Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52017AP0300

    P8_TA(2017)0300 Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884 – C8-0033/2014 – 2013/0432(COD)) P8_TC1-COD(2013)0432 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä

    EUVL C 334, 19.9.2018, p. 238–252 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    19.9.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 334/238

    P8_TA(2017)0300

    Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I

    Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884 – C8-0033/2014 – 2013/0432(COD))

    (Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

    (2018/C 334/37)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0884),

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 33 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0033/2014),

    —

    ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 33 artiklan ja 114 artiklan,

    —

    ottaa huomioon Liettuan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

    —

    ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. syyskuuta 2016 antaman lausunnon (1),

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

    —

    ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0239/2016),

    1.

    		 vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan 25. lokakuuta 2016 hyväksytyn tekstin (2);

    2.

    		 pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

    3.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

    (1)  EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.

    (2)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0400.

    P8_TC1-COD(2013)0432

    Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 ja 114 artiklan, [tark. 1]

    ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

    noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)

    Tulliliittoa koskevat säännökset on yhdenmukaistettu unionin lainsäädännöllä. Niiden täytäntöönpanon valvonta kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan.

    (1 a)

    Tämän direktiivin olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013  (3) , jäljempänä ”koodeksi” mukainen. [tark. 2]

    (2)

    Tullirikkomusten ja -seuraamusten osalta noudatetaan 28:aa erilaista oikeudellisten sääntöjen kokonaisuutta. Tästä johtuu, että unionin tullilainsäädännön rikkomista ei kohdella samalla tavalla kaikkialla unionissa ja että kussakin tapauksessa määrättävissä olevat seuraamukset ovat luonteeltaan ja vakavuudeltaan erilaisia riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa ne määrätään , ja johtavat mahdollisesti jäsenvaltioiden tulojen menetyksiin ja vääristävät kaupankäyntiä . [tark. 3]

    (3)

    Tällainen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisuus ei ainoastaan vaikuta kielteisesti tulliliiton optimaaliseen hallinnointiin ja avoimuuteen, joita tarvitaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen sen suhteen, miten eri tulliviranomaiset käsittelevät rikkomuksia , vaan myös estää talouden toimijoiden , joihin sovelletaan jo erilaisia sääntöjä unionissa, tasavertaisten toimintamahdollisuuksien toteutumista tulliliitossa, koska se vaikuttaa toimijoiden mahdollisuuteen käyttää tulliyksinkertaistuksia ja -helpotuksia. [tark. 4]

    (4)

    Koodeksi laadittiin monikansallista sähköistä ympäristöä varten, jossa tulliviranomaisten välinen viestintä tapahtuu reaaliajassa ja jossa yhden jäsenvaltion tekemää päätöstä sovelletaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Kyseinen oikeudellinen kehys edellyttää sen vuoksi yhdenmukaistettua täytäntöönpanoa. Koodeksissa on myös säännös, jossa edellytetään, että jäsenvaltioiden määräämien seuraamusten on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

    (5)

    Tässä direktiivissä säädettävä unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa koskeva oikeudellinen kehys on johdonmukainen unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan voimassa olevan lainsäädännön ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… kanssa (4). Tässä direktiivissä säädettyyn kehykseen kuuluvat tullirikkomukset, jotka vaikuttavat kyseisiin taloudellisiin etuihin, mutta jotka eivät kuulu taloudellisten etujen suojaamista rikosoikeudellisin keinoin koskevan lainsäädännön soveltamisalaan, sekä tullirikkomukset, jotka eivät lainkaan vaikuta unionin taloudellisiin etuihin.

    (6)

    Olisi laadittava Tässä direktiivissä olisi esitettävä luettelo käyttäytymistavoista, joita olisi pidettävä unionin tullilainsäädäntöä rikkovina ja seuraamuksia aiheuttavina. Kyseisten tullirikkomusten olisi kokonaisuudessaan koskettava sellaisesta tullilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita, jossa viitataan suoraan koodeksiin. Tässä direktiivissä ei määritetä, olisiko olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava hallinnollisia vai muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisiin tullirikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttää, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava. [tark. 5]

    (7)

