1.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/30

1)

Voidaanko asiassa C-564/10, Bundesanstalt für Landwirtschaft und Ernährung, 9.3.2012 annetun tuomion sanamuodosta päätellä, että asetuksen N:o 2988/95 (1) 3 artiklaa, jossa vahvistetaan yhteisön oikeudessa sovellettava vanhentumisjärjestely, sovelletaan toimenpiteisiin, joilla vaaditaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 (2) 52 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 770/96 (3) 5 a artiklan mukaisesti suoritettavien korkojen maksamista?

2)

Onko korkosaatavan katsottava perustuvan lähtökohtaisesti ”jatkuvaan tai toistuvaan” väärinkäytökseen, joka päättyy pääsaatavan maksupäivänä, mikä lykkää siten vanhentumisajan alkamishetken tämän saatavan osalta tähän päivään saakka?

3)

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko vanhentumisajan alkamishetkeksi vahvistettava päivä, jona pääsaatavan syntymisen aiheuttanut väärinkäytös on tehty, vai voidaanko se vahvistaa vain päiväksi, jona tuki on maksettu tai vakuus on vapautettu ja joka vastaa näiden korkojen laskennan alkamishetkeä?

4)

Onko asetuksessa N:o 2988/95 säädettyjen vanhentumissääntöjen soveltamiseksi katsottava, että jokainen toimi, jolla keskeytetään vanhentuminen pääsaatavan osalta, keskeyttää vanhentumisen myös korkojen osalta, vaikka niitä ei mainita pääsaatavaa koskevan vanhentumisen keskeytettävissä toimissa?

5)

Toteutuuko vanhentuminen asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn enimmäismääräajan täyttyessä, jos maksajana oleva laitos vaatii tässä määräajassa perusteettomasti maksetun tuen palauttamista vaatimatta kuitenkaan samaan aikaan korkoja?

6)

Onko kansallisessa lainsäädännössä siviililain 2224 §:ään 17.6.2008 annetulla lailla nro 2008-561 lisätty viiden vuoden yleinen vanhentumisaika voinut korvata niiden vanhentumisten osalta, jotka eivät olleet vielä toteutuneet siviililain voimaantulopäivänä, asetuksessa N:o 2988/95 säädetyn neljän vuoden vanhentumisajan kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti?