että sen lisäksi olisi käytettävä esimerkiksi sijoitetun pääoman tuottoa kuvaavia indikaattoreita. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan ole toimittanut näyttöä siitä, että jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi esiintynyt, yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan tuottoja vaaditulla tasolla. Pyynnön esittäjä ei myöskään osoittanut, minkä voittomarginaalin yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan, jos polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi esiintynyt. Näin ollen väite hylättiin.

(107)

Sen vuoksi todetaan, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei jatkunut.

(108)

Koska asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin aiheuttama vahinko ei jatkunut, arvioinnissa keskityttiin tarkastelemaan merkittävän vahingon toistumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin. Sitä varten tarkasteltiin kahta keskeistä muuttujaa: i) asianomaisten maiden mahdollisia vientimääriä ja hintoja sekä ii) arvioitujen määrien ja hintojen vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan.

(109)

Tarkastelu perustuu yleisiin markkinaolosuhteisiin, joille on ominaista hinnannousun ja voiton jatkuva kasvu sekä yhteisössä sekä muualla maailmassa. Tämä johtuu pitkälti tarjonnan ylittävästä kysynnästä. Ei ole viitteitä siitä, että kyseiset yleiset olosuhteet vaihtelisivat merkittävästi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

(110)

Kuten edellä todettiin, ukrainalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veisivät todennäköisesti enintään 375 000 tonnia lisää ureaa yhteisöön, jos toimenpiteiden voimassaolo lakkaa. Libyan osalta tämä määrä olisi enintään 140 000 tonnia ja Valko-Venäjän kohdalla enintään 150 000 tonnia. Myöskään Kroatian osalta luvut eivät todennäköisesti kasvaisi paljoakaan nykytasosta.

(111)

Yhteisöön ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja on tarkasteltu edellä. Kun otetaan huomioon myös jäljempänä kuvatut markkinaolosuhteet ja hintaan eniten vaikuttavat tekijät, kuten kaasu, tarkastelun tuloksena todetaan, että vientihinnat säilyvät todennäköisesti korkeina. Näin ollen ei voida päätellä, että hinnat ja/tai myynti todennäköisesti huomattavasti alittaisivat yhteisön tuotannonalan hinnat tai kustannukset.

(112)

Urean markkinoiden ennustetaan tulevina vuosina merkittävästi kasvavan sekä yhteisössä (9) että maailmanlaajuisesti lähinnä maataloustuotannon kasvun vuoksi (biopolttoainesovellusten osalta) mutta myös AdBluen (10) teollisen käytön laajentumisen myötä. Esimerkiksi maatalouden pääosaston heinäkuussa 2007 julkaisemassa Euroopan unionin maatalousmarkkinoiden näkymiä vuosina 2007–2014 käsittelevässä asiakirjassa vahvistetaan, että viljantuotanto kasvaa todennäköisesti jopa 20 prosenttia kyseisenä aikana. Pyynnön esittäjän oman arvion mukaan kasvu olisi 10 prosenttia. Lisäksi syyskuun lopussa 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2007 (11) säädetään poikkeamisesta kesannoinnin osalta vuonna 2008. Yhteisön markkinoiden odotettavissa oleva kasvu (noin 1 miljoonan tonnin lisäys) todennäköisesti ylittää enimmäismäärät, joita viejämaat pystyisivät viemään yhteisöön. Sen vuoksi kyseisestä lisäviennistä ei todennäköisesti aiheutuisi merkittävää määrien epätasapainoa varsinkaan siksi, että yhteisön mahdollisen enimmäistuotannon ja kulutuksen väliseksi eroksi on arvioitu noin 2 miljoonaa tonnia, eikä ole viitteitä siitä, että tätä eroa voitaisiin kuroa umpeen muulla tuonnilla (esim. Venäjältä peräisin olevalla tuonnilla, jota kuvataan asetuksessa (EY) N:o 907/2007) siinä määrin, että ylitarjonta estäisi markkinahintojen kasvua tai alentaisi niitä.

(113)

Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan olisi vähennettävä myyntiään tai tuotantoaan tai alennettava hintojaan siinä määrin, että vähennyksillä olisi merkittävä vaikutus sen kannattavuuteen ja kokonaisasemaan. Sen vuoksi on todennäköistä, että voitot säilyvät nykytasolla ja ovat osoitus suotuisista markkinaolosuhteista, jotka ovat vallinneet etenkin vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(114)

Edellä esitetyn johdosta ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen olisi todennäköistä, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan.

(115)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden kumoamista aiotaan suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Huomautuksia, jotka olisivat antaneet aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(116)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan urean tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi kumottava ja menettely olisi päätettävä.

(117)

Kun otetaan huomioon edellä kuvatut olosuhteet eli kustannusrakenteen huomattava vääristyminen ja/tai viejien harjoittama vienti kaikista neljästä asianomaisesta maasta, on todettu tarpeelliseksi seurata tarkasti Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan urean tuonnin kehitystä, jotta tilanteen niin vaatiessa voidaan ryhtyä nopeasti tarpeellisiin toimiin,