Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52017IP0281

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 suosituksista komissiolle liikennevahinkojen vanhentumisajoista (2015/2087(INL))

    EUVL C 334, 19.9.2018, p. 30–38 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    19.9.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 334/30

    P8_TA(2017)0281

    Liikennevahinkojen vanhentumisajat

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 suosituksista komissiolle liikennevahinkojen vanhentumisajoista (2015/2087(INL))

    (2018/C 334/04)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan,

    —

    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan,

    —

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan ja asiaa koskevan oikeuskäytännön,

    —

    ottaa huomioon kansallisen menettelyllisen itsemääräämisoikeuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteita koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (1),

    —

    ottaa huomioon sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (2) (Rooma II -asetus),

    —

    ottaa huomioon 4. toukokuuta 1971 tehdyn Haagin yleissopimuksen tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista,

    —

    ottaa huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY (3) (liikennevakuutusdirektiivi),

    —

    ottaa huomioon eurooppalaisen yleissopimuksen määräaikojen laskennasta (4),

    —

    ottaa huomioon Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön liitteenä olevan, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun alaisen Euroopan tason lisäarvoyksikön laatiman Euroopan tason lisäarvon arviointia koskevan tutkimuksen ”Limitation periods for road traffic accidents” (5),

    —

    ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Cross-border traffic accidents in the EU-the potential impact of driverless cars” (6),

    —

    ottaa huomioon komission tutkimuksen ”Compensation of victims of cross-border road traffic accidents in the EU: Comparison of national practices, analysis of problems and evaluation of options for improving the position of cross-border victims” (7),

    —

    ottaa huomioon vuonna 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (8),

    —

    ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suosituksista komissiolle (9),

    —

    ottaa huomioon 22. lokakuuta 2003 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta (10),

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

    —

    ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0206/2017),

    A.

    ottaa huomioon, että korvausvaatimusten vanhentumisaikoja koskevissa säännöissä on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä ja että näin ollen unionissa missään kahdessa jäsenvaltiossa ei sovelleta täsmälleen samoja vanhentumista koskevia perussääntöjä; toteaa myös, että vanhentumisaika määritetään useiden tekijöiden perusteella, kuten sen perusteella, liittyykö vahinkoon rikosoikeudellista menettelyä ja katsotaanko korvausvaatimus sopimukseen perustumattomaksi vai sopimusperusteiseksi;

    B.

    huomauttaa, että vanhentumista koskevat kansalliset järjestelmät ovat siten hyvin monimutkaisia ja usein saattaa olla vaikeaa tietää, mikä on sovellettava yleinen vanhentumisaika, milloin ja miten vanhentumisaika alkaa kulua ja miten vanhentumisaika keskeytetään tai sitä jatketaan;

    C.

    toteaa, että perehtymättömyys muiden maiden vanhentumissääntöihin saattaa johtaa siihen, että henkilö menettää oikeuden esittää muuten pätevä korvausvaatimus, tai aiheuttaa vahingon kärsineelle oikeussuojan saatavuuden esteitä lisäkustannusten ja viivästysten muodossa;

    D.

    ottaa huomioon, että tällä hetkellä on saatavilla vain vähän tilastoja siitä, miten monta rajatylittäviin liikennevahinkoihin liittyvää korvausvaatimusta on hylätty sillä perusteella, että vanhentumisaika on umpeutunut;

    E.

    toteaa, että rajatylittävissä liikennevahingoissa ainoasta unionin tasolla jo yhdenmukaistetusta korvausvaatimusta koskevasta perusteesta säädetään liikennevakuutusdirektiivin 18 artiklassa, jonka nojalla vahingon kärsineet voivat vaatia korvausta omassa asuinmaassaan esittämällä korvausvaatimuksen suoraan vakuutusyritykselle tai korvauselimelle, joka on myöntänyt moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuuvakuutuksen (11);

    F.

    huomauttaa, että vanhentumisajat ovat tärkeä ja olennainen osa jäsenvaltioiden siviilioikeudellista vastuuta koskevia järjestelmiä, jotka toimivat liikennevahinkotapauksissa siten, että lyhyt vanhentumisaika voi toimia vastapainona ankaraa vastuuta koskevalle säännölle tai runsaille vahingonkorvauksille;

    G.

