12.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/27

1.

katsoo, että lausunnon aiheena oleva EU-tiedonanto on tärkeä osa laajempaa EU:n politiikan uudistusta. Sen lisäarvona on konkreettisten toimenpiteiden ehdottaminen täydentämään neuvoston vuonna 2014 antamia strategisia suuntaviivoja, joissa Euroopan johtajat sopivat linjauksista oikeus- ja sisäasiain politiikan, joka kattaa myös muuttoliike- ja turvapaikka-asiat, kehittämiseksi lähivuosina.

2.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten on näin arkaluonteisessa ja strategisesti merkittävässä asiassa jatkettava strategian määrittelyä alueelle sen suhteissa Euroopan unioniin ja siten todellisen muuttoliikepolitiikan kehittämistä ja otettava poliittinen vastuu sen täytäntöönpanosta Euroopan kansojen edun mukaisesti samalla ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja alkuperämaiden erityispiirteet sekä muuttajien oikeudet kansainvälisten ja eurooppalaisten yleissopimusten mukaisesti.

3.

toteaa, että muuttoliike ja kehitysyhteistyöpolitiikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Kansainvälinen, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:n yhteinen muuttoliikepolitiikka voi toteutua ja Euroopan muuttoliikeagenda voidaan panna täytäntöön.

4.

kannattaa sellaista kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikkeen hallintaan, jossa muuttoliikkeitä voidaan hallita hajautetummin ja tuloksellisemmin. Tällä hajautetulla hallinnoinnilla varmistetaan kohtelun ja oikeuksien tasapuolisuus.

5.

painottaa, että on äärimmäisen tärkeää vähentää kuolemantapauksia Eurooppaan suuntautuvien merenylitysyritysten yhteydessä, ja korostaa tarvetta jatkaa ja laajentaa toimia merihädässä olevien ihmisten pelastamiseksi. Komitea ilmaisee syvän surunsa satojen jo menetettyjen ihmishenkien johdosta ja kiittää kaikkia niitä maita ja organisaatioita, jotka ovat mukana pyrkimyksissä torjua tätä inhimillistä tragediaa (1). Komitea toistaa, että ponnisteluihin kattavan ja inhimillisen muuttoliikepolitiikan luomiseksi on kuuluttava myös uusien turvallisten ja esteettömien laillisten väylien, kuten humanitaaristen viisumien, uudelleensijoittamisten ja laajennetun perheenyhdistämisen, kehittäminen EU:hun suuntautuvaa muuttoa varten.

6.

suhtautuu myönteisesti yhteisessä tiedonannossa esitettyihin lisätoimenpiteisiin, joilla tehostetaan toimia keskisen Välimeren muuttoreitillä eli myös Libyassa ja sen ympäristössä. Keskisen Välimeren muuttoreitillä kuolee edelleen paljon ihmisiä sekä merellä että muualla matkan varrella, joten kysymys muuttovirtojen hallinnasta ja ihmishenkien pelastamisesta on edelleen ensisijaisen tärkeä.

7.

katsoo, että optimaalisiin tuloksiin pääseminen edellyttää monitasoista hallintoa. Tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää, että EU:n, valtioiden ja valtiotasoa alempien tasojen viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä kauttakulkumaiden paikallis- ja alueviranomaisten sekä vastaanottajamaiden kansalaisyhteiskunnan, muuttajajärjestöjen ja paikallisyhteisöjen kanssa ja ovat valmiita ottamaan vastaan niiden panoksen.

8.

korostaa, että toiminnan onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä keskisen Välimeren reitillä sijaitsevissa maissa toimivien alan kumppaneiden kanssa sekä EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toiminnan yhteensovittamista ja yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM), kanssa. Komitea varoittaa, että osa ehdotetuista toimista voidaan toteuttaa onnistuneesti vain, jos tilanne kentällä sallii. Näiden toimien olisi katsottava täydentävän EU:n ja jäsenvaltioiden jo nyt toteuttamia monia aloitteita, jotka liittyvät muun muassa Euroopan muuttoliikeagendaan ja muuttoliikealan kumppanuusohjelmaan (2).

