—

Kantaja väittää, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädettyjen EEG-lisämaksujen alentamisessa paljon energiaa käyttävien yritysten osalta on kyse yksityisoikeudellisen tasausmekanismin muutoksesta. Sillä ei myönnetä minkäänlaista etua valtion varoista tai valtion valvonnan alaisista varoista.

—

Kantaja väittää lisäksi, että EEG-lisämaksujen alentamista paljon sähköä käyttävien yritysten osalta ei ole pidettävä SEUT 108 artiklassa tarkoitettuna uutena tukena, koska Euroopan komissio on aiemmin luokitellut uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tukemisen rahoitusmekanismin Saksan liittotasavallassa valtiontukioikeudellisesti hyväksyttäväksi eikä sitä ole tähän mennessä olennaisesti muutettu.

—

Kantaja esittää tässä kohtaa, että Euroopan komissio ei ole käyttänyt tai ei ole riittävästi käyttänyt sillä olevaa harkintavaltaa, kun se ensinnäkään ei ole ottanut huomioon muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta asianomaisille yrityksille aiheutuvia huomattavia haitallisia vaikutuksia ja kun se toiseksi on aloittanut tutkintamenettelyn sellaisena ajankohtana, jona se ei enää ollut tarpeen.

—

Kantaja väittää, että antamallaan päätöksellä Euroopan komissio on loukannut asianomaisten yritysten luottamuksensuojaa, koska Euroopan komissio on aiemmin luokitellut uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tukemisen rahoitusmekanismin Saksan liittotasavallassa valtiontukioikeudellisesti hyväksyttäväksi eikä sitä ole sen jälkeen olennaisesti muutettu.

—

Lopuksi kantaja väittää, että rajoittamalla epäasianmukaisesti Saksan liittotasavallalle primaari- ja sekundaarioikeudellisesti kuuluvaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tukemismuodoista päättämistä koskevaa harkintavaltaa Euroopan komissio on kyseisessä päätöksessään ylittänyt sille annetun toimivallan rajat.