    katsoo, että korvausvaatimuksiin sovellettavat vanhentumissäännöt ovat välttämättömiä, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja riitojen lopullinen ratkaiseminen; katsoo kuitenkin, että vahingon aiheuttajan oikeusvarmuutta ja riitojen lopullista ratkaisemista koskevat oikeudet olisi tasapainotettava vahingon kärsineen oikeussuojan saatavuutta ja mahdollisuutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon koskevien perusluonteisten oikeuksien kanssa ja että tarpeettoman lyhyet vanhentumisajat saattavat estää tehokkaan oikeussuojan saatavuuden koko unionin alueella;

    H.

    toteaa, että kun otetaan huomioon vanhentumissääntöihin liittyvät nykyiset erot sekä ongelmat, jotka liittyvät suoraan rajatylittäviin henkilö- ja omaisuusvahinkoihin sovellettaviin erilaisiin kansallisiin säännöksiin, tietynasteinen yhdenmukaistaminen on ainoa keino varmistaa riittävän tasoinen varmuus, ennustettavuus ja yksinkertaisuus sovellettaessa jäsenvaltioiden vanhentumissääntöjä rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa;

    I.

    katsoo, että tällaisessa lainsäädäntöaloitteessa olisi saatava aikaan kohtuullinen tasapaino osapuolten välille vanhentumissääntöjä koskevissa kysymyksissä ja samalla helpotettava vanhentumisajan laskentaa ja keskeyttämistä; toteaa, että sen vuoksi ehdotetaan kohdennettua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon rajatylittävän liikenteen kasvava määrä unionissa muuttamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden koko oikeudellista kehystä;

    1.

    		 toteaa, että liikennevahingon tapauksessa vahingon kärsineiden tilanne on parantunut tuntuvasti viime vuosikymmenten aikana, myös kansainvälisen yksityisoikeuden alan oikeuskäytännön tasolla, ja että kyseisen oikeuskäytännön mukaan toisessa jäsenvaltiossa vahingon kärsinyt voi vaatia korvausta suoraan ajoneuvon vakuuttaneelta vakuutuksenantajalta tai korvauselimeltä siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen kotipaikkansa on;

    2.

    		 toteaa kuitenkin, että unionissa on edelleen kaksi rinnakkaista järjestelmää, jotka koskevat liikennevahingoissa sovellettavaa lakia, ja että sen mukaan, missä maassa korvausvaatimus esitetään, sovelletaan joko vuonna 1971 tehtyä Haagin yleissopimusta tai Rooma II -asetusta, ja huomauttaa, että tämä yhdistettynä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (12) oikeuspaikan valintaa koskeviin mahdollisuuksiin aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja monimutkaisuutta ja saattaa tarjota tilaisuuden oikeuspaikkakeinotteluun;

    3.

    		 toteaa, että rajatylittävissä riita-asioissa tutkintaan ja neuvotteluihin kuluu usein paljon enemmän aikaa kuin kotimaisissa asioissa; korostaa tässä yhteydessä, että tällaiset haasteet saattavat pahentua entisestään, kun asiaan liittyy uusia teknologioita, kuten itseohjautuvien autojen tapauksessa;

    4.

    		 muistuttaa tässä yhteydessä, että vanhentumissääntöjen olisi katsottava olevan osa toimenpiteitä, joita voidaan hyväksyä yksityisoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 artiklan 4 kohdassa ja 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

    5.

    		 huomauttaa, että vanhentumisaikoja rajatylittävissä riita-asioissa koskevat yhteiset vähimmäissäännöt ovat välttämättömiä, jotta varmistetaan, että rajatylittävissä liikennevahingoissa vahingon kärsineiden suojelemiseksi on saatavilla tehokkaita oikeuskeinoja, ja turvataan oikeusvarmuus;

    6.

    		 korostaa, että kansallisten oikeusjärjestelmien suhteettoman lyhyet vanhentumisajat ovat este oikeussuojan saatavuudelle jäsenvaltioissa ja voivat siten rikkoa EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettua oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen;

    7.

    		 korostaa, että rajatylittävien liikennevahinkojen vanhentumisaikoja koskevien sääntöjen merkittävät erot jäsenvaltioiden välillä aiheuttavat ylimääräisiä esteitä vahingon kärsineille, kun he esittävät korvausvaatimuksia henkilö- ja omaisuusvahingoista, jotka ovat tapahtuneet jossakin muussa kuin heidän omassa jäsenvaltiossaan;