9.

antaa arvoa Italian, Maltan, Kreikan, Kyproksen, Ranskan, Espanjan ja Portugalin ponnisteluille, sillä ne ovat jo liittäneet rajavalvontaa koskevat Eurosurin kansalliset koordinointikeskuksensa Välimeren Seahorse-verkostoon.

10.

panee merkille, että keskisen Välimeren reitistä on tullut Eurooppaan pyrkivien muuttajien ja pakolaisten pääasiallinen reitti. Reitillä havaittiin vuonna 2016 yli 180 000 ihmistä, joista suurin osa tuli Eurooppaan Italian kautta. Lähes 90 prosenttia reitillä kulkijoista lähtee matkaan Libyasta, jonka epävakaa poliittinen ja taloudellinen tilanne mahdollistaa ihmissalakuljettajien yhä laajamittaisemman toiminnan. Komitea korostaa kiireellistä tarvetta vähentää merenylityksiä ja estää kumi- ja muita veneitä lähtemästä laittomasti kohti EU:ta. Lisäksi komitea tähdentää kaikkien eri hallintotasojen ennaltaehkäisevien toimien merkitystä.

11.

toteaa, että ihmissalakuljettajat ja -kauppiaat pahentavat toiminnallaan ja ihmisoikeusrikkomuksillaan Libyan epävakautta entisestään ja heikentävät näin muuttajien jo valmiiksi haavoittuvaa asemaa. Kestävän ratkaisun löytäminen Libyan hallinto- ja turvallisuushaasteisiin on edelleen keskeinen tavoite Euroopan unionille, sen jäsenvaltioille ja kansainvälisille kumppaneille, sillä se on ennakkoedellytys nykyisen tilanteen saamiselle pysyvästi hallintaan.

12.

toteaa, että valtaosa Libyassa oleskelevista muuttajista on kolmansien maiden kansalaisia, joista suurin osa on peräisin Saharan eteläpuolisista Afrikan maista. Tehokkaassa lähestymistavassa on siksi otettava huomioon myös Libyan eteläpuolisiin alueisiin kohdistuvat toimet.

13.

korostaa tiedonannossa ilmoitettujen toimenpiteiden lisäarvoa: niitä ovat Libyan rannikkovartioston koulutusohjelmien laajentaminen, pysyvien rahoituslähteiden turvaaminen tulevien koulutustarpeiden kattamiseksi, määrätietoinen toiminta ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunnan tehostamiseksi ja kannustimien luominen Tunisialle, Algerialle ja Egyptille, jotta ne liittyisivät Välimeren Seahorse-verkostoon osa-aluetason sitouttamiseksi. Komitea painottaa, että kaiken tämän toiminnan keskeisenä tavoitteena on oltava ihmisten perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioituksen palauttaminen muuttajien ja paikallisväestön hyväksi.

14.

toistaa tarpeen tehdä Libyan viranomaisten kanssa määrätietoista yhteistyötä sen varmistamiseksi, että muuttajien säilöönottokeskusten olosuhteita parannetaan kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja alaikäisiin. Tässä yhteydessä on huolehdittava tiiviistä yhteistyöstä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa ja varmistettava, että ne valvovat normien noudattamista tehokkaasti.

15.

kannattaa yhteistyön tiivistämistä Libyan paikallisviranomaisten kanssa vaihtoehtoisten elinkeinojen edistämiseksi ja muuttajia vastaanottavien paikallisyhteisöjen paineensietokyvyn tukemiseksi. Myös teknistä yhteistyötä on edistettävä, jotta Libyan kunnat pystyvät laatimaan kehitysstrategioita alueelleen ja parantamaan kansalaisilleen suunnattuja tukipalveluita.

16.

korostaa keskipitkän ja pitkän aikavälin yhteistyöstrategian tarvetta, jotta voidaan avustaa ja tukea Libyan paikallis- ja valtiotason viranomaisia alueellisen hallinnoinnin valmiuksien vahvistamisessa.

17.

kehottaa edistämään Libyan ja sen eteläisten naapurimaiden välistä rajayhteistyötä, vuoropuhelua ja tietojenvaihtoa, myös hyödyntäen täysimääräisesti Afrikan maiden ja Frontexin tiedusteluyhteisön tukea.