    Ensimmäiseen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava ankaran vastuun alaiset tullirikkomukset, joissa ei tarvita minkäänlaisia subjektiivisia syitä, koska asianomaiset velvoitteet ovat luonteeltaan objektiivisia ja niiden täyttämisestä vastaavat henkilöt eivät voi jättää huomioimatta niiden olemassaoloa ja sitovuutta. [tark. 6]

    (8)

    Toiseen ja kolmanteen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava tullirikkomukset, jotka tehdään tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti ja joissa vastuun aiheutuminen edellyttää subjektiivista syytä. [tark. 7]

    (9)

    Tullirikkomuksena olisi pidettävä yllyttämistä ja avunantoa sellaiseen käyttäytymiseen, joka aiheuttaa tahallisen tullirikkomuksen, sekä tiettyjen tullirikkomusten tahalliseen yritykseen.

    (10)

    Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että koodeksissa tarkoitetut tulliviranomaisten erehdyksestä johtuvia toimia johtuvat toimet ja laiminlyöntejä ei tulisi pitää tullirikkomuksena laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta . [tark. 8]

    (11)

    Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sekä oikeushenkilöt että luonnolliset henkilöt voidaan saattaa vastuuseen samasta tullirikkomuksesta, kun tullirikkomus on tehty oikeushenkilön hyväksi.

    (12)

    Jäsenvaltioiden kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi olisi vahvistettava seuraamusten asteikko, joka kuvastaa tullirikkomusten eri luokkia ja niiden vakavuutta. Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon erityiset raskauttavat tai lieventävät asianhaarat sovellettavien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määrittäessään. [tark. 9]

    (12 a)

    Ainoastaan tapauksissa, joissa vakavat rikkomukset eivät liity vilpin kohteena oleviin tulleihin, vaan asianomaisen tavaran arvoon, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien rikkomusten taikka kiellettyjen tai rajoitettujen tavaroiden tapauksissa, tulliviranomaisten määräämän seuraamuksen olisi perustuttava tavaroiden arvoon. [tark. 10]

    (13)

    Tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika olisi vahvistettava neljäksi vuodeksi, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä tai, kun kyseessä on jatkuva tai toistuva rikkomus, päivänä, jona kyseisen rikkomuksen aiheuttava käyttäytyminen lakkaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että samaa tullirikkomusta koskevaan tutkimukseen tai oikeudenkäyntiin liittyvä toimi tai rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen. Jäsenvaltiot voivat Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, missä tapauksissa vanhentumisaika keskeytyy on keskeytettävä . Näiden menettelyjen vireillepanon tai jatkamisen ei pitäisi enää olla mahdollista Kaikkia menettelyjä olisi pidettävä vanhentuneina vanhentumisajan keskeytymisestä huolimatta kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas seuraamuksen toimeenpanon vanhentumisajan olisi oltava kolme vuotta. [tark. 11]

    (14)

    Olisi säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tullirikkomuksia koskevat hallinnolliset menettelyt, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta. Hallinnollisia menettelyjä olisi voitava jatkaa rikoskanteen päätöksen saattamisen jälkeen ainoastaan noudattaen tiukasti ne bis in idem -periaatetta, noudattaen jonka mukaan samasta rikoksesta ei voida rangaista kahta kertaa . [tark. 12]

    (15)

    Positiivisten lainkäyttövaltaa koskevien ristiriitojen välttämiseksi olisi annettava sääntöjä, joissa määritetään, minkä oikeudenkäyttövaltaisen jäsenvaltion olisi tutkittava asia.

    (15 a)

    Tämän direktiivin yleisenä tavoitteena on varmistaa unionin tullilainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Tämän direktiivin tarjoama säädöskehys ei kuitenkaan mahdollista yhdennettyä lähestymistapaa täytäntöönpanoon, valvonta, tarkastukset ja tutkinta mukaan lukien. Komission olisi siksi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus näistä näkökohdista, yleisten riskienhallintapuitteiden täytäntöönpano mukaan lukien, jotta voidaan arvioida täydentävän lainsäädännön mahdollinen tarve. [tark. 13]

    (16)

    Tässä direktiivissä olisi säädettävä jäsenvaltioiden ja komission välisestä yhteistyöstä tullirikkomusten vastaisten tehokkaiden toimien varmistamiseksi.

