6.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 121/14

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 397/2004 (2), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’, käyttöön 13,1 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Pakistanista peräisin olevien puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistettujen valkaistujen, värjättyjen tai painettujen vuodeliinavaatteiden tuonnissa.

(2)

Mainittu toimenpide otettiin käyttöön käytettävissä olleiden tietojen perusteella, koska komissio ei jäljempänä esitetyistä syistä pystynyt paikan päällä todentamaan niitä erittäin epätodennäköisiä lukuja, jotka otokseen kuuluneet kuusi yritystä olivat kyselyyn antamissaan vastauksissa ilmoittaneet. Toista yritystä koskeneen tarkastuksen aikana komissio vastaanotti tappouhkauskirjeen, joka oli osoitettu tarkastuksia suorittaville virkamiehille henkilökohtaisesti. Koska kirje oli luonteeltaan henkilökohtainen, komissio katsoi, etteivät tarkastusten suorittamiseen tarvittavat edellytykset täyttyneet ja että nämä olosuhteet vaikeuttivat merkittävästi tutkimuksen suorittamista. Tarkastuskäynnit oli tämän vuoksi keskeytettävä.

(3)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komission tietoon tuli seikkoja, joiden perusteella turvallisuusolosuhteet näyttivät muuttuneen riittävästi niin, että edellä mainittu este tarkastuskäynneille oli poistunut. Näin ollen komissio päätti panna vireille polkumyyntinäkökohtiin rajatun välivaiheen tarkastelun, joka mahdollistaisi päätelmien tarkistamisen kaikilta osin todennettujen ja pakistanilaisten viejien tilannetta paremmin kuvastavien tietojen pohjalta.

(4)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio ilmoitti 3 päivänä elokuuta 2004 (3) panevansa omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen, lopullista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajattiin koskemaan polkumyyntiin liittyviä näkökohtia.

(5)

Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä tiedossa oleville näitä edustaville järjestöille, Pakistanin viranomaisille ja yhteisön tuottajien järjestöille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat ja Pakistan Bedwear Exporters Association, joka on yksi monista vuodevaatteiden tuottajien järjestöistä Pakistanissa, samoin kuin yhteisön tuottajia edustava järjestö EUROCOTON, joka oli alkuperäisessä tutkimuksessa valituksen tekijä, esittivät näkökantansa kirjallisesti. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille osapuolille, jotka olivat sitä määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Koska tutkimuksessa oli osallisena suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia ja tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi vientiä harjoittavia tuottajia, tuojia ja näiden edustajia ilmoittautumaan ja toimittamaan sille vireillepanoilmoituksessa pyydetyt perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta. Komissio kuuli viejiä koskevan otoksen valinnasta myös Pakistanin viranomaisia ja sitä tuottajien/viejien järjestöä, joka ilmoittautui komissiolle.

(9)

Toimitettujen tietojen tarkastelun perusteella otantamenetelmän käyttö katsottiin tarpeelliseksi vain viejien osalta. Yhteensä 110 yritystä vastasi otantaa koskevaan kyselylomakkeeseen määräajassa ja toimitti siinä pyydetyt tiedot. Näistä yrityksistä 11 ei kuitenkaan tuottanut eikä vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta, joten niitä ei voitu pitää asianomaisina osapuolina tässä tutkimuksessa. Lisäksi yksi yritys toimi vain osittain yhteistyössä, sillä se ei toimittanut tietoja tuotantomääristään. Kaikkiaan 98 yrityksen katsottiin toimivan tutkimuksessa yhteistyössä.

(10)

Otoksen valinta suoritettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja perustui sellaiseen Pakistanista yhteisöön tapahtuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(11)

Komissio ilmoitti Pakistanin viranomaisille ja tuottajien/viejien järjestöille, että sen tarkoituksena oli valita otokseen kahdeksan yritystä, joiden osuus Pakistanin viennistä yhteisöön oli 31 prosenttia. Pakistanin viranomaiset ja yksi viejien järjestö kuitenkin vastustivat tätä ehdotusta ja pyysivät komissiota rajoittamaan otoksen kuuteen yritykseen eli käyttämään samaa otosta kuin edellisessä tutkimuksessa.