    8.

    		 kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan oikeusportaaliin asetetaan saataville yleisiä tietoja rajatylittävistä liikennevahingoista aiheutuneisiin vahinkoihin liittyviä korvausvaatimuksia koskevista jäsenvaltioiden vanhentumissäännöistä ja tiedot pidetään jatkuvasti ajan tasalla;

    9.

    		 kehottaa komissiota myös toteuttamaan tutkimuksen alaikäisille ja vammaisille henkilöille jäsenvaltioissa vanhentumisajan kulumisen osalta tarjottavasta suojasta sekä tarpeesta vahvistaa unionin tasolla vähimmäissääntöjä sen varmistamiseksi, että kyseiset henkilöt eivät menetä oikeuttaan vaatia korvausta rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa ja että heille taataan oikeussuojan tehokas saatavuus unionissa;

    10.

    		 pyytää komissiota tekemään SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan perusteella ehdotuksen säädökseksi henkilö- ja omaisuusvahinkoihin sovellettavista vanhentumisajoista rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

    11.

    		 katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

    12.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

    (1)  Ks. mm. tuomio 18.9.2003, Peter Pflücke v. Bundesanstalt für Arbeit, C-125/01, ECLI:EU:C:2003:477, tuomio 25.7.1991, Theresa Emmott v. Minister for Social Welfare ja Attorney General, C-208/90, ECLI:EU:C:1991:333 ja tuomio 13.7.2006, Vincenzo Manfredi ym. v. Lloyd Adriatico Assicurazioni SpA ym., yhdistetyt asiat C-295/04–C-298/04, ECLI:EU:C:2006:461.

    (2)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.

    (3)  EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11.

    (4)  ETS nro 76.

    (5)  PE 581.386, heinäkuu 2016.

    (6)  PE 571.362, kesäkuu 2016.

    (7)  Saatavilla verkossa osoitteessa: http://ec.europa.eu/civiljustice/news/docs/study_compensation_road_victims_en.pdf (30.11.2008).

    (8)  EUVL C 121, 19.4.2011, s. 41.

    (9)  EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 99.

    (10)  Hyväksytyt tekstit, P5_TA(2003)0446.

    (11)  Ks. myös tuomio 13.12.2007, FBTO Schadeverzekeringen NV v. Jack Odenbreit, C-463/06, ECLI:EU:C:2007:792.

    (12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12. joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

    PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

    SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN LAATIMISEKSI RAJATYLITTÄVIEN LIIKENNEVAHINKOJEN YHTEISISTÄ VANHENTUMISAJOISTA

    A.   PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

    1.

    		 Euroopan unionissa lainvalvontaan tuomioistuimissa sovelletaan edelleen pääasiallisesti kansallisia menettelysääntöjä ja -käytäntöjä. Kansalliset tuomioistuimet ovat myös unionin tuomioistuimia. Tuomioistuinten menettelyillä on näin ollen varmistettava tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja tehokkuus sekä unionin oikeuden tehokas soveltaminen sen takaamiseksi, että unionin kansalaisten oikeuksia suojellaan koko unionissa.

    2.

    		 Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien ja erityisesti niiden 38 kohdan mukaan olisi valmisteltava uutta prosessioikeudellista lainsäädäntöä rajatylittäviä tapauksia varten erityisesti asioista, jotka ovat välttämättömiä sujuvan oikeudellisen yhteistyön ja paremman oikeussuojan kannalta, esim. väliaikaiset toimenpiteet, todisteiden vastaanottaminen, maksusuoritusmääräykset ja määräajat.

    3.

    		 Vanhentumisaikoja koskevat yhteiset vähimmäissäännöt, joita sovelletaan liikennevahingosta aiheutuneita henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskeviin rajatylittäviin riita-asioihin, katsotaan tarpeellisiksi, jotta voidaan vähentää vahingon kärsineiden esteitä heidän käyttäessään oikeuksiaan muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan.

    4.

    		 Vanhentumisaikoja koskevat yhteiset vähimmäissäännöt lisäisivät varmuutta ja ennustettavuutta sekä rajoittaisivat riskiä siitä, että vahingon kärsineet saavat liian pienen korvauksen rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa.

    5.

    		 Sen vuoksi ehdotetun direktiivin tarkoituksena on ottaa käyttöön rajatylittäviä tapauksia varten erityinen vanhentumisaikoja koskeva järjestelmä, jonka avulla turvattaisiin tehokas oikeussuojan saatavuus ja helpotettaisiin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa poistamalla esteitä kansalaisten vapaalta liikkuvuudelta jäsenvaltioiden alueella.

    6.

    		 Ehdotetun direktiivin tarkoituksena ei ole korvata kansallisia siviilioikeudellista vastuuta koskevia järjestelmiä kokonaisuudessaan, vaan sen tarkoituksena on kansallisia erityispiirteitä kunnioittaen vahvistaa vanhentumisaikoja koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan kuuluville korvausvaatimuksille, jotka ovat luonteeltaan rajatylittäviä.

    7.

    		 Nyt käsillä oleva ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, sillä jäsenvaltiot eivät voi yksin laatia vanhentumisaikoja koskevia vähimmäissääntöjä eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen tehokkaan oikeussuojan saatavuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionissa.

    B.   PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rajatylittävien liikennevahinkojen yhteisistä vanhentumisajoista

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan,

    ottavat huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön,

    ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

    noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)

    Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä oikeudellista yhteistyötä koskevia toimenpiteitä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä.

    (2)

    Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin on tarkoitus sisältyä toimenpiteitä, joilla pyritään muun muassa varmistamaan tehokas oikeussuojan saatavuus ja riita-asiain oikeudenkäyntien moitteetonta sujumista haittaavien esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa jäsenvaltioissa sovellettavien riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen yhteensopivuutta.

    (3)

    Kuten vuonna 20. huhtikuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (1) todettiin, kansalaisille, jotka epäonnekseen joutuvat liikenneonnettomuuteen toisessa jäsenvaltiossa, on taattava oikeusvarmuus vakuutuskorvausten vanhentumisaikojen osalta. Tätä varten tiedonannossa ilmoitettiin, että vuonna 2011 annettaisiin uusi asetus liikenneonnettomuuksiin liittyvistä vanhentumisajoista rajatylittävissä tilanteissa.

    (4)

    Vanhentumissäännöillä on merkittäviä vaikutuksia paitsi vahingon kärsineiden oikeuteen saada oikeussuojaa myös heidän aineellisiin oikeuksiinsa, sillä oikeus ei voi olla tehokas ilman sen asianmukaista ja riittävää suojaa. Tällä direktiivillä pyritään edistämään rajatylittävien liikennevahinkojen yhteisten vanhentumisaikojen soveltamista tehokkaan oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi unionissa. Yleisesti tunnustettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 47 artiklassa.

    (5)

    Oikeusvarmuuden vaatimus ja tarve oikeudenmukaisiin ratkaisuihin yksittäisissä tapauksissa ovat oikeusalueen olennaisia osia. Yhteiset vanhentumisajat, joilla lisätään oikeusvarmuutta, varmistetaan riitojen ratkaiseminen ja edistetään tehokasta täytäntöönpanojärjestelmää, ovat näin ollen välttämättömiä tämän periaatteen soveltamisen varmistamiseksi.

    (6)

    Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY (2) soveltamisalaan kuuluviin korvausvaatimuksiin, jotka ovat luonteeltaan rajatylittäviä.

    (7)

    Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tämän direktiivin säännöksiä tarvittaessa myös puhtaasti sisäisen liikennevahingon tapauksessa.

    (8)

    Kaikki jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ”Euroopan ihmisoikeussopimus”, sopimuspuolia. Tässä direktiivissä tarkoitettujen asioiden käsittelyssä olisi noudatettava kyseistä yleissopimusta ja erityisesti oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.

    (9)

    Periaate, jonka mukaan sovelletaan sen maan lakia, jossa välitön vahinko on aiheutunut (lex loci damni), on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 864/2007 (3) vahvistettu yleissääntö henkilö- tai omaisuusvahingon tapauksessa sovellettavan lain osalta, jolloin sovellettava laki olisi määritettävä sen perusteella, missä vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa tai maissa välilliset seuraukset voivat ilmetä. Kyseisen asetuksen 15 artiklan h alakohdan nojalla sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavan lain mukaisesti määräytyvät erityisesti se, miten velvoitteen voi saada lakkaamaan, sekä vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt, mukaan lukien vanhentumisajan tai määräajan alkaminen, katkaiseminen ja keskeyttäminen.

