Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52018IE4518

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Taloudellinen, teknologinen ja sosiaalinen murros ikääntyneille tarjottavissa kehittyneissä terveyspalveluissa”(oma-aloitteinen lausunto)

EESC 2018/04518

EUVL C 240, 16.7.2019, p. 10–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

16.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Taloudellinen, teknologinen ja sosiaalinen murros ikääntyneille tarjottavissa kehittyneissä terveyspalveluissa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 240/03)

Esittelijä: Marian KRZAKLEWSKI

Toinen esittelijä: Jean-Pierre HABER

Komitean täysistunnon päätös:

12.7.2018

Oikeusperusta

työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta

oma-aloitteinen lausunto

Vastaava elin

neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset”(CCMI)

Hyväksyminen CCMI:ssä

26.3.2019

Hyväksyminen täysistunnossa

15.5.2019

Täysistunnon numero

543

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

150/3/6

1.   Päätelmät ja suositukset (1)

1.1

 Euroopan yhteiskuntien väestön ikääntymisen ongelma ja siihen tarjottavat eettiset, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ratkaisut asettavat suuren haasteen ja tarjoavat työllisyys-, koulutus, talouskehitys- ja innovointimahdollisuuksia unionissa.

1.2

 Komitea pitää valitettavana, ettei EU:n talous-, sosiaali- ja terveyspolitiikassa ole ennakoitu ikääntyneiden kasvavia tarpeita. Komitea toivoo, että tuodaan paremmin esille ikääntyneiden yhteiskunnallista ja taloudellista roolia ja valtavaa työllisyyspotentiaalia, jonka he tarjoavat nk. senioritalouden (silver economy) ja ikääntyneiden henkilökohtaisten hoiva- ja palvelutarpeiden kautta.

1.3

 Ikääntymisen todellisten yhteiskunnallisten ja väestörakenteellisten vaikutusten huomioon ottaminen edellyttää ilmiön asianmukaista tilastollista mittaamista: olisi terveystalouden kannalta järkevintä mitata väestön ikääntymistä dynaamisesti ja hienojakoisesti käyttäen muuttujina muun muassa sukupuolta, terveenä vietettävän elinajan odotetta ja ympäristöepidemiologiaa. Väestön ikääntymistä kuvaavien dynaamisten indikaattorien laatiminen olisi siksi annettava väestötieteilijöistä, yhteiskuntatieteilijöistä ja lääkäreistä muodostettavan paneelin tehtäväksi.

1.4

 Olisi täsmennettävä, mitä tarkoitetaan henkilökohtaisella hoivalla ja palveluilla laitoksessa ja kotona, sillä käsitteet kattavat hyvin monenlaisia toimintoja, joita voivat toteuttaa monenlaiset eri asemassa olevat palveluntarjoajat.

Henkilökohtaiset vanhuspalvelut ovat niin monimuotoisia, ettei niistä muodostu yhtenäistä talouden sektoria EU:ssa. Olisikin harkittava mahdollisuutta vahvistaa EU:ssa sovellettava yleinen oikeudellinen määritelmä henkilökohtaisille vanhuspalveluille.

1.5

 ETSK katsoo, että oikeus ihmisarvoiseen vanhenemiseen olisi tunnustettava ihmisen perusoikeudeksi. Komitea vaatiikin, että olisi kaikin tavoin pyrittävä edistämään laadukkaan hoidon ja laadukkaiden palvelujen yhdenvertaista saantia.

1.6

 ETSK toivoo, että EU:n digitaalistrategiassa otetaan huomioon paperimuotoisten asiakirjojen käyttö jatkossakin, jotta voidaan helpottaa ikäihmisten mahdollisuuksia ymmärtää, mitä hoitoa he saavat.