(12)

Tämän kuulemisen jälkeen komissio päätti lopulta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan nojalla, että otoksen parhaan mahdollisen edustavuuden varmistamiseksi oli aiheellista sisällyttää siihen kahdeksan yritystä, koska i) tämän ansiosta voitiin tarkastella suurempaa vientimäärää ja yrityksiä, jotka myivät tuotetta myös kotimarkkinoilla; ja ii) näitä kahdeksaa yritystä oli mahdollista tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(13)

Yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrittämistä pyysi 22 otoksen ulkopuolelle jäänyttä yritystä. Pyyntöjen suuri määrä ja tutkittaviksi tulevien tietojen paljous (joka johtuu muun muassa tarkasteltavana olevien tuotetyyppien runsaudesta) johti kuitenkin siihen, että yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuuttoman hankaliksi ja ne olisivat estäneet tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Yksilöllisen marginaalin määrittämistä koskevia pyyntöjä ei tästä syystä otettu käsiteltäviksi.

(14)

Komissio lähetti kyselylomakkeen otokseen valituille yrityksille. Kyselyyn vastasivat kaikki otokseen valitut kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa. Komissio hankki ja tarkisti kaikki tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Asiaan liittyvien turvallisuusongelmien vuoksi päätettiin kuitenkin, että yritysten toimitiloihin ei tehdä tarkastuskäyntejä. Toimitetut tiedot tarkistettiin sen sijaan kolmannessa maassa, tässä tapauksessa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, siten, että yritysten päätoimipaikkoihin oltiin yhteydessä erilaisia viestintäjärjestelmiä käyttäen. Tämän ansiosta kaikki pyydetyt asiakirjat oli mahdollista saada käyttöön viipymättä. Tässä yhteydessä tarkistettiin seuraavien yritysten toimittamat tiedot:

(15)

Yhteisön tuotannonala huomautti, että tutkimus olisi pitänyt päättää, koska turvallisuustilanne Pakistanissa ei ollut muuttunut. Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ei tämän vuoksi olisi pitänyt tehdä tarkastuskäyntiä. Tältä osin olisi huomattava, että polkumyynnin taso pystyttiin määrittämään näiden tarkastusten yhteydessä toimitettujen tietojen perusteella. Kuten jäljempänä 64 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonalan huomautukset on kuitenkin otettu huomioon muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyttä arvioitaessa.

(16)

Tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajan.

(17)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Pakistanista peräisin olevat puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistetut valkaistut, värjätyt tai painetut vuodeliinavaatteet, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 6302 21 00 (Taric-koodit 6302210081, 6302210089), ex 6302 22 90 (Taric-koodi 6302229019), 6302 31 00 (Taric-koodi 6302310090) ja ex 6302 32 90 (Taric-koodi 6302329019), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’asianomainen tuote’. Vuodeliinavaatteisiin kuuluvat lakanat (tavalliset tai muotoon ommellut), pussilakanat ja tyynyliinat, jotka on pakattu myyntiä varten joko erikseen tai sarjoina.

(18)

Vuodeliinavaatteiden tuotannossa käytetyt puuvillan tyyppisistä kuiduista valmistetut kankaat yksilöidään kahden numeroparin avulla. Ensimmäinen pari osoittaa sekä loimena että kuteena käytettyjen lankojen numeron (tai painon). Toinen pari osoittaa säikeiden lukumäärän senttimetriä tai tuumaa kohti sekä loimen että kuteen osalta.

(19)

Kankaat ovat valkaistuja, värjättyjä tai painettuja. Ne on sen jälkeen leikattu ja ommeltu eri kokoisiksi tavallisiksi tai muotoon ommelluiksi lakanoiksi, pussilakanoiksi ja tyynyliinoiksi. Valmis tuote on pakattu myyntiä varten joko erikseen tai sarjoina.

(20)

Vaikka on olemassa erilaisia tuotetyyppejä, jotka eroavat toisistaan kudoksen, kankaan viimeistelyn, ulkonäön ja koon, pakkauksen ja muiden ominaisuuksiensa suhteen, niitä kaikkia pidetään tässä tarkastelussa yhtenä tuotteena, koska niillä on samat fyysiset ominaisuudet ja pääosin sama käyttötarkoitus.

(21)

Useat tutkimuksessa yhteistyössä toimineet viejät kyseenalaistivat tämän määritelmän, mutta eivät perustelleet millään tavoin väitteitään, jotka tästä syystä hylättiin.

(22)

Alkuperäisen tutkimuksen päätelmiä vastaavasti todettiin, että tarkasteltavana oleva tuote ja Pakistanin kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt vuodeliinavaatteet ovat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(23)

Useat tutkimuksessa yhteistyössä toimineet viejät väittivät, että tarkasteltavana oleva tuote ja Pakistanin kotimarkkinoilla myydyt vuodeliinavaatteet olivat eri tuotteita, koska ne eivät olleet fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty perusteluja, mistä syystä ne oli hylättävä.

(24)

Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti. Kunkin otokseen kuuluneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta määritettiin tämän vuoksi ensin, oliko sen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna sen tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientiin. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti todettiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti edustavaksi yhden otokseen kuuluneen yrityksen osalta, sillä yrityksen kotimarkkinamyynnin määrä oli yli 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(25)

Edellä mainitun viejän lisäksi, jonka kotimarkkinamyynti siis oli edustavaa ylittäen 5 prosenttia sen vientimyynnin määrästä, myös kolme muuta otokseen kuulunutta viejää myi asianomaista tuotetta kotimarkkinoilla; niiden kotimarkkinamyynnin määrä oli kuitenkin vain 2,2 prosenttia, 0,5 prosenttia ja 0,2 prosenttia yhteisöön viedystä tuotemäärästä. Kyseisten yritysten kotimarkkinoiden ja myyntiorganisaation ominaispiirteitä tarkasteltiin asianmukaisesti, minkä jälkeen voitiin lopulta todeta, että tämä myynti oli vähäpätöistä ja ettei sitä voitu pitää edustavana perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(26)

Sen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jonka kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, tutkittiin lisäksi, olivatko kotimarkkinoilla myydyt vuodeliinavaatetyypit samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myydyt tuotetyypit tai suoraan verrattavissa niihin. Tietyn tuotetyypin myyntiä kotimarkkinoilla pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen suoraan verrattavissa olevan tuotetyypin kokonaisviennistä yhteisöön.

(27)

Seuraavaksi tutkittiin, voitiinko yrityksen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jos tietyn tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvo määritettiin kyseisen tuotetyypin kaikessa kotimarkkinamyynnissä tosiasiallisesti veloitettujen hintojen painotetun keskiarvon perusteella riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(28)

Asianomainen yritys oli väittänyt, että sen myynti ei ollut tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, koska kotimarkkinoilla myytyjä jäännöseriä ei voitu verrata vientimyyntiin tarkoitettuihin tuotteisiin. Tutkimuksen kuluessa kävi ilmi, että kyseiset jäännöserät olivat vientiä varten tuotettujen vuodeliinavaatteiden ylijäämiä, joten koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat keskenään vertailukelpoisia. Tästä syystä yrityksen kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana ja tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena.

(29)

Normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä vientiin tarkoitettujen tuotetyyppien tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(30)

Asianomainen yritys katsoi tältä osin, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto olisi määritettävä koko myynnin perusteella, koska eri tuotetyyppien suuren määrän johdosta (yritys on toimittanut tietoja yli 500 erilaisesta tuotetyypistä) on mahdotonta varmistaa, oliko tietty myyntitapahtuma kannattava. Onkin totta, että tarkasteltavana oleva tuote käsittää suuren määrän tuotetyyppejä, joiden koko, mallit, värit, kankaat jne. vaihtelevat. Ne yleiset kustannusten kohdentamismenetelmät, joita yritys käytti eri tuotetyyppien tuotantokustannusten määrittämiseen, sisälsivät epätarkkuuksia, jotka eivät selvästikään voi johtua pelkästään monimutkaisiin tuotteisiin yleensäkin liittyvistä ongelmista. Tästä syystä katsottiin, että normaaliarvon muodostamisessa käytetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto olisi määritettävä tarkasteltavana olevan tuotteen koko kotimarkkinamyynnin perusteella.

(31)

Yhteisön tuotannonala kyseenalaisti asianomaisen yrityksen suhteen omaksutun lähestymistavan ja katsoi, että ainoastaan kannattava myynti olisi pitänyt ottaa huomioon määritettäessä yrityksen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneesta myynnistä saaman voiton prosenttiosuutta. Tämä väite hylättiin, koska 30 kappaleessa esitetyistä syistä on mahdotonta selvittää luotettavasti yksittäisten myyntitapahtumien kannattavuutta. Lisäksi voitiin todeta, että myynti tapahtui yleensä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(32)

Muiden seitsemän otokseen kuuluneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvot oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska yksikään niistä ei myynyt tuotetta edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Normaaliarvot muodostettiin niiden kaikkien osalta tästä syystä siten, että kunkin yhteisöön viedyn tuotetyypin tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa jäljempänä 36 kappaleessa selostetulla tavalla, lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, sillä vain yhdellä yrityksellä oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä. Niitä ei voitu myöskään määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti, koska asianomaiset viejät eivät myyneet saman yleisen tuoteluokan tuotteita edustavassa määrin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(33)

Tämän vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti ainoan tuotetta edustavassa määrin kotimarkkinoilla myyneen yrityksen ja niiden kahden yrityksen, joiden kotimarkkinamyynnin osuus oli 2,2 prosenttia ja 0,2 prosenttia, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voittojen painotetun keskiarvon perusteella. Vaikka kahden viimeksi mainitun yrityksen kotimarkkinamyyntiä ei pidetty riittävän edustavana, jotta siinä veloitettuja hintoja olisi voitu käyttää niiden oman normaaliarvon laskemisessa, kyseiseen myyntiin liittyvien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä siitä saadun voiton katsottiin tarjoavan riittävän luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan soveltamiselle. Edellä 25 kappaleessa mainittu kolmas yritys, jonka kotimarkkinamyynti ei ollut riittävän edustavaa, oli ilmoittanut kyseisen myynnin tuottaneen suuria tappioita, mistä syystä sen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei otettu laskelmissa huomioon.

(34)

Yksi yritys katsoi, että komission olisi sovellettava perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa sen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia määrittäessään. Sen mukaan määrityksen olisi perustuttava kaikkien sen kotimarkkinoilla myymien tuotteiden myynti- hallinto- ja yleiskustannuksiin, koska kyseiset tuotteet kuuluvat samaan yleiseen tuoteluokkaan ja ovat siten samankaltaisia kuin tarkasteltavana oleva tuote. Tämä väite hylättiin, koska tuotteiden, joiden väitettiin kuuluvan samaan yleiseen tuoteluokkaan kuin vuodeliinavaatteet, todettiin tosiasiassa olevan lähinnä raakakankaita eli teollisille käyttäjille myytäviä välituotteita eikä vuodeliinavaatteiden kaltaisia kulutushyödykkeitä.

(35)

Yritys katsoi lisäksi, että myös perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohtaa sovellettaessa perustana pitäisi käyttää sen omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Se totesi, että normaaliarvon muodostamisessa käytetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto perustuvat suurelta osin tietoihin, jotka koskevat rakenteeltaan erilaista, sen mukaan tavarataloon verrattavissa olevaa yritystä. On kuitenkin huomattava, että asianomainen yritys myy tuotteita, jotka eivät edes kuulu samaan yleiseen tuoteluokkaan kuin tarkasteltavana oleva tuote, minkä lisäksi myynti on määrältään suhteellisen vähäistä. Laskelmissa ei ole järkevää käyttää näin epäasianmukaisiin tietoihin perustuvia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(36)

Eräät otokseen kuuluneista yrityksistä olivat sisällyttäneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiinsa erinäisiä menoeriä, jotka olisi pitänyt ilmoittaa tuotantokustannusten yhteydessä. Nämä erät siirrettiin tämän vuoksi osaksi tuotantokustannuksia. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetään lisäksi, että kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja että ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Kustannusten asianmukaista kohdentamista koskevat todisteet otetaan myös huomioon, jos osoitetaan, että tämäntyyppistä kohdentamista on todellisesti käytetty. Viisi otokseen kuulunutta yritystä käytti kyselyvastauksissaan sellaista kustannusten kohdentamistapaa, joka oli kehitetty erityisesti tätä tutkimusta varten. Näitä kohdentamistapoja ei voitu pitää asianmukaisina, sillä ne eivät käyneet yksiin kyseisten yritysten tarkastettujen tilien kanssa. Tästä syystä tuotantokustannusten määrittämisen yhteydessä tehtiin oikaisuja, jotta kustannukset vastaisivat paremmin yritysten tarkastettuihin tileihin sisältyviä tietoja.

(37)

Näiden viiden yrityksen tuotantokustannuksiin sisältyvät menoerät eriteltiin. Tämän jälkeen määritettiin asianomaisen tuotteen prosenttiosuus yrityksen kokonaisliikevaihdosta. Tätä prosenttiosuutta sovellettiin sitten asianomaisen tuotteen tuotantokustannuksia määritettäessä joko kunkin tarkastetuissa tileissä ilmoitetun menoerän arvoon tai kokonaiskustannuksiin, riippuen siitä, mitä tietoja oli käytettävissä ja voitiinko ne tarkistaa.

(38)

Yhden yrityksen osalta 37 kappaleessa tarkoitettu oikaisu tehtiin sen vuoksi, että vuodeliinavaatteiden ja asianomaisen yrityksen toisen päätuotteen, lankojen, kustannusrakenteessa oli merkittävä ero. Koska yritys oli kyselylomakkeessa antanut tarkistettavissa olevia tietoja, jotka mahdollistivat kustannusten selkeämmän jaon näiden kahden tuoteluokan välillä, liikevaihtoon perustuvaa kustannusten kohdentamista voitiin tarkentaa, mikä mahdollisti tuotantokustannusten asianmukaisemman kohdentamisen.

