21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/59

1.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, koska se auttaisi toteuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa asetetut tavoitteet, toisin sanoen sen, että unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” – –, ”torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua” ja ”edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta”;

2.

odottaa, että Euroopan komissio noudattaa toissijaisuusperiaatetta ehdotettaessa sosiaalisten oikeuksien pilaria ja kunnioittaa valtiotason ja valtiotasoa alempien tasojen viranomaisten laajoja toimivaltuuksia sosiaalipolitiikan alalla. Samalla on varmistettava, että pilarin sisältö on parempaa sääntelyä koskevan agendan yleisten periaatteiden mukainen;

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on päättänyt käynnistää avoimen kuulemismenettelyn sosiaalisten oikeuksien pilarista, koska korkean työttömyyden ja säästötoimien leimaamien kriisivuosien jälkeen tarvitaan selvästi poliittista keskustelua sosiaalisia oikeuksia koskevasta uudesta aloitteesta. Komitea katsoo, että pilari voi edistää sosiaalipolitiikan ja sosiaalisten oikeuksien koordinointia jäsenvaltioissa sekä ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä;

4.

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin keskustella tulevan sosiaalisen pilarin soveltamisalasta ja sisällöstä ja korostaa lisäarvoa, joka syntyy paikallis- ja alueviranomaisten ottamisesta mukaan kyseiseen keskusteluun etenkin vahvistamalla ja painottamalla paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden merkitystä sosioekonomisten aiheiden kannalta EU:n kokonaisvaltaisessa poliittisessa lähestymistavassa sekä paikkasidonnaisen lähestymistavan merkitystä sosiaali- ja talouspolitiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

5.

kehottaa jälleen koordinoimaan paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa EU:n ja jäsenvaltioiden hallintotasojen välillä eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sekä lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista tähän koordinointiin (1);

6.

painottaa, että tämä sosiaalinen pilari tulee kehittää osoitettavissa olevan paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen lisäarvon pohjalta ja että sen olisi oltava luonteeltaan horisontaalinen, jotta varmistetaan, että talous- ja rahaliiton talousohjausjärjestelmän sosiaalinen ulottuvuus otetaan paremmin huomioon, mikä on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahaliiton toimivuuden ja elinkelpoisuuden sekä Euroopan yhdentymisprosessin legitiimiyden kannalta;

7.

korostaa, että jos tämä aloite johtaa vahvoihin sosiaalitakuisiin mm. terveydenhuoltopalveluiden, koulutuksen, sosiaalipalveluiden ja myös yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen sekä sosiaaliturvan saatavuudesta, sitä voidaan pitää jäsenvaltioita tukevana yhteensovittamisvälineenä, jonka avulla puututaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen, torjutaan sosiaalista polkumyyntiä, edistetään sosiaalisten normien yhdenmukaistamista ylöspäin euroalueella ja vakiinnutetaan EU:n osallistavan ja kestävän kasvun tavoitteet;

8.

toistaa kehotuksensa, että talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää puuttua alueellisiin eroihin nykyaikaistamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä tarvittaessa ja/tai harkitsemalla uudenlaisia tukitoimenpiteitä lähentymisen lisäämiseksi. Komitea ehdottaakin, että talous- ja rahaliiton sosiaalisten indikaattoreiden tulostauluun sisällytetään alueellisia eroja kuvaavia indikaattoreita (2);

9.

odottaa, että Euroopan komission ehdotus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista vahvistaa osaltaan edelleen sekä yksilöllisiä että kollektiivisia sosiaalisia oikeuksia, jotka on lueteltu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (3);

10.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission järjestämässä kuulemismenettelyssä käsitellään keskeisiä tasa-arvopoliittisia haasteita, kuten naisten alhaista työvoimaosuutta ja työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolittain (periaate 5), sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroja (periaatteet 5 ja 13), työ- ja yksityiselämän yhteensovittamismahdollisuuksien puutetta (periaatteet 5 ja 18) ja läheisten pitkäaikaishoidosta naisille aiheutuvaa moninkertaista taakkaa (periaate 17). Komission olisi myös tehtävä selkoa siitä, ovatko ehdotetut toimet riittäviä naisten syrjinnän vähentämiseksi vai tarvitaanko lisäksi sukupuolinäkökulman vielä pidemmälle menevää valtavirtaistamista;

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että osallistumiskehotus esitetään myös euroalueen ulkopuolisille EU:n jäsenvaltioille, vaikka komission ehdotus koskeekin vain euroalueen jäsenvaltioita;