1.7

 ETSK suosittelee, että asuntopolitiikka ja ikääntymispolitiikka sovitettaisiin yhteen edistämällä innovatiivisia asumismuotoja (esim. moduuliasunnot, yhteisasunnot, solidaariset ja sukupolvien yhteiset asumismuodot). Näihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, ja niille olisi luotava erityinen tukiohjelma EU:n rakennerahastoihin.

1.8

 Olisi aiheellista ehdottaa, että kussakin jäsenvaltiossa perustetaan kansallisia ja alueellisia ikääntymisen seurantakeskuksia, jotka työskentelisivät yhteistyössä tärkeimpien taloudellisten ja sosiaalisten palvelujen kanssa seuraavien päämäärien hyväksi:

—

Kehitetään oikeudellisia järjestelyjä ikääntyneiden sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen suojaamiseksi.

—

Kehitetään ikääntyneiden liikkumismahdollisuuksia sisällä (asuminen) ja ulkona (aktiviteetit, matkat, harrastukset jne.).

—

Varmistetaan kotipalvelujen, vanhainkotien ja kaikkien muiden ikääntyneille tarjottavien vaihtoehtoisten asumismuotojen täydentävyys.

—

Koordinoidaan hoitajien, avustajien ja vanhuspalvelujen tarjoajien toimintoja laatimalla seniorihoivapolku, josta ovat vastuussa koordinoiva gerontologi ja sairaanhoitaja.

1.9

 EU:n tulisi harkita mahdollisuutta perustaa ikääntymisen seurantakeskusten toiminnan koordinointifoorumi, joka muun muassa tarjoaisi jatkokoulusta ja levittäisi hyviä käytänteitä luomalla julkisen tietokannan parhaista tuotteista, järjestelyistä, varusteista ja rakenteista, joilla taataan ikääntyneille turvallinen elämä. ETSK toivoo, että EU tukisi aktiivisemmin t&k-ohjelmia, joiden kohteena ovat ikääntyneille tyypilliset inhimilliset ja sosiaaliset tekijät ja epigenetiikka ja joissa määritetään vanhenemiseen liittyvät pääasialliset molekyylitason ja biologiset mekanismit. Komitea kehottaa perustamaan unionin tasolle teknologiafoorumin, jonka avulla voidaan paremmin ohjata t&k-toimintaa sellaisiin innovaatioihin, joilla suojellaan ikääntyneiden terveyttä ja huolehditaan ennaltaehkäisystä.

1.10

 ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että kaikki hoito- ja hoiva-alan sidosryhmät hyödyntävät paremmin digitaaliseen teknologiaan pohjautuvia innovaatioita, joita ovat etälääketiede, sensorit, sähköiset potilastiedot ja sähköinen terveystietorekisteri, kotiautomaatio ja yleisemmin tekoälytekniikan käyttö ikääntyneille tarkoitetuissa tiloissa.

Komitea toivoo, että innovointia edistetään puuttumalla markkinoiden hajanaisuuteen ja korporatistisiin ratkaisumalleihin, sillä ne aiheuttavat todellisia teknisiä esteitä. Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota eurooppalaisten normien ja sertifikaattien puutteeseen ikääntyneille tarkoitettujen laitteiden ja varusteiden alalla.

1.11

 ETSK vaatii edistämään digitaaliteknologian tarjoamien uusien välineiden yhteiskäyttöä, jotta saataisiin luotua todelliset ikääntyneiden tarpeiden kattamiseen suuntautuneet markkinat ja turvattaisiin investointien jatkuvuus Euroopassa.

Komitea katsoo, että digitaaliteknologian tuottavuushyödyt olisi käytettävä ikääntyneiden hyvinvoinnin parantamiseen ja sosiaali- ja hoiva-alan työntekijöiden taloudellisen arvostuksen parantamiseen.