(39)

Yhteisön tuotannonala kyseenalaisti kyseisen yrityksen suhteen omaksutun lähestymistavan ja väitti, ettei yrityksellä ollut kustannusten kohdentamismenetelmää, jota se olisi todellisuudessa käyttänyt. Tämä väite kuitenkin hylättiin, koska 38 kappaleessa tarkoitettu kustannusten kohdentaminen ei perustunut yrityksen esittämään menetelmään vaan sen säännöllisesti kirjaamiin tilitietoihin, jotka on tarkistettu.

(40)

Yhden toisen yrityksen tapauksessa tehtiin vielä lisäoikaisu. Tällä yrityksellä on tuotantoa kahdessa eri paikassa, mutta vuodeliinavaatteita valmistettiin vain toisessa niistä. Tästä syystä katsottiin, että laskelmissa oli tarkoituksenmukaisinta käyttää tietoja, jotka koskivat nimenomaan vuodeliinavaatteita valmistavaa tuotantolaitosta.

(41)

Useat muut yritykset pyysivät lisäoikaisujen tekemistä yhteisön toimielinten suorittamaan kustannusten kohdentamiseen. Liikevaihtoon perustuva kustannusten kohdentamismenetelmä ei kuitenkaan mahdollista pelkästään muutamaan menoerään rajatun erityismenetelmän käyttöä, ellei voida osoittaa, että tällaista erityismenetelmää voidaan soveltaa yksinomaan näihin muutamaan menoerään. Koska näin ei tässä tapauksessa ollut ja koska asianomaisten yritysten tuotantokustannuksistaan toimittamia tietoja ja todisteita ei pidetty luotettavina (ks. 32 kappale), edellä mainitut pyynnöt hylättiin.

(42)

Yhden yrityksen tuotantokustannukset määritettiin vähentämällä liikevaihdosta tarkastuskäynnin yhteydessä määritetyt voiton sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrät.

(43)

Jäljellä olevien kahden yrityksen tuotantokustannukset todettiin yleensä ottaen luotettaviksi, vaikka myös niihin oli tehtävä tiettyjä korjauksia tarkastuskäynnin aikana kerättyjen tietojen perusteella.

(44)

Eräät otokseen kuuluneet vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että raaka-ainekustannukset (lähinnä raakakankaaseen liittyvät), jotka ne olivat ilmoittaneet osana tuotantokustannuksia, sisälsivät jo tiettyjä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Koska nämä yritykset eivät olleet täysin integroituneita, vaan osa valmistusvaiheista teetettiin alihankintana, ne katsoivat, että kyseiset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olisi vähennettävä tuotantokustannuksista, jotta niitä ei laskettaisi mukaan kahdesti. Olisi kuitenkin huomattava, että normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti käyttämällä ainoan tuotetta edustavassa määrin kotimarkkinoilla myyneen yrityksen ja niiden kahden yrityksen, joiden kotimarkkinamyynnin osuus oli 2,2 prosenttia ja 0,2 prosenttia, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ja että nämä kolme viejää hankkivat itsekin pääosan käyttämästään raakakankaasta muualta. Olisi myös huomattava, että kaikkien raaka-ainehankintojen hintoihin sisältyy jonkin verran myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, mutta näissä on kyse tavarantoimittajan kustannuksista eikä asianomaisen viejän myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(45)

Seitsemän otokseen kuuluneista vientiä harjoittavista tuottajista suuntasi kaiken vientimyyntinsä yhteisöön suoraan riippumattomille asiakkaille. Niiden vientihinnat määritettiin tämän vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisten yhteisössä toimivien riippumattomien asiakkaiden tosiasiallisesti maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(46)

Kahdeksas otokseen kuulunut vientiä harjoittava tuottaja oli etuyhteydessä yhteisössä toimivaan tuojaan. Sen osalta vientihinnat muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle.

(47)

Eräiden yritysten toivomuksesta vanhentuneiden varastojen myynti ja lentoteitse (CIF- tai CFR-lausekkeen mukaisesti) tapahtuneet toimitukset jätettiin kuitenkin polkumyyntilaskelmien ulkopuolelle, koska tämä myynti tapahtui tavanomaisen kaupankäynnin ulkopuolella. Tällaisen myynnin osuus kaikesta ilmoitetusta vientimyynnistä oli vähäpätöinen (alle 2 prosenttia).

(48)

Yhteisön tuotannonala kyseenalaisti tämän lentoteitse tapahtuneisiin toimituksiin ja vanhentuneiden varastojen myyntiin sovelletun menettelytavan ja katsoi, että sitä, tapahtuuko myynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, ei voida ratkaista tavaroiden kuljetustavan perusteella ja että kyseinen myynti olisi otettava laskelmissa huomioon, jos kyse on suhteellisen yleisestä ilmiöstä asianomaisella tuotannonalalla. Tämä väite hylättiin, vaikka useimmat yritykset toimittivat tavaroita lentoteitse ja myivät vanhentuneita varastoja, koska tällainen myynti ei ole yleinen ilmiö kyseisellä alalla, sillä kuten 47 kappaleessa todetaan, sen osuus viennistä oli erittäin vähäinen.

(49)

Normaaliarvojen ja vientihintojen välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja, jotka koskivat tuontimaksuja ja välillisiä veroja, alennuksia ja hyvityksiä, kuljetus-, vakuutus- käsittely- lastaus- ja liitännäiskustannuksia, luottokustannuksia, palkkioita, korkoa ja valuutan muuntamista, tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö. Lisäksi tehtiin kaupan porrasta koskeva oikaisu, jolla pyrittiin ottamaan huomioon se, että tuotetta myytiin kotimarkkinoilla suoraan lopullisille kuluttajille, kun taas vienti suuntautui kauppiaille, vähittäiskaupoille ja jakelijoille.

(50)

Yhden viejän mukaan palkkioiden huomioon ottamiseksi tehty oikaisu oli aiheeton, koska siihen etuyhteydessä oleva kauppias, jonka toiminnan oli katsottu muistuttavan palkkioperusteisen edustajan toimintaa, oli itse asiassa sen oman vientiosaston sivutoimipiste, jolla ei ollut omaehtoista liiketoimintaa. Oikaisun aiheellisuus kuitenkin vahvistettiin ja viejän väite hylättiin, koska etuyhteydessä olevan kauppiaan todettiin harjoittaneen sellaista omaa myyntitoimintaa (esim. kiintiöosuuden hankkiminen ja hallinnointi), jota kyseinen viejä ei itse olisi voinut harjoittaa ja josta aiheutui sille huomattavia kuluja. Lisäksi kyseessä oleva kauppias sai asianomaisen tuotteen myynnistä yhteisössä huomattavan voittomarginaalin, jota voidaan verrata palkkioon.

(51)

Useat viejät pyysivät lisäoikaisujen tekemistä pankkimaksujen ja luottokustannusten osalta. Ne väittivät, että kotimarkkinoiden loppukäyttäjät käyttivät yleisesti luottokorttia maksuvälineenä. Tutkimus kuitenkin osoitti, että tuotetta kotimarkkinoilla myyvien yritysten myynti loppukäyttäjille tapahtui käteiskauppana. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(52)

Yksi yritys pyysi oikaisua, jolla otettaisiin huomioon puuvillan hintojen nousu tutkimusajanjakson aikana. Tämä hinnannousu johtui kuitenkin maailmanmarkkinahintojen noususta, eikä siten ollut pelkästään Pakistaniin rajoittuva ilmiö. Puuvillan hintojen nousu vaikutti enintään kolmen kuukauden pituiseen jaksoon tutkimusajanjakson aikana, kun taas asianomaista tuotetta myytiin koko tutkimusajanjakson ajan. Hinnannousu oli sitä paitsi vain väliaikaista siinä mielessä, että tämäntyyppisen raaka-aineen maailmanmarkkinahinnat ovat yleensäkin epävakaita. Tällaisia muutoksia raaka-ainehinnoissa on pidettävä tavanomaisena osana liiketoimintaa. Lisäksi asianomaisen yrityksen toimittamat tiedot (puuvillan hankintahinnat vuosina 1997–2005 Pakistanin rupioina) osoittivat hintojen laskeneen koko ajan ja olleen siis korkeimmillaan vuonna 1997. Jos jonkin tuotantopanoksen hinnat vaihtelevat merkittävästi, tämä voitaisiin ottaa huomioon vertaamalla normaaliarvoa ja vientihintoja kuukausi- tai neljännesvuositasolla. Tätä ei kuitenkaan tässä tapauksessa pyydetty, joten yrityksen pyyntö hylättiin.

