—

Euroopan unionin tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) 24.10.2018 asiassa T-29/17 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä kumotaan komission 2.3.2016 tekemä päätös C(2016) 1149 final, joka koskee RQ:n lainkäytöllisen koskemattomuuden pidättämistä

—

kumoamiskanne, jonka vastaaja nosti Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa on hylättävä ja tämän valituksen kohteena olevista kysymyksistä on lausuttava lopullisesti tai, jos asia ei ole ratkaisukelpoinen unionin tuomioistuimessa, on asia palautettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—

ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana ollut asianosainen on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joita komissiolle aiheutui sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tämän muutoksenhaun yhteydessä.

1.

Ensimmäiseksi komissio katsoo, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva päätös ei ole kantajalle vastainen päätös ja ettei se näin ollen voi olla kumoamiskanteen kohteena. Valituksenalaisessa tuomiossa on siis oikeudellinen virhe siltä osin kuin siinä otetaan kanne tutkittavaksi.

2.

Toiseksi komissio katsoo, että kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, tulkitaan valituksenalaisessa tuomiossa virheellisesti siltä osin kuin se perustuu SEU 4 artiklan 3 kohdan (lojaalin yhteistyön periaate) sekä unionin elinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten molemminpuolisen luottamuksen periaatteen virheelliselle tulkinnalle ja soveltamiselle.

3.

Kolmanneksi komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määritellessään komission toiminnan käsiteltävässä asiassa, kun se katsoi, ettei tämä toiminta ollut riittävää, jotta valittajan kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta olisi noudatettu.