    (17)

    Tullirikkomusten tutkimisen helpottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet tai mitkä tahansa muut rikkomuksen tekemisessä käytetyt välineet.

    (18)

    Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (5) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

    (18 a)

    Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa tulliyhteistyötä lähentämällä tulliseuraamuksia koskevia kansallisia lainsäädäntöjä. Koska jäsenvaltioiden oikeusperinteet ovat tällä hetkellä hyvin erilaisia, yhdenmukaistaminen ei voi olla täydellistä. [tark. 14]

    (19)

    Tämän direktiivin tarkoituksena on laatia luettelo kaikille jäsenvaltioille yhteisistä tullirikkomuksista ja luoda perusta jäsenvaltioiden määräämille tosiasiallisille, varoittaville ja oikeasuhteisille seuraamuksille tulliliitossa, joka on täysin yhdenmukaistettu, joten jäsenvaltiot eivät erilaisten oikeusperinteidensä vuoksi voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutuksen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, ja unioni voi toteuttaa toimenpiteitä toissijaisuusperiaatetta noudattaen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

    OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

    1 artikla

    Aihe ja soveltamisala

    1.   Tässä direktiivissä säädetään Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja vahvistaa unionin tullilainsäädännön rikkomuksia koskeva kehys ja sekä säätää näistä rikkomuksista määrättävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset lähentämällä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä . [tark. 15]

    2.   Tätä direktiiviä sovelletaan unionin tullikoodeksista annetussa asetuksessa (EU) N:o 952/2013, jäljempänä ”koodeksi”, säädettyjen velvoitteiden rikkomiseen ja koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa määritellyn unionin tullilainsäädännön muissa osissa säädettyjen yhtäpitävien velvoitteiden rikkomiseen.

    2 a.     Tämä direktiivi kattaa jäsenvaltioiden velvoitteet Euroopan unionin kauppakumppaneita sekä Maailman kauppajärjestöä (WTO) ja Maailman tullijärjestöä kohtaan, ja sen tarkoituksena on perustaa yhdenmukaiset ja toimivat sisämarkkinat sekä samalla helpottaa kauppaa ja tarjota varmuutta. [tark. 16]

    2 artikla

    Tullirikkomukset ja -seuraamukset Yleiset periaatteet

    1.    Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä, jotka koskevat 3–6 3 ja 6 artiklassa vahvistetuista tullirikkomuksista määrättäviä seuraamuksia tiukasti ne bis in idem -periaatetta noudattaen .

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa vahvistetut teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen siitä riippumatta, tehdäänkö ne tuottamuksellisesti vai tahallisesti.

    Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttävät, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.

    2.     Tässä direktiivissä

    a)

    tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tuottamuksellisesti, eli siten, että rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ei noudattanut kohtuullista huolellisuutta toimintansa valvonnassa, tai että hänen toteuttamansa toimenpiteet ovat olleet selkeästi riittämättömiä rikkomuksen aiheuttaneiden olosuhteiden estämiseksi, jos rikkomuksen aiheutumisen riski oli kohtuudella ennakoitavissa;

    b)

    tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tahallisesti eli siten, että vastuussa ollut henkilö toimi tietoisena siitä, että hän teki rikkomuksen muodostavan teon tai laiminlyönnin, tai että henkilön harkittu ja tietoinen tavoite oli rikkoa tullilainsäädäntöä;

    c)

    rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön tekemät kirjoitus- tai laskuvirheet eivät muodosta tullirikkomusta, ellei kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmene selvästi, että ne tehtiin tahallisesti tai johtuivat laiminlyönnistä. [tark. 17]

    2 a artikla

    Kaupan helpottaminen

    Noudattaakseen unionin velvoitteita, jotka johtuvat kaupan helpottamista koskevasta WTO:n sopimuksesta, jäsenvaltioiden on perustettava yhteistyössä kaikki jäsenvaltiot kattava yhteistyöjärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on koordinoida tulliseuraamusten keskeisiä tulosindikaattoreita (muun muassa muutoksenhakujen ja rikkomusten uusimisen lukumäärien analyysia), jakaa parhaita käytäntöjä (muun muassa valvonnan ja seuraamusten tehokkuutta sekä hallintokulujen vähentämistä) tulliviranomaisten välillä, välittää edelleen talouden toimijoiden kokemuksia ja luoda yhteyksiä toimijoiden välille, seurata tulliviranomaisten toimintatapoja ja laatia tilastoja kolmansista maista peräisin olevien yritysten tekemistä rikkomuksista. Yhteistyöjärjestelmässä kaikille jäsenvaltioille on ilmoitettava viipymättä tullirikkomuksia koskevasta tutkinnasta ja todeksi osoitetuista rikkomuksista tavalla, jolla voidaan helpottaa kauppaa, estää laittomien tuotteiden pääsy sisämarkkinoille ja tehostaa tarkastuksia. [tark. 18]

    3 artikla

    Ankaran vastuun alainen Tullirikkomus

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen virheen subjektiivisesta syystä riippumatta:

    a)

    tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä ilmoituksessa, tiedoksiannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä;

    b)

    tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä täydentävissä asiakirjoissa olevien tietojen aitoutta, oikeellisuutta ja täydellisyyttä;

    c)

    henkilö ei anna koodeksin 127 artiklassa säädettyä saapumisen yleisilmoitusta, koodeksin 133 artiklassa säädettyä tiedonantoa meri- tai ilma-aluksen saapumisesta, koodeksin 145 artiklassa säädettyä väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, koodeksin 158 artiklassa säädettyä tulli-ilmoitusta, koodeksin 244 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimia vapaa-alueilla koskevaa ilmoitusta, koodeksin 263 artiklassa säädettyä lähtöä edeltävää ilmoitusta, koodeksin 270 artiklassa säädettyä jälleenvienti-ilmoitusta, koodeksin 271 artiklassa säädettyä poistumisen yleisilmoitusta tai koodeksin 274 artiklassa säädettyä jälleenvientitiedoksiantoa;

    d)

    talouden toimija ei täytä koodeksin 51 artiklassa säädettyä velvoitetta säilyttää tullimuodollisuuksien täyttämistä koskevat asiakirjat ja tiedot helppopääsyisellä tavalla tullilainsäädännössä vaadittavan ajan;

    e)

    unionin tullialueelle tuodut tavarat siirretään pois tullivalvonnasta ilman tulliviranomaisten lupaa koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan vastaisesti;

    f)

    tavarat siirretään pois tullivalvonnasta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan, 158 artiklan 3 kohdan tai 242 artiklan vastaisesti;

    g)

    unionin tullialueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta kuljettaa tavarat asianmukaiseen paikkaan tai ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä , kun koodeksin 137 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida täyttää , tai ei ilmoita tavaroiden sijaintipaikkaa ;

    h)

    vapaa-alueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta tuoda tavarat suoraan kyseiselle vapaa-alueelle kulkematta unionin tullialueen muun osan kautta, kun vapaa-alue on rajakkain jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen maarajan kanssa;

    i)

    tavarat väliaikaiseen varastointiin tai tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei anna asiakirjoja tulliviranomaisille, vaikka tätä vaaditaan unionin lainsäädännössä tai vaikka tämä on tarpeen tullitarkastusten tekemiseksi koodeksin 145 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

    j)

    väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija tavarat väliaikaiseen varastointiin ilmoittava henkilö tai henkilö, joka varastoi tavaroita tapauksissa, joissa ne on varastoitu muihin kuin tulliviranomaisten osoittamiin tai hyväksymiin paikkoihin, ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne määräajassa ;

    k)

    tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei tulli-ilmoituksen tai täydentävän ilmoituksen antamishetkellä pidä hallussaan eikä anna tulliviranomaisten käyttöön täydentäviä asiakirjoja, jotka tarvitaan kyseisen menettelyn soveltamiseksi koodeksin 163 artiklan 1 kohdan ja 167 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

    l)

    tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei koodeksin 166 artiklan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai koodeksin 182 artiklan mukaisen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän tapauksissa anna koodeksin 167 artiklan 1 kohdassa säädettyä täydentävää ilmoitusta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan erityisen määräajan kuluessa;

    m)

    tulliviranomaisten tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämät tunnisteet poistetaan tai hävitetään ilman koodeksin 192 artiklan 2 kohdan mukaista tulliviranomaisten myöntämää ennakkolupaa;