12.

korostaa, että kun talous- ja finanssipolitiikkaa koordinoidaan tiiviimmin euroalueella, on samalla otettava täysimääräisesti huomioon talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus;

13.

kehottaa painottamaan nykyistä enemmän sosiaalipolitiikan rahoitusta, joka on erityinen haaste paikallis- ja alueviranomaisille. Tällaisia haasteita syntyy, koska sosiaalimenot vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Eurooppaa ja koska kokonaisinvestoinnit valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla ovat vähenemässä (4);

14.

painottaa sellaisen vahvan Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman merkitystä, jossa kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus täydentävät toisiaan ja jossa keskeisenä osatekijänä on kohtuullinen palkka, jonka osalta EU:lla on vain koordinointivaltuudet ja josta kukin jäsenvaltio on itse päättänyt joko lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa ja joka tapauksessa kyseisen valtion perinteitä ja käytänteitä täysin kunnioittaen. Toimintaohjelmassa on noudatettava täysimääräisesti perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta;

15.

painottaa, että kun otetaan huomioon nuorisotyöttömyyden sekä köyhyydessä elävien tai köyhyysriskin uhkaamien henkilöiden määrän kasvu viime vuosina, sosiaalisessa pilarissa on myös otettava lukuun tarve lyhyellä aikavälillä vähentää köyhyyttä, edistää sosiaalista osallisuutta ja torjua nuorisotyöttömyyttä;

16.

korostaa, että eri hallintotasojen, alojen ja sidosryhmien on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä, johon kuuluu työmarkkinaosapuolten nykyistä vahvempi asema sekä tehokkaan kansalaisvuoropuhelun välineen käyttöönotto, sillä se vahvistaisi unionin demokraattista legitiimiyttä;

17.

korostaa, että eräät paikallis- ja alueyhteisöt ovat hyödyntäneet julkisia hankintakäytäntöjään kannustaakseen ja vaatiakseen toimeksisaajia maksamaan henkilöstölleen oikeudenmukaista palkkaa. Myös näin voidaan edistää sitä, että organisaatiot ryhtyvät soveltamaan oikeudenmukaisia työsuhdekäytäntöjä. Komitea muistuttaa tähän liittyen, että EU:n lainsäädäntö ei estä sulkemasta pois julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelystä tarjoajaa, joka kieltäytyy sitoutumasta maksamaan asianomaisille työntekijöille lakisääteistä vähimmäispalkkaa (5);

18.

pahoittelee sitä, ettei komission ehdotuksessa painoteta enempää työelämän muutoksista aiheutuviin haasteisiin vastaamista eikä myöskään digitalisoitumisen lisääntymisestä johtuvien kielteisten seurausten vastaisia toimia. Viimeksi mainittuun on reagoitava kiinnittämällä erityistä huomiota työvoiman digitaalisten taitojen kehittämiseen. Epätyypillisten työsuhteiden syntyminen johtaa nimittäin uusiin riskeihin, jotka liittyvät työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvan ”harmaisiin alueisiin”. Komitea kehottaakin komissiota määrittelemään asianmukaisesti työehtojen jouston puitteet, jotta jousto ja turva saadaan yhdistettyä tasapainoisesti;

19.

muistuttaa, että talouden ja yhteiskunnan digitalisoinnin nopeutuessa on tärkeää tarjota kansalaisille, erityisesti ikääntyneelle väestölle, tarvittavat digitaaliset taidot entistä osallistavamman sosiaalimallin toteuttamiseksi;

20.

korostaa, että osaamisen hankkiminen koulutuksen kautta ja elinikäinen oppiminen ovat entistäkin tärkeämpiä työelämän muuttuessa, ja pitää erittäin tärkeänä osaamisen sovittamista työmarkkinoiden tarpeisiin;

21.

on vakuuttunut siitä, että talous- ja rahaliiton demokraattinen legitiimiys voi lujittua, jos EU:n kansalaiset uskovat, että sosiaalisen edistyksen periaate ja yhdenvertaiset mahdollisuudet turvataan talous- ja rahaliitossa niin, että työllisyyttä ja sosiaalisia normeja ei pidetä toisarvoisina makrotalouden sopeutusprosessiin nähden;

22.

katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on varmistettava, että paikallis- ja alueviranomaisia tuetaan pyrkimyksissään panna täytäntöön asianmukaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa ja että tässä yhteydessä annetaan tukea ja vahvistetaan valmiuksia työ- ja yksityiselämän tasapainottamispolitiikan kehittämiseen Euroopan komission viimeaikaisen ehdotuksen mukaisesti. Tällainen lähestymistapa edellyttää paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin tarttumista näillä aloilla ja parhaiden käytänteiden vaihdon helpottamista paikallis- ja aluetasolla;

23.

toteaa, että Euroopalla on edessään valtavia sosiaalisia haasteita: Euroopan alueiden välillä on jyrkkiä taloudellisia ja väestörakenteellisia eroja, ja useat nuoret kohtaavat monenlaisia ongelmia, joita ovat koulutusjärjestelmän kykenemättömyys valmistaa oppilaita työmarkkinoiden tarpeisiin, työn löytämisen vaikeus, liikkuvuusesteet erityisesti syrjäisillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla, saarilla tai maaseudulla sijaitsevissa pienissä kunnissa asuvien nuorten kohdalla, pakollinen liikkuvuus tai sosiaalinen eristyneisyys. Ei siis ole olemassa poliittista pakettiratkaisua, ja kaikissa poliittisissa – julkisissa tai yksityisissä – toimissa on otettava huomioon paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, esimerkiksi sellaisten alueiden tapauksessa, joilla on väestökehitykseen liittyviä haasteita ja/tai jotka kärsivät aivovuodosta. Nuorille tulee kuitenkin taata edes vähimmäistason sosiaaliset, taloudelliset ja koulutukselliset mahdollisuudet. Samalla AK toistaa nuorten jatkuvasti korkean työttömyysasteen takia, että on tärkeää ulottaa nuorisotakuun edut koskemaan nuoria 30 ikävuoteen asti 25 ikävuoden sijaan (6);

24.

painottaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa olisi asetettava etusijalle se, että varmistetaan mahdollisuus hyödyntää laadukkaita sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia palveluja samalla kun kaikilta osin kunnioitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla;

25.

korostaa alue- ja paikallishallinnon roolia joustavien työtapojen käyttöönotossa ja oikeudenmukaisten työolojen luomisessa työpaikoille yhteisymmärryksessä työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa ja noudattaen tasa-arvon ja kunnioituksen periaatteita;

26.

ehdottaa, että komissio harkitsee mahdollisuutta ottaa käyttöön kannustimia niitä talous- ja rahaliittoon kuuluvia maita varten, jotka toteuttavat uudistuksia saavuttaakseen Eurooppa 2020 -strategian sosiaaliset tavoitteet ja torjuakseen sosiaalista epätasapainoa;

27.

kehottaa Euroopan komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä uudistaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Komitea odottaa lisäksi, että komissio ehdottaa euroalueen yhteistä, kaikille jäsenvaltioille avointa rahoituskapasiteettia, mikä voisi myös mahdollistaa suhdanteita tasaavan politiikan koordinoinnin unionin tasolla;

28.

muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömyys voi luoda noidankehän, joka heikentää työllistymismahdollisuuksia, ammattitaitoa ja ansiomahdollisuuksia sekä lisää elinikäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä;

29.

muistuttaa, että Euroopan väestön ikääntymisen vuoksi monien jäsenvaltioiden työmarkkinoilla on aukkoja. Liikkuvat työntekijät ovat yksi keino vastata tähän haasteeseen. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että liikkuvien työntekijöiden määrä on Euroopassa vielä liian alhainen, jotta voitaisiin puhua todellisista eurooppalaisista työmarkkinoista. Tämän vuoksi on tärkeää, että ammattitaitoisten EU:n liikkuvien työntekijöiden pätevyydet tunnustetaan nopealla, yksinkertaisella ja luotettavalla tavalla (7);

30.

korostaa, että iäkkäät henkilöt ovat yksi niistä väestöryhmistä, jotka ovat eniten alttiina köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita tälle riskille altistuvat erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla tai epäsuotuisilla kaupunkialueilla asuvat ihmiset. Iäkkäät ihmiset asuvat lisäksi usein aloillaan sellaisissa yhteisöissä, joita vaivaa väestökato tai jotka jopa saattavat olla häviämässä;

31.

katsoo, että kuten alueiden komitean lausunnossa aiheesta ”EU:n vastaus väestönkehityksen haasteeseen” todetaan, on rakennettava tehokkaampia ja vaikuttavampia julkisia palveluja ja luotava uusia menetelmiä, joiden avulla voidaan parantaa kaikkien kansalaisten elämänlaatua ja fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa. On hyödynnettävä väestörakenteen muutokseen liittyviä mahdollisuuksia, joita ovat myös ikääntyneille tarkoitettuihin palveluihin (esim. fyysiset ja digitaaliset palvelut sekä terveellisiin elintapoihin liittyvät palvelut) sisältyvät senioritalouden työllistymismahdollisuudet. Näiden palvelujen saatavuus kuuluu ikääntyneiden perusoikeuksiin;