18.

toteaa, että samalla kun toteutetaan yhteisiä toimia Libyan kanssa on pyrittävä minimoimaan riski uusien muuttoreittien syntymisestä naapurimaihin. Komitea suhtautuukin myönteisesti kokonaisvaltaiseen alueelliseen lähestymistapaan, jossa lisätään yhteistyötä Egyptin, Tunisian ja Algerian kanssa ja syvennetään muuttovirtojen hallintaa koskevaa vuoropuhelua ja operatiivista yhteistyötä näiden maiden kanssa. Lisäksi näille maille on myönnettävä enemmän tukea niiden omien turvapaikkajärjestelmien kehittämiseen ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien avustamiseen.

19.

kun pidetään mielessä EU:n tällä alueella toteuttamat erilaiset hankkeet ja ohjelmat toisiinsa liittyvillä aloilla, on keskeisen tärkeää koordinoida aloitteita, jotta ne olisivat tehokkaita aiemmin mainittujen tavoitteiden toteuttamisen yhteydessä.

20.

panee merkille, että EU:n yhteinen vastaus sääntöjenvastaiseen muuttoliikkeeseen on tähän asti muodostunut valtiokeskeisistä turvallisuuslähestymistavoista, joissa keskitytään lähinnä ihmissalakuljetuksen torjuntaan valtion viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön kautta.

21.

kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota sääntöjenvastaisessa muuttoliikkeessä mukana oleviin erilaisiin paikallisiin poliittisiin ja taloudellisiin yhteisöihin. Näitä ovat kuljetusyritykset, jotka helpottavat muuttajien laitonta liikkumista, paikalliset asukkaat, jotka saavat toimeentulonsa ruoan ja majapaikan tarjoamisesta, paikalliset turvallisuusjoukot, jotka hankkivat lisätienestiä lahjuksista ja tiemaksuista, poliittinen eliitti, joka käyttää sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen helpottamisesta saamiaan tuloja poliittisten etuoikeuksien ja vaikutusvallan ostamiseen, aseelliset ryhmittymät, jotka käyttävät ihmissalakuljetusta ja riistoa asemansa vahvistamiseen jne. Tehokas muuttoliikkeen hallinta edellyttää käsitystä näistä eri toimijoista ja niiden suhteesta paikallishallintoon sekä vakaus/konflikti-dynamiikasta. Lisäksi on varmistettava toimijoiden osallistuminen keskusteluun strategioista maan tulevaisuuden vakauttamiseksi ja rakentamiseksi.

22.

suhtautuukin myönteisesti ehdotukseen, että lisätään muuttoreitin varrella sijaitseville paikallisyhteisöille suunnattua sosioekonomista tukea ja otetaan ne mukaan toteuttamaan strategioita, jotka mahdollistavat paikallisen väestön elinolosuhteiden parantamisen ja siten paremmat tulevaisuudennäkymät omalla alueella.

23.

korostaa, että hyvin suunniteltu muuttopolitiikka voisi edistää vaihtoehtoisia elinkeinoja ja korkeampilaatuisia instituutioita pitkällä aikavälillä – ja ratkaista näin osan muuttoliikkeen perimmäisistä syistä sisältä käsin. Tällaisen tehokkaan politiikan laatiminen edellyttää, että nykyisessä muuttopolitiikassa otetaan huomioon Saharan halki kulkevan sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen perimmäisinä syinä olevat hallinto- ja vakausongelmat.

24.

toistaa, että sääntöjenvastaisen muuton reittien varrella on useita sellaisia alueen maita, joissa valtionhallinto on heikko tai olematon. Libya on ilmeinen esimerkki tästä. Useissa raporteissa on osoitettu, että laittomat aseelliset joukot ovat laittoman ihmissalakuljetuksen ja -kaupan tuottojen ansiosta nousseet tosiasiallisesti auktoriteettiasemaan kentällä ja pystyvät siten häiritsemään laajempia konfliktinratkaisuprosesseja. Niissäkin tapauksissa, joissa virallinen valtionhallinto on vielä olemassa, yhteistyö tällaisten toimijoiden kanssa sääntöjenvastaisen muuttoliikkeen torjunnassa on luonteeltaan poliittista toimintaa, joka saattaa viime kädessä olla valtion kanssa yhteistyötä tekevien salakuljettajien ja laittomien aseellisten joukkojen etujen mukaista. Kun määräämisvalta on hajallaan, puolueettomia keskustelukumppaneita ei ole.