    n)

    sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 257 artiklassa säädetyssä määräajassa;

    o)

    ulkoisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 262 artiklassa säädetyssä määräajassa;

    p)

    rakennuksia pystytetään vapaa-alueella ilman koodeksin 244 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulliviranomaisten ennakolta antamaa hyväksyntää;

    q)

    velallinen ei maksa tuonti- tai vientitulleja koodeksin 108 artiklassa säädetyssä määräajassa.;

    q a)

    taloudellinen toimija ei anna tulliviranomaisten pyynnöstä tarvittavia asiakirjoja ja tietoja asianmukaisessa muodossa ja kohtuullisessa ajassa eikä kaikkea tarvittavaa apua muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten koodeksin 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

    q b)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei noudata kyseisestä päätöksestä johtuvia velvoitteita koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

    q c)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön koodeksin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

    q d)

    unionin passitusmenettelyn haltija ei esitä tavaroita muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

    q e)

    tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettavasta kuljetusvälineestä ilman tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet koodeksin 140 artiklan mukaisesti;

    q f)

    tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 ja 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;

    q g)

    luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvollisuuksia;

    q h)

    tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;

    q i)

    talouden toimija käyttää epätarkkoja tai puutteellisia tietoja taikka epäaitoja, epätarkkoja tai pätemättömiä asiakirjoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan

    i)

    tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi

    ii)

    käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta

    iii)

    käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia tai

    iv)

    soveltaa tavaroihin erityismenettelyjä koodeksin 211 artiklan mukaisesti;

    q j)

    tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä esittämättä niitä tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

    q k)

    tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;

    q l)

    hankitaan tai pidetään hallussa tämän artiklan q d ja q j alakohdassa tarkoitettuun tullirikkomukseen liittyviä tavaroita. [tark. 19]

    4 artikla

    Tuottamukselliset tullirikkomukset

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tuottamuksellisesti:

    a)

    väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne;

    b)

    talouden toimija ei täytä koodeksin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta antaa tulliviranomaiselle kaikki tarvittava apu tullimuodollisuuksien tai tullitarkastusten loppuun suorittamista varten;

    c)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;

    d)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;

    e)

    talouden toimija ei täytä koodeksin 139 artiklassa säädettä velvoitetta esittää unionin tullialueelle tuodut tavarat tulliviranomaisille;

    f)

    unionin passitusmenettelyn luvanhaltija ei täytä koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä velvoitetta esittää tavarat muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa;

    g)

    talouden toimija ei täytä koodeksin 245 artiklassa säädettyä velvoitetta esittää vapaa-alueelle tuodut tavarat tullille;

    h)

    talouden toimija ei täytä koodeksin 267 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta esittää unionin tullialueelta vietävät tavarat tullille niiden poistumisen yhteydessä;

    i)

    tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä toiseen ilman koodeksin 140 artiklassa säädettyä tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet;

    j)

    tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 tai 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;

    k)

    luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvoitteita. [tark. 20]

    5 artikla

    Tarkoituksellisesti tehdyt tullirikkomukset

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tarkoituksellisesti:

    a)

    tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;

    b)

    talouden toimija käyttää virheellisiä lausuntoja tai muita sääntöjenvastaisia keinoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan

    i)

    tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi;

    ii)

    käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta;

    iii)

    käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia;

    iv)

    asettaa tavarat erityismenettelyihin koodeksin 211 artiklan mukaisesti;

    c)

    tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai ne poistuvat sieltä ilman että niitä esitetään tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

    d)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;

    e)

    tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;

    f)

    tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;

    g)

    jossakin 4 artiklan f alakohdassa tai tämän artiklan c alakohdassa vahvistetussa tullirikkomuksessa mukana olleiden tavaroiden hankinta tai niiden hallussapito. [tark. 21]

    6 artikla

    Yllytys, avunanto ja yritys

    1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yllytys tai avunanto 5 artiklassa 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen .

    2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 5 3 artiklan b ja c q i tai q j alakohdassa tarkoitetun toimen tai laiminlyönnin yritys katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen . [tark. 22]

    7 artikla

    Tulliviranomaisten erehdys

    Edellä 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetut toimia toimet tai laiminlyöntejä ei katsota tullirikkomuksiksi laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta , kun ne tapahtuvat tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi koodeksin 119 artiklan mukaisesti. Tulliviranomaiset ovat vastuussa tällaisten erehdysten aiheuttamista vahingoista . [tark. 23]

    8 artikla

    Oikeushenkilöiden vastuu

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen 3 ja 6 artiklassa tarkoitetusta tullirikkomuksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toteuttanut, joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä, henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:

    a)

    oikeuteen edustaa oikeushenkilöä;

    b)

    valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

    c)

    valtuuteen harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä. [tark. 24]

    2.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen, kun 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puuttuminen on mahdollistanut sen, että 1 kohdassa tarkoitetun henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä tullirikkomuksia kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

    3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vastuu ei rajoita tullirikkomuksen tehneiden luonnollisten henkilöiden vastuuta.

    3 a.     Tässä direktiivissä ”oikeushenkilöllä” tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä. [tark. 26]

    8 a artikla

    Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vähäisyyttä arvioitaessa

    1.     Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 artiklassa tarkoitettu rikkomus vähäinen, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaankuuluvat, soveltuvat asianhaarat, muun muassa seuraavat:

    a)

    tullirikkomus tehtiin tuottamuksellisesti;

    b)

    asianomaisiin tavaroihin ei sovelleta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;

    c)

    rikkomuksella on vähäinen vaikutus tai sillä ei ole lainkaan vaikutusta maksettavien tullien määrään;

    d)

    rikkomuksista vastaava henkilö toimii menettelyn aikana tehokkaassa yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

    e)

    rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ilmoittaa vapaaehtoisesti rikkomuksesta edellyttäen, että rikkomus ei ole vielä sellaisen tutkinnan kohteena, josta rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tietoinen;

    f)

    rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö pystyy osoittamaan, että hän pyrkii merkittävällä tavalla noudattamaan unionin tullilainsäädäntöä osoittamalla esimerkiksi vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän avulla, että hänen toimintaansa valvotaan korkeatasoisesti;

    g)

    rikkomuksesta vastuussa oleva taho on pieni tai keskisuuri yritys, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta tulliin liittyvistä asioista.

    2.     Toimivaltaiset viranomaiset pitävät rikkomusta vähäisenä ainoastaan, jos rikkomukseen ei liity 8 b artiklassa tarkoitettua raskauttavaa tekijää. [tark. 27]

    8 b artikla

    Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa

    1.     Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 tai 6 artiklassa tarkoitettu rikkomus vakava, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki soveltuvat asianhaarat, jotka ovat seuraavat:

    a)

    rikkomus tehtiin tahallisesti;

    b)

    rikkomuksen kestoaika oli pitkä, mikä osoittaa aikomusta sen jatkamiseen;

    c)

    samanlainen rikkomus tai siihen liittyvä rikkomus jatkuu tai toistuu eli se tehdään useammin kuin kerran;

    d)

    rikkomuksella on huomattava vaikutus vilpin kohteena olevien tuonti- tai vientitullien määrään;

    e)

    asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;

    f)

    rikkomuksista vastaava henkilö kieltäytyy yhteistyöstä tai täysimääräisestä yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

    g)

    rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt aiempia rikkomuksia.

    2.     Edellä 3 artiklan f, g, p, q i ja q j alakohdassa tarkoitetut rikkomukset ovat luonteeltaan vakavia rikkomuksia. [tark. 28]

    9 artikla

    Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 3 artiklassa tarkoitetuista vähäisistä tullirikkomuksista

    1.     Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 a artiklan mukaan vähäisinä pidettävistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

    a)

    kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävän sakon suuruus on 1–5 enintään 70 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista ;

    b)

    kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävä sakko on vähintään 150 euroa ja enintään 7 500 euroa.