32.

muistuttaa, että eurooppalaiset elävät aiempaa pidempään, minkä vuoksi terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen menot nousevat huomattavasti noin yhdeksään prosenttiin EU:n bkt:stä vuonna 2050. Tämän vuoksi tieto- ja viestintätekniikka voi olla merkittävä apuväline ylläpidettäessä kustannustehokkaita ja laadukkaita terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja, sillä sen avulla kaikenikäiset ihmiset voivat huolehtia paremmin terveydestään ja elämänlaadustaan olinpaikasta riippumatta;

33.

muistuttaa, että investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ovat alueiden ja kuntien keskeinen väline niiden pyrkiessä vastaamaan väestön ikääntymisen haasteeseen. Tällaiset investoinnit voivat parantaa elämänlaatua, tukea sosiaalista osallisuutta, mahdollistaa ajan tasalla pysymisen eurooppalaisen tai kansallisen tason uutuuksista, antaa iäkkäille mahdollisuuden tarjota kokemuksensa ja osaamisensa yhteiskunnan kehittämiseen sekä edistää alueellista ja paikallista kilpailukykyä ja kasvua uusilla tuotteilla ja palveluilla;

34.

periaatteen 2 kohta a (I luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”On varmistettava yhdenvertainen kohtelu – – tilapäisten työsuhteiden väärinkäyttö on ehkäistävä” loppuun seuraava: ”mm. tehostamalla yrityksille EU-rahoituksen saamiseksi asetettavia ehtoja työsuhdenormien noudattamisesta, jotta ehkäistään sosiaalisen polkumyynnin riskiä”;

35.

periaatteen 2 kohta b (I luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Joustavat työehdot voivat tarjota portin työmarkkinoille ja antaa työnantajille mahdollisuuden vastata kysynnän vaihteluihin nopeasti. Olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että siirrytään kohti toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia”;

36.

periaatteen 7 kohdan c (II luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Koeajan onnistuneesti suorittaneen työntekijän irtisanominen on perusteltava, sitä on edellettävä kohtuullinen irtisanomisaika, joka määritellään jäsenvaltiotasolla, ja siitä on maksettava kohtuullinen korvaus, ja jos irtisanominen on epäoikeutettua, siitä on voitava tehdä nopea ja toimiva valitus puolueettomassa riitojenratkaisujärjestelmässä”;

37.

periaatteen 8 kohdan a (II luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Työstä on maksettava kohtuullinen palkka, joka takaa kohtuullisen elintason. Palkat ja tarvittaessa vähimmäispalkat on vahvistettava kussakin jäsenvaltiossa läpinäkyvällä ja ennustettavalla menettelyllä joko lakisääteisesti tai työehtosopimusten kautta ja joka tapauksessa kyseisen jäsenvaltion perinteitä ja käytänteitä täysimääräisesti kunnioittaen. Palkanmuodostuksella taataan mahdollisuus työllistyä ja motivoidaan työnhakuun, ja palkkojen on kehityttävä rinta rinnan tuottavuuden kehityksen kanssa”;

38.

periaatteen 11 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Etuudet ja sosiaalisen suojelun palvelut on integroitava toisiinsa mahdollisimman pitkälti ainakin naapurialueilla ja siellä, missä paikallisviranomaisilla on merkittävä rooli, jotta voidaan parantaa niiden yhtenäisyyttä ja tehokkuutta sekä tukea integroitumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille”;

39.

periaatteen 12 kohdan a (III luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Jokaisella on oltava mahdollisuus saada nopeasti laadukkaita ennaltaehkäiseviä ja hoitavia terveydenhuoltopalveluja sekä vanhusten ja/tai huollettavien henkilöiden hoivapalveluja. Niiden tarvitseminen ei saa johtaa köyhyyteen tai taloudelliseen ahdinkoon”;

40.

periaatteen 12 kohdan c (III luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”On varmistettava, että kaikilla työntekijöillä työsopimustyypistä riippumatta on oikeus asianmukaisesti palkattuun sairauslomaan sairauden aikana, siihen mennessä kansallisissa sosiaaliturvajärjestelmissä hankittujen oikeuksien mukaisesti. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista vakuutusjärjestelmiin on edistettävä.” Rahaetuuksia sairaustapauksessa ei voida määritellä ottamatta huomioon kulloisenkin jäsenvaltion muita sosiaaliturvasääntöjä. Tämä johtaisi muutoin sosiaaliturvaan perustuvien oikeuksien vaatimiseen riippumatta hankituista oikeuksista, mikä olisi puolestaan vastoin toissijaisuusperiaatetta;