(53)

Kaikki yritykset pyysivät oikaisun tekemistä tullinpalautusten huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti. Tällaiset oikaisupyynnöt hyväksyttiin alkuperäisessä tutkimuksessa, jos huomioon otettaviksi pyydetyt määrät vastasivat samankaltaisesta tuotteesta ja siihen fyysisesti sisältyvistä materiaaleista tosiasiallisesti kannettuja määriä, kun kyseessä oli viejämaan kulutukseen tarkoitettu tuote, ja jos ne palautettiin, kun tuote vietiin yhteisöön. Tässä tutkimuksessa todettiin, että Pakistanin viranomaisten palauttamat määrät olivat paljon suurempia kuin asianomaisten yritysten tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyvistä materiaaleista tosiasiallisesti maksama tuontimaksujen ja välillisten verojen määrä.

(54)

Otokseen kuuluneet viejät väittivät, että Pakistanin viranomaiset olivat ottaneet käyttöön uuden järjestelmän vientiä harjoittavien tuottajien maksamien tuontitullien palautusten laskemista varten. Uudessa järjestelmässä palautettava määrä määritetään tiettyjen normien avulla.

(55)

Tätä uutta järjestelmää tutkittiin sen selvittämiseksi, oliko vientiä harjoittavien tuottajien maksaman tullin ja viejämaassa kulutettavaksi tarkoitettuun samankaltaiseen tuotteeseen fyysisesti sisältyvien materiaalien välillä suora yhteys. Kun otokseen kuuluneet viejät pystyivät osoittamaan, että tuontitulleja oli palautettu, yhteisön toimielimet hyväksyivät tapauksen mukaan normaaliarvon oikaisupyynnön, jos pyydetyt määrät vastasivat samankaltaisesta tuotteesta ja siihen fyysisesti sisältyvistä materiaaleista tosiasiallisesti kannettuja määriä, kun kyseessä oli viejämaan kulutukseen tarkoitettu tuote, ja jos ne palautettiin, kun tuote vietiin yhteisöön.

(56)

Otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin yksilölliset polkumyyntimarginaalit perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(57)

Polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta ovat seuraavat:

(58)

Perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti todetaan, että Fairdeal Textiles (Pvt) Ltd:n polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa, sillä se on alle kaksi prosenttia.

(59)

Otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille määritettiin polkumyyntimarginaali otokseen valittujen yritysten painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Tämä painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta on 5,8 prosenttia.

(60)

Useat yhteistyössä toimineet mutta otokseen kuulumattomat yritykset pitivät syrjintänä sitä, että niille määrätty tulli ei ollut alin otokseen kuuluneille yrityksille vahvistettu tulli vaan näiden yritysten painotettu keskimääräinen tulli. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että otokseen valittiin kahdeksan viejää perusasetuksen 17 artiklan säännösten mukaisesti. Näiden viejien toimittamien tietojen perusteella tehtyjen päätelmien katsotaan olevan edustavia koko Pakistanin vuodeliinavaateteollisuuden osalta. Jos otokseen kuulumattomiin viejiin sovellettaisiin alinta otokseen kuuluneille viejille vahvistettua tullia, tämä olisi ristiriidassa otannan tavoitteiden kanssa, sillä painotettu keskimääräinen tulli edustaa selvästikin paremmin koko tuotannonalan tilannetta. Perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään sitä paitsi, että jos viejät ovat ilmoittautuneet mutta niitä ei ole valittu otokseen, niiden tuotteiden tuontiin sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa. Lisäksi yhteisön toimielinten vakiintuneena käytäntönä on soveltaa juuri painotettua keskimääräistä marginaalia. Tämän perusteella kyseinen väite hylättiin.

(61)

Jäännöspolkumyyntimarginaalin laskemista varten määritettiin ensin yhteistyössä toimimisen aste. Pakistanista peräisin olevaa tuontia koskevien Eurostatin tietojen ja otannan yhteydessä saatujen vastausten vertailu osoitti, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia). Tästä syystä ja koska ei ollut viitteitä siitä, että jäljellä olevat yritykset harjoittivat polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, katsottiin, että näiden muiden yritysten, jotka eivät olleet toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, polkumyyntimarginaali oli syytä vahvistaa tasolle, joka vastaa korkeinta otokseen kuuluneelle yritykselle määritettyä polkumyyntimarginaalia. Tämä menetelmä on yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukainen ja tarpeen myös siksi, että yrityksiä ei haluta kannustaa yhteistyöstä kieltäytymiseen. Jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tämän vuoksi 8,5 prosenttia.

(62)

Eräät yritykset, joiden oli katsottu kieltäytyneen yhteistyöstä, väittivät, että ne olivat palauttaneet otantaa koskevan kyselylomakkeen määräajassa joko edustusjärjestönsä kautta tai suoraan komissiolle. Niitä pyydettiin esittämään näyttö siitä, että vastaukset oli todella lähetetty määräajan kuluessa. Yksikään näistä yrityksistä ei pystynyt esittämään pyydettyä näyttöä, joten niiden väitteet hylättiin.