1.12

 Alan ammattikoulutusta tulee tukea vahvasti. Erilaisia aiheita, kuten ravitsemusongelmia, kotona sattuvia kaatumisia, ikääntyneisiin ja hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa, digitaaliteknologian hyödyntämistä kotona ja saattohoitoa olisi käsiteltävä erityisissä ohjelmissa. Hoiva- ja palvelualan työntekijöiden ammatillinen koulutus olisi rahoitettava rakennerahastoista, erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta.

1.12.1

 Koska EU:n alueella sovelletaan hyvin erilaisia lähestymistapoja, ETSK kehottaa määrittämään yhteisen perustan, johon sisällytetään nykyisten koulutusten olennainen sisältö samaan tapaan kuin on toimittu annettaessa direktiivejä 2005/36/EY (annettu 7. syyskuuta 2005) ja 2013/55/EU ammattipätevyyden tunnustamisesta.

1.13

 Työntekijöiden ja ikääntyneille suunnattujen palvelujen liikkuvuuden pohjustamiseksi ja lisäämiseksi olisi määritettävä yhteinen eurooppalainen koulutuspohja gerontologian sairaanhoitajille, lähihoitajille ja perushoitajille. Siihen sisältyisi teknisen osaamisen lisäksi myös sosiaalisia ja inhimillisiä taitoja.

1.13.1

 Vastaavasti on tarpeen parantaa vanhustenhoidon henkilökunnan sosiaalista ja taloudellista arvostusta. Omaishoitajan käsitteen tunnustaminen on myös välttämätöntä johdonmukaisen ja tehokkaan ikääntymispolitiikan luomiseksi.

1.14

 ETSK kehottaa järjestämään pyöreän pöydän rahoituskeskustelun, johon osallistuvat tärkeimmät hoito- ja hoiva-alan sidosryhmät, viralliset markkinasääntelijät (valtiot ja paikallisyhteisöt), eläkekassat, vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot ja jonka tarkoituksena on turvata ikääntyneille palvelujen ja investointien jatkuminen, turvata työpaikkojen kannattavuus ja antaa suosituksia palvelujen oikeasta hinnasta. Ennen pyöreän pöydän yhteiskeskustelua olisi järjestettävä valmistelukokouksia hajautetusti kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen sekä ETSK:n puitteissa.

1.15

 ETSK kehottaa ottamaan käyttöön eurooppalaisen viestintäpolitiikan, jolla pyritään luomaan vahvempaa sukupolvien välistä solidaarisuutta ikääntyneitä kohtaan niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.

2.   Yhtenäistä ja ohjattua ikääntymispolitiikkaa

2.1

 Ikääntymisen yhteiskunnallis-väestötieteellisten tosiasioiden ymmärtäminen edellyttää asianmukaista tilastollista mittaamista ja ilmiön tarkastelemista sosiaalis-terveydellisestä näkökulmasta. Olisi hyödyllistä

—

teettää tarkka ja tulevaisuuteen suuntautunut sosiologinen ja väestötieteellinen analyysi ikääntymisen yhteiskunnallisista ja väestörakenteellisista ulottuvuuksista (kotitalouksien koko ja kokoonpano, suhteet lapsiin ja muihin läheisiin, kotitalouksien jakautumisen ja uudelleenyhdistymisen vaikutukset)

—

ottaa käyttöön Euroopan laajuisia arviointivälineitä, joilla voitaisiin havainnoida ja vertailla jäsenvaltioiden toimintapolitiikkoja ja toistaa hyviä käytänteitä.

2.2

 Ennaltaehkäisy voi vähentää vaikean ikääntymisen vaikutuksia, edellyttäen että pystytään hahmottamaan haasteet, määrittämään hyvän ikääntymisen osatekijät (liikunta, sosiaaliset suhteet, mielenrauha ja ravitsemus) ja ohjaamaan inhimillisiä ja taloudellisia resursseja tähän suureen haasteeseen kasvattamatta veronmaksajille koituvaa laskua ja ottaen huomioon rahoitusmallien erilaisuudet.