    2.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 29]

    10 artikla

    Seuraamukset 4 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

    a)

    kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on enintään 15 prosenttia tavaroiden arvosta;

    b)

    kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on enintään 22 500 euroa. [tark. 30]

    11 artikla

    Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 5 ja 6 artiklassa tarkoitetuista vakavista tullirikkomuksista

    1.     Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 3 ja 6 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 b artiklan mukaisesti vakavina pidetyistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

    a)

    kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin , perittävän sakon suuruus on enintään 30 70–140 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista ;

    a a)

    kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin vaan tavaroiden arvoon, perittävän sakon suuruus on 15–30 prosenttia tavaroiden arvosta;

    b)

    kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin eikä tavaroiden arvoon , perittävä sakko perittävän sakon suuruus on enintään 7 500– 45 000 euroa.

    2.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa ja 8 b artiklan 1 kohdassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 31]

    11 a artikla

    Täydentävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vakavista rikkomuksista

    1.     Edellä 11 artiklassa lueteltujen seuraamusten lisäksi ja koodeksin mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä seuraavat, aineettomat seuraamukset vakavasta rikkomuksesta:

    a)

    tavaroiden tuomitseminen väliaikaisesti tai pysyvästi menetetyiksi;

    b)

    myönnetyn luvan keskeyttäminen.

    2.     Koodeksin mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä, että valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämistä koskevat päätökset kumotaan, jos tullilainsäädännön rikkomus on vakava tai toistuva. [tark. 32]

    11 b artikla

    Uudelleentarkastelu

    1.     Komissio tarkastelee uudelleen 9 ja 11 artiklan mukaan sovellettavien sakkojen määriä yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa uudelleen … [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Uudelleentarkastelumenettelyllä pyritään varmistamaan, että tulliliiton puitteissa määrättävien rahallisten sakkojen määrät ovat entistä johdonmukaisempia tulliliiton toiminnan yhdenmukaistamiseksi.

    2.     Komissio julkaisee joka vuosi yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määräämistä seuraamuksista.

    3.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tullilainsäädäntöä noudatetaan koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012  (6) tarkoitetulla tavalla. [tark. 33]

    11 c artikla

    Sovittelu

    Jäsenvaltioiden on pidettävä saatavilla sovittelumenettely, jonka avulla toimivaltainen viranomainen voi päästä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön kanssa sopimukseen tullirikkomusta koskevan asian ratkaisemiseksi siten, että vaihtoehtona oikeudenkäynnin vireillepanolle tai jatkamiselle asianomainen henkilö hyväksyy välittömästi toimeenpantavan seuraamuksen.

    Jos oikeuskäsittely on kuitenkin aloitettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat sovitella asiaa ainoastaan oikeusviranomaisen suostumuksella.

    Komissio antaa sovittelumenettelyjä koskevat ohjeet sen varmistamiseksi, että rikkomuksesta vastuussa olevalle henkilölle annetaan mahdollisuus päästä sovintoon yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti ja avoimesti ja että kaikista loppuun saatetuista sovitteluista julkaistaan menettelyn tulos. [tark. 34]

    12 artikla

    Seuraamusten tosiasiallinen soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten valtuudet määrätä seuraamuksia

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määrättävien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määritettäessä tulliviranomaiset ottavat huomioon asiaankuuluvat asianhaarat, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:

    a)

    rikkomuksen vakavuus ja kesto;

    b)

    se, että rikkomuksesta vastaava henkilö on valtuutettu talouden toimija;

    c)

    vilpin kohteena olevan tuonti- tai vientitullin määrä;

    d)

    se, että asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia tai että ne aiheuttavat vaaran yleiselle turvallisuudelle:

    e)

    rikkomuksesta vastaavan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

    f)

    rikkomuksesta vastaavan henkilön aiemmat rikkomukset. [tark. 35]

    12 a artikla

    Vaatimusten noudattaminen

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin tullilainsäädännön noudattamista ja noudattamisen jatkamista koskevat ohjeet ja julkaisut ovat kaikkien asianomaisten saatavilla helppokäyttöisessä, ymmärrettävässä ja päivitetyssä muodossa. [tark. 36]

    13 artikla

    Vanhentuminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä koskevien menettelyjen vireillepanon vanhentumisaika on neljä vuotta, joka ja että se alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tullirikkomus on jatkuva tai toistuva, vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona tullirikkomuksen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy.