25.

korostaa, että ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit voivat osaltaan aiheuttaa muuttoliikettä ja pakottaa ihmisiä siirtymään asuinseuduiltaan. Lisäksi komitea kehottaa investoimaan katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden kehittämiseen ennaltaehkäisevänä keinona puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.

26.

kannustaa pyrkimään jatkuvasti järjestelmällisen yhteistyön tekemiseen Libyan viranomaisten kanssa keskittyen rajojen hallintaan, sääntöjenvastaisten muuttoliikkeen torjuntaan ja Libyassa olevien muuttajien ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Tältä osin olisi mm. kehitettävä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa vaihtoehtoja muuttajien säilöönotolle, johon tulisi turvautua vain, jos muita keinoja ei enää ole ja jos se voidaan hoitaa kansainvälisten humanitaaristen normien ja ihmisoikeusnormien mukaisissa olosuhteissa. Näihin kysymyksiin liittyvän koulutuksen ja logistisen tuen tulisi olla tärkeällä sijalla EU:n tukemissa valmiuksien kehittämisohjelmissa.

27.

ehdottaa, että tutkitaan UNHCR:n kanssa mahdollisia käytännön keinoja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien muuttajien uudelleensijoittamiseksi Libyasta EU:n jäsenvaltioihin tai muihin kumppanimaihin.

28.

kehottaa vahvistamaan maan sisäisestä pakolaisuudesta ja muuttajien kauttakulusta kärsivillä alueilla käynnistettyä pilottihanketta, jolla pyritään yhteisöjen vakauttamiseen muun muassa laatimalla alueille yhteistyössä strategioita, joilla pyritään lisäämään maan arvostusta elinympäristönä esimerkiksi niin, että luodaan työpaikkoja suojelun tarpeessa oleville ja edistetään samalla näiden henkilöiden hyväksymistä vastaanottavaan yhteisöön. Yhteistyötä tulee tehdä myös muun muassa väestölle tarkoitettujen julkisten palvelujen ja tilojen parantamisessa.

29.

kehottaa tehostamaan käynnissä olevien vapaaehtoisten paluiden järjestämistä Libyasta alkuperämaihin koordinoidusti kansainvälisten kumppaneiden ja erityisesti IOM:n kanssa, kun tilanne kentällä sallii.

30.

on tyytyväinen siihen, että paikallis- ja alueviranomaisten asema tärkeinä tahoina muutto-ongelmien ratkaisemisessa, muuttoliikkeen hallinnassa, ihmishenkien pelastamisessa ja rikollisuuden torjunnassa on tunnustettu.

31.

toistaa, että kaupungit ovat johtavia toimijoita maailmanlaajuisen muuttoliikkeen näkökulmasta ja että myös muuttoliikkeen kielteiset vaikutukset kohdistuvat niihin suorimmin. Paikallisviranomaisilla on välitön vastuu muuttajien elinoloista, onnistumisista ja haasteista. Paikallisviranomaiset voivat onnistua siinä, missä monien valtioiden hallinnot ovat vaikeuksissa tai epäonnistuneet (3).

32.

korostaa alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden paikallisviranomaisten roolia muuttopolitiikassa ja erityisesti kotouttamisessa ja sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa. Paikallisviranomaiset ovat selkeästi eturintamassa vastaamassa muuttoliikkeen asettamiin haasteisiin tehtäviensä vuoksi ja koska ne ovat läsnä ”kenttätasolla” ja niillä on kokemusta arkipäivän todellisuudesta yhä monimuotoisemmissa yhteiskunnissa. Vastuu muuttoliikkeestä on kuitenkin yhteinen, ja muuttoliike on kysymys, jota käsitellään kaikilla tasoilla: EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Samalla on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset edellytykset varmistaa muuttajien mahdollisimman asianmukainen ja kestäväpohjainen vastaanotto ja sen myötä onnistunut kotouttaminen.