2.3

 Tämän alan suositusten tueksi on tehtävä tieteellistä tutkimusta, jossa keskitytään epigenetiikkaan ja määritetään vanhenemisen pääasialliset molekyylitason ja biologiset mekanismit, joita mahdollisesti pystytään parantamaan mikroravintoaineilla ja vaikuttamalla ihmisen ja ympäristön väliseen suhteeseen. Solujen rappeutumisen torjuntaan käytettävien laadukkaiden bioaktiivisten yhdisteiden tuotantoa olisi valvottava paremmin ja sertifioitava paremman tehon varmistamiseksi.

2.4

 Henkilökohtaisiin vanhuspalveluihin liittyy kaksi toisiaan täydentävää ratkaisumallia: instituutiopohjainen laitoshoitomalli ja kotihoitomalli. Täydentävyys toteutuu tehokkaasti vain, jos kummankin mallin tehtävät ja sisältö esitetään määrittelemällä täsmälliset hoitoprofiilit sekä koordinoidaan paremmin näiden alojen toimijoita ja käytössä olevia välineitä.

2.5

 Olisi hankittava ja jäsennettävä tietoa, jotta voidaan arvioida määrällisesti ja laadullisesti laitoshoitopaikkojen todellinen tarve, ottaen huomioon, että aineistona olleen tutkimuskirjallisuuden mukaan kotiin jääminen (myös silloin kun riippuvuus on erittäin suurta) on toiveena valtaosalla 85-vuotiaita ja sitä vanhempia.

2.6

 Kaikissa jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön sähköiset potilastiedot ja sähköinen terveystietorekisteri. Näin saataisiin parempi käsitys todellisesta terveydentilasta ja olisi helpompaa laatia ikääntyneille oma hoitopolku.

2.7

 Olisi tarpeen kannustaa vuorovaikutukseen ja sitä kautta kumppanuuteen eri hoito- ja hoiva-alan tahojen välillä niin, että pääroolissa olisivat koordinoiva gerontologian lääkäri ja johtava sairaanhoitaja – jonka roolia olisi vahvistettava – ja luomalla yhtymäkohtia laitoshoidon, avohoidon ja avopalvelujen, perhelääkärin ja omaishoitajien välille. Näin saataisiin parempi käsitys ikääntyneiden varuste- ja hoitotarpeista.

2.8

 Ammattihoitajien lisäksi myös avustajien työpanos olisi tunnustettava ja nostettava arvoonsa.

Japanilainen Fureai Kippu -järjestelmä (FK) on kiinnostava tässä yhteydessä (2).

2.8.1

 EU voisi aloittaa sukupolvien välisen aikapankkikokeilun FK-mallin pohjalta valitsemalla tätä varten kymmenisen eurooppalaista aluetta tai kaupunkia ja ehdottaa sitten ajatuksesta kiinnostuneille jäsenvaltioille järjestelyn ottamista yleiseen käyttöön, jos se osoittautuu toimivaksi.

3.   Järkevää ja toimivaa asuntopolitiikkaa

3.1

 Ikääntyneiden asuminen on monitahoinen ja arkaluonteinen kysymys. Sitä ratkaistaessa on asetettava aina etusijalle henkilön oma valinta ja vuoropuhelu perheen ja läheisten kanssa. Järkevässä ikääntyneiden asuntopolitiikassa tulee ottaa huomioon seuraavat tekijät:

—

Asunnot vanhenevat asukkaiden mukana. Epäsopivassa asunnossa asumiseen liittyvät kustannukset voivat aiheuttaa köyhyyttä, sosiaalisten suhteiden köyhtymistä ja terveydentilan heikkenemistä.

—

On oltava muitakin vaihtoehtoja kuin koti tai laitos. Vaihtoehtoisia asumismuotoja on olemassa. Olisi arvioitava niiden sosiaalinen ja taloudellinen potentiaali ja määritettävä, millaisia rakenteita olisi profiilien ja sairauksien perusteella luotava (päivähoitokeskukset, yöpymiskodit, riippumattomuuteen tähtäävät lähiapukeskukset jne.).