    (10)

    Liikennevahinkojen tapauksessa toisessa jäsenvaltiossa vahingon kärsineen voi olla erittäin vaikea saada perustietoa vahingosta vieraalta lainkäyttöalueelta suhteellisen lyhyessä ajassa, kuten tietoa vahingon aiheuttajan henkilöllisyydestä ja mahdollisesta vastuusta. Lisäksi voi kestää varsin kauan selvittää, minkä korvausedustajan tai vakuutuksenantajan olisi käsiteltävä asia, kerätä näyttöä vahingosta ja käännättää tarvittavat asiakirjat.

    (11)

    Rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa ei ole tavatonta, että vahingon kärsinyt joutuu odottamaan hyvin lähelle määräajan päättymistä, ennen kuin neuvottelut vahingon aiheuttajan kanssa voidaan aloittaa. Näin on erityisesti silloin, kun määräaika on ylipäätään erityisen lyhyt tai kun on epäselvyyttä siitä, miten vanhentumisaika voidaan keskeyttää. Tietojen kerääminen henkilölle muussa maassa kuin vahingon kärsineen asuinmaassa sattuneesta vahingosta saattaa kestää varsin kauan. Sen vuoksi direktiivissä säädetyn yleisen määräajan kuluminen olisi keskeytettävä heti kun vakuutuksenantajalle tai korvauselimelle on esitetty korvausvaatimus, jotta vahingon kärsinyt saisi tilaisuuden neuvotella vahingon korvaamisesta.

    (12)

    Tässä direktiivissä olisi vahvistettava vähimmäissäännöt. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää paremmasta suojan tasosta. Parempi suojan taso ei saisi olla este tehokkaan oikeussuojan saatavuudelle, jota tällaisten vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Perusoikeuskirjassa määrättyä suojan tasoa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, ja unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta ei näin ollen saisi vaarantaa.

    (13)

    Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta asetukseen (EY) N:o 864/2007 eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1215/2012 (4).

    (14)

    Tällä direktiivillä pyritään edistämään perusoikeuksia, ja siinä otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja arvot. Sillä pyritään myös saavuttamaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ylläpitämistä ja kehittämistä koskeva unionin tavoite.

    (15)

    Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli vahvistaa vanhentumisaikoja koskevia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

    (16)

    Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti [nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen]/[nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista].

    (17)

    Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

    OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

    I LUKU

    KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

    1 artikla

    Kohde

    Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan kuuluvia henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskevien korvausvaatimusten vanhentumisaikojen kokonaiskestoa, alkamista, keskeyttämistä ja laskentaa rajatylittävän liikennevahingon tapauksessa.

    2 artikla

    Soveltamisala

    Tätä direktiiviä sovelletaan vakuutetun ajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta johtuvia vahinkoja tai vammoja koskeviin korvausvaatimuksiin, jotka esitetään

    a)

    direktiivin 2009/103/EY 18 artiklan mukaisesti vakuutusyritykselle, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen; tai

    b)

    direktiivin 2009/103/EY 24 ja 25 artiklassa tarkoitetulle korvauselimelle.

    3 artikla

    Rajatylittävä liikennevahinko

    1.   Tässä direktiivissä rajatylittävällä liikennevahingolla tarkoitetaan sellaisen vakuutetun ajoneuvon, jolla on pysyvä kotipaikka jäsenvaltion alueella, käytöstä aiheutuvaa liikennevahinkoa, joka tapahtuu muussa kuin vahingon kärsineen asuinjäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jonka direktiivin 2009/103/EY 6 artiklassa määritelty kansallinen vakuutuksenantajien toimisto on liittynyt vihreän kortin järjestelmään.

    2.   Tässä direktiivissä ilmaisulla ”jäsenvaltio” tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita paitsi [Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja] Tanskaa.

    II LUKU

    VANHENTUMISAIKOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

    4 artikla

    Vanhentumisaika

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan soveltamisalaan kuuluviin, rajatylittävästä liikennevahingosta aiheutuneita henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskeviin korvausvaatimuksiin sovelletaan vähintään neljän vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona vahingon kärsinyt on saanut tiedon tai hänen on perusteltua olettaa saaneen tiedon vahingon tai vamman laajuudesta, sen syystä ja vastuussa olevan henkilön henkilöllisyydestä sekä vakuutusyrityksestä, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen, taikka korvausedustajasta tai korvauselimestä, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta vahingon aiheuttajan aiheuttamasta vahingosta ja jolle korvausvaatimus on esitettävä.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos korvausvaatimukseen sovellettavassa laissa säädetään neljää vuotta pidemmästä vanhentumisajasta, kyseistä pidempää vanhentumisaikaa sovelletaan.