    3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisajan kuluminen keskeytyy, kun toimivaltainen viranomainen antaa kyseiselle henkilölle tiedon samaan tullirikkomukseen liittyvästä tutkimuksesta tai oikeudenkäynnin vireillepanosta taikka rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimesta . Vanhentumisaika alkaa kulua Vanhentumisajan kuluminen jatkuu keskeyttävän toimen päivästä päivänä, jona keskeyttävä toimi päättyy .

    4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevan menettelyn vireillepano tai jatkaminen ei ole mahdollista koskevat menettelyt ovat vanhentuneita riippumatta tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vanhentumisajan keskeytyksistä , kun tämä artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta , tämän kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan soveltamista .

    5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika seuraamuksen määräämisestä tehtävän päätöksen täytäntöönpanolle on kolme vuotta. Aika alkaa kulua päivänä, jona päätös saa lainvoiman.

    6.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tapaukset, joissa 1, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään. [tark. 37]

    14 artikla

    Menettelyn keskeyttäminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevat hallintomenettelyt keskeytetään, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä ei jatketa, jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikosoikeudenkäynti on viimein saatettu päätökseen. Muissa tapauksissa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä voidaan jatkaa.

    15 artikla

    Lainkäyttövalta

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne käyttävät lainkäyttövaltaa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuihin tullirikkomuksiin, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

    a)

    tullirikkomus on tehty kokonaan tai osittain kyseisen jäsenvaltion alueella;

    b)

    tullirikkomuksen tehnyt henkilö on kyseisen jäsenvaltion kansalainen;

    c)

    tullirikkomukseen liittyvät tavarat ovat kyseisen jäsenvaltion alueella,

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos useampi kuin yksi jäsenvaltio pitää itseään toimivaltaisena saman tullirikkomuksen suhteen, lainkäyttövalta kuuluu jäsenvaltiolle, jossa rikoskanne on vireillä samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Kun lainkäyttövaltaa ei voida määrittää 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että lainkäyttövaltaa käyttää jäsenvaltio, jonka toimivaltainen viranomainen panee ensimmäisenä vireille tullirikkomuksia koskevan rikoskanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta.

    16 artikla

    Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

    Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetun tullirikkomuksen muodostavaa toimea tai laiminlyöntiä koskevaa menettelyä varten tarvittavia tietoja erityisesti silloin tapauksissa , kun joissa useampi kuin yksi jäsenvaltio on nostanut kanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Jäsenvaltioiden yhteistyön tavoitteena on oltava tavaroita koskevien tullitarkastusten tehostaminen ja unionin menettelyjen yhdenmukaistaminen. [tark. 38]

    Komissio valvoo jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan laatia tullitarkastuksia ja -seuraamuksia koskevia keskeisiä tulosindikaattoreita, levittää parhaita käytäntöjä ja koordinoida tullivirkailijoiden koulutusta. [tark. 39]

    17 artikla

    Takavarikointi

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaiselle on mahdollisuus takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet ja tai muut välineet, joita on käytetty 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuissa tullirikkomuksissa. Jos jäsenvaltio seuraamuksen määrättyään määrää tavarat pysyvästi menetetyiksi, se voi tarvittaessa päättää tavaroiden tuhoamisesta, uudelleenkäytöstä tai kierrättämisestä. [tark. 40]

    18 artikla

    Komission kertomus ja uudelleentarkastelu

    Komissio antaa viimeistään [1 päivänä toukokuuta 2019] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä tämän direktiivin noudattamiseksi.

    Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanoa koskevista muista osatekijöistä, kuten valvonnasta, tarkastuksista ja tutkinnoista, Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin täydentämiseksi. [tark. 41]

    18 a artikla

    Jäsenvaltioiden raportointi

    Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle rikkomuksia koskevat tilastotiedot, joista käy ilmi, mitä seuraamuksia rikkomuksista on määrätty, jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista. Nämä tiedot on lähetettävä vuosittain tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komissio voi käyttää näitä tietoja tämän direktiivin tarkistamisessa kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi. [tark. 42]

    19 artikla

    Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

    1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2017. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.

    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

    20 artikla

    Voimaantulo

    Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    21 artikla

    Osoitus

    Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

    Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

    Euroopan parlamentin puolesta

    Puhemies

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    (1)  EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.

    (2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2017.

    (3)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

    (4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/…, annettu 5. heinäkuuta 2017 unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L …).

    (5)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

    (6)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

    Top