—

On erotettava toisistaan ”kognitiiviset häiriöt”ja kyvyttömyys itsenäiseen elämään.

—

Ikääntyneiden keskittäminen yhteen paikkaan ei tuo mitään kognitiivista etua, ja yhteys ikäihmisten mielen ja ruumiin terveyden välillä on nyt tieteellisesti todistettu.

—

Ikääntyneiden keskittäminen samaan paikkaan ja kaikkien asioiden hoitaminen heidän puolestaan lisäävät huomattavasti luovuttamisen ja alistumisen riskiä. Tästä seuraa väistämättä medikalisaation ja lääkitsemisen lisääntyminen.

3.2

 Hoidosta riippuvaisten ikääntyneiden laitoskoteihin suunnatun kiinteistöpolitiikan tulee olla järkevää, jotta vältetään tehottomuus ja ikääntyneille itselleen kohtuuttoman kalliit kustannukset. Lisäksi on otettava huomioon maantieteellisen sijainnin merkitys. On ehdottoman tärkeää, että kunnioitetaan henkilön itsensä toivetta mahdollisesta laitokseen sijoittamisesta.

3.2.1

 On välttämätöntä suunnitella dynaamista ja joustavaa kiinteistö- ja kaupunkipolitiikkaa, jotta voidaan suosia asuntojen intermodaalisuutta, sukupolvien yhteisasumista ja sosiaalista avoimuutta.

3.3

 Tekninen kehitys kotiautomaation alalla on ratkaiseva tekijä toteutettavan asuntopolitiikan näkökulmasta. Kehitystä on tuettava kiinnittämällä erityistä huomiota ihmisen antamaan osaavaan ja pätevään apuun.

3.4

 Ikäystävällinen kaupunki -toimintamallin (jota WHO tukee) ensisijaisena tavoitteena on tukea aktiivisena ikääntymistä luomalla parhaat mahdolliset olosuhteet ikääntyneiden terveydelle, osallisuudelle ja turvallisuudelle. Ikäystävällisessä kaupungissa laaditaan tilannekatsaus, arvioidaan ikääntyneille tarkoitetut rakenteet ja palvelut ja vahvistetaan suunnitelma painopisteiden toteuttamiseksi ja konkreettisten vaikutusten aikaansaamiseksi.

EU voisi tehdä aloitteen ohjelmasta, jossa toteutettaisiin ikäystävällinen kaupunki -kokeiluhankkeita erilaisissa kaupunkiympäristöissä (erittäin) suurten kaupunkien kaupunginosista aina maaseutupaikkakuntiin.

4.   Alan ammattilaisten arvostuksen parantaminen ja koulutuksen tukeminen

4.1

 Ikääntyvässä yhteiskunnassa on tärkeää korostaa ikääntymisen oireiden huomioon ottamista ja niiden monimuotoisuutta. Tarvitaan enemmän alan ammattilaisia kehittämään järjestelmiä ja menettelyjä. Kuntoutuksen ja etälääketieteen alalla tarvitaan siten nykyistä enemmän työvoimaa.

Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun pohjautuvat työehtosopimukset ovat toivottavia, jotta alan työvoiman suurta vaihtuvuutta saataisiin hillittyä panostamalla yhteiskunnallisen arvostuksen parantamiseen ja alan ammattilaisten palkkatason nostamiseen.

4.2

 Kotipalveluammatteihin syntyy tilastollisesti ja kaikissa mahdollisissa skenaarioissa todennäköisesti eniten uusia työpaikkoja. Kaikki hoiva- ja avustusammatit, jotka ovat suhteessa vähemmän alttiina taloussuhdanteille, hyötynevät vahvasta työllisyyskehityksestä. Lähihoitaja, perushoitaja ja sairaanhoitaja ovat myös ammatteja, joille on eniten kysyntää.

