1)

Ovatko direktiivin 2008/94 (1) 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan säännökset itsenäisen käsitteen ”maksukyvytön” osalta esteenä direktiivin täytäntöön panemiseksi annetulle kansalliselle lainsäädännölle – eli palkkaturvarahaston perustamisesta ja käyttämisestä annetun lain nro 200/2006 (Legea nr. 200/2006 privind constituirea și utilizarea Fondului de garantare pentru plata creanțelor salariale) 15 §:n 1 ja 2 momentille, kun ne luetaan yhdessä lain nro 200/2006 täytäntöönpanosääntöjen (Normele metodologice de aplicare a Legii nr. 200/2006) 7 §:n kanssa – sellaisena kuin Înalta Curte de Casație și Justiție – Completul pentru dezlegarea unor chestiuni de drept (ylin tuomioistuin – oikeuskysymysten ratkaisemiseen toimivaltainen osasto) on tulkinnut sitä ratkaisussa nro 16/2018, jonka mukaan kolmen kuukauden aika, jolta palkkaturvarahasto voi turvata ja maksaa palkkasaatavat maksukyvyttömältä työnantajalta, liittyy yksinomaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäivään?

2)

Ovatko direktiivin 2008/94 3 artiklan [toisen kohdan] ja 4 artiklan 2 kohdan säännökset esteenä palkkaturvarahaston perustamisesta ja käyttämisestä annetun lain nro 200/2006 15 §:n 1 ja 2 momentille, sellaisina kuin Înalta Curte de Casație și Justiție – Completul pentru dezlegarea unor chestiuni de drept on tulkinnut niitä ratkaisussa nro 16/2018, jonka mukaan kolmen kuukauden enimmäisaika, jolta palkkaturvarahasto voi turvata ja maksaa palkkasaatavat maksukyvyttömältä työnantajalta, sijoittuu viiteajanjaksoon, joka muodostuu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista välittömästi edeltäneistä kolmesta kuukaudesta ja maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista välittömästi seuranneista kolmesta kuukaudesta?

3)

Onko kansallinen hallintokäytäntö, jolla Curtea de Conturin (tilintarkastustuomioistuin) päätöksen perusteella ja ilman, että olisi olemassa erityistä kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan työntekijälle palauttamisvelvollisuus, työntekijältä peritään takaisin määrät, jotka väitetään maksetun ajanjaksoilta, jotka eivät sisälly laissa säädettyihin rajoihin, tai joita on vaadittu lakisääteisen vanhentumisajan jälkeen, direktiivin 2008/94 sosiaalisen päämäärän ja direktiivin 12 artiklan a alakohdan säännösten mukainen?

4)

Kun tulkitaan direktiivin 2008/94 12 artiklan a alakohdassa käytettyä väärinkäytöksen käsitettä, onko objektiivisesti riittävän perusteltua, ettätyöntekijältä peritään takaisin rahaston pesänhoitajan välityksellä maksamia palkkasaatavia siinä ilmoitetussa tarkoituksessa, että noudatetaan yleistä vanhentumisaikaa?

5)

Ovatko tulkinta ja kansallinen hallintokäytäntö, joiden mukaan palkkasaatavat, joiden palauttamista työntekijöiltä vaaditaan, rinnastetaan verosaatavaan, jolle kertyy korkoa ja viivästyskorkoa, yhteensopivia direktiivin säännösten ja tarkoituksen kanssa?