41.

periaatteen 13 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”– – esimerkiksi lukemalla asianmukaisesti hyväksi sellaiset hoitojaksot, joiden aikana työntekijällä on edelleen oikeus palkkaan tai palkkatuloja korvaavaan etuuteen, joka riippuu siihen mennessä sosiaaliturvajärjestelmissä hankituista oikeuksista. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista eläkejärjestelmiin on edistettävä kansallisten ominaispiirteiden mukaisesti”;

42.

periaatteen 15 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Kaikille, joiden varat eivät riitä kohtuulliseen elintasoon, on taattava riittävät vähimmäisetuudet kansallisen käytännön mukaisesti. Työikäisten ja -kykyisten tapauksessa tähän valtion takaamaan vähimmäistoimeentuloon on liitettävä yhteistyövaatimuksia, esimerkiksi osallistuminen aktiivisiin tukitoimiin, jotta edunsaajia rohkaistaan integroitumaan (uudelleen) työmarkkinoille. Tällaisten etuuksien saamisen ei tulisi muodostaa esteitä työllistymiselle”;

43.

periaatteen 18 kohta b (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Toimenpiteisiin on ryhdyttävä jo varhaisessa vaiheessa, ja lasten köyhyyden torjumiseen olisi omaksuttava ennaltaehkäiseviä malleja, kuten erityisiä toimenpiteitä, joilla edistetään heikoista oloista tulevien lasten osallistumista. Tätä varten sosiaalisen suojelun järjestelmiä on mukautettava painottaen lasten ja sellaisten perheiden, joilla on alaikäisiä huollettavia, suojelua”;

44.

periaatteen 19 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Sosiaalista asuntotarjontaa tai asumistukea on järjestettävä ensisijaisesti vähävaraisille tai sosiaalisesti heikossa asemassa oleville henkilöille – myös asunnottomille – sekä henkilöille, jotka asuvat terveydelle vaarallisissa, epäasianmukaisissa tai liian ahtaissa asunnoissa. Ala-arvoisten sosiaaliasuntojen tarjonta on lopetettava. Haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, joille ei ole järjestetty vaihtoehtoista asuntoa, on suojeltava häädöltä.” (1) AK ehdottaa aiempien lausuntojensa mukaisesti sosiaalisen asuntotuotannon määritelmän laajentamista, jotta siinä otetaan huomioon jäsenvaltioiden harkintavalta sosiaalisen asuntotuotannon suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja järjestämisessä sekä taataan demokraattinen valinnanvapaus ja jotta siinä asetetaan etusijalle oikeus asianmukaiseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon, sillä nykyiset asuntomarkkinat eivät kykene vastaamaan asuntotarpeisiin. (2) Häätöjä sinänsä ei tulisi estää, koska se olisi vastoin omistusoikeutta ja toissijaisuusperiaatetta. Häädöiltä suojeleminen olisi siksi rajoitettava heikossa asemassa oleviin henkilöihin ja sitä olisi täydennettävä vaatimuksella vaihtoehtoisen asunnon järjestämisestä. (3) Pieni- ja keskituloisilla kotitalouksilla ei tulisi EU:n perusoikeuskirjankaan mukaan olla lakisääteistä oikeutta omistusasumiseen kohdistuvaan tukeen, sillä sen taloudellinen ja sosiaalinen järkevyys riippuu globaaleista, valtiollisista, alueellisista ja paikallisista olosuhteista sekä poliittisista painopisteasetteluista, joista on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätettävä valtio-, alue- tai paikallistasolla;

45.

Periaatteen 20 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Kaikille on taattava kohtuuhintainen mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja mukaan luettuina sähköiseen viestintään, energiaan, liikenteeseen ja rahoitusalaan liittyvät palvelut. Näiden palvelujen saamista helpottavia toimia on tuettava.” Käsite ”peruspalvelut” ei, toisin kuin käsite ”yleistä taloudellista etua koskevat palvelut”, kuulu unionin primaarioikeuden eikä johdetun oikeuden käsitteistöön (ks. myös EU:n perusoikeuskirjan 36 artikla). Lisäksi olisi yleisesti tuettava näiden palvelujen saamista eikä vain näitä palveluja tarvitsevia.