—

sellaisten velvoitteiden asettaminen BES:lle, jotka liittyvät kolmannen toimintaan, jolle BES ei antanut suostumustaan ja josta se ei hyödy ja jota ei valittu sellaisten kriteerien mukaisesti, joilla taataan taloudellisesti edullisimman ratkaisun periaatteen noudattaminen, mahdollisesti BES:n luotonantajien ja osakkeenomistajien vahingoksi;

—

riidanalaisen päätöksen mukaan pankin kriisinratkaisurahasto nimeää toimitsijamiehet. Vaikka Portugalin tasavallan vastuulla on ainoastaan yhden ainoan Monitoring Trusteen nimeäminen, ei ole kuitenkaan hyväksyttävää, että toimitsijamiesten palkkioidenmaksuvelvoite on pelkästään BES:n vastuulla. Tämä ratkaisu loukkaa valtiontukien taustalla olevia periaatteita: (i) se vahvistaa omaisuudenhoitoyhtiön etua vapauttaen sen kriisinratkaisun kuluista, joista sen olisi muuten pitänyt vastata lain nojalla; (ii) se vääristää kilpailua pankin kriisinratkaisurahaston hyväksi vapauttaen sen kuluista, joiden suuruutta ei määritetty valtiontuen hyväksymispäätöksessä;

—

valtiontukia koskeva EU:n lainsäädäntö ei sisällä mitään perustetta sille, että BES, joka – muistettakoon tämä – ei ole päätöksen adressaatti eikä tuensaaja, velvoitetaan maksamaan toimitsijamiesten palkkiot;

—

yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetussa asetuksessa (EU) N:o 806/2014, jota sovelletaan vuodesta 2016 lähtien, ei anneta lisäselvitystä asiasta, vaikka sen 19 artiklassa säädetään edustajan roolista, eikä lisäselvitystä anneta myöskään asetuksessa N:o 1093/2010 eikä direktiivissä 2014/59/EU, jonka täytäntöönpanon määräaika ei ole vielä päättynyt;

—

Euroopan unionin oikeudessa ja Euroopan komission kilpailupääosaston, joka vastaa tutkinnasta, jonka päätteeksi riidanalainen päätös on tehty, toimialalla on olemassa selviä tulkintasääntöjä, jotka koskevat toimitsijamiehiä ja heidän palkkioitaan ja joilla voidaan paikata lainsäädännön aukkoja arvioitavana olevan tilanteen osalta erityisesti toimitsijamiesten määrällisen palkkiorakenteen suhteen, jonka on perustuttava asianosaisten väliseen sopimukseen, joka Euroopan komission on hyväksyttävä ja jonka on taattava tarpeellinen itsenäisyys ja keinot;

—

Euroopan komissio ei voi määrätä, miten kantaja toteuttaa käytännössä toimitsijamiesten palkkioiden maksamisen, koska sillä, että Euroopan komissio määrää tällaisen maksuvelvollisuuden sitovasti (ilman että BES hyväksyisi ennalta sen määrän), ei ole oikeudellista perustetta asetuksessa (EU) N:o 806/2014 eikä missään muussa säädöksessä;

—

Euroopan komissio itse toteaa riidanalaisessa päätöksessä pelkästään, että roskapankki (Bad Bank) vastaa toimitsijamiesten palkkioista ”siten, ettei edustajaa estetä täyttämästä tehtäväänsä itsenäisesti ja tehokkaasti”. Palkkiorakennetta ja erityisesti sen käytännön toteuttamista tai sen rajoja ei siis määritetä konkreettisesti.

—

Komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan hallintoelimen päätökset sitovat sitä itseään, siltä osin kuin se asetti tai sen voidaan katsoa asettaneen BES:lle velvollisuuden maksaa toimitsijamiehiin liittyvät kulut;

—

Tämä pätee varsinkin, kun BES, jolle päätöstä ei ole osoitettu, ei voinut lainkaan osallistua toimitsijamiesten valintaan eikä näin ollen voinut – sanotun rajoittamatta päätöksessä vaadittuja keinoja ja itsenäisyyttä – taata sen tehtävien (ja sen johtajien omaisuudenhoitotehtävien) täyttämistä, millä pyritään takaamaan se, että tämä sitoumusten täyttämisen valvonta aiheuttaa BES:lle pienemmän taloudellisen rasitteen.

—

Komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se asetti BES:lle yksipuolisen ja täysimääräisen velvoitteen maksaa kulut, jotka kriisinratkaisutoimenpiteiden kohteena olevan BES:n nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ovat paitsi erittäin raskaat ja merkittävät myös ylittävät kohtuuden rajat tiukassa merkityksessä;

—

Tämä pätee varsinkin, kun BES:n mukaan vastuu tällaisista kuluista, kun Portugalin valtio ei ota niitä vastuulleen sitoumusten puitteissa, on Euroopan komissiolla itsellään sen täyttäessä omia velvoitteitaan, jotka koskevat pankkien kriisinratkaisutoimenpiteitä ja jäsenvaltioiden näiden toimenpiteiden yhteydessä antamia sitoumuksia.