4.3

 Kaikki aihetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus on yhtä mieltä siitä, että ikääntyneiden hoito- ja hoivapalveluissa on valtava työllisyyspotentiaali, sillä yhteiskunnan ja väestön ikääntyminen on Euroopassa erittäin vahvana suuntauksena. Keskeisenä ongelmana on, miten turvata kannattavuus näissä työpaikoissa, joista maksettava palkka on alhainen suhteessa niiden tuomaan lisäarvoon, henkilöstön omistautumiseen ja raskaisiin työoloihin.

4.4

 Avustajien koulutusta on myös tuettava, sillä heidän läsnäolonsa ja toimintansa, joka täydentää ammattilaisten työtä, on välttämätöntä ikääntyneiden hyvinvoinnille. EU voisi tehdä aloitteen aktiivisesta omaishoitajien tukipolitiikasta ehdottamalla jäsenvaltioille sosiaalilainsäädännön muuttamista. Avustajille tunnustettaisiin tässä lähestymistavassa erityinen asema.

4.5

 Henkilökohtaisten vanhuspalvelujen alan ammatillista koulutusta tarjottaisiin kohdeyleisölle, jolla on yleensä alhainen pätevyys (tai ei pätevyyttä lainkaan), koska kyseessä on perinteisiin oppimispolkuihin tottumaton yleisö. Näillä henkilöillä on kuitenkin käytännön osaamista. Olisikin määritettävä kehys epätyypilliseen osaamiseen (taitotieto ja elämänkokemus) perustuvan kokeilevan koulutuksen kehittämiselle. ETSK pitää parhaana lähestymistapaa, jossa ei unohdeta kognitiivista oppimista mutta määritetään tarkoituksenmukaisia osaamisprofiileja aiemmin hankittuihin taitoihin perustuvan pedagogian pohjalta.

4.6

 Olisi helpotettava kohdeyleisön pääsyä koulutukseen ja tapoja osallistua koulutukseen joustavoittamalla tarvittavan teknisen osaamisen omaksumista seuraavin keinoin:

—

tieto- ja viestintätekniikan välineet (ja muut), jotka mahdollistavat teorian ja tiedon opettelun

—

erityisten keskustelutuokioiden käyttöönottaminen

—

pysyvän ohjaajan nimeäminen

—

verkkoyhteisöjen perustaminen tietojen ja käytäntöjen vaihtamista varten.

4.7

 Edellä mainittuun olisi kohdistettava erityistä huomiota Erasmus+-ohjelmassa. Lisäksi EU:n budjettivallan käyttäjän olisi käynnistettävä pohdintatyö ja tuettava sitä kokeiluun tarkoitetusta budjettikohdasta.

5.   Tarkoituksenmukaista rahoituspolitiikkaa

5.1

 Periaate, jonka mukaan henkilökohtaisten vanhuspalvelujen tulee olla kaikkien saatavilla, voisi pohjautua ikääntyneiden AGE Platform Europe -foorumin malliin: palvelujen tulee olla saatavilla hintaan, joka ei heikennä elämänlaatua, ihmisarvoa tai valinnanvapautta.

5.2

 Ikääntyvän tulee säilyttää asemansa suorana ja välillisenä toimijana yhteiskuntarakenteessa. Kun ikääntynyt ei enää pysty itsenäiseen elämään, alkaa hänen passiivinen yhteiskunnallinen tehtävänsä: hän luo suoria ja välillisiä työpaikkoja, joita tarvitaan tukiverkoston järjestämiseen. Tässä vaiheessa yhteiskunta voi vastavuoroisesti mobilisoida ja asettaa käyttöön kaiken osaamisensa ja resurssinsa, jotta ikääntyneistä huolehditaan kokonaisvaltaisesti.