    3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne antavat komissiolle ajantasaista tietoa liikennevahingosta aiheutuneiden korvausvaatimusten vanhentumista koskevista kansallisista säännöistä.

    5 artikla

    Määräaikojen keskeyttäminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 4 artiklassa säädetty vanhentumisaika keskeytetään ajaksi, joka alkaa siitä, että vahingon kärsinyt esittää korvausvaatimuksensa

    a)

    direktiivin 2009/103/EY 21 ja 22 artiklassa tarkoitetulle vahingon aiheuttajan vakuutusyritykselle tai sen korvausedustajalle tai

    b)

    direktiivin 2009/103/EY 24 ja 25 artiklassa tarkoitetulle korvauselimelle,

    ja päättyy siihen, että vahingon aiheuttaja hylkää korvausvaatimuksen.

    2.   Jos vanhentumisaikaa on keskeyttämisajan päättyessä jäljellä vähemmän kuin kuusi kuukautta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingon kärsineelle myönnetään vähintään kuuden kuukauden lisäaika tuomioistuinmenettelyn panemiseksi vireille.

    6 artikla

    Määräaikojen jatkaminen ilman eri toimenpiteitä

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai jonakin niiden yleisistä vapaapäivistä, sitä jatketaan ensimmäisen seuraavan arkipäivän päättymiseen saakka.

    7 artikla

    Määräaikojen laskenta

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tässä direktiivissä säädetyt määräajat lasketaan seuraavasti:

    a)

    Määräaikojen laskenta aloitetaan tapahtumaa seuraavana päivänä.

    b)

    Kun määräaika ilmaistaan yhtenä vuotena tai tiettynä määränä vuosia, se päättyy asiaankuuluvana myöhempänä vuotena samannimisessä kuukaudessa ja samannumeroisena päivänä kuin kyseisen tapahtuman kuukausi ja päivä. Jos asiaankuuluvassa myöhemmässä kuukaudessa ei ole samannumeroista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä.

    c)

    Määräaikoja ei keskeytetä tuomioistuinten vapaapäivinä.

    8 artikla

    Vahinkojen korvaaminen

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vahingon kärsineellä on mahdollisuus direktiivin 2009/103/EY 22 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn vakuutetun ajoneuvon aiheuttamien liikennevahinkojen korvaamiseksi, tämä ei estä vahingon kärsinyttä panemasta vireille näihin korvausvaatimuksiin liittyvää oikeudenkäyntiä tai välimiesmenettelyä tämän direktiivin mukaisen vanhentumisajan päättymiseen mennessä vahingon korvausmenettelyn aikana.

    III LUKU

    MUUT SÄÄNNÖKSET

    9 artikla

    Vanhentumissääntöjä koskevat yleiset tiedot

    Komissio asettaa julkisesti ja helposti saataville asianmukaisilla tavoilla ja kaikilla unionin kielillä yleisiä tietoja jäsenvaltioiden tämän direktiivin 4 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamista kansallisista säännöistä, jotka koskevat liikennevahingosta aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvien korvausvaatimusten vanhentumista.

    10 artikla

    Suhde kansalliseen lainsäädäntöön

    Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita laajentamasta siinä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi.

    11 artikla

    Suhde muihin unionin oikeuden säännöksiin

    Tämä direktiivi ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 864/2007 eikä asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännösten soveltamiseen.

    IV LUKU

    LOPPUSÄÄNNÖKSET

    12 artikla

    Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

    1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

    2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

    13 artikla

    Uudelleentarkastelu

    Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta sekä laadullisten että määrällisten tietojen perusteella. Komissio arvioi tässä yhteydessä erityisesti tämän direktiivin vaikutusta oikeussuojan saatavuuteen, oikeusvarmuuteen ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän direktiivin mukauttamiseksi ja lujittamiseksi.

    14 artikla

    Voimaantulo

    Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    15 artikla

    Osoitus

    Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

    Tehty Brysselissä … päivänä …kuuta ….

    Euroopan parlamentin puolesta

    Puhemies

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    (1)  COM(2010)0171.

    (2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).

    (3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).

    (4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

    Top