33.

katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä unionin eteläisen merirajan sekä Välimerellä että Atlantilla muodostavien alueiden potentiaalia ja kokemusta, sillä nämä alueet ovat ensisijainen silta kaikkia osapuolia hyödyttävien suhteiden kehittämiseksi unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

34.

painottaa tarvetta vahvistaa paikallisyhteisöjä erityisesti Libyassa Eurooppa-neuvoston jäsenten antaman muuttoliikkeen ulkoisia näkökohtia käsittelevän Maltan julistuksen (4) mukaisesti ja kannattaa näin ollen Nikosian aloitteen kaltaisia hankkeita. Komitea kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja Euroopan komissiota selvittämään yhteistyössä AK:n sekä paikallis- ja alueviranomaisia edustavien järjestöjen kanssa mahdollisuuksia toteuttaa vastaavanlaisia hankkeita myös muissa maissa.

35.

katsoo Nikosian aloitteella olevan lisäarvoa Libyan kuntia tukevana valmiuksien kehittämishankkeena, joka toteutetaan yhteistyössä Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten kanssa Euroopan komission rahoitustuella. Komitea toteaa, että aloitetta on lujitettava niin, että siihen kuuluvat toimenpiteet olisivat tehokkaampia ja tuloksekkaampia. Samalla on kuitenkin seurattava Libyan monimutkaista legitimiteettitilannetta, ja kaikki poliittiset vaikutukset on otettava huomioon.

36.

ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten kapasiteetti keskisen Välimeren reitillä ei ole kunnolla kehittynyt. Haaste on vieläkin monimutkaisempi, kun pyritään vastaamaan eriäviin tarpeisiin etenkin taloudellisesti hauraassa tilanteessa. Paikallisviranomaisilla täytyy olla välineet eri muuttajaryhmien ja erityisesti ilman huoltajaa olevien lasten ja nuorten sekä naisten kiireellisimpien tarpeiden määrittämiseen.

37.

korostaa tarvetta kiinnittää enemmän huomiota lastensuojeluun. Keskisen Välimeren reitillä on viimeisten kolmen kuukauden aikana kuollut ennätyksellisen paljon pakolaisia ja muuttajia, ja heistä arviolta 190 on ollut lapsia. Komitea yhtyy UNICEFin EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamaan vetoomukseen sitoutua pakolais- ja muuttajalasten ja erityisesti ilman huoltajaa olevien lasten suojelemiseen hyväksikäytöltä, väkivallalta ja kauppaamiselta vahvistamalla lastensuojeluohjelmia Libyassa.

38.

täsmentää, että EU:n tuki paikallisviranomaisten valmiuksien kehittämiseen ei kata vain paikallisviranomaisten teknisten valmiuksien parantamista vaan myös huolehtimisen perustarpeiden täyttämisestä ja palvelujen tosiasiallisesta tarjoamisesta. On olemassa empiiristä näyttöä siitä, että sosiaalipalvelujen ja julkishyödykkeiden hajautettu hallinnointi tuo parhaan mahdollisen vastineen rahalle kehittämistyön suunnittelussa ja toteuttamisessa.

39.

kannattaa hajauttamis- ja paikallishallinto-ohjelmien tukemista kansallisten köyhyydenvähentämisstrategioiden tapaan.

40.

korostaa, että johdonmukaisuus ja vuorovaikutus kansallisen muuttopolitiikan ja paikallisten aloitteiden välillä tarjottaessa palveluja ja suojelua muuttajille ja tuettaessa heidän sosiaalista osallisuuttaan, jos he ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun, on asia, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Paikallisviranomaiset tarvitsevat valtuudet ja resurssit vähintään siihen, että ne voivat vastata asianmukaisesti muuttajien tarpeisiin toimivaltaansa kuuluvissa yhteisöissä. Ihanteellisesti niiden tulisi voida toimia sellaisessa yleisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa suositaan osallistavaa lähestymistapaa, mikäli edellytykset tähän ovat olemassa.

41.

toteaa, että Libya on ollut poliittisessa ja sosiaalisessa myllerryksessä viimeisten kuuden vuoden ajan arabikevään tapahtumien jälkeen ja niiden johdosta. Yleinen kriisi, joka on jatkunut Libyassa vuodesta 2014, on aiheuttanut täydellisen kaaoksen ja heikentänyt jyrkästi elinoloja kaikkialla maassa. Valtiovallan lähes täydellisen puuttumisen ja kunnanvaltuustojen hyvin rajallisten resurssien aiheuttama institutionaalinen heikkous on suuri este vakaudelle ja kehitykselle. Samaan aikaan maa on kuitenkin päättänyt toteuttaa uudistuksia ja ottaa käyttöön hajautetun hallintojärjestelmän. Tähän liittyen Libya antoi vuonna 2012 (paikallishallintoa koskevan) lain N:o 59, joka maan epävakaudesta huolimatta toimii edelleen kaikkien Libyan puolueiden viitekehyksenä niiden poliittisesta suuntauksesta riippumatta.