5.3

 Julkinen hallinto tukee yleensä henkilökohtaisia vanhuspalveluja laajasti muun muassa järjestelyin, joiden tarkoituksena on varmistaa kotitalouksien yksityisen kysynnän kannattavuus. Kyseisten palvelujen hyödykkeistäminen ja rahaksi muuttaminen muuttavat kuitenkin julkisen vallan roolia ja näiden palvelujen hallinnointia. Suuntauksena on, että valtio ja paikallisyhteisöt eivät ole enää riippuvaisille henkilöille suunnattujen palvelujen tarjoajia vaan markkinasääntelijöitä, joiden asettamilla menettelyillä pyritään turvaamaan markkinoiden tehokkuus ja edunsaajien luottamus. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea alan toimijoiden valvontaa, palvelujen laatua ja tiedottamista. ETSK toivoo, että komissio kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan henkilökohtaisten vanhuspalvelujen markkinoiden ja laadunvarmistuksen avoimuudesta.

5.4

 Jotta henkilökohtaisten vanhuspalvelujen kysyntä olisi todella vakavaraisella pohjalla, olisi kannustettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nk. riippumattomuusturva, joka olisi mieluiten sisällytettävä sosiaaliturvajärjestelmään. Turvan olisi oltava kaikenkattava, eli siitä rahoitettaisiin tosiasiallisen itsenäisen elämän mahdollistavat palvelut ja varusteet. Riippumattomuusturva kattaisi kotihoito- ja kotipalvelutarpeet sekä tilapäisen tai pysyvän laitoshoidon.

5.5

 Jos tällainen järjestely sisällytetään valtioiden sosiaaliturvajärjestelmiin, ne eivät pysty rahoittamaan sitä pelkästään verovaroin. Olisi harkittava rahoituksen täydentämistä muista julkisista ja yksityisistä lähteistä, kuten eläkekassoista.

Olisi suotavaa, että komissio teettäisi laajan ennakoivan sosioekonomisen tutkimuksen henkilökohtaisten vanhuspalvelujen alan työpaikkojen kannattavuuden turvaamisesta unionin alueella. Tutkimuksessa olisi tarkasteltava erilaisia julkisia ja yksityisiä rahoitustapoja, ehdotettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvia investointimekanismeja ja annettava erilaisia suosituksia niin ylikansalliselle tasolle kuin jäsenvaltioillekin. Tutkimuksen laajuus olisi määriteltävä pyöreän pöydän rahoituskeskustelussa, johon osallistuisivat tärkeimmät ikääntyneiden hoito- ja hoiva-alan sidosryhmät.

Bryssel 15. toukokuuta 2019.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Luca JAHIER

(1)  Tämä lausunto täydentää ETSK:n lausuntoa ”Tulevien kehityskulkujen suuntaukset ja vaikutukset henkilökohtaisten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden alalla Euroopan unionissa”(EUVL C 44, 15.2.2013, s. 16), joka on annettu 13.12.2012, ja lausuntoa ”Teolliset muutokset terveysalalla”(EUVL C 227, 28.6.2018, s. 11), joka on annettu 14.2.2018. Siinä otetaan myös huomioon 2.7.2008 annettu komission suositus sähköisten terveyskertomusjärjestelmien rajat ylittävästä yhteentoimivuudesta ja 6.2.2019 annettu suositus sähköisten terveystietorekistereiden eurooppalaisesta tietojenvaihtoformaatista.

(2)  Japani (maa, jossa väestä vanhenee OECD-maista nopeimmin) on ottanut käyttöön Fureai Kippu -järjestelmän eli vastavuoroisen avun paikallisverkoston, johon liittyy aikapankki. Sen tarkoituksena on saada asukkaat tiedostamaan vapaaehtoistyön tärkeys. Se kattaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaiken sellaisen ikääntyneiden tai vammaisten henkilöiden avun, jota sairausvakuutus ei korvaa.

Top