1)

Onko kuvatun kaltaisessa, pääasian kohteena olevassa tilanteessa unionin oikeutta tulkittava siten, että jos jäsenvaltion lainsäädännön säännös on ristiriidassa asetuksen (ETY) N:o 3950/92 ( 1 ) 2 artiklan 2 kohdan 3 alakohdan kanssa, siitä seuraa, etteivät tuottajat ole velvollisia maksamaan lisämaksua, kun kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät?

2)

Onko kuvatun kaltaisessa, pääasian kohteena olevassa tilanteessa unionin oikeutta ja erityisesti yleistä luottamuksensuojan periaatetta tulkittava siten, että sellaisten henkilöiden luottamusta ei voida suojata, jotka ovat noudattaneet jäsenvaltion säätämää velvollisuutta ja hyötyneet kyseisen velvollisuuden noudattamiseen liittyvistä vaikutuksista, kun kyseinen velvollisuus on osoittautunut unionin oikeuden vastaiseksi?

3)

Ovatko kuvatun kaltaisessa, pääasian kohteena olevassa tilanteessa asetuksen (EY) N:o 1392/2001 ( 2 ) 9 artikla ja unionin oikeuteen sisältyvä ”etuoikeutetun luokan” käsite esteenä Italian tasavallan antaman asetuksen (decreto legge) 157/2004 2 §:n 3 momentin kaltaiselle jäsenvaltion säännökselle, jossa säädetään liikaa kannetun lisämaksun palauttamisen eriytetyistä menettelyistä tekemällä ero määräaikojen ja palautustapojen osalta tuottajien, jotka ovat luottaneet unionin oikeuden vastaiseksi todetun kansallisen säännöksen asianmukaiseen noudattamiseen, ja niiden tuottajien välille, jotka eivät ole noudattaneet kyseistä säännöstä?