(63)

Tämän tarkastelun tavoitteena oli tehdä polkumyyntiä koskevat päätelmät todennettujen tietojen perusteella, kun se oli periaatteessa käynyt mahdolliseksi turvallisuustilanteen muuttumisen jälkeen. Tutkimus ei tuonut esiin mitään, mikä antaisi aihetta epäillä näiden uusien, tarkistettujen tulosten pysyvyyttä.

(64)

Olisi kuitenkin muistettava, että eräiden jäljellä olevien turvallisuusongelmien vuoksi tietojen tarkistus suoritettiin Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Vaikka tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat tekivät tässä tilanteessa parhaansa, kolmannessa maassa tapahtuva tietojen tarkistaminen ei vastaa tavanomaista käytäntöä, sillä komission tutkijat eivät saaneet esteetöntä ja suoraa pääsyä asianomaisten viejien kirjanpitoon ja tilijärjestelmiin. Tästä syystä on todettava, että vaikka tehdyt päätelmät ovat niin luotettavia, että polkumyyntitulleja on niiden perusteella oikeutettua muuttaa, yhteisön toimielimet voivat myöhemmin omasta aloitteestaan tai asianomaisten osapuolten pyynnöstä tarkastella uudelleen muutettuja polkumyyntitulleja, jos käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että kolmannessa maassa tarkistetut päätelmät ovat virheellisiä tai niitä on muuten aiheellista muuttaa.

(65)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että asianomaisen Pakistanista peräisin olevan tuotteen tuontiin tällä hetkellä sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olisi muutettava uudelleen määritettyjen polkumyyntimarginaalien huomioon ottamiseksi.

(66)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan tullit eivät saisi ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia vaan niiden olisi oltava sitä alempia, jos alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Koska tämä välivaiheen tarkastelu on rajattu koskemaan polkumyyntiin liittyviä näkökohtia, käyttöön otettavat tullit eivät saisi olla korkeampia kuin alkuperäisessä tutkimuksessa todetut vahinkotasot.

(67)

Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa todetaan, alkuperäinen polkumyyntimarginaali oli lopullisesti vahvistettua vahingon korjaavaa tasoa alempi, mistä syystä lopullinen polkumyyntitulli vahvistettiin näistä alemman eli polkumyyntimarginaalin perusteella 13,1 prosentiksi. Koska tässä välivaiheen tarkastelussa määritetyt polkumyyntimarginaalit ovat edelleen alempia kuin vahinkomarginaali, muutettujen polkumyyntitullien olisi perustuttava polkumyyntimarginaaleihin.

(68)

Tästä syystä tullit olisi vahvistettava todettujen polkumyyntimarginaalien tasoisiksi kaikkien muiden paitsi sen yrityksen tapauksessa, jonka polkumyyntimarginaalin todettiin edellä 58 kappaleessa olevan vähimmäistasoa:

(69)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista, joiden perusteella aiottiin suositella voimassa olevien toimenpiteiden muuttamista, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia esitettiin, ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(70)

Mahdollisten uusien viejien ja tämän asetuksen liitteessä mainittujen otokseen kuulumattomien mutta tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi katsotaan, että on säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia on sovellettava kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin olisivat oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun.

(71)

Yksi pakistanilainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumusta. Erilaisia vuodeliinavaatetyyppejä on kuitenkin satoja, eikä niiden eroja ole aina helppo havaita tuonnin yhteydessä. Tämän vuoksi on käytännössä mahdotonta vahvistaa eri tuotetyypeille sellaisia mielekkäitä vähimmäistuontihintoja, joita komissio ja jäsenvaltioiden tulliviranomaiset pystyisivät asianmukaisesti valvomaan. Hintasitoumusta pidettiin näissä olosuhteissa mahdottomana eikä sitä voitu hyväksyä.

(72)

Tämä tarkastelu ei muuta päivää, jona asetuksen (EY) N:o 397/2004 voimassaolon on määrä päättyä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavien yritysten valmistamien tuotteiden osalta seuraava:

2)

Lisätään tämän asetuksen liitteessä oleva teksti asetuksen (EY) N:o 397/2004 liitteeksi.

3)

Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Jos uusi vientiä harjoittava tuottaja esittää komissiolle riittävän näytön siitä, että

neuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, muuttaa 2 kohtaa lisäämällä kyseisen uuden vientiä harjoittavan tuottajan niiden yritysten joukkoon, joihin sovelletaan 5,8 prosentin suuruista painotettua keskimääräistä tullia.”.