42.

korostaa, että monet nuoret Libyan kaupungeissa ovat lähteneet mukaan ”muuttobisnekseen”, sillä se on hyvin tuottoisa tulonlähde. Nuoria, jotka ovat osallistuneet aseellisiin selkkauksiin ja puolisotilaalliseen toimintaan, on erityisen vaikeaa integroida. Perinteisillä yhteiskunnan organisaatioilla (heimot, perheet, koulut ja instituutiot) on vaikeuksia nuorten kanssa. Huumeet ja rikollisuus ovat yleisiä. Erityisen nuorisopolitiikan puuttuminen pahentaa nuorten tilannetta.

43.

korostaa, että kunnat Libyassa mutta myös muissa Välimeren reitin maissa voivat olla tärkeässä roolissa. Paikallisasioista vastaavina institutionaalisina ja legitiimeinä tahoina niiltä voidaan odottaa tärkeää vakauttamispanosta. Paikallisen talouden kehittäminen, koordinointi turvallisuustahojen kanssa ja tehokas nuoriso- ja muuttopolitiikka ovat tämän roolin lähtökohtia. Paikallisviranomaiset tarvitsevat kuitenkin paljon apua voidakseen kantaa tällaisen vastuun.

44.

kannattaa ohjelmia, joilla edistetään Libyan ja muiden keskisen Välimeren reitillä sijaitsevien maiden paikallishallinnon vahvistamista, voimaannuttamista ja tehostamista keskittymällä paikallishallinnon kolmeen osa-alueeseen: hallintoon, palvelujen tarjoamiseen ja osallistumiseen. Olisi myös ponnisteltava paikallisten talousnäkymien, sosiaalisen elämän ja korkeasti koulutettujen nuorten poliittisen osallisuuden parantamiseksi sisämaan maaseutualueilla, kaupungeissa ja kylissä radikalisoitumiseen ja muuttoilmiöön johtavien tekijöiden lieventämiseksi.

45.

korostaa, että paikallistasolla olisi mahdollista luoda nostetta hallinnon parantamiseksi huolimatta paikallishallinnon tämänhetkisestä tosiasiallisesta kapasiteettivajeesta, ja tuo painokkaasti esiin välttämättömän tarpeen tukea paikallishallintoa, sillä se väistämättä edistäisi vakautta ja loisi edellytykset tulevalle jälleenrakentamiselle, mitä ilman tehokas ja kestäväpohjainen muuttoliikkeen hallinta ei ole mahdollista Libyassa.

46.

korostaa naisten osallistumisen ja nuorten sitoutumisen tärkeyttä. Tämän tulisi olla edelleen keskeinen osa erilaisia tukitoimintoja erityisesti aktiivisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja riippumattomien poliitikkojen osallistamisen kautta.

47.

painottaa, että kohdennetut tavoitteet vähentää muuttoliikkeen, pakkomuuton ja levottomuuksien eri muotojen kielteisiä vaikutuksia siten, että lisätään maaseutualueiden taloudellista houkuttelevuutta ja toimia kuntien tukemiseksi niiden uusilla toimivalta-aloilla hajauttamistoimenpiteiden kanssa samansuuntaisesti, tuovat lisäarvoa.

48.

tunnustaa, että tragedian juuret ovat alkuperämaissa, eivät merellä. Komitea kannustaakin EU:ta edistämään paikallista talouskehitystä keskisen Välimeren reitillä sijaitsevissa maissa tukemalla kuntien roolia paikallisen kehityksen edistäjinä ja mahdollistamalla nuorten ja naisten osallistuminen paikallisasioiden hoitoon ja sosioekonomiseen toimintaan.

49.

tarjoaa tukeaan EU:n muuttopolitiikan suunnitteluun ja toteutukseen muun muassa Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) kokemuksen ja asiantuntemuksen pohjalta.